Lapseni pitävät enemmän äitipuolestaan kuin minusta :(

*törkeästi

*pienipalkkaisena

***hanan oikoluku

Kun tämä exäsi nuorikko tulee raskaaksi hupsista tosta noin vaan vahiongossa, niin lapsen syntymän jälkeen takuulla sinä saat paikkasi takaisin.

Tiedän kyllä, että järjellä ajateltuna pitäisi olla iloinen, että äitipuoli mahdollistaa juurikin esikoiselle enemmän hevostelumahdollisuuksia ja muutenkin tietysti vie ostoksille ja kahville. Silti se harmittaa minua. Ja en nyt siis varsinaisesti tätä naista halua kuristaa, se oli lähinnä vertauskuva siitä, että hänen näkemisensä ärsyttää minua paljon. Hän elää minun vanhaa elämääni paranneltuna versiona; hieno talo ja matkoja ja laatuaikaa lasten kanssa.

Teinin kanssa pelkään hirveästi, että haluaa viettää vähemmän aikaa täällä. Nuorimmaisethan eivät ikänsä puolesta pysty päättämään, mutta käsittääkseni teini pystyisi olemaan täällä vain joka toinen vkloppu, jos haluaisi...:( Teini on melkein koko viikon vain murjottanut ja kiukutellut. Huoh.

ap

Vierailija kirjoitti:

Sillon kun 4v ensimmäisen kerran viittasi äitipuoleensa toisena äitinä niin kysyin exältä, että mikä juttu tämä on. Ilmeisesti siis 4v on oma-aloitteisesti alkanut puhuttelemaan äitipuoltaan äitinä ja exän mielestä se ei haittaa, koska kuulemma avovaimonsa on kuin "varaäiti" neljävuotiaalle. En oikein pysty tuota kitkemään yksin pois, kun puolet ajasta lapsi on siellä ja kutsuu äitipuoltaan äidiksi.

Ja tosiaan en oikein voi mennä katsomaan teinin ratsastusta, kun uusi äitipuoli on siellä... Äitipuoli siis hevosihmisenä on teinin kanssa tallilla ja ratsastuttaa ja kilpailuttaa häntä. En viitsi mennä sinne ulkopuoliseksi aidalle notkumaan, kun en edes hevosista ymmärrä mitään.

Myönnän, että olen kommentoinut ulkonäköäni lasten kuullen ja muidenkin ihmisten ulkonäköä. Ei tietenkään olisi pitänyt. Toisaalta onhan se tosi asia, että äitipuoli on minua kauniimpi ja laihempikin. Paha sanoa, että onko tuo 4v:n vertailu vain "faktojen" toteamista.

ap

Heh, 4-vuotiaat ei vielä ymmärrä kaikkien sanojen merkitystä, jos niitä ei heille milloinkaan selitetty. Esim. pariskunnat ovat usein muiden lasten vanhempia eli "Lucan ja Lucian isä ja äiti", jolloin kaikki pariskunnat saattavat lapsen maailmassa olla "isä ja äiti". 4-vuotiaalle esim. "ihminen" tarkoittaa vain aikuista, jos lapsista puhutaan lapsina jne. Samoin jos isä puhuu muille vaimosta tai avovaimosta, niin lapsi ei välttämättä ymmärrä, että kyse on omasta äidistä (tai äitipuolesta). 

Mutta ap, älä opeta lapsellesi vertailua, etenkin ihmisten laihuuden/rikkauden/kauneuden jne. vertailun opettaminen on todella typerää ja haitallista lapselle. 

Ap hyvä, miksi ihmeessä stressaat tuosta? Kuulostaa että lapsillasi on kaikki hyvin, heillä on rakastavat vanhemmat ja kiva äitipuoli, joka hänkin ajattelee heidän parastaan. Sinua ei korvaa kukaan ja riität oikein hyvin sellaisena kuin olet. Anna teinille aikaa ja olla kummassa kotona vain. Lapset ahdistuvat jos sinä olet ahdistunut ja vertaileva. Miksi et pyrkisi olemaan hyvissä tai ainakin asiallisissa väleissä miehesi ja hänen nykänsä kanssa. Älä katkeroidu tai pahoita mieltäsi suotta, ei lasten tehtävä ole tsempata sinua eron jälkeen. Rupea sen sijaan tekemään jotakin mistä itse tykkäät, mene yksin tai ystävien kanssa.

Etsi ap joku kesäkolli, se piristää kummasti 🤭 oisko täällä ketään miestä, mistäpäin olet?

Vierailija kirjoitti:

Se äidin arkinen työ ei välttämättä saa kehuja tai palkintoja. Mutta malta odottaa. Aikuisena lapset tajuavat jossain vaiheessa, kuka oli se todellinen tuki ja turva arjessa. Se joka ei koskaan jättänyt.

Niin, jos on sellainen. Pitäisi myös muistaa, että kaikki äidit eivät ole. Itse ainakin olen varsinkin aikuisena ymmärtänyt ne henkiset ja emotionaaliset laiminlyönnit, joita äitini ehkä tahtomattaankin (omien traumojensa muokkaamana?) teki. Eikä todella tukenut (osannut, tai pystynyt) edes sillä oikeasti vaikealla hetkellä. Ei olut mikään tuki ja turva, vaan epämääräisen ahdistuksen lähde. Päällepän kaikki oli perheessämme "hyvin".

Se, että on äiti, ei tee ihmistä automaattisesti hyväksi vanhemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä äitipuoli siis ei esittele itseään lasten äitinä vaan tyyliin "Hei, olen x:n isän avovaimo", että en sitten tiedä, mistä tuo 4v:n vimma kutsua äitipuoltaan äidiksi. Enkä oikein tiedä voinko sitten olla lapselle, että ei, x ei ole äitisi.

Kun lapsi puhuu toisesta äidistä, voit kysyä lapselta "tarkoitatko *äitipuolen nimi*"? Näin ilmaisisit epäsuorasti miksi henkilöä tulisi kutsua ja se toivottavasti tarttuisi lapsen puheeseen.

Tätä lukiessa tuli mieleen Jari Sinkkosen tuore haastattelu, jossa sanoi, että lapsen ja vanhemman suhde on ainoa suhde, jonka päämääränä on ero. Ja näinhän se on; Ihan omilleen nuo lapset on tarkotus kasvattaa. Eroon ja omille jaloille teistä kaikista kolmesta; sinusta, ex-miehestäsi ja hänen uudesta puolisostaan nuo kaikki kolme on tarkoitus kasvattaa ja joten kuten täysjärkisinä sekä mukavan lapsuuden viettäneinä. Ja onneksi olkoon, te kuulostatte oikeasti olevan tukevasti tällä tiellä! Lapsilla on rakastava äiti, on isä ja isän uusi vaimo, joka on lapsille kiva! Voin kertoa, että lapsille veemäinen uusi puoliso olisi vielä raskaampi taakka kantaa!

Tässä juuri juttelin yhden äidin kanssa, jonka aikuinen lapsi on narkomaani, aloitti teini-iässä ja mitä kaikkea lapsi kävi teini-iässä läpi, kun uusi äitipuoli oli todella ilkeä ja isän luonna vietetyt viikot oikeasti kamalia.

Jos kohtelet lapsiasi hyvin ja he oikeasti tietävät, että rakastat heitä, he eivät ikinä hylkää sinua. He luottavat sinuun, kun uskaltavat sanoa, että eivät pidä puurostasi tai teini kiukuttelee sinulle. Sinkkonen esim. puhuu myös, että lapset eivät mitään muuta pelkää niin paljoa kuin, että vanhempi hylkää tai torjuu heidät. Sinun lapsesi uskovat, että olet heidän puolellaan ja heidän kanssaan, vaikka näyttäisivät kurjat puolensakin sinulle. Sinä olet heidän äiti, aina.

Pidä huolta itsestäsi nuo viikot, kun lapset on isällään. Ota aikaa toipuaksesi erosta. Tee asioita, josta pidät. Nauti omasta rauhassa. Hakeudu erilaisiin ilmaisiin eroryhmiin puhumaan tilanteesta tai vaikka terveysaseman kautta psykiatriselle sairaanhoitajalle. Kerää itseluottamusta. Nauti elämästä. Huokaise helpotuksesta; lastesi elämä toimii, vaikka erositte miehesi kanssa. Mieti, miten voisi olla, oikeasti. Lasten kasvattaminen kauheammassa tilanteessa ja lopulta vaikka lapsen menettäminen päihteille ei ole mitään utopiaa, tässä elämässä tapahtuu kaikkea. Kun olet erosta enemmän toipunut, ala käydä treffeillä ja rakentaa omaa elämää. Lapset on aina vain lainassa ja on ihanaa nähdä, jos he pärjää elämässä. Sitten olet vapaa tekemään itse, mitä vain!

Vierailija kirjoitti:

Avaan nyt vähän enemmän tätä elariasiaa. Siis exä on tosiaan todella kovapalkkainen ja viisas sijoittaja. Meillä oli avioehto, joten erotessamme jäin todellakin tyhjän päälle ja exä sai kaiken omaisuuden. Oma palkkani on pieni ja siitä riittää juuri ja juuri kaikki pakollinen, eli ei todellakaan ole mahdollisuuksia lasten kanssa tehdä mitään maksullista huvia. Mäkkärikin on liian kallis. Elareita exä ei maksa, koska lapset asuvat viikko-viikko systeemillä. Exän mielestä tulotasojamme kompensoi juurikin se, että hän maksaa lasten harrastukset (teinin ratsastus, pojan jalkapallo) ja vie lapsia lomalle ulkomaille, ravintoloihin ja hoitaa kaikki suuremmat hankinnat, kuten vaikkapa polkupyörät ja tulevaisuudessa kortit ja mopot. Tätä vastaan on aika paha sanoa, kun exä vetoaa siihen, että lapset voisivat mielellään olla hänen luonaan sitten enemmän, jos minun kukkaroni ei kestä.

Valitettavasti tuo nyksä ei ilmeisesti edes omia lapsia halua. Sanoinkin joskus tuolle teinille, kun hehkutti taas kuinka kivaa äitipuolen kanssa on ollut, että mitäs sitten kun x saakin omia lapsia. No, tähän teini sitten totesi, että x ei halua omia lapsia ollenkaan. Sinänsä käy järkeen, koska on aika uranainen. Harmittaa, että nyksä sitten saa kaiken; hienon, katkeamattoman uran ja leikkiä vähän perhettä ilman niitä inhottavia velvollisuuksia.

Tuolla aiemmin joku kertoikin oman kokemuksensa, kuinka mies tsemppasi uuden naisen kanssa. Meillä ei edes exän kanssa ollut liitossamme mitään ongelmia, ero tuli tosiaan ihan tyhjästä. Silti huomaan nyt, kuinka paljon onnellisemmalta ja iloisemmalta exä vaikuttaa uuden naisensa kanssa. Huomaan väistämättä esim. somesta, että nyksä saa paljon parempaa kohtelua kuin minä ikinä. Ennen koronaa oli hienot luxuslomat (kerran lapsilla, muutaman kerran ilman) ja nykyinen talonsakin on hienompi kuin mitä meillä oli. Lasten kertoman perusteella exä tuo usein kukkia nykyiselleen ja kaikkea pientä hemmottelua. Minä en ikinä saanut sellaista kohtelua :(.

ap

Ex-miehesi siis on sitä mieltä, että jos sulla ei ole tarpeeksi rahaa käyttää lapsiin, niin voisivat asua enemmän miehen luona? Eihän tuo asia noin voi olla! Sen takiahan mm. juuri on elarit, että lapset saa molempien luonan sen mitä tarvii, eikä elintaso lapsilla olisi radikaalisti erilainen kummankaan luona. Mies siis voisi jättää se kuudennen ja seitsemännen ulkomaanmatkan vuodessa väliin ja maksaa sulle, niin että lapsiin voisi käyttää rahaa sunkin viikolla. Pienen tulon päälle pienikin lisä olisi aika paljon, juurikin niille lapsille

Menkää vaikka sinne lastenvalvijalle juttelemaan asiasta.

Miehen uudelle naiselle ei kuitenkaan ole syytä olla mustasukkainen tai ketkera. Keskity omiin asioihisi ja oman elämäsi rakentamiseen mukavaksi, äläkä häneen. Tuskin häntä edes tunnet häntä itse asiassa kovin hyvin, etkä tiedä esim. hänen huolistaan ja murheistaan.

Kateus ei ole mitenkään kannattavaa, se ei hyödytä sua yhtään, päinvastoin saat vain pahan mielen ja katkeruuden kaupan päälle itsellesi. Jos hyväksyy itsensä ja tykkää itsestään, ei ole mitään tarvetta kadehtiä jotain, mitä jollain toisella on. Jokainen on ainutlaatuinen erilainen ihminen eriliasine ominaisuuksineen ja elämineen. Sunkin elämä on ainutlaatuinen jota ei ole kellään toisella, jos keskittyisit siihen. (Mukaanlukien ehkäpä ne elariasiat järjestykseen.)

Onko teini jo sanonut, ettei haluaisi tulla joka toinen viikko luoksesi?

MRMIM kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole varaa ostaa hyviä ja uusia ratsastuskenkiä teinille ikävä kyllä. Teini harrastaa kolme kertaa viikossa, maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin, joten ehtivät varmastikin sunnuntaina vielä käymään ostoksilla, kun heillä on inhottava tapa aina hakea lapset jo puolen päivän aikaan täältä pois. Vastaavasti taas tuovat heidät tänne joskus kuuden aikaan illalla... Minulla ei siis ole omaa autoa ja sen takia mies ja nyksä hoitavat nämä kyyditykset kokonaan. Tälläkin viikolla teini oli keskiviikkona äitipuolensa kanssa tallilla, mistä en tykkää sitten yhtään, mutta en oikein tiedä miten voisin tätä kieltääkään. Exä yleensä soittaa lapsille joka päivä, kun ovat täällä ja se on ihan okei mielestäni, mutta tuo ärsyttää hirveästi, että äitipuoli näkee teiniä minun viikollani.

"Ärsyttää hirveästi, että äitipuoli näkee teiniä minun viikollani." Kuuntelepa omia sanojasi ja yritä suhtautua tunteisiisi aikuisen tavoin. Mene psykologin puheille ja työstä mustasukkaisuuttasi.

Psykologin sanomaa myös: "Eroaminen täytyy tehdä vihan kautta. Se on ainoa keino, jolla todella pääsee irti".

Minusta ei ole järkeä venyttää omaa psyykeä kuminauhan tavoin joka suuntaan. Ap on käynyt läpi rankan eron. Jos hän ei halua perustaa nyksän kanssa mitään "United Sisterwives Oy"tä, niin ihan oikein. Asialliset välit riittävät.

No ap:n asenne exän uutta kohtaan ei ole kyllä asiallinen. "haluaisi kuristaa" ym. , ja syynä että uusi nainen on "liian kiva ja fiksu" kaikkien mielestä, myös omien lapsien. Ei ole asiallista tällainen. Ko. nainen ei myöskään liity ap;n eroon millään tavalla.

Kyllä oikeastaan on parempi hankkia lapsi ilman miestä. Välttää nämä sotkut ja tunteen että on sivustaseuraaja omassa elämässä ja muut pitää hauskaa. Miehiin ei voi luottaa. Nainen on synnytyskone ja sysätään pienimmästäkin kitinästä sivuun. Uusi tiukempi synnyttämättä jättänyt nainen tilalle, ei ole kiloja ja raskausarpia eikä kakarat huuda koko aikaa korvanjuuressa. Pahimpia luusereita on nämä miehet jotka tarvitsevat monta akkaa lastensa kasvattamisessa aikuiseksi. Kotiapusysteemin korvaa sisterwifes järjestely. Ollaan tosiaan tasa-arvosta kaukana ja lisäksi nainen on naiselle susi.

Vierailija kirjoitti:

Myimme eron tullessa yhteisen asuntomme ja asumme nykyään n. 15min ajomatkan päässä toisistamme. Julkiset kulkevat täällä hyvin, joten ongelmaa ei ole tullut tuon vuoroviikkoasumuksen kanssa. Menetin kaiken erossa avioehdon takia ja bruttopalkkanikin on vajaa kaksi tonnia, joten ei ole edes rahaa tehdä lapsien kanssa mitään kivaa. Senkin takia harmittaa hirveästi, kun exän uudella sitä rahaa on ja pääsee jo senkin puolesta tekemään lasten kanssa kaikkea kivaa, kuten menemään elokuviin ja huvipuistoihin ja ulkomaille yms mihin minulla ei ole rahaa.

Lapset ovat nyt siis tämän viikon olleet minulla ja tänäänkin aamupalalla nuorin sanoi, että toinen äiti tekee parempaa puuroa :(. Merkityksetöntä tiedän, mutta sattuu niin paljon, kun tuo nuorin viittaa äitipuoleensa toisena äitinä.

ap

Ap, maksaahan eksä sulle elareita, jos hänen tulot on paljon paremmat? Tai vastaa lasten elatuksesta muuten enemmän? Jos teillä on huomattavat tuloerot, kulujen ei kuulu mennä tasan puoliksi, vaikka oiskin viikko-viikko. Ei ihmekään, jos sulla ei rahat riitä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä oikeastaan on parempi hankkia lapsi ilman miestä. Välttää nämä sotkut ja tunteen että on sivustaseuraaja omassa elämässä ja muut pitää hauskaa. Miehiin ei voi luottaa. Nainen on synnytyskone ja sysätään pienimmästäkin kitinästä sivuun. Uusi tiukempi synnyttämättä jättänyt nainen tilalle, ei ole kiloja ja raskausarpia eikä kakarat huuda koko aikaa korvanjuuressa. Pahimpia luusereita on nämä miehet jotka tarvitsevat monta akkaa lastensa kasvattamisessa aikuiseksi. Kotiapusysteemin korvaa sisterwifes järjestely. Ollaan tosiaan tasa-arvosta kaukana ja lisäksi nainen on naiselle susi.

No jopas on katkeran sävyistä tilitystä. Ei ne miehetkään eroa ota ihan vaan huvikseen. Kyllä heilläkin aina on taustalla syynsä.

Nainen on kyllä naiselle usein susi. Sen allekirjoitan.

Mikä av-mammoille kelpaa?

Jos isän uusi toimii hyvin yhteen lasten kanssa sekä lapset isällään sekä ovat että viihtyvät, niin kaikki on väärin.

Jos lapset eivät viihdy isän luona tai isän uudesta löytyy 'vikalista', niin sekään ei kelpaa.

Miten päivähoito on järjestetty. Entä ekaluokkalaisen koulu.

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi rakastavat sinua paljon enemmän kuin tätä ihmistä. Se on vaan jotain alkuinnostusta.

Anna aikaasi lapsille, tilanne tasoittuu. Yritä kestää nuo mustasukkaisuuden tunteet. Puhu niistä jollekin älä näytä niitä lapsillesi,

Voimia <3

Eikö tuo nyt ole aika lapsellista aikuiselta ihmiseltä ruveta draamaa pitämään siitä, jos lapset viihtyvät isällään. Olisitko onnellinen, jos heillä olisi siellä paha olla? Onko kyse sinun tunteista vai lasten?

Ei sitä rakkautta mitata tai kilpailuteta noin. Kasva aikuiseksi. PS. Juuri äidille ei monista asioista tyttö puhu ydinperheessäkään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä oikeastaan on parempi hankkia lapsi ilman miestä. Välttää nämä sotkut ja tunteen että on sivustaseuraaja omassa elämässä ja muut pitää hauskaa. Miehiin ei voi luottaa. Nainen on synnytyskone ja sysätään pienimmästäkin kitinästä sivuun. Uusi tiukempi synnyttämättä jättänyt nainen tilalle, ei ole kiloja ja raskausarpia eikä kakarat huuda koko aikaa korvanjuuressa. Pahimpia luusereita on nämä miehet jotka tarvitsevat monta akkaa lastensa kasvattamisessa aikuiseksi. Kotiapusysteemin korvaa sisterwifes järjestely. Ollaan tosiaan tasa-arvosta kaukana ja lisäksi nainen on naiselle susi.

Eroista 70pros tapahtuu naisten aloitteesta. Eli kuka nyt sitten kenet sysää syrjään..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myimme eron tullessa yhteisen asuntomme ja asumme nykyään n. 15min ajomatkan päässä toisistamme. Julkiset kulkevat täällä hyvin, joten ongelmaa ei ole tullut tuon vuoroviikkoasumuksen kanssa. Menetin kaiken erossa avioehdon takia ja bruttopalkkanikin on vajaa kaksi tonnia, joten ei ole edes rahaa tehdä lapsien kanssa mitään kivaa. Senkin takia harmittaa hirveästi, kun exän uudella sitä rahaa on ja pääsee jo senkin puolesta tekemään lasten kanssa kaikkea kivaa, kuten menemään elokuviin ja huvipuistoihin ja ulkomaille yms mihin minulla ei ole rahaa.

Lapset ovat nyt siis tämän viikon olleet minulla ja tänäänkin aamupalalla nuorin sanoi, että toinen äiti tekee parempaa puuroa :(. Merkityksetöntä tiedän, mutta sattuu niin paljon, kun tuo nuorin viittaa äitipuoleensa toisena äitinä.

ap

Ap, maksaahan eksä sulle elareita, jos hänen tulot on paljon paremmat? Tai vastaa lasten elatuksesta muuten enemmän? Jos teillä on huomattavat tuloerot, kulujen ei kuulu mennä tasan puoliksi, vaikka oiskin viikko-viikko. Ei ihmekään, jos sulla ei rahat riitä.

Ap on viestissä 31 kertonut, ettei lasten isä maksa elareita. Perusteluna, että lapset asuvat yhtä paljon molemmilla vanhemmilla ja isä maksaa kaikki harrastukset, kustantaa kaikki lasten välineet ja vie lomilla ulkomaille. Eli isä käyttää lapsiin paljon rahaa.