Lue keskustelun säännöt.
Köyhien kesälomailua koskevasta keskustelusta näkee taas, ettei moni hyväosainen ymmärrä köyhän perheen arkea lainkaan
10.07.2020 |
Taas tuli vastaan Facebookissa keskustelu, jossa hyvätuloiset kehuskelivat, että ei heidänkään tarvitse kulkea kesää huvipuistoissa ja vuokramökeillä vaan ovat mieluusti kotona koko perheellä, käyvät retkillä ja kirjastossa tai vievät lapset maalle mummolaan.
Tässä on monta asiaa, mitä monet hyväosaiset tai normaalituloiset ihmiset ymmärrä köyhän perheen elämästä laisinkaan:
1. Hyväosaisella on mahdollisuus valita, onko kotona vai huvipuistossa. Hyväosaisen kotiin jääminen tarkoittaa rahan säästymistä - köyhällä taas ei ole mahdollisuutta edes valita, koska rahaa ei kerta kaikkiaan ole.
2. Hyväosaisen kodista löytyy pleikkarit, trampoliinit, grillit, puolapuut, mönkijät, paljut... Ei välttämättä kaikkea tätä, mutta yleensä enemmän tilaa ja tekemistä sekä usein myös oma piha. Ei vertaudu ihan vuokra-asuntoon neuvostoaikaisessa kerrostalokompleksissa.
3. Hyväosaisen normaaliarki voi olla töistä harrastuksiin ja aktiviteetteihin juoksemista, jolloin lomalla kotona hengähtäminen on koko perheen laatuaikaa. Köyhä perhe saattaa olla kotona normaalistikin koko ajan.
4. Monellakaan köyhällä lapsiperheellä ei ole mummolaa tai sukulaisia maalla, saaristossa, mökillä tms. mihin voisi lapset saada kesällä. Köyhyys tuppaa periytymään ja sairastuttamaan, joten lasten mummola voi hyvinkin olla vielä pienemmässä kerrostaloasunnossa tai isovanhemmat jo manan mailla tai monisairaita/alkoholisteja/pienituloisia hekin, jolloin mummolassa ei ole varaa ruokkia lapsia sen enempää kuin kotonakaan.
Listaa voisi vielä jatkaa.
Itse olen ollut koko ikäni köyhä, ensin köyhän perheen lapsi ja sitten pitkään köyhä opiskelija ja pätkätyöläinen. Nyt on meneillään ensimmäinen loma, kun voi käydä lasten kanssa vaikka kahvilassa ilman että koko kuukauden budjetti kaatuu siihen, ja onhan tämä nyt aivan erilaista henkisesti kun on varaa valita, mitä tekee. Olen suunnattoman kiitollinen omasta tilanteestani.
Monikaan ei ymmärrä, että köyhät perheet ovat kotona ja käyvät kirjastossa, eväsretkillä, uimarannoilla jne. kun ei ole muita vaihtoehtoja. Kun siellä kirjastossa käydään vuodesta toiseen, kuukaudesta toiseen, viikosta toiseen eikä elämä ole juuri koskaan mitään muuta, se ei millään tavalla vertaudu niiden lapsiperheiden arkeen, jossa koronavuosi ja kesäloma ovat olleet ihanaa laatuaikaa lasten kanssa kotona ja huvipuistolomat voidaan hyvillä mielin jättää tämän kerran väliin.
Köyhyydessä yksi pahimmista asioista on valinnanvaran puute. Köyhä ei saa lomaa köyhyydestään.
Kommentit (611)
Olin työttömänä noin yhdeksän vuotta, leipäjonot tulivat tutuiksi Hurstin, Myllypuron yms. Sain sitten työpaikan, olin tottunut siihen, että ruokana on vain jotain lenkkimakkaraa, maksalaatikkoa yms.
Kun menin työpaikkaani ja lämmitin maksalaatikkoa mikrossa, minua katsottiin kuin olisin jostain toiselta planeetalta (tarvitseeko edes mainita, että oli naisvaltainen työpaikka ja hoitoalalta). Kun sitten sain ensimmäisen palkkani, ostin ihan kolmioleivän ja mehun evääksi ja söin sen kaikkien nähden työpaikan taukohuoneessa ja arvatkaa mikä kunnioitus tuli meikäläistä kohtaan, että ihan kolmioleipä ja mehu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin köyhillä vanhemmilla olisi hyvin aikaa opettaa lapsilleen se, mitkä omat valinnat johtavat ainaiseen köyhyyteen ja millä valinnoilla taas pääsee elämässä eteenpäin eikä tarvitse myöhemmin enää elää köyhänä. Jostain syystä vaan eivät opeta muuta kuin ne samat mallit, tavat ja arvot jotka ylläpitävät köyhyyttä sukupolvesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketkä tekevät maailmassa eniten töitä : köyhät naiset, jotka raatavat kotihommat ja myös käyvät töissä elättääkseen lapsensa. Täitä pitää tehdä paljon, koska mistään työstä köyhä ei saa niin paljon rahaa, että voisi hidastaa tahtia.
Siispä suomalaistenkin naisten kannattaisi yrittää napata varakas mies ne ketkä vain siihen suinkin pystyvät. Opiskelisi mammalomalla itelleen ammatin johon voisi mahdollisesti mennäkin tai keräisi pesämunaa mahdollista eroa varten.
Fiksumpaa mieluummin opiskella itse ja hankkia ammatti, jonka seurauksena ei ole enää itse köyhä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketkä tekevät maailmassa eniten töitä : köyhät naiset, jotka raatavat kotihommat ja myös käyvät töissä elättääkseen lapsensa. Täitä pitää tehdä paljon, koska mistään työstä köyhä ei saa niin paljon rahaa, että voisi hidastaa tahtia.
Siispä suomalaistenkin naisten kannattaisi yrittää napata varakas mies ne ketkä vain siihen suinkin pystyvät. Opiskelisi mammalomalla itelleen ammatin johon voisi mahdollisesti mennäkin tai keräisi pesämunaa mahdollista eroa varten.
Fiksumpaa mieluummin opiskella itse ja hankkia ammatti, jonka seurauksena ei ole enää itse köyhä.
Totuus on ettei kaikki pääse oppilaitoksiin. Jonot ovat matalapalkka-aloillakin melkoisen pitkät. Miksei siis hyödyntäisi oikopolkua?
Vierailija kirjoitti:
Onneksi korona ei vienyt töitä, mutta sivutulot lähtivät.
Mm lapset ovat viikko-viikko sopimuksella minulla ja ex.llä.
Olen jo pari v vuokrannut poikani huonetta joha toinen viikko virolaiselle työmiehelle.Korona sai aikaan sen, virolaisen tyttöystävä muutti Suomeen ja nuuttivat yhteen asumaan.
Arki on muutenkin pennin venyttelyä, extrat tekevät tästä haasteellisemman.
Meillä on aina reissattu ja panostettu arkeen.
Kesälomareissu siirrettiin syyslomalle.
Sain ex.ltä pisteitä lentolippuihin ja vaihdoimme kotia viikoksi.Edellisestä lentomatkasta on vuosia.
Olen monena vuotena ostanut mammuttimarkkinoita mm vuoden pesuaineet. Olen saanut risteilylahjakortin ja se on käytetty juhannusta ennen.
Oon vuosia tajunnut paljonko minulla on rahaa ja mitä sillä voi tehdä.
Älyttömän paljon voi tehdä suunnittelemalla.Olen vuosia käynyt Tukholmassa, ilmaisella tax freestä saadulla alelapulla ja ostoksista oon saanut veneitä, eli bonuksia.
Kun laivat alkavat kulkemaan , varataan matka.Ymmärrän minulla ei ole varaa ostaa mökkiä, viedä lapsia Linnanmäelle jne.
Sen, kun sisäistää, on helpompi olla.
Sori, mutta en tajua tuota logiikkaa, että ostat laivalta asioita saadaksesi veneitä eli ilmeisesti uuden matkan? Kun niitä veneitähän saa kerätä ihan hitosti kokonaista risteilyä varten. Itse maksoin jokin aika sitten risteilyn ja käytin useammasta aiemmasta matkasta kertyneitä veneitä, ja ei niitä ollut kertynyt kuin joku 7 euroa. Joten melkein tulisi halvemmaksi jättää ne ostokset laivalla tekemättä ja käyttää se raha Linnanmäellä. Viking Lineltahan saa ihan hyviä risteilytarjouksia, joten jos tykkää laivalla käydä, niin hyödyntää sitten niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Köyhän lapsuuden kokeneena ja nyt köyhänä vanhempana voin ainakin lohduttautua sillä että kyllä siitä selviää, yrittää suunnitella parhaansa mukaan. Pari joululahjaa on jo odottamassa ja ruokapudjettia voi usein saada alas tekemällä paljon itse. Vaikka monen mielestä täällä köyhällä ei ole oikeutta perheeseen ja unelmiin. Ikävä kyllä lapsenteon suhteen ikä tulee nopeammin vastaan kuin työpaikan löytämisen kanssa. Kyllä monet opiskelijatkin saavat lapsia vaikka ovat köyhiä. Paljon voi löytää käytettynä jopa ilmaiseksi kun jaksaa etsiä, pienessä lapsessa eniten maksaa ruoka ja vaipat. Isommalla harrastukset, puhelin ja muut mitä ikätoverit painostaa että on pakko olla.
En kyllä usko, että juuri kukaan on sitä mieltä, etteikö köyhällä saisi olla lapsia. Ja unelmoidakin saa. Ongelma tulee lähinnä siinä, että köyhä ajattelee, että hänelle ja lapsilleen kuuluu kaikki se, mitä keskituloisellakin (kun ikätoverit painostaa, niin on pakko olla...)
Puolisoni on ollut työkyvytön jo pitkään, eikä luonnollisestikaan saa mitään yhteiskunnan tukea, koska minulla on keskitason tulot. On selvää, ettei meillä ole varaa juurikaan kaikkeen siihen, mitä kahdella keskituloisella. En kuitenkaan syytä siitä rikkaita tai heidän asennettaan. Jos teinit mankuvat jotain, niin annan mankua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei saa suuttua, mutta monet "köyhät" ovat vailla alkeellisia taloudenhallintataitoja. Laitetaan kaikki liikenevä raha valmisruokaabän, röökiin, mäkkäriin, tallinnanristeilyihin ja asutaan kallisti vuokralla tai jos omistusasunto niin on lyhennysvapaata pankista. Lapsille ostetaan krääsää ja peliaikaa lohdutukseksi kun ei oo varaa tehdä mitään. Näin ainakin omassa tuttavapiirissäni. Pienillä toimenpiteillä työssäkäyvät " köyhät" saisivat säästöä aikaan ja pääsisi sitten kerran vuodessa johonkin kunnon reissuun tai kylpylään tai voisi ostaa vaikka oman soutuveneen kesäpäivien iloksi. Eri asia on pitkäaikaistyöttömien ja sairauden vuoksi ahdingossa olevien tilanne. Heidänkin lapsille esim
kunnilla, seurakunnilla ja järjestöillä on halpoja, ja ilmaisiakin leirejä ym. toimintaa. Ja parhaat huvit on halpoja. Pyöröretki, saaristovene, torilla käynti ja sieltä mansikat tai picnic lähipuistoon ulkopelejä pelaamaan. Sadepäivänä saa kirjastosta lautapelit lainaan. Ei tekemiset lopu muuhun kuin mielikuvituksen puutteeseen ja laiskuuteen. Monesti lapsetkin tykkää niistä ihan pesrusjutuista kuten ulkoilu ja esim. leipominen yhdessä.Mikä vika Tallinnan risteilyssä on? Eikös se juuri ole sitä kivaa vaihtelua arjesta? Ja niitä risteilyjä saa vieläpä aika halvalla, esim. 4-8 euroa joskus. Ja Tallinna on kiva kaupunki, jossa on paljon kulttuuria (kuten kiinnostavia museoita) ja kivoja kaupunginosia. Ja lähistöllä on hienoja luontokohteitakin. Itse käyn Virossa pari kertaa vuodessa, tosin myös Tallinnaa kauempana, mutta myös usein päiväseltään Tallinnassa. Itse melkein suosittelisin pienituloiselle matkaa Baltiaan sen sijaan, että säästää itsensä kipeäksi ja maksaa moninkertaisesti siitä, että menee kauemmas.
Olen iha ok-tuloinen (5000 brutto) mutta en ole vienyt lapsia saati itse käynyt yhdelläkään ulkomaanmatkalla viiteen vuoteen (poislukien työmatkat). Miksi tuota matkustusta pidetään jonain pakollisena kuluna?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei rikkaat ymmärrä köyhän elämästä paljonkaan, mutta miksi pitäisi. Ymmärtävätkö köyhät rikkaan elämästä paljonkaan? Onko se joku kansallishyve että ymmärtää köyhyydestä jotakin?
Rikas voi olla henkisesti köyhä. Köyhempi kuin kukaan. Mitä se niillä euroilla tekisi kun kaikkea on yltäkyllin.
No, alkaa vetää jotain sieraimeen että sais edes jonkinmoisen onnentunteen vaikka hetkeksi.
Erakoituu, kun pelkää, että ”joku” vie hänen euronsa. Liikkuu ulkona vain öisin.
Ei jätä jälkikasvulleen yhtään mitään vaan testamenttaa euronsa kissoille.
Tosin jälkikasvu on hylännyt jo aikaa sitten koko rikkaan ihmisraunion.
Tekikö raha onnelliseksi tai edes rauhoittiko ? Tuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan aika monet keskituloiset ovat kouluttautuneet ennen lastentekoa, samoin heidän vanhempansa. Paljonko luulet, että meillä on mahdollisuuksia työntää lapsia sinne 70+ vanhusten luo mummolaan täyshoitoon?
Ihmettelen vain, miten jotkut sanovat itseään köyhiksi ja kuitenkin on varaa tatuointeihin, ripsien pidennyksiin ja ennen kaikkea lapsiin. Eikö ne idiootit tajua, että jos ei ole rahaa niin ei tehdä lapsia - ehkäisyvälineet on keksitty, eikä oteta tatskoja, eikä tehdä niitä kakaroita, abortitikin on keksitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys katkeroittaa. Näet jatkuvasti ympärillä asioita mitä haluaisit, mutta joihin sinulla ei ole mahdollisuutta. Turha haaveilla mistään omakotitalosta, kun pelkkä elokuvissa käyminen on harvinaista herkkua. Näet koko ajan juttuja kuinka omistusasunto tulee paljon halvemmaksi kuin vuokralla oleminen, mutta et koskaan saa mahdollisuutta tuohon halvempaan elämään kun köyhyytesi takia et saa asuntolainaa. Istut vuokra-asunnossasi ja näet facebookista kuinka parempiosaiset ystäväsi ovat ostaneet kesämökin, toiset taas miettivät sijoitusasuntoa.
Köyhyys vaikuttaa myös sosiaalisiin suhteisiin, kun ystäväsi haluaisivat mennä kahvilaan tai syömään, mutta et voi heittää melkein koko viikon ruokarahaa pienen hetken huvitteluun ja se hävettää. Vielä enemmän hävettää kun ystäväsi joka tietää tilanteesi ehdottaa että tarjoaa sinulle, mutta joudut kieltäytymään koska et pystyisi maksamaan takaisin ja periaatteet ovat ainoa asia mistä köyhä yleensä voi pitää kiinni.
Niin. Maksat rikkaalle vuokranantajallesi asunnon. Vuokranantajallesi, joka kohtelee sinua suurinpiirtein yhtä kunnioittavasti kuin rottaa joka lymyilee hänen nurkissa. Et ole ihmisen arvoinen hänen silmissään. Sen saat huomata tavasta miten hän kommunikoi kanssasi. Et kuitenkaan uskalla muuttaakaan, koska mitä jos saatkin huonomman asunnon jossa ol vielä huonompi ilmanvaihto ja vielä ilkeammän vuokranantajan. Niinpä olet löysässä hirressä yrittäen maksaa ruokarahoistasi rikkaalle vuokranantajallesi toivoen, että sinua ei heitetä pihalle.
Minulla on 16 sijoitusasuntoa. 10 asunnossa on vuokralainen ollut yli 10 v.
Käyn joka joulukuu jokaisen luona. Vien joulukukan ja suklaata, tai kahvia, tai jotain.
Jokaisella on mahdollisuus korjata ja rempata, esim 2 v jälkeen saa ostaa maaleja xxx eurolla jne.
Oon kiitollinen jokaiselle. Heidän vuokralla olen saavuttanut tämän tilanteen.
Voin lapsilleni tarjota heti taloudellisen riippumattomuuden, jos peruselintaso käy, jota me itse elämme.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen vain, miten jotkut sanovat itseään köyhiksi ja kuitenkin on varaa tatuointeihin, ripsien pidennyksiin ja ennen kaikkea lapsiin. Eikö ne idiootit tajua, että jos ei ole rahaa niin ei tehdä lapsia - ehkäisyvälineet on keksitty, eikä oteta tatskoja, eikä tehdä niitä kakaroita, abortitikin on keksitty.
Normisettiä:
''Me tavattiin Macen kaa yhissä bileissä ja siitä se ajatus sit lähti. No paha vaan Mace häipy eikä viiti maksella mitään elareita. Pää meinaa levitä mutsina olemiseen ja röökit auttaa lieventämään pahinta. Tatskat otettiin Jenican kanssa kimpassa joskus 10 vuotta sitten. Ai niin muuten, tapasin Mican tuol kuntouttavassa ja päätettiin tehdä Jarcolle sisarus. Niin muute, haluisko joku piffata? Tää lisääntyminen ja seurustelu on aika kallista hommaa...''
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei saa suuttua, mutta monet "köyhät" ovat vailla alkeellisia taloudenhallintataitoja. Laitetaan kaikki liikenevä raha valmisruokaabän, röökiin, mäkkäriin, tallinnanristeilyihin ja asutaan kallisti vuokralla tai jos omistusasunto niin on lyhennysvapaata pankista. Lapsille ostetaan krääsää ja peliaikaa lohdutukseksi kun ei oo varaa tehdä mitään. Näin ainakin omassa tuttavapiirissäni. Pienillä toimenpiteillä työssäkäyvät " köyhät" saisivat säästöä aikaan ja pääsisi sitten kerran vuodessa johonkin kunnon reissuun tai kylpylään tai voisi ostaa vaikka oman soutuveneen kesäpäivien iloksi. Eri asia on pitkäaikaistyöttömien ja sairauden vuoksi ahdingossa olevien tilanne. Heidänkin lapsille esim
kunnilla, seurakunnilla ja järjestöillä on halpoja, ja ilmaisiakin leirejä ym. toimintaa. Ja parhaat huvit on halpoja. Pyöröretki, saaristovene, torilla käynti ja sieltä mansikat tai picnic lähipuistoon ulkopelejä pelaamaan. Sadepäivänä saa kirjastosta lautapelit lainaan. Ei tekemiset lopu muuhun kuin mielikuvituksen puutteeseen ja laiskuuteen. Monesti lapsetkin tykkää niistä ihan pesrusjutuista kuten ulkoilu ja esim. leipominen yhdessä.Mikä vika Tallinnan risteilyssä on? Eikös se juuri ole sitä kivaa vaihtelua arjesta? Ja niitä risteilyjä saa vieläpä aika halvalla, esim. 4-8 euroa joskus. Ja Tallinna on kiva kaupunki, jossa on paljon kulttuuria (kuten kiinnostavia museoita) ja kivoja kaupunginosia. Ja lähistöllä on hienoja luontokohteitakin. Itse käyn Virossa pari kertaa vuodessa, tosin myös Tallinnaa kauempana, mutta myös usein päiväseltään Tallinnassa. Itse melkein suosittelisin pienituloiselle matkaa Baltiaan sen sijaan, että säästää itsensä kipeäksi ja maksaa moninkertaisesti siitä, että menee kauemmas.
Olen iha ok-tuloinen (5000 brutto) mutta en ole vienyt lapsia saati itse käynyt yhdelläkään ulkomaanmatkalla viiteen vuoteen (poislukien työmatkat). Miksi tuota matkustusta pidetään jonain pakollisena kuluna?
Ei kai se mitään pakollista olekaan, mutta jos tykkää. Käytkö sinä jossain lähiseudulla retkillä, matkusteletko kotimaassa? Samoista syistä retket ja matkat joskus suuntaavat rajan yli - kiva lähteä kotipihasta jonnekin, nähdä uusia paikkoja, tehdä jotain arjesta poikkeavaa. Ja sitten jotkut taas eivät tykkää, ja sekin on ihan ok.
Itse mainitsin käyväni usein Virossa, mikä johtuu siitä, että olen kiinnostunut sen maan historiasta ja kielestä, ja se on Helsingissä asuvalle helppo paikka käydä.
Vierailija kirjoitti:
Olin työttömänä noin yhdeksän vuotta, leipäjonot tulivat tutuiksi Hurstin, Myllypuron yms. Sain sitten työpaikan, olin tottunut siihen, että ruokana on vain jotain lenkkimakkaraa, maksalaatikkoa yms.
Kun menin työpaikkaani ja lämmitin maksalaatikkoa mikrossa, minua katsottiin kuin olisin jostain toiselta planeetalta (tarvitseeko edes mainita, että oli naisvaltainen työpaikka ja hoitoalalta). Kun sitten sain ensimmäisen palkkani, ostin ihan kolmioleivän ja mehun evääksi ja söin sen kaikkien nähden työpaikan taukohuoneessa ja arvatkaa mikä kunnioitus tuli meikäläistä kohtaan, että ihan kolmioleipä ja mehu!
Ehkä se olikin vain omien korviesi välissä?
Minä olen opettaja ja syön joka päivä eväinä itse tehtyä maksalaatikkoa, kaalilaatikkoa, riisiä ja kanaa tms. Tulee paljon halvemmaksi kuin maksullinen kouluruoka (opettajat siis eivät todellakaan syö koulussa ilmaiseksi) ja lisäksi saa syödä omassa rauhassa, varsinkin jos on hyppytunti keskellä päivää eikä tarvitse ahmia kauheassa kiireessä. Moni muukin syö omia eväitä. Katseita on aiheuttanut ehkä lähinnä se ruuan lämmittämisestä aiheutuva "tuoksu", josta kaikki eivät välttämättä pidä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme kaikki hyväosaisia. Se ei tarkoita samaa kuin hyvätuloinen tai keskituloinen vs. huonotuloinen.
Minä olen keskituloinen, mieheni huonotuloinen. On tosiaan oma piha, jossa kiipeilyteline ym. Lapsella on pari harrastusta, joihin menee yhteensä noin 200 euroa kuussa. Meillä on kaksi isokokoista koiraa, jotka syövät paljon ja joiden hoitolamaksut ovat melkoiset, jos olemme esim. 1-2 viikkoa reissussa. Tämä elintapa on oma valintamme.
Meillä ei ole paljua, mökkiä, saaristolaishuvilaa, mummolaa, siirtolapuutarhaa tai muutakaan kesänviettopaikkaa. Olemme kotona. Tänä kesänä käymme museoissa ja kirjastossa kotikaupungissa ja sitten parin sadan kilometrin säteellä eläintarhassa, huvipuistossa ja kylpylässä. Miehellä ei ole lomaa, joten lapsen kanssa kahdestaan toteutamme nuo kesäretket. Rahaa ei ole ylimääräistä, sillä omakotiasuminen on kallista, kiinteistöverokin on 600 euroa, ja autojen ylläpitäminen siihen päälle nielee euroja.
Monena kesänä olen saanut säästettyä rahaa viikon ulkomaanmatkaan koko perheelle, mutta tänä kesänä se ei onnistunut, sillä sijoitin kerrankin itseeni: kävin kampaajalla, ostin uuden sängyn ja uuden polkupyörän ja aloitin uuden harrastuksen, koska lapsi on vihdoin se ikäinen, että pärjää yksinkin kotona.
Heikkotuloinen voi olla elintasoltaan meidän kanssamme samassa, jos asuu pienemmässä asunnossa vuokralla kaupungin keskustassa työpaikan vieressä. Rahaa säästyy melkoisesti.
No tässähän on juuri se, ettelämäntapanne on oma valintanne, teillä on vaihtoehtoja pitää ne kaksi isoa koiraa jne.
Sillä heikkotuloisella ei ole valinnanmahdollisuutta, hän joutuu elämään sillä pienellä rahalla.
Sinä olet keskituloinen, mies huonotuloinen (mitä luokka tulot sitten ovatkin). Teitä on kaksi, on kahden rahat kuitenkin. Saattaa olla säästöjäkin. Sillä heikkotuloisella saattaa olla vain yhden ihmisen pienet tulot joista maksaa kaikki yksin.
Siinäkin on iso ero.
Tämä ketjussa aloittaja juuri puhui, että köyhä ei voi valita.Minä olen köyhästä perheestä kotoisin. Tein valinnan, että opiskelen niin pitkälle kuin rahkeita riittää. Nyt voin elää sen mukaisesti keskiluokkaista elämää. Eläisin vielä paremmin, jos mies olisi ymmärtänyt lähteä myös opiskelemaan alaa, jolta saa hyvän palkan.
Köyhäkin voi tässä maassa valita, opiskeleeko vai ei.
Osa voi valita opiskeleeko, mutta sitä ei voi valita johtaako se opiskelu oikeasti parempaan taloudelliseen tilanteeseen. Eivätkä kaikki voi edes valita opiskelua, hakijoita kouluihin kun on paljon enemmän kuin vapaita paikkoja, joka vuosi jää lukuisia nuoria ilman opiskelupaikkaa.
Itse en ollut kovin hyvä koulussa. Opiskelupolku oli selvä. Hain kouluun, jonne oli mahdollisuus päästä minun papereillani.
Hankin heti työpaikan, nakkikioskilta ja olin töissä kaikki pe ja la.
Koulussa jatkuvasti kehoitettiin hakekaa hyvä harjoittelupaikka.
Olin 2 kesää ilmaiseksi töissä työharjoittelussa ja vkonloput toisessa nakkikioskilla töissä. Koulun jälkeen pääsin töihin, kiitos harjoittelut ja samantien iltakouluun lisää oppimaan.
Olen nyt suht hyvässä työpaikassa, kiitos peräksiantamattomuuden ja ahkeruuden.
Kun sain jalan ovenväliin, kyllä työ on opettanut.
Painoin joskus 48 kg, 168 cm pitkänä, kun ei rahaa ollut ruokaan. Ostin vehnäjauhoja ja hiivaa. Leivällä elin pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin köyhillä vanhemmilla olisi hyvin aikaa opettaa lapsilleen se, mitkä omat valinnat johtavat ainaiseen köyhyyteen ja millä valinnoilla taas pääsee elämässä eteenpäin eikä tarvitse myöhemmin enää elää köyhänä. Jostain syystä vaan eivät opeta muuta kuin ne samat mallit, tavat ja arvot jotka ylläpitävät köyhyyttä sukupolvesta toiseen.
Nimenomaan. Kannattaa valita heti nuorena että rupeaa kauniiksi, nuoreksi, terveeksi ja rikkaaksi.
Ikävä vaan ettei onnistu meiltä kaikilta, osa meistä vaan tuppaa olemaan köyhiä vaikka tekis mitä, toiset sairastuu ja vammautuu vaikkeivat valinneet sitä, eikä kukaan ole kaunistunut tai nuorentunut vaikka miten painaisi valintanappulaa aamusta iltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän lapsuuden kokeneena ja nyt köyhänä vanhempana voin ainakin lohduttautua sillä että kyllä siitä selviää, yrittää suunnitella parhaansa mukaan. Pari joululahjaa on jo odottamassa ja ruokapudjettia voi usein saada alas tekemällä paljon itse. Vaikka monen mielestä täällä köyhällä ei ole oikeutta perheeseen ja unelmiin. Ikävä kyllä lapsenteon suhteen ikä tulee nopeammin vastaan kuin työpaikan löytämisen kanssa. Kyllä monet opiskelijatkin saavat lapsia vaikka ovat köyhiä. Paljon voi löytää käytettynä jopa ilmaiseksi kun jaksaa etsiä, pienessä lapsessa eniten maksaa ruoka ja vaipat. Isommalla harrastukset, puhelin ja muut mitä ikätoverit painostaa että on pakko olla.
Mitä tekee köyhällä ja toimeettomalla ukolla? Kysyn ihan aikuisten oikeasti. Ne perheet missä on ongelmia taloudenhallinnassa ei äidit saa mitään apua siltä toiselta samassa jamassa olevalta. Mielummin olisi koittanut lisääntyä mukilahjoittajan kautta kuin tuollaisen vätyksen.
Miehellä on terveysongelmia ja saa siksi sairaspäivärahaa. Työttömänä saisi sentään lapsikorotusta mutta jostain syystä kela on sitä mieltä että sairaat eivät sitä tarvitse. Kun menimme naimisiin oli mieheni terveys parempi, mutta rakkauden edessä en tiedä olisiko asialla ollut mitään väliä. Aika laskelmoiva saa olla jos puolison valitsee rahapussin perusteella kuin 1800-luvulla kun vaan yritettiin solmia taloudellisesti paras liitto, vähät väliä rakkaudesta tai kunnioituksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme kaikki hyväosaisia. Se ei tarkoita samaa kuin hyvätuloinen tai keskituloinen vs. huonotuloinen.
Minä olen keskituloinen, mieheni huonotuloinen. On tosiaan oma piha, jossa kiipeilyteline ym. Lapsella on pari harrastusta, joihin menee yhteensä noin 200 euroa kuussa. Meillä on kaksi isokokoista koiraa, jotka syövät paljon ja joiden hoitolamaksut ovat melkoiset, jos olemme esim. 1-2 viikkoa reissussa. Tämä elintapa on oma valintamme.
Meillä ei ole paljua, mökkiä, saaristolaishuvilaa, mummolaa, siirtolapuutarhaa tai muutakaan kesänviettopaikkaa. Olemme kotona. Tänä kesänä käymme museoissa ja kirjastossa kotikaupungissa ja sitten parin sadan kilometrin säteellä eläintarhassa, huvipuistossa ja kylpylässä. Miehellä ei ole lomaa, joten lapsen kanssa kahdestaan toteutamme nuo kesäretket. Rahaa ei ole ylimääräistä, sillä omakotiasuminen on kallista, kiinteistöverokin on 600 euroa, ja autojen ylläpitäminen siihen päälle nielee euroja.
Monena kesänä olen saanut säästettyä rahaa viikon ulkomaanmatkaan koko perheelle, mutta tänä kesänä se ei onnistunut, sillä sijoitin kerrankin itseeni: kävin kampaajalla, ostin uuden sängyn ja uuden polkupyörän ja aloitin uuden harrastuksen, koska lapsi on vihdoin se ikäinen, että pärjää yksinkin kotona.
Heikkotuloinen voi olla elintasoltaan meidän kanssamme samassa, jos asuu pienemmässä asunnossa vuokralla kaupungin keskustassa työpaikan vieressä. Rahaa säästyy melkoisesti.
No tässähän on juuri se, ettelämäntapanne on oma valintanne, teillä on vaihtoehtoja pitää ne kaksi isoa koiraa jne.
Sillä heikkotuloisella ei ole valinnanmahdollisuutta, hän joutuu elämään sillä pienellä rahalla.
Sinä olet keskituloinen, mies huonotuloinen (mitä luokka tulot sitten ovatkin). Teitä on kaksi, on kahden rahat kuitenkin. Saattaa olla säästöjäkin. Sillä heikkotuloisella saattaa olla vain yhden ihmisen pienet tulot joista maksaa kaikki yksin.
Siinäkin on iso ero.
Tämä ketjussa aloittaja juuri puhui, että köyhä ei voi valita.Minä olen köyhästä perheestä kotoisin. Tein valinnan, että opiskelen niin pitkälle kuin rahkeita riittää. Nyt voin elää sen mukaisesti keskiluokkaista elämää. Eläisin vielä paremmin, jos mies olisi ymmärtänyt lähteä myös opiskelemaan alaa, jolta saa hyvän palkan.
Köyhäkin voi tässä maassa valita, opiskeleeko vai ei.
Osa voi valita opiskeleeko, mutta sitä ei voi valita johtaako se opiskelu oikeasti parempaan taloudelliseen tilanteeseen. Eivätkä kaikki voi edes valita opiskelua, hakijoita kouluihin kun on paljon enemmän kuin vapaita paikkoja, joka vuosi jää lukuisia nuoria ilman opiskelupaikkaa.
Itse en ollut kovin hyvä koulussa. Opiskelupolku oli selvä. Hain kouluun, jonne oli mahdollisuus päästä minun papereillani.
Hankin heti työpaikan, nakkikioskilta ja olin töissä kaikki pe ja la.Koulussa jatkuvasti kehoitettiin hakekaa hyvä harjoittelupaikka.
Olin 2 kesää ilmaiseksi töissä työharjoittelussa ja vkonloput toisessa nakkikioskilla töissä. Koulun jälkeen pääsin töihin, kiitos harjoittelut ja samantien iltakouluun lisää oppimaan.
Olen nyt suht hyvässä työpaikassa, kiitos peräksiantamattomuuden ja ahkeruuden.
Kun sain jalan ovenväliin, kyllä työ on opettanut.Painoin joskus 48 kg, 168 cm pitkänä, kun ei rahaa ollut ruokaan. Ostin vehnäjauhoja ja hiivaa. Leivällä elin pitkään.
Minäkin tein töitä ilmaiseksi ja 5 e/h jne mutta sairastuin ja menetin työkykyni. Kaikkea ei voi hallita vaikka se olisikin mukavaa.
Höpö höpö.
https://www.studentum.fi/koulutustakuu-varmistaa-opiskelupaikan-perusko…;
Kaikki ei tietenkään saa sitä ykkösvalintaa opiskeluun mutta sehän on luonnollista että paikat jaetaan lahjakkuuden mukaan. On monia muitakin koulutuksia joiden kautta pystyy pyrkimään hyviin ammatteihin. Mutta jos on tyhmä ja laiska niin se on toki aika tekemätön paikka, sitten voikin tulla ruikuttamaan Vauva palstalle osaansa.