Mitä tarkoittaa "olet vastuussa omista tunteistasi"?

No, tavallaan kyllä voit valita loukkaannutko vai pistätkö toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Päätät itse annatko toisen ihmisen pilata päiväsi.

Mutta ei se tarkoita etteikö toinen olisi vastuussa sanomisistaan ja tekemisistään, ja olisi velvollinen pyytämään anteeksi jos loukkaa. Sä voit kuitenkin itse valita miten suhtaudut loukkauksiin ja loukkaajaan.

Sano sille että olen vastuussa omista tunteistani ja nyt tunteeni sanovat että tuossa on ovi, ole hyvä.

2: No esim. täällä: https://www.nyyti.fi/elamantaitokurssi/opi-elamantaitoa/tunnista-tunteesi-ja-ajatuksesi/ sanotaan: "Tunteet ovat lyhytkestoisia ja ohimeneviä, spontaaneja reaktioita johonkin ulkoiseen tai sisäiseen ärsykkeeseen."

Ja myöhemmin: "Jokainen on vastuussa omista tunteistaan."

Niin eikö nämä ole jo ristiriidassa? Lisäksi samansivuston eri kohdassa puhutaan että tunteiden pitää antaa tulla ja niitä käsitellä: https://www.nyyti.fi/elamantaitokurssi/opi-elamantaitoa/tunnista-tunteesi-ja-ajatuksesi/millaisia-tunteita-koet/vinkkeja-tunteiden-kasittelyyn/

ap

Ehkä olisi parempi niinpäin että jokainen on vastuussa reaktioistaan omiin tunteisiinsa. Jotka siis tulee tilaamatta ja pyytämättä. Se on ihan totta että tunne ei ole koskaan väärä, mutta reaktio tunteeseen voi olla. Mutta siis ei tuon perustella todellakaan voi puolustella huonoa käytöstä. Tai rupea itse samanlaiseksi. Sano sille ukolles jotain minkä tiedät loukkaavan sitä ja jos se loukkaantuu siitä, tiedät mitä sanoa ;).

Jokainen on tosiaan vastuussa omasta suhtautumisestaan asioihin. Jos joku sanoo, että "kylläpä teit pahaa ruokaa" voi ajatella, että hän on suorapuheinen, rehellinen ja tökerö. Siitä ei tarvitse loukkaantua. Tietysti jokainen on vastuussa myös omista sanoistaan. Noin sanomista pidetään yleensä huonona käytöksenä. Siinä mielessä myös sanojan voi ajatella olevan vastuussa toisen loukkaantumisesta.

Minä ajattelen että se tarkoittaa kahta eri asiaa.

Merkitys 1 on se, että vaikka tunteet tosiaan spontaaneina, hetkessä nousevina reaktioina ovat väistämättömiä eikä niille siinä hetkessä voi juuri mitään, eikä olisi edes terveellistä niitä yrittää tukahduttaa, niin voimme valita sen miten tilanne jatkuu. Esim. jos mieheni sanoo minulle että tekemäni ruoka oli huonoa, niin en ehkä voi mitään sille että mielessäni kihahtaa harmitus (ehkä suuttumuskin), mutta voin sen jälkeen VALITA jäänkö märehtimään asiaa ajatuksissani vai annanko tunteen vaan mennä ohi ja siirryn muihin asioihin. Ei tunteista spontaaneina reaktioina siihen mtiä nykyhetkessä tapahtuu ole mitään haittaa, mutta jos kielteisiä tunteita ylläpitää yli luontaisen kestonsa märehtimällä ne aiheuttaneita ihmisiä tai tapahtumia ajattelussaan ja sitten sen ajattelun takia tuntee tunteita tilanteen mentyä jo ajat sitten ohi, se voi myrkyttää koko elämän negatiivisuudella.

Toinen syvällisempi juttu on, että jopa nuo spontaanit tunteet syntyvät siitä, kun oma arvomaailmamme ja toiveemme törmäävät todellisuuteen. Ja loppujen lopuksi me itse voimme valita ajatuksemme ja arvomme. Esimerkiksi minua ei nykyään häiritse yhtään jos joku sanoo minulle että olen läski ja ruma. Tiedän sen itsekin ja se on minulle täysin ok, en pidä ulkonäköä erityisen tärkeänä. Sen sijaan vaikka 10 vuotta sitten kun minulla oli toivo olla ihmisten silmässä kaunis, rumaksi nimittely olisi aiheuttanut surun ja itsetunnon menemisen tunteita. Jos ei odota paljoa, ei joudu kokemaan kovin paljoa tuskaa siitä kun todellisuus ei mene kuten toivoo ja odottaa...

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 10:49"]

Ehkä olisi parempi niinpäin että jokainen on vastuussa reaktioistaan omiin tunteisiinsa. Jotka siis tulee tilaamatta ja pyytämättä. Se on ihan totta että tunne ei ole koskaan väärä, mutta reaktio tunteeseen voi olla. Mutta siis ei tuon perustella todellakaan voi puolustella huonoa käytöstä. Tai rupea itse samanlaiseksi. Sano sille ukolles jotain minkä tiedät loukkaavan sitä ja jos se loukkaantuu siitä, tiedät mitä sanoa ;).

[/quote] Ei tuo ollu elävästä elämästä esimerkki, mutta tunteita tulee ja menee (eikä aina niin positiivisia), niin olen ihmetellyt tuota sanontaa! Minusta ihminen on vastuussa ennemminkin omista ajatuksistaan ja asenteistaan noissa tilanteissa, kuten on tuotu ilmi!

ap

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 10:50"]

Siitä ei tarvitse loukkaantua.

[/quote] Mutta kun se loukkaantuminen on juuri se ensisijainen spontaani tunnereaktio, se ohjaus voi tulla sen jälkeen. Tunne on kuitenkin jo tullut! Kuka siitä on vastuussa? ap

Kyllä se kokija kuitenkin on loppupeleissä vastuussa, ei kukaan voi säätä lopulta muita kuin itseään. Tietysti voi sanoa että tuo loukkaa, ja asettaa rajoja toisen käytökselle. Mutta jos se toinen ei katso että ongelmaa, niin sitten on vain joko sopeuduttava tai äänestettävä jaloillaan.

11 avas hyvin! ap

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 10:55"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 10:49"]

Ehkä olisi parempi niinpäin että jokainen on vastuussa reaktioistaan omiin tunteisiinsa. Jotka siis tulee tilaamatta ja pyytämättä. Se on ihan totta että tunne ei ole koskaan väärä, mutta reaktio tunteeseen voi olla. Mutta siis ei tuon perustella todellakaan voi puolustella huonoa käytöstä. Tai rupea itse samanlaiseksi. Sano sille ukolles jotain minkä tiedät loukkaavan sitä ja jos se loukkaantuu siitä, tiedät mitä sanoa ;).

[/quote] Ei tuo ollu elävästä elämästä esimerkki, mutta tunteita tulee ja menee (eikä aina niin positiivisia), niin olen ihmetellyt tuota sanontaa! Minusta ihminen on vastuussa ennemminkin omista ajatuksistaan ja asenteistaan noissa tilanteissa, kuten on tuotu ilmi!

ap

[/quote]

Ehkäpä sitä vaan ei ole tarkoitettu noin kirjaimellisesti ymmärrettäväksi. Minusta on ihan ok sanoa että ihminen on vastuussa tunteistaan, tarkoittaen siis että sitä kautta että ihminen itse valitsee ajatuksensa joihin reaktioina niitä tunteita pitkälti syntyy.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 11:01"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 10:55"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 10:49"]

Ehkä olisi parempi niinpäin että jokainen on vastuussa reaktioistaan omiin tunteisiinsa. Jotka siis tulee tilaamatta ja pyytämättä. Se on ihan totta että tunne ei ole koskaan väärä, mutta reaktio tunteeseen voi olla. Mutta siis ei tuon perustella todellakaan voi puolustella huonoa käytöstä. Tai rupea itse samanlaiseksi. Sano sille ukolles jotain minkä tiedät loukkaavan sitä ja jos se loukkaantuu siitä, tiedät mitä sanoa ;).

[/quote] Ei tuo ollu elävästä elämästä esimerkki, mutta tunteita tulee ja menee (eikä aina niin positiivisia), niin olen ihmetellyt tuota sanontaa! Minusta ihminen on vastuussa ennemminkin omista ajatuksistaan ja asenteistaan noissa tilanteissa, kuten on tuotu ilmi!

ap

[/quote]

Ehkäpä sitä vaan ei ole tarkoitettu noin kirjaimellisesti ymmärrettäväksi. Minusta on ihan ok sanoa että ihminen on vastuussa tunteistaan, tarkoittaen siis että sitä kautta että ihminen itse valitsee ajatuksensa joihin reaktioina niitä tunteita pitkälti syntyy.

[/quote]

Epäilen suuresti valitseeko ihminen myöskään ajatuksiaan :). Älä ajattele vaalanpunaista elefanttia! Tuliko kuitenkin ajateltua? Pikemminkin ihminen valitsee sen mihin keskittyy päähän pullahtavista ajatuksista ja mihin suuntaan kehittelee arvojaan jne. Ihmisen ajattelu on myös hyvin pitkälti omassa karsinassaan, joissa tietyt jutut on mahdollisia ja tietyt ei, ihmiset ei vain tiedä sitä.

siis seiska avas!

Millaisia arvoja syöttäisitte lapsellenne, jos he kokisivat negatiivisia tunteita näiden asioiden takia:

- Kaverit ihmettelee, kun eivät saa pelata K16/18 sotapelejä (kyse ala-asteikäisistä)

- Kaverit ihmettelee kun heillä ei ole älypuhelimia

- Kaverit saavat katsoa tv:tä ja pelata rajoituksetta.  

ap

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 10:57"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 10:50"]

Siitä ei tarvitse loukkaantua.

[/quote] Mutta kun se loukkaantuminen on juuri se ensisijainen spontaani tunnereaktio, se ohjaus voi tulla sen jälkeen. Tunne on kuitenkin jo tullut! Kuka siitä on vastuussa? ap

[/quote] Jokainen tunne syntyy sinun omista ajatuksistasi, se "tunne" ei siis lennähdä ilmasta sisääsi. Sinä itse ajattelet sen tunteen tarvitseman ajatuksen. Tässä kohtaa on se kehittymisen paikka jos jotain tarvitsee kehittää.

Toisaalta miettikää mitä siitä tulee jos me kaikki koulimme itsemme olemaan välittämättä mistään. Mua itseäni on elämä kolhinut niin paljon, että totisesti olen lakannut piittaamasta jos joku sanoo mulle että kyllä oli pahaa ruokaa. Samalla olen lakannut välittämästä suurin piirtein kaikesta muustakin. Esim. siitä mitä appivanhemmille kuuluu tällä hetkellä. Varmaankin minun pitäiis olla kiinnostunut niiden tuoreista sairauksista, mutta franklly, I don't give a shit. Kuolinvuoteella nähdään mun puolesta.

Olen vakaasti sitä mieltä, että niin kauan kuin elämäntapaoppaiden neuvot jäävät hämäriksi koska sanoja tai käsitteitä ei määritellä, niin ne voi jättää omaan arvoonsa. Jos esim. tuon nyyti-sivun kirjoittaja olisi halunnut, että neuvot ymmärretään, niin hän olisi ilmaissut itseään selvemmin. Haiskahtaa vallankäytöltä. Samanlaista mystiikkaa on uskonnoissa ja koska ihmiskunnalla on jo pitkä kokemus uskonnollisesta vallankäytöstä, sitä osataan varoa.

Luen Golemanin kirjaa Tunneäly, ja ainakin nyt tähän mennessä vaikuttaa fiksulta. Huomaan, että olen ollut aika lailla tunteideni vietävissä, mutta kannattaisi ennemmin vain itselleen sanoittaa se tunne, mikä mieleen pölähtää ja sitten miettiä, mitä ajattelee asiasta tai tekee. Ajatuksetkaan eivät ole sama kuin ulospäin näkyvä toiminta: sitähän lohdutellaan, että välillä ihmiset ihan mielellään vääntäisivät toiselta niskat nurin, mutta hyvin todennäköisesti toiminta ei ikinä toteudu, eli ei ajatuksiaankaan kannata hävetä. Toisaalta negatiiviset ajatukset syövät kyllä ihmistä. Kun puhutaan toiminnasta, ihminen on toisillekin vastuussa omasta toiminnastaan. Ajatukset ja tunteet ovat oma juttu, niistä ei olla toisille vastuussa, mutta onhan ihminen itse omasta hyvinvoinnistaan vastuussa, ja neg. ajatukset ja tunteet kalvavat hyvinvointia. Vähän sekavaa joo, mutta suosittelen tuota kirjaa kyllä kaikille kiinnostuneille. Minulle on joskus tullut tunteista mielikuva, että ne ovat jatkuvasti syväluotaavien besserwisser-naisten heiniä, he tietävät mitä pitää tuntea ja miten ne pitää ilmaista jne., mutta tuo kirja on jotenkin ihanan arkinen ja ymmärrettävä :)

Mielestäni esim viha on ihmiselle tarpeellinen tunne sillä se auttaa laittamaan rajat. Jos ei koskaan suutu tai vihastu, niin an vaara että ylitsesi kävellään ja että et aseta muille rajoja kuinka hyvin/huonosti sinua voi kohdella. 

Vastuussa olet kuitenkin tunteistasi siinä määrin että se on sinun valintasi jäätkö tähän vihaan vellomaan ja katkeroitumaan, vai päästätkö siitä irti.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 11:57"]

Vastuussa olet kuitenkin tunteistasi siinä määrin että se on sinun valintasi jäätkö tähän vihaan vellomaan ja katkeroitumaan, vai päästätkö siitä irti.

[/quote]

Siinä taas psychobabbleä. Selitä nyt miten voi valita omat tunteensa. Miten se tapahtuu? Miten päästetään irti?

[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 10:46"]

2: No esim. täällä: https://www.nyyti.fi/elamantaitokurssi/opi-elamantaitoa/tunnista-tunteesi-ja-ajatuksesi/ sanotaan: "Tunteet ovat lyhytkestoisia ja ohimeneviä, spontaaneja reaktioita johonkin ulkoiseen tai sisäiseen ärsykkeeseen."

Ja myöhemmin: "Jokainen on vastuussa omista tunteistaan."

Niin eikö nämä ole jo ristiriidassa? Lisäksi samansivuston eri kohdassa puhutaan että tunteiden pitää antaa tulla ja niitä käsitellä: https://www.nyyti.fi/elamantaitokurssi/opi-elamantaitoa/tunnista-tunteesi-ja-ajatuksesi/millaisia-tunteita-koet/vinkkeja-tunteiden-kasittelyyn/

ap

[/quote]

No mielestäni eivät nuo toisiaan poissulje tai ole ristiriidassa. Tämä on ehkä tulkintakysymys. Mielestäni ihminen on vastuussa tunteistaan mitä tulee sen tunteen kestoon ja vahvuuteen. Se reaktio on tietenkin yleensä spontaani, mutta siitäkin vastuu on sillä regoijalla, et voi reaktioihisi juurikaan vaikuttaa, mutta olet niistä ja niiden seurauksista kuitenkin vastuussa.