Köyhien kesälomailua koskevasta keskustelusta näkee taas, ettei moni hyväosainen ymmärrä köyhän perheen arkea lainkaan

Tuolla joku jo kirjoittikin, että miksi tehdä lapsia, jos ei kunnolla pysty itsestäänkään huolehtimaan?

Kertoisiko nyt joku, miksi ihmeessä usein ne lisääntyvät eniten, kenellä siihen olisi heikoimmat edellytykset?

Sitten kuitenkaan ei niistä mukuloista huolehdita. Ei patisteta opiskeluun vaan annetaan hengata kaltaistensa kanssa ties missä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuetuista lomista joutuu maksamaan omavastuun. Ja itse matkat eestaas.

Se onkin sitten jo yli 100-200 euroa.

Jos hakee tutulle lomalle lisäapua Kelasta niin on sellainen rumba, ja yleensä ei edes mitään myönnetä.

Minulla ainakin on niin huono vaate- ja kenkäpuoli, kun tässä kotona ja lähikaupassa vain pyörin, että pitäisi niitäkin hankkia. Että kehtaisi muiden lomalaisten kanssa liikkua. Siellä lomapaikassa jos iltaa istutaan tai muuten jotain ostettaisi, ei ilman omaa rahaa sielläkään viikkoa pärjäisi.

Tai ainkakin viikko ilman rahaa olisi tosi ankeaa ja ahdistavaa, pelkäisi, että joku ehdottaa jotain, mikäsivarret vaatii rahaa.

Olen niin monesti näitä tuettuja lomia katsellut ja laskeskellut, että en vaan pysty lähtemään rahallisesti, vaikka osan vain joutuisin itse maksamaan.

Täydentävää toimeentulotukea voi saada omavastuuseen ja matkoihin.

Kuten kirjoitin, voi teoriassa saada, mutta todellisuudessa ei saa. Koska en saa toimeentulotukea niin en saa täydentävää.

Minulle jää juuri ja juuri, tai joskus hieman ali se 500 euroa. Siitä pitää maksaa kaikki omat kulut plus juuri se omavastuu ja matkat lomapaikkaan. Ne vaatemenot ja viikon rahamenot siellä kohteessa pitää myös maksaa siitä omasta osuudesta. Ei niihin mitään apua saa mistään.

Ei ole olemassa sellaista laskelmaa, ainakaan minun kohdallani.

Ns. Kunnollinen köyhä joka ei ole Kelan putkessa ja tarvisi johonkin yksittäiseen asiaan satunnaisesti apua on kyllä heikoilla Kelan ja sossun silmissä.

Mutta jos olisikin vakiasiakas ja joku riippuvuus tai useampi niin kyllä pyörisi sen kymmenen ihmistä kyselemässä, että mitä tarvitset, kyllä järjestyy.

Köyhyys katkeroittaa. Näet jatkuvasti ympärillä asioita mitä haluaisit, mutta joihin sinulla ei ole mahdollisuutta. Turha haaveilla mistään omakotitalosta, kun pelkkä elokuvissa käyminen on harvinaista herkkua. Näet koko ajan juttuja kuinka omistusasunto tulee paljon halvemmaksi kuin vuokralla oleminen, mutta et koskaan saa mahdollisuutta tuohon halvempaan elämään kun köyhyytesi takia et saa asuntolainaa. Istut vuokra-asunnossasi ja näet facebookista kuinka parempiosaiset ystäväsi ovat ostaneet kesämökin, toiset taas miettivät sijoitusasuntoa.

Köyhyys vaikuttaa myös sosiaalisiin suhteisiin, kun ystäväsi haluaisivat mennä kahvilaan tai syömään, mutta et voi heittää melkein koko viikon ruokarahaa pienen hetken huvitteluun ja se hävettää. Vielä enemmän hävettää kun ystäväsi joka tietää tilanteesi ehdottaa että tarjoaa sinulle, mutta joudut kieltäytymään koska et pystyisi maksamaan takaisin ja periaatteet ovat ainoa asia mistä köyhä yleensä voi pitää kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Ei kun nimenomaan narsistiperheistäkin usein vaikka kaikki olisivat "huonosta perheestä"niin ne narsistisesti muita polkevat kuspäät toki menestyvät usein aikuisina, ovathan he oppineet polkemana muita jo lapsena ja sillä tyllillä pärjää etenkin nykyaikana varsin kivasti(katso nyt vaikka tuota Trump-casea, siinä on yksi narsu päässyt pitkälle ja mitä kirjoitta nyt tämä psykologian professori sisaruksensa hänestä ja lapsuudestaan).

Syntipukki taas harvemmin menestyy, kiusataan jo lapsuudenkodissa lähes hengiltä ja sama jatkavat sitten koulu-ja työ"kaverit""myöhemmin, kun itsetunto ja kyky puolustaa itseään on tuhotuu jo lapsuudessa. Onnekkailla on varaa ja ymmärrystä hankkiututa (trauma)terapiaan edes aikuisina, voi varmasti menestyä sitten., jos saa haavansa korjattua edes jotenkin siellä. Mutta huom. varaa ja itsetunoa siihenkin tarvitaan, että uskaltaa ja osaa pytää(noh, VAATIA, kovin helpolla ei apua Suomessakaan saa)itselleen sitä terapiaakaan.

Mistä helvetistä revit sen, että huonotaustaisia ei tulisi auttaa, kun ei niistä kuitnekaan mitään tule"?! Nimenomaan tulisi auttaa AJOISSA, itsekin oli nhakera ja menestynyt koulussa, jos siellä ei olisi kiusattu niin usena oppilaan kuin joidenkin opettajienkin toiemsta, olisin voinut saada paskoihin kotioloihin edes jotai ntukea sieltä, mutta ei. Lopulta keho petti varmaankin niin helvetillisen vuosien stressin jälkeen, että sairastui loppuiäkseen. mutta heikkoutta ja omaa valintaa toki vaan sekin.

Kyllä olen monesti miettinyt,mitä minusta aikoinaan 9-10 oppilaasta olisi voinut tulla, jos kotioloihini ja koulukiusaamiseen olisikin puututtu ja ajoissa ja olisin päässyt vaikkapa johonkin vakaaseen, turvalliseen sijaisperheeseen asumaan. Mutta narsistivahempi osaa hiljentää uhrinsa, jos henki on uhattuna koko ajan, ei siinä paljon pieni,avuton lapsi lähde vaikka koulussa kertoilemaan, mitä siellä kotona ja koulussakin oikein tapahtuu kulissien takana. Toivon kaikille empatiakyvyttömille köyhien haukkujille koronaa ruttoa, nythän sekin leviää, olisitte kyllä kommenttienne perusteella ansainneet. Sit voisimme ilkkua, miksi VALITSITTE sairastua niihin?!;) Ja saattaisi ns.menestyskin ja kusi päästä karista siinä taudin aikana koristessa...

Ei kai täällä kukaan ole väittänyt, että joku valitsisi sairastua.

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä miksi se köyhä perhe jaksaa aina valittaa mitä hyväosainen tekee jne.

Itse olen erittäin köyhästä perheestä ja tiedän mitä se elämä on, kun ei ole mitään. En ollut  silti kateellinen kun muut meni leireille jne. Ensimmäisen polkupyöränkin sain 11 vuotiaana.

Tiesin minkälaista elämää minä en tule koskaan elämään, kun muutin omilleni. Tiesin, että kunnon opiskelulla tässä maassa, jossa voi oikeasti opiskella hyväpalkkaisen työn voin saada mitä huvittaa ja tehdä mitä huvittaa. Niinpä opiskelin ja nyt elän omaa ns unelmaa. Kaverini, joka lopetti koulut 9 luokalla jaksaa valittaa, kun onhan sinulla varaa tehdä noilla palkoilla. Joo niin onkin, koska istuin siellä koulussa naama kirjassa. Persaukisten jankkausta saa aina kuulla, mutta he eivät tunnu ymmärtän, että suurinosa on tehnyt työtä oman menestyksen eteen. Se, joka perii isoja rahoja on niin pieni prosentti ettei niitä kannata edes mainita. Kova duuni palkitaan aina jossain vaiheessa.

Minulla sama juttu, lapsena elämämme oli köyhää. Kun reppu hajosi käytin reppuna hetken muovipussia, kun uutta ei ollut varaa ostaa. Kaverit oli paremmin toimeentulevista perheistä ja pääsin heidän mukana joskus mökille, sain lainata suksia tms. Kun kaverit meni ratsastustunnille, minä sain vain harjata hevosia. Joskus harvoin pääsin tallitöitä vastaan tunnille.

Halusin niin kovasti enemmän ja olin valmis opiskelemaan ja tekemään töitä paremman toimeentulon eteen. Joskus oli köyhempiä aikoja, mutta se sai minut yrittämään enemmän.

Omien lasteni ei tarvitse kärsiä samanlaisesta köyhyydestä, mutta haluan silti heille opettaa että kaikkea ei voi saada ja haluamansa eteen on oikeasti tehtävä töitä. Usein ollaan vaan kotona.

Joskus köyhyys ei ole oma valinta, jos vaikka sairastuu tai työt loppuu. Niin voi käydä kenelle vaan. Se köyhään perheeseen syntyminen ei silti tarkoita sitä, että olet ikuisesti köyhä.

Omasta taustasta johtuen uskallan kuitenkin sanoa, että usein omaan toimeentuloon voi vaikuttaa.

Suurimmat valitukset olen kuullut varattomuudesta niiltä, joilla alkoholi ja viikottaiset ryyppybileet määrää vahvasti elämää tai töitä ei vaan kiinnosta tehdä ja lapsikin opetetaan siihen, että aina joku muu maksaa. Silti samat oikeudet huvitteluun pitäisi heidän mielestä suoda kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Ja kyllä minua oikeasti pitkään pienituloisena eläneenä ketuttaa, kun keskituloiset marisevat, miten tiukilla ollaan. Silti ravataan ulkomaat ja festarit ja on tosiaan mönkijää ja paljua pihassa. 

Ja niille, jotka aikovat tulla nyt opettamaan, että sen kun opiskelet kunnon ammatin ja alat tienaamaan, voin kertoa, että olen valmistunut yliopistosta ihan työllistävälle alalle, mutta ei tässä kyllä rikastumaan pääse. Edellinen työpaikka meni alta ja perustin oman yrityksen. Rahaa pitäisi tulla ovista ja ikkunoista, mutta ei ainakaan vielä näy. 

Et ilmeisesti ymmärrä miten business maailma toimii? Äkkirikastumiset tapahtuu elokuvissa

Ei vaan nimenomaan päinvastoin, minä nimenomaan tajuan, että rikastumiset tapahtuu vain elokuvissa. Ihan turha siis kenenkään tulla sanomaan, että mikset vain kouluttaudu ja hanki parempaa työpaikkaa. 

Ohis...ei tarvitse olla rikas ollakseen hyväosainen, jollaisiin aloittaja viittasi. Ihan keskituloisiin ap vertaa köyhän elämää. Monilla duunareillakin on sellainen palkka, että kyllä siinä voi valita, meneekö perheen kanssa huvipuistoon vai onko kotona. Mulla on paljon tuttuja pariskuntia ihan tavallisissa ammateissa (esim lvi-asentaja + lähihoitaja, poliisi + Cittarin myyjä, amk-inssi + lastentarhanopettaja, bussikuski+koulunkäyntiavustaja jne) ja on heilläkin varaa tehdä muutakin kuin vain ilmaisjuttuja. 

niin, mutta ainakin omalta kohdaltani nimenomaan tarkoitin, että ei välttämättä ole noin vain mahdollista päästä noihin luettelemiisi työpaikkoihin. Oma tarinani on siis se, että olin se Cittarin myyjä ja ajattelin, että haluan paremman työn (en välttämättä palkan puolesta, vaan työvuorojen ja fyysisen kuormittavuuden vuoksi). Lähdin opiskelemaan ja sain työpaikan opiskelemaltani alalta. Vieläkään en ole päässyt edes sille palkkatasolle, että tienaisin saman verran kuin siellä cittarissa tienasin. Ehkä valintani oli täysin paska tai sitten olen vain itse niin surkea, mutta tämä nyt vain on totuus. 

Oletko jostain syystä alipalkattu vai onko uusi alasi sellainen, ettei siellä muillakaan samaa työtä tekevillä ole sen suurempi palkka?  

Tuolla jo aiemmin kerroin, että minulta meni työpaikka alta (se oli opintojeni ohella osa-aikainen paikka muutenkin) ja perustin oman yrityksen. Laskuttaminenhan tässä se suurin ongelma on. Aloittava yrittäjä ei voi laskuttaa saman verran asiantuntijatyöstä kuin alalla 20 vuotta toiminut. Eikä asiakkaitakaan ole jonoksi asti vielä pitkään aikaan. 

Okei, tuon ymmärrän. Toisaalta yrittäjyys on usein sitä, ettei alussa olekaan kuin ylähuuli leivän päälle, vaikka tekisi pitkää päivääkin. 10 vuoden päästä voi tilanne olla jo ihan toinen. Ryhdyin yrittäjäksi 15 vuotta sitten ja nyt on vasta kolmas kesä, kun mulla on neljän viikon kesäloma. Päteviä ja osaavia työntekijöitä on jo sen verran (5 kpl), että osaavat hommat. Mun ei tarvitse kuin maksaa palkat ja olla puhelimitse tavoitettavissa. 

Niin. Se vain ei tässä vaiheessa paljon lämmitä, kun se vuokra pitää maksaa tällä kuulla eikä 10 vuoden päästä. Ja eniten ketuttaa se, että itse aloittaa oikeasti niin pohjalta, että tässä puolen vuoden aikana olen nostanut 2000 euroa palkkaa bruttona, mutta monet aloittavat yrittäjät nostavat heti alusta lähtien kuukausittain enemmän kuin minä puolessa vuodessa. 

Aloitteleva yrittäjä voi olla yrittäjänä aloittelija, mutta ei läheskään aina alallaan aloittelija. Usein on jo pidempi työkokemus alalta ja mahdollisesti myös tiedossa asiakkaitakin. Eli samoja asiakkaita, joille aiemmin teki töitä jonkun toisen palveluksessa. On ehditty luoda verkostoja jo ennen yrittäjäksi ryhtymistä. Paljon vaikuttaa myös kilpailutilanne. 

Vierailija kirjoitti:

Työttömyys ja pätkätyöt ovat suurimmat syypäät ihmisten köyhyyteen. Kaikki eivät ole oikeutettuja tukiin.

Ymmärtäkää nyt jo rikkaat, että suurin osa meistä köyhistä ei ole valinnut köyhyyttä. Menisin kunnon palkkatöihin, jos pääsisin.

T: opiskelu evätty työkkärin ja kelan toimesta

Huomaatko? Tässäkin syypää on työkkäri ja kela, ettet ole ajoissa opiskellut suoraan peruskoulun jatkeeksi.

Aina syypää on joku muu. Ei koskaan omat valinnat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömyys ja pätkätyöt ovat suurimmat syypäät ihmisten köyhyyteen. Kaikki eivät ole oikeutettuja tukiin.

Ymmärtäkää nyt jo rikkaat, että suurin osa meistä köyhistä ei ole valinnut köyhyyttä. Menisin kunnon palkkatöihin, jos pääsisin.

T: opiskelu evätty työkkärin ja kelan toimesta

Huomaatko? Tässäkin syypää on työkkäri ja kela, ettet ole ajoissa opiskellut suoraan peruskoulun jatkeeksi.

Aina syypää on joku muu. Ei koskaan omat valinnat.

Niin, esim. sairastuminen henkisesti juuri noina kriittisinä vuosina on ollut ihan oma valinta. Kyllähän siinä ansaitsee koko elämä mennä hukkaan koska et pystynyt seuraamaan elämän normaalia aikataulua, vaan olet siitä 5-10 vuotta muita jäljessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömyys ja pätkätyöt ovat suurimmat syypäät ihmisten köyhyyteen. Kaikki eivät ole oikeutettuja tukiin.

Ymmärtäkää nyt jo rikkaat, että suurin osa meistä köyhistä ei ole valinnut köyhyyttä. Menisin kunnon palkkatöihin, jos pääsisin.

T: opiskelu evätty työkkärin ja kelan toimesta

Huomaatko? Tässäkin syypää on työkkäri ja kela, ettet ole ajoissa opiskellut suoraan peruskoulun jatkeeksi.

Aina syypää on joku muu. Ei koskaan omat valinnat.

Niin, esim. sairastuminen henkisesti juuri noina kriittisinä vuosina on ollut ihan oma valinta. Kyllähän siinä ansaitsee koko elämä mennä hukkaan koska et pystynyt seuraamaan elämän normaalia aikataulua, vaan olet siitä 5-10 vuotta muita jäljessä.

Sä puhuit alunperin työttömyydestä ja pätkätöistä, et työkyvyttömyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka täällä kehtaa sanoa että köyhyys on oma vika, olisi kiva nähdä miten he raivaavat tiensä huipulle kun ensin on koko peruskoulun ajan kiusattu ja sairastunu vakavaan masennukseen sen takia, yrittänyt itsemurhaa, ja ihmeen kaupalla alkanut toipuminen. Kun vihdoin on kunnossa, opiskellut ammatin, mutta jostain syystä vakitöihin ei pääse vaikka hakee, niin ei se ole ihmisen oma vika että on köyhä. Kaikilla ei myöskään ole rikkaita vanhempia jotka tukee opiskelussa. Muistan kun 80e opintotuesta ostin lukiokirjat, tavoitteet oli yliopistossa mutta elämä ei mee niinku nää kamalat köyhien kyykyttäjät luulee.

Itsellä on samoja kokemuksia ja olin pitkään kiusattu. Joskus mietin, että siinä mielessä on onnekas, että olen vielä täällä ja melko hyvässä kunnossa. Kuitenkin sitä tietää, että moni ihminen ei ole jaksanut tätä elämää ja tuttuni lähti heti lukion jälkeen ja toinen kesken yliopiston. Ja muitakin vastaavia kohtaloita tiedän. Siinä mielessä minäkin voin sanoa sen, että tavallaan olen liiankin heikko tähän maailmaan. Aina saa kuulla sitä, että pitäisi olla erilainen eli rohkeampi, puheliaampi, vanhempi ja muutenkin ehkä sellainen ilkeämpi ihminen, että pärjäisi. Tämä on vaan vähän vaikeaa jos on saanut melkein koko elämänsä kuulla olevansa jotenkin vääränlainen ihminen. Eli siinä mielessä turha valittaa minun olevan arka ja ujo, koska ei minusta varmaan hetkessä voi tulla sitä rohkeinta jos miettii elämääni ja kokemuksiani. Myös jokainen vuosi joka tavallaan menee ohi on aina miinus ja on todella vaikeaa enää saada toisia kiinni jos on omassa elämässään käyttänyt vuosia siihen, että toipuu kaikesta. Siinä ajassa joku toinen on saavuttanut jo vaikka mitä. Samalla tämä heijastuu työkokemukseen ja vaikeaa saada kiinni niitä ihmisiä, jotka ovat tehneet paljon töitä ja päässeet töihin. En myöskään halua olla kateellinen kenellekään ja ymmärrän kyllä sen, että jos tekee paljon töitä elämänsä eteen niin ansaitsee palkinnon ja on hienoa, että joku heikommassakin asemassa oleva saavuttaa haluamansa elämän. Täytyy silti muistaa, että moni asia vaikuttaa toisiinsa ja paljon on kiinni siitä miten itse jaksat ja pärjäät sekä yleensäkin miten sinun käy elämässä, pääsetkö esim opiskelemaan tai töihin, oletko terve yms. Toisaalta myönnän omat puutteeni kyllä, mutta elämässä kuitenkin moni asia vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo. Synnyin työläisperheeseen ja olen suvun ensimmänen ja edelleenkin ainoa ylioppilas. Oli lama ja molemmat vanhemmat työttöminä. Lukioon muutin toiselle paikkakunnalle. Vanhemmat eivät avustaneet joten päivän ainoa ateria oli koulussa saatu + näkkäriä ja makaroonia kotona. Päätin menestyä. Menin yliopistoon ja nostin maltillisen lainan. En syönyt edes 2,40 maksavaa opiskelijalounasta vaan omia eväitä halvemmalla. Eka työ oli palkkatuettu harjoittelu mistä ei maksettu paljon pas*aakaan. Maksoin lainan pois ja sitkuttelin halvalla. Siitä pikkuhiljaa koko ajan parempiin hommiin. 

Nyt on millä mällätä. No, oliko kultalusikka suussa ja isin bemari? Kuka tahansa voi tehdä saman jos VIITSII sen sijaan että inisee. 

Et pysty ymmärtämään, että pelkkä köyhyys ei torppaa menestymistä. Moni köyhä perhe on myös päihdeongelmainen tai muuten lasta vaurioittava/traumatisoiva, eli ihan opitaan avuttomaksi, kyvyttömäksi ja voimattomaksi, vaikka olisi älyä ja lahjoja. Kyllä yksi luonnehäiriöinen vanhempi pystyy saamaan jo paljon tuhoa lapsen itsetunnolle.

Sisuuntuminen vaatii omanlaisensa luonteen ja jonkinlaista hyväksyntää ja tukea ympäriltä. Lapset ovat jo geneettisesti eriluonteisia, toiset kestävämpiä ja toiset pehmeämpiä. Kaikki vaikuttaa jatkossa porskuttamiseen. Osa lyyhistyy jo alakoulussa eikä heistä odotetakaan mitään.

Revi siinä sitten itsesi menestyjäksi. Aika harva noihin ihmeisiin kykenee, se työpaikka on jo saavutus.

Juuri näin. On köyhästä alkoholistiperheestä vaikka mihin menestykseen päässeitä ihmisiä, mutta jostain heidän on silloin täytynyt saada kasvuunsa riittävät eväät, sinnikkyyttä, uskoa siihen, että elämäänsä voi vaikuttaa. Mitä kehnommista oloista lapsi tulee, sitä enemmän yleensä vaatii ponnistelua päästä eteenpäin. Monessa kohdassa voi olla pienestä kiinni, jaksaako ponnistella vai ei.

Minä olen niitä sukunsa ensimmäisiä ylioppilaita, 1970-luvulla syntynyt, lapsuudessa nähty köyhyyttä ja päihdeongelmia ympärillä. Olen pääsyt pitkälle siihen verrattuna. Yliopistostakin valmistuin vaikka siellä pitkään menikin, mutta menestyjää minusta ei tullut. Työelämään oli vaikea päästä käsiksi, kun laman aikana nuoruudessa ei saanut minkäänlaista työkokemusta ilman suhteita. Opiskeluaikana töitä etsiessä olin lähtökohtaisesti heikommassa asemassa kuin ne, joilla oli edes jotain työkokemusta tai mitä tahansa muuta jota voi laittaa CV:hen. Varmaan siitä olisi vielä menestykseen ponnistanut, jos olisin ollut huippuhyvä, kun jotain töitä sain. Mutta olin epävarma osaamisestani, epävarma alastani, masentunut, vailla suhteita, tylsistyin liian helpoissa töissä enkä jaksanut keskittyä, pelkäsin töiden hakemista enkä todellakaan osannut esiintyä itsevarmasti ja kehua itseäni. Onnekseni olin lahjakas ja selvisin vaativista opinnoista varmaankin vähemmällä työllä kuin useimmat, mutta opintoni venyivät pitkiksi, kun oli sitä masennusta, elämänhallinnan ongelmia ja tietenkin jatkuva stressi taloudellisesta tilanteesta. Työelämäni on ollut eri syistä katkonaista. Olen vasta keski-iässä päässyt elämäntilanteeseen, jossa taloudellinen tilanne ei aiheuta stressiä. Sain keski-iässä vihdoin myös ADHD-diagnoosin. En tiedä, olisinko oikeanlaisen tuen avulla päässyt nuorena alani menestyjäksi lahjoineni. On vähän surullista todeta, että tämä elämäni, joka on aika kaukana siitä mitä reippaasti työelämään päässeet ja siellä johonkin suuntaan edenneet opiskelutoverini elävät, on kuitenkin paljon enemmän kuin mitä lapsuuden perheessäni oli. Tähän asti pääsin. Ehkä lapseni pääsevät vähän pitemmälle. Eläkeikäänkin on vielä aikaa. Näillä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka täällä kehtaa sanoa että köyhyys on oma vika, olisi kiva nähdä miten he raivaavat tiensä huipulle kun ensin on koko peruskoulun ajan kiusattu ja sairastunu vakavaan masennukseen sen takia, yrittänyt itsemurhaa, ja ihmeen kaupalla alkanut toipuminen. Kun vihdoin on kunnossa, opiskellut ammatin, mutta jostain syystä vakitöihin ei pääse vaikka hakee, niin ei se ole ihmisen oma vika että on köyhä. Kaikilla ei myöskään ole rikkaita vanhempia jotka tukee opiskelussa. Muistan kun 80e opintotuesta ostin lukiokirjat, tavoitteet oli yliopistossa mutta elämä ei mee niinku nää kamalat köyhien kyykyttäjät luulee.

Ne jotka täällä valittavat köyhyydestä, olisi kiva nähdä miten he tulisivat toimeen Filippiineillä katulapsina. Suomessa ei ole köyhiä, ainoastaan kateellisia valittajia joille ei riitä mikään

Entäpä rikkaat sitten? Olisi kiva nähdä, miten HE pärjäävät Filippiineillä katulapsina, kun tt-tuella kuukauden ajan eläminen Suomessa ei meinaa edes onnistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi tuttu, joka on kahden lapsen yksinhuoltaja. Hän ei ole hyvätuloinen. Mitä olen katsonut heidän elämäänsä, niin se on mielestäni tosi mielenkiintoista. Tuttavani mielikuvitus on loistava, joten lapset saa vaikka mitä elämyksiä. Hän ottaa selvää ilmaistapahtumista(/alennuksista), opetellut telttailemaan, jotta lapset pääsee, ovat olleet jollain ihmisellä koiran ja talo vahtina, joten pääsivät muualle, pyöräilevät tosi hienoihin paikkoihin jne. Nostan hattua hänen kekseliäisyydelleen ja viitsimiselle (toki on ihminen, joka tykkää luonnosta). Mielestäni häneltä lapset saavat hyvän tekemisen mallin ja oppivat käyttämään mielikuvitusta.

Ymmärrän kuitenkin Ap pointin ja aloitus on täyttä totta.

Tämä vaatii kuitenkin sitä, että asuvat paikkakunnalla jossa on pyörämatkan päässä näitä mielenkiintoisia tapahtumia. Ja hyvän kunnon, ei kaikki pysty teltassa olemaan.

Tai sitten auton. Ja auto on monelle köyhälle liian kallis. Jos olisi edes se auto, niin sehän jo toisi itsessään paljon enemmän mahdollisuuksia elämään.

Tämän auton omistamisen monet hyväosaiset ohittavat. Heillä on hyväkuntoinen auto tai pari. Se on heille itsestään selvää.

Köyhille se on ylellisyyttä. Ei voi valita ostaako auton ja minkä hintaisen. Tai ainakin on varaa vain vanhaan autoon, joka joko toimii tai ei.

Ja usein ei ole varaa bensaan kun pitäisi lähteä johonkin reissuun.

Ei auto ole ylellisyyttä. Se on vain väline, jolla pääsee paikasta toiseen. Pyörälläkin pääsee, bussilla ja jalankin pääsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi tuttu, joka on kahden lapsen yksinhuoltaja. Hän ei ole hyvätuloinen. Mitä olen katsonut heidän elämäänsä, niin se on mielestäni tosi mielenkiintoista. Tuttavani mielikuvitus on loistava, joten lapset saa vaikka mitä elämyksiä. Hän ottaa selvää ilmaistapahtumista(/alennuksista), opetellut telttailemaan, jotta lapset pääsee, ovat olleet jollain ihmisellä koiran ja talo vahtina, joten pääsivät muualle, pyöräilevät tosi hienoihin paikkoihin jne. Nostan hattua hänen kekseliäisyydelleen ja viitsimiselle (toki on ihminen, joka tykkää luonnosta). Mielestäni häneltä lapset saavat hyvän tekemisen mallin ja oppivat käyttämään mielikuvitusta.

Ymmärrän kuitenkin Ap pointin ja aloitus on täyttä totta.

Tämä vaatii kuitenkin sitä, että asuvat paikkakunnalla jossa on pyörämatkan päässä näitä mielenkiintoisia tapahtumia. Ja hyvän kunnon, ei kaikki pysty teltassa olemaan.

Tai sitten auton. Ja auto on monelle köyhälle liian kallis. Jos olisi edes se auto, niin sehän jo toisi itsessään paljon enemmän mahdollisuuksia elämään.

Tämän auton omistamisen monet hyväosaiset ohittavat. Heillä on hyväkuntoinen auto tai pari. Se on heille itsestään selvää.

Köyhille se on ylellisyyttä. Ei voi valita ostaako auton ja minkä hintaisen. Tai ainakin on varaa vain vanhaan autoon, joka joko toimii tai ei.

Ja usein ei ole varaa bensaan kun pitäisi lähteä johonkin reissuun.

Heh pari vuotta sitten uutisissa joku haastateltava valitti köyhyyttä. Päällä oli 1000 euron Canada Goose takki :D

Takki saattoi olla kirppislöytö tai vaikka ystävän tai sukulaisen vanha. Jos vaikka joku kuolee (ei tarvitse olla edes oma sukulainen vaan vaikka kaverin) kuolinpesästä voi saada ilmaiseksi tai pikkurahalla vaikka mitä merkkitavaraa/vaatteita, jotka muutoin menisivät kaatopaikalle tai kierrätyskeskukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka täällä kehtaa sanoa että köyhyys on oma vika, olisi kiva nähdä miten he raivaavat tiensä huipulle kun ensin on koko peruskoulun ajan kiusattu ja sairastunu vakavaan masennukseen sen takia, yrittänyt itsemurhaa, ja ihmeen kaupalla alkanut toipuminen. Kun vihdoin on kunnossa, opiskellut ammatin, mutta jostain syystä vakitöihin ei pääse vaikka hakee, niin ei se ole ihmisen oma vika että on köyhä. Kaikilla ei myöskään ole rikkaita vanhempia jotka tukee opiskelussa. Muistan kun 80e opintotuesta ostin lukiokirjat, tavoitteet oli yliopistossa mutta elämä ei mee niinku nää kamalat köyhien kyykyttäjät luulee.

Ne jotka täällä valittavat köyhyydestä, olisi kiva nähdä miten he tulisivat toimeen Filippiineillä katulapsina. Suomessa ei ole köyhiä, ainoastaan kateellisia valittajia joille ei riitä mikään

Entäpä rikkaat sitten? Olisi kiva nähdä, miten HE pärjäävät Filippiineillä katulapsina, kun tt-tuella kuukauden ajan eläminen Suomessa ei meinaa edes onnistua.

Suomen keskiluokka valittaa verojen maksamisesta samaan aikaan kuin Filippiineillä kodittomat lapset syövät rottia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me varmaan ollaan niitä hyvätuloisia, 4600/kk netto.

Lapsi oli 5 päivää kunnan ilmaisella leirillä, kulki sinne 10km polkupyörällä. Muutamaa kaveria on nähnyt pari kertaa.

Hellejaksolla olin jo itsekin lomalla, oli niin saakutin kuuma ettei mitään voinut tehdä läkähtymättä ja kuivaa ettei uskaltanut edes grillata. No se palju meillä on, siellä sitä sitten lilluttiin tylsinä kotipihalla 2 viikkoa.

Roudasin lapsen kirjastoon, kiitos koronan, nyt ne on kesällä auki eikä kiinni! Ihan vaan sillä että kädessä olisi välillä paperia eikä elektroniikkaa.

Sitten alkoi vesisateet. Paljuun paleltuu, grillata ei voi, ulkona kastuu jos yrittää jotain harrastaa. Ei olo paljoa kerrostalosta eroa. Paitsi että sateenlomassa remontoidaan julkisivua ettei sada sisälle eli vuokrakasarmissa pääsisi helpommalla.

Se maailman paras ruokakauppa käytiin katsastamassa, siinä meidän puolen päivä kesälomareissu josta köyhät voi olla kateellisia?

Oikeesti, melko turha kadehtia suuntaan tai toiseen kun ette toisten elämästä kuitenkaan totuutta tiedä. Saattaa sitä Nalleakin elämä siellä kartanossaan pänniä aina toisinaan.

Huomaa, ettet tiedä köyhyydestä mitään.

Ei yksikään suomalainen tiedä köyhyydestä mitään. Menkää kysymään niiltä Filippiinien katulapsilta

Eli ei saa valittaa jos jossain maailmankolkassa asiat ovat huonommin? Tuolla logiikalla ei ole Filippiinien katulapsillakaan mitään syytä valittaa, koska kun oikein kaivetaan, jostain maakuopasta todennäköisesti löytyy vieläkin heitäkin surkeampi poloinen. 

Syytä varmasti olisi valittaa mutta he eivät valita vaan pyrkivät omin toimin pois köyhyydestä. Täällä valitellaan jotain keksittyä työkyvyttömyyttä ihan kun ei muka oikeasti pystyisi mitään työtä tekemään..

Ap, tiedän. Kiitos että muistutat tärkeästä asiasta. Minä mieluummin kuuntelen kuin annan neuvoja.

Tuntuu hassulta kun keskituloiset omakotitalossa asuvat, kaksi autoa omistavat ihmiset valittavat kuinka tiukkaa elämä on ja rahat vähissä, ulkomaillekin pääsee vain kerran vuodessa. Itse paljon vähempään tottuneena jos saisin saman palkan kuin he niin tuntisin olevani ihan uskomattoman rikas, ei edes tietäisi mihin sen kaiken rahan pistää.

No itse olen köyhä ja pienituloinen aina ollut. Sairastuttua jatyökyvyn kavennuttua sain heti, kun ymmärsin hakea, tukiakin. Toki omasta halusta vain satunnaisesti. Kulujen jälkeen kaikkeen elämisiin syömisineen jää parikolmesataa kuussa. Iloa arkeen saan retkeilystä(reppu, termari, kallio), kirppiksistä, kirjoista, musiikista, luonnosta.

En ymmärrä kuluttamisen kulttuuria. Ostan vaatteita, kun pakko, mutta olen aina siisti jopa hyvännäköinen. Pitkiin hiuksiini en tarvitse kampaajaa. Jos terveyden saisin takaisin, elämä olisi hyvää. Nytkään ei ole tarvetta marista, kunen voi turhuuksia ostella tai kuluttaa!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi tuttu, joka on kahden lapsen yksinhuoltaja. Hän ei ole hyvätuloinen. Mitä olen katsonut heidän elämäänsä, niin se on mielestäni tosi mielenkiintoista. Tuttavani mielikuvitus on loistava, joten lapset saa vaikka mitä elämyksiä. Hän ottaa selvää ilmaistapahtumista(/alennuksista), opetellut telttailemaan, jotta lapset pääsee, ovat olleet jollain ihmisellä koiran ja talo vahtina, joten pääsivät muualle, pyöräilevät tosi hienoihin paikkoihin jne. Nostan hattua hänen kekseliäisyydelleen ja viitsimiselle (toki on ihminen, joka tykkää luonnosta). Mielestäni häneltä lapset saavat hyvän tekemisen mallin ja oppivat käyttämään mielikuvitusta.

Ymmärrän kuitenkin Ap pointin ja aloitus on täyttä totta.

Tämä vaatii kuitenkin sitä, että asuvat paikkakunnalla jossa on pyörämatkan päässä näitä mielenkiintoisia tapahtumia. Ja hyvän kunnon, ei kaikki pysty teltassa olemaan.

Tai sitten auton. Ja auto on monelle köyhälle liian kallis. Jos olisi edes se auto, niin sehän jo toisi itsessään paljon enemmän mahdollisuuksia elämään.

Tämän auton omistamisen monet hyväosaiset ohittavat. Heillä on hyväkuntoinen auto tai pari. Se on heille itsestään selvää.

Köyhille se on ylellisyyttä. Ei voi valita ostaako auton ja minkä hintaisen. Tai ainakin on varaa vain vanhaan autoon, joka joko toimii tai ei.

Ja usein ei ole varaa bensaan kun pitäisi lähteä johonkin reissuun.

Ei auto ole ylellisyyttä. Se on vain väline, jolla pääsee paikasta toiseen. Pyörälläkin pääsee, bussilla ja jalankin pääsee.

Auto nimenomaan on ylellisyyttä, kun jalan ja pyörälläkin pääsee.