Miksi joitakin ihmisiä kiusataan monessa eri paikassa? Onko tietyt ihmiset alttiimpia sille?

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, anteeksi nyt vaan, kiltteys ei ole enää hyve.

Suoraselkäisyys ja reiluus ovat nykyään käyttökelpisempia piirteitä. Vastapuolet vetävät toisiaan eli kiltit ja narsistit, kummatkin yhtä ongelmallisia.

Mikä kiltti sitten on jollei suoraselkäinen ja reilu?

Pershäröt haistaa kiusatun kaukaa ja valitsevat tämän uhrikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ehkä ihan kuulu aiheeseen, mutta olen ammatissa, jossa ollaan koko ajan ihmisten kanssa tekemisissä. Osa ihmisistä kokee joka paikassa saavansa huonoa kohtelua tai jopa, että heitä kiusataan. Kuitenkin syynä  tähän on heidän oma käytöksensä. Heti jos ei kaikki mene heidän oman pillinsä mukaan, alkaa todella huono käytös ja voi olla, että siihen vastataankin samalla mitalla taksisin.

Olenkin ajatellut, että ihminen, joka kokee joka paikassa (lääkärissä/vastaanotossa, virastoissa, ihan joka paikassa) saavansa huonoa kohtelua, voisi vähän miettiä, mistä tämä jatkuva huono kohtelu saattaa johtua. Syyllinen saattaa löytyä peiliin katsomalla.

Alapeukuista huolimatta olen samaa mieltä. Jotenkin kummasti on olemassa ihmistyyppi, jonka kohdalle sattuu koko ajan huonoa palvelua, hulluja naapureita, kiusaavia kollegoita ja pahoja pomoja sekä muutoin ilkeitä ihmisiä ympärille. Ja itsessä toki ei ole mitään vikaa. Jokaisessa työ- ja opiskelupaikassa sekä harrastuksessa vain sattuu olemaan vain ongelmaisia muita. Oikeaakin kiusaamista toki on.

Joo. Siis "oman elämänsä prinsessoja", diivoja joita löytyy sekä miehistä että naisista. Amerikkalaiset kutsuvat tuollaista ihmistä (tai ainakin tuollaista naista) nimellä "Karen". Jos Kareneita ei kohdella kuin kuningatarta ja jos kaikki ei mene tasan tarkkaan heidän mielettömien vaatimustensa mukaisesti niin heidän mielestään se johtuu siitä että muut tahallaan tallovat heidän oikeuksiaan. Aivan vainoharhaisesti he kuvittelevat että muut ovat heitä vastaan ihan joka puolella ihan koko ajan. Joten niin heidän sitten täytyy puolustaa itseään näyttämällä että "minua ei noin kohdella!", he ryhtyvät demonstroimaan, "hyökkäävät takaisin", valittavat, melskaavat, soittavat poliisille, tehtailevat ilmoituksia viranomaisille, huutavat,... joka päivä he "nousevat barrikadeille" näyttämään että he eivät alistu, he taistelevat!... he pystyvät tuntikausia puhumaan kaikista niistä sadoista ihmisistä jotka ovat heitä vastaan rikkoneet, muistavat tasan tarkkaan miten rikottiin ja missä ja milloin,...

Usein he ovat sodassa ihan kaikkien kanssa. Mutta jos he löytävät liittolaisia niin yhdessä he ryhtyvät kaikista pahimmiksi kiusaajiksi. Koska kerrankin he ovat voitolla! Kerrankin he pääsevät kunnolla kostamaan kaikki ne vääryydet joita he ovat joutuneet vuosikausia sietämään! Youtubessa on satoja videoita Karenien melskaamisista, esim:

Sietämätöntä katseltavaa nuo videot. Pää hajoaa minuutissa jo tuosta videosta. Kuka noita ihmisiä livenä muka kestää?

Ihmiset joita OIKEASTI kiusataan eivät käyttäydy noin, eivät nouse barrikadeilla, eivät taistele, eivät demonstroi, eivät hyökkää takaisin, eivät puolusta rajojaan tarvittaessa vaikka väkivalloin, eivät muista kaikkien niiden nimiä jotka heitä vastaan ovat rikkoneet, eivät osaa selkeästi kertoa pahoista tapahtumista,... he eivät pysty. He eivät pysty enää mihinkään. He eivät pysty nousemaan vastarintaan.

Jos joku pystyy ihan itse taistelemaan oikeuksiensa puolesta niin häntä ei ole pahasti satutettu, häntä vastaan ei ole pahasti rikottu. Häntä ei ole rikottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, anteeksi nyt vaan, kiltteys ei ole enää hyve.

Suoraselkäisyys ja reiluus ovat nykyään käyttökelpisempia piirteitä. Vastapuolet vetävät toisiaan eli kiltit ja narsistit, kummatkin yhtä ongelmallisia.

Mikä kiltti sitten on jollei suoraselkäinen ja reilu?

Sinisilmäinen, että kaikki muutkin olisivat suoraselkäisiä ja reiluja, ei uskalla pitää reilusti puoliaan, varjelee liikaa hyvää ilmapiiriä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, anteeksi nyt vaan, kiltteys ei ole enää hyve.

Suoraselkäisyys ja reiluus ovat nykyään käyttökelpisempia piirteitä. Vastapuolet vetävät toisiaan eli kiltit ja narsistit, kummatkin yhtä ongelmallisia.

Mikä kiltti sitten on jollei suoraselkäinen ja reilu?

Kiltteys on muiden tarpeiden, halujen ja tunteiden huomioimista omien kustannuksella. Kiltteyteen kuuluu "joustin hyväntahtoisuuttani vaikkei minun olisi tarvinnut/kuulunut", mikä on ihan jees yksittäisinä tekoina mutta olennaisena persoonallisuuden piirteenä aika kipeä. Kiltteyteen ei sisälly (ainakaan automaattisesti) omien rajojen tunnistaminen ja kunnioittaminen kuten reiluuteen ja suoraselkäisyyteen.

Opiskeluaikana AMK:ssa pahin kiusaaja ja selkäänpuukottaja oli äänekäs, selvästi huonolla itsetunnolla varustettu "vitsiniekka". Arvosteli muka huumorin varjolla muiden ulkonäköä ja tekemisiä. Esitti hymyilevää ja hyväntahtoista ja osasi pelata moneen suuntaan samaan aikaan. Ei edes kaksinaamainen, vaan kolmi- tai nelinaamainen. Periaatteessa siis pidetty ihminen, mutta kohteeksi joutuneille itse paholainen. Jostain syystä tämä opiskelija oli sellaisessa valta-asemassa, että monet hakivat häneltä hyväksyntää ja nuoleskelivat.

Olen samalta seudulta lähtöisin kuin tuo henkilö ja hän oli itse rajusti kiusattu koko lapsuutensa. Jossain vaiheessa sitten asetelma kääntynyt.

Munkin luokalla oli kiusaajapersoona, todella häijy, mulle kerrottiin että tätä kiusaajaa oli kiusattu päiväkodissa. Varmaan kasvanut kieroon ja kosti sen. Toisaalta itse en koskaan muuttunut kiusaajaksi vaikka tämä kiusaaja kiusasi. Nykyään tuo kiusaaja julkisesti itkee olleensa koulukiusattu, ei ollenkaan ota esille olleensa itse kiusaaja. Itse taas en millään haluaisi olla esillä missään, pelkään yhä tuota ihmistä ja muita kiusaajia ja haluan vain olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikana AMK:ssa pahin kiusaaja ja selkäänpuukottaja oli äänekäs, selvästi huonolla itsetunnolla varustettu "vitsiniekka". Arvosteli muka huumorin varjolla muiden ulkonäköä ja tekemisiä. Esitti hymyilevää ja hyväntahtoista ja osasi pelata moneen suuntaan samaan aikaan. Ei edes kaksinaamainen, vaan kolmi- tai nelinaamainen. Periaatteessa siis pidetty ihminen, mutta kohteeksi joutuneille itse paholainen. Jostain syystä tämä opiskelija oli sellaisessa valta-asemassa, että monet hakivat häneltä hyväksyntää ja nuoleskelivat.

Olen samalta seudulta lähtöisin kuin tuo henkilö ja hän oli itse rajusti kiusattu koko lapsuutensa. Jossain vaiheessa sitten asetelma kääntynyt.

Tuo viimeinen kappaleesi: juuri näin! Jos ihmisellä ei ole keinoja selviytyä sosiaalisessa ympäristössä muuten kuin kiusaamalla tai olemalla kiusattu, jos ei ole luottamusta maailman oikeudenmukaisuuteen ja turvallisuuteen, vaan tuntee vaihtoehtoina vain vallan ottamisen väkisin tai vallankäytön kohteeksi joutumisen, niin kyllä ihminen pyrkii sen vallan ottamaan, jos se on hänelle mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ota sen tarkemmin kantaa otsikon kysymykseen mutta tuli ohimennen mieleen eräs havainto aiheeseen liittyen:

Opiskelin kasvatusalaan liittyvää tutkintoa ja eräällä kurssilla käsittelimme mielenterveyttä, mielenterveyden ongelmia, kiusaamista jne. Mielenkiintoista oli, että sekä kurssin opettaja, vieraileva luennoitsija että suurin osa kurssitovereistani olivat sitä mieltä, että kiusaamiseen ei saisi puuttua vaan lasten pitäisi antaa itse selvittää välinsä ja että masennus on suurimmaksi osaksi keksitty juttu eivätkä ihmiset enää kestä vastoinkäymisiä.

Meitä oli luokassa vain muutama, jotka olivat näistä asioista eri mieltä. Lapset ovat sosiaalisilta taidoiltaan kehittymättömiä eivätkä pysty pelkästään omin nokkineen sovittelemaan kiusaamistilanteita ja jos masennustilastot halutaan saada laskusuuntaan, niin se on tärkeää ottaa vakavasti ja selvittää, mikä juurisyy sen taustalla on. Mutta varsinkin tämän kurssin opettaja suhtautui näihin näkemyksiin varsin ylimielisesti naurahdellen.

Eli sinänsä en ihmettele, että fokus on lähes aina kiusatussa ja siinä, mitä hän tekee "väärin", kun alan ihmistenkin keskuudessa konsensus on monesti se, että kiusaaminen pitää vain sopia ja heikot masentuvat.

Oikeastiko? Milloin opiskelit, 30-luvullako?

Kuulostaa näet todella taantumukselliselta opetukselta.

Viime vuosikymmenellä.

Taantumukselliset asenteet elävät ja voivat hyvin edelleen kasvatus- ja hoitoaloilla, myös koulutuksen puolella. Edistyksellisempiä ja empaattisempiakin henkilöitä on joukossa mutta ei vielä niin paljoa kuin toivoisi.

Minä olin ensiapukurssilla 2000 luvulla. Opettaja manasi kolmatta kertaa itsemurhaa yrittänyttä ensihoitopotilasta että oli tehnyt mieli antaa varma vinkki miten henki lähtee. Kuulemma ärsyttävinpä tapauksiaan. Ihmiset on kyllä kauhean kylmiä hoitoalalla.

Vierailija kirjoitti:

Olen hoitoalalla törmännyt tällaiseen, että monella työpaikalla on huono ilmapiiri ja juoruillaan selän takana. Varovasti tunnustellaan, lähteekö uusi työntekijä mukaan siihen negatiivisuuden kierteeseen. Jos ei lähde, joutuu silmätikuksi. "Mikä tuokin on olevinaan??"

Juoruringin hännystely, yleinen valittaminen ja negatiivisuus on niitä hyväksyttyjä toimintatapoja.

Maanpuolustusala on samanlainen. Siis ei vain armeija vaan myös alan enemmän-tai-vähemmän yksityiset firmat niinkuin vaikkapa Patria. Eli ne meidän Suomen "kovat äijät" jotka puolustaa meidän maata on luonteeltaan hoitotyöntekijöiden kaltaisia juoruakkoja sekä kiusaajapiiriläisiä. Hirveä jengidraamailu meneillään työpaikoilla kaiken aikaa. Se on sitä työpaikan "ah niin antoisaa sosiaalista elämää". Jos et sellaisessa sosiaalisessa ympäristössä viihdy niin sussa on jotain vikaa, kaikkihan nyt siellä viihtyy!

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Olen muuttanut aika tiheästi viime vuosina ja joka ikisessä uudessa asuinpaikassa, taloyhtiössä joutunut hirveän kiusaamisen kohteeksi.

En siis vain sanallisen, vaan vanhukset 75-vuotiaat harrastavat uskomattomia koulukakaroiden kiusaamismetodeja :

Postilaatikon lukkoon tungetaan tikkuja ja se täytetään pikaliimalla etten saa postia, öisin käydään kolmen aikaan hakkaamassa lujaa nyrkillä ikkunoita ja ovia, kaikki, mikä irti lähtee varastetaan.

Nyt, kun korona-aikana tilasin lääkkeet kotiinkuljetuksella, niin nekin varastivat.

Mitä tekevät mun reseptiastmalääkkeillä tai koiran korvalääkkeillä ?

En tajua, miksi näin tapahtuu.

Neuvokaa ihmeessä, mitä tällaisille voi tehdä ?

Ensin ilmoitus taloyhtiön hallitukselle ja isännöitsijälle, sitten rikosilmoitus, ja siitä tiedote taloyhtiön asukkaille että tälläistä ilkivaltaa on tapahtunut ja siitä on nyt tehty rikosilmoitus. Vainoaminen on nykyään rikos, ja tuo on selvästi sitä ja jopa kotirauhan rikkomista. Eiköhän vanhuksetkin tokene. Kai sinä olet niiden mielestä joku gootti ja saatananpalvoja tai muu nuorisoraggari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ota sen tarkemmin kantaa otsikon kysymykseen mutta tuli ohimennen mieleen eräs havainto aiheeseen liittyen:

Opiskelin kasvatusalaan liittyvää tutkintoa ja eräällä kurssilla käsittelimme mielenterveyttä, mielenterveyden ongelmia, kiusaamista jne. Mielenkiintoista oli, että sekä kurssin opettaja, vieraileva luennoitsija että suurin osa kurssitovereistani olivat sitä mieltä, että kiusaamiseen ei saisi puuttua vaan lasten pitäisi antaa itse selvittää välinsä ja että masennus on suurimmaksi osaksi keksitty juttu eivätkä ihmiset enää kestä vastoinkäymisiä.

Meitä oli luokassa vain muutama, jotka olivat näistä asioista eri mieltä. Lapset ovat sosiaalisilta taidoiltaan kehittymättömiä eivätkä pysty pelkästään omin nokkineen sovittelemaan kiusaamistilanteita ja jos masennustilastot halutaan saada laskusuuntaan, niin se on tärkeää ottaa vakavasti ja selvittää, mikä juurisyy sen taustalla on. Mutta varsinkin tämän kurssin opettaja suhtautui näihin näkemyksiin varsin ylimielisesti naurahdellen.

Eli sinänsä en ihmettele, että fokus on lähes aina kiusatussa ja siinä, mitä hän tekee "väärin", kun alan ihmistenkin keskuudessa konsensus on monesti se, että kiusaaminen pitää vain sopia ja heikot masentuvat.

Oikeastiko? Milloin opiskelit, 30-luvullako?

Kuulostaa näet todella taantumukselliselta opetukselta.

Eihän aikuisetkaan saa riitoja selvitettyä ilman poliisia ja oikeuslaitosta, miten lapset senkään vertaa. Jotkut suojassa kasvaneet aikuiset on tuskallisen naiiveja.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Olen muuttanut aika tiheästi viime vuosina ja joka ikisessä uudessa asuinpaikassa, taloyhtiössä joutunut hirveän kiusaamisen kohteeksi.

En siis vain sanallisen, vaan vanhukset 75-vuotiaat harrastavat uskomattomia koulukakaroiden kiusaamismetodeja :

Postilaatikon lukkoon tungetaan tikkuja ja se täytetään pikaliimalla etten saa postia, öisin käydään kolmen aikaan hakkaamassa lujaa nyrkillä ikkunoita ja ovia, kaikki, mikä irti lähtee varastetaan.

Nyt, kun korona-aikana tilasin lääkkeet kotiinkuljetuksella, niin nekin varastivat.

Mitä tekevät mun reseptiastmalääkkeillä tai koiran korvalääkkeillä ?

En tajua, miksi näin tapahtuu.

Neuvokaa ihmeessä, mitä tällaisille voi tehdä ?

Ensin ilmoitus taloyhtiön hallitukselle ja isännöitsijälle, sitten rikosilmoitus, ja siitä tiedote taloyhtiön asukkaille että tälläistä ilkivaltaa on tapahtunut ja siitä on nyt tehty rikosilmoitus. Vainoaminen on nykyään rikos, ja tuo on selvästi sitä ja jopa kotirauhan rikkomista. Eiköhän vanhuksetkin tokene. Kai sinä olet niiden mielestä joku gootti ja saatananpalvoja tai muu nuorisoraggari.

Vanhukset ei tiedä että kiusattujen oikeusturva on parempi kuin ennen. Luulevat voivansa tehdä mitä huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kirjoituksista tulee jo nyt sellaiset vibat, että tässä halutaan taas päästä syyllistämään kiusattuja ja kaivelemaan heistä vikoja. Semmoista mukaviatonta ihmettelyä, jota on nähty tämän palstan lyttäämisketjuissa aiemminkin.

Tämä on totta. Näitä vaataavia ketjuja on ollut viime aikoina paljon. Ap ei kerro mitään omia mielipiteitään tai kommenttejaan, mutta ihmisten vastattua alkaa vähitellen niiden kiusattujen/heikompien ym. lyttääminen ja alapeukuttaminen. Liekö sama ihminen näiden aloitusten taustalla?

Olen kommentoinut jo useampaan, ja mun mielestä tässä on tullut oikein hyvää keskustelua, vaikka en ole ehtinyt lukea vielä kuin kolmossivun alkuun.

En ole aikaisemmin aiheesta kirjoittanut, enkä ole nähnyt pitkään aikaa vastaavia, tulee niin vähän nykyään oltua täällä kun aikaa vie muut somet. 

Asioista pitää puhua niinkuin ne on. Kiusaajat pitää pistää vastuuseen teoistaan, mutta se ei ollut nyt tämän aloituksen aihe, vaan se, että miksi jotkut ihmiset ovat tälle alttiimpia kuin toiset. Jotkut ihmiset on hyvinkin "outoja", erikoisia persoonia mutta heitä ei kukaan kiusaa. Ja kun miettii omia työpaikkoja, niin ei kaikissa ole ollut ketään oikein kiusaajaa, vaikka aina toki jotain pientä draamaa on jostain.

ap

Vierailija kirjoitti:

Olen hoitoalalla törmännyt tällaiseen, että monella työpaikalla on huono ilmapiiri ja juoruillaan selän takana. Varovasti tunnustellaan, lähteekö uusi työntekijä mukaan siihen negatiivisuuden kierteeseen. Jos ei lähde, joutuu silmätikuksi. "Mikä tuokin on olevinaan??"

Juoruringin hännystely, yleinen valittaminen ja negatiivisuus on niitä hyväksyttyjä toimintatapoja.

Sama kokemus. Itse olen mennyt alusta alkaen siihen negatiiviseen puheeseen mukaan, itseäni suojellakseni. Heitetään roisia läppää asiakkaista elän takana jne.

Vähitellen kun oot "hyvä jätkä" kaikkien kanssa, voit tuoda persoonastasi herkempiä ja parempia puolia esille. Se sun hyvän jätkän imago kestää sen.

Kiusatut tekevät sen virheen että ovat alusta alkaen liian tosikkoja ja kaunosieluja, ihan kuin eläisivät jossain herkässä satumaailmassa. Kun muut nauravat makeasti niin nämä vaan hymyilevät kankeasti "hi-hii."

T:entinen kiusattu

Minä olin koko kouluajan ja ensimmäisen työpaikan ajan kiusattu. Olin sellainen ylikiltti hiljainen nyhverö ja ihan surkea itsetunto. Jos minulle puhuttiin rumasti tai haukuttiin päin näköä, niin saatoin vaan naurahdella, että "hehheh, joo niimpä olen sellainen", vaikka teki mieli itkeä. Myös ensimmäiset parisuhteet oli yhtä hyväksikäyttöä ja minun lyttäämistä. Sitten päätin, että nyt riittää ja kasvatin paksumman nahkan! Nykyisin pystyn tylystikin sanomaan asioita, jos koen jotain vääryyttä tai näen, että muita kohdellaan huonosti. Osaan tuoda työelämässäkin mielipiteen selkeästi esille ja olen hyvin johdonmukainen. Ehkä siitä hyvästä olen edennyt esimiestehtäviinkin. Tällainen minä oikeasti olenkin, mutta sitä vaan alistui jatkuvan lyttäämisen myötä. Lapsenakin minulla oli todella kova tahto ja olin erittäin hyvä koulussa ja sellainen täydellisyyden tavoittelija. Sekin taisi ärsyttää muita.

Tunnen erään keski-ikäisen naisen jota on kiusattu koulussa ja lähes kaikissa työpaikoissa. Luulen että yksi syy on se että hän on helppo uhri kiusaajille. Hän on miellyttävä, avoin ja luottavainen ihminen. Valitettavasti myös hieman naiivi. Varsinkin se luottavaisuus ja naiivisuus näyttävät houkuttelevan kiusaajia. Todella ikävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein se jokapaikassa kiusatuksi joutuva on kokenut sitä jo hyvin nuoresta lähtien, jopa varhaislapsuudesta oman vanhemman/vanhempien taholta. Jollain tavalla nämä kiusaajat aistivat sen kuinka helppo uhri siinä on ja käyvät kimppuun. Kokemuksesta puhun.

Voisiko kiusattuja auttaa jollain terapialla niin että eivät seuraavassa työpaikassa enää olisi niin selkeitä kiusaamiskohteita? Ettei se olisi niin helposti aistittavissa?

Ei toki niin kuin tuossa edelle joku sanoi että heitellään tuoleja jne. se ei ole mitenkään normaalia käytöstä vaan sellaiset laitetaan työpaikalta ulos aika nopeasti.

Mutta jos olisi jotain muita hienovaraisempia asioita joita voisi harjoitella vaikka käytöksen suhteen, kuten tehdään muutenkin vaikka parisuhteessa, opetellaan riitelemään oikein että ei sanota että aina sinä sitä ja tätä, vaan että minusta tuntuu...

ap

Hah, arvasin, että ap on kiusaajien puolella. Miksi niitä kiusaajia ei terapoitaisi mieluummin?

Toki heillekin tekisi terää terapia, mutta ensin sietäisivät saada rangaistuksen teoistaan, vähintään sakot ja pahimmille vankeutta. Nyt ei vaan ollut kyse heistä kuin siinä mielessä että miten he valikoivat kenet ottavat uhrikseen. Kyllä siihen varmasti aina joku syy heidän päässään on, eivät ala ihan ketä tahansa kiusaamaan.

Ja kyse oli siitä, että jos joku henkilö päätyy monessa eri paikassa kiusatuksi, eli juuri hän on se yhdistävä tekijä niiden eri kiusaajien välillä, niin silloin heidän olisi hyvä se tiedostaa, ja miettiä että miten suojautuvat siltä vastaisuudessa etteivät ole jokaisen kiusaajan kiikarissa joka käänteessä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein se jokapaikassa kiusatuksi joutuva on kokenut sitä jo hyvin nuoresta lähtien, jopa varhaislapsuudesta oman vanhemman/vanhempien taholta. Jollain tavalla nämä kiusaajat aistivat sen kuinka helppo uhri siinä on ja käyvät kimppuun. Kokemuksesta puhun.

Voisiko kiusattuja auttaa jollain terapialla niin että eivät seuraavassa työpaikassa enää olisi niin selkeitä kiusaamiskohteita? Ettei se olisi niin helposti aistittavissa?

Ei toki niin kuin tuossa edelle joku sanoi että heitellään tuoleja jne. se ei ole mitenkään normaalia käytöstä vaan sellaiset laitetaan työpaikalta ulos aika nopeasti.

Mutta jos olisi jotain muita hienovaraisempia asioita joita voisi harjoitella vaikka käytöksen suhteen, kuten tehdään muutenkin vaikka parisuhteessa, opetellaan riitelemään oikein että ei sanota että aina sinä sitä ja tätä, vaan että minusta tuntuu...

ap

Nyt en ymmärrä yhtään... Kiusatun toimintaan ei tarvitse puuttua vaan kiusaajan? Siis kiusatulleko pitäisi neuvoa vuorovaikutussääntöjä?

Monesti kiusatuksi tulee kiltti, helppo ja alistuva eli ihminen, johon kiusaaja voi purkaa paineita ilman, että kiusaajalle itselleen asiasta on seurauksia. Kiusaaja etsii helpon kohteen. Kiusatun ei tarvitse muuttua eikä kiusaajaa vastaan tarvitse osata pitää puoliaan. Työnantajan on huolehdittava, että ketään ei kiusata eikä kenenkään täydy muuttua "kovemmaksi", ettei kiusattaisi. Se riittää, että tekee työnsä hyvin ja on kohtelias muille. Hissukan ei tarvitse muuttua räväkäksi tai introvertin ekstrovertiksi, ettei häntä kiusata. 

Käsittääkseni ainoa yhteinen nimittäjä kiusaamisen uhreille on se, että heidät koetaan ns. vaarattomiksi; heidän kiusaamisestaan ei koidu kiusaajalle haittaa eli antaa palaa vain. En ole koskaan kuullut, että ko. firman toimitusjohtajan lasta työpaikalla kiusattaisiin tai ylilääkärin puolisoa. 

Periaatteessa noin, mutta ei kaikkia kilttejä hissukoita kiusata. Ja täällä on sanottu että joitain kiusataan kauneuden tai jopa älykkyyden tähden. Ei kukaan voi muuttua vähemmän kauniiksi tai tyhmemmäksi siksi ettei kiusata. Mutta se on totta että kyllä jonkun verran pitää pystyä pitämään puoliaan, apua pitää pystyä pyytämään jos kukaan ei muuten hoksaa auttaa. Niin väärin kuin kiusaajan teot onkin, ei ihminen voi heittäytyä itse täysin avuttomaksi, jonkin verran pitää pystyä toimimaan sosiaalisissa tilanteissa vaikka väkisin. Pitää ryhtyä edes vähän vaaralliseksi.

aå

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaminen ei vaan tapahdu, vaan teolla on aina tekijä. Syy on aina kiusaajassa. Kiusatussa ei ole vikaa, vaan niissä jotka kiusaa.

Kyllä. Kiusaaminen ei vaan tapahdu, sillä kiusaajalla on aina joku kriteeri millä hän valikoi uhrinsa, ei kiusaajat ala kiusata ketä tahansa joka vastaan tulee. Kiusatussa ei ole vikaa, mutta joku syy ehkä on miksi hän vetää puoleensa kiusaajien huomiota enemmän kuin joku toinen. 

ap