Lue keskustelun säännöt.
Mitä tarkoittaa "olet vastuussa omista tunteistasi"?
08.05.2013 |
Jos toinen loukkaa (eli itse loukkaantuu) niin miten niin olisin vastuussa omista tunteistani? Jos toinen esim. sanoo "kylläpä teit huonoa ruokaa" ja pahoitan mieleni (eli tulen surulliseksi tai jopa vihaiseksi, ehkä turhautuneeksi). Niin eikö se sanoja ole vastuussa?!?
Kommentit (69)
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 12:16"]
Mielestäni ihminen on vastuussa tunteistaan mitä tulee sen tunteen kestoon ja vahvuuteen.
[/quote]
Totta, mutta tässäkään asiassa kaikki ihmiset ei ole samalla viivalla vaan vastasyntyneillä on havaittu fysiologisia eroja siinä miten he pystyvät tyynnyttämään itsensä tunnemyrkskyn jälkeen. Koetetaan olla toisillemme armollisia niissä rajoissa ettei ketään vahingoiteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20, tutustu esimerkiksi Mikael Saarisen kirjaan Tunnetreenillä tasapainoon. Siinä esitellään yksi tekniikka irti päästämiseen. Muitakin on useita.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 11:04"]
Epäilen suuresti valitseeko ihminen myöskään ajatuksiaan :). Älä ajattele vaalanpunaista elefanttia! Tuliko kuitenkin ajateltua? Pikemminkin ihminen valitsee sen mihin keskittyy päähän pullahtavista ajatuksista ja mihin suuntaan kehittelee arvojaan jne. Ihmisen ajattelu on myös hyvin pitkälti omassa karsinassaan, joissa tietyt jutut on mahdollisia ja tietyt ei, ihmiset ei vain tiedä sitä.
[/quote]
Minä en usko ihmisen ole ihmisen olevan ihan noin satunnaisen ajatteluprosessin armoilla. Ymmärrän kyllä ajattelun rajoittuneisuuden, rajoitteita synnyttää niin monet ulkoiset asiat kuin sisäisetkin asiat (esim. taustalla olevat omat syvät arvot). Mutta vähittäin omia rajojaan voi siirtää ja rikkoa, vaikka täysin rajattomaksi ajattelu ei koskaan tulekaan. Näin voi olla joskus hyödyllistä tehdä jos huomaa että oman ajattelun rajoittuneisuus johtaa tavalla tai toisella omaan tai toisten kärsimykseen.
Itse olen vuosia, varmaan vuosikymmenen jo, harjoittanut "oman mieleni puutarhan hoitamista" aktiivisesti, seurannut ajatteluani ja hallinnut sitä aktiivisesti. Pohtinut omia arvojani ja perusoletuksiani ja muuttanut niitä aktiivisesti jos olen huomannut jotkut niistä hedelmättömiksi, jopa tuhoisiksi. Tällaisessa prosessissa voi löytää yllättävääkin tavaraa, esimerkiksi minulla oli perusoletus, että ihmiset eivät pidä minusta, minkä vuoksi käyttäydyin jatkuvasti varautuneesti ja jäykästi ihmisten seurassa, johon he taas vastasivat pidättyväisyydellä mistä minä päättelin että he eivät todellakaan pidä minusta! Mutta minä muutin ajatukseni ja sitä myötä ihmisten reagointi minuun muuttui. Samoin minulla oli oletus, että minulla ei koskaan tule olemaan paljoa rahaa, että elämäni on rahan osalta aina taistelua. Toteutin uskollisesti käytökselläni perusoletusta ja tuhlasin turhuuksiin kaiken mitä tienasin. Muutin oletuksen muotoon että minulla on mahdollista säästää ja hankkia omaisuutta ja haluamiani isompiakin asioita, ja kas kummaa, se alkoi onnistua.
Ja aina kun huomaan jostain nuosevan vahvoja kielteisiä tunteita, mietin mihin perusoletukseeni tai ajattelumalliini todellisuus tällä kertaa törmäsi. Joskus sen löydettyäni haluan muuttaa ajatteluani, joskus en. Esimerkiksi on ihan ok tuntea "kielteisiä tunteita" kun kuulee tapahtuneista julmuuksista tai vääryyksistä, eikä ole järin viisasta aivopestä itseään vain hyväksymään niitä tyynesti. Sen sijaan jos huomaan tuntevani jatkuvaa ärtymystä vaikka mieheni jostain puhe- tai toimintatavasta joka oikeasti on aika neutraali mutta ei vain oikein mieleni mukainen, voi helpottaa kaikkien arkea jos säädän omaa päätäni enkä vaadi toista muuttumaan.
t. 7
Selitä miten annetaan anteeksi. Äsken et vastannut kysymykseeni. Kirjoitit vain saman asian mitä sanoit aiemmin eri sanoilla.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 12:21"]
Aina voi valita, antaako anteeksi vai jääkö vihaan vellomaan ja katkeroituu. Itse ihmettelen tällaista elämäntyyliä, että tunteisiin jäädään vellomaan ja annetaan niiden tunteiden ohjailla elämää.
[/quote]
Asiat ei ole niin yksinkertaisia. Jos joku ihminen velloo jossain, niin hyvin todennäköisesti se ei silloin itse ole tietoinen prosesseista joita on käynnissä. On vaikea lopettaa sellainen, minkä todellinen syy ei ole tietoisuudessa. Silloin saattaa esim. tehdä aivan vääriä asioita jonkun ongelman korjaamiseksi. Ja eihän se sitten korjaannu, vaan pahenee. Ja ympäristölle tämä on sitten sitä vellomista, vaikka ihminen kyllä yrittää ratkaista tilannetta, se ei vain onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 12:22"]
20, tutustu esimerkiksi Mikael Saarisen kirjaan Tunnetreenillä tasapainoon. Siinä esitellään yksi tekniikka irti päästämiseen. Muitakin on useita.
[/quote]
Missä on varmaan lisää määrittelemättömiä ja hämäriä käsitteitä. Pyysin sinua selittämään.
7, Mielestäni olet aivan pöpi. Sinun tunteesi siis tulevat sinun elämässämenestymisesi tielle mutta olet oppinut manipuloimaan itseäsi ja raivaamaan tieltä ne tunteet jotka eivät sovi yhteen tavoitteidesi kanssa. Järjetöntä. Mikä tavoite voi olla niin tärkeä, että amputoit omaa mieltäsi tuolla tavalla? Ainoa mikä tulee mieleen on hengissäselviytyminen. Oletko väkivaltaisessa parisuhteessa? Rakastivatko vanhempasi sinua?
Minun tunteeni (varsinkin myötätunto) ovat kallein asia minulle. Jos minulla ei olisi tunteita, niin olisin tyhjä kuori. En ikinä voisi kohdella itseäni noin väkivaltaisesti. En ikinä vaihtaisi tunteitani mihinkään. Tunteeni ovat minä, eivät mitään työkaluja joita voi sopivasti käyttää milloin mihinkin tarkoituksiin. Luulen, että sinulla on todella vakavia ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo lause koskee enemmän niitä tilanteita, joissa tunnereaktio on jotenkin poikkeava, mahdollisesti kokijan omien ongelmien takia. Esim.(täysin karkea esimerkki) kaveri ei ehdi lähteä kahville - loukkaannun ja tunnen itseni hylätyksi - alan mahdollisesti syyttää kaveria siitä, että hän ei välitä minusta
vrt.
loukkaannun - säälin itseäni - mutta huomaan, että tunteeni ei ole adekvaatti tilanteeseen nähden - tajuan, että tunne johtuu omista ongelmistani, kaverini ei ole vastuussa siitä - tunne laantuu - en ala syytellä kaveriani.
20, et sinä ole minulta mitään pyytänyt - en myöskään ole luvannut selittää sinulle mitään. Tutustu nyt tuohon Saarisen kirjaan, siinä ei liikuta käsitteiden tasolla ollenkaan. Siinä taputellaan ja koputellaan itseä :D Tavoitteena on sama efekti kuin eläimillä, kun ne stressaavan tapahtuman jälkeen ravistelevat itseään ja jatkavat eteenpäin.
t. se, joka suositteli kirjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 12:54"]
Minusta tuo lause koskee enemmän niitä tilanteita, joissa tunnereaktio on jotenkin poikkeava, mahdollisesti kokijan omien ongelmien takia. Esim.(täysin karkea esimerkki) kaveri ei ehdi lähteä kahville - loukkaannun ja tunnen itseni hylätyksi - alan mahdollisesti syyttää kaveria siitä, että hän ei välitä minusta
vrt.
loukkaannun - säälin itseäni - mutta huomaan, että tunteeni ei ole adekvaatti tilanteeseen nähden - tajuan, että tunne johtuu omista ongelmistani, kaverini ei ole vastuussa siitä - tunne laantuu - en ala syytellä kaveriani.
[/quote] Entä jos se ratkaisu on jostain syystä äärimmäisen vaikea uskoa ja kaikki faktat puhuvat sen puolesta. Vaikka tuossa kaveriesimerkissä tämä kaverin kieltäytyminen tapahtuu jatkuvasti. Missä sitten menee se raja, että olen oikeutettu tuntemaan itseni hylätyksi? Se asia ja ongelmahan ei muutu, jos kiellän jatkuvasti sen ongelman olemassaolon enkä tee sille muuta, kuin sopeudun itse tilanteeseen. Olenko huono ihminen, jos pyrin muuttamaan sitä tilannetta ja todellisuutta, enkä pelkästään omia tunteitani ja asenteitani?
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 11:28"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 10:50"]
Siitä ei tarvitse loukkaantua.
[/quote] Mutta kun se loukkaantuminen on juuri se ensisijainen spontaani tunnereaktio, se ohjaus voi tulla sen jälkeen. Tunne on kuitenkin jo tullut! Kuka siitä on vastuussa? ap
[/quote] Jokainen tunne syntyy sinun omista ajatuksistasi, se "tunne" ei siis lennähdä ilmasta sisääsi. Sinä itse ajattelet sen tunteen tarvitseman ajatuksen. Tässä kohtaa on se kehittymisen paikka jos jotain tarvitsee kehittää.
[/quote] entä jos löydät puolisosi toisen kanssa sängystänne? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 12:24"]
Selitä miten annetaan anteeksi. Äsken et vastannut kysymykseeni. Kirjoitit vain saman asian mitä sanoit aiemmin eri sanoilla.
[/quote]
Ei edes tarvitse antaa anteeksi, kun lopettaa niiden itselle tehtyjen vääryyksien ajattelemisen. Anteeksiannon tarve syntyy juuri siitä että raahaa edelleen mielessään jotain mikä on jo ollutta ja mennyttä. Kun palaa nykyhetkeen ei ole muuta kuin se mitä on nyt. Ei tarvitse antaa kellekään anteeksi jos juuri nyt kukaan ei satuta.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 12:54"]
Minusta tuo lause koskee enemmän niitä tilanteita, joissa tunnereaktio on jotenkin poikkeava, mahdollisesti kokijan omien ongelmien takia. Esim.(täysin karkea esimerkki) kaveri ei ehdi lähteä kahville - loukkaannun ja tunnen itseni hylätyksi - alan mahdollisesti syyttää kaveria siitä, että hän ei välitä minusta
[/quote]
Jos tätä kehittelee eteenpäin tää kohdehenkilö on kasvanut ympäristössä jossa kahville lähtemättömyys on aivan karmea asia ja aiheuttaa suurta häpeää, ja tästä alkaa sitten kova ponnistelu sen eteen että kyseinen henkilö muuttaa a) itseään ja b) kaveriaan niin ettei näin enää koskaan tapahtuisi. Koska ihmiset nyt kuitenkin jättävät lähtemättä kahville täysin kohdehenkilöstä riippumattomista syistä, tiedossa on jatkuvaa "vellomista" eikä ankarat ponnistelut johda mihinkään muuhun kuin yhä paheneviin ristiriitoihin. Sitten joku päivä kohdehenkilö tajuaa ensimmäistä kertaa, todennäköisesti jonkun muun avustamana, että hei, ihan oikeasti maapallo ei syöksy radaltaan jos kaveri ei lähde kahville. Se on koehenkilölle suuren ihmetyksen ja vapauksen hetki. Sen jälkeen ei tarvi enää harjoittaa mitään asenteen muuttamista tai ponnistelua että "tunteissa vellominen" lakkaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, toki näin. Eli minusta tuo lause on nimenomaan ohje niille, joilla on jotain ongelmia ihmissuhteiden tai omien tunteiden kanssa (ja kellä nyt ei olisi ainakin vähän), ja siten taipumus siihen, että tunteet kumpuavat oman pään sisältä enemmän kuin reaktioina ulkoisiin tapahtumiin (mulla on tuota taipumusta, joten olen joutunut miettimään asiaa paljon).
Mutta tietenkin on tilanteita, joissa tunnereaktiot ovat aivan adekvaatteja. Mä en oikein osaa yhdistää tuota "ohjetta" näihin tilanteisiin.
Ehkä se vastuun ottaminen omista tunteista esim. tuossa kaverin jatkuvan kieltäytymisen yhteydessä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että suojelee itseään uusilta pettymyksiltä lopettamalla itse yhteydenotot. Ja ehkä syvällisemmällä tasolla sitä, että hyväksyisi, että a) kaverin ei ole pakko haluta olla tekemisissä kanssani ja b) (tärkeämpi pointti) se, että kaveri ei halua olla kanssani, ei kerro YHTÄÄN MITÄÄN minun arvostani tai tärkeydestäni. Olen itse aidosti alkanut tajuta tuon jälkimmäisen vasta nyt 3-kymppisenä. Siis tiesin sen aiemminkin, mutta vasta nyt olen alkanut sisäistää sitä.
Ehkä vielä yksi näkökulma: jos kaveri ei vaikuta haluavan olla kanssani, ja koen sen takia negatiivisia tunteita, niin saatan tuollaisessa tilanteessa kokea katkeruutta kaveriani kohtaan ja tarvetta syyttää häntä hylkäämisestä tms. Eli kytken ne negatiiviset tunteeni kaveriini. Ja uskon, että se johtuu siitä, että koen itseni huonoksi, jos mun kanssa ei haluta olla. Kun aidosti tajuan, että mun arvoa ja hyviä ominaisuuksia ei vähennä se, että joku ei halua mun kanssa olla, niin en enää vastuuta kaveriani näistä negatiivisista tunteistani. Eli katkeruus, riippuvuus ym. katoavat ja jäljelle jää vain oma harmi tilanteesta. Tuo olisi ehkä sitä vastuunottoa omista tunteista tilanteessa, jossa negatiiviset tunteet ovat oikeutettuja.
Taisi olla varsin sekava selitys, mutta suunnilleen noin ajattelen :)
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 13:09"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 12:54"]
Minusta tuo lause koskee enemmän niitä tilanteita, joissa tunnereaktio on jotenkin poikkeava, mahdollisesti kokijan omien ongelmien takia. Esim.(täysin karkea esimerkki) kaveri ei ehdi lähteä kahville - loukkaannun ja tunnen itseni hylätyksi - alan mahdollisesti syyttää kaveria siitä, että hän ei välitä minusta
vrt.
loukkaannun - säälin itseäni - mutta huomaan, että tunteeni ei ole adekvaatti tilanteeseen nähden - tajuan, että tunne johtuu omista ongelmistani, kaverini ei ole vastuussa siitä - tunne laantuu - en ala syytellä kaveriani.
[/quote] Entä jos se ratkaisu on jostain syystä äärimmäisen vaikea uskoa ja kaikki faktat puhuvat sen puolesta. Vaikka tuossa kaveriesimerkissä tämä kaverin kieltäytyminen tapahtuu jatkuvasti. Missä sitten menee se raja, että olen oikeutettu tuntemaan itseni hylätyksi? Se asia ja ongelmahan ei muutu, jos kiellän jatkuvasti sen ongelman olemassaolon enkä tee sille muuta, kuin sopeudun itse tilanteeseen. Olenko huono ihminen, jos pyrin muuttamaan sitä tilannetta ja todellisuutta, enkä pelkästään omia tunteitani ja asenteitani?
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 12:44"]
7, Mielestäni olet aivan pöpi. Sinun tunteesi siis tulevat sinun elämässämenestymisesi tielle mutta olet oppinut manipuloimaan itseäsi ja raivaamaan tieltä ne tunteet jotka eivät sovi yhteen tavoitteidesi kanssa. Järjetöntä. Mikä tavoite voi olla niin tärkeä, että amputoit omaa mieltäsi tuolla tavalla? Ainoa mikä tulee mieleen on hengissäselviytyminen. Oletko väkivaltaisessa parisuhteessa? Rakastivatko vanhempasi sinua?
Minun tunteeni (varsinkin myötätunto) ovat kallein asia minulle. Jos minulla ei olisi tunteita, niin olisin tyhjä kuori. En ikinä voisi kohdella itseäni noin väkivaltaisesti. En ikinä vaihtaisi tunteitani mihinkään. Tunteeni ovat minä, eivät mitään työkaluja joita voi sopivasti käyttää milloin mihinkin tarkoituksiin. Luulen, että sinulla on todella vakavia ongelmia.
[/quote]
En ole väkivaltaisessa parisuhteessa vaan oikein hyvässä 13 vuotta jatkuneessa avioliitossa. Minulla oli hyvä lapsuus ja vanhempani rakastivat minua.
Mutta en minä mitään tunteetonta elämää elä. Päinvastoin! Esimerkiksi joka päivä kun katson lapsiani tai miestäni tai koiraani tai vaikka juuri puhjenneita kukkia, tunnen liikutusta ja iloa, rakkautta. Tunnen pelkästä olemassa olemisestani onnen ja energisyyden tunnetta. Tunnen myötätuntoa jos joku kärsii. Tunnen surua jos on syytä. Tunnen toisinaan vihaakin enkä pidä sitä aina vahingollisena tunteena.
Mutta se tavoite minkä vuoksi pohdin ja muokkaan omaa ajatus- ja sitä kautta tunnemaailmaani on ONNELLISUUS ja sisäinen rauha. Uskon, että kun olen onnellinen, olen myös rakastavampi ja "hyödyllisempi" ihminen läheisilleni ja maailmalle, joten se ei ole pelkästään itsekäs tavoite vaikka se toki sitäkin on. Olen vaan huomannut, että usein itseen on menneisyydessä ehdollistunut ajattelu- ja tunnemalleja, jotka aiheuttavat pelkästään ikäviä asioita elämään. Olen myös havainnut, että pystyn vaikuttamaan ajatuksiini ja tunteisiini. Miksi pitäisin palavaa hiiltä käsissäni ja valittaisin että se polttaa, jos minulla on myös vaihtoehto heittää se hiili pois ja olla kärsimättä sen takia?
Olen myös ehdottomasti eri mieltä siitä että tunteet olisi yhtä kuin ihminen. En minä ainakaan ole tunteeni. Minä olen se joka tuntee, se joka ajattelee. Ajatuksia tulee ja menee, tunteita tulee ja menee, elämän eri aikoina on erilaiset ajatukset ja tunteet olleet hallitsevia minussa. Ja kuitenkin minä olen ollut sama, sama minuus on jatkunut, kehittyen ja muuttuen, mutta samana kuitenkin. Jos minä olen tänään iloinen ja huomenna surullinen, minä olen sama minä, jonka perusolemukseen ei kuulu sen enempää iloisuus kuin surullisuuskaan. Ne ovat kuin pilviä joita kulkee taivaalla, mutta minä olen se taivas jolla ne kulkee, en mikään pilvi.
t. 7
7 vaikuttaa minusta taas suurelta ajattelijalta. Missä vaikutat (vaikutatko jossain ammatissa, esim. psykologi, SH, sosiaalityöntekijä?)? Kirjoitatko blogia?
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 13:06"]
20, et sinä ole minulta mitään pyytänyt - en myöskään ole luvannut selittää sinulle mitään. Tutustu nyt tuohon Saarisen kirjaan, siinä ei liikuta käsitteiden tasolla ollenkaan. Siinä taputellaan ja koputellaan itseä :D Tavoitteena on sama efekti kuin eläimillä, kun ne stressaavan tapahtuman jälkeen ravistelevat itseään ja jatkavat eteenpäin.
t. se, joka suositteli kirjaa.
[/quote]
Sinä puhuit anteeksiannosta ja pyysin sinua selittämään miten anteeksiantaminen käytännössä tapahtuu. Katsoin googlella mitä tuosta kirjasta sanottiin ja näytti olevan jotain vaihtoehtohoitohömppää. Vieläkin kaipailen sinulta kunnollista selitystä mutta sitä taida tulla. Arvasinhan.
7. olet ihan oikeassa, mutta sulta kuitenkin puuttuu ajattelusta syvyys, joka tulee siitä että EI ole elänyt onnellista lapsuutta. Se mitä sä kuvaat on terveen psyyken kykyä katsella maailmaa ja se on tavoitetila, mutta kun kaikilla ei ole tervettä psyykeä eivätkä he siksi pysty tavoitetilaan (vielä, kaikki ei koskaan).
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 13:14"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 12:24"]
Selitä miten annetaan anteeksi. Äsken et vastannut kysymykseeni. Kirjoitit vain saman asian mitä sanoit aiemmin eri sanoilla.
[/quote]
Ei edes tarvitse antaa anteeksi, kun lopettaa niiden itselle tehtyjen vääryyksien ajattelemisen. Anteeksiannon tarve syntyy juuri siitä että raahaa edelleen mielessään jotain mikä on jo ollutta ja mennyttä. Kun palaa nykyhetkeen ei ole muuta kuin se mitä on nyt. Ei tarvitse antaa kellekään anteeksi jos juuri nyt kukaan ei satuta.
[/quote]
Sen perusteella mitä kirjoitit olisi voinut luulla, että se "irti päästäminen" edellyttää anteeksiantoa joten kysyin sinulta ensin, että miten se irtipäästäminen käytännössä tapahtuu ja sinä puhuit sitten anteeksiannosta joten kysyin sinulta, että miten se anteeksiantaminen sitten tapahtuu ja nyt sanot ettei tarvitsekaan antaa anteeksi. Onko sinulla ongelmia luetun ymmärtämisessä? Et ole vieläkään vastannut kysymyksiini vaan väistelet muttet kovinkaan taidokkaasti.
Tulee tunne siitä, että et halua valaista tarkemmin ajatuksiasi koska niissä on jotain sellaista mikä ei kestä päivänvaloa.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 12:03"]
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 11:57"]
Vastuussa olet kuitenkin tunteistasi siinä määrin että se on sinun valintasi jäätkö tähän vihaan vellomaan ja katkeroitumaan, vai päästätkö siitä irti.
[/quote]
Siinä taas psychobabbleä. Selitä nyt miten voi valita omat tunteensa. Miten se tapahtuu? Miten päästetään irti?
[/quote]
Aina voi valita, antaako anteeksi vai jääkö vihaan vellomaan ja katkeroituu. Itse ihmettelen tällaista elämäntyyliä, että tunteisiin jäädään vellomaan ja annetaan niiden tunteiden ohjailla elämää. Mielestäni tunteisiin sopii jollain tapaa sama sanonta kuin viinaankin, että tunteet ovat hyvä renki, mutta huono isäntä.