Lue keskustelun säännöt.
Uusperhe, helvetti vai taivas?
06.07.2020 |
Olen pohtinut paljon. Miksi uusperhekuvio on niin hankala monelle? Toki se asettaa haasteita, mutta en ymmärrä, miksi kaikesta täytyy tehdä niin sekavaa? Miksi täytyisi ottaa vastuuta myös puolison lapsesta? Saatika odottaa, että puoliso ottaisi isän/äidin roolin?
Minulle on se ja sama, milloin miehen lapsi on meillä. Aina on tervetullut, ellei olla sovittu jotain menoja tai yhteistä aikaa. Meilläpä vielä niin sekavaa, että miehen lapsi on miten sattuu. Mitä sitten? En stressaa. Kun lapsi tulee, hän kuuluu perheeseen. En kuitenkaan ole lapsen äiti, joten en ota päävastuuta lapsesta. Joten, elämäni ei merkittävästi muutu toisen lapsen saavuttua talouteemme äidiltään. Saan puuhata rauhassa omiani, toki lapsi on meillä, mutta mitä sitten. Ollaanko nykyään niin riippuvaisia puolisosta, että täytyisi olla 24/7 yhdessä? Sitä minä en ainakaan halua, ahdistaisi.
Oma lapseni on sitten systemaattisesti meillä ja vastuun kannan minä. Mieheni puuhailee välillä lapsen kanssa ja hoitaa sovitusti lapsen hoidosta. That's it. Itse olen lapseni tehnyt ja hänestä huolehdin. Samaa odotan toiselta.
Mikä siinä tuntuu niin ylivoimaiselta, kun toisen lapsi on paikalla? Vaikka hän tulisikin toiseen kotiinsa sen kummempia suunnittelematta? Suunnitteletteko te ihmiset viikot niin, että oletuksena on toisen huomio ja aika, jos muuta ei sovita? Itse olen tottunut elämään siten, että itse menen ja teen, ellei toisin sovita. Eikö jokaisen pitäisi olla sen verran vapaa itselleen ja omille tarpeilleen? Yhteinen aika mahdutetaan kalenteriin ja muu on omissa käsissä.
Kommentit (115)
Ap, meillä on samantyyppinen vastuunjako ja hyvin toimii. Olemme molemmat vuoroviikkovanhempia ja lapset ovat meillä siis joka toinen viikko. Molemmat ovat päävastuussa omista lapsistaan ja hoitavat ns. kasvatusasiat. Toki arkisia juttuja voi hoitaa myös puolison lapsen kanssa - voi pyytää esim. tekemään kotitöitä tai siivoamaan jälkensä, viedä hammaslääkäriin tms.
Minusta juuri päävastuu omista lapsista on hyvin keskeistä uusperheessä. Toinen tärkeä asia on tilan antaminen, joustavuus ja kunnioittava suhtautuminen kaikkiin. Kaikista pikkuasioista ei kannata nalkuttaa, ja isot linjat sovitaan tarvittessa aikuisten yhteisymmärryksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen uusperheessä kuudetta vuotta, ja suhtaudun tähän yhtä lungisti kuin ap. Kaikki on hyvin. Koskaan ei ole ero käynyt mielessä. Mutta perustelut ovat eri kuin ap:lla.
Kun perustimme uusperheen, oli minulla kaksi teiniä vuoroviikoin, ja miehellä yksi teini miten itse halusi, ja kaksi pienempää joka toinen viikonloppu. Lähdimme sillä asenteella, että molemmat kasvattavat ja viihdyttävät ja hoitavat omat lapsensa, toinen auttaa toki hädässä, mutta muuten emme yritä leikkiä perhettä. Eli kun miehen lapset tulevat, niin minä en tee muuta kuin ruoan ja syömme yhdessä. Muutoin teen omiani ja mies on lastensa kanssa. Meidän vanhempamme eivät ole tavanneet toistemme lapsia kuin mm. meidän häissämme. Poikkeustapauksia kuitenkin on.
Myöhemmin molemmat minun teinini halusivat muuttaa kokonaan minun luokseni. Se tietenkin muutti kasvatusvastuuta, ja mies joutui puuttumaan siihen. On siis eri asia, asuuko lapset kokonaan talossa, vai käyvät silloin tällöin.
Kolme teiniä tulevat hyvin toimeen keskenään. Se helpottaa.
Kitkaa on aiheuttanut minun esikoiseni, joka oli vaikea tapaus. Mutta ne sekoilut eivät koskaan kuormittaneet parisuhdettamme. Sain mieheltä vain tukea. Myös minun eksäni on vaikea, mutta sekään ei ole parisuhdettamme kuormittanut, ainoastaan minua.
Miehen eksä on täyspäinen tapaus. Hänen lapsensa tiukassa ruodussa kasvaneita. Ei ei mitään kuormitusta sieltä.
Nykyään tilanne on tämä: meillä asuu vielä minun 18 v teinini, joka on helppo tapaus, eikä rajoita meitä mitenkään. Miehen alakoululaiset käyvät meillä joka toinen vkl, edelleenkään en puutu heidän yhteiseloonsa. Kaikki on hyvin. Kirjoitukseni tulee saamaan miljoonia alapeukkuja, mutta mitään en tekisi toisin.
Yhteenvetona totean, miksi meillä tämä on sujunut hyvin: mies kantaa todellakin viihdytys- ja hoitovastuunsa lapsistaan. Hän komentaa omia lapsiaan niissä asioissa, joista tietää minun olevan tarkka (en kestä pelikoneen ääniä, enkä äänten kakofoniaa). Ja miksi sanon ”mies” enkä ”me”, johtuu siitä, että väitän suurimman uusperheen tuhoajan olevan se, ettei mies kanna tätä vastuutaan. Kuten tästäkin ketjusta huomaa, niin mies antaa lastensa riekkua miten haluaa, ja lopulta äitipuoli joutuu ottamaan vastuun, ja lopulta uupuu siihen.
Onnistuuhan se, jos tähän kuvioon liittyvät aikuiset ovat täyspäisiä ja järkeviä. Harvoin vaan se lottovoitto osuu kohdalle, että KAIKKI ovat fiksuja... Yksi vaikea tapaus pilaa siis kaikkien elämän.
Ap on vain onnekas. Hän ei ole omalla tekemisellään ja käytöksellään luonut jotain perheparatiisia. Ei yksi ihminen kuviossa pysty tekemään uusperheestä toimivaa jos sitä sabotoidaan yhden tai kahden muun vanhemman toimesta.
Olisit vaan kiitollinen muiden panoksesta, etkä noin omahyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että usein kuuleekin olevan uusperheiden toimimattomuuden taustalla ex ja huonot välit. Silloin uusi puoliso voi jopa inhota puolison lasta, mikä on todella väärin. Asiat eivät varmasti suju joustavasti ja toisen lapsi nähdään rasitteena.
Jokaisen tulisi kunnioittaa toisiaan ja puhaltaa yhteen hiileen. Sopassa on toki monta ihmistä, tekijää ja historiakin sotkemassa. Joskus sellaiset asiat voivat koitua ongelmiksi, jotka eivät olisi ongelmia jos ei olisi katkeruutta sinne toiseen suuntaan.
Ehkäpä joustavuuden ja tämän ajattelun vuoksi nyt kolmen vuoden jälkeen sujuukin.
Niin, siis minähän en itseäni tarkoittanut. Edellähän juuri kirjoitin. En tarkoittanut vaan itseäni, vaan kaikkia aikuisia tässä kuviossa.
Minä olen samoilla linjoilla, että lungisti vaan. Miksi ottaa stressiä puolison lapsista? Minä pesin 16 vuotta sitten jo käteni miehen lapsista. En komentanut, ellei pakko. Miehen lapsista huolehdin, tein ruokaa ja viihdytinkin, jos itselle sopi. En rajoittanut omia menojani tai elämääni miehen lasten takia. Jos minulla oli lomaa ja mies töissä, niin lapset ei todellakaan olleet täällä, vaikka äiti yritti tunkea vedoten minun lomaan. Mies ilmoitti, että hänellä on töitä, lasten äidillä lomaa ja lapset tulee hänen takia tänne. Tulevat sitten, kun miehen loma alkaa. Minun hommani ei ole olla lapsenvahtina lomallani. Asiasta ei tarvinnut keskustella sen jälkeen.
Hyvät välit miehen lapsiiin, erinomaiset suorastaan. Ovat siis jo aikuisia. Kertaakaan emme ole tapelleet näiden vuosien aikana ja lapset on nyt aikuisenakin enemmän kuin tervetulleita koska vaan. Osaavat keittää itse kahvitkin täällä, joten rennolla mielellä ollaan. Hoidan välillä toisen lapsen lapsia eli mieheni on jo isoisäkin ja minä kai sitten... mummupuoli.
Kun ei ota paineita, ei sotkeudu liikaa ja kukaan ei oleta, että rakkaudesta sujahtaa yhtäkkiä kakkosäidiksi lapsille, niin se tekee jo tilanteesta helpomman. Kiintymys ja rakkaus tulee vuosien mittaan, jos on tullakseen. Pääasia, että jokaisella on paikkansa ja kaikki kokee tulleensa kuulluksi ja kunnioitetuksi. Myös lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä toimii kanssa. Mulla ei ole lapsia, mutta miehellä pari, jotka tulee ja menee miten haluaa. En tiedä johtuuko siitä, että en ole mikään suunnittelijaluonne, kaiken ei tarvi olla niin just ja rakastan elämän ääniä ympärillä. Toinen juttu on, että mies ja exänsä ovat molemmat tosi järkeviä ja hyvissä väleissä. Kolmas on, että lapsille on opettu säännöt alusta alkaen.
Ruuasta taas, että meillä on aina sen verran, että jotain taikoo.
Vierailija kirjoitti:
Uusperhe, helvetti vai taivas?
Noista kolmesta valitsen helvetin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusperhearkea pari vuotta eläneenä täytyy ihmetellä, että miksi asioista pitää tehdä niin stressaavia - meillä omat lapseni on viikko-viikko-rytmissä ja miehen lapset tulee meille joka toinen vkl. Miehen lapsille on omat huoneet ja haluaisivat olla täällä enemmänkin mutta miehen eksä on ehdoton ja tuppaa keksimään "ohjelmaa" aina maanantaille jotta kertaakaan lapset eivät ole saaneet jäädä edes kesälomalla pidemmäksi ajaksi isänsä kanssa. Sydän särkyy kun mies ja hänen lapsensa oikeasti viihtyvät keskenään ja tekevät arkisia juttuja.
Itse haluaisin nähdä että lapset voisivat mennä ja tulla vapaasti, asumme niin lähekkäin ettei olisi kuljetusongelmiakaan. Lapsien elämä olisi rennompaa kun saisivat liikkumisvapauden eikä työtön elareiden nälkäinen ex määrittelisi lasten liikkumisia.
Meilläkin ruokaa tehdään aina iso satsi ja pakastetaan osa jos muksuja ei ole ruokapöydän ääressä - kauppaankin on varsin olematon matka niin äkkiä sitä pöytään lisääkin saa sapuskaa jos syöjiä on enemmän.
Mekin tehdään juttuja sekä yhdessä että erikseen mutta jaetaan kyllä porukkaa kiinnostuksenkohteiden mukaan eli esim
kesälläkin pojat lähtee mieluummin uimaan kuin shoppailemaan niin riippumatta siitä kuka on lapsen alullelaittanut voidaan lähteä eri puuhiinkin ilman että se oma äiti tai iskä on mukana.
Eksien temput ei enää aktiivisesti stressaa, vaikka epäkohtia on. Otetaan ilo irti niistä päivistä kun lapset ovat meillä. Elämä on tehty elettäväksi <3
No enpä ole ikinä kuullut kenenkään sitä miksikään taivaaksi kuvailleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse jäin leskeksi ja yksin lasteni kanssa jo päälle kaksikymppisenä. Aika kamala ajatus, että jos olisin tavannut jonkun miehen ihan nuorena, voisin asua hänen kanssaan vasta joskus 15 vuoden päästä kun lapset ovat täysi-ikäisiä. Ei meillä mitään uusperheongelmia ole ollut. Kaikkia lapsia kohdellaan ihan samoin ja tässä on kaksi tasaväkistä vanhempaa, vaikka osa lapsista ei mieheni biologisesti olekaan.
Jotenkin monen kirjoituksesta kuvastuu, että "kunhan vaan ollaan lunkisti, rennosti eikä huolehdita mistään eikä ole aikatauluja ja kaikki saa mennä miten ja minne vaan" niin uusperhe on ihan paratiisi.
Ei se ole. Siitähän se helvetti tulee, kun toisella puolella on tiukempia sääntöjä kannattava ihminen ja toisella puolella hippi, jonka mielestä lapsi syö, jos löytää itse ruokaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muuta miehen kanssa yhteen lasten asuessaa kotona. Hänellä on niin erilainen kasvatustyyli etten halua touhuun sotkeutua. Vanhemmilla täysi vastuu.
Toki näytän lapsille esimerkkiä, jos tarvitsee ja puutun kiusaamiseen. Muuten en puutu. Syökööt pelkkää sokeria, jos äiti ja isi antaa. Kerron tarvittaessa miksen minä syö kuin vähän niitä.
Minun bmi on 21 ja 11 vuotiaalle ei mahdu vaatteeni päälle, vaikka on paljon lyhyempi. Lapsella on kuulemma kotona mielialavaihteluita. Olen sanonut miehelle terveellisen ruuan tärkeydestä.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin monen kirjoituksesta kuvastuu, että "kunhan vaan ollaan lunkisti, rennosti eikä huolehdita mistään eikä ole aikatauluja ja kaikki saa mennä miten ja minne vaan" niin uusperhe on ihan paratiisi.
Ei se ole. Siitähän se helvetti tulee, kun toisella puolella on tiukempia sääntöjä kannattava ihminen ja toisella puolella hippi, jonka mielestä lapsi syö, jos löytää itse ruokaa....
Uusperheei sovi nipottajille. Eksät voivat olla nipottajia, mutta eksille pitää laittaaheti luu kurkkuun: heillä ei ole mitään asiaa puuttua meidän elämään. Meillä eletään, kuten me haluamme. Eksä saa nipottaa ihan omassa kotonaan.
Eli jälleen peräänkuulutan vastuuta: kun mies pitää eksänsä kurissa (koska näiden ketjujen mukaan juuri miehen eksä on yleensä se, joka ongelmia aiheuttaa) eikä hypi eksän pillien mukaan, niin uusperhe onnistuu. Ymmärrän kyllä, että joissain tilanteissa helpommin sanottu kuin tehty, mutta lähtökohtaisesti ei saa lähteä elämään eksän oikkujen mukaan. Ja sopimuksen lastenvalvojalla kuntoon, jotta tapaamisten rikkomisesta voi ylipäänsään valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin monen kirjoituksesta kuvastuu, että "kunhan vaan ollaan lunkisti, rennosti eikä huolehdita mistään eikä ole aikatauluja ja kaikki saa mennä miten ja minne vaan" niin uusperhe on ihan paratiisi.
Ei se ole. Siitähän se helvetti tulee, kun toisella puolella on tiukempia sääntöjä kannattava ihminen ja toisella puolella hippi, jonka mielestä lapsi syö, jos löytää itse ruokaa....
Uusperheei sovi nipottajille. Eksät voivat olla nipottajia, mutta eksille pitää laittaaheti luu kurkkuun: heillä ei ole mitään asiaa puuttua meidän elämään. Meillä eletään, kuten me haluamme. Eksä saa nipottaa ihan omassa kotonaan.
Eli jälleen peräänkuulutan vastuuta: kun mies pitää eksänsä kurissa (koska näiden ketjujen mukaan juuri miehen eksä on yleensä se, joka ongelmia aiheuttaa) eikä hypi eksän pillien mukaan, niin uusperhe onnistuu. Ymmärrän kyllä, että joissain tilanteissa helpommin sanottu kuin tehty, mutta lähtökohtaisesti ei saa lähteä elämään eksän oikkujen mukaan. Ja sopimuksen lastenvalvojalla kuntoon, jotta tapaamisten rikkomisesta voi ylipäänsään valittaa.
Ei voi toisten lasten kanssa elää kuin "miten me haluamme". Jos haluaa kunnioitusta omalle tyylille elää ja kasvattaa, sitten pitää myös kuunnella ja pystyä sopimaan asioista. Lapset siinä eniten kärsivät, kun toisessa perheessä ei välitetä ruoka-ajoista, ei välitetä viedä harrastuksiin, ei katsota läksyjen perään, ei ole yhteistä ruoka-aikaa jne. jne. Onhan se somaa kehua omaa vapaata kasvatusta, mutta yhtä lailla teitäkin ottaisi päähän, kun teidän jälkeläisenne yrittäisi toisessa kodissa selvitä edes normisäännöistä jos on saanut elää kuin pellossa.
Ja nyt ei puhuta exän "oikuista" vaan NORMAALISTA elämästä.
Ja joo, en ole kenenkään exä enkä ole uusperheestä.
Hyvän uusperheen arki muodostuu siitä, että asioista keskustellaan ja sovitaan eikä niin, että "exälle luu kurkkuun, sillä ei ole mitään sananvaltaa...." On sillä, jos lapsi kärsii pompottelusta.
Vierailija kirjoitti:
Lapset siinä eniten kärsivät, kun toisessa perheessä ei välitetä ruoka-ajoista, ei välitetä viedä harrastuksiin, ei katsota läksyjen perään, ei ole yhteistä ruoka-aikaa jne. jne. Onhan se somaa kehua omaa vapaata kasvatusta, mutta yhtä lailla teitäkin ottaisi päähän, kun teidän jälkeläisenne yrittäisi toisessa kodissa selvitä edes normisäännöistä jos on saanut elää kuin pellossa.
Eipä ennen vanhaan viety paljon ketään harrastuksiin, vaan lapset kulkivat itse jos oli joku ohjattu harrastus jossain. Epäilen myös, että nykyäänkin mm. autottomat perheet ovat lähes kaikki sellaisia, ettei lasta viedä harrastuksiin vaan lapsi menee itse.
Toki tällainen lapsen omatoiminen kulkeminen kuulostaa monien korviin järkyttävältä, ja moni saattaa myös tehdä lasun mikäli tällaiseen vanhempien perusvelvollisuuden laiminlyövään perheeseen törmää, mutta ihan hyvin se käytännössä kuitenkin toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin monen kirjoituksesta kuvastuu, että "kunhan vaan ollaan lunkisti, rennosti eikä huolehdita mistään eikä ole aikatauluja ja kaikki saa mennä miten ja minne vaan" niin uusperhe on ihan paratiisi.
Ei se ole. Siitähän se helvetti tulee, kun toisella puolella on tiukempia sääntöjä kannattava ihminen ja toisella puolella hippi, jonka mielestä lapsi syö, jos löytää itse ruokaa....
Uusperheei sovi nipottajille. Eksät voivat olla nipottajia, mutta eksille pitää laittaaheti luu kurkkuun: heillä ei ole mitään asiaa puuttua meidän elämään. Meillä eletään, kuten me haluamme. Eksä saa nipottaa ihan omassa kotonaan.
Eli jälleen peräänkuulutan vastuuta: kun mies pitää eksänsä kurissa (koska näiden ketjujen mukaan juuri miehen eksä on yleensä se, joka ongelmia aiheuttaa) eikä hypi eksän pillien mukaan, niin uusperhe onnistuu. Ymmärrän kyllä, että joissain tilanteissa helpommin sanottu kuin tehty, mutta lähtökohtaisesti ei saa lähteä elämään eksän oikkujen mukaan. Ja sopimuksen lastenvalvojalla kuntoon, jotta tapaamisten rikkomisesta voi ylipäänsään valittaa.
Ei voi toisten lasten kanssa elää kuin "miten me haluamme". Jos haluaa kunnioitusta omalle tyylille elää ja kasvattaa, sitten pitää myös kuunnella ja pystyä sopimaan asioista. Lapset siinä eniten kärsivät, kun toisessa perheessä ei välitetä ruoka-ajoista, ei välitetä viedä harrastuksiin, ei katsota läksyjen perään, ei ole yhteistä ruoka-aikaa jne. jne. Onhan se somaa kehua omaa vapaata kasvatusta, mutta yhtä lailla teitäkin ottaisi päähän, kun teidän jälkeläisenne yrittäisi toisessa kodissa selvitä edes normisäännöistä jos on saanut elää kuin pellossa.
Ja nyt ei puhuta exän "oikuista" vaan NORMAALISTA elämästä.
Ja joo, en ole kenenkään exä enkä ole uusperheestä.
Hyvän uusperheen arki muodostuu siitä, että asioista keskustellaan ja sovitaan eikä niin, että "exälle luu kurkkuun, sillä ei ole mitään sananvaltaa...." On sillä, jos lapsi kärsii pompottelusta.
Huomaa, että ettei sinulla ole hankalaa eksää. Et tiedä, mistä puhut.
Toki ideaalitilanteessa on yhteiset säännöt, mutta kun minun eksäni on dominoiva ja hänellä on kaikesta vahvat mielipiteet. Olin monessa asiassa täysin eri mieltä. Kumman olisi pitänyt joustaa?
Annan esimerkin: Meillä lapset oli vuoroviikoin, mutta asuimme parin kilsan päässä toisistamme. Koulu oli puoli välissä. Alakoululaiset lapset ikävöivät minua paljon isäviikolla, ja tulivat isäviikolla minua katsomaan koulun jälkeen, jos olin iltapäivällä kotoa. Isä sanoi, että minun pitää kieltää lapsia tulemasta minulle isäviikolla. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että en koskaan tule kieltämään lapsia tulemasta kotiin, jos he sitä haluavat.
Näitä esimerkkejä on enemmän. Mm. Koulunkäyntiin liittyen. Isä olisi halunnut, että lasten tulee tehdä läksyt heti koulun jälkeen. Minä taas kasvatustieteilijänä ja opettana olen toista mieltä. Pedagogisesti se ei ole viisasta.
Miten sinun mielestäsi näissä tilanteissa olisi pitänyt sopia ne yhteiset säännöt, jos olemme kaikesta eri mieltä? Varsinkin, kun minä olin elänyt jo vuosikymmenet kontrolloivan ja hallitsevan ihmisen oikkujen mukaan.
Minulla ei ollut mitään muuta mahdollisuutta saada itselleni omien arvojeni mukaista elämää kuin laittamalla eksälle luun kurkkuun, että minun kotonani eletään siten, minkä minä uskon parhaaksi lapsille ja näiden tulevaisuudelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin monen kirjoituksesta kuvastuu, että "kunhan vaan ollaan lunkisti, rennosti eikä huolehdita mistään eikä ole aikatauluja ja kaikki saa mennä miten ja minne vaan" niin uusperhe on ihan paratiisi.
Ei se ole. Siitähän se helvetti tulee, kun toisella puolella on tiukempia sääntöjä kannattava ihminen ja toisella puolella hippi, jonka mielestä lapsi syö, jos löytää itse ruokaa....
Uusperheei sovi nipottajille. Eksät voivat olla nipottajia, mutta eksille pitää laittaaheti luu kurkkuun: heillä ei ole mitään asiaa puuttua meidän elämään. Meillä eletään, kuten me haluamme. Eksä saa nipottaa ihan omassa kotonaan.
Eli jälleen peräänkuulutan vastuuta: kun mies pitää eksänsä kurissa (koska näiden ketjujen mukaan juuri miehen eksä on yleensä se, joka ongelmia aiheuttaa) eikä hypi eksän pillien mukaan, niin uusperhe onnistuu. Ymmärrän kyllä, että joissain tilanteissa helpommin sanottu kuin tehty, mutta lähtökohtaisesti ei saa lähteä elämään eksän oikkujen mukaan. Ja sopimuksen lastenvalvojalla kuntoon, jotta tapaamisten rikkomisesta voi ylipäänsään valittaa.
Ei voi toisten lasten kanssa elää kuin "miten me haluamme". Jos haluaa kunnioitusta omalle tyylille elää ja kasvattaa, sitten pitää myös kuunnella ja pystyä sopimaan asioista. Lapset siinä eniten kärsivät, kun toisessa perheessä ei välitetä ruoka-ajoista, ei välitetä viedä harrastuksiin, ei katsota läksyjen perään, ei ole yhteistä ruoka-aikaa jne. jne. Onhan se somaa kehua omaa vapaata kasvatusta, mutta yhtä lailla teitäkin ottaisi päähän, kun teidän jälkeläisenne yrittäisi toisessa kodissa selvitä edes normisäännöistä jos on saanut elää kuin pellossa.
Ja nyt ei puhuta exän "oikuista" vaan NORMAALISTA elämästä.
Ja joo, en ole kenenkään exä enkä ole uusperheestä.
Hyvän uusperheen arki muodostuu siitä, että asioista keskustellaan ja sovitaan eikä niin, että "exälle luu kurkkuun, sillä ei ole mitään sananvaltaa...." On sillä, jos lapsi kärsii pompottelusta.
Kuka määrittelee, mikä on paras tapa toimia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin monen kirjoituksesta kuvastuu, että "kunhan vaan ollaan lunkisti, rennosti eikä huolehdita mistään eikä ole aikatauluja ja kaikki saa mennä miten ja minne vaan" niin uusperhe on ihan paratiisi.
Ei se ole. Siitähän se helvetti tulee, kun toisella puolella on tiukempia sääntöjä kannattava ihminen ja toisella puolella hippi, jonka mielestä lapsi syö, jos löytää itse ruokaa....
Uusperheei sovi nipottajille. Eksät voivat olla nipottajia, mutta eksille pitää laittaaheti luu kurkkuun: heillä ei ole mitään asiaa puuttua meidän elämään. Meillä eletään, kuten me haluamme. Eksä saa nipottaa ihan omassa kotonaan.
Eli jälleen peräänkuulutan vastuuta: kun mies pitää eksänsä kurissa (koska näiden ketjujen mukaan juuri miehen eksä on yleensä se, joka ongelmia aiheuttaa) eikä hypi eksän pillien mukaan, niin uusperhe onnistuu. Ymmärrän kyllä, että joissain tilanteissa helpommin sanottu kuin tehty, mutta lähtökohtaisesti ei saa lähteä elämään eksän oikkujen mukaan. Ja sopimuksen lastenvalvojalla kuntoon, jotta tapaamisten rikkomisesta voi ylipäänsään valittaa.
Ei voi toisten lasten kanssa elää kuin "miten me haluamme". Jos haluaa kunnioitusta omalle tyylille elää ja kasvattaa, sitten pitää myös kuunnella ja pystyä sopimaan asioista. Lapset siinä eniten kärsivät, kun toisessa perheessä ei välitetä ruoka-ajoista, ei välitetä viedä harrastuksiin, ei katsota läksyjen perään, ei ole yhteistä ruoka-aikaa jne. jne. Onhan se somaa kehua omaa vapaata kasvatusta, mutta yhtä lailla teitäkin ottaisi päähän, kun teidän jälkeläisenne yrittäisi toisessa kodissa selvitä edes normisäännöistä jos on saanut elää kuin pellossa.
Ja nyt ei puhuta exän "oikuista" vaan NORMAALISTA elämästä.
Ja joo, en ole kenenkään exä enkä ole uusperheestä.
Hyvän uusperheen arki muodostuu siitä, että asioista keskustellaan ja sovitaan eikä niin, että "exälle luu kurkkuun, sillä ei ole mitään sananvaltaa...." On sillä, jos lapsi kärsii pompottelusta.
Kuka määrittelee, mikä on paras tapa toimia?
Nimenomaan, juuri tuota yritin minäkin edellisessä viestissä kysyä. Kun vanhemmat ovat eri mieltä asioista, niin kuka päättää?
Suurin osa eroaa juuri sen takia, että arvot eroavat niin paljon toisistaan.
Mulla kolme lasta, miehellä neljä. Yhdessä ollessa meillä oli todella kivaa, miehen lapset tykkäsi olla meillä, ja kaikki sujui hyvin. Kunnes. Lasten äiti ilmoitti, että lapset ei enää tule meille. Edellisenä viikonloppuna miehen lapsi sanoi, että "äiti ei voi pakottaa mua olemaan tulematta teille" ja sitten loppui isäviikonloput. Mitään syytä ei ole tullut, äiti vetoaa siihen, että lapset eivät halua tulla meille. Lapset eivät ole missään tekemisissä isänsä kanssa, eivät vastaa isänsä viesteihin. Sossu ja lasten isovanhemmat on siinä uskossa, että lapset on meillä edelleen joka viikonloppu, vaikka äiti sanoi, että yhdessä sossun kanssa on päätetty, että lapset eivät enää tule. Mikseivät tule?
Uusperhekuvio toimii, kun kaikki aikuiset niin haluaa. Kun joku päättää, että eihän tämä olekaan kivaa, että lapsilla on hauskaa toisessa perheessä, niin silloin homma kusee :(