Lue keskustelun säännöt.
Elän täysin neljän seinän sisällä... Mikä minua vaivaa?
08.05.2013 |
Olen 25-v. nainen. Poistun kotoa yhä harvemmin ja harvemmin. Noin 4 vuotta sitten loppuivat työt ja jossain vaiheessa opinnotkin alkoivat jumittaa. Rahan tulo loppui enkä saanut asioita hoidetuksi, joten muutin takaisin lapsuuden kotiini.
Olen ainoa lapsi ja vanhemmistani on mukavaa, kun asun täällä. Tilanne ei kuitenkaan ole niin hieno kuin miltä kuulostaa. Vanhemmillani on päihdeongelmia ym. Koko lapsuuteni olen saanut kärsiä vanhempieni mielenterveyteen, fyysiseen terveyteen, juomiseen, parisuhdeongelmiin jne. liittyvistä ongelmista. Minua on lyöty ja paiskottu pitkin seiniä.
Tällä hetkellä elämme kuitenkin suht mukavasti. Ei ole riitoja. Minun kotona olo jotenkin tasapainottaa vanhempieni välejä. Tätä on vaikea selittää. Äsken katsoin, että isä juotuaan päänsä täyteen, pääsi sänkyyn eikä sammunut lattialle.
Minun ei tarvitse käydä kaupassa tai missään muuallakaan. Tämän vuoden aikana olen poistunut kotona vain yhden kerran. Vuonna 2012 poistun kotoa hoitamaan jotain asiaa 4 tai 5 kertaa.
Aika kuluu elokuvien ja tv-sarjojen katseluun, netissä surffailuun jne. En kuitenkaan ole nettiriippuvainen. En myöskään pelaa mitään. Olen myös täysin päihteetön.
Minulla ei ole koskaan ollut sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Olin lapsena ja nuorena sosiaalinen ja minulla oli kavereita. Kotielämä kuitenkin oli todella turvatonta, vaikka päällisin puolin kaikki näytti olevan kunnossa. Koulussa olin huippusuorittaja, luokan paras oppilas.
Tein myös nettitestin, jonka mukaan EN OLE masentunut. En ole erittäinen alakuloinen enkä itsetuhoinen. Yleensä olen ihan hyvällä mielellä... Mutta tiedän, etten elä TODELLISUUDESSA. En ole aikoihin jaksanut kohdata todellisuutta.
Elämäni on pilalla... Kaikki haaveet opiskelusta, unelma-ammatista, miehestä ja lapsista... Kaikki on mennyt. Jäljellä ei ole edes ketään kaveria, johon olisin pitänyt yhteyttä. Jos haluaisinkin lähteä kahville tai leffaan, ei ole ketään kenelle soittaa.
Kirjat, elokuvat, tv-sarjat jne. vie ajatukset pois todellisuudesta. Mutta oikeasti haluaisin elämän, johon kuuluisi perhe ja ystäviä, oikeita harrastuksia joissa tavataan toisia, matkustelua...
Pelkään, että edessä on taas yksi kesä, jonka vietän neljän seinän sisällä, kun muut ovat rannalla ja uimassa. Olen osittain tottunut, koska tällä tavalla vietin lapsenakin aikaa. Kaverit oli jossain mökillä, minä katselin juopottelua kotona. Meillä ei koskaan käynyt vieraita emmekä käyneet missään. Elämäntapani on siis osittain kotoa opittua.
Mitähän tässä voisi tehdä? En edes tiedä, mikä minua todella vaivaa. En vaikuta masentuneelta, sosiaaliset tilanteet ei erityisesti ahdista. Olen vain todella eristäytynyt normaalista elämästä enkä yhtään pidä tilanteesta. Aikakin kuluu niin hirveän nopeasti.
Anteeksi pitkä vuodatus. Onko kenelläkään antaa mitään neuvoja tällaiseen tilanteeseen?
Kommentit (101)
Olen alkoholistin lapsi enkä minäkään pitänyt tilannettani mitenkään kummallisena ennenkuin haimme perheterapeutilta apua avioliiton ongelmiin. Aika pian perheterapeurti suositteli minulle psykoterapiaa, jota hain vaikka en oikeastaan pitänyt sitä tarpeellisena. Terapiassa on nyt käynyt ilmi, että olen kärsinyt lievästä masennuksesta lähes koko aikuisikäni, mikä on vaikeuttanut itsenäistymistäni. Vasta nyt tiedostan miten paljon pahaa lapsuudessani on tapahtunut ja että en todellakaan selvinnyt siitä niin helposti kuin olin luullut.
Minä uskon, että ap tarvitsee terapiaa. Hake rohkeasti apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinulla on ollut omituinen lapsuus. Ei ole missään nimessä normaalia tai tervettä että lapsi viettää viikonloput yksinään huoneessaan kun vanhemmat juo viinaa. Et ole oppinut kotona mitään normaalia elämisen mallia ja sen takia olet nyt tuollainen kuin olet.
Mutta sinä ehdit varmasti vielä muuttua ja saada ns elämän! Kirjoitat hyvin ja selkeästi, joten sinun päässä ei ole mitään vikaa. Osaat analysoida tilannetta ja todennäköisesti haluat siihen jotain muutosta.
Tuohon on varmaan vaikeaa saada apua terveydenhuollosta. Et välttämättä tarvitse mitään lääkettä, etkä ehkä pääse terapiaan tms koska et varsinaisesti ole sairas. Avun saaminen voi olla hankalaa. Tarvitsisit selvästikin jotain "elämäntaitovalmentajaa", jotain syrjäytyneille nuorille tarkoitettua kurssia aluksi. Jotain ihmiskontakteja! Ja ennen kaikkea: pois sieltä vanhempien luota!
Voisitko ottaa selvää että onko teidän kaupungissa tuollaista palvelua saatavissa? Elämäsi voisi muuttua. Muutaman vuoden kuluttua sinulla voisi olla ammatti, työ, ystäviä ja perhe. Haluatko sitä?
En osaa auttaa :(
Tää kuulostaa aivan mun poikaystävältä, paitsi että sillä on sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Oon aivan pattitilanteessa meidän suhteessa, välillä on hyviä hetkiä ja välillä tuo mies taas eristäytyy ja on kamalan tympeä minua kohtaan. Niinkuin nyt. Aloitti joku aika sitten mielialalääkkeetkin ja tuntuu että se on vaan pahentanut tilannetta.. Tää tuntuu todella pahalta kun toinen ei edes suostu välillä näkemään. En tiedä miks roikun tässä suhteessa vielä, kai se on se rakkaus ja toivo et asiat kääntyy vielä hyväksi. Mitä enemmän aikaa kuluu sitä toivottomammalta tuo minusta tuntuu.
Etelä-Euroopan maissa on täysin normaalia, että nuoret aikuiset asuvat vanhempien kanssa kunnes menevät naimisiin.
Normaalia muualla on myös vanhemmista huolehtiminen.
Suomessa normaalia lienee aikainen pakkoitsenäistyminen ja oman menestyksen ja mielihyvän tavoittelu ensisijaisesti.
Suomessa tyypillistä on myös ongelmien psykologisointi, kaikkeen pitäisi käydä vuosien terapia.
Pieniä askelia ap. Ala käymään joka päivä ulkona. Kävelet vaikka kioskille ja takaisin. Itselläkin on ollut taipumusta eristäytymiseen,koska olin vuosia lapsena/nuorena yksin. Sitä erakoitumista vastaan pitää taistella.
Sinun pitäisi päästä pois vanhempiesi luota. Opiskelemaan alaa jolla on hyvä työllisyys.
Älä jää miettimään että olet erilainen kuin muut. Usko pois kaikilla on omat murheensa.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävällisesti kun kysyy, niin ystävällisesti autetaan ja vastataan.
Joskus nuorempana käytin maalaisuuttani hyväkseni ja kysin vastaavissa tilanteissa vahvasti murtaen neuvoja. Ja aina minä sain apua. Matkalipun ostoon netissä on vaikea antaa neuvoja kirjaimellisesti. Mutta jos olet joskus ostanut parkkilipun autoosi, niin ei matkalipun ostaminen automaatista ole yhtään sen vaikeampaa. Rohkeasti vain automaatin eteen ja kolikot/setelit/pankkikortti koneeseen.
Mihin muuten aattelit Helsingissä sillä metrolla mennä? Turistina en ole tainnut koskaan tarvita metroa Hesassa...
[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 14:53"]
Mua vähän nolottaa kysyä tällaista ohi aiheen, mutta kysyn kumminkin. Itsekin olen parikymppinen ja en ole koskaan lentänyt mihinkään tai kulkenut pk-seudulla bussilla/ratikalla/metrolla... Pelkään etten osaa, miten esim. osaan ostaa metrolipun pk-seudulla, saati toisessa maassa kun ne automaatit on jotenkin sekavan oloisia? Haastavaa jo ymmärtää toisen kaupungin bussiaikataulua kun en tiedä tarkalleen mihin se bussi menossa ja aikataulu jotenkin sekava.. Ottaako monet selvää aikatauluista jostain etukäteen? Tunnen itseni todella tyhmäksi kun en osaa noinkaan yksinkertaisia asioita, olen aina liikkunut autolla tai opiskelijan bussikortilla, tai sitten selvittänyt aikataulun etukäteen netistä..:/ Lähinnä pelottaa se, että haluaisin vaikka lähteä matkalle Helsingistä ja pitäisi ostaa vaikka joku metrolippu jostain automaatista tms.. Haluaisin osata mutta nolottaa jo ajatuskin jos kaikki katsovat kuin jotain idioottia kun lapsetkin varmaa osaa tuollaiset asiat. Mulla kun ei ole mahdollisuutta harjoitella kun sitä bussilla kulkemista täällä.. Kait se sitten pitää mennä itsensä vaan nolaamaan sitten joskus:/
Aloittajalle tsemppiä, tiedän miten vaikeaa on kun jumittuu johonkin ja aloitekyky katoaa, pakko on vain jostain lähteä liikkeelle ja alkaa rohkeasti tehdä jotain pienin askelein! :)
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 16:11"]
Etelä-Euroopan maissa on täysin normaalia, että nuoret aikuiset asuvat vanhempien kanssa kunnes menevät naimisiin.
[/quote]
toki. Eihän tässä kai ole kritisoitukaan sitä, että aikuinen ihminen asuu vanhempiensa luona. Kuvio on muuten omituinen ja ap syrjäytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 17:59"]
[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 16:11"]
Etelä-Euroopan maissa on täysin normaalia, että nuoret aikuiset asuvat vanhempien kanssa kunnes menevät naimisiin.
[/quote]
toki. Eihän tässä kai ole kritisoitukaan sitä, että aikuinen ihminen asuu vanhempiensa luona. Kuvio on muuten omituinen ja ap syrjäytynyt.
[/quote] Ei olisi syrjäytynyt, jos yhteisössä välitettäisi eikä sysättäisi kaikkia "syrjäytyneitä" psykoterapiaan.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 16:11"]
Suomessa tyypillistä on myös ongelmien psykologisointi, kaikkeen pitäisi käydä vuosien terapia.
[/quote]
Olen samaa mieltä tästä: elämään kuuluvia ongelmia ja huolia psykologisoidaan liikaa. Lisäksi terapia saattaa tuottaa uusia ongelmia, joita on sitten pakko märehtiä vielä toiset kaksi vuotta. On järkyttävää, että suomessa moni on niin yksinäinen, että saa apua vain maksamalla siitä terapeutille.
Moni selviytyisi ongelmistaan, jos ympärillä olisi aidosti välittäviä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti terapiassa sulta kysytään Miksi asut kotona, ja roikut vanhemmissasi, toisaalta kannat heidän taakkaa. Koska: vaikka oot niiden lapsi ei ne tehny sua siksi että asuisit koko loppuelämän kotonas. Ehkä muutto edes lähelle omaan kotiin auttaa. Voi muuttaa myös paljon vanhempies ja sun välistä suhdetta, se siirtyy aikuisemmalle tasolle ja voi JOPA parantua.
Mutta nyt, sossuun ja hanki oma kämppä. Mee amikseen jos et jaksa voimiltasi lukea. Työttömyys on korkeeta ja joku ammatti varmaan olis kiva, Yliopistolla voi olla yksinäistä kun kaikki suunnittelee opintonsa itse. Toisella asteella on myös valmentavia koulutuksia jos elämänhallintas on ihan hukassa, siellä voit tutustua samassa tilanteessa oleviin, teette yhdesä ruokaa ym.
Tää on sun elämä. Pikkuhiljaa vaan ulkomaailmaan.
Et ole vastuussa vanhempiesi teoista. Muuta omaan asuntoon. Jos isä hakkaa äitiä niin sano että lähtee pois. Tai äitisi voi tulla luoksesi kun isukki sekoilee. Mutta jokainen meistä on vastuussa teoistaan, sinä et voi olla kotona vaan koska se on "helppoa" muttei kenenkään elämä voi olla NIIN helppoa ettei lähde edes ulkoilemaan.
Ihan äitiäsikin ajatellen: MENE JUMALAUTA SITTEN KAUPPAAN! Aikuinen nainen ja kädetön. Minkähänlaiseen tilanteeseen joutuisitkaan jos saisit tänä vuonna miehen, pamahtaisit paksuksi ja muuttaisit omaan kotiin ja ensi vuonna hoitaisit vauvaa? Sittenkö vaan voisit "elää täysillä".
Sinä tarttet terapiaa. Et kävelyretkeä postilaatikolle. Sinä tarttet jonkun jolle voit sanoa millaista sinun elämäsi on ja alkaa hahmottamaan tilannettasi, minustakin olet muotoillut niin paljon lauseissa sanoja joista näkee että olet masentunut. Toinen on että kun et poistu kotoa niin ei se ole NORMAALIA! Häkkirotta on häkissään, sä voit verrata itseäsi tuollaiseen labraeläimeen.
Tee itsellesi palvelus ja lopeta vertaaminen raiskattuihin jos sinua on hakattu ja elät yhä kodissa jossa on väkivallanuhka olemassa. Sinä tarvitset apua. Et ehkä ajattele että et ansaitse mitään. Sinua on alistettu jo riittävästi. Mene nyt hyvä ihminen ja ELÄ!
Ja sinä tarvitset terapiaa. Menet lääkäriin ja alat kertomaan millaista elämäsi on. Se kirjoittaa lähetettä eteenpäin. Mutta et sinä vaan voi kyhjöttää kotona. Sinnekö se mies pitää sinulle tuoda? No ompa outoa jos ei joku postimies vaan iske sinua! Ai, mutta mahtaako sekään sinua nähdä.
Minusta teillä on todella outo arki. Minä en äitinä edes hyväksyisi että lapseni elää noin kuten sinä nyt. Sinun elämä on tässä ja nyt.
Minulla on useampi lapsi ja olen tänään yksin avannut ulko-oven ja astunut siitä kuin sinä parina vuotena! Tuo on oikeasti jotain ihan kamalaa: korkeintaan sinun pitäisi olla jossain muualla kuin kodin seinien sisäpuolella tuossa iässä.
Ja haaveilet vielä perheestä? Hanki terapeutti ja muuta omaan asuntoon. POIS VANHEMPIEN NURKISTA, SE EI OLE SINUN KOTI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä nyt ensimmäisenä sossuun olisi ap sinua laittamassa. Kerroithan että olet saanut tuhansia säästettyä rahaa kotona ollessasi. Eikä ne sieltä antaisikaan, syynäävät kyllä tilitiedot. Aivan ensimmäisenä vuokra-asuntoa ettimään. Ja siinä sitten aloitat vaikka kauppareissuilla katselemaan pientä sisustusta OMAAN KOTIIN. Hankit myös sitä ammattiapua, mikäli tuntuu että tarvitset. Olet kyllä oivaltanut jo mikä vialla, en itse usko tilanteessasi mihinkään ihme juttuun terapeutila........nähty ja koettu on, vaan itsestä se lähtee suurimmalta osin, ei ne mitään taikureita ole siellä. Toki jos haluta käydä niin siitä vaan, itse en kovasti apuja saanut vaikka olen kärsinyt aivan samoista asioista nuorena kuin sinä, siis isäni juopottelut ja paljon pahempaa vielä...........olen vaan yrittänyt pärjätä, 3 ammattiakin olen lukenut ja pärjännyt suht hyvin. Toki kaikilla meistä varmaan on huonojakin aikoja, ei elämä ole pelkkää aurinkoa. Mutta nyt ap asuntopaperit vetämään, asuntoja katselemaan, itse ostamaan kaupasta tarvitsemasi vaikka oletkin vielä kotona. Kesä on tulossa, nauti elämästäsi, se on niin kovin lyhyt loppupeleissä....
Eikö isää saa katkolle?
Suurin syypää lienee siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne katkot auta jos ei itsellä halua lopettaa juomista, sen katkon ajan ovat kuivilla ja sama homma jatkuu. Omien korvien välistä se raittius lähtee. Jotkut selviää elämään jotkut ei. Näinhän se elämä menee. Minunkin isäni oli monet kerrat katkolla ja vähän aikaa sitä "iloa" ja raittiutta kesti ja sama jatkui taas. Ja henkihän siinä lopulta meni, ei auttanut apu jota tarjottiin useaan otteeseen. Mutta sieltäkin hänen lapsuuden kodistaan paljastui kaikenlaista, kaipa siinä "syy" hänenkin juomiseen, mene ja tiedä?
Olen tehnyt listaa asioista, joihin tehdä konkreettisia muutoksia. Sitä listaa alan vähitellen toteuttaa.
Olen siis asunut kotona reilut 3 vuotta enkä maksa vuokraa. En saa mitään tukia. Teen kuitenkin jonkin verran töitä tietokoneella, tulot on keskimäärin 200 euroa kuussa. Rahaa on siis hieman säästössä. Saisin takuuvuokran maksettua, mutta vuokraan ja elämiseen ei riitä rahat ennen kuin saan opintotukea+opintolainaa tai töitä.
Sen verran olen edistynyt, että olen selvittänyt paluuta opiskeluun ja muuttoa pois vanhempieni luota. Minun pitää suorittaa ensin 20 opintopistettä, jonka jälkeen voin hakea opintotukea ja lainaa (opintotuki aiemmin lakkautettu).
Töitä tykkäisin tehdä, mutta työpaikan etsiminen tuntuu juuri nyt liian vaikealta.
Joka tapauksessa pidän pääaineestani ja olen päättänyt jatkaa opiskelua. Se on niitä harvoja asioita, joissa tällä hetkellä voisin onnistua. Lisäksi alallani on vastavalmistuneilla palkat yli 4000 e/kk ja hyvä työllisyystilanne.
Psykologille en toistaiseksi ole varannut aikaa. Yksi ongelma on sekin, että jos saisin jonkun masennusdiagnoosin, niin siitä kai jäisi merkinnät papereihin. Tämä voisi aiheuttaa ongelmia tulevaisuudessa.
Yritän nyt siis omin voimin järjestellä asioitani. Jo pelkästään FYYSISEN terveyden hoitaminen auttaa. Sekä minä että vanhempani olemme aina eläneet ranskanperunoilla, mikropitsoilla jne. Olen nyt viikon verran syönyt monivitamiinia ja D-vitamiinia ja olo on parempi. Sisällä istuminenhan aiheuttaa D-vitamiinin puutosta. Tavoitteena olisi myös käydä kaupassa ja ostaa vihanneksia ja hedelmiä.
-ap
Tsemppiä ap! Suunnitelmasi kuulostaa hyvältä. Pienin askelin vaan, sä onnistut kyllä!
Lääkäreillä on vaitiolovelvollisuus, eikä ole olemassa mitään yleistä terveysrekisteriä jossa tietojasi säilytetään. Sitä paitsi on aivan valtavan yleistä, että opiskeluiässä etsitään itseä, kasvetaan, käydään läpi kriisejä ja haetaan niihin apua. Ei se ketään kiinnosta enää muutaman vuoden kuluttua.
Minusta sinun kannattaa sekä alkaa itse järjestellä elämääsi, että hakea tukea. Sitä varten tämä hyvinvointivaltio on olemassa. Ja erityisesti verovaroja kannataa käyttää ihmiseen, joka pienellä tuella muuttuu työtä tekeväksi ja veroja maksavaksi kansalaiseksi.
Hanki asunto ja muuta pois kotoa, silloin sulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin alkaa elää. Ehdit vielä hakea kesätöitä. Tyhjät vuodet CVssä näkyy tulevaisuudessa. Ei se, että olet saanut diagnoosin.
Vastaan vähän noihin aiempiin kommentteihin.
Sen verran selvennystä, että isäni EI hakkaa äitiäni. Isälläni on alkoholin kanssa enemmän ongelmia, mutta äiti on heistä se väkivaltaisempi. Äitini on myös poikkeuksellisen ilkeä lähes joka tilanteessa. Lapsena jos vaikka kaaduin pyörällä niin se oli naurun ja pilkan aihe. Normaalit äidit varmaankin hakisivat laastaria ja lohduttaisivat.
Ainainen rumaksi, läskiksi jne. haukkuminen ja epäonnistumisille nauraminen on jossain määrin ollut pahempaa kuin juominen. Olen jopa ajatellut, että olen ollut niin kamala lapsi, ettei kukaan vanhempi voi kestääkään minua selvin päin. Aika outoa tarkemmin ajatellen.
Asiasta toiseen... Tuo kommentti, jossa mietittiin sitä miten matkustaa Helsingissä tai ulkomailla, kosketti itseäni. Minäkin olen aiemmin pelännyt muualla matkustelua, mutta tästä pelosta pääsin eroon jo joskus lukion jälkeen.
Tässä eka kokemukseni Helsingissä matkustamisesta about 6 vuotta sitten:
- HKL:n konttorista voi ostaa lippuja. Siellä myös neuvotaan miten kulkuvälineitä käytetään! Siellä on myös sellainen matkakorttilaite, jonka käytössä virkailija neuvoo ystävällisesti.
- Metrossa näkyy pysäkkien nimet ja ne myös kuulutetaan automaattisesti. Ovet avautuvat itsestään joka pysäkillä.
- Myös monessa bussissa näkyy pysäkkien nimet taululla. Jos ei näy, voi kysyä kuskilta tai toiselta matkustajalta.
Ja tässä paras vinkki: ei haittaa vaikka epäonnistuisit. Tämän asian tajuaminen on auttanut minua eroon matkustuspelosta. Siis ei haittaa vaikka menisin väärään junaan tai autoon. Ei haittaa vaikka jäisin pois väärällä pysäkillä. Tilanteet on korjattavissa :)
Yksi hyvä vaihtoehto on ihan vain lähteä kokeilemaan, millaista on matkustaa vieraassa kaupungissa. Ota mukaan rahaa, kännykkä + kartta. Selaile vaikka etukäteen reittioppaita netistä. Tämä on auttanut itseäni paljon.
-ap
Mites ap:lla menee, ei ole kuulunut mitään moneen päivään?
Mua vähän nolottaa kysyä tällaista ohi aiheen, mutta kysyn kumminkin. Itsekin olen parikymppinen ja en ole koskaan lentänyt mihinkään tai kulkenut pk-seudulla bussilla/ratikalla/metrolla... Pelkään etten osaa, miten esim. osaan ostaa metrolipun pk-seudulla, saati toisessa maassa kun ne automaatit on jotenkin sekavan oloisia? Haastavaa jo ymmärtää toisen kaupungin bussiaikataulua kun en tiedä tarkalleen mihin se bussi menossa ja aikataulu jotenkin sekava.. Ottaako monet selvää aikatauluista jostain etukäteen? Tunnen itseni todella tyhmäksi kun en osaa noinkaan yksinkertaisia asioita, olen aina liikkunut autolla tai opiskelijan bussikortilla, tai sitten selvittänyt aikataulun etukäteen netistä..:/ Lähinnä pelottaa se, että haluaisin vaikka lähteä matkalle Helsingistä ja pitäisi ostaa vaikka joku metrolippu jostain automaatista tms.. Haluaisin osata mutta nolottaa jo ajatuskin jos kaikki katsovat kuin jotain idioottia kun lapsetkin varmaa osaa tuollaiset asiat. Mulla kun ei ole mahdollisuutta harjoitella kun sitä bussilla kulkemista täällä.. Kait se sitten pitää mennä itsensä vaan nolaamaan sitten joskus:/
Aloittajalle tsemppiä, tiedän miten vaikeaa on kun jumittuu johonkin ja aloitekyky katoaa, pakko on vain jostain lähteä liikkeelle ja alkaa rohkeasti tehdä jotain pienin askelein! :)