Psykologia 2021

Ei pidä silti uskoa kaavioita.

Vierailija kirjoitti:

https://yle.fi/uutiset/3-11750197

Kyllä näiden tilastojen perusteella pahoin pelkään, että todistusvalinnan pisterajat nousevat lisäpaikoista huolimatta. Parempi ottaa varman päälle kuin pettyä sitten, kun sisäänpääsy jää pisteestä kiinni...

Omat veikkaukset:

Hki 143

Tku 140

Tre 137

Jkl 132

Jns 131

Oulu 130

En mitenkään usko että rajat olisivat noin korkeat. Vaikka korottajia on enemmän, niin ei korotuksissa läheskään aina onnistuta. Viime vuoden lopullinen raja Helsinkiin oli ~136-137, eiköhän se ole tänä vuonna maksimissaan 140. 143p raja tarkoittaisi että suurin osa tai jopa kaikki sisäänpäässeistä olisi pitkän matikan kirjoittajia, ja Helsinginkin psykalle pääsijöissä on myös aina ollut paljon lyhyen matikan kirjoittajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://yle.fi/uutiset/3-11750197

Kyllä näiden tilastojen perusteella pahoin pelkään, että todistusvalinnan pisterajat nousevat lisäpaikoista huolimatta. Parempi ottaa varman päälle kuin pettyä sitten, kun sisäänpääsy jää pisteestä kiinni...

Omat veikkaukset:

Hki 143

Tku 140

Tre 137

Jkl 132

Jns 131

Oulu 130

En mitenkään usko että rajat olisivat noin korkeat. Vaikka korottajia on enemmän, niin ei korotuksissa läheskään aina onnistuta. Viime vuoden lopullinen raja Helsinkiin oli ~136-137, eiköhän se ole tänä vuonna maksimissaan 140. 143p raja tarkoittaisi että suurin osa tai jopa kaikki sisäänpäässeistä olisi pitkän matikan kirjoittajia, ja Helsinginkin psykalle pääsijöissä on myös aina ollut paljon lyhyen matikan kirjoittajia.

Toki, mutta viime vuoden rajat eivät ole aivan vertailukelpoisia, koska esim. Helsingissä oli viime vuonna 50 + 12 aloituspaikkaa, mutta tänä vuonna paikkoja on tulossa vain 50 + 3. Lisäksi todistusvalintakiintiö tippuu 70% -> 60%, eli Helsinkiin pääsee tänä vuonna huomattavasti harvempi todistuksella, joten pisterajojen on pakko nousta. 

Toki loput 70 lisäpaikkaa muihin yliopistoihin tasoittavat tilannetta jonkin verran, mutta Helsinkiin on silti todennäköisesti eniten hakijoita per aloituspaikka.

Joo ja Helsingin lisäpaikat laskevat erityisesti muiden kaupunkien pisteitä, koska niin isolla osalla hakujärjestyksenä on Hki-Tku/Tre-Jkl-Jns ja varmaan Oulu sen perään. Siksi vikoilla paikoilla Helsinkiin pääsevä on pois T-kaupungeista, joihin mahtuu näin pari lisää pois J-kaupungeista.

Psykan pisterajat tulevat aina olemaan korkeat, koska psykalle haetaan aika kompaktilla rivillä, vaihteilua on lähinnä matikan pituudessa ja reaalissa. Esim. oikiksessa, jossa ei painoteta mitään reaalia, tilanne on toinen. Siellä täysiin pisteisiin vaaditaan pitkän matikan lisäksi kolme pitkää kieltä.

Lääkiskorkeaksi (=raja on muutamaa pistettä vaille täydet) se ei kuitenkaan nouse hakijamateriaalin vuoksi. Täydet pisteet saa pitkällä fysiikalla ja matikalla, joista fysiikka on pyrkijöillä melko harvinainen, eikä se pitkä matikkakaan läheskään jokaiselta löydy. Ainakaan tähän mennessä psyka ei ole ollut varalääkis, sillä sellaisia yo-tutkintoja, joissa on sekä fysiikka, kemia, biologia että psykologia, on varsin vähän. Täydennetyt rivit eivät ole julkisesti näkyvillä. Nyt kun lääkiksen mieletön taso tiedetään, osa varmasti lähtee kirjoittamaan psykan, ja sen jälkeen onkin kärkihakijoita psykaan.

Lyhyellä matikalla ilman fysiikkaa psykan maksimipisteet on 148,1 ja yksikin E pudottaa jo 4-5 pistettä. Ei ne neljän ällän rivit niin harvinaisia ole, etteikö jokaiselle Helsingin pääsijälle sellainen riittäisi.

Osa patoutuneista L-riveistä tyhjennettiin viime kevään Pajazzossa.

Mitäs pääsykokeeseen menijät ajattelee yhdistymisestä logopedian kanssa yhteiseksi kokeeksi, enemmän loogista päättelyä vai jotain muuta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monettako kertaa haette?

Neljättä kertaa. Onneksi on todistuspisteiden nosto onnistunut, joten jospa sitä tänä vuonna vihdoin pääsis unelma-alalle.

Paljonko pisteitä?

Tällä hetkellä 134, mutta olis keväällä tarkotus saada vielä vähintään yks arvosana korotettua jolloin olis 137,7. Jyväskylä on mulla ykkösenä

Käyn läpi vanhoja valintakoetehtäviä. 1994 tehtävä 1 pitäisi olla helppo, mutta ei aukene minulle. Osaisiko joku auttaa?

Vierailija kirjoitti:

Käyn läpi vanhoja valintakoetehtäviä. 1994 tehtävä 1 pitäisi olla helppo, mutta ei aukene minulle. Osaisiko joku auttaa?

Yksi, risti, kaksi, pennit miljoonaksi. :) Lue tehtävänanto huolella. Pelaaja veikkaa siis vain osaa riveistä, koska on olevinaan varma yhdestä lopputuloksesta. Nyt kysytään todennäköisyyttä sille, että hän jollakin rivillän voittaa.

Ah nyt kun luin hieman vanhempia viestejä ja keskustelua, ihmettelin, miksi välillä täällä aina vilahtelee väitteitä siitä, että psykologin/psykalle hakevan tulee olla henkisesti/psyykkisesti vahva yms..

Ensinnäkin, määritelkää henkisesti vahva, kaikki puhuu toki siitä, mutta yhtäkään määritelmää en ole nähnyt.

Toiseksi, väite jotenkin sisältää ajatuksen siitä, että psykologi on aina tekemisissä mielenterveysongelmien kanssa. Mistä tämä ajatus oikein kumpuaa? Jos olet vaikka geriatrin poliklinikalla tekemässä ikäihmisille kognition ja ajokyvyn arviointia, niin ei siinä työssä mt-ongelmat kyllä ole iso teema. Tai olet työ- ja organisaatiomaailmassa yrityskonsulttina tai teet rekrytointiarviointia.

Näin psykologian opiskelijana ihmettelen, miksi moni luulee, että masennus, ahdistus, itsetuhoisuus liittyvät 95% psykologin työhön. Eivät todellakaan liity. Nämä teemat liittyvät kliiniseen yksilötyöhön, joka on vain yksi psykologia osa-alueista.

Ja viimeiseksi psykologit ovat kuitenkin ihmisiä, jotka eivät omista maagista suojaa mielen järkkymiseltä. Kyllä se psykologikin voi olla ahdistunut, voi kokea suurta työuupumusta tai voi vaikka olla masennuksen läpikäynyt.

Toiseksi kuulee sitä, että jos sinulla ei ole ollut masennusta, et voi auttaa masennuspotilasta. Miksi en? Ei minun kokemukseni masennuksesta ole millään tavalla verrattavissa toisen ihmisen masennuksen kokemukseen. Kaikilla ihmisillä on erilaiset kehityshistoriat, sosiaalinen asema, lähiverkostot, vaikeiden tilanteiden hallintakeinot, voimavarat ja resilienssi. Tarviiko syöpälääkärin sairastaa itse syöpä, että kykenee auttamaan toisen ihmisen syöpätaistelua? Tämä luulisi olevan päivänselvää psykalle hakijoille.

Vierailija kirjoitti:

Ah nyt kun luin hieman vanhempia viestejä ja keskustelua, ihmettelin, miksi välillä täällä aina vilahtelee väitteitä siitä, että psykologin/psykalle hakevan tulee olla henkisesti/psyykkisesti vahva yms..

Ensinnäkin, määritelkää henkisesti vahva, kaikki puhuu toki siitä, mutta yhtäkään määritelmää en ole nähnyt.

Toiseksi, väite jotenkin sisältää ajatuksen siitä, että psykologi on aina tekemisissä mielenterveysongelmien kanssa. Mistä tämä ajatus oikein kumpuaa? Jos olet vaikka geriatrin poliklinikalla tekemässä ikäihmisille kognition ja ajokyvyn arviointia, niin ei siinä työssä mt-ongelmat kyllä ole iso teema. Tai olet työ- ja organisaatiomaailmassa yrityskonsulttina tai teet rekrytointiarviointia.

Näin psykologian opiskelijana ihmettelen, miksi moni luulee, että masennus, ahdistus, itsetuhoisuus liittyvät 95% psykologin työhön. Eivät todellakaan liity. Nämä teemat liittyvät kliiniseen yksilötyöhön, joka on vain yksi psykologia osa-alueista.

Ja viimeiseksi psykologit ovat kuitenkin ihmisiä, jotka eivät omista maagista suojaa mielen järkkymiseltä. Kyllä se psykologikin voi olla ahdistunut, voi kokea suurta työuupumusta tai voi vaikka olla masennuksen läpikäynyt.

Toiseksi kuulee sitä, että jos sinulla ei ole ollut masennusta, et voi auttaa masennuspotilasta. Miksi en? Ei minun kokemukseni masennuksesta ole millään tavalla verrattavissa toisen ihmisen masennuksen kokemukseen. Kaikilla ihmisillä on erilaiset kehityshistoriat, sosiaalinen asema, lähiverkostot, vaikeiden tilanteiden hallintakeinot, voimavarat ja resilienssi. Tarviiko syöpälääkärin sairastaa itse syöpä, että kykenee auttamaan toisen ihmisen syöpätaistelua? Tämä luulisi olevan päivänselvää psykalle hakijoille.

Täyttä asiaa! Psykologin pitää olla ihan tavallinen ihminen. Ei tarvitse olla mitenkään tietyntyyppinen persoonaltaan. Olen itse kliinistä työtä tekevä psykologi ja kaikista psykologikavereistani olen ainoa, joka tekee kliinistä työtä mielenterveyspuolella. Psykologikaverini ovat sijoittuneet varsin monipuolisesti eri sektoreille. Pari työskentelee tutkijoina, yksi hr/organisaatio-puolella, yksi koulutussektorilla, yksi muissa asiantuntija/johtotehtävissä. Täällä monesti ihmiset ajattelee psykologin työstä juuri kliinistä työtä ja kuvittelevat, että pitää olla tietynlainen persoona jotta sopii psykalle, mutta ei pidä paikkaansa. 

Ennen kuin aloin psykologiksi, olin paljon ekstrovertimpi, sosiaalisempi ja avuliaampi ihminen. Nyt kun työkseni pyörittelen ihmisten asioita, ei vapaalla enää kauheasti jaksa kiinnostaa muut kuin ihan lähipiirin ihmiset. Vaikka monilla on nimenomaan se käsitys, että psykologina olen automaattisesti kiinnostunut ihmisistä ja olen erityisen empaattinen. Päinvastoin, vapaalla kaipaan hiljaisuutta ja omaa tilaa. 

Varmaan noinkin, mutta nimenomaan kliinisen puolen tekijöistä on pulaa. Siellä tulee vastaan asiakkaita, joiden kanssa on henkisen kantin todella kestettävä. Miettikää nyt vaikka vankeja, moniongelmaisia nuoria ja psykoosipotilaita...Totta on sekin, että osa mahdollisista duuneista on varmaan ihan kevyitäkin henkisesti.

Lisäksi siitä millaisia psykologit nyt ovat ei pidä vetää johtopäätöksiä sen suhteen, että millaisia heidän pitäisi olla. On paljon hunojakin psykologeja. Olen nykyisessä työssäni nähnyt tyyppejä, jotka pelkäävät asiakkaitaan tai väheksyvät tiloja, joista maallikkokin näkee, että apua tarvitaan. Olen nähnyt myös loppuunpalaneita psykologeja.

Olen sitä mieltä, että kliinisesti suuntautuville ja muille psykologeille pitäisi olla omat koulutuslinjat ja valintakriteerit. Kliinisen psykologin on oltava henkisesti vahva, ehyt ja itsensä läpikotaisin tunteva pärjätäkseen uupumatta.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan noinkin, mutta nimenomaan kliinisen puolen tekijöistä on pulaa. Siellä tulee vastaan asiakkaita, joiden kanssa on henkisen kantin todella kestettävä. Miettikää nyt vaikka vankeja, moniongelmaisia nuoria ja psykoosipotilaita...Totta on sekin, että osa mahdollisista duuneista on varmaan ihan kevyitäkin henkisesti.

Lisäksi siitä millaisia psykologit nyt ovat ei pidä vetää johtopäätöksiä sen suhteen, että millaisia heidän pitäisi olla. On paljon hunojakin psykologeja. Olen nykyisessä työssäni nähnyt tyyppejä, jotka pelkäävät asiakkaitaan tai väheksyvät tiloja, joista maallikkokin näkee, että apua tarvitaan. Olen nähnyt myös loppuunpalaneita psykologeja.

Olen sitä mieltä, että kliinisesti suuntautuville ja muille psykologeille pitäisi olla omat koulutuslinjat ja valintakriteerit. Kliinisen psykologin on oltava henkisesti vahva, ehyt ja itsensä läpikotaisin tunteva pärjätäkseen uupumatta.

Kukaan 19-25 v ei ole itsensä läpikotaisin tunteva vaikka henkisesti vahva superihminen olisikin, joten tuo vaatimus tarkoittaisi että kliiniset psykologit aloittaisi opiskelut lähempänä neljääkymppiä. Mutta oikeasti ei kliinisenkään psykologin tarvitse olla psyykeltään mikään horjumaton teräskallio jolle ei koskaan saa tulla mitään ongelmia. Työuupumuskin johtuu hyvin usein organisaatiosta eikä yksilön ominaisuuksista.

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että kliinisesti suuntautuville ja muille psykologeille pitäisi olla omat koulutuslinjat ja valintakriteerit. Kliinisen psykologin on oltava henkisesti vahva, ehyt ja itsensä läpikotaisin tunteva pärjätäkseen uupumatta.

Näinhän periaatteessa on, kun on erikseen filosofian maisterin opiskelumahdollisuus. Mutta käytännössä niitä paikkoja on vain ne Jyväskylän avoimet, loput hakevat niitä samoja psykan maisteri -paikkoja.

On olemassa nuoriakin ihmisiä, joilla on ns. pakka kasassa, ja sitten niitä, joilla kypsyminen tapahtuu myöhemmin ehkä hankalienkin vaiheiden jälkeen. Lisäksi on olemassa nelikymppisiä, jotka eivät ole oppineet mitään ja ovat edelleen hajanaisia persoonallisuudeltaan.

Kukaan, joka on päässyt sisään ei tietenkän halua miettiä olevansa psyykkiseltä rakenteeltaan vääränlainen, mutta sellaisia ikävä kyllä valmistuu säännöllisesti psykologiksi.

Jos katsotaan Suomen yhteiskuntaa tällä hetkellä, niin olisi varsinkin tarvetta niille rohkeille kliinikoille, jotka uskaltavat tarttua synkempiinkin mielenterveyden ongelmiin.

Miten ihmeessä asiakas voisi edes tuntea turvallisuutta tai luottamusta, jos kliinikko näyttää pelkonsa tai muun horjumisensa?

Monenlaisia psykologeja tarvitaan, mutta jotenkin pitäisi pystyä varmistamaan, että sisään eksyy riittävästi myös niitä ehjiä/eheyteneitä ja vahvoja, joille koulutus ei toimi omaterapiana.

Vierailija kirjoitti:

On olemassa nuoriakin ihmisiä, joilla on ns. pakka kasassa, ja sitten niitä, joilla kypsyminen tapahtuu myöhemmin ehkä hankalienkin vaiheiden jälkeen. Lisäksi on olemassa nelikymppisiä, jotka eivät ole oppineet mitään ja ovat edelleen hajanaisia persoonallisuudeltaan.

Kukaan, joka on päässyt sisään ei tietenkän halua miettiä olevansa psyykkiseltä rakenteeltaan vääränlainen, mutta sellaisia ikävä kyllä valmistuu säännöllisesti psykologiksi.

Jos katsotaan Suomen yhteiskuntaa tällä hetkellä, niin olisi varsinkin tarvetta niille rohkeille kliinikoille, jotka uskaltavat tarttua synkempiinkin mielenterveyden ongelmiin.

Miten ihmeessä asiakas voisi edes tuntea turvallisuutta tai luottamusta, jos kliinikko näyttää pelkonsa tai muun horjumisensa?

Monenlaisia psykologeja tarvitaan, mutta jotenkin pitäisi pystyä varmistamaan, että sisään eksyy riittävästi myös niitä ehjiä/eheyteneitä ja vahvoja, joille koulutus ei toimi omaterapiana.

Psykoterapiakoulutushan on erikseen ja myös psykologin pitää käydä se, sisältäen monivuotisen oman terapian, mikäli psykoterapeutiksi haluaa.

Plus, ei "nelikymppisenä psyykeltään hajanainen" tarkoita että ei ole oppinut mitään ja on jotenkin epäkypsä. Tällöin tarvitsee hoitoa eikä tuomioita epäkypsyydestä.

Ja vielä, psykologin koulutus ei toimi omaterapiana koska ei esim erilaisten psykologiaan liittyvien teorioiden opettelu ole mitään terapiaa vaan ihan tavallista akateemista ja täten usein puuduttavaa pakertamista.

Vierailija kirjoitti:

Plus, ei "nelikymppisenä psyykeltään hajanainen" tarkoita että ei ole oppinut mitään ja on jotenkin epäkypsä. Tällöin tarvitsee hoitoa eikä tuomioita epäkypsyydestä.

Termivalinta oli varmaan huono, mutta ymmärsit varmaan millaista persoonaa tarkoitin. Ja totta kai tarvitaan ymmärrystä, mutta nyt puhuttiin psykologin eikä asiakkaan ominaisuuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Plus, ei "nelikymppisenä psyykeltään hajanainen" tarkoita että ei ole oppinut mitään ja on jotenkin epäkypsä. Tällöin tarvitsee hoitoa eikä tuomioita epäkypsyydestä.

Termivalinta oli varmaan huono, mutta ymmärsit varmaan millaista persoonaa tarkoitin. Ja totta kai tarvitaan ymmärrystä, mutta nyt puhuttiin psykologin eikä asiakkaan ominaisuuksista.

Toki, ei kaikista ole hoitamaan vakavasti mieleltään sairaita.