Lue keskustelun säännöt.
Köyhien kesälomailua koskevasta keskustelusta näkee taas, ettei moni hyväosainen ymmärrä köyhän perheen arkea lainkaan
10.07.2020 |
Taas tuli vastaan Facebookissa keskustelu, jossa hyvätuloiset kehuskelivat, että ei heidänkään tarvitse kulkea kesää huvipuistoissa ja vuokramökeillä vaan ovat mieluusti kotona koko perheellä, käyvät retkillä ja kirjastossa tai vievät lapset maalle mummolaan.
Tässä on monta asiaa, mitä monet hyväosaiset tai normaalituloiset ihmiset ymmärrä köyhän perheen elämästä laisinkaan:
1. Hyväosaisella on mahdollisuus valita, onko kotona vai huvipuistossa. Hyväosaisen kotiin jääminen tarkoittaa rahan säästymistä - köyhällä taas ei ole mahdollisuutta edes valita, koska rahaa ei kerta kaikkiaan ole.
2. Hyväosaisen kodista löytyy pleikkarit, trampoliinit, grillit, puolapuut, mönkijät, paljut... Ei välttämättä kaikkea tätä, mutta yleensä enemmän tilaa ja tekemistä sekä usein myös oma piha. Ei vertaudu ihan vuokra-asuntoon neuvostoaikaisessa kerrostalokompleksissa.
3. Hyväosaisen normaaliarki voi olla töistä harrastuksiin ja aktiviteetteihin juoksemista, jolloin lomalla kotona hengähtäminen on koko perheen laatuaikaa. Köyhä perhe saattaa olla kotona normaalistikin koko ajan.
4. Monellakaan köyhällä lapsiperheellä ei ole mummolaa tai sukulaisia maalla, saaristossa, mökillä tms. mihin voisi lapset saada kesällä. Köyhyys tuppaa periytymään ja sairastuttamaan, joten lasten mummola voi hyvinkin olla vielä pienemmässä kerrostaloasunnossa tai isovanhemmat jo manan mailla tai monisairaita/alkoholisteja/pienituloisia hekin, jolloin mummolassa ei ole varaa ruokkia lapsia sen enempää kuin kotonakaan.
Listaa voisi vielä jatkaa.
Itse olen ollut koko ikäni köyhä, ensin köyhän perheen lapsi ja sitten pitkään köyhä opiskelija ja pätkätyöläinen. Nyt on meneillään ensimmäinen loma, kun voi käydä lasten kanssa vaikka kahvilassa ilman että koko kuukauden budjetti kaatuu siihen, ja onhan tämä nyt aivan erilaista henkisesti kun on varaa valita, mitä tekee. Olen suunnattoman kiitollinen omasta tilanteestani.
Monikaan ei ymmärrä, että köyhät perheet ovat kotona ja käyvät kirjastossa, eväsretkillä, uimarannoilla jne. kun ei ole muita vaihtoehtoja. Kun siellä kirjastossa käydään vuodesta toiseen, kuukaudesta toiseen, viikosta toiseen eikä elämä ole juuri koskaan mitään muuta, se ei millään tavalla vertaudu niiden lapsiperheiden arkeen, jossa koronavuosi ja kesäloma ovat olleet ihanaa laatuaikaa lasten kanssa kotona ja huvipuistolomat voidaan hyvillä mielin jättää tämän kerran väliin.
Köyhyydessä yksi pahimmista asioista on valinnanvaran puute. Köyhä ei saa lomaa köyhyydestään.
Kommentit (611)
Kannattaa näiden "tuet pois" -huutelijoiden myös miettiä, mikä tilanne olisi, jos ne oikeasti otettais pois. Yhteiskuntarauha ei olisi enää samalla tasolla, teidän lompakot ja yritykset olisi vaarassa joutua varkauden tai ryöstön kohteeksi. Kadut ja metsät täyttyisivät näistä entisistä tulien saajista, jolloin työllistyminen vaikeutuu entisestään, kun jokapäiväinen selviytyminen menee siihen, että saa jostain leipää ja yösijan. Joutuisitte asentamaan turvajärjestelyjä koteihinne (kuten jenkeissä), koska osa yrittää epätoivoisesti pysyä jengiä varastamalla. Se, että muutama kaljaa kittaava elämäm_koululainen on joukossa, ei ole syy rankaista niitä lukuisia sairaita, akateemisia työttömiä, pätkätyöläisiä ja vastaavia tuen ottamisella pois. Voitte mennä ihailemaan sitä menoa, mitä on heikon sosiaaliturvan maissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä elämäntapaköyhät eivät koskaan osaa muuta kuin valittaa ja etsiä muista syitä omaan elämäntilanteeseensa. Koskaan ei omilla valinnoilla ole mitään tekemistä omassa elämässä.
Sama juttu kuin alkoholisteilla. Syy juomiseen on aina jossain muualla kuin omassa itsessä.Koulussa työskentelevänä näen päivittäin näitä uhriutuvia valittajia, joita aina sossut potkivat päähän, kun eivät myönny siihen, tuohon ja tähän. Edes omasta lapsesta ei välitetä sen vertaa, että yritettäisiin kaikin keinoin tukea sosioekonomista loikkaa ylemmälle portaalle, vaan opetetaan lapsesta samanlainen selittelijä ja uhriutuja.
Et kyllä sinäkään kovin positiiviselta ja empaattiselta ihmiseltä vaikuta.
Kyllä tarpeeksi kova lapsuus vain syö itseluottamuksen ja mahdollisesti sairastuttaa masennukseen ja jos ei satu löytämään kavereita (itse en edes uskaltanut tutustua muihin), tilanne muuttuu aika jännäksi. Ei tuossa tilanteessa yksinkertaisesti vain osaa/pysty ajattelemaan niin, että osaisi tehdä järkeviä päätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme kaikki hyväosaisia. Se ei tarkoita samaa kuin hyvätuloinen tai keskituloinen vs. huonotuloinen.
Minä olen keskituloinen, mieheni huonotuloinen. On tosiaan oma piha, jossa kiipeilyteline ym. Lapsella on pari harrastusta, joihin menee yhteensä noin 200 euroa kuussa. Meillä on kaksi isokokoista koiraa, jotka syövät paljon ja joiden hoitolamaksut ovat melkoiset, jos olemme esim. 1-2 viikkoa reissussa. Tämä elintapa on oma valintamme.
Meillä ei ole paljua, mökkiä, saaristolaishuvilaa, mummolaa, siirtolapuutarhaa tai muutakaan kesänviettopaikkaa. Olemme kotona. Tänä kesänä käymme museoissa ja kirjastossa kotikaupungissa ja sitten parin sadan kilometrin säteellä eläintarhassa, huvipuistossa ja kylpylässä. Miehellä ei ole lomaa, joten lapsen kanssa kahdestaan toteutamme nuo kesäretket. Rahaa ei ole ylimääräistä, sillä omakotiasuminen on kallista, kiinteistöverokin on 600 euroa, ja autojen ylläpitäminen siihen päälle nielee euroja.
Monena kesänä olen saanut säästettyä rahaa viikon ulkomaanmatkaan koko perheelle, mutta tänä kesänä se ei onnistunut, sillä sijoitin kerrankin itseeni: kävin kampaajalla, ostin uuden sängyn ja uuden polkupyörän ja aloitin uuden harrastuksen, koska lapsi on vihdoin se ikäinen, että pärjää yksinkin kotona.
Heikkotuloinen voi olla elintasoltaan meidän kanssamme samassa, jos asuu pienemmässä asunnossa vuokralla kaupungin keskustassa työpaikan vieressä. Rahaa säästyy melkoisesti.
No tässähän on juuri se, ettelämäntapanne on oma valintanne, teillä on vaihtoehtoja pitää ne kaksi isoa koiraa jne.
Sillä heikkotuloisella ei ole valinnanmahdollisuutta, hän joutuu elämään sillä pienellä rahalla.
Sinä olet keskituloinen, mies huonotuloinen (mitä luokka tulot sitten ovatkin). Teitä on kaksi, on kahden rahat kuitenkin. Saattaa olla säästöjäkin. Sillä heikkotuloisella saattaa olla vain yhden ihmisen pienet tulot joista maksaa kaikki yksin.
Siinäkin on iso ero.
Tämä ketjussa aloittaja juuri puhui, että köyhä ei voi valita.
Ja tuolla lainaamallasi ihmisellä on puoliso aina tukemassa, kun tilanne sitä vaatii. Yksinäisellä ei ole kuin satunnainen tapaaminen jollakin psykiatrilla, josta näkee kuuhun asti, etten minä merkitse sille mitään kuten en ole merkannut kenellekään koko elämäni aikana.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on hyvin erilaisia kohtaloita ja syitä on monia, minkä vuoksi on köyhä. Itse olen köyhä menetettyäni rahani hometalon takia. Ulosotto vie ison osan hoitajan palkastani.
Katkeruus ja kateellisuus ovat köyhälle myrkkyä. Köyhyys voi viedä ihmisen hyvin syvälle sellaiseen ahdistukseen, josta voi kuitenkin oppia sellaisia asioita elämästä ja omasta itsestä, jonka veroista voimavaraa ei monikaan ihminen tavoita, kun elämässä on aina kaikki ns. hyvin.
Olin juuri tyttäreni kanssa lomareissulla sisareni luona. Kävimme katsomassa lehmiä, näimme muutaman kurjen ja valtavan suuria, vanhoja mäntyjä. Illalla nukkumaan mennessä esiteini-ikäinen tyttäreni hymyili ja sanoi ajattelevansa niitä ihania lehmiä. Päivä oli ollut täydellinen.
Ihana <3
"Muuuuuuuuu!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi köyhäkin valita. Olen itse varattomasta perheestä (nyt vanhemmillani on varaa, kun lapset ovat omillaan mutta silloin ei, kun välissä oli pitkiä työttömyysjaksoja), mutta onnekas olin siinä mielessä, että uimarannalle ja kirjastoon oli polkupyörämatka ja kesäisin siis kävin molemmissa lähes päivittäin ja pidin kyllä sitä hienona kesälomana. En päässyt huvipuistoihin enkä maksullisiin kohteisiin, mutta kun vanhemmilla oli lomaa, tehtiin paljon autoretkiä lähiseudulle ilmaisiin kohteisiin. Eväät otettiin mukaan (juhlallisesti ranskanleipää, jota ei yleensä ostettu) ja joskus sain jäätelön (jonkun muun kuin eskimo-puikonkin), ja se oli yleensä se kesän upein kokemus.
Aloitin kesätyöt 14-vuotiaana ja sen jälkeen oli varaa ostaa uusia vaatteita ja syödä jäätelöä vähän useammin. Myös vanhempieni rahallinen tilanne koheni ja pääsin Linnanmäelle teininä ihan ilman kuponkien leikkaamista lehdistä eli minulle ostettiin ranneke. Taisin olla silloin 15-vuotias.
Minulla oli myös vanhanajan mummola eli maalaistalo maaseudulla, jossa sain viettää aikaani serkkujeni kanssa. Siinäkin olin onnekas. Opiskeluaikoina sain jopa säästettyä rahaa, kun kävin samalla töissä ja elin hyvin säästeliäästi.
Valinta on meillä kaikilla tulotasosta riippumatta. Teenkö lomastani parhaan mahdollisen vai kadehdinko naapurien lomasuunnitelmia? Vaikka kirjastossa käy vuoden läpeensä, on se kesälomalla kuitenkin luksusta, kun sinne voi mennä keskellä päivää. Juuri tehtiin lasten kanssa niin, että ostettiin mansikoita, haettiin kirjastosta muutama kirja ja istuttiin puistossa puun alla lukemassa ja syömässä mansikoita. Mansikat eivät ole tavallista herkkua, joten jäi lapsille mieleen kyllä.
En ole enää köyhä, olen mieheni kanssa niukasti keskituloisten alapuolella. Olemme kuitenkin priorisoineet rahamme niin, että lapsilla on varaa harrastaa mieluisiaan lajeja ja asumme ns. mukavalla asuinalueella. Tämän takia varaa ei ole matkoihin eikä mihinkään luksukseen. Valinta sekin.
Lasten ollessa pieniä, matkustin paljon pääkaupunkiseudun busseissa etsimässä uusia leikkipuistoja. Siinä oli meidän kesälomamatkamme. Ilmaista ja hauskaa, perillä odotti jokin uusi ja hieno leikkipuisto. Asutaan pääkaupunkiseudun ulkopuolella, joten leikkipuistot olivat oikeasti hieno kokemus, täällä kun ne koostuvat kahdesta keinusta ja hiekkalaatikosta. ihmeellisintä oli ,kun satuttiin kerran asukaspuistoon lounasaikaan. Lapset saivat ilmaisen lounaan, saivat leikkiä upeassa leikkipuistossa ja matkustaa metrolla ja bussilla ja kaikki tämä ilmaiseksi.
Tuossahan se taas kivasti tulikin. Juu, kyllä ollaan niin todella pienituloisia, kun piti ihan valita, otetaanko lapsille kallis harratus vai mennäänkö matkalle. Kun aloituksen pointti nimenomaan oli se, että pienituloisella ei oikeasti ole tällaisia valintoja lainkaan.
Ja puoliso tukemassa, staana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi köyhäkin valita. Olen itse varattomasta perheestä (nyt vanhemmillani on varaa, kun lapset ovat omillaan mutta silloin ei, kun välissä oli pitkiä työttömyysjaksoja), mutta onnekas olin siinä mielessä, että uimarannalle ja kirjastoon oli polkupyörämatka ja kesäisin siis kävin molemmissa lähes päivittäin ja pidin kyllä sitä hienona kesälomana. En päässyt huvipuistoihin enkä maksullisiin kohteisiin, mutta kun vanhemmilla oli lomaa, tehtiin paljon autoretkiä lähiseudulle ilmaisiin kohteisiin. Eväät otettiin mukaan (juhlallisesti ranskanleipää, jota ei yleensä ostettu) ja joskus sain jäätelön (jonkun muun kuin eskimo-puikonkin), ja se oli yleensä se kesän upein kokemus.
Aloitin kesätyöt 14-vuotiaana ja sen jälkeen oli varaa ostaa uusia vaatteita ja syödä jäätelöä vähän useammin. Myös vanhempieni rahallinen tilanne koheni ja pääsin Linnanmäelle teininä ihan ilman kuponkien leikkaamista lehdistä eli minulle ostettiin ranneke. Taisin olla silloin 15-vuotias.
Minulla oli myös vanhanajan mummola eli maalaistalo maaseudulla, jossa sain viettää aikaani serkkujeni kanssa. Siinäkin olin onnekas. Opiskeluaikoina sain jopa säästettyä rahaa, kun kävin samalla töissä ja elin hyvin säästeliäästi.
Valinta on meillä kaikilla tulotasosta riippumatta. Teenkö lomastani parhaan mahdollisen vai kadehdinko naapurien lomasuunnitelmia? Vaikka kirjastossa käy vuoden läpeensä, on se kesälomalla kuitenkin luksusta, kun sinne voi mennä keskellä päivää. Juuri tehtiin lasten kanssa niin, että ostettiin mansikoita, haettiin kirjastosta muutama kirja ja istuttiin puistossa puun alla lukemassa ja syömässä mansikoita. Mansikat eivät ole tavallista herkkua, joten jäi lapsille mieleen kyllä.
En ole enää köyhä, olen mieheni kanssa niukasti keskituloisten alapuolella. Olemme kuitenkin priorisoineet rahamme niin, että lapsilla on varaa harrastaa mieluisiaan lajeja ja asumme ns. mukavalla asuinalueella. Tämän takia varaa ei ole matkoihin eikä mihinkään luksukseen. Valinta sekin.
Lasten ollessa pieniä, matkustin paljon pääkaupunkiseudun busseissa etsimässä uusia leikkipuistoja. Siinä oli meidän kesälomamatkamme. Ilmaista ja hauskaa, perillä odotti jokin uusi ja hieno leikkipuisto. Asutaan pääkaupunkiseudun ulkopuolella, joten leikkipuistot olivat oikeasti hieno kokemus, täällä kun ne koostuvat kahdesta keinusta ja hiekkalaatikosta. ihmeellisintä oli ,kun satuttiin kerran asukaspuistoon lounasaikaan. Lapset saivat ilmaisen lounaan, saivat leikkiä upeassa leikkipuistossa ja matkustaa metrolla ja bussilla ja kaikki tämä ilmaiseksi.
Tuossahan se taas kivasti tulikin. Juu, kyllä ollaan niin todella pienituloisia, kun piti ihan valita, otetaanko lapsille kallis harratus vai mennäänkö matkalle. Kun aloituksen pointti nimenomaan oli se, että pienituloisella ei oikeasti ole tällaisia valintoja lainkaan.
Ja puoliso tukemassa, staana.
Minne ne teidän köyhien puolisot aina häviää staana?
Vierailija kirjoitti:
Luin vähän aikaa sitten HS:stä jutun jossa oltiin haastateltu nuoria pääkaupunkiseudulta ja kyseltiin heidän kesästään. Lähes kaikissa vastauksissa korostui matkustaminen ja se, että oltiin totuttu matkustamaan ympäri maailmaa ja nyt harmitti, kun matkat peruuntuivat koronan takia. Lisäksi, kun sitä juttua luki sellaisena nuorena jonka perheellä ei ole koskaan ollut liikaa rahaa niin jotenkin se maailma on ihan erilainen ja en löydä mitään yhteistä näihin nuoriin. Monella korostui ulkomailla opiskelu, vaihto-oppilasvuodet, lomamatkat, oma asunto heti 18-vuotiaana yms mitkä tavallaan on poissuljettu jos miettii itseäni.
”TÄNÄÄN olisi alkanut Ruisrock”, sanoo Pyry Tynkkynen, 17, Hietaniemen rannan kallioilla ja ottaa uuden kulauksen kaakaostaan.
Enempää ei tarvitse sanoa. Koronavirus vei Tynkkysen kesätyöt ja vaihto-oppilasvuoden Yhdysvalloissa."
”Mun synttärit tuhoutuivat koronan takia. Piti lähteä kahdeksi viikoksi San Franciscoon, mutta sitten mentiinkin vain viikoksi Barcelonaan”, kertoo Vilko Ahlholm, 18."
Hänen kesänsä on kulunut poikaystävän kämpillä Kampissa. Oma koti Pukinmäessä on saanut virua tyhjillään.
”Tää on eka kesä since 2007, kun en ole ulkomailla. Mietin ensin, että kesä Suomessa, ei mitään tekemistä”, Shahid sanoo."
Del Mar Garcia Sierra kertoo, että häneltä peruuntui kahden kuukauden matka Etelä-Amerikkaan.
”Mutta palaan huomenna Espanjaan. Asuin ja tein töitä siellä, mutta koronan vuoksi piti tulla Suomeen.”
Espanjasta Kurki muuttaa Skotlannin Edinburghiin, josta hän on saanut paikan yliopistosta.
Myös ystävä Venla Jernström, 20, kertoo lähtevänsä syksyllä Edinburghiin opiskelemaan"
Jokainen pystyy samaistumaan tähän tragediaan. Mihin voin lähtettää jaxuhali-kortin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko alottajalla toive, että ne hyvin toimeentulevat ajattelisi aina vain meitä köyhiä, ei mitään muuta? Että eivät iloitsisi siitä, mitä heillä on, vaan itkisivät sitä, mitä köyhillä ei ole? Kuka siitä hyötyisi? Kaikilla paha mieli, eli köyhillä vähän parempi mieli?
Hyvätuloisen pitää osaa asettautua köyhän asemaan, mutta köyhän tarvitsee vain haukkua, vähätellä ja huudella katkerana kiittämättömyyttään? Köyhien mielestä sellaisella, jolla on sopivasti rahaa, ei voi olla eikä saakaan olla vaikeita tilanteita. Ongelmat ja sairaudet ovat vain köyhien etuoikeus? Pidetään niistä sitten kiinni, en ollut tätä köyhänä ymmärtänyt.
Vierailija kirjoitti:
On totta että köyhillä on usein ajattelu urautuneempaa ja kapea-alaisempaa kuin rikkailla. Väitän kuitenkin että se on enemmän köyhyyden seuraus kuin syy. Syrjäytyneiden perheiden lapset lähtevät elämäänsä niin pitkältä takamatkalta, että vaatii todella paljon kiriä rikkaiden perheiden vesat kiinni. Moni tässä onnistuu, mutta ei pidä ihmetellä miksi kaikki eivät.
Olen itse ihan perus-virkamiesperheen kasvatti, enkä ole varsinaisesti kohdannut köyhyyttä. Olin kuitenkin työttömänä parisen vuotta, ja kun tipuin ansiosidonnaiselta, piti oikeasti tarkkailla menoja ja miettiä mihin rahat riittää. Epätietoisuus tulevasta oli todella kuluttavaa. Jo tuona lyhyenä aikana huomasin, että aloitteellisuuteni ja mielialani laskivat. Voisin kuvitella, että jos koko elämä on ollut tuollaista, se tappaa kyllä ihmisen tulevaisuudenuskon ja aloitekyvyn.
Tässä on se ydin.
Köyhällä vääristyy monet asiat, tämän toivoisi menestyneempien muistavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Omalla työllä ja ahkeruudella ansaittu" on toki osin totta, MUTTA sulla on pitänyt olla voimavaroja, jaksamista, älyä, terveyttä ja suht hyvät olosuhteet ollaksesi ahkera. Entä jos työyhteisö kiusaa sua? Entä jos joudut onnettomuuteen kesken kaiken? Entä jos asunnostasi löytyy hometta, menetät sen tai/ja sairastut sen takia? Entä jos kohtaat ison tragedian kesken opintojen tai uraetenemisen? Oletteko ikinä kuulleet yliopistojen uupumisista tai masennustilastoista? Kaikki EI KYKENE olemaan ahkeria, vaikka kuinka haluaisivat. Moni masentunut ja uupunut on ollut ahkera ja tunnollinen, mutta tie on voinut tyssätä jo lukioon tai korkeakouluun. Masentuneen ajattelulla ei uskota usein edes siihen, että pääsee vaikka lähikaupan hyllyttäjäksi. Ja sinnekin todennäköisesti valitaan joku kokeneempi tai kauppiaan tuttu.
Joo, osa nousee sieltä köyhyydestä ja se on oikeasti hienoa. Mutta juuri näiltä ihmisiltä tuntuu löytyvän todella vähän sitä empatiaa heitä kohtaan, jotka eivät samaan kykene. He eivät ehkä parane, he kohtaavat ehkä lisää isoja vaikeuksia, heidät on ehkä lannistettu jo lapsena. Kyllä tuolta nouseminen on paljon vaikeampaa. Ja tutkitustikin vähäosaisuus on vahvasti periytyvää. Edelleenkin, tämä ei tarkoita, että kaikille käy niin, mutta se vaatii tietynlaisia ominaisuuksia, voimavaroja ja ennen kaikkea terveyttä.
Okei, entäs tämä "mene töihin, etene uralla ja tienaa paljon" No, ensinnäkin sun täytyy päästä kouluun, suoriutua siitä terveenä ja suht vähillä kolhuilla. Jos tässä onnistut, sitten alkaa työpaikkojen metsästys. Onko nyt sellainen aika, että kyseinen ala työllistää? Tuliko lama, korona tai muuten vain ei ole paikkoja? Jos työllistää, hyväksytäänkö sut satojen hakijoiden joukosta haastatteluun? Jos hyväksytään, pääsetkö töihin? Jos pääset, onko työyhteisö miellyttävä, onko työympäristö terve, pysytkö terveenä, tuleeko elämässä isoja vastoinkäymisiä? Jos on, saatat saada ylennyksen tai edetä muualle. Siihenkin vaaditaan se, että joku
muu sen ensin tekee, et joudu yt-neuvotteluiden kohteeksi ja yrityksen talous on hyvässä kunnossa. Jos yritys tekee vaikka konkurssin, miten sä siinä etenet? Tai jos pomosi kiusaa tai hyväksikäyttää sua? Jos joudut työttömäksi, niin eikun uutta työtä hakemaan.
Ja sama rumba uudestaan. Monen hylyn jälkeen saatat alkaa lannistua, mutta yrität kuitenkin. On tutkittu, että työttömyys vaikuttaa terveyteen negatiivisesti ja kokonaisvaltaisella tavalla, kun se pitkittyy. . Mitä pidempään työttömyys pitkittyy, sitä vaikeampi sieltä on päästä pois, koska CV:ssä on tyhjää tilaa. Töihin ei enää vain kävellä, vaan monesti kaupan kassallekin vaaditaan kokemusta. Kyllä, olen hakenut enkä saanut edes vastausta. Pääsin sitten onneksi muualle. Valitettava fakta on, että työttömiä on enemmän kuin työpaikkoja. Kaikille ei vaan riitä työtä ja niistäkin, mitä on jäljellä, kisataan paljon.
Yrittäjäksi ei ryhdytä tuosta noin vaan eikä varsinkaan tukirahoilla. Työkkäri on todella tarkka tästä ja nopeasti lähtee tuet pois, jos sut tulkitaan yrittäjäksi.
Lähdepä tästä sitten rakentamaan yritystoimintaa, kun ei hädin tuskin saat edes ruokittua itseäsi. Monesti myös yrittäjällä täytyy olla pääomaa ja hyvä liikeidea valmiina. Tämä maailma on täynnä yrityksiä ja ideoita, joten voi olla hankala saada nimeä esiin.
Olen itse myös nähnyt vierestä työuupumuksen ja sen, kun ihminen kirjaimellisesti tappaa itsensä työnarkomanialla. Se ei ole mitään kaunista katsottavaa, vaikka elintaso olikin parempi. Kun terveys menee, se raha ei välttämättä tuo sitä takaisin, vaikka helpottaakin joitakin hoitoja.