Mitä tarkoittaa "olet vastuussa omista tunteistasi"?

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 13:29"]

7 vaikuttaa minusta taas suurelta ajattelijalta. Missä vaikutat (vaikutatko jossain ammatissa, esim. psykologi, SH, sosiaalityöntekijä?)? Kirjoitatko blogia?

[/quote]

Olen itse asiassa teknisellä alalla. Olen päätynyt tällaisia ajattelemaan kun yhdessä vaiheessa elämääni sairastuin vaikeaan masennukseen ja loppujen lopuksi havaitsin masennukseen johtuneen pitkälti omista ajattelun perusoletuksistani joista en ollut ennen edes tietoinen, en ennen kuin lamauttava masennus pakotti pysähtymään ja lopettamaan lievän "perusahdistuksen" peittämisen menemiseen ja toimintaan. 

En kirjoita blogia enkä juuri ole seurannut blogimaailmaa. Käsitys on että siellä lähinnä nuoret ihmiset esittelee muotia, meikkejä ja ulkoisesti hienoa elämää, ja siksi en ole kokenut omaksi foorumikseni blogin pitämistä. Toinen syy on se, että en kovin usein välitä puhua tai kirjoittaa muille ajatuksistani, koska tunnen olevani niin eri aaltopituudella useimpien kanssa, ettei kumpikaan osapuoli hyödy keskustelusta. Käy juuri kuten tässä keskustelussa: kirjoitan ajatuksistani, ja joku toteaa että olen ihan pöpi ja tunteeton hullu jolla on vakavia ongelmia tai vastaavaa - eli hän ei hyödy siitä mitä minä sanon, ja minäkään en hyödy siitä mitä hän sanoo, koska en näe vastineessa totuutta itsestäni minkä perusteella näkisin tarvetta muutoksiin. 

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 13:23"]

Miksi pitäisin palavaa hiiltä käsissäni ja valittaisin että se polttaa, jos minulla on myös vaihtoehto heittää se hiili pois ja olla kärsimättä sen takia? 

[/quote]

No vaikkapa siksi, että sinulla on se käsitys, että jos et pidä palavaa hiiltä kädessäsi, kukaan ei rakasta sinua. Tai et tiedä että on sellainen vaihtoehto kuin poisheittäminen, luulet että ainoa vaihtoehto on yrittää etsiä sellaisia avaruushanskoja, joiden kanssa on mahdollista elää hiilen kanssa. Koska olet varma että kaikilla muillakin on palava hiili, mutta kaikki muut ovat niin reippaita ja kunnollisia, etteivät valita siitä, eivätkä tuollaisia hiilistä vinkuvia luusereita. Ja niin edelleen.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 13:40"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 13:14"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 12:24"]

Selitä miten annetaan anteeksi. Äsken et vastannut kysymykseeni. Kirjoitit vain saman asian mitä sanoit aiemmin eri sanoilla.

[/quote]

Ei edes tarvitse antaa anteeksi, kun lopettaa niiden itselle tehtyjen vääryyksien ajattelemisen. Anteeksiannon tarve syntyy juuri siitä että raahaa edelleen mielessään jotain mikä on jo ollutta ja mennyttä. Kun palaa nykyhetkeen ei ole muuta kuin se mitä on nyt. Ei tarvitse antaa kellekään anteeksi jos juuri nyt kukaan ei satuta.

[/quote]

Sen perusteella mitä kirjoitit olisi voinut luulla, että se "irti päästäminen" edellyttää anteeksiantoa joten kysyin sinulta ensin, että miten se irtipäästäminen käytännössä tapahtuu ja sinä puhuit sitten anteeksiannosta joten kysyin sinulta, että miten se anteeksiantaminen sitten tapahtuu ja nyt sanot ettei tarvitsekaan antaa anteeksi. Onko sinulla ongelmia luetun ymmärtämisessä? Et ole vieläkään vastannut kysymyksiini vaan väistelet muttet kovinkaan taidokkaasti.

Tulee tunne siitä, että et halua valaista tarkemmin ajatuksiasi koska niissä on jotain sellaista mikä ei kestä päivänvaloa.

[/quote]

Tuon ylemmän lainatun kirjoittaja ei ole sama joka on esittänyt että irti päästäminen edellyttää anteeksiantoa, vaan ihan ohis-kommentoija. Itse en ole sitä mieltä että se edellyttää minkäänlaista "muodollista" anteeksiantoa ainakaan, siis sellaista että tekisi jonkun päätöksen antaa anteeksi. Tavallaan se on tietysti anteeksianto itsessään, että lopettaa kaunan kantamisen toista kohtaan sitä kautta että lopettaa loukkauksen tai vääryyden ajattelemisen. On määrittelykysymys kutsuuko sitä anteeksiannoksi vai sanooko että silloin ei ole tarvetta anteeksiannolle.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 13:49"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 13:29"]

7 vaikuttaa minusta taas suurelta ajattelijalta. Missä vaikutat (vaikutatko jossain ammatissa, esim. psykologi, SH, sosiaalityöntekijä?)? Kirjoitatko blogia?

[/quote]

Olen itse asiassa teknisellä alalla. Olen päätynyt tällaisia ajattelemaan kun yhdessä vaiheessa elämääni sairastuin vaikeaan masennukseen ja loppujen lopuksi havaitsin masennukseen johtuneen pitkälti omista ajattelun perusoletuksistani joista en ollut ennen edes tietoinen, en ennen kuin lamauttava masennus pakotti pysähtymään ja lopettamaan lievän "perusahdistuksen" peittämisen menemiseen ja toimintaan. 

En kirjoita blogia enkä juuri ole seurannut blogimaailmaa. Käsitys on että siellä lähinnä nuoret ihmiset esittelee muotia, meikkejä ja ulkoisesti hienoa elämää, ja siksi en ole kokenut omaksi foorumikseni blogin pitämistä. Toinen syy on se, että en kovin usein välitä puhua tai kirjoittaa muille ajatuksistani, koska tunnen olevani niin eri aaltopituudella useimpien kanssa, ettei kumpikaan osapuoli hyödy keskustelusta. Käy juuri kuten tässä keskustelussa: kirjoitan ajatuksistani, ja joku toteaa että olen ihan pöpi ja tunteeton hullu jolla on vakavia ongelmia tai vastaavaa - eli hän ei hyödy siitä mitä minä sanon, ja minäkään en hyödy siitä mitä hän sanoo, koska en näe vastineessa totuutta itsestäni minkä perusteella näkisin tarvetta muutoksiin. 

[/quote] minusta sinulla on taas valtavia avaimia ajatus/arvomaailmassasi ja tuossa pohdinnassasi. Minä taas hyödyin niistä, vaikka vie matkan ennen kuin pystyn soveltamaan niitä käytäntöön. Saitko terapiasta näitä välineitä (tai saitko terapiaa masennukseesi?)

ap

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 13:23"]

Mutta se tavoite minkä vuoksi pohdin ja muokkaan omaa ajatus- ja sitä kautta tunnemaailmaani on ONNELLISUUS ja sisäinen rauha. Uskon, että kun olen onnellinen, olen myös rakastavampi ja "hyödyllisempi" ihminen läheisilleni ja maailmalle, joten se ei ole pelkästään itsekäs tavoite vaikka se toki sitäkin on. Olen vaan huomannut, että usein itseen on menneisyydessä ehdollistunut ajattelu- ja tunnemalleja, jotka aiheuttavat pelkästään ikäviä asioita elämään. Olen myös havainnut, että pystyn vaikuttamaan ajatuksiini ja tunteisiini. Miksi pitäisin palavaa hiiltä käsissäni ja valittaisin että se polttaa, jos minulla on myös vaihtoehto heittää se hiili pois ja olla kärsimättä sen takia? 

 [/quote]

Tunteet kertovat jotain olennaista ympäröivästä maailmasta. Negatiiviset tunteet kertovat, että jossain on vääryyttä. Ja sinä et halua tuntea niitä. Suljet silmäsi. Jos sinulla ei ole moraalia, niin sitten ymmärrän, että jotkut tunteet ovat sinusta lähinnä kiusallisia ja häiritsevät onnellisuuttasi. Jos sinulla on moraali, niin pidät silmäsi auki ja tuntosarvet herkkinä jotta voisit toimia oikein.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 13:56"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 13:49"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 13:29"]

7 vaikuttaa minusta taas suurelta ajattelijalta. Missä vaikutat (vaikutatko jossain ammatissa, esim. psykologi, SH, sosiaalityöntekijä?)? Kirjoitatko blogia?

[/quote]

Olen itse asiassa teknisellä alalla. Olen päätynyt tällaisia ajattelemaan kun yhdessä vaiheessa elämääni sairastuin vaikeaan masennukseen ja loppujen lopuksi havaitsin masennukseen johtuneen pitkälti omista ajattelun perusoletuksistani joista en ollut ennen edes tietoinen, en ennen kuin lamauttava masennus pakotti pysähtymään ja lopettamaan lievän "perusahdistuksen" peittämisen menemiseen ja toimintaan. 

En kirjoita blogia enkä juuri ole seurannut blogimaailmaa. Käsitys on että siellä lähinnä nuoret ihmiset esittelee muotia, meikkejä ja ulkoisesti hienoa elämää, ja siksi en ole kokenut omaksi foorumikseni blogin pitämistä. Toinen syy on se, että en kovin usein välitä puhua tai kirjoittaa muille ajatuksistani, koska tunnen olevani niin eri aaltopituudella useimpien kanssa, ettei kumpikaan osapuoli hyödy keskustelusta. Käy juuri kuten tässä keskustelussa: kirjoitan ajatuksistani, ja joku toteaa että olen ihan pöpi ja tunteeton hullu jolla on vakavia ongelmia tai vastaavaa - eli hän ei hyödy siitä mitä minä sanon, ja minäkään en hyödy siitä mitä hän sanoo, koska en näe vastineessa totuutta itsestäni minkä perusteella näkisin tarvetta muutoksiin. 

[/quote] minusta sinulla on taas valtavia avaimia ajatus/arvomaailmassasi ja tuossa pohdinnassasi. Minä taas hyödyin niistä, vaikka vie matkan ennen kuin pystyn soveltamaan niitä käytäntöön. Saitko terapiasta näitä välineitä (tai saitko terapiaa masennukseesi?)

ap

[/quote]  Ja lisäksi useimmilla ihmisillä on se perusvirhe ajattelussaan, että he täydentävät puuttuvia (siis mitä ei kerrottu) aukkoja omilla oletuksillaan (esim. eka oli jotain huonosta parisuhteesta ja onnettomasta lapsuudesta sinun kohdalla ja sitten että ajattelustasi puuttuu syvyys). Tällaista virheellistä täydentämistä tapahtuu tosi monella. Ajatellaan se kokonaisuus tai paikataan aukkoja, vaikka sitä ei ole kerrottu! Näistä asioista ne kommentit johtuivat!

ap

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 13:20"]

Joo, toki näin. Eli minusta tuo lause on nimenomaan ohje niille, joilla on jotain ongelmia ihmissuhteiden tai omien tunteiden kanssa (ja kellä nyt ei olisi ainakin vähän), ja siten taipumus siihen, että tunteet kumpuavat oman pään sisältä enemmän kuin reaktioina ulkoisiin tapahtumiin (mulla on tuota taipumusta, joten olen joutunut miettimään asiaa paljon).

Mutta tietenkin on tilanteita, joissa tunnereaktiot ovat aivan adekvaatteja. Mä en oikein osaa yhdistää tuota "ohjetta" näihin tilanteisiin.

Ehkä se vastuun ottaminen omista tunteista esim. tuossa kaverin jatkuvan kieltäytymisen yhteydessä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että suojelee itseään uusilta pettymyksiltä lopettamalla itse yhteydenotot. Ja ehkä syvällisemmällä tasolla sitä, että hyväksyisi, että a) kaverin ei ole pakko haluta olla tekemisissä kanssani ja b) (tärkeämpi pointti) se, että kaveri ei halua olla kanssani, ei kerro YHTÄÄN MITÄÄN minun arvostani tai tärkeydestäni. Olen itse aidosti alkanut tajuta tuon jälkimmäisen vasta nyt 3-kymppisenä. Siis tiesin sen aiemminkin, mutta vasta nyt olen alkanut sisäistää sitä.

Ehkä vielä yksi näkökulma: jos kaveri ei vaikuta haluavan olla kanssani, ja koen sen takia negatiivisia tunteita, niin saatan tuollaisessa tilanteessa kokea katkeruutta kaveriani kohtaan ja tarvetta syyttää häntä hylkäämisestä tms. Eli kytken ne negatiiviset tunteeni kaveriini. Ja uskon, että se johtuu siitä, että koen itseni huonoksi, jos mun kanssa ei haluta olla. Kun aidosti tajuan, että mun arvoa ja hyviä ominaisuuksia ei vähennä se, että joku ei halua mun kanssa olla, niin en enää vastuuta kaveriani näistä negatiivisista tunteistani. Eli katkeruus, riippuvuus ym. katoavat ja jäljelle jää vain oma harmi tilanteesta. Tuo olisi ehkä sitä vastuunottoa omista tunteista tilanteessa, jossa negatiiviset tunteet ovat oikeutettuja.

Taisi olla varsin sekava selitys, mutta suunnilleen noin ajattelen :)

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 13:09"]

 Entä jos se ratkaisu on jostain syystä äärimmäisen vaikea uskoa ja kaikki faktat puhuvat sen puolesta. Vaikka tuossa kaveriesimerkissä tämä kaverin kieltäytyminen tapahtuu jatkuvasti. Missä sitten menee se raja, että olen oikeutettu tuntemaan itseni hylätyksi? Se asia ja ongelmahan ei muutu, jos kiellän jatkuvasti sen ongelman olemassaolon enkä tee sille muuta, kuin sopeudun itse tilanteeseen. Olenko huono ihminen, jos pyrin muuttamaan sitä tilannetta ja todellisuutta, enkä pelkästään omia tunteitani ja asenteitani?

[/quote]

[/quote] Mutta eikö esim tuossa esimerkissä ne omat negatiiviset tunteet voi myös toimia eräänlaisena ohjeena tai tavoitteena, eikä pelkästään turhana negatiivisena painolastina. Jos kaveri ei halua olla minun kanssani, eikö ole ihan terveellistä miettiä, onko minussa kenties jokin piirre joka ärsyttää tai olenko loukannut häntä jotenkin ja pyrkiä toimimaan sen mukaan. Eikö tällaiset asiat juuri ole niitä oppimisen ja kasvamisen paikkoja? Ei kai kaikki voi perustua siihen, että "minä olen tällainen ja jos joku ei minusta tykkää, niin asiaa ei tarvitse miettiä sen kummemmin, minä olen hyvä tällaisena".

Tai jos otetaan vaikka toinen esimerkki: minua kohdellaan töissä epäreilusti. Jos tuolloin ajattelen, että "ei kai minua epäreilusti kohdellakaan, se vain nyt tuntuu siltä" tai "minua kohdellaan epäreilusti, mutta pystyn elämään asian kanssa, jos vain niin päätän", niin miten töissä se epäreilu kohtelu loppuisi koskaan (jos se siis oikeasti on sellaista eikä kuviteltua).

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 13:50"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 13:23"]

Miksi pitäisin palavaa hiiltä käsissäni ja valittaisin että se polttaa, jos minulla on myös vaihtoehto heittää se hiili pois ja olla kärsimättä sen takia? 

[/quote]

No vaikkapa siksi, että sinulla on se käsitys, että jos et pidä palavaa hiiltä kädessäsi, kukaan ei rakasta sinua. Tai et tiedä että on sellainen vaihtoehto kuin poisheittäminen, luulet että ainoa vaihtoehto on yrittää etsiä sellaisia avaruushanskoja, joiden kanssa on mahdollista elää hiilen kanssa. Koska olet varma että kaikilla muillakin on palava hiili, mutta kaikki muut ovat niin reippaita ja kunnollisia, etteivät valita siitä, eivätkä tuollaisia hiilistä vinkuvia luusereita. Ja niin edelleen.

[/quote]

Olet ihan oikeassa kun kuvaat vertauskuvallisesti syitä miksi ihmiset pitävät kiinni kärsimystä aiheuttavista ajattelu- ja tunnekuvioistaan. Olen itsekin aikoinani tehnyt niin. Koska en todellakaan edes tiedostanut aiheuttavani kärsimystä itse itselleni vaan syytin siitä jotain ulkopuolista: geenejä, koulukiusaamista, minua inhoavia ihmisiä, maailman vääryyksiä, olemassaolon perimmäistä turhuuttakin. Eli tosiaan ajattelin että minä en voi sille hiilelle mitään vaan olen olosuhteiden viaton uhri ja minun täytyy vaan yrittää löytää ne teflonhanskat joilla jaksan elää sen palavan hiilen kanssa. Tai touhuta ja mennä niin jumalattomasti etten ehdi ajatella hiilen tuottamaa tuskaa. 

Mutta vapautumisen avain oli lopulta yksinkertainen: sen oivaltaminen mikä osuus omalla mielelläni oli kärsimyksessäni, ja samalla sen, että minä pystyn valitsemaan ajatuksiani eikä ne esimerikiksi ole sillä tavalla geneettisesti tai menneisyyden määräämiä että en voisi niille mitään. Menneisyys on tosin ollut luomassa niitä perusoletuksia, esimerkiksi koulukiusaaminen taatusti oli yksi iso osatekijä miksi päädyin uskomukseen että ihmiset inhoavat ja syrjivät minua, mutta tajusin lopulta että minulla on vapaus muuttaa nykyhetkessä menneisyydessä syntyneitä uskomuksia.

t. 7

No nyt meni lainaukset päin honkia. 48 viesti oli siis vastaus viestiin 36

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 14:04"]

Olet ihan oikeassa kun kuvaat vertauskuvallisesti syitä miksi ihmiset pitävät kiinni kärsimystä aiheuttavista ajattelu- ja tunnekuvioistaan. Olen itsekin aikoinani tehnyt niin. Koska en todellakaan edes tiedostanut aiheuttavani kärsimystä itse itselleni vaan syytin siitä jotain ulkopuolista: geenejä, koulukiusaamista, minua inhoavia ihmisiä, maailman vääryyksiä, olemassaolon perimmäistä turhuuttakin. Eli tosiaan ajattelin että minä en voi sille hiilelle mitään vaan olen olosuhteiden viaton uhri ja minun täytyy vaan yrittää löytää ne teflonhanskat joilla jaksan elää sen palavan hiilen kanssa. Tai touhuta ja mennä niin jumalattomasti etten ehdi ajatella hiilen tuottamaa tuskaa.  [/quote]

No minä en ole koskaan edes syyttänyt ketään, ihan alusta asti, todella nuoresta koululaisesta olen ollut sitä mieltä että minussa on jotain vikana ja minun täytyy tämä itse ratkaista. Siitä huolimatta seurauksena ei ollut kivuton toteaminen että kas hiili, pudotanpa sen vain yksinkertaisesti pois. Prosessi kesti vuosikymmeniä ja sisälsi todella paljon tuskaa ja ennen kaikkea vellomista. Jos en olisi vellonut, en olisi edes tässä tilanteessa jossa voin allekirjottaa tuon yhden toteamuksesi siitä että olen taivas jonka yli pilvet kulkee. Joskus 15 vuotta sitten mulla kyllä oli vaihe, jolloin henkistyin ja lueskelin matskua joissa kerrottiin juuri noita pilvivertauksia, kuulostaa hyvin tutulta. Saarnasin ihmisille netissä positiivista ajattelua. En ollut vielä käynyt asioita pohjia myöten läpi, se oli kyllä vielä edessä.

Yleensä tätä ilmaisua käytetään kun toinen on loukkaantunut vaikka ei ole loukattu. Jos sanotaan että ruoka on huonoa niin siitä saa loukkaantua.

Monasti on vain että toinen osapuoli ei edes tiedä loukanneensa ja toisella on kuitenkin herneet syvällä nenässä. Asiat voi käsittää niin eri tavoin.

Jos tuntuu että herneet menee ne nenuun ja toinen yhtään tajua mistä ne sinne nyt pyrkii, olisi syytä pyytää täsmentämään että mitä sanoja tarkoitti.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 10:38"]

Jos toinen loukkaa (eli itse loukkaantuu) niin miten niin olisin vastuussa omista tunteistani? Jos toinen esim. sanoo "kylläpä teit huonoa ruokaa" ja pahoitan mieleni (eli tulen surulliseksi tai jopa vihaiseksi, ehkä turhautuneeksi). Niin eikö se sanoja ole vastuussa?!?

[/quote]

Minä ymmärrän "oman vastuun tunteista" sillä tavalla, että ei pidä jäädä kieriskelemaan jokaiseen vastoinkäymiseen tai tylyyn kommenttiin. Tietenkin semmoiset vähän aikaa harmittavat, joskus kovastikin, mutta niitä tunteita voi oppia työntämään taka-alalle niin ettei tarvitse vuosikausia jokaista murhetta murehtia. 

Spontaaneille tunteille ei hirveästi mahda mitään, eikä tarvitsekaan.

On huonoa käytöstä loukata toist ja sitten perään vielä syyllistää siitä että toinen meni ja loukkaantui.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 11:07"]

siis seiska avas!

Millaisia arvoja syöttäisitte lapsellenne, jos he kokisivat negatiivisia tunteita näiden asioiden takia:

- Kaverit ihmettelee, kun eivät saa pelata K16/18 sotapelejä (kyse ala-asteikäisistä)

- Kaverit ihmettelee kun heillä ei ole älypuhelimia

- Kaverit saavat katsoa tv:tä ja pelata rajoituksetta.  

ap

[/quote

Nämä on muuten mystisiä hahmoja nämä "kaverit". Kun ne "Kaverit" aina saa tehdä ihan kaikkea... Muistanemme tämän myös omasta lapsuudestamme, ja kuinka paljon todellisuuspohjaa sillä sitten olikaan.

Varmasti jokaisessa perheessä on joitain sääntöjä, jotka ovat keskivertoa löyhempiä, ja näitä  yksittäistapauksia on aina helppo käyttää esimerkkinä näistä " kaikista".

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 13:56"]

[/quote] minusta sinulla on taas valtavia avaimia ajatus/arvomaailmassasi ja tuossa pohdinnassasi. Minä taas hyödyin niistä, vaikka vie matkan ennen kuin pystyn soveltamaan niitä käytäntöön. Saitko terapiasta näitä välineitä (tai saitko terapiaa masennukseesi?)

ap

[/quote]

En saanut terapiaa. Sain vain lääkereseptejä yhä koveneviin lääkkeisiin, kunnes lopulta söin psykoosin hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä, ja olin edelleen masentunut (reilusti tokkuraisempi masentunut kuin ennen vain). Jätin kaikki lääkkeet lopulta pois ja päätin että olen valmis kuolemaan vaikka, en jaksa enää yrittää mitään. Minun tapauksessani se oli parasta mitä olen eläissäni ikinä tehnyt, vaikkei sitä yleiseksi hoito-ohjeeksi voi suositellakaan.

Minulle oli erittäin haitallinen se psykiatrin minulle syöttämä uskomus, että masennus on vain satunnaisluontoinen aivokemiallinen häiriötila, vähän kuin vaikka kilpirauhasen vajaatoiminta, joten ainoa oikea apu on korjata epätasapaino lääkeaineilla. Minulla vaan ne lääkeaineet auttoivat huonosti, minkä vuoksi jouduin itsekseni pohtimaan asioita ja päädyin havaitsemaan maailmankuvassani olevan paljonkin perusoletuksia jotka ylläpitivät synkkyyttä, masennusta ja toivottomuutta.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 13:59"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 13:23"]

Mutta se tavoite minkä vuoksi pohdin ja muokkaan omaa ajatus- ja sitä kautta tunnemaailmaani on ONNELLISUUS ja sisäinen rauha. Uskon, että kun olen onnellinen, olen myös rakastavampi ja "hyödyllisempi" ihminen läheisilleni ja maailmalle, joten se ei ole pelkästään itsekäs tavoite vaikka se toki sitäkin on. Olen vaan huomannut, että usein itseen on menneisyydessä ehdollistunut ajattelu- ja tunnemalleja, jotka aiheuttavat pelkästään ikäviä asioita elämään. Olen myös havainnut, että pystyn vaikuttamaan ajatuksiini ja tunteisiini. Miksi pitäisin palavaa hiiltä käsissäni ja valittaisin että se polttaa, jos minulla on myös vaihtoehto heittää se hiili pois ja olla kärsimättä sen takia? 

 [/quote]

Tunteet kertovat jotain olennaista ympäröivästä maailmasta. Negatiiviset tunteet kertovat, että jossain on vääryyttä. Ja sinä et halua tuntea niitä. Suljet silmäsi. Jos sinulla ei ole moraalia, niin sitten ymmärrän, että jotkut tunteet ovat sinusta lähinnä kiusallisia ja häiritsevät onnellisuuttasi. Jos sinulla on moraali, niin pidät silmäsi auki ja tuntosarvet herkkinä jotta voisit toimia oikein.

[/quote]

Taitaa olla aika harva niin tasapainoinen ihminen, että oikeasti tuntisi negatiivisia tunteita vain ja ainoastaan rationaalisesta hyvästä syystä...

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 14:23"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 13:56"]

[/quote] minusta sinulla on taas valtavia avaimia ajatus/arvomaailmassasi ja tuossa pohdinnassasi. Minä taas hyödyin niistä, vaikka vie matkan ennen kuin pystyn soveltamaan niitä käytäntöön. Saitko terapiasta näitä välineitä (tai saitko terapiaa masennukseesi?)

ap

[/quote]

En saanut terapiaa. Sain vain lääkereseptejä yhä koveneviin lääkkeisiin, kunnes lopulta söin psykoosin hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä, ja olin edelleen masentunut (reilusti tokkuraisempi masentunut kuin ennen vain). Jätin kaikki lääkkeet lopulta pois ja päätin että olen valmis kuolemaan vaikka, en jaksa enää yrittää mitään. Minun tapauksessani se oli parasta mitä olen eläissäni ikinä tehnyt, vaikkei sitä yleiseksi hoito-ohjeeksi voi suositellakaan.

Minulle oli erittäin haitallinen se psykiatrin minulle syöttämä uskomus, että masennus on vain satunnaisluontoinen aivokemiallinen häiriötila, vähän kuin vaikka kilpirauhasen vajaatoiminta, joten ainoa oikea apu on korjata epätasapaino lääkeaineilla. Minulla vaan ne lääkeaineet auttoivat huonosti, minkä vuoksi jouduin itsekseni pohtimaan asioita ja päädyin havaitsemaan maailmankuvassani olevan paljonkin perusoletuksia jotka ylläpitivät synkkyyttä, masennusta ja toivottomuutta.

[/quote] toisaalta terapiakin muokkaa (muistaakseni tutkimusten mukaan jopa paremmin kuin lääkehoito) aivojen yhteyksiä, käytettäviä aivoalueita siis juuri aivokemiaa ! Ja katson että olet periaatteessa terapoinnnut itse itsesi. (jos näin saan sanoa)

ap

En nyt malta olla vielä palaamatta tähän hiilijuttuun :). Nro 7 kirjoittaa

"Miksi pitäisin palavaa hiiltä käsissäni ja valittaisin että se polttaa, jos minulla on myös vaihtoehto heittää se hiili pois ja olla kärsimättä sen takia? "

Jos tämä toimii hänellä näin, niin todella hienoa! Hyvä että hän on löytänyt oman juttunsa. Mutta kaikille niille jotka tuntevat hirveää huonommuutta siitä, ettei hiili vain putoa vaikka mitä tekisi, haluaisin sanoa että älkää surko, tämä ei ole malli siitä miten asiat automaattisesti menevät, jos ihminen vain haluaa. Positiivinen ajattelu on erittäin kannatettava asia niille joiden ongelmat eivät ole kovin pahoja, mutta ihminen joka on tietyllä tavalla traumatisoitunut, pystyy tehokkaasti pitkittämään ja pahentamaan ongelmiaan sen avulla vuosia. Loppujen lopuksi oma sisin on paras kompassi, kannattaa kuunnella itseään ja etsiä oma tiensä.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 11:57"]

Mielestäni esim viha on ihmiselle tarpeellinen tunne sillä se auttaa laittamaan rajat. Jos ei koskaan suutu tai vihastu, niin an vaara että ylitsesi kävellään ja että et aseta muille rajoja kuinka hyvin/huonosti sinua voi kohdella. 

Vastuussa olet kuitenkin tunteistasi siinä määrin että se on sinun valintasi jäätkö tähän vihaan vellomaan ja katkeroitumaan, vai päästätkö siitä irti.

[/quote] Miksi tarvittaisiin vihaa jotta voisi määritellä omat rajansa, ei tarvita. Kyllä siihen riittää ihan perusteltu puhe. Ja minua ei haittaa yhtään vaikka ylitseni kävellään koska jos näin käy, olen itse antanut siihen luvan. En usko että kenenkään sellaisen yli kävellään, joka saa suunsa auki ja pystyy perustelemaan motiivinsa.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 13:13"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 11:28"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 10:57"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 10:50"]

Siitä ei tarvitse loukkaantua.

[/quote] Mutta kun se loukkaantuminen on juuri se ensisijainen spontaani tunnereaktio, se ohjaus voi tulla sen jälkeen. Tunne on kuitenkin jo tullut! Kuka siitä on vastuussa? ap

[/quote] Jokainen tunne syntyy sinun omista ajatuksistasi, se "tunne" ei siis lennähdä ilmasta sisääsi. Sinä itse ajattelet sen tunteen tarvitseman ajatuksen. Tässä kohtaa on se kehittymisen paikka jos jotain tarvitsee kehittää.

[/quote] entä jos löydät puolisosi toisen kanssa sängystänne? ap

[/quote] No se tuskin on minun vikani mitenkään. Toki puoliso saa kenkää sen takia että olemme sopineet että vieraisiin ei mennä, mutta en usko että tuo tekisi minun itsetuntooni minkäänlaista kolausta. Tuossa kohtaa saattaisin suuttua jos haluan mutta siitä ei ole mitään hyötyä kuitenkaan varsinkaan minulle, negatiivisuus vie ihan älyttömästi energiaa.  Ylipäänsä parisuhteessa voi vain toivoa että toinen noudattaa sovittuja asioita mutta en tietenkään voi omistaa ihmistä kokonaan.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 15:17"]

No se tuskin on minun vikani mitenkään. Toki puoliso saa kenkää sen takia että olemme sopineet että vieraisiin ei mennä, mutta en usko että tuo tekisi minun itsetuntooni minkäänlaista kolausta. Tuossa kohtaa saattaisin suuttua jos haluan mutta siitä ei ole mitään hyötyä kuitenkaan varsinkaan minulle, negatiivisuus vie ihan älyttömästi energiaa.  Ylipäänsä parisuhteessa voi vain toivoa että toinen noudattaa sovittuja asioita mutta en tietenkään voi omistaa ihmistä kokonaan.

[/quote]

Olisikohan tositilanteessa ihan näin evvk?