Vertaistukea poikien äideistä
Olen reilu kolmekymppinen kolmen pojan äiti. Pojat on 8v., 5v. ja 6kk. Kuopuksen synnyttyä tuntuu että kaikilla on oikeus kommentoida meidän perhettä; teille ei sitten tullu tyttöjä, neljännellä kerralla varmasti tärppää ja tyttö tulee, suuret rakastajat tekee tyttöjä jne. jne. Kahden pojan jälkeen olisin toivonut enenmän kuin mitään tyttöä, mutta kolme tervettä poikaa on myös lottovoitto. Kommentit satuttaa tosi paljon, haluaisin ennemminkin kuulla että onpas teillä hieno perhe, kolme tervettä ja komeaa kollia.
Kaipaisin mamma-kavereita joilla myöskin poikia ja jonka kanssa voisi jakaa arjen ilot ja murheet. Löytyykö täältä ketään, jolla samanlaisia tuntemuksia ja kaipaa ystävää?
Kommentit (13)
Katsoppa facebook-ryhmä "Poikien äidit".
Menepä Facebookin Poikien äidit -ryhmään.
Poikien äideillä on myös nettisivut ja ryhmässä on tuhansia kaltaisiasi. Tapahtumiakin kai joskus on.
Voin lohduttaa sinua sillä että näin pojan ja tyttären (ovat jo aikuisia) äitinä niin pojat ovat paljon helpompia kun kasvavat isoiksi. Tytöt ovat aina äitiään kohtaan paljon kriittisempiä kuin pojat ja poikien kanssa pääsee helpommalla heidän ollessaan teini-ikäisiä. Pikku tytöt on ihania mutta aikuisina he ovat aika armottomia äitiään kohtaan.
Hassua huomata, kuinka erilaisissa maailmoissa me elämme. Minullakin on kolme lasta, jotka sattuvat olemaan poikia, eikä kukaan ole ikinä kommentoinut asiaa mitenkään negatiivisesti. Toisaalta olen sen verran topakka ämmä, että sanoisin kyllä takaisin.
Sieltä Poikien äidit -ryhmästä varmasti löytyy ap:lle vertaistukea. Itse olen kokenut nekin jutut jotenkin vieraiksi. Omat lapseni eivät ole mistään Marsista, vaan omaa lihaani ja vertani, paljolti samanlaisia ihmisiä kuin minä ja mieheni. En näe näiden ihanien lasten vanhemmuudessa mitään erityistä vertaistuen tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Voin lohduttaa sinua sillä että näin pojan ja tyttären (ovat jo aikuisia) äitinä niin pojat ovat paljon helpompia kun kasvavat isoiksi. Tytöt ovat aina äitiään kohtaan paljon kriittisempiä kuin pojat ja poikien kanssa pääsee helpommalla heidän ollessaan teini-ikäisiä. Pikku tytöt on ihania mutta aikuisina he ovat aika armottomia äitiään kohtaan.
Ihan ohiksena, mutta oletteko te vanhemmat ikinä tulleet ajatelleeksi, että juuri tällaisten asenteiden vuoksi yhä useampi nykynuori ei halua olla poika eikä tyttö.
-7.
Kolmen pojan äiti tässä. Kaikki jo teini - ikäisiä nyt ja niin rakkaita ja upeita poikia ovat. Ensimmäisen pojan syntymän jälkeen tutut mummelit sanoi, että seuraavaksi tyttö sitten. Totesin jo silloin ettei tule tyttöä, vaan neljä poikaa. No neljättä poikaa ei tullut, kun totesin ettei rahat, aika ja kädet riitä 😄
Eihän pojissa ole vikaa jos äiti itse on tyytyväinen. Mutta kun alkaa lapsitehtailu koska on pakko saada tyttö, niin se on outoa.
Aina löytyy kommentoijia, milloin on lapset väärää sukupuolta, milloin niitä on liian vähän tai liian paljon. Kaikki nuo kannattaa ohittaa olan kohautuksella. Lapsi on lahja, ei tilaustuote. Sitä vaan ei nykyihminen helposti käsitä, kun kuvittelee voivansa hallita kaikkea. Iloitse lapsistasi ja unohda tyhmät kommentoijat.
Minulla on neljä poikaa ja yksi tyttö. Luuletko että elämäni on sen tytön vuoksi jotenkin merkityksellisempää kuin esim viiden pojan äitinä?
Silloin kun meillä oli kolme poikaa ja se yksi tyttö, mietin että elämä olisi helpompaa neljän pojan kanssa. Kuitenkin olen kiitollinen kaikista lapsistani.
Vierailija kirjoitti:
Voin lohduttaa sinua sillä että näin pojan ja tyttären (ovat jo aikuisia) äitinä niin pojat ovat paljon helpompia kun kasvavat isoiksi. Tytöt ovat aina äitiään kohtaan paljon kriittisempiä kuin pojat ja poikien kanssa pääsee helpommalla heidän ollessaan teini-ikäisiä. Pikku tytöt on ihania mutta aikuisina he ovat aika armottomia äitiään kohtaan.
Äiti, joka kuvittelee tyttärensä olevan hänen oma kopionsa, saattaa kokea tilanteen armottomaksi, kun tytär ei enää suostu asetettuun rooliin.
Eikö löydy yhtään poikien äitiä, joka kaipaisi juttuseuraa ja arjen ylä- ja alamäkien jakamista ystävän kanssa?