Psykologia 2021

Psykologi O kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko psykaan siis lupailtu avoimen väylää? Miten muuten tossa maisterihaussa, valitaanko pelkän pääsykokeen perusteella vai saako perusopintojen ja aineopintojen arvosanoilla pisteitä? Vai onko se niin, että kaikki, jotka suorittanut perus- ja aineopinnot vähintään hyvin tiedoin ovat samalla viivalla?

On lupailtu. Linkki uutiseen on ekalla sivulla. Mitään faktaa ei ole vielä tiedossa.

Maisterihaussa on katsottu vain pääsykokeen pisteet, mutta molemmista opintokokonaisuuksista pitää olla arvosanana väh. 3 että on hakukelpoinen maisteriväylässä, kuten tiesitkin. Perusopintojen kolmonen on myös edellytys sille, että avoimessa voi jatkaa aineopintoihin.

Kaikki lähtevät samalta viivalta pääsykokeeseen kummassakin haussa (kandi/maisteri).

Paskat ole mitään luvattu. Sanokaa minun sanoneen, että sillä avoimen väylällä saa pyyhkiä pe*settä jatkossakin. Niillä papereilla et tee yhtään mitään. :/ 

...ei tämä niin gloriaa ole. Toki työllistyminen on helppoa ja palkkakin mielestäni hyvä.

Minkä takia niin moni sanoo, että ei se työ kovin hääppöstä ole? Kiinnostaa konkretia, vaikka sitä näissä keskusteluissa on joiltain kuullutkin. Itse opiskelen psykaa ja se on mahtavaa! Olen ollut muissa töissä ja nyt olen tosi innostunut tästä. Näen itseni super onnekkaana, että pääsin sisään ja pääsen joskus näin mahtavaa työtä tekemään. Onkohan niillä psykologeilla jotka eivät pidä työtä kovin ihmeellisenä kokemusta muista ammateista? Luulen, että kokemus antaa perspektiiviä eikä odota niin älyttömän paljon työltä. Helpompi olla tyytyväinen, kun on näinkin hyvin asiat. Vai?

Helsinki suosittelee lukioita siirtämään abiturientit etäopetukseen ylioppilaskirjoitusten turvaamiseksi

https://yle.fi/uutiset/3-11496241

Eiköhän kirjoitukset järjestetä ihan ajallaan. Kuinka moni täältä on menossa korottamaan? Tai onko seurassamme jo abejakin? <3

Olis kyllä ihanaa jos Ouluun tosiaan on jo ens hakuihin tulossa linja. Ja eiköhän psykologina olo ole ammatti muiden joukossa. Tosin itse odotan(kunhan pääsee opiskelemaan+töihin) että psykologia tarjoaa laajan skaalan mielenkiintoisia aiheita, mutta mitään erityisiä odotuksia ei ole.

Minkä verran opinnoissa on englannin kielistä opiskelumateriaalia? Olen kirjoittanut A:n enkusta ja mietin onkohan mitään mahdollisuuksia tällä kehnolla kielitaidolla selviytyä opinnoista.

Vierailija kirjoitti:

Minkä verran opinnoissa on englannin kielistä opiskelumateriaalia? Olen kirjoittanut A:n enkusta ja mietin onkohan mitään mahdollisuuksia tällä kehnolla kielitaidolla selviytyä opinnoista.

Varsin suurelta osin, mutta kielitaitosi on ihan riittävä lukemaan niitä.

Psykan hakijat! Oletetaan että ette pääse psykalle, se vaihtoehto olisi suljettu pois.

Kumpaa lähtisitte ennemmin opiskelemaan, logopediaa vai sosiaalipsykologiaa? Perustelkaa valintanne. Vai opiskelisitteko jotain muuta kenties?

Yritän miettiä mitkä itseäni kiinnostaisi, psykan suhteen olen oikeastaan luovuttanut. Mutta kuitenkin psykologiaa sivuavat alat kiinnostaisivat.

Vierailija kirjoitti:

Psykan hakijat! Oletetaan että ette pääse psykalle, se vaihtoehto olisi suljettu pois.

Kumpaa lähtisitte ennemmin opiskelemaan, logopediaa vai sosiaalipsykologiaa? Perustelkaa valintanne. Vai opiskelisitteko jotain muuta kenties?

Yritän miettiä mitkä itseäni kiinnostaisi, psykan suhteen olen oikeastaan luovuttanut. Mutta kuitenkin psykologiaa sivuavat alat kiinnostaisivat.

Sosiaalipsykologiaa, koska olen enemmän kiinnostunut ihmisten käyttäytymisestä ja ihmisten välisistä suhteista kuin etenkään lasten kuntouttamisesta.

Mieti vastaavat kysymykset itsestäsi. Mikä psykassa erityisesti kiehtoo? Missä haluaisit olla töissä? Missä et haluaisi?

Psykologian teemoja löytyy esim. kognitiotieteestä, sosiologiasta, antropologiasta, neurotieteistä, teologiasta, yleisestä kasvatustieteestä, erityispedagogiikasta, sosiaalityöstä. Kahdesta vikasta (sekä sosionomi ja sairaanhoitaja) on hyvät mahdollisuudet jatkaa psykoterapeutiksi. Osasta pääsee organisaatiopuolelle ja lopuissa koulutusta vastaava työllistyminen vaatii vaivannäköä sekä myös tuuria.

Vierailija kirjoitti:

Psykologi O kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko psykaan siis lupailtu avoimen väylää? Miten muuten tossa maisterihaussa, valitaanko pelkän pääsykokeen perusteella vai saako perusopintojen ja aineopintojen arvosanoilla pisteitä? Vai onko se niin, että kaikki, jotka suorittanut perus- ja aineopinnot vähintään hyvin tiedoin ovat samalla viivalla?

On lupailtu. Linkki uutiseen on ekalla sivulla. Mitään faktaa ei ole vielä tiedossa.

Maisterihaussa on katsottu vain pääsykokeen pisteet, mutta molemmista opintokokonaisuuksista pitää olla arvosanana väh. 3 että on hakukelpoinen maisteriväylässä, kuten tiesitkin. Perusopintojen kolmonen on myös edellytys sille, että avoimessa voi jatkaa aineopintoihin.

Kaikki lähtevät samalta viivalta pääsykokeeseen kummassakin haussa (kandi/maisteri).

Paskat ole mitään luvattu. Sanokaa minun sanoneen, että sillä avoimen väylällä saa pyyhkiä pe*settä jatkossakin. Niillä papereilla et tee yhtään mitään. :/ 

...ei tämä niin gloriaa ole. Toki työllistyminen on helppoa ja palkkakin mielestäni hyvä.

Minkä takia niin moni sanoo, että ei se työ kovin hääppöstä ole? Kiinnostaa konkretia, vaikka sitä näissä keskusteluissa on joiltain kuullutkin. Itse opiskelen psykaa ja se on mahtavaa! Olen ollut muissa töissä ja nyt olen tosi innostunut tästä. Näen itseni super onnekkaana, että pääsin sisään ja pääsen joskus näin mahtavaa työtä tekemään. Onkohan niillä psykologeilla jotka eivät pidä työtä kovin ihmeellisenä kokemusta muista ammateista? Luulen, että kokemus antaa perspektiiviä eikä odota niin älyttömän paljon työltä. Helpompi olla tyytyväinen, kun on näinkin hyvin asiat. Vai?

Taisi olla allekirjoittaneella huono työpäivä alla, täällä siis hän joka sanoi, ettei psykologin hommat niin gloriaa ole. Olen tiennyt jo n. 16-vuotiaasta asti haluavani psykologiksi, eikä sen ajatuksen jälkeen mikään muu ala ole kelvannut. Sisään pääsin toisella yrittämällä ja olin aivan pähkinöinä opinnoista. Valmistuttuani olen nyt ollut alalla n. viisi vuotta ja pidän alaa kutsumuksenani, enkä edelleenkään voisi kuvitella tekeväni mitään muuta. Toisaalta kuitenkin psykologisten ilmiöiden kanssa pääsee olemaan tekemisissä monessa muussakin ammatissa ja itselle psykologin paperit näin jälkeenpäin ajateltuna oli paitsi urahaave myös kunnianhimoon liittyvä asia. Joskus leikittelen ajatuksella, että vois kai tässä jotakin muutakin tehdä, muttei sitten kuitenkaan. Psykologina toimiminen on itselle kahtalaista: välillä tuntuu, että koko työ on pelkkää ainaista p*skanjauhantaa, tämä silloin kun näkee jollakin avun- ja muutostarpeen, mutta henkilö itse ei ole valmis apua vastaanottamaan tai kiertää ongelmansa kerrasta toiseen. Tällöin työ ei ole gloriaa ja tekis mieli heittää koko tutkintotodistus jordaniaan ja lähteä tekemään jotakin "muka oikeasti hyödyllistä". Toisinaan taas työ antaa paljon. Koen, että pystyn oikeasti auttamaan ihmistä ja persoonani parhaat puolet pääsevät esiin. 

Suhtaudun niin ikään intohimoiseen, lähes koko elämää määrittävään projektiin psykologin opiskelijaksi pääsemisestä kahtalaisesti. Toisaalta ymmärrän pakonomaisen tarpeen päästä lukemaan psykaa hyvin - olenhan itsekin joskus ollut kyseisessä tilanteessa. Toisaalta kun ikää on tullut ja olen nähnyt työelämää, olen myös omalla kohdallani pohtinut oliko se kaikki stressi ja työmäärä todella tämän arvoista. Välillä tuntuu että oli, välillä tuntuu että ei. Olen päässyt läheltä seuraamaan mm. psykiatristen sairaanhoitajien, sosiaalityöntekijöiden ja koulukuraattorin töitä ja ne ovat paikoin aika samanlaisia kuin omat hommani, poislukien tutkimuksellinen ja lausunnollinen, asiantuntija-aspekti. Edellä kommentoinut, olet varmasti oikeassa siinä, että mikäli muun alan työkokemusta ei konkreettisesti ole, on lopulta vaikea peilata siihen millaista oma työ on suhteessa muiden ammattikuntien töihin. On myös hyvä pitää mielessä se, että psykologin työtehtävät ja -tavat voivat vaihdella saman sovellusalueen (esim. perheneuvolatyö) sisällä paljonkin riippuen siitä millaisessa organisaatiossa työskentelee.

 

... jatkuu...

Psykologin työn hyviä puolia omalla kohdallani:

- Pääsen tuomaan tiimiimme oman osaamisalueen asiantuntemusta mm. lapsen kehityksestä, vanhemmuudesta, vuorovaikutusksesta jne. Näihin liittyvät tutkimukset ja selvittelyt, erityisesti havainnot ja haastattelut ovat mielenkiintoisia.

- Työ on itsenäistä ja joustavaa ja pystyn rajaamaan työtäni siten kun koen hyväksi.

- Saan kohdata ihmisiä siten, että kaikki kerrottu perustuu salassapitoon ja luottamukseen. Minulle uskoudutaan asioista, joita ei ehkä ole koskaan kerrottu kellekään muulle. Saan myötäelää ihmisen tarinaa, esittää tarkentavia kysymyksiä ja tukea, joskus myös opastaa kohti parempaa. (Huom! Tämä vaatii autettavalta todella paljon ja on lopulta hänestä kiinni miten oma asia etenee).

- Empaattisuuteni, kyky pitää toisen mieli mielessä sekä kyky nähdä asioiden välisiä yhteyksiä ovat parhaita puoliani, jotka pääsevät oikeuksiinsa työssäni.

- Hyvä palkka, tietysti riippuu mihin päin Suomea menee töihin. 

- Työllistyminen aika lailla varmaa.

Huonoja puolia, eli kun työ ei ole gloriaa:

- Kaikkia ei voi auttaa ja tämä on joskus todella tuskallista. On hyväksyttävä se, milloin lakkaa hakkaamasta päätä seinään autettavan suhteen. Asiakkaan on ihan itse käveltävä vastaanotolle ja työstettävä omaa asiaa. Joskus on niitä, jotka peruvat useita aikojaan ja silloin on osattava nostaa kissa pöydälle siitä hyötyykö asiakas käynneistä. On myös osattava sanoa yhteistyötaholle milloin omalla työllä ei ole johonkin asiaan annettavaa. Tämä rajaus on välttämätöntä ettei itseään uuvuta.

- Joskus olen väsyttänyt itseäni sillä, että joku asia ei ratkea ainakaan sillä aikataululla kuin sen toivoisin. - - Psykologisten lainalaisuuksien ymmärtäminen lisää tuskallista tietoa siitä, että tietynlaisissa tilanteissa näkee jo kaukaa, että jostakin asiakkaan tilanteesta ei hyvä seuraa. Näissä tilanteissa tulee joskus sellainen tunne, että v***u, pitäkää tunkkinne, minä vaihdan alaa. Omien turhautuneisuuden ja riittämättömyyden tunteiden kanssa saa painia aika ajoin.

Huh huh ja hei taas kaikille :D Olin jo päättänyt, että nyt saa riittää. En hakenut viime keväänä, edellisenä kyllä. Mutta täällä sitä taas ollaan. Yhdenlainen harrastus kai tämäkin..

Tuo viime kevään haku oli monimutkaisen oloinen setti. En oikein tajunnut, että saattoiko ilman psykan ällää, esim. e:llä, päästä sisään, jos papereiden yhteispisteet ylitti tietyn rajan? Vai oliko tuo pisterivi nyt niin, että psykasta oli pakko olla L jotta pääsi sisään ilman pääsykoetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykan hakijat! Oletetaan että ette pääse psykalle, se vaihtoehto olisi suljettu pois.

Kumpaa lähtisitte ennemmin opiskelemaan, logopediaa vai sosiaalipsykologiaa? Perustelkaa valintanne. Vai opiskelisitteko jotain muuta kenties?

Yritän miettiä mitkä itseäni kiinnostaisi, psykan suhteen olen oikeastaan luovuttanut. Mutta kuitenkin psykologiaa sivuavat alat kiinnostaisivat.

Sosiaalipsykologiaa, koska olen enemmän kiinnostunut ihmisten käyttäytymisestä ja ihmisten välisistä suhteista kuin etenkään lasten kuntouttamisesta.

Mieti vastaavat kysymykset itsestäsi. Mikä psykassa erityisesti kiehtoo? Missä haluaisit olla töissä? Missä et haluaisi?

Psykologian teemoja löytyy esim. kognitiotieteestä, sosiologiasta, antropologiasta, neurotieteistä, teologiasta, yleisestä kasvatustieteestä, erityispedagogiikasta, sosiaalityöstä. Kahdesta vikasta (sekä sosionomi ja sairaanhoitaja) on hyvät mahdollisuudet jatkaa psykoterapeutiksi. Osasta pääsee organisaatiopuolelle ja lopuissa koulutusta vastaava työllistyminen vaatii vaivannäköä sekä myös tuuria.

Sosiaalipsykologiaan kannattaa hakea! Siitä voi myös jatkaa psykoterapeutiksi, tiedän useampia. Helsingissä kun pääsee sosiaalitieteiden kandiin sisään, voi vapaasti valita pääaineen sosiologian, yhteiskuntapolitiikan ja sosiaalipsykologian välillä. Menkää äkkiä, jos reitti vaikka vielä suljetaan liian suuren opiskelijamäärän takia. Itse siis olen jo valmistunut, ja aiemmin oli tosi hankalaa päästä sisään.

Täällätaas kirjoitti:

Huh huh ja hei taas kaikille :D Olin jo päättänyt, että nyt saa riittää. En hakenut viime keväänä, edellisenä kyllä. Mutta täällä sitä taas ollaan. Yhdenlainen harrastus kai tämäkin..

Tuo viime kevään haku oli monimutkaisen oloinen setti. En oikein tajunnut, että saattoiko ilman psykan ällää, esim. e:llä, päästä sisään, jos papereiden yhteispisteet ylitti tietyn rajan? Vai oliko tuo pisterivi nyt niin, että psykasta oli pakko olla L jotta pääsi sisään ilman pääsykoetta?

Aloitusviestissä on linkit todistuksen pisteytykseen sekä pisterajoihin, jonkun hetken tilanne lukee jo siinä viestissä. Käy laskemassa pisteesi itse ohjeiden mukaan. Pisterajat lienevät samansuuntaiset ensi keväänä ja ihmiset otetaan suoraan pistejärjestyksessä.

Ei ole pakko olla L psykologista. Kokonaisuutena täytyy olla E/L-tason paperit, koska hakijoita on paljon ja paikkoja vähän. Kirjoituksia voi korottaa nykyään rajattomasti, joten jos olet ensikertalainen (ja paperit muuten hyvällä tasolla), ilmoittaudu kevääksi korottamaan psykologia.

Psykologi O kirjoitti:

... jatkuu...

Psykologin työn hyviä puolia omalla kohdallani:

- Pääsen tuomaan tiimiimme oman osaamisalueen asiantuntemusta mm. lapsen kehityksestä, vanhemmuudesta, vuorovaikutusksesta jne. Näihin liittyvät tutkimukset ja selvittelyt, erityisesti havainnot ja haastattelut ovat mielenkiintoisia.

- Työ on itsenäistä ja joustavaa ja pystyn rajaamaan työtäni siten kun koen hyväksi.

- Saan kohdata ihmisiä siten, että kaikki kerrottu perustuu salassapitoon ja luottamukseen. Minulle uskoudutaan asioista, joita ei ehkä ole koskaan kerrottu kellekään muulle. Saan myötäelää ihmisen tarinaa, esittää tarkentavia kysymyksiä ja tukea, joskus myös opastaa kohti parempaa. (Huom! Tämä vaatii autettavalta todella paljon ja on lopulta hänestä kiinni miten oma asia etenee).

- Empaattisuuteni, kyky pitää toisen mieli mielessä sekä kyky nähdä asioiden välisiä yhteyksiä ovat parhaita puoliani, jotka pääsevät oikeuksiinsa työssäni.

- Hyvä palkka, tietysti riippuu mihin päin Suomea menee töihin. 

- Työllistyminen aika lailla varmaa.

Huonoja puolia, eli kun työ ei ole gloriaa:

- Kaikkia ei voi auttaa ja tämä on joskus todella tuskallista. On hyväksyttävä se, milloin lakkaa hakkaamasta päätä seinään autettavan suhteen. Asiakkaan on ihan itse käveltävä vastaanotolle ja työstettävä omaa asiaa. Joskus on niitä, jotka peruvat useita aikojaan ja silloin on osattava nostaa kissa pöydälle siitä hyötyykö asiakas käynneistä. On myös osattava sanoa yhteistyötaholle milloin omalla työllä ei ole johonkin asiaan annettavaa. Tämä rajaus on välttämätöntä ettei itseään uuvuta.

- Joskus olen väsyttänyt itseäni sillä, että joku asia ei ratkea ainakaan sillä aikataululla kuin sen toivoisin. - - Psykologisten lainalaisuuksien ymmärtäminen lisää tuskallista tietoa siitä, että tietynlaisissa tilanteissa näkee jo kaukaa, että jostakin asiakkaan tilanteesta ei hyvä seuraa. Näissä tilanteissa tulee joskus sellainen tunne, että v***u, pitäkää tunkkinne, minä vaihdan alaa. Omien turhautuneisuuden ja riittämättömyyden tunteiden kanssa saa painia aika ajoin.

Mitä psykologisia lainalaisuuksia? Olen itse ymmärtänyt että tulevaisuuden ennustaminen on äärimmäisen vaikeaa koska muut ihmiset vaikuttavat ennalta-arvaamattomasti muiden elämään.

Psykan opiskelija

Tutkinto-opiskelijoille kerrottiin tämän vuoden haun taustoja. Siis yliopistossa. En usko, että nää on mitään salaisuuksia, niin jaan tänne pari pointtia. 

Voi olla, että ensi vuonna ei painoteta tilastoa. Syy: halutaan homogeeninen ryhmä opiskelijoita. Ennenkin on haluttu ja se on saavutettu holopulkki-tyylisellä kokeella. MUTTA nyt kun suurin osa valitaan todistuksella, niin entisajan tyylinen koe tuottaisi heterogeenisen porukan fukseja. Jotkut osaisi älyttömän hyvin tilastoa (kokeella tulevat) ja toiset ei suunnilleen ollenkaan (todistuksella tulevat). Tällainen heterogeenisyys on epätoivottavaa. (Ei kerrottu miksi, mutta ehkä on vaikeampi tarjota opintoja, jos on erilaisia tarpeita.)

Toinen mielenkiintoinen juttu. AMK-koe otettiin puhtaasti sen takia, koska muuten olis ollut liikaa valituksia ja ne olis menneet läpi oikeudessa. Jos oltais kyhätty nopsaan joku oma koe (pienet resurssit, psyka on vain oppiaine vrt kokonainen ala esim. DIA) ja jotain mennyt pieleen, niin oikeudessa olis hakija voittanut. Ym.ym. Kaikki skenaariot ja ideat käytiin läpi ja selitettiin. Eli AMK-koe oli varmin.

Säännöt tasapisteisiin tuli puhtaasti mallinnuksesta, että miten saadaan mahdollisimman samaa porukkaa kuin ennenkin. Ei AMK-koe eikä tasapistesääntö liittynyt siihen tarvitaanko jotain tiettyä ajattelukykyä tai sisältöä psykassa. Esim. että äidinkieltä tarvitaan jotta osaa kommunikoida hyvin...amk-fysiikkaa jotta ymmärtää aivojen sähköjutuista...ei, ei, ei. Syyt olivat muut kuten yllä selitetty.

Ja vikaks. Tarkkaillaan mikä vaikutus on todarivalinnan laajentamisella ja korottajilla. Arviolta 2024 voidaan olla siinä tilanteessa, että korottajat alkaa muodostaa aika erilaista ryhmää kuin mitä edelliset vuodet. Ja siis halutaan pitää sama profiili vuodesta toiseen, niin ehkä sitten tulee jotain valtakunnallisia muutoksia.

P.S. Niin ja ne seuraa aktiivisesti jodelia, vauva.fi ja ylilautaa... ;)

Vierailija kirjoitti:

Psykologi O kirjoitti:

... jatkuu...

Psykologin työn hyviä puolia omalla kohdallani:

- Pääsen tuomaan tiimiimme oman osaamisalueen asiantuntemusta mm. lapsen kehityksestä, vanhemmuudesta, vuorovaikutusksesta jne. Näihin liittyvät tutkimukset ja selvittelyt, erityisesti havainnot ja haastattelut ovat mielenkiintoisia.

- Työ on itsenäistä ja joustavaa ja pystyn rajaamaan työtäni siten kun koen hyväksi.

- Saan kohdata ihmisiä siten, että kaikki kerrottu perustuu salassapitoon ja luottamukseen. Minulle uskoudutaan asioista, joita ei ehkä ole koskaan kerrottu kellekään muulle. Saan myötäelää ihmisen tarinaa, esittää tarkentavia kysymyksiä ja tukea, joskus myös opastaa kohti parempaa. (Huom! Tämä vaatii autettavalta todella paljon ja on lopulta hänestä kiinni miten oma asia etenee).

- Empaattisuuteni, kyky pitää toisen mieli mielessä sekä kyky nähdä asioiden välisiä yhteyksiä ovat parhaita puoliani, jotka pääsevät oikeuksiinsa työssäni.

- Hyvä palkka, tietysti riippuu mihin päin Suomea menee töihin. 

- Työllistyminen aika lailla varmaa.

Huonoja puolia, eli kun työ ei ole gloriaa:

- Kaikkia ei voi auttaa ja tämä on joskus todella tuskallista. On hyväksyttävä se, milloin lakkaa hakkaamasta päätä seinään autettavan suhteen. Asiakkaan on ihan itse käveltävä vastaanotolle ja työstettävä omaa asiaa. Joskus on niitä, jotka peruvat useita aikojaan ja silloin on osattava nostaa kissa pöydälle siitä hyötyykö asiakas käynneistä. On myös osattava sanoa yhteistyötaholle milloin omalla työllä ei ole johonkin asiaan annettavaa. Tämä rajaus on välttämätöntä ettei itseään uuvuta.

- Joskus olen väsyttänyt itseäni sillä, että joku asia ei ratkea ainakaan sillä aikataululla kuin sen toivoisin. - - Psykologisten lainalaisuuksien ymmärtäminen lisää tuskallista tietoa siitä, että tietynlaisissa tilanteissa näkee jo kaukaa, että jostakin asiakkaan tilanteesta ei hyvä seuraa. Näissä tilanteissa tulee joskus sellainen tunne, että v***u, pitäkää tunkkinne, minä vaihdan alaa. Omien turhautuneisuuden ja riittämättömyyden tunteiden kanssa saa painia aika ajoin.

Mitä psykologisia lainalaisuuksia? Olen itse ymmärtänyt että tulevaisuuden ennustaminen on äärimmäisen vaikeaa koska muut ihmiset vaikuttavat ennalta-arvaamattomasti muiden elämään.

Psykan opiskelija

Kieltämättä oli vähän populistisesti sanottu. En varsinaisesti tarkoita, että pystyisin näkemään tulevaisuuteen jonkun henkilön elämässä. Mutta esimerkiksi tietynlaisella persoonallisuuden rakenteella, toimintamalleilla ja varhaislapsuuden kokemuksilla on tietyllä todennäköisyydellä mahdollista ajautua elämässä tilanteisiin, jotka eivät edesauta omaa hyvinvointia. Psykologia on tiede, jossa voidaan joissain määrin tietyillä numeerisilla tai laadullisilla mittareilla tutkia tiettyjä ilmiöitä, mutta toisaalta taas käytännön työssä oman mielen ”normiaineisto” syntyy käytännön kokemuksista ihmisten tarinoista ja kokemuksista. Tällä tarkoitan sitä, että tietynlaiset elämänkokemukset toistuvat tietynlaisten kokemusten seurauksena, esimerkiksi lapsuudessa koettu kiintymystrauma lisää riskiä valita aikuisena uusia traumatisoivia ihmissuhteita. Riskin ollessa käytännön tasolla tosi, näin ei tietysti aina kuitenkaan tapahdu.

Minun kokemus on myös se, että opinnot antavat perushyvän tieteellisen pohjan työhön, mutta käytännön työssä tarvitsee paljon muunkinlaisia syy-yhteyksien löytämisen kykyä kuin pelkkää tutkimustietoa ja ”raakaa” tiedettä.

Vierailija kirjoitti:

Psykan hakijat! Oletetaan että ette pääse psykalle, se vaihtoehto olisi suljettu pois.

Kumpaa lähtisitte ennemmin opiskelemaan, logopediaa vai sosiaalipsykologiaa? Perustelkaa valintanne. Vai opiskelisitteko jotain muuta kenties?

Yritän miettiä mitkä itseäni kiinnostaisi, psykan suhteen olen oikeastaan luovuttanut. Mutta kuitenkin psykologiaa sivuavat alat kiinnostaisivat.

Kumpikaan noista ei kyllä kiinnosta ollenkaan :D Jos en mitenkään voisi päästä psykalle niin opiskelisin varmaan joko filosofiaa tai bilsaa. Filosofia kiinnostaa yleisesti tosi paljon ja sivuaa kyllä myös mielestäni psykologiaa monella tapaa, bilsan kautta voisi päästä neurotiedehommiin.

Onko muuten vielä tietoa tuleeko pääsykokeisiin 2021 tilastomatikka vai ei?

Ei viitsi laitta nyt raha, aika ja energia tilastomatikan opiskelun valmennuskurssin, jos sitä ei sitten tarvitaan kokeessa. Pääse tilastoa kuitenkin oppimaan sitten itse koulutuksessa (jos siihen pääse) :)

Vierailija kirjoitti:

Onko muuten vielä tietoa tuleeko pääsykokeisiin 2021 tilastomatikka vai ei?

Ei viitsi laitta nyt raha, aika ja energia tilastomatikan opiskelun valmennuskurssin, jos sitä ei sitten tarvitaan kokeessa. Pääse tilastoa kuitenkin oppimaan sitten itse koulutuksessa (jos siihen pääse) :)

Ei ole tietoa. Hakuvaatimukset julkaistaan normaaliin tapaan loka-marraskuussa. Sitä ennen kaikki on arvelua.

Tuossa ylempänä oli toisen käden tietoa, että tilaston osuus vähenisi. Se on täysin mahdollista. Toisaalta tilasto on toiminut parhaiten erottelijan pääsykokeissa, mutta onnistui se erottelu "helpolla" AMK-kokeellakin. Olkoonkin, että erottelevimmat tekijät taisivat olla englanti ja etiikka.

Valmennuskurssille ei kannata vielä mennä, mutta Holopulkkia tms. kannattaa lukea. Se oppi ei mene koskaan hukkaan. Lukee vain vähän tavallisemmin eikä kaavoja ulkoa opetellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muuten vielä tietoa tuleeko pääsykokeisiin 2021 tilastomatikka vai ei?

Ei viitsi laitta nyt raha, aika ja energia tilastomatikan opiskelun valmennuskurssin, jos sitä ei sitten tarvitaan kokeessa. Pääse tilastoa kuitenkin oppimaan sitten itse koulutuksessa (jos siihen pääse) :)

Ei ole tietoa. Hakuvaatimukset julkaistaan normaaliin tapaan loka-marraskuussa. Sitä ennen kaikki on arvelua.

Tuossa ylempänä oli toisen käden tietoa, että tilaston osuus vähenisi. Se on täysin mahdollista. Toisaalta tilasto on toiminut parhaiten erottelijan pääsykokeissa, mutta onnistui se erottelu "helpolla" AMK-kokeellakin. Olkoonkin, että erottelevimmat tekijät taisivat olla englanti ja etiikka.

Valmennuskurssille ei kannata vielä mennä, mutta Holopulkkia tms. kannattaa lukea. Se oppi ei mene koskaan hukkaan. Lukee vain vähän tavallisemmin eikä kaavoja ulkoa opetellen.

Erottelevin ei ollut etiikkaa, vaan se oli vähiten erotteleva, koska niin moni sai täydet tai melkein. 

Holopulkki toimi erottelijana silloin kun oli yhteispisteet, mutta nyt kun valtiovallan toimesta suurin osa tulee todarilla, niin sitä ei kantsi käyttää. Vain 40% ois eroteltu tällä ja ne ois kovia tilastossa, mutta 60% olis surkeita tilastossa. Liikaa vaihtelua fuksien osaamisessa. Eiköhän ne keksi jonkun enemmän lukiota muistuttavan tavan erotella siihen 40% kiintiöön jotta opiskelijat olisivat mahdollisimman samanlaisia.

Jossain mielessä olen jopa pääsykokeen tilaston kokonaan poistamisen kannalla (vaikka sitä itse on jo pari vuotta tullut jankattua ja osaan melko hyvin) juuri tuon takia, että todistuksella pääsevät eivät välttämättä sitä osaa. Toisaalta, jos todistusvalinnan tulokset ja koe on samoihin aikoihin kuin tänä vuonna (siis toisiinsa nähden) saattaa useampikin todistuksella pääsevä opiskella tilastoa ja osatakin sitä hyvin. On myös nurinkurista, että vapaa-ajallaan täytyy opiskella asia, jota opinnot vaativat, kun sitä kumminkin opintojen aikana opiskellaan. Toki perusjuttujen osaaminen entuudestaan aina auttaa, koska tahti opinnoissa on kova. Ja antaahan tilaston opiskelu esimakua siitä, mitä opinnoissa on luvassa. Sehän on yksi pääsykokeen hyvistä puolista.

Suurin puoltava syy tilastolle pääsykokeessa taitaakin olla tuo erottelevuus. Mielenkiinnolla odotan, mitä hakijoiden päänmenoksi on keksitty ensi keväälle...