Psykologia 2021

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö joku - hoitaako psykologi asiakkaita, vai onko enemmän eteenpäin ohjaava? Esim. jos on vain psykologi (ilman psykoterapeutti koulutusta).

Kaikki Suomen yliopistoista psykologian maisteriksi valmistuneet saavat automaattisesti laillistetun psykologin pätevyyden, mikä oikeuttaa tehdä hoitavaa/kliinistä työtä. Vain ne, joilla FM tutkinto pääaineena psykologia (ei kliinisiä opintoja, ei harjoittelua), eivät voi tehdä laillistetun psykologin töitä.  

Voi opiskella myös ihan pelkästään psykologiaa muiden ohella, mutta jättää harkan tekemättä. Silloin tutkinto on tuo FM ja ei saa laillistusta toimia psykologina. Laillistuksen antavan reitin lyhenne on PSM ja se on myös harkan verran pidempi tutkinto eli 330 op. En kyllä ymmärrä kuka haluaisi tehdä niin. Ehkä jos pelkää mennä harkkaan? En ihan osta sitä, että "jos tietää haluavansa tutkijaksi". Tukimusmaailmassa on paljon kilpailua ja totta kai PSM on valttikortti verrattuna FM. Myös kansainvälisesti katsottuna.

Ei sitä haluakaan muut kuin ne, jotka ovat päätyneet Jyväskylän avoimen linjalle. :) Syitä haluta sinne on esim. kiinnostus työelämäkehittämiseen nykyisen työkokemuksen pohjalta tai halu olla opettaja. Saadakseen viran lukiosta täytyy olla maisterintutkinto jostain lukiossa opetettavasta aineesta.

Ei näillekään olisi mitään haittaa psykologin pätevyydestä, mutta kun se sisäänpääseminen siihen on niin juukelin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ovat psykologin alalla (hyvin yleisesti) ne ”suosikki” työpaikat, joista on eniteen kilpailua ja mitkä ns ”vähemmän halutut” jonne on vähemmän halukkaita?

Tää kiinnostais itteekin jos jollain tietoa. Kun aina kuulee sanottavan "psykologia on alana tosi monipuolinen ja laaja, ei kaikista tarvi tulla kliinikoita tai koulupsykologeja" ja mietin aina kuinka realistista sitten todellisuudessa olisi tähdätä johonkin muuhun jos edellä mainitut eivät kiinnostaisi. Onko yhtä epätoivoista kuin esim. luokanopettaja joka tajuaa ettei haluakaan olla luokanopettaja ja yrittää päästä joihinkin hallinnon hommiin.

Mulla on vielä opiskelut kesken ja itseänikin kiinnostaa tämä. Meillä on ollut jotain työelämäpäiviä ja niistä olen saanut sen kuvan, että on ihan realistista päästä muihin hommiin. En ole koskaan oikeataan ajatellut, että kliiniseen työhön olisi jotenkin helppo päästä. Olen kuullut keisseistä jotka oli ikionnellisia kun pääsivät kliiniseen työhön kiinni tosi monen työpaikkahakemuksen jälkeen, vaikka olivat valmistuneen Helsingistä. Myös se minua yllätti, että kuulin samanlaisia kertomuksia neuvolapsykologiksi pääsystä, vaikka kyseisellä henkilöllä oli jo todella osuvaa psykan työkokemusta taustalla lasten ja perheiden parissa. Neurolle pääsyn vaikeus ei yllättänyt. Mutta yleiskuvana mulle jäi, että on aika helppo päästä muihinkin hommiin kuin kliiniseen tai kouluun. Voi myös perustaa oman yrityksen ja psykologit tekee sitä ahkerasti, monet jo opiskeluaikoina. Jos lähtee yliopistopaikkakuntien ulkopuolelle, niin siellä saa kuulemma valita rusinta pullasta, kun on niin kova pula psykologeista. Minkälainen työ sinua kiinnostaisi? Minua on opintojen myötä kiinnostanut yhä enemmän kliininen puoli. Siihenhän voi toki törmätä missä työssä tahansa esim. työterveydessä.

Työelämä on vähän semmoista, että päästäkseen johonkin työhön pitää olla kokemusta juuri siitä työstä. Niinpä neuvolapsykologiksi valitaan se, jolla on jo neuvolapsykologin kokemusta ohi sen, jolla on oikein hyvä työkokemus esim. perhe- ja sosiaalipalveluista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö joku - hoitaako psykologi asiakkaita, vai onko enemmän eteenpäin ohjaava? Esim. jos on vain psykologi (ilman psykoterapeutti koulutusta).

Kaikki Suomen yliopistoista psykologian maisteriksi valmistuneet saavat automaattisesti laillistetun psykologin pätevyyden, mikä oikeuttaa tehdä hoitavaa/kliinistä työtä. Vain ne, joilla FM tutkinto pääaineena psykologia (ei kliinisiä opintoja, ei harjoittelua), eivät voi tehdä laillistetun psykologin töitä.  

Voi opiskella myös ihan pelkästään psykologiaa muiden ohella, mutta jättää harkan tekemättä. Silloin tutkinto on tuo FM ja ei saa laillistusta toimia psykologina. Laillistuksen antavan reitin lyhenne on PSM ja se on myös harkan verran pidempi tutkinto eli 330 op. En kyllä ymmärrä kuka haluaisi tehdä niin. Ehkä jos pelkää mennä harkkaan? En ihan osta sitä, että "jos tietää haluavansa tutkijaksi". Tukimusmaailmassa on paljon kilpailua ja totta kai PSM on valttikortti verrattuna FM. Myös kansainvälisesti katsottuna.

 Saadakseen viran lukiosta täytyy olla maisterintutkinto jostain lukiossa opetettavasta aineesta.

Mun tietääkseni riittää mikä vain ylempi korkeakoulututkinto + 60 op opinnot (perus ja aine) opetettavasta aineesta (yleensä kai on/täytyy olla minimi kaksi ainetta) + opettajan pedagogiset opinnot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ovat psykologin alalla (hyvin yleisesti) ne ”suosikki” työpaikat, joista on eniteen kilpailua ja mitkä ns ”vähemmän halutut” jonne on vähemmän halukkaita?

Tää kiinnostais itteekin jos jollain tietoa. Kun aina kuulee sanottavan "psykologia on alana tosi monipuolinen ja laaja, ei kaikista tarvi tulla kliinikoita tai koulupsykologeja" ja mietin aina kuinka realistista sitten todellisuudessa olisi tähdätä johonkin muuhun jos edellä mainitut eivät kiinnostaisi. Onko yhtä epätoivoista kuin esim. luokanopettaja joka tajuaa ettei haluakaan olla luokanopettaja ja yrittää päästä joihinkin hallinnon hommiin.

Mulla on vielä opiskelut kesken ja itseänikin kiinnostaa tämä. Meillä on ollut jotain työelämäpäiviä ja niistä olen saanut sen kuvan, että on ihan realistista päästä muihin hommiin. En ole koskaan oikeataan ajatellut, että kliiniseen työhön olisi jotenkin helppo päästä. Olen kuullut keisseistä jotka oli ikionnellisia kun pääsivät kliiniseen työhön kiinni tosi monen työpaikkahakemuksen jälkeen, vaikka olivat valmistuneen Helsingistä. Myös se minua yllätti, että kuulin samanlaisia kertomuksia neuvolapsykologiksi pääsystä, vaikka kyseisellä henkilöllä oli jo todella osuvaa psykan työkokemusta taustalla lasten ja perheiden parissa. Neurolle pääsyn vaikeus ei yllättänyt. Mutta yleiskuvana mulle jäi, että on aika helppo päästä muihinkin hommiin kuin kliiniseen tai kouluun. Voi myös perustaa oman yrityksen ja psykologit tekee sitä ahkerasti, monet jo opiskeluaikoina. Jos lähtee yliopistopaikkakuntien ulkopuolelle, niin siellä saa kuulemma valita rusinta pullasta, kun on niin kova pula psykologeista. Minkälainen työ sinua kiinnostaisi? Minua on opintojen myötä kiinnostanut yhä enemmän kliininen puoli. Siihenhän voi toki törmätä missä työssä tahansa esim. työterveydessä.

Työelämä on vähän semmoista, että päästäkseen johonkin työhön pitää olla kokemusta juuri siitä työstä. Niinpä neuvolapsykologiksi valitaan se, jolla on jo neuvolapsykologin kokemusta ohi sen, jolla on oikein hyvä työkokemus esim. perhe- ja sosiaalipalveluista.

Niinpä. Mutta tällä kyseisellä henkilöllä oli minun silmääni erittäin relevanttia kokemusta tyyliin 6-12kk pienten lasten psykiatrisessa sairaalassa psykologina ja muitakin psykologin pestejä sekä kehittämistyötä sairaanhoitopiirissä liittyen psykologipalveluihin. En nyt tarkalleen muista enkä tänne kirjoittaisikaan. :) Oli kuitenkin tosi impressive minun mielestä. Olin luullut, että neuvolapsykologin työ ei olisi niin kilpailtu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö joku - hoitaako psykologi asiakkaita, vai onko enemmän eteenpäin ohjaava? Esim. jos on vain psykologi (ilman psykoterapeutti koulutusta).

Kaikki Suomen yliopistoista psykologian maisteriksi valmistuneet saavat automaattisesti laillistetun psykologin pätevyyden, mikä oikeuttaa tehdä hoitavaa/kliinistä työtä. Vain ne, joilla FM tutkinto pääaineena psykologia (ei kliinisiä opintoja, ei harjoittelua), eivät voi tehdä laillistetun psykologin töitä.  

Voi opiskella myös ihan pelkästään psykologiaa muiden ohella, mutta jättää harkan tekemättä. Silloin tutkinto on tuo FM ja ei saa laillistusta toimia psykologina. Laillistuksen antavan reitin lyhenne on PSM ja se on myös harkan verran pidempi tutkinto eli 330 op. En kyllä ymmärrä kuka haluaisi tehdä niin. Ehkä jos pelkää mennä harkkaan? En ihan osta sitä, että "jos tietää haluavansa tutkijaksi". Tukimusmaailmassa on paljon kilpailua ja totta kai PSM on valttikortti verrattuna FM. Myös kansainvälisesti katsottuna.

 Saadakseen viran lukiosta täytyy olla maisterintutkinto jostain lukiossa opetettavasta aineesta.

Mun tietääkseni riittää mikä vain ylempi korkeakoulututkinto + 60 op opinnot (perus ja aine) opetettavasta aineesta (yleensä kai on/täytyy olla minimi kaksi ainetta) + opettajan pedagogiset opinnot.

Ei riitä lukioon. Yläasteelle riittää, ja yläasteilla onkin jonkin verran esim. äikän opettajia, joilla on luokanopettajan koulutus ja suomen kielen aineopinnot. Voi silläkin määräaikaiseksi lukioon päästä, mutta jos yksikin pätevämpi hakee, paikka menee sille.

Ei ole myöskään pakko olla kahta opetettavaa ainetta, mutta yhdellä aineella ei tahdo opetustunnit riittää, eikä sellaisia paikkoja ole auki.

Ne koulupsykologi - paikat, osaatteko sanoa mikä niissä on ”pielessä”?

Myös kiinnostaisi, kuinka paljon joku asiakas tai sen sukulainen haukku, halveksi tai arvostele työtäsi, tulee asenteella ”minä en mitään rupee tekee vaan sä hoidat mut kuntoon”? Sellanen noin karkea arvio, esim noin 5-10 asiakasta kuussa?

Ja tuleeko kuinka paljon tapauksia, että asiakaas on pulassa, mutta kaikesta huolimatta häntä ei saa ”irti” vaiheesta vaan hän keskittyy enemmään jatkuvan märehtimiseen, kun ulospääsyn etsimiseen?

Kohtaako työssä joka päivä 7,5h/pv asiakas asiakkaan perään itkua, kauhuuksia, vaikeuksia, surua, traumoja, häiriöitä? Onko työ enemmän liukkuhihna vai miten usein näkee sitä ”aurinkoa” paistavan asiakkaan tilassa?

Syksyllä on koroteltu kuten myös keväällä. 

Vierailija kirjoitti:

Kohtaako työssä joka päivä 7,5h/pv asiakas asiakkaan perään itkua, kauhuuksia, vaikeuksia, surua, traumoja, häiriöitä? Onko työ enemmän liukkuhihna vai miten usein näkee sitä ”aurinkoa” paistavan asiakkaan tilassa?

ei kai psykologin työ mitään liukuhihna työtä oo. Kerran käynyt psykologilla mutta hän sanoi että teet vaikeita kysymyksiä, oli sijainen, ts en saanut mitään apua. Työstin itse kävely reissuilla ongelmaa. 

En ole vielä työelämässä, mutta sanoisin, että nuo kysymykset ovat ehkä vähän "maallikkomaisia". Ensinnäkin psykologi ei yleensä ota yksilövastaanotolle liukuhihnalla 7,5 tuntia asiakkaita. Nyrkkisääntö on, että ei oteta kuin max 4-5 asiakaskäyntiä päivälle. Riippuu toki todella paljon siitä, missä on töissä (esim. sairaalan osasti vs yksilövastaanotto) ja millainen on asiakasryhmä (esim. vakavasti traumatisoituneet vs. joku perus ahdistus).

Onko päivä pelkkää itkua, jumittaako asiakkaat, odotetaanko sinulta ihmeitä? Kaikkiin voisi vastata joo tai ei. Ensinnäkin jonkun oireisiin saattaa kuulua jumittaminen maladaptiivisessa märehtimisessä tms., mutta psykologi yleensä oppii "kestämään" sitä. (Tiedän kyllä ainakin yhden oikeasta elämästä joka valittaa tästä ja yksi käy myös täällä palstalla valittamassa.) Mun mielestä se kuuluu psykologin ammattitaitoon ymmärtää sitä oiretta ja nähdä siinä vivahde-eroja sekä myös antaa aikaa. Esim. jos joku polvivammanen menee lääkäriin, niin hermostuuko se viikkojen vieriessä, kun kävely ei onnistu täydellisesti? Ei. Lääkäri voi silti nähdä siinä paranemisen merkkejä ja paljon riippuu myös siitä mitä lääkäri itse tekee, mitä kokeilee, toimiiko/eikö toimi. Ei psykologikaan siis ole passiivisesti vain vastaanottamassa jumitusta, vaan hän voi yrittää päästä sen juurisyihin ja kokeilla erilaisia juttuja.

Tuo että odotetaanko ihmeitä, niin varmasti sitäkin on. Enkä väheksyisi kollegoja yhtenä lähteenä. Siis vaikka lääkäri voi sanoa, että kerroppa mikä persoonallisuus ja kognitiivinen profiili tällä potilaalla on, kun mikään ei häneen toimi. Tuollaisia kohtuuttoman laajoja ja epäselviä pyyntöjä tulee. Psykologin pitää täsmentää, että mitä psykologin tutkimuksilla haetaan, mihin kysymyksiin tarkalleen yritetään vastata ja miten ne vois vaikuttaa hoitoon. En ole hirveesti kuullut että asiakkaat tai omaiset asettais paineita psykologille "ihmeiden tekoon", mutta siihenkin voi tietenkin varautua.

Onko päivät itkua, kurjuuttaa, kriisejä....riippuu tosi paljon siitä minkä asiakasryhmän kanssa on tekemisissä. Jotkut haluaa työskennellä näiden vaikeiden asioiden kanssa (kuten minä voisin). Pitää tietenkin osata rajata työ työhön ja vapaa-aika vapaa-ajaksi. Työnohjaus kuuluu psykologille lakisääteisesti. Toki psykologin tulee tuntea oma mielensä ja hakea tukea, mutta ei se mikään mahdoton yhtälö ole. Mun tietääkseni rankemmissa paikoissa on usein myös parhaimmat struktuurit suojata työntekijöiden jaksamista ja mielenterveyttä.

Sitten vielä tuohon, että miksi koulupsykologin työ ei ole niin haluttua. Mun tietääkseni se johtuu siitä, että moni ei tykkää työskennellä meluisassa ympäristössä, rooli voi olla huonosti määritelty jossain työyhteisöissä, ei ehkä ole niin "seksikästä" olla koulupsykologi... En kyllä tiedä mitään yksittäistä syytä. Itse olen ollut koulussa ja päiväkodissa töissä ennen psykaa ja en tiedä haluaisinko uudestaan. Itselleni syy on melu, suuret asiakasmäärät jatkuvasti läsnä, joskus työyhteisöt ovat aika tulehtuneita. Mutta olen kuullut tosi monta innostavaakin puheenvuoroa koulupsykologin työstä, esim. joissain paikoissa se voi olla hyvin itsenäinen että pääsee itse luomaan ne raamit ja aihepiirit joiden parissa työskentelee

Koulupsykologin työ on tosi yksinäistä, muut aikuiset koulussa ovat muulta alalta. Oppilailla on myös yhä vaikeampia ongelmia, tulee kädetön olo. Joutuu olemaan yhteydessä vanhempiinkin, eikä se omena useinkaan ole kauas puusta pudonnut. Asiakasmäärät ovat isoja, on paljon ohry-kokouksia yms.

Työ on myös itsenäistä ja saa tehdä paljon testejä ja lausuntoja. Nehän ne erottavat psykologin ja kuraattorin. Jos ihmisen elämän suuntaa saa käännettyä lapsuudessa, voi se muuttua pysyvästi paremmaksi. Aikuisen kohdalla peli on useammin jo menetetty.

Hei tietääkö kukaan, millä todistuspisteillä on päässyt opiskelemaan sosiaalitieteitä Helsingin yliopistoon?

Me tiedetään ihan kaikki, mutta tarkistustyön saat tehdä itse.

https://vipunen.fi/fi-fi/Raportit/Haku-%20ja%20valintatiedot%20-%20kork…

Mitenhän käy tämän kevään yo-pisterajojen? Veikkaan itse hienoista laskua sen vuoksi että abit olleet etäopetuksessa pitkään. Lähes yksiääninen kommentti abeilta on se ettei opintoihin ole jaksanut/pystynyt keskittymään parhaalla tavalla etänä. Tämä voi nyt olla eduksi vanhemmille todistushakijoille, joilta itsenäinen opiskelu sujuu paremmin.

Itsellenikin on kyllä hitonmoinen työmaa tämä matikan opiskelu itsenäisesti ylppäreitä varten, että fiilaan kyllä abeja :D Kävin lukiossa pakolliset toki, mutta kuuntelin tunneilla juuri ja juuri sen verran että sain kokeista 5- eli aikalailla alusta on pitänyt aloittaa ja haastavaa on.

Luulen, että hyvät oppilaat saavat edelleen hyviä arvosanoja.

Huonot oppilaat saavat edelleen huonoja, ei niiden eteen ole ennenkään opiskeltu.

Eniten tilanne vaikuttanee keskiverto-oppilaisiin, joille numerot eivät lankea ilman ponnistelua. Nyt ei ehkä osata opetella asioita itsenäisesti.

Mitä luulette kuinka paljon todistuspisterajat vois enimmillään nousta?

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että hyvät oppilaat saavat edelleen hyviä arvosanoja.

Huonot oppilaat saavat edelleen huonoja, ei niiden eteen ole ennenkään opiskeltu.

Eniten tilanne vaikuttanee keskiverto-oppilaisiin, joille numerot eivät lankea ilman ponnistelua. Nyt ei ehkä osata opetella asioita itsenäisesti.

Hyvä huomio, että ääripäissä tuskin suuria muutoksia tapahtuu. Toki yksittäisten opiskelijoiden kohdalla tilanne voi vaikuttaa, mutta pisterajoissa se tuskin näkyy. Ytl ottaa myös mukaan pisterajoja määrittäessään edellisen tutkintokerran kokelaat. Tämän kevään pisterajoihin vaikuttaa siis viime syksyn kokelaiden suoriutuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että hyvät oppilaat saavat edelleen hyviä arvosanoja.

Huonot oppilaat saavat edelleen huonoja, ei niiden eteen ole ennenkään opiskeltu.

Eniten tilanne vaikuttanee keskiverto-oppilaisiin, joille numerot eivät lankea ilman ponnistelua. Nyt ei ehkä osata opetella asioita itsenäisesti.

Hyvä huomio, että ääripäissä tuskin suuria muutoksia tapahtuu. Toki yksittäisten opiskelijoiden kohdalla tilanne voi vaikuttaa, mutta pisterajoissa se tuskin näkyy. Ytl ottaa myös mukaan pisterajoja määrittäessään edellisen tutkintokerran kokelaat. Tämän kevään pisterajoihin vaikuttaa siis viime syksyn kokelaiden suoriutuminen.

Millä perusteella viime syksyn suoriutuminen vaikuttaa kevääseen?

Vierailija kirjoitti:

Mitä luulette kuinka paljon todistuspisterajat vois enimmillään nousta?

Ehkä keskimäärin voivat pysyä samalla tasolla, mutta eri kaupunkien välille tulee enemmän vaihtelua. Helsinki saattaa nousta, mutta Jyväskylä laskea, ja Oulu olla jopa Joensuuta alempana.

En usko, että alimmat pisteet, joilla psykalle pääsee, voisivat kauheasti nousta viime vuodesta. Veikkaisin 126-130 tuntumaan.

Osaisko joku täällä sanoa millaset mahollisuudet Tampereella, Turussa tai Jyväskylässä on opiskellla oikeuspsykaa / suuntautua oikeuspsykaan liittyviin työtehtäviin? Joensuussahan on toi oikeuspsykan sivuaine kokonaisuus 60op, mut  muuten en haluis sitä ykkös vaihtoehdoks, mut sit oikeuspsyka kuitenki kiinnostaa.