Te jotka olette tehneet jonkun rajun muutoksen ulkonäköönne (plastiikkakirurgia, suurlaihdutus ym), mikä oli lähipiirin reaktio?

Itsellä tekisi mieli leikkauttaa leveästä pottunokasta "normaalimpi" (kapeampi), mutta työyhteisön suhtautuminen mietityttää. Muille on se ja sama, koska omasta ulkonäöstä tässä on kuitenkin kysymys. Mutta ihmetyttää itseäkin, että pidän tässä työyhteisön suhtautumista kynnyskysymyksenä etenkin, kun työpaikoilla ei ole soveliasta kommentoida työkaverien ulkonäköä millään lailla.

Sen verran asia kuitenkin on vaivannut vuosien saatossa, ja on omaa ulkonäköä reilusti huonontava piirre. Perhe ja avioliitto on jäänyt tämän vuoksi kokematta, mutta josko tässä +40-vuotiaana tekisi jotain asialle. Rahasta asia ei jää kiinni, mutta kun saisi asian pureskeltua loppuun, niin voisi alkaa suunnittelemaan itse operaation päivämäärää ja muuta sellaista.

Otin silikonit vuosia sitten. Myös silmäluomet on leikattu. Muutokset on olleet maltillisia ja lopputulos luonnollinen. Kukaan ystävistä ei ole huomannut mitään. Luomileikkauksen jälkeen tosin moni kehui, että näytin hyvältä, mutta eivät tajunneet mistä johtui. Lähipiiri tietää eikä nuo ole olleet millänsäkään. No isä ei silikoneista nyt erityisemmin innostunut.😂

up

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lihavuusleikatuille tehdään useinkin rintojen kohotuksia. Ihan arkipäivää siellä. Samoin vatsan roikkoja ja esim etittäin pahat reisiroikotkin leikataan.

Ottakaa ihmiset selvää, ennen kuin tulette kertomaan totuuksianne ärsyttää kun ihmiset väittävät asioita jotka eivät pidä paikkaansa.

Soittakaa vaikka Jorvin Kirurgiselle poliklinikalle ja kysykää! Saatte sieltä totuuden.

Terkuin lihavuusleikattu ja vatsaroikko leikattu 10/18 ja rinnat kohotettu samalla.

Miksi minun verorahoillani kohotellaan roikkoläskiä?

Olen pysynyt koko ikäni normipainoisena.

Jos syö itsensä muodottomaksi, niin maksaa itse.

Nenäleikkaus huomattavan isosta nenästä pienempään. Ihmiset töissä ovat olleet netraaleita ja korrektisti hiljaa, vaikka varmaan huomanneet. Mitään selän takana kommentteja ei ole kantautunut minulle saakka.

Ihaninta on tuntemattomien suhtautuminen. Olen heille tavallinen, eikä katse kohdistu nenääni. Ennen sain usein kuulla, että nenä on persoonallinen, seksikäs ja milloin mitäkin. Moni varmaan ajatteli minusta nätti, jos.... Nyt on rauha nenän osalta.

Up up

Äiti taisi sanoa ettei tarvitsisi enää laihduttaa. 

 

Kun aloin hankkia lihaksia, tuli miehiltä kyselyitä siitä mitä harrastan 

Laihduin 25kg. Ainut kommentti on ollut, että mulla on nykyään liian laihat nilkat. Laihdutin siis lihavasta normaalipainoon, korkeimmillaan bmi oli 32.

Laihduin 35 kiloa. Siskoni ei puhu minulle enää.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä lähinnä negatiivista, mikä harmittaa. Erityisesti se, että kun ylipainoisena yrittää laihduttaa, ympäristö vaan lyttää ja yrittää syöttää ja houkutella ahmimaan. Todella ärsyttävää.

Katsoin eilen kuviani kymmenen vuotta sitten. Otatin silloin bikinikuvat ja aloin elämäntapamuutoksen nutraamalla ensin lääkärintarkastuksen ja labrojen jälkeen neljä kuukautta putkeen. Sen jälkeen opettelin puoli vuotta pitämään painoni osapuilleen paikoillaan ihan ruokavalion avulla. Sitten kertasin nutrikuurin, joka ei tosin ollutkaan yhtä tehokas kuin ensimmäisellä kerralla. Sen jälkeen taas puoli vuotta painon pitämistä samoissa lukemissa.

Sitten sen jälkeen menin lihavuusleikkausvalmennukseen julkiselle puolelle ja söin kuten rt opasti. Ennen leikkausta oli ensin puoli vuotta lihavuusleikatun annoksilla, johon oli lisätty puoli kiloa kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Kuukautta ennen leikkausta nutrikuuri. Leikkauksen jälkeen rauhallisesti ruokaa teelusikallinen kerrallaan päivittäin lisäten. Leikkauskivut menivät kuukaudessa ohi. Itse ruokavalion noudattaminen oli helppoa, koska olin oppinut sen valmennuksessa. Ikävöin vieläkin kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Vieläkin proteiininsaanti on ykkössijalla ja sen lisäksi otetaan sitten muuta jos mahtuu ja pystyy. Syön viidesti vuorokaudessa ja annoskoko on kasvanut alusta noin 175-200 gramman rahkapurkillisesta kolmen desin keittoannokseen. Neste valuu mahalaukusta ohutsuoleen eli keiton liemi ei pidä nälkää. Yksi valmisannos linssi-, sose- tai kalakeitto saa minut ähkyyn ja siinä on noin 300 grammaa.

Minulle on näiden vuosien aikana uhottu varmaan kymmeniä kertoja, että lihon pian takaisin. Enpä ole vielä lihonut. Perhe suhtautuu ymmärtäväisesti. He eivät kyttää tai edes noteeraa sitä, mitä ja kuinka paljon minä syön. Mehän syömme aika lailla samaa ruokaa. Minun pitää terästää omaa ruokailuani proteiininsaannin vuoksi rahkalla ja raejuustolla. Minulla ei oe enää verenpainetautia eikä korkeaa kolesterolia. Veriarvoni ovat huippua ja elämä hymyilee terveyden puolesta. Eikä se ole muita pois, jos minä voin hyvin. Lyttääjät ja kiusaajat joutaisivat hävetä!

Vierailija kirjoitti:

Leikkautin pahasti roikkuvat silmäluomet, jotka haittasivat näkemistä ja aiheuttivat kohtuutonta väsymistä. En kiristänyt luonnottomiksi, mutta kuitenkin niin, ettei tarvitse uudelleen leikata koskaan. Sisko (joka ei perinyt isän luppasilmiä) totesi, että on se noloa kun ei uskalleta vanheta luonnollisesti. Muiden reaktiot ovat olleet positiivisia.

Ei se ole kivaa kärsiä päänsäryistä. Moni ei tajua, että leikkaus on tarpeellinen päänsäryn vähentämisen vuoksi. Luppaluomien nostelu saa aikaan jäätävän jännityspäänsäryn. Sen lisäksi luppaluomet heikentävät näkemistä. Sekä on parempi, että kolaroi autolla?

Vierailija kirjoitti:

Olen laihduttanut 105 kilosta 64 kiloon. Ei kukaan muu ole mitenkään kommentoinut kuin että äiti aina sanoo että pian sinäkin lihot takaisin, kun se vaan on suvussa että naiset on kaikki lihavia.

Eihän genetiikkakaan päätä asioista 100%. Tuhat geeniä vaikuttaa lihavuustaipumukseen. Silloin on kovempi työ pysyä normaalipainoisena. Kannattaa ajatella sillä tavalla, että mieluummin lihava kuin alkoholisti, narkkari tai nikotinisti. Suomessa siedetään ja kannustetaan alkoholistia pitkään, mutta alkoholismikin muuttuu jossain vaiheessa sosiaaliseksi haitaksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näitä radikaaleja muutoksia on lihavuusleikattujen joukossa. Meillä on FB:ssa salainen ryhmä, MiMa (minimasut) Siellä on ennen ja jälkeen kuvia, ja muutama aivan ällistyttävä muutos.. Ja tosi moni innostuu urheilusta ja satsaamaan omaan ulkonäköön. Moni käy myös yksityisellä fiksaamassa niitä kohtia mitä julkisella puolella ei saa.

Terkuin itsekin lihavuusleikattu.

Meidän alueellamme ei korjata mitään roikkoja julkisella puolella. Pitää säästää itse leikkausrahansa ja mennä yksityiselle. Emme ole tasa-arvoisessa asemassa. On kohtuutonta, että hautovan roikon hoitoon yritetään tuhatta muuta konstia kun kerran kirurgin veitsi on ainoa, joka ihan oikeasti auttaisi.

Menin yhdelle "maailman parhaalle" klinikalle korjaamaan erästä vauriota. Klinikasta oli tehty suosittuun lehteenkin juttua. Yksi juttu oli turvallisimmasta leikkauksesta. He olivat muka niin suosittu ettei heidän tarvinnut mainostaa missään. Maksoin yli 20 000 siitä huvista että lopputulos olisi luonnollinen. Tein sen virheen etten huomannut negatiivisia kertomuksia paikasta tai jos huomasin ohitin ne, koska niitä oli vähän. Klinikka oli varmaankin maksanut maineen puhdistuksesta netissä.

Kasvojen alueen ihon poiston sijaan sain koko kehon vauriot. He ilmeisesti injektoivat rasvan poistajaa pitkin kehoani. A n us oli revitetty. Ala pä än karvoituksessa on aukot niiden injektioden vuoksi. Rinnoissa ja muualla on hermovaurio. Käsistä on sulatettu rasvaa. Lonkassa on lommo ja saman puolen munasarja ei tuota juurikaan munasoluja. Nenän luut ja kulmaluut on hiottu. Alakasvoista on otettu niin paljon rasvaa pois, että iho on vedetty leukalinjan alle ja suunpielet vetää alaspäin. Tulos on luonnollinen, mutta se ei ole minä. Se mitä siellä tehtiin on törkeätä pahoinpitely ja kidutusta. 

Suolavedellä kun huuhtelee, ei jälkiä kehoon juurikaan jää vaikka paljon vauriota tekeekin.

Ri kos on niin kamala että sitä on vaikea uskoa todeksi. Se että alapää tuhottiin ja sinne kajottiin, on sen maan lakien mukaan r a is kaus.

Jos menette mihinkään ulkomaille, ottakaa joku mukaan, joka on turvananne ettei nämä harvat sadis tit pääse tekemään tuhojaan.

Joku sairaanhoitaja voisi perustaa bisneksen ja saada rahaa siitä, että menee mukaan ja katsoo ettei nukutetulle tehdä mitään pahaa.

Plastiikkakirurgiassa ei ole mitään väärää. On kuitenkin todella vaikea tietää mihin paikkaan luottaa elämänsä. 

Elämäni suurin virhe oli mennä tuonne. Minulla on kohta 10 vuotta ollut PTSD tapahtuneesta ja siitä etten saanut mistään apua. Koitan päästä rikosilmoituksen tekemään siihen maahan ennen 10 vuoden rajan ylittymistä.

Vierailija kirjoitti:

Otin itse silikonirinnat viime vuonna. Olen nyt 24-vuotias. Halusin ne jo 18-vuotiaana, mutta tarkoituksella viivästytin päätöstäni ottaa niitä. Mielestäni oli järkevää kasvaa vielä muutama vuosi ja jos sitten vielä kiinnostaa niin otan.

No viime vuonna kävin laittamassa, ja itselläni se pohjimmainen syy oli hakea silarit, koska urheilen hyvin paljon ja alakroppani on lihaksikas. Halusin tasapainoa ylävartaloon.

Lähipiiri ottanut asian hyvin. Mies oli tukenani koko tuon prosessin ajan eli päätöksenteosta leikkuupöydälle ja toipumiseen. Sanoi koko ajan minulle että teen mitä itse haluan, hän pitää kummastakin lopputulemasta; silikoneilla tai ilman.

Vanhemmat ovat olleet okei, tosin isäni kanssa emme ole tästä mitään puhuneetkaan, varmaan vain huomanut ja se siitä :D

Äitini kanssa olemme paljonkin puhuneet ja hän seisoo valintani takana.

Että ihan yllätys,kun mies on tukenut asiassa.......

Tapaturmaisesti koin amputaation, pari vuotta seurasi saikkua siitä keissistä aikoinaan kakskymppisenä.

Onhan siitä vitsiä väännetty.

En sanoisi että nuo ovat vielä rajuja muutoksia.