Lue keskustelun säännöt.
Köyhien kesälomailua koskevasta keskustelusta näkee taas, ettei moni hyväosainen ymmärrä köyhän perheen arkea lainkaan
10.07.2020 |
Taas tuli vastaan Facebookissa keskustelu, jossa hyvätuloiset kehuskelivat, että ei heidänkään tarvitse kulkea kesää huvipuistoissa ja vuokramökeillä vaan ovat mieluusti kotona koko perheellä, käyvät retkillä ja kirjastossa tai vievät lapset maalle mummolaan.
Tässä on monta asiaa, mitä monet hyväosaiset tai normaalituloiset ihmiset ymmärrä köyhän perheen elämästä laisinkaan:
1. Hyväosaisella on mahdollisuus valita, onko kotona vai huvipuistossa. Hyväosaisen kotiin jääminen tarkoittaa rahan säästymistä - köyhällä taas ei ole mahdollisuutta edes valita, koska rahaa ei kerta kaikkiaan ole.
2. Hyväosaisen kodista löytyy pleikkarit, trampoliinit, grillit, puolapuut, mönkijät, paljut... Ei välttämättä kaikkea tätä, mutta yleensä enemmän tilaa ja tekemistä sekä usein myös oma piha. Ei vertaudu ihan vuokra-asuntoon neuvostoaikaisessa kerrostalokompleksissa.
3. Hyväosaisen normaaliarki voi olla töistä harrastuksiin ja aktiviteetteihin juoksemista, jolloin lomalla kotona hengähtäminen on koko perheen laatuaikaa. Köyhä perhe saattaa olla kotona normaalistikin koko ajan.
4. Monellakaan köyhällä lapsiperheellä ei ole mummolaa tai sukulaisia maalla, saaristossa, mökillä tms. mihin voisi lapset saada kesällä. Köyhyys tuppaa periytymään ja sairastuttamaan, joten lasten mummola voi hyvinkin olla vielä pienemmässä kerrostaloasunnossa tai isovanhemmat jo manan mailla tai monisairaita/alkoholisteja/pienituloisia hekin, jolloin mummolassa ei ole varaa ruokkia lapsia sen enempää kuin kotonakaan.
Listaa voisi vielä jatkaa.
Itse olen ollut koko ikäni köyhä, ensin köyhän perheen lapsi ja sitten pitkään köyhä opiskelija ja pätkätyöläinen. Nyt on meneillään ensimmäinen loma, kun voi käydä lasten kanssa vaikka kahvilassa ilman että koko kuukauden budjetti kaatuu siihen, ja onhan tämä nyt aivan erilaista henkisesti kun on varaa valita, mitä tekee. Olen suunnattoman kiitollinen omasta tilanteestani.
Monikaan ei ymmärrä, että köyhät perheet ovat kotona ja käyvät kirjastossa, eväsretkillä, uimarannoilla jne. kun ei ole muita vaihtoehtoja. Kun siellä kirjastossa käydään vuodesta toiseen, kuukaudesta toiseen, viikosta toiseen eikä elämä ole juuri koskaan mitään muuta, se ei millään tavalla vertaudu niiden lapsiperheiden arkeen, jossa koronavuosi ja kesäloma ovat olleet ihanaa laatuaikaa lasten kanssa kotona ja huvipuistolomat voidaan hyvillä mielin jättää tämän kerran väliin.
Köyhyydessä yksi pahimmista asioista on valinnanvaran puute. Köyhä ei saa lomaa köyhyydestään.
Kommentit (611)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväosaisuus on oma valinta. Sen eteen on opiskeltu, tehty töitä ja joskus tehty valintoja, jotka eivät ole tuntuneet mukavilta. Siksi nyt voi valita huvipuiston tai metsäretken välillä.
Katso omaa elämääsi taaksepäin ja mieti, mitkä toisenlaiset valinnat olisivat antaneet sinulle paremman nykyisyyden. Kerro ne lapsillesi, että edes he eivät putoaisi samaan ainaisen valituksen kuiluun.Niinpä, oma valinta ja kovan työn tulos, esim. Suomen rikkaimmat henkilöt ovat osanneet syntyä rikkaaseen sukuun.
Vain Suomen rikkainko on se ainoa hyväosainen? Katso huviksesi veroluetteloa ja huomaat, että meillä on aika lailla hyvätuloisia, joilla vanhemmat oli aikanaan huutolaislapsia.
Tuo on muuten köyhien ikuinen valituksenaihe: kun toiset syntyi rikkaiksi, minä en. Entä sitten? meillä on myös liuta rikkauteen syntyneitä, jotka on mokanneet raskaasti.Huutolaislapsia, voi kyynel. Kyllä nykyisistä vähintään keskiluokkaisista lapsiperheistä (joista aloituksessa pääosin puhuttiin) useimpien vanhemmat on vähintään keskiluokkaisista perheistä itsekin.
Ja kuten tuolla jo joku sanoikin, niin moni köyhä todellakin raataa töissä sen pienen toimeentulonsa eteen, työtä tekemällä rikastuminen on tehty aika vaikeaksi. Samaan aikaan kun onnekkaammilla (esim. mä) raataminen tarkoittaa koneen naputtelua kohtuullisen mukavasti omaan tahtiin.
Entä sitten, vaikka jotkut syntyvät rikkaiksi ja toiset eivät? No sitä sitten, että reilut ihmiset haluavat kehittää yhteiskuntaa niin, että tuurilla saadut varallisuuserot olisivat mahdollisimman pienet. RIkkaiksi syntyneiden mokailut eivät vertaudu asiaan mitenkään, koska huonoihin lähtökohtiin syntyminen ei ole mikään "moka".
Kukaan meistä ei synny rikkaaksi, koska ennen syntymääsi et voi omistaa mitään.
Meillä on tehty runsaasti erilaisia kokeiluja, joissa köyhille kaadetaan rahaa kahmalokaupalla ja tuloksena on se, että seuraavassa kuussa he ovat edelleen köyhiä, kun ne rahat meni! Kyse ei ole tuloista, kyse on menoista. Reilua ei ole se, että vetoamalla lapsuuteensa ei tarvitse tehdä töitä.
Linkit näihin kokeiluihin kiitos. Vai puhuitko from your asss
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme kaikki hyväosaisia. Se ei tarkoita samaa kuin hyvätuloinen tai keskituloinen vs. huonotuloinen.
Minä olen keskituloinen, mieheni huonotuloinen. On tosiaan oma piha, jossa kiipeilyteline ym. Lapsella on pari harrastusta, joihin menee yhteensä noin 200 euroa kuussa. Meillä on kaksi isokokoista koiraa, jotka syövät paljon ja joiden hoitolamaksut ovat melkoiset, jos olemme esim. 1-2 viikkoa reissussa. Tämä elintapa on oma valintamme.
Meillä ei ole paljua, mökkiä, saaristolaishuvilaa, mummolaa, siirtolapuutarhaa tai muutakaan kesänviettopaikkaa. Olemme kotona. Tänä kesänä käymme museoissa ja kirjastossa kotikaupungissa ja sitten parin sadan kilometrin säteellä eläintarhassa, huvipuistossa ja kylpylässä. Miehellä ei ole lomaa, joten lapsen kanssa kahdestaan toteutamme nuo kesäretket. Rahaa ei ole ylimääräistä, sillä omakotiasuminen on kallista, kiinteistöverokin on 600 euroa, ja autojen ylläpitäminen siihen päälle nielee euroja.
Monena kesänä olen saanut säästettyä rahaa viikon ulkomaanmatkaan koko perheelle, mutta tänä kesänä se ei onnistunut, sillä sijoitin kerrankin itseeni: kävin kampaajalla, ostin uuden sängyn ja uuden polkupyörän ja aloitin uuden harrastuksen, koska lapsi on vihdoin se ikäinen, että pärjää yksinkin kotona.
Heikkotuloinen voi olla elintasoltaan meidän kanssamme samassa, jos asuu pienemmässä asunnossa vuokralla kaupungin keskustassa työpaikan vieressä. Rahaa säästyy melkoisesti.
No tässähän on juuri se, ettelämäntapanne on oma valintanne, teillä on vaihtoehtoja pitää ne kaksi isoa koiraa jne.
Sillä heikkotuloisella ei ole valinnanmahdollisuutta, hän joutuu elämään sillä pienellä rahalla.
Sinä olet keskituloinen, mies huonotuloinen (mitä luokka tulot sitten ovatkin). Teitä on kaksi, on kahden rahat kuitenkin. Saattaa olla säästöjäkin. Sillä heikkotuloisella saattaa olla vain yhden ihmisen pienet tulot joista maksaa kaikki yksin.
Siinäkin on iso ero.
Tämä ketjussa aloittaja juuri puhui, että köyhä ei voi valita.
Minä olen köyhästä perheestä kotoisin. Tein valinnan, että opiskelen niin pitkälle kuin rahkeita riittää. Nyt voin elää sen mukaisesti keskiluokkaista elämää. Eläisin vielä paremmin, jos mies olisi ymmärtänyt lähteä myös opiskelemaan alaa, jolta saa hyvän palkan.
Köyhäkin voi tässä maassa valita, opiskeleeko vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväosaisuus on oma valinta. Sen eteen on opiskeltu, tehty töitä ja joskus tehty valintoja, jotka eivät ole tuntuneet mukavilta. Siksi nyt voi valita huvipuiston tai metsäretken välillä.
Katso omaa elämääsi taaksepäin ja mieti, mitkä toisenlaiset valinnat olisivat antaneet sinulle paremman nykyisyyden. Kerro ne lapsillesi, että edes he eivät putoaisi samaan ainaisen valituksen kuiluun.Niinpä, oma valinta ja kovan työn tulos, esim. Suomen rikkaimmat henkilöt ovat osanneet syntyä rikkaaseen sukuun.
Vain Suomen rikkainko on se ainoa hyväosainen? Katso huviksesi veroluetteloa ja huomaat, että meillä on aika lailla hyvätuloisia, joilla vanhemmat oli aikanaan huutolaislapsia.
Tuo on muuten köyhien ikuinen valituksenaihe: kun toiset syntyi rikkaiksi, minä en. Entä sitten? meillä on myös liuta rikkauteen syntyneitä, jotka on mokanneet raskaasti.Huutolaislapsia, voi kyynel. Kyllä nykyisistä vähintään keskiluokkaisista lapsiperheistä (joista aloituksessa pääosin puhuttiin) useimpien vanhemmat on vähintään keskiluokkaisista perheistä itsekin.
Ja kuten tuolla jo joku sanoikin, niin moni köyhä todellakin raataa töissä sen pienen toimeentulonsa eteen, työtä tekemällä rikastuminen on tehty aika vaikeaksi. Samaan aikaan kun onnekkaammilla (esim. mä) raataminen tarkoittaa koneen naputtelua kohtuullisen mukavasti omaan tahtiin.
Entä sitten, vaikka jotkut syntyvät rikkaiksi ja toiset eivät? No sitä sitten, että reilut ihmiset haluavat kehittää yhteiskuntaa niin, että tuurilla saadut varallisuuserot olisivat mahdollisimman pienet. RIkkaiksi syntyneiden mokailut eivät vertaudu asiaan mitenkään, koska huonoihin lähtökohtiin syntyminen ei ole mikään "moka".
Kukaan meistä ei synny rikkaaksi, koska ennen syntymääsi et voi omistaa mitään.
Meillä on tehty runsaasti erilaisia kokeiluja, joissa köyhille kaadetaan rahaa kahmalokaupalla ja tuloksena on se, että seuraavassa kuussa he ovat edelleen köyhiä, kun ne rahat meni! Kyse ei ole tuloista, kyse on menoista. Reilua ei ole se, että vetoamalla lapsuuteensa ei tarvitse tehdä töitä.Linkit näihin kokeiluihin kiitos. Vai puhuitko from your asss
Ei tarvitse kun olla sosiaalialalla töissä, niin tämän näkee käytännössä... Ei kannettu vesi kaivossa pysy. Köyhien ongelmat johtuvat hyvin pitkälle elämänhallinnan ongelmista, joista yksi suurimmista on rahan käytön ongelmat. Money doesn´t solve money problems. Näin se vaan on.
AP sekoittaa asioita. Ei ole mitään hyväosaisia sen sijaan on hyvätuloisia.
Köyhälläkin olisi mahdollisuus olla hyvätuloinen mutta se vaatii joko koulutusta hyvä palkkaiseen ammattiin TAI koittamalla onneaan yrittäjänä (joita kaikki köyhät kadehtivat).
Yrittäjyys vaatii pääsääntöisesti niin kovaa työtä että siihen ei monestakaan ole joten jäjelle jää tuo kouluttautuminen. Siinäkin voi tulla vastaan että oma pää ei riitä, mutta se onkin sitten eri juttu.
Nykymaailma on sellainen että lapiolla ojan kaivamista ei liikoja makseta vaikka se onkin ihan helvedin raskasta työtä.
Tuntuu kauhean surulliselta ajatella lapsia joille ei ole varaa järkätä kesälomaksi mitään vaihtelua. Toisaalta köyhä lapsi usein sopeutuu asemaansa. Itsekin olin köyhä lapsi ja nuori. Ei se silloin ysärillä elämää haitannut, ajoin fillarilla kaverin kanssa rannalle, pyörittiin missä muutkin nuoret. Luin paljon ja kuuntelin musiikkia. Onnellinen olin eikä köyhyys herättänyt huomiota. Slloin oli monia muitakin. Äiti oli yksinhuoltaja ja välittävä ja tasapainoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme kaikki hyväosaisia. Se ei tarkoita samaa kuin hyvätuloinen tai keskituloinen vs. huonotuloinen.
Minä olen keskituloinen, mieheni huonotuloinen. On tosiaan oma piha, jossa kiipeilyteline ym. Lapsella on pari harrastusta, joihin menee yhteensä noin 200 euroa kuussa. Meillä on kaksi isokokoista koiraa, jotka syövät paljon ja joiden hoitolamaksut ovat melkoiset, jos olemme esim. 1-2 viikkoa reissussa. Tämä elintapa on oma valintamme.
Meillä ei ole paljua, mökkiä, saaristolaishuvilaa, mummolaa, siirtolapuutarhaa tai muutakaan kesänviettopaikkaa. Olemme kotona. Tänä kesänä käymme museoissa ja kirjastossa kotikaupungissa ja sitten parin sadan kilometrin säteellä eläintarhassa, huvipuistossa ja kylpylässä. Miehellä ei ole lomaa, joten lapsen kanssa kahdestaan toteutamme nuo kesäretket. Rahaa ei ole ylimääräistä, sillä omakotiasuminen on kallista, kiinteistöverokin on 600 euroa, ja autojen ylläpitäminen siihen päälle nielee euroja.
Monena kesänä olen saanut säästettyä rahaa viikon ulkomaanmatkaan koko perheelle, mutta tänä kesänä se ei onnistunut, sillä sijoitin kerrankin itseeni: kävin kampaajalla, ostin uuden sängyn ja uuden polkupyörän ja aloitin uuden harrastuksen, koska lapsi on vihdoin se ikäinen, että pärjää yksinkin kotona.
Heikkotuloinen voi olla elintasoltaan meidän kanssamme samassa, jos asuu pienemmässä asunnossa vuokralla kaupungin keskustassa työpaikan vieressä. Rahaa säästyy melkoisesti.
No tässähän on juuri se, ettelämäntapanne on oma valintanne, teillä on vaihtoehtoja pitää ne kaksi isoa koiraa jne.
Sillä heikkotuloisella ei ole valinnanmahdollisuutta, hän joutuu elämään sillä pienellä rahalla.
Sinä olet keskituloinen, mies huonotuloinen (mitä luokka tulot sitten ovatkin). Teitä on kaksi, on kahden rahat kuitenkin. Saattaa olla säästöjäkin. Sillä heikkotuloisella saattaa olla vain yhden ihmisen pienet tulot joista maksaa kaikki yksin.
Siinäkin on iso ero.
Tämä ketjussa aloittaja juuri puhui, että köyhä ei voi valita.Minä olen köyhästä perheestä kotoisin. Tein valinnan, että opiskelen niin pitkälle kuin rahkeita riittää. Nyt voin elää sen mukaisesti keskiluokkaista elämää. Eläisin vielä paremmin, jos mies olisi ymmärtänyt lähteä myös opiskelemaan alaa, jolta saa hyvän palkan.
Köyhäkin voi tässä maassa valita, opiskeleeko vai ei.
Osa voi valita opiskeleeko, mutta sitä ei voi valita johtaako se opiskelu oikeasti parempaan taloudelliseen tilanteeseen. Eivätkä kaikki voi edes valita opiskelua, hakijoita kouluihin kun on paljon enemmän kuin vapaita paikkoja, joka vuosi jää lukuisia nuoria ilman opiskelupaikkaa.
Köyhän lapsuuden kokeneena ja nyt köyhänä vanhempana voin ainakin lohduttautua sillä että kyllä siitä selviää, yrittää suunnitella parhaansa mukaan. Pari joululahjaa on jo odottamassa ja ruokapudjettia voi usein saada alas tekemällä paljon itse. Vaikka monen mielestä täällä köyhällä ei ole oikeutta perheeseen ja unelmiin. Ikävä kyllä lapsenteon suhteen ikä tulee nopeammin vastaan kuin työpaikan löytämisen kanssa. Kyllä monet opiskelijatkin saavat lapsia vaikka ovat köyhiä. Paljon voi löytää käytettynä jopa ilmaiseksi kun jaksaa etsiä, pienessä lapsessa eniten maksaa ruoka ja vaipat. Isommalla harrastukset, puhelin ja muut mitä ikätoverit painostaa että on pakko olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulen köyhästä kodista ja kesäni olivat onnellisia, vaikka rahaa ei ollut. Oli vanhemmat, jotka rakastivat meitä ja toisiaan. Telttaretket luontoon olivat parasta.
Ei saa suuttua, mutta monet "köyhät" ovat vailla alkeellisia taloudenhallintataitoja. Laitetaan kaikki liikenevä raha valmisruokaabän, röökiin, mäkkäriin, tallinnanristeilyihin ja asutaan kallisti vuokralla tai jos omistusasunto niin on lyhennysvapaata pankista. Lapsille ostetaan krääsää ja peliaikaa lohdutukseksi kun ei oo varaa tehdä mitään. Näin ainakin omassa tuttavapiirissäni. Pienillä toimenpiteillä työssäkäyvät " köyhät" saisivat säästöä aikaan ja pääsisi sitten kerran vuodessa johonkin kunnon reissuun tai kylpylään tai voisi ostaa vaikka oman soutuveneen kesäpäivien iloksi. Eri asia on pitkäaikaistyöttömien ja sairauden vuoksi ahdingossa olevien tilanne. Heidänkin lapsille esim
kunnilla, seurakunnilla ja järjestöillä on halpoja, ja ilmaisiakin leirejä ym. toimintaa. Ja parhaat huvit on halpoja. Pyöröretki, saaristovene, torilla käynti ja sieltä mansikat tai picnic lähipuistoon ulkopelejä pelaamaan. Sadepäivänä saa kirjastosta lautapelit lainaan. Ei tekemiset lopu muuhun kuin mielikuvituksen puutteeseen ja laiskuuteen. Monesti lapsetkin tykkää niistä ihan pesrusjutuista kuten ulkoilu ja esim. leipominen yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alle sadalla eurolla saa tietokoneen ja netistä löytyy kaikki tarvittava materiaali koodauksen opetteluun. Tätä kun tekee 12h vuorokaudessa viiden vuoden ajan niin on varmasti niin taidokas että pääsee nauttimaan vähintään 3000e kk palkkaa. Se on ainoastaan tahdosta kiinni
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kauhean surulliselta ajatella lapsia joille ei ole varaa järkätä kesälomaksi mitään vaihtelua. Toisaalta köyhä lapsi usein sopeutuu asemaansa. Itsekin olin köyhä lapsi ja nuori. Ei se silloin ysärillä elämää haitannut, ajoin fillarilla kaverin kanssa rannalle, pyörittiin missä muutkin nuoret. Luin paljon ja kuuntelin musiikkia. Onnellinen olin eikä köyhyys herättänyt huomiota. Slloin oli monia muitakin. Äiti oli yksinhuoltaja ja välittävä ja tasapainoinen.
Itse olen myös lapsuuteni 90-luvulla elänyt ja koin sen kyllä olevan onnellista aikaa, en osannut ajatella että voisi olla jotain enemmän vaan olin tyytyväinen siihen mitä oli vaikka köyhiä oltiin. Mutta siihen varmasti vaikutti se että monet muutkin olivat samassa tilanteessa. Nykyaikana on surullista kun on aivan erilainen kuluttamisen ja yltäkylläisyyden kulttuuri kuin ennen, jo pienet lapset näkevät instagramissa ja youtubessa kuinka toisilla on paljon enemmän ja siten myös oppivat haluamaan enemmän kuin itsellä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu hassulta kun keskituloiset omakotitalossa asuvat, kaksi autoa omistavat ihmiset valittavat kuinka tiukkaa elämä on ja rahat vähissä, ulkomaillekin pääsee vain kerran vuodessa. Itse paljon vähempään tottuneena jos saisin saman palkan kuin he niin tuntisin olevani ihan uskomattoman rikas, ei edes tietäisi mihin sen kaiken rahan pistää.
Meidän perhe on niukin naukin keskituloinen. On omakotitalo ja kaksi autonromua ja viikon ulkomaanreissu tehdään vuosittain. Tähän elintasoon meidän varamme riittävät. Jos saisimme yhtäkkiä vaikka tuplapalkan, kyllä siinä elelisi herroiksi. Maalauttaisi katon, rakennuttaisi aidan pihan ympäri, uusisi autot, ostaisi uusia vaatteita noiden 10 vuotta vanhojen tilalle, kävisi ehkä kampaajalla.
Te "vähempään tottuneet" ette vain tajua, kuinka paljon oikeasti nielee se autojen pitäminen ja omakotitalossa asuminen, kun asuntolaina vielä painaa niskassa. Niihin menee kaikki rahat. Vielä muksuille harrastukset päälle, niin on penneissä laskemista loppukuusta. Mutta tämä on valintamme. Voisimme tietenkin asua kerrostalokaksiossa kaupungin keskustassa ja olla harrastamatta mitään ja syödä vain purkkirokkaa. Sitten katsoisimme tyytyväisinä (?), kuinka tilillä saldo kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kauhean surulliselta ajatella lapsia joille ei ole varaa järkätä kesälomaksi mitään vaihtelua. Toisaalta köyhä lapsi usein sopeutuu asemaansa. Itsekin olin köyhä lapsi ja nuori. Ei se silloin ysärillä elämää haitannut, ajoin fillarilla kaverin kanssa rannalle, pyörittiin missä muutkin nuoret. Luin paljon ja kuuntelin musiikkia. Onnellinen olin eikä köyhyys herättänyt huomiota. Slloin oli monia muitakin. Äiti oli yksinhuoltaja ja välittävä ja tasapainoinen.
Itse olen myös lapsuuteni 90-luvulla elänyt ja koin sen kyllä olevan onnellista aikaa, en osannut ajatella että voisi olla jotain enemmän vaan olin tyytyväinen siihen mitä oli vaikka köyhiä oltiin. Mutta siihen varmasti vaikutti se että monet muutkin olivat samassa tilanteessa. Nykyaikana on surullista kun on aivan erilainen kuluttamisen ja yltäkylläisyyden kulttuuri kuin ennen, jo pienet lapset näkevät instagramissa ja youtubessa kuinka toisilla on paljon enemmän ja siten myös oppivat haluamaan enemmän kuin itsellä on.
Sitä kutsutaan kateudeksi ja ahneudeksi. Ne ovatkin nykyajan "hyveitä". Uusmarxismi nostaa päätää ja vasemmistolaiset tahtovat jakaa omaisuudet uudestaan (eli ottaa sen itselleen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joopa joo. Synnyin työläisperheeseen ja olen suvun ensimmänen ja edelleenkin ainoa ylioppilas. Oli lama ja molemmat vanhemmat työttöminä. Lukioon muutin toiselle paikkakunnalle. Vanhemmat eivät avustaneet joten päivän ainoa ateria oli koulussa saatu + näkkäriä ja makaroonia kotona. Päätin menestyä. Menin yliopistoon ja nostin maltillisen lainan. En syönyt edes 2,40 maksavaa opiskelijalounasta vaan omia eväitä halvemmalla. Eka työ oli palkkatuettu harjoittelu mistä ei maksettu paljon
pas*aakaan. Maksoin lainan pois ja sitkuttelin halvalla. Siitä pikkuhiljaa koko ajan parempiin hommiin.Nyt on millä mällätä. No, oliko kultalusikka suussa ja isin bemari? Kuka tahansa voi tehdä saman jos VIITSII sen sijaan että inisee. [/quote
Itsellä ihan sama juttu!!! Bussikortti maksoi kuukaudeksi 120 markkaa, juuei! Lounas opiskelijahintaan 15 markkaa, juuei! Valmennuskurssiin EI ollut varaa, mutta niin vaan yliopistoon pääsin ja sieltä selvisin: ei varaa kirjoihin - luin käsikirjastossa ja tein muistiinpanoja, tein hanttihommia illat ja viikonloput! Kannatti!!
Ketkä tekevät maailmassa eniten töitä : köyhät naiset, jotka raatavat kotihommat ja myös käyvät töissä elättääkseen lapsensa. Täitä pitää tehdä paljon, koska mistään työstä köyhä ei saa niin paljon rahaa, että voisi hidastaa tahtia.
Vierailija kirjoitti:
Köyhän lapsuuden kokeneena ja nyt köyhänä vanhempana voin ainakin lohduttautua sillä että kyllä siitä selviää, yrittää suunnitella parhaansa mukaan. Pari joululahjaa on jo odottamassa ja ruokapudjettia voi usein saada alas tekemällä paljon itse. Vaikka monen mielestä täällä köyhällä ei ole oikeutta perheeseen ja unelmiin. Ikävä kyllä lapsenteon suhteen ikä tulee nopeammin vastaan kuin työpaikan löytämisen kanssa. Kyllä monet opiskelijatkin saavat lapsia vaikka ovat köyhiä. Paljon voi löytää käytettynä jopa ilmaiseksi kun jaksaa etsiä, pienessä lapsessa eniten maksaa ruoka ja vaipat. Isommalla harrastukset, puhelin ja muut mitä ikätoverit painostaa että on pakko olla.
Mitä tekee köyhällä ja toimeettomalla ukolla? Kysyn ihan aikuisten oikeasti. Ne perheet missä on ongelmia taloudenhallinnassa ei äidit saa mitään apua siltä toiselta samassa jamassa olevalta. Mielummin olisi koittanut lisääntyä mukilahjoittajan kautta kuin tuollaisen vätyksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme kaikki hyväosaisia. Se ei tarkoita samaa kuin hyvätuloinen tai keskituloinen vs. huonotuloinen.
Minä olen keskituloinen, mieheni huonotuloinen. On tosiaan oma piha, jossa kiipeilyteline ym. Lapsella on pari harrastusta, joihin menee yhteensä noin 200 euroa kuussa. Meillä on kaksi isokokoista koiraa, jotka syövät paljon ja joiden hoitolamaksut ovat melkoiset, jos olemme esim. 1-2 viikkoa reissussa. Tämä elintapa on oma valintamme.
Meillä ei ole paljua, mökkiä, saaristolaishuvilaa, mummolaa, siirtolapuutarhaa tai muutakaan kesänviettopaikkaa. Olemme kotona. Tänä kesänä käymme museoissa ja kirjastossa kotikaupungissa ja sitten parin sadan kilometrin säteellä eläintarhassa, huvipuistossa ja kylpylässä. Miehellä ei ole lomaa, joten lapsen kanssa kahdestaan toteutamme nuo kesäretket. Rahaa ei ole ylimääräistä, sillä omakotiasuminen on kallista, kiinteistöverokin on 600 euroa, ja autojen ylläpitäminen siihen päälle nielee euroja.
Monena kesänä olen saanut säästettyä rahaa viikon ulkomaanmatkaan koko perheelle, mutta tänä kesänä se ei onnistunut, sillä sijoitin kerrankin itseeni: kävin kampaajalla, ostin uuden sängyn ja uuden polkupyörän ja aloitin uuden harrastuksen, koska lapsi on vihdoin se ikäinen, että pärjää yksinkin kotona.
Heikkotuloinen voi olla elintasoltaan meidän kanssamme samassa, jos asuu pienemmässä asunnossa vuokralla kaupungin keskustassa työpaikan vieressä. Rahaa säästyy melkoisesti.
No tässähän on juuri se, ettelämäntapanne on oma valintanne, teillä on vaihtoehtoja pitää ne kaksi isoa koiraa jne.
Sillä heikkotuloisella ei ole valinnanmahdollisuutta, hän joutuu elämään sillä pienellä rahalla.
Sinä olet keskituloinen, mies huonotuloinen (mitä luokka tulot sitten ovatkin). Teitä on kaksi, on kahden rahat kuitenkin. Saattaa olla säästöjäkin. Sillä heikkotuloisella saattaa olla vain yhden ihmisen pienet tulot joista maksaa kaikki yksin.
Siinäkin on iso ero.
Tämä ketjussa aloittaja juuri puhui, että köyhä ei voi valita.Minä olen köyhästä perheestä kotoisin. Tein valinnan, että opiskelen niin pitkälle kuin rahkeita riittää. Nyt voin elää sen mukaisesti keskiluokkaista elämää. Eläisin vielä paremmin, jos mies olisi ymmärtänyt lähteä myös opiskelemaan alaa, jolta saa hyvän palkan.
Köyhäkin voi tässä maassa valita, opiskeleeko vai ei.
Osa voi valita opiskeleeko, mutta sitä ei voi valita johtaako se opiskelu oikeasti parempaan taloudelliseen tilanteeseen. Eivätkä kaikki voi edes valita opiskelua, hakijoita kouluihin kun on paljon enemmän kuin vapaita paikkoja, joka vuosi jää lukuisia nuoria ilman opiskelupaikkaa.
Kun lukee pääsykoekirjoja tarpeeksi ja valitsee linjan, jolla itse kykenee opiskelemaan, ja on valmis lähtemään myös sinne perähikiän amikseen/lukioon/yliopistoon/ammattikorkeaan, pääsee opiskelemaan. Asiaa voi edistää hankkimalla pisteitä avoimessa yliopistossa ja tekemällä vaikka ilmaistyötä, jotta saa työtodistuksen.
Pitää olla valmis lähtemään työn perässä sinne, missä työtä on. Ensin vähän pienemmällä palkalla tai perustunneilla, siitä sitten ponnistelee ylöspäin.
Pitää asua halvassa solussa ja syödä vain hyvin huokeasti ja harrastaa ilmaisjuttuja koko opiskelun ajan, ettei ole lainaa niskassa valmistuessa.
Mihin ihmeeseen on kadonnut suomalainen sisu?
Vierailija kirjoitti:
Ketkä tekevät maailmassa eniten töitä : köyhät naiset, jotka raatavat kotihommat ja myös käyvät töissä elättääkseen lapsensa. Täitä pitää tehdä paljon, koska mistään työstä köyhä ei saa niin paljon rahaa, että voisi hidastaa tahtia.
Siispä suomalaistenkin naisten kannattaisi yrittää napata varakas mies ne ketkä vain siihen suinkin pystyvät. Opiskelisi mammalomalla itelleen ammatin johon voisi mahdollisesti mennäkin tai keräisi pesämunaa mahdollista eroa varten.
Vierailija kirjoitti:
Ei saa suuttua, mutta monet "köyhät" ovat vailla alkeellisia taloudenhallintataitoja. Laitetaan kaikki liikenevä raha valmisruokaabän, röökiin, mäkkäriin, tallinnanristeilyihin ja asutaan kallisti vuokralla tai jos omistusasunto niin on lyhennysvapaata pankista. Lapsille ostetaan krääsää ja peliaikaa lohdutukseksi kun ei oo varaa tehdä mitään. Näin ainakin omassa tuttavapiirissäni. Pienillä toimenpiteillä työssäkäyvät " köyhät" saisivat säästöä aikaan ja pääsisi sitten kerran vuodessa johonkin kunnon reissuun tai kylpylään tai voisi ostaa vaikka oman soutuveneen kesäpäivien iloksi. Eri asia on pitkäaikaistyöttömien ja sairauden vuoksi ahdingossa olevien tilanne. Heidänkin lapsille esim
kunnilla, seurakunnilla ja järjestöillä on halpoja, ja ilmaisiakin leirejä ym. toimintaa. Ja parhaat huvit on halpoja. Pyöröretki, saaristovene, torilla käynti ja sieltä mansikat tai picnic lähipuistoon ulkopelejä pelaamaan. Sadepäivänä saa kirjastosta lautapelit lainaan. Ei tekemiset lopu muuhun kuin mielikuvituksen puutteeseen ja laiskuuteen. Monesti lapsetkin tykkää niistä ihan pesrusjutuista kuten ulkoilu ja esim. leipominen yhdessä.
Mikä vika Tallinnan risteilyssä on? Eikös se juuri ole sitä kivaa vaihtelua arjesta? Ja niitä risteilyjä saa vieläpä aika halvalla, esim. 4-8 euroa joskus. Ja Tallinna on kiva kaupunki, jossa on paljon kulttuuria (kuten kiinnostavia museoita) ja kivoja kaupunginosia. Ja lähistöllä on hienoja luontokohteitakin. Itse käyn Virossa pari kertaa vuodessa, tosin myös Tallinnaa kauempana, mutta myös usein päiväseltään Tallinnassa. Itse melkein suosittelisin pienituloiselle matkaa Baltiaan sen sijaan, että säästää itsensä kipeäksi ja maksaa moninkertaisesti siitä, että menee kauemmas.
Kukaan meistä ei synny rikkaaksi, koska ennen syntymääsi et voi omistaa mitään.
Meillä on tehty runsaasti erilaisia kokeiluja, joissa köyhille kaadetaan rahaa kahmalokaupalla ja tuloksena on se, että seuraavassa kuussa he ovat edelleen köyhiä, kun ne rahat meni! Kyse ei ole tuloista, kyse on menoista. Reilua ei ole se, että vetoamalla lapsuuteensa ei tarvitse tehdä töitä.