Lapseni pitävät enemmän äitipuolestaan kuin minusta :(

Mitä puuhaatte kun lapset ovat sinulla? Onko teillä yhteistä aikaa?

Ei ole rahasta kiinni järjestää mukavia yhdessäolon hetkiä lasten kanssa. Lukekaa yhdessä tai luet heille. Pelatkaa yhdessä. Laittakaa ruokaa, leipokaa. Alussa voi kuulua kitinää mutta yleensä lapset pitävät yhdessä tekemisestä. Katsotte leffan jonka jokainen saa vuorollaan valita. Käytte uimassa. Myös kotityöt kuuluvat tähän listaan. Lapsia ei ole syytä säästää niiltäkään koska ne kuuluvat normaaliin elämään.

Koeta luoda yhteisistä hetkistä mahdollisimman mukavia, pitäen silti kontrollin joka vanhemmalle kuuluu. Ainakin minä muistan lapsuudesta onnellisimpina hetkinä yhdessätekemisen, yhteiset hetket.

Ja muista, sinä olet äiti. Se että välität, huolehdit, rakastat mitä tahansa toisessa kodissa sitten tehdäänkin, on tärkeintä. Ymmärrän tuskasi, minulla on ollut vähän samankaltainen tilanne. Lapset kasvavat ja ymmärtävät asioita vuosi vuodelta paremmin. Muista myös ettei kukaan ole täydellinen, ei edes se kakkosäiti.

Vierailija kirjoitti:

Myimme eron tullessa yhteisen asuntomme ja asumme nykyään n. 15min ajomatkan päässä toisistamme. Julkiset kulkevat täällä hyvin, joten ongelmaa ei ole tullut tuon vuoroviikkoasumuksen kanssa. Menetin kaiken erossa avioehdon takia ja bruttopalkkanikin on vajaa kaksi tonnia, joten ei ole edes rahaa tehdä lapsien kanssa mitään kivaa. Senkin takia harmittaa hirveästi, kun exän uudella sitä rahaa on ja pääsee jo senkin puolesta tekemään lasten kanssa kaikkea kivaa, kuten menemään elokuviin ja huvipuistoihin ja ulkomaille yms mihin minulla ei ole rahaa.

Lapset ovat nyt siis tämän viikon olleet minulla ja tänäänkin aamupalalla nuorin sanoi, että toinen äiti tekee parempaa puuroa :(. Merkityksetöntä tiedän, mutta sattuu niin paljon, kun tuo nuorin viittaa äitipuoleensa toisena äitinä.

ap

Ei kannata kilpailla toisten kanssa sillä mitä ei itsellä ole. Sinulla ei ole rahaa. Onko sinulla jotain muuta, mitä voit tarjota? Lapset ovat usein aika julmia ja pinnallisia eivätkä arkaile heitellä tuollaisia kommentteja ihmisille, jotka välittävät heistä kaikkein eniten. Kasvattajana sinun tehtäväsi ei ole saada heitä pitämään itsestäsi. En ainakaan suosittele. Lapsesi haistavat sen heti jos olet riippuvainen heidän hyväksynnästään. Sen sijaan tehtäväsi olisi näyttää esimerkkiä ihmisestä, jolla on terve itsekunnioitus olosuhteista huolimatta ja joka odottaa kunnioitusta toisilta ihmisiltä, myös omilta lapsiltaan. Se on loppupeleissä paljon vaikeampi asia järjestää ja tarjota kuin huvipuistoliput.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillon kun 4v ensimmäisen kerran viittasi äitipuoleensa toisena äitinä niin kysyin exältä, että mikä juttu tämä on. Ilmeisesti siis 4v on oma-aloitteisesti alkanut puhuttelemaan äitipuoltaan äitinä ja exän mielestä se ei haittaa, koska kuulemma avovaimonsa on kuin "varaäiti" neljävuotiaalle. En oikein pysty tuota kitkemään yksin pois, kun puolet ajasta lapsi on siellä ja kutsuu äitipuoltaan äidiksi.

Ja tosiaan en oikein voi mennä katsomaan teinin ratsastusta, kun uusi äitipuoli on siellä... Äitipuoli siis hevosihmisenä on teinin kanssa tallilla ja ratsastuttaa ja kilpailuttaa häntä. En viitsi mennä sinne ulkopuoliseksi aidalle notkumaan, kun en edes hevosista ymmärrä mitään.

Myönnän, että olen kommentoinut ulkonäköäni lasten kuullen ja muidenkin ihmisten ulkonäköä. Ei tietenkään olisi pitänyt. Toisaalta onhan se tosi asia, että äitipuoli on minua kauniimpi ja laihempikin. Paha sanoa, että onko tuo 4v:n vertailu vain "faktojen" toteamista.

ap

Sano lapsille että äiti voi olla vain yksi ja että sano äitipuolta Minnaksi. Toista niin oppii.

Ja sitten lapsi jakaa näitä aloittajan syöttämiä "totuuksia" päiväkodissa yms. Jossa on lapsia ties mistä taustoista, esim. Adoptoinut. " sun äiti ei oo sun äiti, kun et ole ollut sen masussa".

Todella huono idea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillon kun 4v ensimmäisen kerran viittasi äitipuoleensa toisena äitinä niin kysyin exältä, että mikä juttu tämä on. Ilmeisesti siis 4v on oma-aloitteisesti alkanut puhuttelemaan äitipuoltaan äitinä ja exän mielestä se ei haittaa, koska kuulemma avovaimonsa on kuin "varaäiti" neljävuotiaalle. En oikein pysty tuota kitkemään yksin pois, kun puolet ajasta lapsi on siellä ja kutsuu äitipuoltaan äidiksi.

Ja tosiaan en oikein voi mennä katsomaan teinin ratsastusta, kun uusi äitipuoli on siellä... Äitipuoli siis hevosihmisenä on teinin kanssa tallilla ja ratsastuttaa ja kilpailuttaa häntä. En viitsi mennä sinne ulkopuoliseksi aidalle notkumaan, kun en edes hevosista ymmärrä mitään.

Myönnän, että olen kommentoinut ulkonäköäni lasten kuullen ja muidenkin ihmisten ulkonäköä. Ei tietenkään olisi pitänyt. Toisaalta onhan se tosi asia, että äitipuoli on minua kauniimpi ja laihempikin. Paha sanoa, että onko tuo 4v:n vertailu vain "faktojen" toteamista.

ap

Sano lapsille että äiti voi olla vain yksi ja että sano äitipuolta Minnaksi. Toista niin oppii.

Ja sitten lapsi jakaa näitä aloittajan syöttämiä "totuuksia" päiväkodissa yms. Jossa on lapsia ties mistä taustoista, esim. Adoptoinut. " sun äiti ei oo sun äiti, kun et ole ollut sen masussa".

Todella huono idea.

Höpsistä. Kuinka monta adoptiolasta on tavallisessa päiväkotiryhmässä? Kyllä nyt lasten pitää ymmärtää että jokainen isän heila ei ole ”äiti”.

Inhimillisiä tunteita. Ja usein ristiriitaisia. Meillä lapset vielä pieniä, erosta myös kaksi vuotta. Minä otin eron, mutta koska yhteiselämästä ei tullut mitään kun exä ei koskaan ollut paikalla, ja jos oli niin sekoitti kaikenlaisia sotkuja (mm. pettämiset ja raha-asioiden sotkemiset oli aika raskaita keissejä).

Aika pian eron jälkeen mies löysi uuden ja jotenkin tsemppasi. Mistä olen toki iloinen. Ja toivon että on pysyvää. Äitipuolesta meillä ei puhuta, koska mielestäni sellainen on vanhanaikaista ja sekoittaisi vain lasten päätä. Puhutaan vain Annasta tai isän tyttöystävästä.

Lapset haluaisi hirveästi olla isällään, koska siellä on hauskempaa. Ja onhan siellä, isä on paljon lepsumpi ihan kaiken suhteen. Läksyissä, ruutuajoissa, syömisissä, lelujen ostamisessa.. isällä on myös paremmat taloudelliset resurssit kuin minulla, joten he voivat viedä lapsia paikkoihin yms. Kyllähän tuollainen joskus pistää v*tuttamaan koska fakta on että minä olen lasten eteen tehnyt sen suurimman työn kun exää ei muinoin kiinnostanut. Ollut raskaana, synnyttänyt, imettänyt, hoitanut yksin yöt, ruokkinut, pessyt, kasvattanut, puhaltanut pipit, vienyt myös lapsia yksin paikkoihin jne. Ja siellä he nyt vain “nauttii” vain työn tuloksista kun lapset on jo vähän isompia ja innoissaan isän lisääntyneestä huomiosta. Ehkä typerä ajatus mutta siltä se joskus äitinä tuntuu; syrjäytetyltä.

Minulle on sitten jäänyt se kasvattajan rooli. Joka vaatii että hampaat pestään, läksyt tehdään, vahtii peliaikoja, tekee terveellistä ruokaa ja yrittää selittää miksi niin teen enkä ole aina vaan “kiva” äiti. Minä olen selvästi myös se joka saa ottaa vastaan kaikki tunteenpurkaukset ym, mutta uskon että se on vain positiivinen merkki, eli olen se jolle uskalletaan vuodattaa kaikki tunteet. Kannan myös vastuun palavereista, lääkäreistä, koulunkäynnistä, pakollisista hankinnoista, puheterapioista jne. Ja minä olen YKSIN kaikenaikaa, koska supervaikeaa löytää uutta kumppania tässä tilanteessa, jossa kuitenkin omaa rimaa on vielä pidettävä korkealla. En voi tuoda lasten elämään mitään hunsvottia enkä jaksaisi sellaista itsekkään. Vaikka en enää lasten hoitamiseen varsinaisesti miestä kaipaa koska olen sen tehnyt aina yksin, ja nyt lapset alkaa olla jo omatoimisia (pikkukoululaisia), mutta olishan se kiva edes joku vakisyli löytää (muistaakseni viiteen vuoteen minua ei ole edes halattu miehen toimesta).

Lapsille en koskaan sano isästä tai sen puolisosta pahaa. Koitan vaan jaksaa.. ja jaksaa ja jaksaa. Koska mitä sitä ei lastensa eteen tekisi! :) Nykyään osaan jo vähän rentoutua kun lapset on isällään ja teen asioita joista itse nautin. Se auttaa lataamaan akkuja. Ja kaikesta huolimatta olen onnellinen että ei tarvitse enää jaksaa ja elää sitä elämää mitä exän kanssa oli.

Ymmärrän hyvin tuon että olet vihainen. Itse olen myös samanlainen, ehkä epäkypsä ihmisenä. Tuntuu että joissain tilanteissa kertakaikkiaan taannun teinin tasolle tai vielä alemmas.. Tosi vaikeaa tavallaan nousta niiden tilanteiden yläpuolelle, kuten järkevät vanhemmat ja aikuiset varmaan tekevät. Luulen että tämä liittyy juurikin siihen, että tuntee itsensä riittämättömäksi ja huonommaksi kuin muut, koska on vähävarainen, väsynyt jne. Olen yrittänyt joskus jopa kirjoittaa paperille niitä positiivisia ja hyviä asioita ja käynyt niitä läpi lasten kanssa. Ja ollaan keskusteltu yhdessä pöydän ääressä ja jokainen on sanonut toisista edes yhden hyvän asian. Yrittäkää löytää jostain positiivisempi tunnelma elämäänne, niin moni asia saattaa alkaa sujua ja tuntua paremmalta. Siihen ei välttämättä tarvitse mitään ulkopuolista ja rahalla ostettua. Ja ennen kaikkea kannattaa muistaa että kukaan ei ole täydellinen, ei edes se miehen uusi kumppani.

Kannattaa sanoa, että tämä isän uusi puoliso ei ole äiti. Hänellä ei ole esimerkiksi minkäänlaista päätösvaltaa lasten asioissa. Jos miehelle tulisi ero, nainen häviäisi lasten elämästä. Isommat ehkä tämän ymmärtävät. Vaikka jos lapsi sairastuu, vanhemmat tekevät sairaalassa kaikki päätökset. Tai uskonto jne.

Pienellä varmaan kaipuu perhemalliin, ja haluaisi että hänellä on samassa paikassa äiti ja isä. Voi myös olla sinulle vihainen, ja siksi tekee ikäviä vertailuja. Sano vaikka ettei noin saa sanoa kenellekään, kaikki ovat yhtä kauniita. Lapsi voi myös isän luona yrittää elää liian kiltisti ja kaiken pitäisi olla mukavaa. Sinun luona haluaa kokea myös negatiivisia tunteita ja aiheuttaa niitä myös sinulle.

Biologisella äidillä on aina etulyöntiasema eli lapsen mielessä ensisijainen. Vaikka vinkuisivat sinulle mitä, ole rohkea. Puhu iloisesti uudesta puolisosta, hänen etunimellään. Puhu myös niin että lapset kuulevat, kun juttelet vaikka ystävällesi. Eli yritä tehdä luonnollinen asia tuosta uudesta perhetilanteesta.

Rahaa et tarvitse vaan läheisyyttä ja yhdessä ulkoilua, hauskoja juttuja. Vaikka ystäväperheen kanssa jos tuntuu että lapsiporukalla eivät viihdy niin hyvin. Kun sinulla on hyvä olo, lapsillakin on sinun luona.

APn viestejä lukiessa tulee päällimmäisenä mieleen, että sinulla AP on todella paha olla ja tarvitset ammattiapua oman hyvinvointisi tueksi. Tuo on todella rankka tilanne, mutta ilmeinen masennuksesi vain pahentaa sitä. Panosta omaan hyvinvointiisi: käy kävelyillä, laita itsellesi hyvää ruokaa, aloita vaikka joogaharrastus kotona ilmaisten youtube-tuntien avulla. Ja etsi ammattiapua, jos suinkin mahdollista.

Exän uuden juttuja ovat hevoset ja ranska. Okei, kuulostaa hienolta, kiva että lapsillasi on nuo mahdollisuudet. Ehkä sinä voit viedä lapsia luontoon, opettaa heitä leipomaan, laitat lapsien kanssa jonkun pikku parvekepuutarhan... etsi mahdollisuuksiesi mukaan erilaista tekemistä. Itse en ole eroperheestä mutta vanhemmat eivät olleet kovin varakkaita, äidin kanssa käytiin marjassa ja sienessä, kerättiin kukkia, luettiin, opeteltiin tähtikuvioita, käytiin kävelyillä jne ja vaikka se nuorena ei ollut kovin jännää niin nyt aikuisena arvostan niitä arvoja ja asioita, joita äiti opetti.

Haaveet kaatuu kirjoitti:

Inhimillisiä tunteita. Ja usein ristiriitaisia. Meillä lapset vielä pieniä, erosta myös kaksi vuotta. Minä otin eron, mutta koska yhteiselämästä ei tullut mitään kun exä ei koskaan ollut paikalla, ja jos oli niin sekoitti kaikenlaisia sotkuja (mm. pettämiset ja raha-asioiden sotkemiset oli aika raskaita keissejä).

Aika pian eron jälkeen mies löysi uuden ja jotenkin tsemppasi. Mistä olen toki iloinen. Ja toivon että on pysyvää. Äitipuolesta meillä ei puhuta, koska mielestäni sellainen on vanhanaikaista ja sekoittaisi vain lasten päätä. Puhutaan vain Annasta tai isän tyttöystävästä.

Lapset haluaisi hirveästi olla isällään, koska siellä on hauskempaa. Ja onhan siellä, isä on paljon lepsumpi ihan kaiken suhteen. Läksyissä, ruutuajoissa, syömisissä, lelujen ostamisessa.. isällä on myös paremmat taloudelliset resurssit kuin minulla, joten he voivat viedä lapsia paikkoihin yms. Kyllähän tuollainen joskus pistää v*tuttamaan koska fakta on että minä olen lasten eteen tehnyt sen suurimman työn kun exää ei muinoin kiinnostanut. Ollut raskaana, synnyttänyt, imettänyt, hoitanut yksin yöt, ruokkinut, pessyt, kasvattanut, puhaltanut pipit, vienyt myös lapsia yksin paikkoihin jne. Ja siellä he nyt vain “nauttii” vain työn tuloksista kun lapset on jo vähän isompia ja innoissaan isän lisääntyneestä huomiosta. Ehkä typerä ajatus mutta siltä se joskus äitinä tuntuu; syrjäytetyltä.

Minulle on sitten jäänyt se kasvattajan rooli. Joka vaatii että hampaat pestään, läksyt tehdään, vahtii peliaikoja, tekee terveellistä ruokaa ja yrittää selittää miksi niin teen enkä ole aina vaan “kiva” äiti. Minä olen selvästi myös se joka saa ottaa vastaan kaikki tunteenpurkaukset ym, mutta uskon että se on vain positiivinen merkki, eli olen se jolle uskalletaan vuodattaa kaikki tunteet. Kannan myös vastuun palavereista, lääkäreistä, koulunkäynnistä, pakollisista hankinnoista, puheterapioista jne. Ja minä olen YKSIN kaikenaikaa, koska supervaikeaa löytää uutta kumppania tässä tilanteessa, jossa kuitenkin omaa rimaa on vielä pidettävä korkealla. En voi tuoda lasten elämään mitään hunsvottia enkä jaksaisi sellaista itsekkään. Vaikka en enää lasten hoitamiseen varsinaisesti miestä kaipaa koska olen sen tehnyt aina yksin, ja nyt lapset alkaa olla jo omatoimisia (pikkukoululaisia), mutta olishan se kiva edes joku vakisyli löytää (muistaakseni viiteen vuoteen minua ei ole edes halattu miehen toimesta).

Lapsille en koskaan sano isästä tai sen puolisosta pahaa. Koitan vaan jaksaa.. ja jaksaa ja jaksaa. Koska mitä sitä ei lastensa eteen tekisi! :) Nykyään osaan jo vähän rentoutua kun lapset on isällään ja teen asioita joista itse nautin. Se auttaa lataamaan akkuja. Ja kaikesta huolimatta olen onnellinen että ei tarvitse enää jaksaa ja elää sitä elämää mitä exän kanssa oli.

Toivottavasti saat vielä joskus jossain kiitokset tuosta kaikesta. Normaalisti en jaksa palstan äitimarttyyreitä, mutta sinun kirjoituksesi oli hyvä ja täyttä asiaa, ja viimeinen kappale varsinkin osoittaa sinun olevan tavallista kypsempi ihminen, joka ei ole toisten kurkussa kiinni kaikesta mitä itse joutuu kestämään. Kaikilla kuitenkin on omat taakkansa.

Tuo hevosjuttu alkoi mennä jo niin paksuksi, että hetäsi trolliepäily.

Mutta: hienoa, että lapsilla on kiva äitipuoli, josta he tykkäävät. Olen samaa mieltä monen muun kirjoittajan kanssa. Kiva, että teinillä on luotettava aikuinen, jolle uskoutua. Voit sen teinillekin todeta, että kiva juttu ja että hän voi omalle äidillekin näistä adioista jutella, jos haluaa ja että äiti kyllä mielellään kuuntelee ja auttaa. Pienempien lasten äitipuolikehu voi olla oman äidin ikävää ja sitä äidin reagoinnin hakua, halutaan näpäyttää ja loukata äitiä, kun äiti "hylkäsi" vieraan "äidin" luo. Lapsille voisi mielestäni sanoa, että ei tykkää, kun isän puolisoa kutsutaan äidiksi ja että se loukkaa oikeaa äitiä. Mutta että lapsi saa tykätä isän puolisosta ja kiva, että tykkäävät puolin ja toisin. Ja että lapsi saa loppujen lopuksi päättää, millä nimellä isän puolisoa kutsuu, yhdessä isän perheen kanssa sopien. Ja sitä tietysti pitää kohostaa, että äiti rakastaa lapsiaan yli kaiken ja että lapset ovat kaikkein tärkeintä äidin elämässä. Rahastakin voi olla rehellinen: äidillä on pieni palkka ja se riittää tällaiseen elintasoon äidin luona. Teinille asiat voi kertoa tarkemmin niin kuin ne ovat, elatusmaksut, avioehdot ym.

Kun nyt päästiin hienoihin harrastuksiin niin rupea sinä vaikka pelaamaan lasten kanssa golfia. Koeta saada lasten isä maksamaan lasten osuudet. Älä ajattele että et osaa, ei se mitään. Jos valitset kentän oikein ei maksa mitenkään hirveästi.

Äitipuoli ei ole hyvä ja fiksu ihminen, jos antaa lasten kutsua häntä äidiksi. Eikä eksä. Tosin jos päättelet näin vain tuon nelivuotiaan kommentista, niin eihän se välttämättä ole niin. Voi olla että se on vain nelivuotiaan tulkinta.

Anna ajan kulua. Nuori nainen leikkii vastarakastuneena kotia kolmen bonuslapsen kanssa. Voi olla, että kuvio tulee olemaan ihan toinen tulevaisuudessa..ikävä kyllä. Lapsirakas nuori nainen tahtoo todennäköisesti omia lapsia joskus.

Luota itseesi äitinä. Sinun äitiytesi ei muutu miksikään, eikä jollain hevosilla ole loppupeleissä mitään väliä. Tunteita ja tilanteita tulee ja menee.

Voit myös ajatella että on sellainenkin vaihtoehto että isä olisi hylännyt lapset ja saisit vain kelan minimielarit. Näyttäisi vaikka yrittäjänä nollatulosta vaikka olisi rahaa. Lapsiasi kiusattaisiin koulussa köyhyydestä ja huonoista vaatteista. Ehkä tilanne nyt on parempi jollain tapaa.

Se äidin arkinen työ ei välttämättä saa kehuja tai palkintoja. Mutta malta odottaa. Aikuisena lapset tajuavat jossain vaiheessa, kuka oli se todellinen tuki ja turva arjessa. Se joka ei koskaan jättänyt.

Mulla oli heto eron jälkeen aika sama tilanne. Mieheni ja uuden puolison suhde ei kuitenkaan kestänyt. Seuraavasta naisesta lapset eivät enää jaksaneetkaan innostua, ehkä terveempi asetelma nyt muutenkin. Ensimmäinen oli yliyrittäjä ja rahaa tosiaan käytettiin reippaasti kaikkeen hauskanpitoon.

Ole oma itsesi, anna aikaasi lapsille, tehkää luontoretkiä ym. Koronan vuoksi tuo ylipäänsä muutenkin normia nyt. Jos lapsesi ratsastaa niin mene vaan mukaan sinne tunneille.

Tuo toinen nainen vain lastesi isän puoliso, ei lastesi äiti. Ole kiva aikuinen vaikka se sattuu välillä.

Avaan nyt vähän enemmän tätä elariasiaa. Siis exä on tosiaan todella kovapalkkainen ja viisas sijoittaja. Meillä oli avioehto, joten erotessamme jäin todellakin tyhjän päälle ja exä sai kaiken omaisuuden. Oma palkkani on pieni ja siitä riittää juuri ja juuri kaikki pakollinen, eli ei todellakaan ole mahdollisuuksia lasten kanssa tehdä mitään maksullista huvia. Mäkkärikin on liian kallis. Elareita exä ei maksa, koska lapset asuvat viikko-viikko systeemillä. Exän mielestä tulotasojamme kompensoi juurikin se, että hän maksaa lasten harrastukset (teinin ratsastus, pojan jalkapallo) ja vie lapsia lomalle ulkomaille, ravintoloihin ja hoitaa kaikki suuremmat hankinnat, kuten vaikkapa polkupyörät ja tulevaisuudessa kortit ja mopot. Tätä vastaan on aika paha sanoa, kun exä vetoaa siihen, että lapset voisivat mielellään olla hänen luonaan sitten enemmän, jos minun kukkaroni ei kestä.

Valitettavasti tuo nyksä ei ilmeisesti edes omia lapsia halua. Sanoinkin joskus tuolle teinille, kun hehkutti taas kuinka kivaa äitipuolen kanssa on ollut, että mitäs sitten kun x saakin omia lapsia. No, tähän teini sitten totesi, että x ei halua omia lapsia ollenkaan. Sinänsä käy järkeen, koska on aika uranainen. Harmittaa, että nyksä sitten saa kaiken; hienon, katkeamattoman uran ja leikkiä vähän perhettä ilman niitä inhottavia velvollisuuksia.

Tuolla aiemmin joku kertoikin oman kokemuksensa, kuinka mies tsemppasi uuden naisen kanssa. Meillä ei edes exän kanssa ollut liitossamme mitään ongelmia, ero tuli tosiaan ihan tyhjästä. Silti huomaan nyt, kuinka paljon onnellisemmalta ja iloisemmalta exä vaikuttaa uuden naisensa kanssa. Huomaan väistämättä esim. somesta, että nyksä saa paljon parempaa kohtelua kuin minä ikinä. Ennen koronaa oli hienot luxuslomat (kerran lapsilla, muutaman kerran ilman) ja nykyinen talonsakin on hienompi kuin mitä meillä oli. Lasten kertoman perusteella exä tuo usein kukkia nykyiselleen ja kaikkea pientä hemmottelua. Minä en ikinä saanut sellaista kohtelua :(.

ap

Miksiköhän sinusta pidetään vähemmän kuin toisesta äidistä. Kannattaisiko vikaa etsiä itsestä eikä pelkästään syyttää muita. Plussana voisi sanoa, että sinulla on ainakin itsetunto kohdillaan, jos tämä ei ole vielä tullut mieleen.

Ja siis lasten ollessa minulla puuhaan aika paljon noiden kahden nuoremman kanssa. On vaikeaa keksiä tekemistä, joka sopisi kaikille lapsille, kun ikäerot ovat niin suuria. Ei teiniä esimerkiksi kiinnosta palapelit, lasten elokuvat yms. Toisaalta tuntuu, että ei tuota teiniä kiinnosta mikään, mitä minä voin tarjota. Tänä aamunakin olisi lähtenyt äitipuolen matkaan, olisivat olleet menossa kuulemma ostamaan teinille uudet ratsastuskengät rikkoutuneiden tilalle. Kielsin sitten teiniä ja sanoin, että äitiviikoilla ei olla isän uuden kanssa ja nyt teini tietysti mököttää.

Tänään ajattelin leipoa noiden kahden nuoremman kanssa. Mielelläni olisin mennyt potkimaan palloa tuon pojan kanssa, kun pyysi, mutta harmittavasti tuo 4v estää sen, kun ei voi jättää yksin kotiin eikä ottaa oikein palloa potkimaankaan. Yritän nyt varmaan viedä heidät metsäretkelle lähimetsään ja sieltä jäätelöille, jos vain ei ala satamaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Avaan nyt vähän enemmän tätä elariasiaa. Siis exä on tosiaan todella kovapalkkainen ja viisas sijoittaja. Meillä oli avioehto, joten erotessamme jäin todellakin tyhjän päälle ja exä sai kaiken omaisuuden. Oma palkkani on pieni ja siitä riittää juuri ja juuri kaikki pakollinen, eli ei todellakaan ole mahdollisuuksia lasten kanssa tehdä mitään maksullista huvia. Mäkkärikin on liian kallis. Elareita exä ei maksa, koska lapset asuvat viikko-viikko systeemillä. Exän mielestä tulotasojamme kompensoi juurikin se, että hän maksaa lasten harrastukset (teinin ratsastus, pojan jalkapallo) ja vie lapsia lomalle ulkomaille, ravintoloihin ja hoitaa kaikki suuremmat hankinnat, kuten vaikkapa polkupyörät ja tulevaisuudessa kortit ja mopot. Tätä vastaan on aika paha sanoa, kun exä vetoaa siihen, että lapset voisivat mielellään olla hänen luonaan sitten enemmän, jos minun kukkaroni ei kestä.

Valitettavasti tuo nyksä ei ilmeisesti edes omia lapsia halua. Sanoinkin joskus tuolle teinille, kun hehkutti taas kuinka kivaa äitipuolen kanssa on ollut, että mitäs sitten kun x saakin omia lapsia. No, tähän teini sitten totesi, että x ei halua omia lapsia ollenkaan. Sinänsä käy järkeen, koska on aika uranainen. Harmittaa, että nyksä sitten saa kaiken; hienon, katkeamattoman uran ja leikkiä vähän perhettä ilman niitä inhottavia velvollisuuksia.

Tuolla aiemmin joku kertoikin oman kokemuksensa, kuinka mies tsemppasi uuden naisen kanssa. Meillä ei edes exän kanssa ollut liitossamme mitään ongelmia, ero tuli tosiaan ihan tyhjästä. Silti huomaan nyt, kuinka paljon onnellisemmalta ja iloisemmalta exä vaikuttaa uuden naisensa kanssa. Huomaan väistämättä esim. somesta, että nyksä saa paljon parempaa kohtelua kuin minä ikinä. Ennen koronaa oli hienot luxuslomat (kerran lapsilla, muutaman kerran ilman) ja nykyinen talonsakin on hienompi kuin mitä meillä oli. Lasten kertoman perusteella exä tuo usein kukkia nykyiselleen ja kaikkea pientä hemmottelua. Minä en ikinä saanut sellaista kohtelua :(.

ap

Lähdetäänkö siitä että olet varmasti viehättävä nainen kun ex miehesi sinut aikanaan valitsi. Ehkä olisi aika sinun alkaa elää omaa elämää. Voisit varmaan löytää uuden miehen? Kyllä menet mukaan jalkapallokentän laidalle katsomaan pojan pelejä jne. Nuo kovapalkkaiset miehet ovat usein melko itsekkäitä ja toisilla ihmisillä on heille lähinnä välinearvoa. Häntä ei kiinnosta sinun hyvinvointi eikä osaa tai halua ajatella mitä perheen rikkominen tekee lapsille, kuinka sekaisin lapset menevät. Sinun täytyy nyt vaan kerätä itsesi etkä anna periksi tilanteessa.

Miksi 4-vuotiasta ei voi ottaa mukaan potkimaan palloa??

Kaikesta huokuu katkeruus ja huono itsetunto. Ilmeisesti ammattilaisen apu olisi tarpeen, koska vaikuttaa että ap oikein piehtaroi omassa surkeudessaan ja näyttää uskovan kaikkien olevan häntä vastaan. Jos tuollaista ajattelua ei saa itse katki, kannattaa hankkia apua.