Lue keskustelun säännöt.
En pidä esikoisestani :(
01.05.2013 |
Sen jälkeen kun kuopus syntyi, tunne on vaan voimistunut päivä päivältä ja tänään olin jo aamuseiskalta niin pettynyt tähän, että mies vei molemmat lapset ulos jotta voin rauhoittua. Senkun kauhistelette, minua itsekin harmittaa tilanne! En vaan tiedä, miten tästä eteenpäin.
Esikoinen on haastava, vaativa ja raivostuttava erityistarpeinen lapsi. Hänellä on muutama diagnoosi mutta ne eivät itsessään ole ongelma, vaan lapsen käytös. Oli hän sitten päiväkodissa, kotona tai kylässä, se on ongelma kaikkialla. Ja siihen minäkin reagoin. Ensinnäkin, lapsi ei kunnioita ketään tai mitään: häneltä puuttuu luontainen kyky olla ryhmässä, pitää suunsa kiinni oikeissa paikoissa jne. Toiseksi, yksikään asia ei ole vielä mennyt hänen päähänsä perille ja PYSYNYT siellä! Samoja asioita hoetaan päivästä ja tunnista toiseen, reaktio on aina hämmästynyt tai sellainen, ettei kiinnosta. On satuttanut itsensä monta kertaa kun on koheltanut ja juossut kielloista huolimatta; siinä missä muut lapset tajuavat syy-seurausyhteyden, tämä yksi juoksee taatusti seuraavallakin kerralla vaikka juuri satutti itsensä kivuliaasti. Lapsi on myös täysin vahdittava, vaikka ikänsä puolesta pitäisi jo mm. ulkoilla itsekseen; impulsiivinen ja outo käytös sekä logiikka, jota kukaan muu ei tajua paitsi hän itse, on todella väsyttävää seurattavaa. Ja kun lapsi löytyy esim. tekemästä jotain kiellettyä, hän valehtelee päin naamaa ja näyttää itsekin uskovan sen, koska loukkaantuu raivoisasti meille vanhemmille omien tekojensa seurauksista.
Kaikki nämä vuodet kun on tullut taisteltua, olen menettänyt elämäniloani ja mielenterveyttäni (kirjaimellisesti, olin sairaslomalla erään kesä"loman" päätteeksi!) enkä vaan osaa pitää lapsestani. Mutta sitten näkyi pilkahdus valoa ja kuopus syntyi. Hän on kipakka tapaus eikä ehkä helpoimmasta päästä hänkään. Vaan hän on myös NORMAALI, ainakin normaalin rajoissa, ei tee typeryyksiä tyyliin esikoinen eikä tappele samoista asioista joka helvetin päivä. Hänen kanssaan ei tarvitse vääntää siitä, voidaanko poiketa polulta tai miksi vessa vedetään. Tämmöinen yhdessäolo on uskomattoman palkitsevaa!
Joku varmaan on kiinnostunut mieheni tunteista. Hän on kyllästynyt esikoisen käytökseen, mutta sietää sitä paremmin kuin minä. Tahtoo yrittää vielä, josko saisi muutoksen aikaan. Otti töistä nyt vapaata ja aikoo olla kotona enemmän. Nostan hänelle kyllä hattua, mutta samaan aikaan on vaikea uskoa muutokseen.
Kommentit (107)
Sellainen oikaisu myös, että lapsi oli omituinen jo silloin kun jaksoimme häntä. Meitä vanhempia on helppo syyttää kaikesta, mutta me emme alunperin olleet väsyneitä häneen vaan ihmettelimme vain epäsopivaa, outoa käytöstä. Kuinkas se lapsi nyt silleen muita potki..? Miksiköhän hän kieltäytyi taas osallistumasta lauluhetkeen..? Onko tosiaan niin, ettei hän ymmärrä tätäkään sääntöä vaikka vuosia siitä on jankattu..? Jne. Jossain vaiheessa kyllästyimme ja väsymys tulvi yli, aloimme mm. rankaisemaan lasta huonosta käytöksestä. Sitä emme olleet tehneet ennen, koska päiväkodin mukaan liika negatiivinen palaute johtaisi huonoihin tuloksiin. Vaan eipä se pelkkä kehuminenkaan ihmeitä tehnyt.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulosteella sotkeminen on myös yksi kaksisuuntaisen mielialahäiriön oire.
AP, onko kukaan asiantuntija tai lääkäri ehdottanut et lapsi voi olla mielisairas vai keksittyykö kaikki asberger piirteisiin ja sun syyttelyyn?
Kertokaa minulle, kuka adoptoisi erityslapsen?
Voin itse vastata, että ei kukaan. Ei kukaan!
Miten se adoptio- tai sijaisperhe jaksaa tuota jatkuvaa temppuilua (joka ei oikeasti parane vaikka kuinka rakastaisi puhki!) jos omat biologiset vanhemmatkin väsyvät siihen?
Tästä siistä adoptio tms. ei ole mikään ratkaisu asiaan.
Meillä on as-piirteinen esikoinen, joka on pari kertaa vuodessa viikon isovanhemmilla lomailemassa, jotta me saamme taas kerätä voimia. Ja vaikka isovanhemmatkin lasta kovasti rakastavat ja ovat todella hyväkuntoisia kuuskymppisiä, niin silti hekin ovat väsyneitä viikon jälkeen.
Sellaista ihmistä ei olekaan kuka jaksaa erkkalasta joka päivä, eikä ikinä kerro väsymyksestään muille.
Nämä adoptiota huutelevat ovat sellaisia, joilla ei ole minkäänlaista kokemusta erityislapsista. Sellaisten kommentit kannattaa jättää omaan arvoonsa.
Ap, jos teidän lapsella on jo diagnoosi, niin teillä oletettavasti on hoitosuhde jonnekin? Eli suora puhelinnumero jos ei muuta. Olkaa aktiivisia ja vaatikaa tukipalveluja tms. Olen itse huomannut, että mitään ei tuoda tarjottimella erityislasten vanhemmille, vaan kaikki täytyy itse selvittää ja vaatia.Ja tarvittaessa maksaa itse, koska joka paikassa säästetään. Tässä maassa täytyy olla todella sairas tai todella pulassa ennenkuin apua tarjotaan.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 15:40"]
Ja toinen piti vääntää, vaikka yhdessäkin olisi ollut haastetta riittävästi... huooahh...
[/quote]
Toisessa ei ole tuollaisia piirteitä ja ilman häntä en olisi jaksanut äitiyttä enää hetkeäkään. Hän toi elämääni toivoa ja kiitos kuopuksen, sain kokea myös normaalia äitiyttä.