Lue keskustelun säännöt.
En pidä esikoisestani :(
01.05.2013 |
Sen jälkeen kun kuopus syntyi, tunne on vaan voimistunut päivä päivältä ja tänään olin jo aamuseiskalta niin pettynyt tähän, että mies vei molemmat lapset ulos jotta voin rauhoittua. Senkun kauhistelette, minua itsekin harmittaa tilanne! En vaan tiedä, miten tästä eteenpäin.
Esikoinen on haastava, vaativa ja raivostuttava erityistarpeinen lapsi. Hänellä on muutama diagnoosi mutta ne eivät itsessään ole ongelma, vaan lapsen käytös. Oli hän sitten päiväkodissa, kotona tai kylässä, se on ongelma kaikkialla. Ja siihen minäkin reagoin. Ensinnäkin, lapsi ei kunnioita ketään tai mitään: häneltä puuttuu luontainen kyky olla ryhmässä, pitää suunsa kiinni oikeissa paikoissa jne. Toiseksi, yksikään asia ei ole vielä mennyt hänen päähänsä perille ja PYSYNYT siellä! Samoja asioita hoetaan päivästä ja tunnista toiseen, reaktio on aina hämmästynyt tai sellainen, ettei kiinnosta. On satuttanut itsensä monta kertaa kun on koheltanut ja juossut kielloista huolimatta; siinä missä muut lapset tajuavat syy-seurausyhteyden, tämä yksi juoksee taatusti seuraavallakin kerralla vaikka juuri satutti itsensä kivuliaasti. Lapsi on myös täysin vahdittava, vaikka ikänsä puolesta pitäisi jo mm. ulkoilla itsekseen; impulsiivinen ja outo käytös sekä logiikka, jota kukaan muu ei tajua paitsi hän itse, on todella väsyttävää seurattavaa. Ja kun lapsi löytyy esim. tekemästä jotain kiellettyä, hän valehtelee päin naamaa ja näyttää itsekin uskovan sen, koska loukkaantuu raivoisasti meille vanhemmille omien tekojensa seurauksista.
Kaikki nämä vuodet kun on tullut taisteltua, olen menettänyt elämäniloani ja mielenterveyttäni (kirjaimellisesti, olin sairaslomalla erään kesä"loman" päätteeksi!) enkä vaan osaa pitää lapsestani. Mutta sitten näkyi pilkahdus valoa ja kuopus syntyi. Hän on kipakka tapaus eikä ehkä helpoimmasta päästä hänkään. Vaan hän on myös NORMAALI, ainakin normaalin rajoissa, ei tee typeryyksiä tyyliin esikoinen eikä tappele samoista asioista joka helvetin päivä. Hänen kanssaan ei tarvitse vääntää siitä, voidaanko poiketa polulta tai miksi vessa vedetään. Tämmöinen yhdessäolo on uskomattoman palkitsevaa!
Joku varmaan on kiinnostunut mieheni tunteista. Hän on kyllästynyt esikoisen käytökseen, mutta sietää sitä paremmin kuin minä. Tahtoo yrittää vielä, josko saisi muutoksen aikaan. Otti töistä nyt vapaata ja aikoo olla kotona enemmän. Nostan hänelle kyllä hattua, mutta samaan aikaan on vaikea uskoa muutokseen.
Kommentit (107)
Lohduttavaa on ettei lapsesta tarvitsekaan pitkää. Riittää, että häntä rakastaa.
Kuulostaa hyvin raskaalta enkä yhtään ihmettele, että olet väsynyt lapseen. Oma väsymys ja viha sitten kohdistuu lapseen, vaikka sinun tulisi muistaa, ettei ole hänen vikansa millaiseksi hän on syntynyt.Ymmärrän kuitenkin turhautumisen.
Auttaisiko jos listaisit itsellesi niitä positiivisia piirteitä mitä lapsessa on? Voit tehdä myös listaa niistä asioista, joita on mukava tehdä lapsen kanssa ja jotka yleensä onnistuvat parhaiten. Keskity tekemään niitä lapsen kanssa. Auttaisiko myös jos ottaisitte miehen kanssa vuoroillat, jolloin vain toinen hoitaisi ja ottaisi vastuun lapsesta. Toinen tekisi omia juttuja ja puuhailisi kuopuksen kanssa.
Tsemppiä tulevaisuuteen. Toivottavasti aika auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuulostaa. Meillä ei tilanne ole yhtä paha enkä inhoa esikoista, mutta nyt kun lapsia on kaksi, ne kaikki poikkeavuudet esikoisessa oikein hyppäävät silmille. Etenkin kun kakkonen on ikätasoaan edellä ja on monessa asiassa jo isosisarustaan parempi.
Teillä ei taida olla diagnoosi kohdallaan. Meilläkin sitä pihdattiin ihan älyttömästi ja jostain syystä haluttiin tarjota ihan kaikkia muita mahdollisia paitsi sitä oikeaa!
Nyt on sitten viimeinen tilaisuus saada asiat kuntoon, että lapsi saa tarvitsemansa tukitoimet kouluun. Hän ei ehkä tule tuolla käytöksellä pärjäämään normaalissa luokassa.
Olethan itse käynyt psykologilla juttelemassa omasta jaksamisestasi?
Miehesi ja lasten isä tahtoo yrittää vielä?
Mitä toi tarjoittaa? Mitä sinä aiot lapsellesi tehdä jos "yrittäminen" ei luonnistukaan haluamallasi tavalla?
Melko tyypillinen adhd. Meillä oli identtinen tilanne ja lastensuojelu saatiin niskaamme. Ihan normaali perhe ja normaalit kuviot. Vuosien turhien tutkimusten jälkeen tuli adhd-diagn. johon lääkitys ja oikea tuki. Auttoi. Tosin itse olin sinä vaiheessa jo niin loppu, etten jaksanut iloita. Koko prosessi vei niin paljon, että siitä toipuminen vei pari vuotta. Pahinta oli tuen puute ja juuri AP.n mainitsemien typeryyksien toitotus eli kliseet lastenkasvatukseen. Adhd tutkimuksia ruinattiin vuosia. Sitä ennen piti läpi käydä monta turhaa kuluttavaa vaihetta. Ei ole ihan helppo tie. Tsemppiä AP.lle.
Tulee vaikutelma, että olet ap tosi poikki ja uuvuksissa, olisin varmasti itsekin haastavan lapsen kanssa. Erityislapsi on kuitenkin aina erityislapsi, vaikka eri menetelmillä/terapioilla ja kasvulla voidaan joitain asioita saada eteenpäin/paremmaksi niin erityisyyttä ei silti saada pois! Jos toiveet ja odotukset on aikuisilla epärealistisia erityislapsen kanssa niin päätä hakataan seinään jatkuvasti. On hyväksyttävä lapsen erilaisuus ja erityisyys. Kun pystyy ensin hyväksymään asian on helpompi lähteä muuttamaan omia toimintatapoja.
Erityislapsi tulee aina tarvitsemaan tukea ja apua, erityislapsista kasvaa erityisaikuisia! Mutta tärkeintä on hyväksymisen rinnalla aikuisen hahmottaa, että lapsi ei ole tahallaan hankala, ei hän oikeasti ole tyhmä vaikka siltä varmasti usein tuntuu. Lapsen ajattelun ja mielenmallit vaan poikkeavat suuresti valtaväestön malleista. On totta että tietyt taidot ovat rajallisia, kun niitä taitoja ei pystytä taikomaan lapselle on vanhempien tehtävä töitä (loputtoman paljon), jotta omaksuvat hiljalleen keinoja kuinka oman erityislapsen kanssa saadaan arki sujumaan. Vanhemmuus on aina haaste, erityislapsen kanssa potenssiin sata!
Tsemppiä teille, selviätte kyllä jos olette halukkaita aidosti löytämään lapsen näkökulmasta toimivia ratkasuja. Erityislapset vie voimia, mutta voivat myös antaa paljon ja avata maailman mitä "normaalit" eivät tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 10:08"]
Tässä jotain esikoisen kummallisuuksia:
* Kyvyttömyys tehdä ryhmässä oikeastaan mitään. Jos lapsella ei ole omaa aikuista jatkuvasti vieressä rauhoittelemassa/muistuttamassa/pitämässä aloillaan, hän hyppii pitkin huonetta ja lähtee paikaltaan, koskettelee muita ihmisiä epäsopivasti ja tulee "iholle" riehumaan. Joukkuelajia pelatessa tekee omia maaleja eikä välitä säännöistä, koska "minun tapani on parempi". Muiden pelaajien vihastumiseen vastaa itsekin suuttumalla tai jatkamalla touhujaan ylimielisen oloisena ja täysin välittämättä. Jos häntä vaatii pelaamaan sääntöjen mukaan, hänen kiinnostuksensa loppuu siihen.
* Jatkuva asioiden/tekemisten unohtelu. On menossa vessaan; pääsee sinne, laittaa valot päälle ja sulkee oven...tulee ulos vessasta, vetää housunsa ylös ja kysyy "ööö...mitäs minä olinkaan tekemässä?". Vastaavasti on menossa pesemään käsiään mutta meneekin pissalle tai toistepäin (ja unohtaa tehdä sen, mitä piti). Kaikki jää kesken, toisaalta voi uppoutua omiin leikkeihinsä tuntikausiksi yksinkin.
* Pakkomielteet. Tietyllä autolla ei saisi ajaa ollenkaan, tuota polkua pitkin ei ainakaan kävellä "enkä muuten varmasti mene siihen kauppaankaan".
* Pelot. Jatkuvia, toistuvia, ei pääse eroon normaalein konstein jotka toimivat muilla ikäisillään. Yökastelee koska ei uskalla mennä vessaan; ei auta että valot on päällä pitkin asuntoa, ei auta oma yövalo, ei puheet eikä palkinnot. Tulee iloisesti kertomaan aamulla miten ei pissannut yöllä housuunsa, hetkeä aiemmin on vienyt pissaiset pikkarit pyykkiin ja petivaatteet haisevat. Tykkää matkustaa autoilla, mutta säikkyy niitä liikenteessä; imurin ääni pelottaa mutta itse tehdyt, järkyttävän kovat äänet ovat ok.
Kyllä on monesti hukassa oleva olo tämän lapsen kanssa, varsinkin kun kuopus on aivan eri maata!
Ap
[/quote]
Uskon et esikoinen on kuvailemasi kaltainen mut toi et korostat kuopusta ja vertaan sairasta lastasi sisareensa tekee sinusta kylmän ja vittumaisen oloisen.=(
En kyllä jaksaisi itsekään. Toivottavasti ap saatte apua jostain ulkopuolelta, joka myös oikeasti auttaisi. Sinun ja toki miehesikin pitäisi päästä välillä "irti" tilanteesta kokonaan, ikäväähän se lapselle on että vanhemmat ei jaksa, mutta parempi erossa vähän aikaa, kuin se että vanhempi pimahtaa kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa rankalta. Joku diagnoosi lapselle varmastikin tulee, ADHD tms. Tunnen erään samankaltaisen eikä lopulta pärjännyt normaaliluokassa ja lisäksi joutui (tai pääsi) osastolle hoitoon tilapäisesti. Terveeltä lapsesi ei kuulosta eikä siis voi olettaa että hänestä sellaista tuleekaan joten normaalin käytöksen ja ymmärryksen vaatiminen häneltä on turhaa. Parasta että saatte hänet nyt ammattiavun piiriin (perheterapeutit ym tuskin tässä auttavat) eli hoitojaksolle ja siellä osaavat paremmin tulkita lapsen käytöstä, tehdä oikean diagnoosin ja etsiä lääkityksen. Ilkeyttään lapsi tuskin on sellainen kuin on. Jos tilanne vielä pahenee, on kai olemassa paikkoja joissa lapset voivat asua pysyvästi ja saada apua ympärivuorokautisesti, olla tasavertaisia muiden kanssa, käydä koulua sillä tavoin kuin se heiltä onnistuu jne. Loppujen lopuksi hyvällä hoidolla saataneen ihan yhteiskuntakelpoisia ihmisiä jotka löytävät oman paikkansa maailmassa.
Adhd on sun lapsella ja lääkkeen voi aloittaa alkaen 6v. Ei aiemmin saa määrätä. Noin se menee adhd lapsilla, että vika halutaan löytää perheestä. Olen tuon kaiken käynyt osittain lävitse. Lapsellani on äidinkielen oppimisvaikeus ja hän itse sanoo ettei pysty keskittymään ja siihen ei auta nukkuminen, ruoka, eikä mun neuvot. Koulupsykologi kun halusi meistä vanhemmista löytää syyn. Kun lapsi on jo 10v. niin kannattaisi kuunnella häntäkin, eikä vaan syytellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko harkinnut lapsen antamista adoptioon? Jos et pidä hänestä, voisi hän ehkä saada jostain muualta rakastavat vanhemmat. Moni lapseton pariskunta ottaisi lapsesi ilomielin itselleen. Tulevaisuudessa repertuaari myös laajenee, kun homoparit saanevat parin vuoden sisällä adoptio-oikeuden.
Mun pojalla siis pelkkä äidinkielen oppimisvaikeus ja keskittymis ongelma. On muuten tosi kiva kaikkia kohtaan, mutta eipä riitä. On myös sosiaalinen ja pidetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 13:50"]
Oletko harkinnut lapsen antamista adoptioon? Jos et pidä hänestä, voisi hän ehkä saada jostain muualta rakastavat vanhemmat. Moni lapseton pariskunta ottaisi lapsesi ilomielin itselleen. Tulevaisuudessa repertuaari myös laajenee, kun homoparit saanevat parin vuoden sisällä adoptio-oikeuden.
[/quote]
Kotimaiset adoptiolapset ovat pääasiassa vauvoja eikä myöskään millään muotoa ole ison lapsen etu, että häneltä katkaistaan siteet biologiseen perheeseen. Niin adoptiossa tapahtuu.
Isommat lapset otetaan huostaan ja annetaan sijaisperheisiin, mutta niistä on niin paljon pulaa, että haastavammat lapset päätyvät laitoksiin, heille ei ole ottajaa. Eikä sitä paitsi huostaanottoa ihan kevyin perustein tehdä.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 13:56"]
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 13:50"]
Oletko harkinnut lapsen antamista adoptioon? Jos et pidä hänestä, voisi hän ehkä saada jostain muualta rakastavat vanhemmat. Moni lapseton pariskunta ottaisi lapsesi ilomielin itselleen. Tulevaisuudessa repertuaari myös laajenee, kun homoparit saanevat parin vuoden sisällä adoptio-oikeuden.
[/quote]
Kotimaiset adoptiolapset ovat pääasiassa vauvoja eikä myöskään millään muotoa ole ison lapsen etu, että häneltä katkaistaan siteet biologiseen perheeseen. Niin adoptiossa tapahtuu.
Isommat lapset otetaan huostaan ja annetaan sijaisperheisiin, mutta niistä on niin paljon pulaa, että haastavammat lapset päätyvät laitoksiin, heille ei ole ottajaa. Eikä sitä paitsi huostaanottoa ihan kevyin perustein tehdä.
[/quote]
AP voisi ottaa lastensuojeluviranomaisiin yhteyttä ja esimerkiksi kertoa olevansa ailahteleva ja alkoholiongelmainen, kykenemätön lapsen kasvatukseen. Johan tapahtuisi huostaanotto kuin simsalabim ja AP pääsisi vaikeasta esikoisestaan eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei adoptoisi AP:n lasta, se on varma. Kukahan adoptoisi mu kehitysvammaisen 11v. kun kerta kysyntää on niin paljon. On kuitenkin helpompi kuin AP: n lapsi. Toi itse täydellisyys voisi ottaa kummatkin.
Taatusti pässein kommenntti AV:llä ikinä!
Jos omat vanhemmat ei jaksa niin miten ihan vieraat ihmiset sitten jaksaisivat erityislasta? Tai jaksavat toki ja tsemppaavat sädekehää kiillotellen jonkin aikaa mutta tosiasia on että noista haastavista lapsista tulee haastavia esiteinejä, sitten teinejä joita ei enää pitele mikään kukkahattutäti adoptioäiti tai sijaisvanhempi. Ja sit se lapsiparka joutuu kierrätykseen :/
Parasta jos erityislapsen vanhemmat saavat tarpeeksi tukea lapsensa kanssa.
t. haastavan mutta diagnosoimattoman pojan äiti
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 13:50"]
Oletko harkinnut lapsen antamista adoptioon? Jos et pidä hänestä, voisi hän ehkä saada jostain muualta rakastavat vanhemmat. Moni lapseton pariskunta ottaisi lapsesi ilomielin itselleen. Tulevaisuudessa repertuaari myös laajenee, kun homoparit saanevat parin vuoden sisällä adoptio-oikeuden.
[/quote]
31:lle: Kuten joku täällä jo kirjoitti, myös ls-ilmon tekeminen on mahdollista. Jos lapsi huostaanotetaan, pääsevät vanhemmat siitä helposti eroon. Yksi puhelu soskuun ja kun tulevat kotikäynnille, niin sotkee asunnon ja ottaa humalassa sossut vastaan. Eiköhän huostaanoton kriteerit siinä vaiheessa jo täyty
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 14:20"]
31:lle: Kuten joku täällä jo kirjoitti, myös ls-ilmon tekeminen on mahdollista. Jos lapsi huostaanotetaan, pääsevät vanhemmat siitä helposti eroon. Yksi puhelu soskuun ja kun tulevat kotikäynnille, niin sotkee asunnon ja ottaa humalassa sossut vastaan. Eiköhän huostaanoton kriteerit siinä vaiheessa jo täyty
[/quote]
Hyvä idea paitsi et sithän ne vie sen täydellisen tyttölapsenkin eiku eihän juopoilta edes viedä lapsia enää vaan ainoastaan niiltä joilta ei tarvitse.
Niin...ystäväni, myös erityislapsen äiti, todellakin teki ls-ilmon omasta lapsestaan koska muuten ei mitään apua saanut. Sitten alkoi tapahtua. Lasta ei huostaanotettu, ei sellaista tarkoitusta ls-ilmossa tietenkään ollutkaan, mutta ennen tätä erityislapsella ei ollut diagnoosia eikä tietenkään perheellä mitään apua eikä tukea. Nyt on nämä kaikki ja elämä huomattavasti helpompaa. Tokikaan kaikki tämä hyvä ei langennut pelkän ls-ilmoituksen myötä, pitkä prosessi toki.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 13:50"]
Oletko harkinnut lapsen antamista adoptioon? Jos et pidä hänestä, voisi hän ehkä saada jostain muualta rakastavat vanhemmat. Moni lapseton pariskunta ottaisi lapsesi ilomielin itselleen. Tulevaisuudessa repertuaari myös laajenee, kun homoparit saanevat parin vuoden sisällä adoptio-oikeuden.
[/Minä täysin vilpittömästi suosittelisin samaa. Lapsi tarvitsee kehittyäkseen paljon rakkautta eikä vain rakkautta vaan myös selkeät rajat. Näistä rajoista kiinnipitäminen on paljon haastavampaa erityislapsen kuin terveen lapsen kanssa (minkä toki ap tietää) ja siksi lapsesi ansaitsee vanhemmat jotka jaksavat tukea hänen kehitystään. Jaksavat, jaksavat ja jaksavat. Olisi varsin ihanteellista jos joku erityislasten kanssa työskennellyt pariskunta voisi adoptoida lapsenne, tai ainakin toimia sijaisvanhempana. :) Tällaisia erityislapsen haastet ymmärtäviä adoptio/sijaisvanhempia Suomesta varmasti löytyy joten kannattaa ottaa viranomaisiin yhteyttä! ]
Damien! Kauheeta ajatella jos sun pikkuinen onkin riivattu :O
Oletteko kokeillut rukouksen voimaa?
Voimia ja valoa keväälle ja pidä meidät ajantasalla..