Lapseni pitävät enemmän äitipuolestaan kuin minusta :(

13 vuotias alkaa jo tehdä pesäeroa vanhempiinsa. Kuuluu normaaliin kehitykseen. Bonusäiti on tässä suhteessa ihan eri roolissa. On hienoa, että tytöllä on joku aikuinen, kenelle puhua asioista, joista omille vanhemmille ei enää puhuta.

On itsekästä miettiä vain omalta kannalta näitä asioita. Lapsille on hieno juttu, että tulevat Bonusäidin kanssa näin hyvin toimeen.

Tämä tarina on todennäköisesti saman sepustelijan keksimä, mutta aihe on tärkeä silti.

Vanhempani erosivat, kun olin nuori ja lähes heti kuvioihin tuli äitipuoli. Olemme aina tullut hyvin toimeen, ja koko ikäni olen häntä pitänyt toisena äitinä. Se on enemmänkin rikkaus, että perheessä on yksi turvallinen aikuinen lisää.

Hänelle on ollut helppo puhua joistain asioista, mistä en ole heti uskaltanut äidille puhua, esimerkiksi poikaystävistä, ja kavereiden päihteiden käytöstä. Äitipuolelle avautuminen on rohkaissut myös puhumaan äitille enemmän omasta elämästä.

Silti, vaikka kuvioissa on toinen äitihahmo, oma äitini on osoittautunut maailman tärkeimmäksi henkilöksi. Vaikka isän luona olisi rahaa enemmän, ja perheen kanssa tehtäisiin enemmän juttuja, äiti on osoittanut rakkautensa, asettanut mukavat, mutta ei liian tiukat rajat ja pitänyt yllä rentoa meininkiä mitä ei taas isällä ole niin paljoa. Tämä on varsinkin teini-iässä ollut tärkeää, että saa olla oma itsensä, tehdä mielestään mukavia asioita ja valvoa sekä nukkua pitkään.

Ymmärrän, että uusi aikuinen lapsen elämässä voi tuntua pahalta. Älä näytä lapselle sitä. Näytä lapselle, että olet kypsä ja mukava aikuinen, johon voi luottaa kaikissa asioissa. Kukaan ei tule viemään paikkaasi.

Omhan tuo emotionaalisesti rankkaa :( Ymmärrän hyvin että sattuu, vaikka lapset viihtyy.

Tuo on ihan normaalia että teinin mielestä tuo miehen nyksä on mahtava kaveri. Ei vaikuta siihen, että sinä olet se ainoa ja oikea äiti.

Nelivuotiaan kohdalla tuo toiseksi äidiksi sanominen on kyllä jo aika kamalaa sua kohtaan. Jos se nyksä on oikeasti mukava ihminen, niin itse ottaisin riskin ja juttelisin hänelle kahden kesken kasvokkain siitä, että sinua sattuu tuo sanavalinta ja toivoisit, että lapset ohjattaisiin käyttämään hänestä ihan nimeä. Lisäisin vielä että en voi tietenkään vaatia tai pakottaa, mutta tuntuu joka kerta puukolta sydämeen. Jos nyksä ei tätä ymmärrä, niin ei ole kiva ihminen vaan julma.

Mun vanhemmat on eronneet kun olin pieni (jotain 2v) ja heidän puolisonsa ovat olkeet mun elämässä kiin kauan kuin muistan. Ei tulisi kyllä silti mieleenkään kutsua näitä isäksi ja äidiksi tai edes isäpuoleksi ja äitipuoleksi, kyllä heitä kutsutaan ja on aina kutsuttu ihan omilla nimillään.

Varmasn henk.kohtaisidta asioista 13-vuotias mieluummin uskoutuukin vähän ”ulkopuolisemmalle” taholle eikä omalle äidille. Näin tein itsekin nuorena.

Osta niille iPhonet

Miehen tyttö halusi joskus sanoa minua äidiksi. Selitin että hänellä on vain yksi äiti, minä voin olla hänen ystävänsä, mutta äitejä on vain yksi. En ymmärrä miksi äitipuolta pitäisi sanoa äidiksi, jos äiti on olemassa ja vielä lähivanhempi. Lapsi voi sitä haluta, mutta lapset toisaalta haluavat myös syödä pelkkää karkkia. He kaipaavat kuitenkin selkeyttä ja ohjausta. Olen aina yrittänyt tukea miehen vanhemmuutta, mutta en pyrkinyt äidiksi. Koska en ole tämän lapsen äiti, eikä tämän lapsen äitiys kuulu minulle, eikä ole tarpeen sekoittaa enempää näissä uusperheen kuvioissa. Jos en aidosti koe lasta omakseni en voi edustaa äidin konseptia sekoittamatta lasta enempää...

Kohtelem omia lapsiani avoimesti ja rehellisesti kuin äiti ja miehen lasta kuin miehen lasta. Mikä ei tarkoita eriarvoisuutta, kaikilla on samat oikeudet, lahjat ja velvollisuudet, mutta en yritä teeskennellä tunnetasolla äidinrakkautta. Tunteiden teeskentely kostautuu aina kun lapsi kasvaessaan ymmärtää että häntä on huijattu. Pahimmillaan hän on oman äitisuhteensa kustannuksella investoinut äitipuoleen. Miehen lapsi tietää/ymmärtää että hänellä on äiti kotona, eikä minulta kuulu hakea äidinrakkautta sen enempää kuin tarhatädeiltä tai opettajilta (siten kuin lapsi voi asian ymmärtää). Olen kuitenkin reilu, lapsi on täysivaltainen perheenjäsen, mutta minä en vain ole äiti, eivätkä luontaiset reaktioni ole äidinrakkautta. Sen sijaan että lapsi odottaisi väärältä ihmiseltä vääriä asioita ja pettyisi, pitää alusta asti opettaa että ne kaivattu asiat tulevat äidiltä ja isältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erostanne on siis vasta 2 vuotta, joten on ihan selvää, että lapsesi nauttivat nyt uudesta elämästään. Varsinkin, jos sinun luonasi on taloudellisesti köyhempää. Koita tarjota lapsillesi materian sijasta jotain henkisesti rikkaampaa. 

Mitä tämä henkisesti rikkaampi voisi olla? Äitipuolella ja lapsillani jotenkin vain on kemiat kohdallaan... Sunnuntaina taas joudun näkemään exäni ja tämän äitipuolen. Tekisi tosissaan mieli kuristaa se nainen.

Enpä ihmettele miksi lapset pitävät enemmän äitipuolesta kuin pahantahtoisesta ja katkerasta biologisesta äidistä joka ei tahdo lapsilleen hyvää. Kuinka joku voi olla noin itsekäs?

Olisit varmaan tyytyväinen jos exäsi uusi vihaisi lapsianne ja lapset häntä, ja rahat olisi lopussa molemmilla niin että lapset ei ikinä pääsisi leffaan, ulkomaille tai huvipuistoon? 🙄

Aika inhottavia asenteita ja vähättelyä täällä on tuota bonusäitiä kohtaan. Eihän tämä tilanne ole hänen vikansa, hän on vain sattunut rakastumaan eksääsi ja sai lapsenne siihen kaupan päälle. Hän ei "leiki perhettä" vaan on osa perhettä. "ei valitettavasti halua omia lapsia", aikamoinen asenne, eli sinäkö odotit että he saavat yhteisen lapsen jolloin omien lastesi asema perheessä "heikkenisi" ja tykkäisivät olla enemmän sinun luonasi? Eikö ole hienoa, että lapsenne saivat yhden uuden rakkaan aikuisen elämäänsä? Joka selvästi lapsista pitää ja haluaa heidän elämässään olla? Ymmärrettävästi äitinä tähän varmasti liittyy ristiriitaisia tunteita, mutta kokonaistilanne on hyvä, lapsenne ovat onnellisia. Ja on ihan turhaa vertailla sinun ja eksän ja eksän ja nykyisen suhteita, ihmiset oppii virheistään ja kasvaa ja sekin on vain hyvä. Jos he pysyvät yhdessä niin tuo nyksä tulee olemaan lastenne elämässä aina ja varsinkaan pienemmät eivät tule edes muistamaan aikaa ennen nyksää. Kannattaa siis suhtautua häneen positiivisemmin, lapsetkin arvostavat sitä jos heille tärkeät aikuiset tulevat toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Aika inhottavia asenteita ja vähättelyä täällä on tuota bonusäitiä kohtaan. Eihän tämä tilanne ole hänen vikansa, hän on vain sattunut rakastumaan eksääsi ja sai lapsenne siihen kaupan päälle. Hän ei "leiki perhettä" vaan on osa perhettä. "ei valitettavasti halua omia lapsia", aikamoinen asenne, eli sinäkö odotit että he saavat yhteisen lapsen jolloin omien lastesi asema perheessä "heikkenisi" ja tykkäisivät olla enemmän sinun luonasi? Eikö ole hienoa, että lapsenne saivat yhden uuden rakkaan aikuisen elämäänsä? Joka selvästi lapsista pitää ja haluaa heidän elämässään olla? Ymmärrettävästi äitinä tähän varmasti liittyy ristiriitaisia tunteita, mutta kokonaistilanne on hyvä, lapsenne ovat onnellisia. Ja on ihan turhaa vertailla sinun ja eksän ja eksän ja nykyisen suhteita, ihmiset oppii virheistään ja kasvaa ja sekin on vain hyvä. Jos he pysyvät yhdessä niin tuo nyksä tulee olemaan lastenne elämässä aina ja varsinkaan pienemmät eivät tule edes muistamaan aikaa ennen nyksää. Kannattaa siis suhtautua häneen positiivisemmin, lapsetkin arvostavat sitä jos heille tärkeät aikuiset tulevat toimeen.

No sanoisin että hyvinkin voi olla hänen vikansa. Hän on lähtenyt tietoisesti rikkomaan lapsiperhettä. Mihin unohtui älä tee huorin ja älä tee aviorikosta? Ap on luottavaisesti mennyt naimisiin ja perustanut perheen rakastamansa miehen kanssa. Ilmeisesti mies on luvannut rakastaa ap:ta vihkivalassa. Ei se ollut kunnes itsekäs hevosnainen tulee kuvioon. Voi olla provo mutta tiedän ihan oikeita tapauksia. Naisen ei nykyisin kannata synnyttää lapsia ei ole mitään turvaa elämässä. Naisen kannattaa hankkia rahakas ammatti ja max yksi lapsi. Ei koskaan ainakaan avioon avioehdon kanssa, siinä on jo se ensimmäinen kusetus. Raskausajat rankkoja jne. Miksi ap ei saanut kukkia? Miksi ei palkattu lastenhoitoapua jne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika inhottavia asenteita ja vähättelyä täällä on tuota bonusäitiä kohtaan. Eihän tämä tilanne ole hänen vikansa, hän on vain sattunut rakastumaan eksääsi ja sai lapsenne siihen kaupan päälle. Hän ei "leiki perhettä" vaan on osa perhettä. "ei valitettavasti halua omia lapsia", aikamoinen asenne, eli sinäkö odotit että he saavat yhteisen lapsen jolloin omien lastesi asema perheessä "heikkenisi" ja tykkäisivät olla enemmän sinun luonasi? Eikö ole hienoa, että lapsenne saivat yhden uuden rakkaan aikuisen elämäänsä? Joka selvästi lapsista pitää ja haluaa heidän elämässään olla? Ymmärrettävästi äitinä tähän varmasti liittyy ristiriitaisia tunteita, mutta kokonaistilanne on hyvä, lapsenne ovat onnellisia. Ja on ihan turhaa vertailla sinun ja eksän ja eksän ja nykyisen suhteita, ihmiset oppii virheistään ja kasvaa ja sekin on vain hyvä. Jos he pysyvät yhdessä niin tuo nyksä tulee olemaan lastenne elämässä aina ja varsinkaan pienemmät eivät tule edes muistamaan aikaa ennen nyksää. Kannattaa siis suhtautua häneen positiivisemmin, lapsetkin arvostavat sitä jos heille tärkeät aikuiset tulevat toimeen.

No sanoisin että hyvinkin voi olla hänen vikansa. Hän on lähtenyt tietoisesti rikkomaan lapsiperhettä. Mihin unohtui älä tee huorin ja älä tee aviorikosta? Ap on luottavaisesti mennyt naimisiin ja perustanut perheen rakastamansa miehen kanssa. Ilmeisesti mies on luvannut rakastaa ap:ta vihkivalassa. Ei se ollut kunnes itsekäs hevosnainen tulee kuvioon. Voi olla provo mutta tiedän ihan oikeita tapauksia. Naisen ei nykyisin kannata synnyttää lapsia ei ole mitään turvaa elämässä. Naisen kannattaa hankkia rahakas ammatti ja max yksi lapsi. Ei koskaan ainakaan avioon avioehdon kanssa, siinä on jo se ensimmäinen kusetus. Raskausajat rankkoja jne. Miksi ap ei saanut kukkia? Miksi ei palkattu lastenhoitoapua jne?

Ja ketä kohtaan tuo bonusäitiä on tehnyt aviorikoksen ja huorin? Täällä taas miehen synnit langetetaan uuden naisen kannettavaksi. Missään ei ensinnäkään sanottu, että mies on pettänyt ja jättänyt tuon uuden naisen takia, ap sanoi vain että muutamassa kuukaudessa alkoi uusi suhde ja ovat nyt vuoden verran asuneet yhdessä. Joten et voi sanoa, että bonusäiti on tietoisesti rikkonut lapsiperheen, kun sitä ei ap kertonut missään kohtaa.

Miksi ap ei saanut kukkia? En tiedä, sen tietää vain eksä. Mutta ei tuollaiset eleet pakotettuina tule. Ehkä mies on oppinut aiemmista virheistä ja yrittää nyt huomioida puolisoaan enemmän kuin aiemmin, kuka tietää. Mutta ketään ei auta se asenne, että tuo bonusäiti on vihollinen ja kaikki hänen tekemänsä heikentää ap:n asemaa. Vaikka bonusäiti on rakas ja tärkeä niin äiti on aina äiti.

Olen lapsena huokaissut Isoäitini luona; että täällä on vesikin parempaa. Saman kaupungin vesijohtovettä oli sekä kotona että isovanhemmilla :)

Vierailija kirjoitti:

Sillon kun 4v ensimmäisen kerran viittasi äitipuoleensa toisena äitinä niin kysyin exältä, että mikä juttu tämä on. Ilmeisesti siis 4v on oma-aloitteisesti alkanut puhuttelemaan äitipuoltaan äitinä ja exän mielestä se ei haittaa, koska kuulemma avovaimonsa on kuin "varaäiti" neljävuotiaalle. En oikein pysty tuota kitkemään yksin pois, kun puolet ajasta lapsi on siellä ja kutsuu äitipuoltaan äidiksi.

Ja tosiaan en oikein voi mennä katsomaan teinin ratsastusta, kun uusi äitipuoli on siellä... Äitipuoli siis hevosihmisenä on teinin kanssa tallilla ja ratsastuttaa ja kilpailuttaa häntä. En viitsi mennä sinne ulkopuoliseksi aidalle notkumaan, kun en edes hevosista ymmärrä mitään.

Myönnän, että olen kommentoinut ulkonäköäni lasten kuullen ja muidenkin ihmisten ulkonäköä. Ei tietenkään olisi pitänyt. Toisaalta onhan se tosi asia, että äitipuoli on minua kauniimpi ja laihempikin. Paha sanoa, että onko tuo 4v:n vertailu vain "faktojen" toteamista.

ap

Mene katsomaan tyttären kisoja, lapsellesi voi tulla käsitys, että et anna arvoa hänelle. Voit toimia hänen huoltojoukkonaan ja juomapullon pitelijänä, hevosasiat voit jättää niille, jotka osaavat niitä varoa.

Ap, älä anna 4-vuotiaan kommenttien mennä ihon alle. Ota tilanteet kasvatuksen kannalta. Kerro rauhallisesti lapselle, että toisten ihmisten vertaileminen ei ole hyvä tapa ja siitä tulee paha mieli. Ota esimerkki lapsen omasta elämästä: miltä sinusta tuntuu, jos kaverisi sanoo sinulle, että esim. "Teemu" on paljon hauskempi kaveri, kun sinä tms.

Nelivuotias tarvitsee ohjaamistasi empatian kehittymiseksi. Hän kyllä oppii ja ymmärtää, kun hönen kanssaan juttelee.

Kyllä ydinperheessäkin tulee vastaavia tilanteita koko ajan. Omia vanhempia vertaillaan keskenään ja jossain vaiheessa kaverien vanhemnat on aina parempia ja kivempia, kun omat. Tämä vaan pitää vanhemman ominaisuudessa sietää. Välillä se on vaikeaa itsellenikin, vaikka elän ydinperheen äitinä.

Ei ole ihme, että sinulle tulee ap epävarmuuksia tilanteessasi. Tuo kuulostaa tosi epäreilulta tilanteelta, kun jopa perheystävät ja oma äitisi kehuvat tätä toista naista jatkuvasti.

Auttaisi varmaan, jos pääsisit juttelemaan jonkun ulkopuolisen ihmisen kanssa tästä tilanteesta.

Selvästi äitipuoli mustamaalaa lasten omaa äitiä näille lapsille,, ex miehesi on kanssa yksi mies lapsi, se että ottaa itseään paljon nuoremman naisen kertoo ikäkriisistä ja keskenkasvusta

Tietääkseni pettämistä ei tapahtunut avioliitossamme. Tiedän myös varmaksi sen, että exä tapasi nykyisensä vasta eromme jälkeen. Jos olisi pienintäkään epäilystä siitä, että exä olisi pettänyt minua nykyisensä kanssa niin en todellakaan olisi missään tekemisissä kummankaan heistä kanssa. Tuo, että exä alkoi seurustelemaan jo muutama kk eron jälkeen oli/on ihan hirveä paikka vieläkin, koska tuntuu siltä, että exä olisi jo pidempään pyöritellyt eroa mielessään ja sitä kautta päässyt siitä yli nopeammin.

Yritin äsken puhua teinin kanssa, mutta metsään meni sekin. Ilmeisesti olen täysi p*ska mutsi, kun haluaisin, että minun viikollani ei äitipuolta nähtäisi ostosten yhteydessä. Mielestäni nuo ratsastuskengät voisi ostaa kyllä sitten isäviikolla niin ettei tarvitsisi kesken minun luotani lähteä. 4v nyt sentään ei ole tänään vielä kauheasti mitään puhunut, joka saisi harmituksen aikaan, mutta jos edellisiin kokemuksiini on uskominen niin viimeistään muutaman tunnin kuluessa sieltä tulee taas toinen äiti on parempi asiassa x. No, ehkä sitten yritän korjata, että x ei hänen äitinsä ole. Taas.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ap, älä anna 4-vuotiaan kommenttien mennä ihon alle. Ota tilanteet kasvatuksen kannalta. Kerro rauhallisesti lapselle, että toisten ihmisten vertaileminen ei ole hyvä tapa ja siitä tulee paha mieli. Ota esimerkki lapsen omasta elämästä: miltä sinusta tuntuu, jos kaverisi sanoo sinulle, että esim. "Teemu" on paljon hauskempi kaveri, kun sinä tms.

Nelivuotias tarvitsee ohjaamistasi empatian kehittymiseksi. Hän kyllä oppii ja ymmärtää, kun hönen kanssaan juttelee.

Kyllä ydinperheessäkin tulee vastaavia tilanteita koko ajan. Omia vanhempia vertaillaan keskenään ja jossain vaiheessa kaverien vanhemnat on aina parempia ja kivempia, kun omat. Tämä vaan pitää vanhemman ominaisuudessa sietää. Välillä se on vaikeaa itsellenikin, vaikka elän ydinperheen äitinä.

Ei ole ihme, että sinulle tulee ap epävarmuuksia tilanteessasi. Tuo kuulostaa tosi epäreilulta tilanteelta, kun jopa perheystävät ja oma äitisi kehuvat tätä toista naista jatkuvasti.

Auttaisi varmaan, jos pääsisit juttelemaan jonkun ulkopuolisen ihmisen kanssa tästä tilanteesta.

Kiitos vastauksestasi! Tuo nelivuotias on muutenkin ollut jotenkin paljon haastavampi lapsi kaikin puolin, kuin kaksi vanhempaa sisarustaan. En tiedä, että vaikuttaako ero jotenkin siihen, kun lapsi oli kuitenkin todella pieni erotessamme.

Tosiaan epäreilulta se tuntuukin. Äitini on muutenkin aika ajattelematon ihminen, ihan hyvää tarkoittava, mutta ei ymmärrä, miksi minusta tuntuu pahalta, kun hänkin kehuu tuota miehen nykyistä. Tulee vähän sellainen olo, että hänkin häpeää minua ja sitä, että olen matalapalkka-alalla ja tietysti näin nelikymppisenä ja kolme lasta synnyttäneenä ei-niin hehkeässä kunnossa, kun reilu kymmenen vuotta nuorempi synnyttämätön nainen.

Onneksi nuo perheystävät eivät ole olleet ainoita ystäviäni avioliittomme aikana, eli onneksi on vielä niitä ystäviä, jotka eivät menneet eron mukana.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun oma mieliala voi vaikuttaa yllättävän paljon lasten viihtymiseen luonasi.

Ymmärrän hyvin, ettei olosi ole kovin hyvä tuossa tilanteessa. Ero miehen aloitteesta, putoaminen taloudellisesti tyhjän päälle. Vertailet itseäsi uuteen ja olet epävarma jopa äitiydestäsi. Ei ole ihan reilun tuntuista, että olet sellaisessa tilanteessa. Olen pahoillani puolestasi.

Näitä asioita sun pitäisi ensisijaisesti työstää muiden kuin lastesi kanssa. Ystävä, sukulainen, auttava puhelin? Kenen kanssa voisit purkaa asioita luontevasti?

Uusi kumppani ei ole syypää eroonne, ja katkeruudella saatat ajaa lapset pois luotasi. Vanhimmalla on ikää sen verran, että hänen tahtoaan kysyttäisiin asumisen suhteen. Jos hän haluaisi muuttaa isänsä luo, et voisi estää. Seuraisivatko nuoremmat perässä?

Uskon, että olet äitinä ihan hyvä, puuropuheista ja taloudellisesta tilanteesta huolimatta. Olet niin nuori, että pystyt olemaan joustava, omaa resilienssiä voi kehittää aikuisenakin.

Mielikuvat ovat muuten ihan hyvä tapa purkaa turhaumia ja tajuan tuon "tekisi mieli kuristaa" - jutun sitä kautta, mutta. Oletko varma, ettet ruoki omaa huonoa fiilistäsi sillä, siten että asiat tuntuvat kasautuvan entistä pahemmin ylipääsemättömiksi?

Tapaisin aikuisten kesken, lasten elämän tärkeiden ihmisten kanssa ja yrittäisin löytää yhteisen tavan kasvattaa lapsia, jos mahdollista. Tavata voi jossain neutraalissa paikassa tai vaikka perheneuvolassa, jos muuten on hankalaa. Avoin, rauhallinen keskustelu harvoin on pahasta, jos vastapuoli on normaali ihminen.

Eri elintasoille ei nyt välttämättä voi mitään, mutta lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa. Olisi hyvä, jos pystyisitte puhumaan aikuisten kanssa avoimesti ja tukemaan toistenne kasvatusta. Sinulta se vaatisi eniten, ja vain itse tiedät pystyisitkö siihen tai haluaisitko edes yrittää olla hyvissä väleissä. Lastesi vuoksi, mutta myös itsesi takia.

Paras keino pysyä nykyisessä systeemissä on yhteistyö aikuisten kesken. Se, että te olette väleissä, keskustelette ja sovitte asioista.

Toivon, etten pahastuttanut sinua tällä vastauksella.

Tunsin kyllä piston sydämessäni kun luin tätä tekstiä. Olet oikeassa kyllä siitä, että olen epävarma. On koko ajan vain sellainen tunne, että tämä äitipuoli on parempi ihminen ja äiti kuin minä. Täytyy kyllä ehdottaa tuota, että voisimmeko kolmistaan puhua keskenämme, en vain millään haluaisi olla sen naisen kanssa tekemisissä yhtään enempää kuin on pakko. Ennen kaikkea harmittaa, kuinka koko maailma suorastaan huutaa minulle tätä äitipuolen paremmuutta.

ap

Ei, sinä olet ainoa äiti, ja hyvä sellaisena, joten kilpailuasetelmaa ei edes ole. Ihmisenä olet ihan yhtä hyvä kuin hänkin. Epävarmuus on vain tunne, joka on normaali tilanteessasi, mutta älä jää siihen muhimaan (etkä jäänytkään).

Äitipuoli on hyvä äitipuolena, varsinkin jos hän on niin hyvä ihminen, ettei yritä tarkoituksella vetää mattoa äidin jalkojen alta. Rehellisesti sanottuna et varmaan tuntisi mustasukkaisuutta tyttäresi ystävääkään kohtaan. Äitipuoli on enemmän kuin ystävä, hän on aikuinen ja asuu samassa taloudessa tyttäresi kanssa.

Koko maailma ei huuda, kohauta harteitasi ja ravista ajatus pois. Lapset voivat huutaa sitä siihen asti, kunnes olet selvittänyt asian itsesi kanssa. En usko, että heillä on sen jälkeen enää tarvetta.

Äitipuoli on kieltämättä hyvä ihminen, olisi paljon helpompaa, kun olisi hirveä. On minulle aina kauhean mukava, joka on oikeastaan hirveämpää, kuin jos olisi ihan kylmä ja inhottava.

Tuohon koko maailma huutaa juttuun niin tosiaan exästä näkee selvästi, että kuinka onnellinen hän on tämän uuden naisensa kanssa. Myös äitini on ihan äitipuolen fani, ovat tavanneet lasten juhlissa ja minulle jälkikäteen tulee hehkuttamaan, kuinka se *naisen nimi on niin älykäs ja hieno nainen. Kaikki pariskuntaystävämmekin ovat nykyään tämän naisen uusia ystäviä ja nämä vanhat ystävänikin laittelevat someihinsa kuvia, kun ovat olleet yhdessä kahvittelemassa ja ravintoloissa exän ja uuden kanssa. Joten tuntuu todellakin, että koko maailma huutaa tätä paremmuutta.

ap

Oletko itse tekemisissä näiden vanhojen ystäviesi kanssa edelleen?

Millainen on äitisuhteesi, saatko itse hyväksyntää ja arvostusta häneltä, etkö ole äitisi silmissä oikein tarpeeksi? Kuunteleeko äiti huoliasi tilanteesta? 

Äitini katkeroitui erossa ja etsin kaikenlaisia naisia itse kuuntelijoikseni. Oli tosi tärkeää saada etäisyyttä häneen, koska en olisi pystynyt kannattelemaan häntä, olinhan teini.

Samaan aikaan on todettava, että äiti onneksi sosiaalisena ihmisenä tutustutti minut laajaan ihmisjoukkoon, ja se verkko varmasti piti hänet kutakuinkin järjissään eron jälkeen. Sitä kautta minulle ylipäätään muodostui myös kuva äidistäni jonain muuna kuin masentuneena katkerana hylkeenä, joka pilasi terveytensä telkkarin kanssa maatessaan.

Olen kyllä sitä mieltä, että naista kohdellaan eron jälkeen tässä kulttuurissa kovasti ja taloudellista väkivaltaa käyttäen. Moni mies jo alunperin ilmeisesti lähtee liittoon ajatellen, ettei se tule pysymään ja hänen tarkoituksensa on huolehtia siitä, että pääomat ovat niin pysyvästi hänen takanaan, että hän voi tehdä seuraavan katraan huolehtimatta mistään, eikä hän missään tapauksessa koe olevansa lastensa äidille mitään velkaa.

Oma isäni kuului vielä sukupolveen, jossa ero oli myös miesten itsensä mielestä epäonnistuminen, ja hän tärväsi tulevaisuutensa ja vajosi alkoholismiin ja sarjarakastui varattuihin. Enpä tiedä millaisiksi välimme olisivat muodostuneet, jos olisin kokenut hänen ilkkuvan äidilleni tai seisovan hänen hartioillaan.

Tämä aihe on tärkeä ja sen nostamisesta kiitos aloittajalle, oli provo tai totta.

Tiedän varmaksi että nämä isien uudet vaimot puhuvat potaskaa äideistä. Koettavat sillä tavalla nostaa itseään. Tyyliin olin tytön harrastuksessa aina mieheni kanssa ja meitä pidetään siellä vanhempina. Joskus kun biologinen äiti haki tytön niin toiset vanhemmat ihmetteli meille että kuka kumma se vieras nainen oli joka haki tytön eilen. Tämä uusi äiti saattaa pian jo esitellä lapsiasi ominaan, tämäkin on nähty. Jos lapsilla on ongelmia niin ne ovat kyllä tietenkin synnyttäjän syytä.

En ole juurikaan noiden vanhojen pariskuntaystävien kanssa tekemisissä. Erossa he ottivat enemmänkin exän puolen kuin minun. Jonkin aikaa eron jälkeen kyllä näin etenkin naisia, mutta se jäi lopullisesti sitten, kun exä alkoi uudestaan seurustelemaan. Nämä pariskuntaystävämme olivat myös melko varakkaita, joten näin rahattomana on vaikea keksiä sitten yhteistä tekemistä, kun kaikki ravintolat ja kahvittelut ovat melkeinpä pois suljettu. Onneksi minulla on myös näitä ei-pariskuntaystäviä, jotka säilyivät erosta huolimatta. Heitä näenkin säännöllisesti, kun lapset ovat isällään.

Oma äitisuhteeni on hyvä, olen aina ollut melko läheinen hänen kanssaan. Sanoinkin tuolla aikaisemmin, että äitini on vähän sellainen ajattelematon, mutta kuitenkin hyvää tarkoittava. Äitini on myös hyvin sosiaalinen ihminen, joten luonnollisesti lasten juhlissa on puhunut nykyiselle ja jälkikäteen on sitten minulle todennut juurikin, että tämä nykyinen on älykäs yms. En usko, että äitini tuolla mitään pahaa tarkoittaa, mutta pahaltahan se silti tuntuu.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ap, älä anna 4-vuotiaan kommenttien mennä ihon alle. Ota tilanteet kasvatuksen kannalta. Kerro rauhallisesti lapselle, että toisten ihmisten vertaileminen ei ole hyvä tapa ja siitä tulee paha mieli. Ota esimerkki lapsen omasta elämästä: miltä sinusta tuntuu, jos kaverisi sanoo sinulle, että esim. "Teemu" on paljon hauskempi kaveri, kun sinä tms.

Nelivuotias tarvitsee ohjaamistasi empatian kehittymiseksi. Hän kyllä oppii ja ymmärtää, kun hönen kanssaan juttelee.

Kyllä ydinperheessäkin tulee vastaavia tilanteita koko ajan. Omia vanhempia vertaillaan keskenään ja jossain vaiheessa kaverien vanhemnat on aina parempia ja kivempia, kun omat. Tämä vaan pitää vanhemman ominaisuudessa sietää. Välillä se on vaikeaa itsellenikin, vaikka elän ydinperheen äitinä.

Ei ole ihme, että sinulle tulee ap epävarmuuksia tilanteessasi. Tuo kuulostaa tosi epäreilulta tilanteelta, kun jopa perheystävät ja oma äitisi kehuvat tätä toista naista jatkuvasti.

Auttaisi varmaan, jos pääsisit juttelemaan jonkun ulkopuolisen ihmisen kanssa tästä tilanteesta.

Olen yrittänyt miehen lapsen kanssa tuota empatian opettelua. Voin vaikka kysyä miltä hänestä tuntuisi jos valehtelisimme hänelle kuten hän meille - tai jos sanoisimme hänen olevan tylsä. Ikääkin jo 8.v - saattaakin näyttää että kuuntelee, mutta crash and burn - vastaa että tiedämmekö, että hän näki heidän pihassa valkoisen kissan ja yhdellä kaverilla on ruskea kissa, kissat on parempia kuin koirat. Sitten alkaa plaa plaa samaa rataa, eikä tasan mieti mitä sanoimme.

Että onnea empatiaharjoituksille 4.v kanssa. Voi olla että tulee vesiperä, jos lapsen persoona on näitä nykyajan adhd muksuja.