Lue keskustelun säännöt.
Muita, joille käy juhlien järjestämisen suhteen näin?
06.07.2020 |
Puhun nyt yleisesti, en tästä korona-ajasta. Ongelmani on se, että jos haluan järjestää juhlat, vieraat eivät saavu paikalle. Syitä löytyy seuraavista selityksistä:
1. Kutsu tulee liian aikaisin/liian myöhään.
Jos kutsun hyvissä ajoin, kuukausia etukäteen = "En tiedä vielä, pääsenkö mukaan." Kun kysyn lähempänä uudestaan, onkin tullut kalenteriin jo joku muu meno tuohon ajankohtaan ja vieras on tyystin unohtanut, että olen kutsunut hänet omiin juhliini ensin. Ymmärrän toki hautajaiset ym isot menot, mutta usein tulo perutaan jonkun tupareiden/illanistujaisten takia.
Jos kutsun parin viikon varoajalla = "Sori, mulla on jo muuta menoa/katsellaan" (suomennettuna katsellaan on aina lopulta ei). Jos olet laittanut juhlakutsuun vastauspyynnölle päivämäärän, saat kalastella vastauksia sen jälkeen, kun ihmiset eivät ilmoita pois jäämisestään.
2. Ikinä ei ole hyvä hetki juhlille. Kesäviikonloput on huonoa aikaa, kun ihmiset on lomilla ja juhlia riittää muutenkin, ei haluta uhrata lomalauantaita juhliin. Syksyllä alkaa harrastukset ja arki, joten ei ehdi. Loppuvuosi on täynnä pikkujouluja ja muuta, liian kiireistä. Alkuvuosi ollaan tipattomalla/sokerittomalla jne ja lomien jälkeen arki on taas kiireistä. Kevät ei sovi, kun on pääsiäislomat, harrastukset ja kesäloma lähestyy. Onko olemassa hyvää aikaa järjestää juhlia? Kannattaako juhlia edes ehdottaa arki-illaksi, kun viikonloput ei onnistu ikinä?
3. Ei haluta juhlia vieraiden kanssa. Ennen juhliin tultiin, vaikka kaikkia ei tunnettu etukäteen. Nykyisin tuntuu, että ventovieraiden kanssa ei haluta käyttää lauantai-iltaa, kun vapaat on niin harvassa. Tottakai kutsun pariskunnat yhdessä tai koko perheen lapsineen eli yksin ei tarvitse olla, mutta silti vieroksutaan isompia juhlia. Oman perheen kesken tai pariskuntana tullaan kyllä juhlakahveille, mutta vain jos muita vieraita ei ole paikalla. Eli erikseen pitäisi laittaa tarjoilut jokaiselle porukalle.
4. "Ei kutsujaa haittaa, jos juuri minä en ole paikalla, kyllä siellä on muita vieraita. Ei kukaan huomaa, jos puutun." Kun moni ajattelee näin, ei juhliin jää lopulta juuri ketään. Kerrankin kutsuin 17 ihmistä juhliin, joista 3 hengen perhe oli ainoa, jotka ilmoittivat pääsevänsä paikalle.
Olen väsynyt tähän, etten voi juhlistaa mitään itselleni tärkeää elämänvaihetta/merkkipäivää kerralla kaikkien vieraiden kanssa, kun juhliin ei sitouduta. Haluaisin laittaa kerralla n. 15 henkilön porukalle ruoat/leipoa ja kutsua kotiini. Harmittaa, sillä mielelläni satsaisin juhliin. Onko muilla tällaista ja miten olette tilanteen ratkaisseet? En haluaisi kahvittaa ihmisiä erikseen monta päivää peräkkäin, jotta pariskunnat/perheet voisivat käydä yksitellen.
Tunnen itseni huonoksi ja arvottomaksi ihmiseksi, kun juhliini ei vaivauduta tulemaan. Huvittavaa tosin on, että juhliini ei muuten sitouduta, mutta monet ovat kyselleet aionko mennä naimisiin (en ole edes kihloissa) ja jos menen, niin ilmoittavat tulevansa häihin ja haaveilevat jo niistä. Tekisi mieli sanoa, etten kutsu yhtäkään ihmistä häihini, joka ei vaivaudu paikalle iloitsemaan kanssani muina juhlapäivinä, kun olen pyytänyt. Ei huvita järjestää kalliita hääjuhlia riskillä, että viime tipassa taas peruttaisiin tai maksaisin kalliin illallisen joukolle vieraita, jotka eivät muuten halua tulla juhliini.
Olenko ainoa, jolla juhlien järjestäminen on tällaista? Kaipaisin vertaistukea.❤️
Ap
Kommentit (246)
Olen järjestänyt ammatikseni juhlia ja tapahtumia, joten jos yhtään lohduttaa se on aivan samanlaista olipa kyse yksityishenkilön tai yrityksen juhlista. Sitoutuminen kutsuun koetaan ahdistavaksi ja halutaan "vapaasti" päättää viime tinkaan otetaanko osaa vai ei. Arastellaan myös jäykkyyttä tai muuta hienostelua.
Niinpä työstäni oppineena olen tehnyt sen ratkaisun, että jos haluan juhlia merkkipäiviäni ilmoitan vain että "nyt on sitten minulle tärkeä juhlavuosi. Ilmoittele, kun olet tulossa juhlimaan kanssani. Mietitään meille teille vaiko muualle, mutta olisi kiva jakaa juhlavuottani kanssasi joku päivä." Tämä ratkaisu on toiminut parhaiten, enkä ole erityisesti nähnyt vaivaa tapaamisen järjetämisessä. Joskus leiponut kakun tai ostanut valmiit pullat kaupasta. Tai vääntänyt aterian tai lähdetty muualle syömään, jolloin yleensä kaveri on halunnut tarjota lahjaksi aterian.
Oma päätelmäni siitä, ettei jakseta/haluta ottaa osaa mihinkään on ihan tämän päivän elämää. Ihmisillä on paha olla, epävarmuutta, syyllisyyttä, valtavasti harrastuksia, kova huoli maksaa asuntolainaa, pärjätä ylipäätään elämässään ja näyttää iloista naamaa. Juhlat ovat vain sitä samaa suorittamista, joten jos mahdollista päästä vieraasi helpolla ja tarjoa jotain ihan muuta. Kukaan tuskin haluaa sinulle pahaa, olla hankala, mutta ajat muuttuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa, täällä toinen!
Näistä ei vain puhuta ääneen, sillä kukaan ei halua leimaantua oudoksi tai yksinäiseksi.
Täytin pyöreitä ja päätin järjestää juhlat. Kukaan ei tullut. Meinasin laittaa someen kuvan synttärikakusta ja kertoa tästä tapauksesta, mutta en halua näyttää, kuinka yksinäinen ja varavaihtoehto kavereilleni olen.
Olisit laittanut vaan.
Tätini kertoi, kuinka joku tuttunsa (jo melko iäkäs mummeli) varautui vieraisiin syntymäpäivänään. Osti leipomosta täytekakun ja sitä rataa. Ketään ei tullut. Mummeli laittoi kokonaisen täytekakun lintulaudalle 😄😄😄
Siitä olisin halunnut nähdä kuvan!
Vierailija kirjoitti:
Hääkeskusteluistakin näkee, että nykyisin juhlat pitäisi järjestää ensisijaisesti vieraita eikä päivänsankarin mieltymyksiä ajatellen. Siksi juhliin ei tulla, jos ne eivät ole juuri vieraiden kannalta mahdollisimman helpot/mukavat.
En tajua tätä. Toki on hyvä, että juhlissa on vieraille riittävästi ruokaa, istumapaikat jne. Mutta miksi juhlien pitäisi muuten olla vieraiden mieltymysten mukaan? Jos päivänsankari haluaa sushia, samppanjaa ja vaahtokarkkeja, niin sitten mennään sillä.
ei vaan kiinnostä lässyttää pas.. ja kehua seiniä ja karmeita tarjottavia. saatikka jos on viinaa tarjolla vois laukasta nuokin asiat ääneen. en todellakaan ole teidän "juhlienne tarpeessa"
Mun juhliin ei tulla eikä mua kutsuta muiden juhliin. Nolottaa.
Kiva katsoa vierestä muiden juhlintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhoan tuota ehkä-kulttuuria. Ennen sanottiin heti kutsun saadessa, päästäänkö vai ei. Nykyisin venkoillaan viime tippaan asti. Ja useimmille tulee jotain tärkeämpää menoa. Omassa lapsuudessani kasvatettiin niin, että niihin juhliin mennään, joihin on ensin luvattu mennä eikä peruta paremman menon tullessa.
Meille ei kyllä ole käynyt näin. Siis joskus jollain ymmärrettävästi jotain menoa ja ei pääse. Mutta yleensä suurin osa kutsutuista tulee kyllä juhliin. Tulee heti mieleen, että tällaisessa kuvaamassa tapauksessa vieraat eivät vain halua tulla. Kyllähän tuollaisia syitä keksii kuka vain, ja ei sitten muka pääse tulemaan. Että ehkä miettisin uudestaan tuttavapiiriä, tai sitten syitä siihen miksi juhliin ei kukaan halua tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin ihan kauhee kun en menny serkun 50v juhliin. Hän on ihana ja tekee ihania juhlia, mutta en olisi tuntenut sieltä ketään paitsi pari tuppisuuta sukulaismiestä ja sellaiset juhlat on mulle vaan aika piinaa. Tai siis ei koskaan hauskoja. En tule tapaamaan näitä ihmisiä koskaan, kauheeta vääntää heille jotain keksimällä keksittyä juttua.
Lisäksi koko kesä on täynnä sukulaisten pakkojuhlia, riparia, yo juhlia pitkin kesää koronan takia. Yhden viikonlopun kai ansaitsen mökillä rötvimässä. Miehen sukujuhliin en voi riidan uhalla kieltäytyä menemästä.
ap taitaa olla oikeassa, että tässä sitoutumisessa on tapahtunut muutos. Viime kesänä järjestin kutsut noin 45 -50 henkilölle, ja oli melko stressaavaa, kun ihmiset ei osanneet ilmoittaa saapuvatko paikalle vai eivät. Kutsut lähetimme noin kuusi viikkoa etukäteen ja vastauspyyntö oli pari viikkoa etukäteen, ja sen jälkeen aloin soittelemaan ihmisiä läpi, jos eivät olleet mitään ilmoittaneet. Osa ei samalla viikollakaan tiennyt, pääsevätkö osallistumaan tulevana viikonloppuna. Joku viestitti, että 'varmasti tullaan', jolloin en tiennyt, moniko perheestä oli tulossa (lopulta tuli yksi aikuinen ja yksi lapsi).
Ihmiset ajattelee, ettei se haittaa, ilmestyvät paikalle, jos ilmestyvät. Voin kertoa, että se ei todellakaan ole helppoa juhlien järjestäjälle. Jos moni on epävarma, asiat vain kertautuvat.
Olen vuosia sitten järjestänyt muita juhlia, eikä se tällaista ollut. Ihmiset tiesivät, pääsevätkö saapumaan ilman epämääräistä jossittelua. Ilmoittivat, tulivat, ja hauskat juhlat saatiin järjestettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nro 30 jatkaa, että meillä taisi käydä niin, että juhliin tuli myös pari kutsumatonta. Kait kuokkavieraat on jokin legenda.
Mut ehkä tulostaan nyt olisi hieman voinut vinkata. Olivat siis puolittain sukua, eli olivat sinällään tervetulleet, jos kerran ovat kiinnostuneita osallistumaan. Mut joskus järjestelyt on mitoitettu melko tarkkaan, ja aiheuttaa stressiä, jos jostakin ilmestyy yhtäkkiä yksi tai kaksi ihmistä lisää.
Nykyisin tuntuu, että tavalliset juhlat ei enää riitä. Ihmisiä ei kiinnosta tulla juhliin kodin puutarhaan, jonne on katettu makeita ja suolaisia lettuja, lapset saavat temmeltää pihalla aikuisten jutellessa yms. Juhlien pitäisi olla erikoisessa paikassa ja ruoan pitäisi olla ammattilaisen tekemää ja riittävän erikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaiholla muistelen lapsuuteni synttäreitä. Lähes kaikki kutsutut tulivat paikalle. Ohjelmaksi riitti arkiset leikit ja lahjojen ihmettely. Kesällä oltiin ulkona sään salliessa. Tarjoilut oli luokkaa kotitekoinen täytekakku, sipsejä, poppareita ja keksejä eli ei mitään erikoista. Ja hyvin viihdyttiin.
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa. Lakkasin jossain vaiheessa järjestämästä juhlia, sillä meni hermo jatkuvien viime tipassa perumisien kanssa. Juhlarahojen sijaan hemmottelen perhettäni ja tehdään yhdessä jotain kivaa. Kokeile sinäkin. :)
Entäs jos ei ole perhettä jota hemmotella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin tuntuu, että tavalliset juhlat ei enää riitä. Ihmisiä ei kiinnosta tulla juhliin kodin puutarhaan, jonne on katettu makeita ja suolaisia lettuja, lapset saavat temmeltää pihalla aikuisten jutellessa yms. Juhlien pitäisi olla erikoisessa paikassa ja ruoan pitäisi olla ammattilaisen tekemää ja riittävän erikoista.
Ei kiinnostakaan, koska tuota voi tehdä kotonakin oman perheen kesken ihan milloin vaan, jos on kesä ja kaunis ilma. Eikä tarvitse miettiä pukeutumista eikä matkaan kuluvaa aikaa. Monet asiat, mitä joskus vuosikymmeniä sitten oli vain juhlissa, on nykyisin ihmisille ihan arkea.
Täällä kohtalotoveri. Ajattelin pitää hyvin pienimuotoiset kutsut merkkipäivänä ja kutsua vain lähipiirini, joka käsittää vain sen noin kymmenisen henkeä puolisot mukaan luettuna. Olin pitänyt tätä "lähipiiriäni" ystävinäni. Kunnes aloin esittämään kutsuja heille. Sitä selityskimaraa oli todella vaivaannuttavaa kuunnella. Kyseessä lomilla tai työttöminä olevia henkilöitä, joilla tuntui olevan kosolti muuta menoa sinä yhtenä päivänä, jonka iltapäivänä juhlat olisivat olleet. Ja näiden henkilöiden omissa juhlissa olen aina ollut mukana. Lisäksi lähipiirini suurinpiirtein tietävät toisensa, joten he tietävät myös ettei ystäviä ole pilvin pimein.
No, nytpä tiedän että "ystävyys" on jotain ihan muuta, mitä siitä olen yksipuolisesti kuvitellut.
t. Huono ja arvoton kohtalotoveri
Lakkasin järjestämästä juhlia viitisen vuotta sitten. Tuttavissa on aika paljon erikoisruokavalioita noudattavia, eli tarjoilut piti olla tarkkaan mietittyjä. Todella usein kävi niin, että juuri nämä, joiden takia olin nähnyt extra vaivaa, peruivat tyyliin saman päivän aamuna, tai jopa paria tuntia ennen juhlien alkamista, tulonsa. Syyt saattoivat olla ihan mitättömiä, kuten että telkkarista tuleekin hyvä elokuva tänään.
Lopulta päätin, että miksi turhaan vaivaudun ja lopetin. Aikansa jaksoivat vihjailla, että voi kun olisi kiva päästä juhlimaan. Niinpä, järkkääpä itse sitten ne juhlat.
Yksi keskeinen ongelma tuossa on, että jos kutsut vaikkapa 17 ihmistä juhliin, joissa on tarkoitus olla pari tuntia, sulla emäntänä ei riitä kuin 7 minuuttia per vieras. Siis edellyttäen, että et itse lainkaan höösää keittiössä etkä käy sinä aikana edes vessassa. Loput 113 minuuttia vieraasi syö tarjoilujasi ja osottaa, koska kehtaa lähteä pois.
Onnistuneiden kotona järjestettävien juhlien edellytys on, että kutsutut tuntevat toisensa tarpeeksi hyvin ja vielä viihtyvät toistensa seurassa niin hyvin, että eivät edes huomaisi, vaikka emäntä/isäntä katoaisi jonnekin tunniksi. Että vierailla riittää keskenään niin paljon juteltavaa. Ja tässä ei riitä, että vieraasi juttelevat vain oman puolisonsa tai omien lastensa kanssa, koska sitä he voivat oikein hyvin tehdä kotonakin. Valitettavan usein juhlissa on muutama toisensa tunteva suupaltti, jotka puhuvat koko ajan ja pelkästään ihmisistä tai tapahtumisista, joista ainakin osa porukasta ei tiedä mitään. Juhlissa pitäisi olla aina emännän ja isännän lisäksi muitakin ihmisiä, jotka osaavat aloittaa keskusteluja sellaisista aiheista, joihin lopulta kaikki pystyvät osallistumaan.
Ihan samaa meillä! Siksi päätettiin jo vuosia sitten, että mennään AINA kun meidän kutsutaan (pl. joku noro).
Viimeksi otin tästä kierroksia, kun oli esikoisen rippijuhlat. Ne, jotka jättivät ilmoittamatta ja tulematta, niin eivät pääse vieraslistalle enää jatkossa. Siinä meni ihan sisaruksiakin, en vaan jaksa. Laitoin tarjoiluista kuvia someen heti, kun pöytä oli katettu, että edes lähellä asuvat muistaisivat, mikä päivä on kyseessä. Soittelin sitten vaivihkaa mm. isovanhemmille, että olettehan tulossa.. Olin niin pettynyt, erityisesti lapseni puolesta. Tarjoiluihinkin meni n. 500e, mutta eniten harmitti lapsen puolesta. Annettiin sitten vielä itse lahjaksi melko reilu potti tilille, kun koitettiin kompensoida tätä pa*kaa.
Paras oli, kun muutamat kommentoivat päivitykseen, että "ai, tänäänkö ne olivat, luulin, että viikko sitten.." No, ei teitä näkynyt silloinkaan, saat*na.
Vierailija kirjoitti:
Kaiholla muistelen lapsuuteni synttäreitä. Lähes kaikki kutsutut tulivat paikalle. Ohjelmaksi riitti arkiset leikit ja lahjojen ihmettely. Kesällä oltiin ulkona sään salliessa. Tarjoilut oli luokkaa kotitekoinen täytekakku, sipsejä, poppareita ja keksejä eli ei mitään erikoista. Ja hyvin viihdyttiin.
Minä muistan yhdet ala-asteen synttärit, jonne sain kutsua kaikki luokkani tytöt. Kahdeksasta kutsutusta paikalle tuli vain yksi, hänkin pari tuntia myöhemmin ja ihan muuten vaan. Aikuisena en ole itselleni juhlia järjestänyt, koska pelkään, että ei niille ketään tule. Lapsille järjestin joka vuosi synttärit. Esikoisen 1-vuotissynttäreitä juhlittiin kolmena eri viikonloppuna, kun vieraille ei käynyt yksi päivä. Kun nuorimmaisen yo-juhlat oli juhlittu, sanoin, että enää en yksiäkään juhlia enää järjestä.
Nuorena oli juhlia jatkuvasti tupareista synttäreihin. Nyt aikuisena en jaksa enää valvoa, joten kutsu uudenvuodenjuhliin olisi kauhistus. Olen lisäksi saanut astman kylkiäisenä pahan hajusteyliherkkyyden, joten sekin rajoittaa ihmisten tapaamista. Ihan joka paikassa on ainakin yksi, joka on laittanut "ihan vähän" jotakin hajustetta. Astmakohtaukset on pelottavia.
Olisko kuitenkin ikäkysymys? Nuorena aikuisena kaikki juhlan aiheet kelpaavat; vaput ja uudetvuodet. Perheen perustamisen ja muun vakiintumisen jälkeen aika menee helposti sukulaisten kanssa pyöriessä ja entisaikojen ystäväjuhlat jäävät taa. Vaikka sitä ystävää haluaisi pienimuotoisesti tavatakin muuten.
Semmoinen avoimien ovien päivä -tyyppinen juhla saattaisi onnistua jos lähisuvusta saa sitoutuneen joukon osallistumaan.