Lue keskustelun säännöt.
En pidä esikoisestani :(
01.05.2013 |
Sen jälkeen kun kuopus syntyi, tunne on vaan voimistunut päivä päivältä ja tänään olin jo aamuseiskalta niin pettynyt tähän, että mies vei molemmat lapset ulos jotta voin rauhoittua. Senkun kauhistelette, minua itsekin harmittaa tilanne! En vaan tiedä, miten tästä eteenpäin.
Esikoinen on haastava, vaativa ja raivostuttava erityistarpeinen lapsi. Hänellä on muutama diagnoosi mutta ne eivät itsessään ole ongelma, vaan lapsen käytös. Oli hän sitten päiväkodissa, kotona tai kylässä, se on ongelma kaikkialla. Ja siihen minäkin reagoin. Ensinnäkin, lapsi ei kunnioita ketään tai mitään: häneltä puuttuu luontainen kyky olla ryhmässä, pitää suunsa kiinni oikeissa paikoissa jne. Toiseksi, yksikään asia ei ole vielä mennyt hänen päähänsä perille ja PYSYNYT siellä! Samoja asioita hoetaan päivästä ja tunnista toiseen, reaktio on aina hämmästynyt tai sellainen, ettei kiinnosta. On satuttanut itsensä monta kertaa kun on koheltanut ja juossut kielloista huolimatta; siinä missä muut lapset tajuavat syy-seurausyhteyden, tämä yksi juoksee taatusti seuraavallakin kerralla vaikka juuri satutti itsensä kivuliaasti. Lapsi on myös täysin vahdittava, vaikka ikänsä puolesta pitäisi jo mm. ulkoilla itsekseen; impulsiivinen ja outo käytös sekä logiikka, jota kukaan muu ei tajua paitsi hän itse, on todella väsyttävää seurattavaa. Ja kun lapsi löytyy esim. tekemästä jotain kiellettyä, hän valehtelee päin naamaa ja näyttää itsekin uskovan sen, koska loukkaantuu raivoisasti meille vanhemmille omien tekojensa seurauksista.
Kaikki nämä vuodet kun on tullut taisteltua, olen menettänyt elämäniloani ja mielenterveyttäni (kirjaimellisesti, olin sairaslomalla erään kesä"loman" päätteeksi!) enkä vaan osaa pitää lapsestani. Mutta sitten näkyi pilkahdus valoa ja kuopus syntyi. Hän on kipakka tapaus eikä ehkä helpoimmasta päästä hänkään. Vaan hän on myös NORMAALI, ainakin normaalin rajoissa, ei tee typeryyksiä tyyliin esikoinen eikä tappele samoista asioista joka helvetin päivä. Hänen kanssaan ei tarvitse vääntää siitä, voidaanko poiketa polulta tai miksi vessa vedetään. Tämmöinen yhdessäolo on uskomattoman palkitsevaa!
Joku varmaan on kiinnostunut mieheni tunteista. Hän on kyllästynyt esikoisen käytökseen, mutta sietää sitä paremmin kuin minä. Tahtoo yrittää vielä, josko saisi muutoksen aikaan. Otti töistä nyt vapaata ja aikoo olla kotona enemmän. Nostan hänelle kyllä hattua, mutta samaan aikaan on vaikea uskoa muutokseen.
Kommentit (107)
Totta kai lapset väsyttävät joskus. Ja joskus useinkin. Ja eniten ottaa pannuun, jos on antanut niiden ensimmäisten vuosien, jolloin perusta sääntöjen oppimiselle luodaan, mennä ohi vain oman mukavuutensa vuoksi.
Mutta kyllä: tunnen aina ja varauksetta rakkautta lapsiani kohtaan. Ja ei: en ole pelotellut lapsiani tottelevaiksi vaan olen tähdentänyt, että yhtä lailla lapsen mielipide on arvokas kuin aikuisen. Ja kyllä: olen joutunut myöntämään, että hei, oikeassa olit, lapseni, hyvä, että jaksoit puolustaa omaa kantaasi.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 19:49"]
Minusta on muuten kumma, ettei ihmiset pysty asettumaan ap:n asemaan. Tunnetteko te muut sitten aina vain rakkautta, rakkautta ja rakkautta lapsianne kohtaan? Vai oletteko pelotelleet heidät hiljaisiksi, niin on helppo heitä rakastaa?
Minua pelottaa se, miten ap:ta ei ymmärrä kuin saman kokeneet. Että miten lapsen käytös, oppimattomuus, jatkuva sääntöjen rikkominen, tottelemattomuus väsyttää. Ja minua ongelmaisen lapsen käytöksessä väsyttää, pelottaa ja lapsen puolesta jopa vähän jo säälittää porukkaan sopeutumattomuus. Ei ole helppoa ap;n eikä minun lapsellani, eikä ap:lla eikä minulla yrittää selvitä tässä täydellisten ihmisten maassa ei-niin-täydellisten lastemme kanssa :(
t: eräs tästä ketjusta
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 19:55"]
Totta kai lapset väsyttävät joskus. Ja joskus useinkin. Ja eniten ottaa pannuun, jos on antanut niiden ensimmäisten vuosien, jolloin perusta sääntöjen oppimiselle luodaan, mennä ohi vain oman mukavuutensa vuoksi.[/quote]
Näinkö sinä ajattelet? Että tämä kaikki on meidän vanhempien syytä? Tekisi mieli huutaa ja raivota sinunkaltaisille, empaatiakyvyttömille typeryksille. Olet niin täydellinen, niin täydellinen että!
Toivottavasti sinun lapsille sattuu jotain kamalaa sinun valvonnan alla, että tiput alas korkeuksistasi meidän muiden virheellisten joukkoon.
Ei kannata ajatela, että 4-vuotiaan, 6-vuotiaan tai 16-vuotiaan persoona olisi lopullisesti muovautunut ja lapsi jotenkin viallnen, koska ei osaa vielä sitä tai tätä. Kehitys on yleensä täysin mahdollista, mutta se edellyttää joskus ulkopuolista tukea ja usein myös vanhempien kehittymistä, varsinkin jos on erityisvaikeuksia. Vanhemmalla ei ole oikeutta luovuttaa, mutta velvollisuus hakea apua on.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 14:36"]
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 13:50"]
Oletko harkinnut lapsen antamista adoptioon? Jos et pidä hänestä, voisi hän ehkä saada jostain muualta rakastavat vanhemmat. Moni lapseton pariskunta ottaisi lapsesi ilomielin itselleen. Tulevaisuudessa repertuaari myös laajenee, kun homoparit saanevat parin vuoden sisällä adoptio-oikeuden.
[/Minä täysin vilpittömästi suosittelisin samaa. Lapsi tarvitsee kehittyäkseen paljon rakkautta eikä vain rakkautta vaan myös selkeät rajat. Näistä rajoista kiinnipitäminen on paljon haastavampaa erityislapsen kuin terveen lapsen kanssa (minkä toki ap tietää) ja siksi lapsesi ansaitsee vanhemmat jotka jaksavat tukea hänen kehitystään. Jaksavat, jaksavat ja jaksavat. Olisi varsin ihanteellista jos joku erityislasten kanssa työskennellyt pariskunta voisi adoptoida lapsenne, tai ainakin toimia sijaisvanhempana. :) Tällaisia erityislapsen haastet ymmärtäviä adoptio/sijaisvanhempia Suomesta varmasti löytyy joten kannattaa ottaa viranomaisiin yhteyttä! ]
[/quote]
Eipä voi muuta kuin sanoa: VMP.
Kertokaas nyt itse täydellisyydet, miten te takaatte, että ap:n lapsi pääsee just sellaiseen mielettömän ihanaan ja täydelliseen ja upeasti rakastavaan sijaisperheeseen? Kun voihan myös toki olla, että ap:n lapsi päätyy pyöritettäväksi perheestä toiseen ja lopulta laitoskierteeseen?
Ap on lapseensa väsynyt, ja kertoo sen täällä, antakaa nyt ihmiselle vähän armoa! Tämä voi olla hänen aallonpohjansa, josta asiat voi lähteä pikkuhiljaa parempaan. Tai sitten tämä keskustelu herättelee ap:ta, ja hän hakee entistä tehokkaammin perheelleen apua.
Ei se mitään... odota muutama vuosi, niin ei esikoisesikaan pidä sinusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antakaa armoa ap:lle? Ja toivotte minulle "täydelliselle" tai lapsilleni pahaa. Hyi helevetti. Nyt taitaa mennä tosi suohon nämä ap:n ja sen häntä tukevan (?) ajatukset. Mitä ap olisi halunut meidän sanovan? Olisitko tyytyväinen, kun saisit vastaukseksi: on ihan normaalia olla sietämättä yhtä lastaan, on ihan luonnollista, ettei pysty vaikuttamaan siihen, miten lapsi käyttäytyy.
Miksi haluat, että tukisimme sinua tämän tyyppisissä ajatuksissa? Etkö haluakaan lapsesi parasta? Haluatko vain anteeksiantona ja siunauksena vastauksiamme?
Eihän siinä olisi mitään järkeä. Kuka siitä hyötyisi? Et sinä, ei lapsesi.
Ei, kukaan ei pysty takaamaan, pääseekö lapsesi rakastavaan kotiin, mutta toteat itsekin, että teillä ei ole keinoja vaikuttaa lapseenne ja siihen, että tämä toimisi sääntöjen mukaan. Jos haluat tilanteeseen apua, hyväksyt psykiatrit ja neurologit ja muiden avun annon. Ja jos siihen kuuluu se, että lapsi otetaan sinulta pois, niin siihen kuuluu se.
Haluatko ihan todella, että lapsi alkaa itsekin vihata sinua kun kokee ettei saa vastarakkautta? Ja sen kautta alkaa inhota sinua ja miestäsi, jotka ette kyenneet suojelemaan häntä omilta negatiivisilta tunteiltanne?
Ja lopeta muiden lasten onnettomuuksien toivomisen, sehän on todella sairasta.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 20:34"]
Ei se mitään... odota muutama vuosi, niin ei esikoisesikaan pidä sinusta!
[/quote]
Huomaatko, kuinka idiootti olet? Olet lainannut vastaajalta vain yhden vaivaisen lauseen. Sen, jossa hän kertoo usein olleensa väsynyt ja että lapsi on ollut oikeammassa kuin hän itse, jätät tarkoituksella pois. Ei, nehän eivät sovi sinun heittoosi, että hän "pitää itseään täydellisenä". Koska juuri sitä hän ei sano olevansa.
Pöhlä.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 19:59"]
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 19:55"]
Totta kai lapset väsyttävät joskus. Ja joskus useinkin. Ja eniten ottaa pannuun, jos on antanut niiden ensimmäisten vuosien, jolloin perusta sääntöjen oppimiselle luodaan, mennä ohi vain oman mukavuutensa vuoksi.[/quote]
Näinkö sinä ajattelet? Että tämä kaikki on meidän vanhempien syytä? Tekisi mieli huutaa ja raivota sinunkaltaisille, empaatiakyvyttömille typeryksille. Olet niin täydellinen, niin täydellinen että!
Toivottavasti sinun lapsille sattuu jotain kamalaa sinun valvonnan alla, että tiput alas korkeuksistasi meidän muiden virheellisten joukkoon.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tarkoittaa VMP?
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 20:20"]
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 14:36"]
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 13:50"]
Oletko harkinnut lapsen antamista adoptioon? Jos et pidä hänestä, voisi hän ehkä saada jostain muualta rakastavat vanhemmat. Moni lapseton pariskunta ottaisi lapsesi ilomielin itselleen. Tulevaisuudessa repertuaari myös laajenee, kun homoparit saanevat parin vuoden sisällä adoptio-oikeuden.
[/Minä täysin vilpittömästi suosittelisin samaa. Lapsi tarvitsee kehittyäkseen paljon rakkautta eikä vain rakkautta vaan myös selkeät rajat. Näistä rajoista kiinnipitäminen on paljon haastavampaa erityislapsen kuin terveen lapsen kanssa (minkä toki ap tietää) ja siksi lapsesi ansaitsee vanhemmat jotka jaksavat tukea hänen kehitystään. Jaksavat, jaksavat ja jaksavat. Olisi varsin ihanteellista jos joku erityislasten kanssa työskennellyt pariskunta voisi adoptoida lapsenne, tai ainakin toimia sijaisvanhempana. :) Tällaisia erityislapsen haastet ymmärtäviä adoptio/sijaisvanhempia Suomesta varmasti löytyy joten kannattaa ottaa viranomaisiin yhteyttä! ]
[/quote]
Eipä voi muuta kuin sanoa: VMP.
Kertokaas nyt itse täydellisyydet, miten te takaatte, että ap:n lapsi pääsee just sellaiseen mielettömän ihanaan ja täydelliseen ja upeasti rakastavaan sijaisperheeseen? Kun voihan myös toki olla, että ap:n lapsi päätyy pyöritettäväksi perheestä toiseen ja lopulta laitoskierteeseen?
Ap on lapseensa väsynyt, ja kertoo sen täällä, antakaa nyt ihmiselle vähän armoa! Tämä voi olla hänen aallonpohjansa, josta asiat voi lähteä pikkuhiljaa parempaan. Tai sitten tämä keskustelu herättelee ap:ta, ja hän hakee entistä tehokkaammin perheelleen apua.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 19:49"]
Minua pelottaa se, miten ap:ta ei ymmärrä kuin saman kokeneet. Että miten lapsen käytös, oppimattomuus, jatkuva sääntöjen rikkominen, tottelemattomuus väsyttää. Ja minua ongelmaisen lapsen käytöksessä väsyttää, pelottaa ja lapsen puolesta jopa vähän jo säälittää porukkaan sopeutumattomuus. Ei ole helppoa ap;n eikä minun lapsellani, eikä ap:lla eikä minulla yrittää selvitä tässä täydellisten ihmisten maassa ei-niin-täydellisten lastemme kanssa :(
t: eräs tästä ketjusta
[/quote]
Ihan samaa mietin itsekin. Kukaan joka ei ole samaa kokenut ei ymmärrä. Itku tulee kun lukee täältä näitä täydellisiä neuvoja. Ihmiset eivät vain ymmärrä. Itse en osaa neuvoa tai auttaa mitenkään, koska meidän arki on ihan samalaista kaaosta. Toivotan vaan hirmuisesti voimia teille muillekin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä juttuja lukiessani tulee totisesti onnitelleeksi itseäni, kun olen ollut niin viisas, että en ole koskaan halunnut lapsia! Ei hyvänen aika, minulla ei olisi kestänyt vuottakaan, ennen kuin a) olisin vetänyt ranteet auki itseltäni tai b) vetänyt ranteet auki itseltäni ja lapseltani, jos olisin joutunut elämään tuollaista elämää. Ei meikäläisen kärsivällisyydellä, ei todellakaan.
Ja sitten joku suureen ääneen vielä ihmettelee meitä! :O
Kuten muutkin täällä veikkailevat mahdollista diagnoosia niin minun veikkaukseni olisi asperger. Diagnoosin saaminen on vaikeata ja sitä ennen on luultavasti aina valmiina jo muita "vääriä" diagnooseja kuten adhd. Tässä linkki.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00354
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ap:ta auttaa tuomitseminen, ilkeily, syyllistäminen? Mitä auttaa ehdottaminen, että antakaa lapsi pois? Mitä auttaa, että kerrotte miten teillä menee niin hyvin ja te olette osanneet niin hyvin kaiken?
Kertokaa, viisaammat. Ihan oikeasti kertokaa, mitä apua tuosta on? Koska minä en ymmärrä, miten kenekään egoa pönkittää täysin anonyymilla keskustelupalstalla toisen lyttääminen täysin? Mitä väliä sillä on, että sinä numero xx sanot, että ei teillä vaan ole tullaista ja huhhuh, anna lapsi pois kun et osaa?
Mitä järkeä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 20:50"]
Näitä juttuja lukiessani tulee totisesti onnitelleeksi itseäni, kun olen ollut niin viisas, että en ole koskaan halunnut lapsia! Ei hyvänen aika, minulla ei olisi kestänyt vuottakaan, ennen kuin a) olisin vetänyt ranteet auki itseltäni tai b) vetänyt ranteet auki itseltäni ja lapseltani, jos olisin joutunut elämään tuollaista elämää. Ei meikäläisen kärsivällisyydellä, ei todellakaan.
Ja sitten joku suureen ääneen vielä ihmettelee meitä! :O
olemme kaikki onnellisia, ettet ole hankkinut lapsia.
[/quote]
Sympatiani ap:lle. En ole kokenut samaa (kolme ongelmatonta ja ihanaa lasta on) mutta ihmettelen näitä järjenköyhiä kommentteja "anna lapsesi adoptioon" jne. Itse olisin piipussa noin vaativan lapsen kanssa ja varmasti olisi moni muukin "täydellinen äiti".
On se kumma että jos on saanut ns. helpot lapset, on hyvä äiti, ja jos on saanut vaativan, on huono äiti. Joskus on vaan niin että kasvatuksesta ja kodista riippumattomista syistä lapsilla ei kaikki toimi ihan niin kuin pitäisi. Aivojen kemiaan ei iltasadut ja rutiinit voi muutoksia tehdä ja toivon että ap perheineen saa hieman hengähtää hoitojakson aikana ja lapsi saa lääkkeet joilla todennäköisesti pystytään paikkaamaan niitä puutteita mitä hänellä on.
Miksei saisi ehdottaa sitä pahempaakin vaihtoehtoa kun AP joka ei ole saanut apua mistään kirjoittaa tänne josta kukaan ei saa ikinä mitään apua?
Ne vähät oireet ja käytöshäiriöt mitä AP kertoi voi viitata myös biboon eli pojalla voi olla kaksisuuntainen mielialahäiriö jota on vaikea diagnosoida lapsella koska yleisimmät lääketieteellisetkin vertailukohdat on tehty aikuilla.
Tietenkään ei ole kiva ajatella pahinta omasta lapsesta, mutta ne sadat lapset ja nuoret jotka dagnosoidaan biboiksi ja skitsofrenikoiksi vuosittain ovat aina jonkun lapsia. Tänään jonkun toisen, huomenna AP,een ja ylihuomenna minun.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 20:41"]
Antakaa armoa ap:lle? Ja toivotte minulle "täydelliselle" tai lapsilleni pahaa. Hyi helevetti. Nyt taitaa mennä tosi suohon nämä ap:n ja sen häntä tukevan (?) ajatukset. Mitä ap olisi halunut meidän sanovan? Olisitko tyytyväinen, kun saisit vastaukseksi: on ihan normaalia olla sietämättä yhtä lastaan, on ihan luonnollista, ettei pysty vaikuttamaan siihen, miten lapsi käyttäytyy.
Miksi haluat, että tukisimme sinua tämän tyyppisissä ajatuksissa? Etkö haluakaan lapsesi parasta? Haluatko vain anteeksiantona ja siunauksena vastauksiamme?
Eihän siinä olisi mitään järkeä. Kuka siitä hyötyisi? Et sinä, ei lapsesi.
Ei, kukaan ei pysty takaamaan, pääseekö lapsesi rakastavaan kotiin, mutta toteat itsekin, että teillä ei ole keinoja vaikuttaa lapseenne ja siihen, että tämä toimisi sääntöjen mukaan. Jos haluat tilanteeseen apua, hyväksyt psykiatrit ja neurologit ja muiden avun annon. Ja jos siihen kuuluu se, että lapsi otetaan sinulta pois, niin siihen kuuluu se.
Haluatko ihan todella, että lapsi alkaa itsekin vihata sinua kun kokee ettei saa vastarakkautta? Ja sen kautta alkaa inhota sinua ja miestäsi, jotka ette kyenneet suojelemaan häntä omilta negatiivisilta tunteiltanne?
Ja lopeta muiden lasten onnettomuuksien toivomisen, sehän on todella sairasta.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 20:34"]
Ei se mitään... odota muutama vuosi, niin ei esikoisesikaan pidä sinusta!
[/quote]
[/quote]
Ei voi muuta sanoa, kuin että sä todellakin olet ihan järkyttävä lehmä. En silti toivo lapsellesi pahaa. LÄhinnä toivoisin sinulle ap:n lapsen kaltaista lasta, siinähän sen sitten näkisi kuinka pitkälle erinomaisuutesi äitinä riittää.
Olet todella kuvottava ja sosilaalisesti kyvytön ihminen. Normaali ihminen osaa kyllä lukea tuollaisesta tekstistä minkä ap on kirjoittanut, millaista tukea kirjoittaja tarvitsee.
Mitähän sinäkin persenaama kuvittelet ap:lle olevan apua siitä, että sinä ja kaltaisesi paskasäkit ehdottelette lapsen antamista adoptioon ( miten epärealistinen ajatuskin, että joku adoptoisi 6-7-v moniongelmaisen lapsen), ja haukutte ap:ta äitinä?
Ei, sinä haluat vain tikahtua erinomaisuuteesi välittämättä paskan vertaa oikeasti ap:sta tai hänen lapsestaan. Jeesustelu kun on aina niin vitun helppoa, siitä vaan ei ole kenellekään apua.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 20:44"]
Mitä tarkoittaa VMP?
Kuule, KVG.
Ap, ymmärrän sinua ja ymmärrän sen että jossain pitää saada ilmaista ne negatiiviset tunteet kun siinä byrokratiapyörityksessä puolustaa lastaan ja hakee apua leijonaemon tavoin. Suurin osa tähän ketjuun vastanneista ei ole joutunut tekemisiin haastavan/vaativan lapsen kanssa ja valitettavasti osa byrokraateistakaan ei ole sitä arkea kokenut - tiedän enemmän kuin hyvin että tekisi mieli huutaa kun kymmenennen kerran kerrotaan että liian sokerin syöttäminen on pahasta tsi iltaisin pitäisi mennä aikaisin nukkumaan varsinkin papereihin on kirjattu a) lapsi ei syö makeaa eikä karkkeja b) nukkuu joka yö 10-11 tuntia. se joka ei ole sitä kokenut, ei tiedä miltä se tuntuu. olen myös meinannut (huom. meinannut) huutaa lapselle että etkö ymmärrä mihin tämä kaikki johtaa! Me hajoamme vielä tähän! Mutta en huuda vaan rutistan lapsen syliini ja itken näkymättömiä kyyneleitä.
tiedän että tämä vuodatus ei auta sinua, tiedän tekstistäsi että teet kaikkesi lapsesi eteen mutta sinun on myös pysyttävä järjissäsi tämän keskellä. Hanki vertaistukea, tämä palsta on väärä paikka. Oikeassa ryhmässä kukaan ei teilaa sinua kun sanot rankkoja asioita. hyvä kun mies on mukana tässä, ota omaa aikaa, mene saunaan, lenkille, leffaan...
vaikka inhoan sitä sanaa mutta kerrankin sanon: jaksuhali!
Minusta on muuten kumma, ettei ihmiset pysty asettumaan ap:n asemaan. Tunnetteko te muut sitten aina vain rakkautta, rakkautta ja rakkautta lapsianne kohtaan? Vai oletteko pelotelleet heidät hiljaisiksi, niin on helppo heitä rakastaa?
Minua pelottaa se, miten ap:ta ei ymmärrä kuin saman kokeneet. Että miten lapsen käytös, oppimattomuus, jatkuva sääntöjen rikkominen, tottelemattomuus väsyttää. Ja minua ongelmaisen lapsen käytöksessä väsyttää, pelottaa ja lapsen puolesta jopa vähän jo säälittää porukkaan sopeutumattomuus. Ei ole helppoa ap;n eikä minun lapsellani, eikä ap:lla eikä minulla yrittää selvitä tässä täydellisten ihmisten maassa ei-niin-täydellisten lastemme kanssa :(
t: eräs tästä ketjusta