Lue keskustelun säännöt.
Uusperhe, helvetti vai taivas?
06.07.2020 |
Olen pohtinut paljon. Miksi uusperhekuvio on niin hankala monelle? Toki se asettaa haasteita, mutta en ymmärrä, miksi kaikesta täytyy tehdä niin sekavaa? Miksi täytyisi ottaa vastuuta myös puolison lapsesta? Saatika odottaa, että puoliso ottaisi isän/äidin roolin?
Minulle on se ja sama, milloin miehen lapsi on meillä. Aina on tervetullut, ellei olla sovittu jotain menoja tai yhteistä aikaa. Meilläpä vielä niin sekavaa, että miehen lapsi on miten sattuu. Mitä sitten? En stressaa. Kun lapsi tulee, hän kuuluu perheeseen. En kuitenkaan ole lapsen äiti, joten en ota päävastuuta lapsesta. Joten, elämäni ei merkittävästi muutu toisen lapsen saavuttua talouteemme äidiltään. Saan puuhata rauhassa omiani, toki lapsi on meillä, mutta mitä sitten. Ollaanko nykyään niin riippuvaisia puolisosta, että täytyisi olla 24/7 yhdessä? Sitä minä en ainakaan halua, ahdistaisi.
Oma lapseni on sitten systemaattisesti meillä ja vastuun kannan minä. Mieheni puuhailee välillä lapsen kanssa ja hoitaa sovitusti lapsen hoidosta. That's it. Itse olen lapseni tehnyt ja hänestä huolehdin. Samaa odotan toiselta.
Mikä siinä tuntuu niin ylivoimaiselta, kun toisen lapsi on paikalla? Vaikka hän tulisikin toiseen kotiinsa sen kummempia suunnittelematta? Suunnitteletteko te ihmiset viikot niin, että oletuksena on toisen huomio ja aika, jos muuta ei sovita? Itse olen tottunut elämään siten, että itse menen ja teen, ellei toisin sovita. Eikö jokaisen pitäisi olla sen verran vapaa itselleen ja omille tarpeilleen? Yhteinen aika mahdutetaan kalenteriin ja muu on omissa käsissä.
Kommentit (115)
Meillä toimii. Minulla on lapsi edellisestä suhteesta, miehellä samoin ja yksi yhteinen. Samaan soppaan ui miehen eksän lapsi, hän on nykyään osa meidän perhettä. Hänen piti tulla väliaikaisesti (miehen eksän lapset huostaanotettiin, miehen lapsi tuli meille ja sisarus samalla), mutta jäikin pysyvästi.
Minä huolehdin ja rakastan kaikkia omanani. Sain tässä kuviossa myös tyttären, aika ihanan sellaisen. Lasten kanssa on hyvät välit, aikuisten kanssa on säännöllisesti hankalaa. Meillä on siinä mielessä helppoa kun kaikki lapset asuu meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa, että tässä ketjussa on useampia ap:n kaltaisia fiksuja, aikuisia ihmisiä. Uusperhe on aikuisten, kypsien ihmisten juttu. Aivan liian usein siihen ajautuu epävarmat, epäkypsät ihmiset (tytöt), jotka haluavat leikkiä kotia, mutta eivät loppujen lopuksi kestä ajatusta siitä, että puolisolla on todistettavasti ollut perhe-elämää jo ennen heitä. Ja ketkäs silloin saavat vihat niskoilleen: miehen ex (jännä, että miehellä onkin ollut niin huono naismaku aiemmin) ja miehen lapset (joiden luulisi olevan rakkaita jo siksi, että heillä on puolet geeneistä samoja kuin sillä prinssillä valkealla ratsullaan), vaikka oikeasti pitäisi ehkä mennä terapiaan tai ihan vaan myöntää, että ei ole riittävän aikuinen tällaiseen suhteeseen. Niitä lapsettomiakin miehiä nimittäin on.
Jatkuvasti tulee ilmi kuinka uusperheissä kohdellaan toisten lapsia julmasti ja varmasti se julki tullut on jäävuoren huippua. Mulla on kokemuksia pahoinpitelystä seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja niin vaikea aihe kun äitini jonkun miehen tarvitsi niin siitä ei voi puhua. Heti äitini torppaa kaiken etteikö hänellä saanut olla miestä. Äitini oli läheisriippuvainen. Koko lähi suku on sairasta läheisriippuvaista. Meissä lapsissa oli se vika jos joku hänen äijistään kiinnostui liikaa seksuaalisesti tai harrasti lyömistä kun ei ollut oma kakara.
Jos ei ole ensimmäistäkään perhettä saanut toimimaan niin tuskin saa toistakaan. Samat virheet mutta se teatteri näyttämö ja ihmiset siellä vaan muuttuu toisiksi. Hetken voi toimia alussa kun rakkauden huumassa silmät puoli ummessa. Sitten se illuusio saattaa yht äkkiä olla pois kuin hokkus pokkus. Kun tulee arki ja ongelmat eikä niistä kyetäkkään selviytymään kuten ei ole edellisessäkään suhteessa selviydytty.
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvasti tulee ilmi kuinka uusperheissä kohdellaan toisten lapsia julmasti ja varmasti se julki tullut on jäävuoren huippua. Mulla on kokemuksia pahoinpitelystä seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja niin vaikea aihe kun äitini jonkun miehen tarvitsi niin siitä ei voi puhua. Heti äitini torppaa kaiken etteikö hänellä saanut olla miestä. Äitini oli läheisriippuvainen. Koko lähi suku on sairasta läheisriippuvaista. Meissä lapsissa oli se vika jos joku hänen äijistään kiinnostui liikaa seksuaalisesti tai harrasti lyömistä kun ei ollut oma kakara.
Jos ei ole ensimmäistäkään perhettä saanut toimimaan niin tuskin saa toistakaan. Samat virheet mutta se teatteri näyttämö ja ihmiset siellä vaan muuttuu toisiksi. Hetken voi toimia alussa kun rakkauden huumassa silmät puoli ummessa. Sitten se illuusio saattaa yht äkkiä olla pois kuin hokkus pokkus. Kun tulee arki ja ongelmat eikä niistä kyetäkkään selviytymään kuten ei ole edellisessäkään suhteessa selviydytty.
Tästä tulee mieleen erään parisuhdeterapeutin sanat: vaatii suurta viisautta erottaa henkilökohtaiset ongelmat parisuhteen ongelmista.
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvasti tulee ilmi kuinka uusperheissä kohdellaan toisten lapsia julmasti ja varmasti se julki tullut on jäävuoren huippua. Mulla on kokemuksia pahoinpitelystä seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja niin vaikea aihe kun äitini jonkun miehen tarvitsi niin siitä ei voi puhua. Heti äitini torppaa kaiken etteikö hänellä saanut olla miestä. Äitini oli läheisriippuvainen. Koko lähi suku on sairasta läheisriippuvaista. Meissä lapsissa oli se vika jos joku hänen äijistään kiinnostui liikaa seksuaalisesti tai harrasti lyömistä kun ei ollut oma kakara.
Jos ei ole ensimmäistäkään perhettä saanut toimimaan niin tuskin saa toistakaan. Samat virheet mutta se teatteri näyttämö ja ihmiset siellä vaan muuttuu toisiksi. Hetken voi toimia alussa kun rakkauden huumassa silmät puoli ummessa. Sitten se illuusio saattaa yht äkkiä olla pois kuin hokkus pokkus. Kun tulee arki ja ongelmat eikä niistä kyetäkkään selviytymään kuten ei ole edellisessäkään suhteessa selviydytty.
Eihän tuo ollut uusperheongelma, vaan äiti oli itse se ongelma. Oli uusperhettä tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uusperheet ovat lasten uhraamista. Heidät uhrataan äidin/isän naintihalujen takia. Myös äidin/isän raha-asiat menevät lasten edelle.
Mun mielestä toi on rumasti ja typerästi sanottu. Aivan yhtä hyvin voit pelkistää naintihaluiksi monet muutkin suhteet. Ehkä sinulla joko ei ole naintihaluja tai olet muuten niin kyyninen, ettet pysty näkemään ihmissuhteita kuin ruman puolen kautta. Tai olet muuten vain veemäinen tyyppi.
Uusperhe ei ole koskaan aivan helppo kaikille osapuolille, mutta yhdessolo ei yleensä perustu vain ”aikuisten panemiseen” tai ”kodin leikkimiseen”. Tilanteen ja arjen hoitamista aikuisella tavalla nimenomaan haittaa, ei auta se, että perheestä ei voi puhua edes kavereille - suhtautuminen on nuivaa. Myös terapiassa joudut todistelemaan pitkään omia ”aikeitasi”, menneitä, nykyisiä ja tulevia, ennen kuin keskustelu järkiintyy.
Ap - uusperhe on minusta vaikea juuri siksi, että arvosteluja on enemmän kuin tukea. Olen itse saattanut ns. bonuslapset nyt aikuisiksi, no oma osani ollut vaatimaton, mutta suhde lapsiin ihan hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusperheen säännöt on vaikea aihe. Pitää toki kunnioittaa bonuslapsen lähivanhemman sääntöjä - mutta usein erotessa ei konkreettisesti tajuta että se ex kumppani voi perustaa uuden perheen eikä lapsi silloin määrittele arkea kuten ydinperheessä. Tästä kontrollista voi olla hankala luopua. Minun ainakin olisi.
Meillä kun on nyt useita yhteisiä lapsia. En minä voi muuttaa sääntöjä tai pikemminkin rytmiä tietyiksi päiviksi kun bonuslapsi tulee. Hänen on sopeuduttava aika pitkälti viiden muun elämään, mikä tietysti on vaikeaa kun kotona on ainoa ja voi hallinnoida ilmatilaa viivyttelyllä, selittämisellä ja sotkuilla. Lähivanhemman luona jollain on eri tavalla aikaa kuunnella, siivota ja odottaa. Mutta meillä on pari muuta isoa/pientä kainalossa ja sotkemassa. Pitäisi olla omatoimisempaa ja itsenäisempi. Vaikeinta bonuslapsen on oppia pois ainoan lapsen asenteesta, ei niinkään sääntöjen noudattaminen. Jos kaikki lapset käyttäytyisivät aamuisin kuin bonuslapsi ei kukaan ehtisi kouluun/päiväkotiin/töihin. Hänellä on aina ”etuoikeus” tehdä asiat hitaasti muiden kustannuksella. Mutta onneksi lapsi kasvaa ja jonain päivänä itsenäistyy se hitainkin hakunamatata.
Vierailija kirjoitti:
Uusperheen säännöt on vaikea aihe. Pitää toki kunnioittaa bonuslapsen lähivanhemman sääntöjä - mutta usein erotessa ei konkreettisesti tajuta että se ex kumppani voi perustaa uuden perheen eikä lapsi silloin määrittele arkea kuten ydinperheessä. Tästä kontrollista voi olla hankala luopua. Minun ainakin olisi.
Meillä kun on nyt useita yhteisiä lapsia. En minä voi muuttaa sääntöjä tai pikemminkin rytmiä tietyiksi päiviksi kun bonuslapsi tulee. Hänen on sopeuduttava aika pitkälti viiden muun elämään, mikä tietysti on vaikeaa kun kotona on ainoa ja voi hallinnoida ilmatilaa viivyttelyllä, selittämisellä ja sotkuilla. Lähivanhemman luona jollain on eri tavalla aikaa kuunnella, siivota ja odottaa. Mutta meillä on pari muuta isoa/pientä kainalossa ja sotkemassa. Pitäisi olla omatoimisempaa ja itsenäisempi. Vaikeinta bonuslapsen on oppia pois ainoan lapsen asenteesta, ei niinkään sääntöjen noudattaminen. Jos kaikki lapset käyttäytyisivät aamuisin kuin bonuslapsi ei kukaan ehtisi kouluun/päiväkotiin/töihin. Hänellä on aina ”etuoikeus” tehdä asiat hitaasti muiden kustannuksella. Mutta onneksi lapsi kasvaa ja jonain päivänä itsenäistyy se hitainkin hakunamatata.
Tämän takia ei ole muuta vaihtoehtoa kuin se, että joka paikassa on omat säännöt. Koulussa tietyt säännöt, isoäidin luon omat säännöt, isän luona omat ja äidin luona omat. Hitainkin lapsi kyllä oppii tämän. Jos ei opi, tulee koko elämä olemaan vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä äiti joka seurustelee isi-miehen kanssa, pian 3v yhdessä. Kummallekin tärkeää pitää omat kodit sinne asti että lapset lentäneet pesästä.
Ei mene enää kauan. Ehkä 13-14 vuotta :D Kotien välimatka noin 50 km, haasteelliset työajat aikuisilla.
Tiivis suhde olisi unelma, mutta tätä on mielestämme vastuullinen vanhemmuus. Lasten etu kertakaikkiaan laitetaan oman edelle vaikka se tarkoittaa isoja uhrauksia.
Vierailija kirjoitti:
Täällä äiti joka seurustelee isi-miehen kanssa, pian 3v yhdessä. Kummallekin tärkeää pitää omat kodit sinne asti että lapset lentäneet pesästä.
Ei mene enää kauan. Ehkä 13-14 vuotta :D Kotien välimatka noin 50 km, haasteelliset työajat aikuisilla.
Tiivis suhde olisi unelma, mutta tätä on mielestämme vastuullinen vanhemmuus. Lasten etu kertakaikkiaan laitetaan oman edelle vaikka se tarkoittaa isoja uhrauksia.
Minä en ihan ymmärrä, miksi ajatellaan, että uusperheessä ei mennä lapsen etu edellä. Minä elän uusperheessä, ja minulla menee lasten etu ensin. Yhteen muuttaessa olin tarkka, että mikään tekijä ei huonontunut lasten kohdalla. He saivat minulta tasan samat jutut (niin fyysiset, henkiset kuin emotionaaliset) kuin yh:nakin. Mies on puolestaan lasten kanssa aivan samoin kuin jos asuisi heidän kanssaan yksin, eli joka toinen viikonloppu.
Väitän, että lasten kohdalla ainoa muutos oli siinä, että asunnossa asui mies, jota he näkivät arkisin istuvan sohvalla ja katsovan uutisia minun kanssani, ja viikonloppuisin vähän pidempään - jos lapset (=teinit siis) tekivät muutakin kuin pelasivat. Sekä he ”joutuivat” viettämään miehen ja tämän lasten kanssa yhden lomaviikon etelässä. Mies tuli myöhään töistä, ja minä lapsineni olimme syöneet ruoan aivan kuten ennenkin. Viikonloppuisin kävin lasteni kanssa tapaamassa isovanhempia, ja mies teki samoin omien vanhempiensa kanssa.
Nyt minun lapseni ovat jo aikuisia, eli olemme paljon kaksistaan. Enää meillä käy miehen lapset joka toinen viikonloppu. Esim. mies on paraikaa lomailemassa sukulaistensa luona omien lastensa kanssa. Tämä parisuhde ei siis mitenkään ole pois hänen lapsiltaan. Ja tämä parisuhde on aivan timanttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä äiti joka seurustelee isi-miehen kanssa, pian 3v yhdessä. Kummallekin tärkeää pitää omat kodit sinne asti että lapset lentäneet pesästä.
Ei mene enää kauan. Ehkä 13-14 vuotta :D Kotien välimatka noin 50 km, haasteelliset työajat aikuisilla.
Tiivis suhde olisi unelma, mutta tätä on mielestämme vastuullinen vanhemmuus. Lasten etu kertakaikkiaan laitetaan oman edelle vaikka se tarkoittaa isoja uhrauksia.
Juuri tämän takia on varmaan ihanteellista että samassa tilanteessa olevat löytävät toisensa. Minulle, joka haluan oikean parisuhteen, tuo tilanne olisi käsittämätön painajainen. Eihän tuossa voi suhde kehittyä vakavaksi tai kiinteäksi koskaan. Mutta mammoille ja isukeille tämä varmasti on juuri hyvä, kun eletään lasten kautta ja omat halut, tarpeet ja elämä on haluttu jättää pariksikymmeneksi vuodeksi tauolle.
Vierailija kirjoitti:
Täällä äiti joka seurustelee isi-miehen kanssa, pian 3v yhdessä. Kummallekin tärkeää pitää omat kodit sinne asti että lapset lentäneet pesästä.
Ei mene enää kauan. Ehkä 13-14 vuotta :D Kotien välimatka noin 50 km, haasteelliset työajat aikuisilla.
Tiivis suhde olisi unelma, mutta tätä on mielestämme vastuullinen vanhemmuus. Lasten etu kertakaikkiaan laitetaan oman edelle vaikka se tarkoittaa isoja uhrauksia.
Hmmm... eihän ihmisiä voi laittaa järjestykseen. Kummasta tykkäät enemmän: äidistä vai isästä? Kumman etu on tärkeämpi ja saa päättää: esikoinen vai kuopus?
On vain erilaisia tilanteita. Joskus edelle laitetaan tarvitsevat lapsen etu, joskus parisuhteen etu sen pysymisen nimissä ja joskus stressaantuneena oma etu. Niin uusperheessä kuin YDINperheessäkin.
Luulenpa, että jokainen, joka ei tätä ymmärrä, on jo eronnut niin ydinperheestä kuin uusperheestäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä ryhtyisi uusperhekuvioon. Olen lapseton vela enkä halua toisten lapsia elämääni, saati kotiini.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä ryhtyisi uusperhekuvioon. Olen lapseton vela enkä halua toisten lapsia elämääni, saati kotiini.
Ei tuossa tilanteessa kannatakaan. Eri asia, jos itselläkin on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Pelisäännöt pitää olla. Lapsi tulee silloin kun on sovittu. Silloin myös molemmat aikuiset ovat vastuussa lapsesta. Aikuisella pitää olla myös omaa virkistysaikaa tai mahdollisuus harrastaa omia juttuja. Vaikka lapsi on puolison edellisestä suhteesta, olet aikuisena vastuussa myös hänestä silloin kun hän on paikalla.
Seurustelen ekan kerran miehen kanssa, jolla lapsi. Meillä on ollu ristiriitaa, kun mitään selkeitä pelisääntöjä ei oo ollu. Nyt niitä harjoitellaan. Ne kun on selvät, niin ihan samalla tavalla sitoudun olemaan lapsen kanssa, kun on isän vuoro olla hänen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä ryhtyisi uusperhekuvioon. Olen lapseton vela enkä halua toisten lapsia elämääni, saati kotiini.
Ei tuossa tilanteessa kannatakaan. Eri asia, jos itselläkin on lapsia.
Totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelisäännöt pitää olla. Lapsi tulee silloin kun on sovittu. Silloin myös molemmat aikuiset ovat vastuussa lapsesta. Aikuisella pitää olla myös omaa virkistysaikaa tai mahdollisuus harrastaa omia juttuja. Vaikka lapsi on puolison edellisestä suhteesta, olet aikuisena vastuussa myös hänestä silloin kun hän on paikalla.
Seurustelen ekan kerran miehen kanssa, jolla lapsi. Meillä on ollu ristiriitaa, kun mitään selkeitä pelisääntöjä ei oo ollu. Nyt niitä harjoitellaan. Ne kun on selvät, niin ihan samalla tavalla sitoudun olemaan lapsen kanssa, kun on isän vuoro olla hänen kanssa.
Varoituksen sana. Kirjoitin tästä jo aiemmin. Minulla on teesi, miksi uusperheet hajoavat ja se on seuraava:
Mies antaa hoito-, kasvatus- ja viihdytysvastuun äitipuolelle. Mies on sellainen olento, että jos joku tuon vastuun ottaa, niin mies sen antaa. Lopulta äitipuoli huomaa tekevänsä suurimman osan asioista, kuulevansa ”sä et oo mun äiti”. Lopputuloksena nainen uupuu ja perhe hajoaa.
Toki on näitä miehiä, jotka kantavat vastuun. Mutta suhdeluku on 20-80. Tämä arvio kymmenen vuoden kavereiden valitusten ja av-ketjujen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimii. Minulla on lapsi edellisestä suhteesta, miehellä samoin ja yksi yhteinen. Samaan soppaan ui miehen eksän lapsi, hän on nykyään osa meidän perhettä. Hänen piti tulla väliaikaisesti (miehen eksän lapset huostaanotettiin, miehen lapsi tuli meille ja sisarus samalla), mutta jäikin pysyvästi.
Minä huolehdin ja rakastan kaikkia omanani. Sain tässä kuviossa myös tyttären, aika ihanan sellaisen. Lasten kanssa on hyvät välit, aikuisten kanssa on säännöllisesti hankalaa. Meillä on siinä mielessä helppoa kun kaikki lapset asuu meillä.
Kuullostaa mahtavalta erityisesti lasten kannalta. Olisipa kaikilla noin suuri sydän. Nostan hattua
.