Lue keskustelun säännöt.
Lapseni pitävät enemmän äitipuolestaan kuin minusta :(
03.07.2020 |
Minulla on siis kolme lasta, 13-vuotias tyttö, 7-vuotias poika ja 4-vuotias tyttö. Olemme lasten isän kanssa eronneet, kun kuopus oli 2-vuotias ja siitä asti lapset ovat olleet viikko-viikkosysteemillä. Ero tosiaan tapahtui miehen aloitteesta ja muutama kuukausi eron jälkeen alkoi seurustelemaan itseään kaksitoista vuotta nuoremman naisen kanssa. Muuttivat myös aika nopealla aikataululla yhteen, ovat nyt asuneet reilun vuoden saman katon alla.
Viimeisen vuoden aikana lapset ovat olleet yhä haluttomimpia tulemaan minun luokseni :(. Ollessaan täällä etenkin kaksi nuorinta kyselee jatkuvasti uuden äitipuolensa perään ja tänään kävi ilmi, että esikoinenkin on uskoutunut henkilökohtaisista asioistaan tälle äitipuolelle eikä minulle. Harmittaa niin vietävästi tämä tilanne ja mieli tekisi ottaa lapset kokonaan luokseni asumaan. Minä haluaisin olla se henkilö, jonka luokse lapseni kaipaavat ja kenelle he uskoutuvat. Voiko tälle tilanteelle mitään tehdä...
Kommentit (301)
Et voi tehdä muuta kuin keskittyä omaan suoritukseen.
Jos yrität omia lapset, he vieraantuvat sinusta takuulla.
Itse olen omalle lapselle sanonut suoraan että en halua kuulla iskän uudesta puolisosta mitään. En yksinkertaisesti ole niin hyvä äiti kuin normaalisti jos sitä puukkoa väännetään jokaisella lapsiviikolla aina uudestaan.
Olen lapsen puolesta hyvilläni että hän ei ole isän kanssa yksin, mutta ärsyttää kyllä hirveästi tollainen, että joku tulee valmiiseen pöytään. Minä kärsin raskauden ja vauvavuoden, ja eron jälkeisen epätoivon, ja exän uusi leikkii perhettä silloin kun huvittaa.
Siihen ei ole aina helppo suhtautua, mutta ei sitä pidä omalle lapselle kuitenkaan kostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää varmasti. Minkä tyyppiset asunnot teillä on? Kummassa kodissa lapset asuivat yhdessä ollessanne, vai eivätkö kummassakaan? Onko isän luona enemmän perheen tunnelmaa.
Ei kannata lähteä ylilyönteihin vaan panostaa lasten kanssa olemiseen niillä viikoilla, kun vuorosi on. Mitenkähän vuoroviikkoasuminen sopii noinkin isolle kuin 13-vuotias? Jossain vaiheessa se luonnostaan loppuu ja voi olla, että pienempien into sammuu samalla. Silloin voisit ehkä olla se lähivanhempi.
Osa vanhemmuutta on osata pistää omat tunteet syrjään lasten tunteiden edeltä. Kun mietit asiaa ulkopuolisen silmin, oletko sitä mieltä, että lapsille on vahingollista olla tekemisissä äitipuolen kanssa?
Se, että lähtisit kostamaan lapsille heidän kiintymyksensä äitipuoleen "ottamalla" heidät pois isältä... käsittämätön ajatus.
Voit järjestää omina viikoillasi sellaista tekemistä ja olemista, joiden uskot parantavan suhdettasi lapsiisi, mutta älä hyvä ihminen lähde sabotoimaan toisten lapsisuhteita oman epävarmuutesi vuoksi. Sillä et saa aikaan mitään hyvää, kenellekään.
Tiestyistä asioista on helpompaa puhua vieraammalle, ja äitipuoli on niin nuori että voi tuntua "kaverilta" teinillesi. Teillä on ihan eri roolit, sinulla ja miehesi kumppanilla lasten elämässä.
Äitipuoli on kaveri. Hän on se hyvä tyyppi joka ei kasvata ja kanna sitä vastuuta niistä huonoistakin asioista. Hän voi olla lapsille juuri se kaveri jolle uskoutua ja joka tukee tarvittaessa ja kuuntelee, mutta ei varsinaisesti kasvata. Ymmärrän että se tuntuu kurjalta että hän voi olla osa lastesi elämää juuri vain niissä kivoissa jutuissa ja sinä saat sitten isän kanssa olla se joka laatii säännöt. Lapset eivät tätä pieninä ymmärrä ja se on tylsää. Ole kuitenkin onnellinen että lapsillasi on yksi ylimääräinen aikuinen joka varmaan välittää heistä kovasti. Älä kateudesta riistä heiltä isää ja tätä uutta aikusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohimenevää. On helppo pitää aikuisesta, jonka ei tarvitse olla se varsinainen kasvattaja ja huolenpitäjä. Vanhempana arvostavat kyllä omaa äitiään.
Myimme eron tullessa yhteisen asuntomme ja asumme nykyään n. 15min ajomatkan päässä toisistamme. Julkiset kulkevat täällä hyvin, joten ongelmaa ei ole tullut tuon vuoroviikkoasumuksen kanssa. Menetin kaiken erossa avioehdon takia ja bruttopalkkanikin on vajaa kaksi tonnia, joten ei ole edes rahaa tehdä lapsien kanssa mitään kivaa. Senkin takia harmittaa hirveästi, kun exän uudella sitä rahaa on ja pääsee jo senkin puolesta tekemään lasten kanssa kaikkea kivaa, kuten menemään elokuviin ja huvipuistoihin ja ulkomaille yms mihin minulla ei ole rahaa.
Lapset ovat nyt siis tämän viikon olleet minulla ja tänäänkin aamupalalla nuorin sanoi, että toinen äiti tekee parempaa puuroa :(. Merkityksetöntä tiedän, mutta sattuu niin paljon, kun tuo nuorin viittaa äitipuoleensa toisena äitinä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myimme eron tullessa yhteisen asuntomme ja asumme nykyään n. 15min ajomatkan päässä toisistamme. Julkiset kulkevat täällä hyvin, joten ongelmaa ei ole tullut tuon vuoroviikkoasumuksen kanssa. Menetin kaiken erossa avioehdon takia ja bruttopalkkanikin on vajaa kaksi tonnia, joten ei ole edes rahaa tehdä lapsien kanssa mitään kivaa. Senkin takia harmittaa hirveästi, kun exän uudella sitä rahaa on ja pääsee jo senkin puolesta tekemään lasten kanssa kaikkea kivaa, kuten menemään elokuviin ja huvipuistoihin ja ulkomaille yms mihin minulla ei ole rahaa.
Lapset ovat nyt siis tämän viikon olleet minulla ja tänäänkin aamupalalla nuorin sanoi, että toinen äiti tekee parempaa puuroa :(. Merkityksetöntä tiedän, mutta sattuu niin paljon, kun tuo nuorin viittaa äitipuoleensa toisena äitinä.
ap
Oletko ajatellut, että tilanne voisi olla ikävä sillä tavoin, että lapset eivät tulisi toimeen äitipuolen kanssa ja silti pitäisi mennä?
Näitä tilanteita on ihan liikaa.
Etenkin murrosiän myrskyissä on hyvä, että välittäviä/luotettavia aikuisia löytyy muitakin kuin äiti ja isä.
Erostanne on siis vasta 2 vuotta, joten on ihan selvää, että lapsesi nauttivat nyt uudesta elämästään. Varsinkin, jos sinun luonasi on taloudellisesti köyhempää. Koita tarjota lapsillesi materian sijasta jotain henkisesti rikkaampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erostanne on siis vasta 2 vuotta, joten on ihan selvää, että lapsesi nauttivat nyt uudesta elämästään. Varsinkin, jos sinun luonasi on taloudellisesti köyhempää. Koita tarjota lapsillesi materian sijasta jotain henkisesti rikkaampaa.
Mitä tämä henkisesti rikkaampi voisi olla? Äitipuolella ja lapsillani jotenkin vain on kemiat kohdallaan... Sunnuntaina taas joudun näkemään exäni ja tämän äitipuolen. Tekisi tosissaan mieli kuristaa se nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erostanne on siis vasta 2 vuotta, joten on ihan selvää, että lapsesi nauttivat nyt uudesta elämästään. Varsinkin, jos sinun luonasi on taloudellisesti köyhempää. Koita tarjota lapsillesi materian sijasta jotain henkisesti rikkaampaa.
Mitä tämä henkisesti rikkaampi voisi olla? Äitipuolella ja lapsillani jotenkin vain on kemiat kohdallaan... Sunnuntaina taas joudun näkemään exäni ja tämän äitipuolen. Tekisi tosissaan mieli kuristaa se nainen.
tämä siis ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erostanne on siis vasta 2 vuotta, joten on ihan selvää, että lapsesi nauttivat nyt uudesta elämästään. Varsinkin, jos sinun luonasi on taloudellisesti köyhempää. Koita tarjota lapsillesi materian sijasta jotain henkisesti rikkaampaa.
Tai jos nyt vain nauttisi siitä, että lapsilla on kaksi hyvää kotia. Kilpailuasetelma vie vain voimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erostanne on siis vasta 2 vuotta, joten on ihan selvää, että lapsesi nauttivat nyt uudesta elämästään. Varsinkin, jos sinun luonasi on taloudellisesti köyhempää. Koita tarjota lapsillesi materian sijasta jotain henkisesti rikkaampaa.
Mitä tämä henkisesti rikkaampi voisi olla? Äitipuolella ja lapsillani jotenkin vain on kemiat kohdallaan... Sunnuntaina taas joudun näkemään exäni ja tämän äitipuolen. Tekisi tosissaan mieli kuristaa se nainen.
No vaikka tiedon, taidon ja sivistyksen tarjoamista. Varsinkin 4-vuotiaat ovat vielä todella helppoja, koska ovat uteliaita. 7-vuotiaatkin yleensä. Teini alkaa olla jo enemmän materian perään, mutta voit hänellekin kehitellä jotain häntä kiinnostavaa, mihin ei tarvita rahaa.
Mulla on lähisuvussa alle kouluikäisiä ja he nauttivat ihan älyttömästi, kun ovat mulla hoidossa ja kerron heille vanhoja suomalaisia tarinoita, käydään läpi karttakirjoja ja sillä tavalla "nähdään" maailmaa. Ei sillä, olisi mulla varaa viedä heitä maailmanympärysmatkallekin, mutta ei tuossa iässä vielä tarvita. Lasten uteliaisuus ja mielikuvitus ovat kyltymätön voimavara, josta voit ammentaa vaikka kuinka paljon upeita kokemuksia lastesi kanssa. Nämä sukulaislapset ovat myös liikuttavan iloisia ja onnellisia, kun teen heidän kanssaan retkiä lähimaastoon ja opetan tunnistamaan ilmansuuntia puiden rungoista ja auringon sijainnista tai havannoimaan erilaisten luonnonvaraisten eläinten jälkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erostanne on siis vasta 2 vuotta, joten on ihan selvää, että lapsesi nauttivat nyt uudesta elämästään. Varsinkin, jos sinun luonasi on taloudellisesti köyhempää. Koita tarjota lapsillesi materian sijasta jotain henkisesti rikkaampaa.
Mitä tämä henkisesti rikkaampi voisi olla? Äitipuolella ja lapsillani jotenkin vain on kemiat kohdallaan... Sunnuntaina taas joudun näkemään exäni ja tämän äitipuolen. Tekisi tosissaan mieli kuristaa se nainen.
No vaikka tiedon, taidon ja sivistyksen tarjoamista. Varsinkin 4-vuotiaat ovat vielä todella helppoja, koska ovat uteliaita. 7-vuotiaatkin yleensä. Teini alkaa olla jo enemmän materian perään, mutta voit hänellekin kehitellä jotain häntä kiinnostavaa, mihin ei tarvita rahaa.
Mulla on lähisuvussa alle kouluikäisiä ja he nauttivat ihan älyttömästi, kun ovat mulla hoidossa ja kerron heille vanhoja suomalaisia tarinoita, käydään läpi karttakirjoja ja sillä tavalla "nähdään" maailmaa. Ei sillä, olisi mulla varaa viedä heitä maailmanympärysmatkallekin, mutta ei tuossa iässä vielä tarvita. Lasten uteliaisuus ja mielikuvitus ovat kyltymätön voimavara, josta voit ammentaa vaikka kuinka paljon upeita kokemuksia lastesi kanssa. Nämä sukulaislapset ovat myös liikuttavan iloisia ja onnellisia, kun teen heidän kanssaan retkiä lähimaastoon ja opetan tunnistamaan ilmansuuntia puiden rungoista ja auringon sijainnista tai havannoimaan erilaisten luonnonvaraisten eläinten jälkiä.
Kiitos vastauksesta!
Tuon 4v kanssa tuo voisikin onnistua. En usko tuon pojan kauheasti tykkäävän tällaisesta, mutta hän ei olekaan ihan niin paljon äitipuolen perään kun siskonsa.
Olisiko kellään vinkkejä, että mitä voisin tuolle 13-vuotiaalle keksiä? Hän on ehkä eniten äitipuolen perään, koska heillä on samanlaiset kiinnostuksen kohteet. Teini on siis innokas hevostyttö, harrastanut ratsastusta 7-vuotiaasta asti ja äitipuoli tietysti sattuu olemaan myös hevosnainen... Omistaakin kaksi hevosta, joten en oikein tiedä miten voisin sen päihittää. Teini on myös innokas ranskan lukija ja voitte varmaan arvata, että myös äitipuoli puhuu sujuvaa ranskaa :(. Äitipuoli ja teini tuntuvat olevan niin samalla aallonpituudella, että en keksi oikein mitään, millä saisin tuon 13-vuotiaan innostumaan olemaan luonani.
Pelkään myös suunnattomasti sitä, että 13-vuotias haluaa muuttaa ns vakituisesti isälleen. Käsittääkseni 12-vuotiaalla on jotakin sanavaltaa jo asumiskuvioihinsa niin osaisiko joku sanoa, että onko keinoa, jolla saisin 13-v:n pidettyä tässä viikko-viikko systeemissä?
^ja siis ap taas tuo 15, unohdan aina laittaa viestin loppuun
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erostanne on siis vasta 2 vuotta, joten on ihan selvää, että lapsesi nauttivat nyt uudesta elämästään. Varsinkin, jos sinun luonasi on taloudellisesti köyhempää. Koita tarjota lapsillesi materian sijasta jotain henkisesti rikkaampaa.
Mitä tämä henkisesti rikkaampi voisi olla? Äitipuolella ja lapsillani jotenkin vain on kemiat kohdallaan... Sunnuntaina taas joudun näkemään exäni ja tämän äitipuolen. Tekisi tosissaan mieli kuristaa se nainen.
Miksi haluat nähdä tämän äitipuolen? Itse vastaavassa tilanteessa tekisin selväksi ettei häntä tarvita näissä vaihtotilanteissa.
Minusta tuo "toinen äiti" ei ole hyvä nimike. Itse haluaisin tuollaisessa tilanteessa, että lapseni kutsuisivat entisen mieheni uutta kumppania etunimellä. Jos oikea äiti olisi kuollut, "toinen äiti" tulisi kyseeseen.
Älä suhtaudu tilanteeseen kuin olisi kyse kilpailusta lastesi suosiosta. Älä rupea kilpailemaan. Lapsesi kyllä muistavat aina, että olet heidän äitinsä.
Parempi tilanne tuo kuitenkin on kuin se, että uusi kumppani ei tulisi toimeen lastesi kanssa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sun oma mieliala voi vaikuttaa yllättävän paljon lasten viihtymiseen luonasi.
Ymmärrän hyvin, ettei olosi ole kovin hyvä tuossa tilanteessa. Ero miehen aloitteesta, putoaminen taloudellisesti tyhjän päälle. Vertailet itseäsi uuteen ja olet epävarma jopa äitiydestäsi. Ei ole ihan reilun tuntuista, että olet sellaisessa tilanteessa. Olen pahoillani puolestasi.
Näitä asioita sun pitäisi ensisijaisesti työstää muiden kuin lastesi kanssa. Ystävä, sukulainen, auttava puhelin? Kenen kanssa voisit purkaa asioita luontevasti?
Uusi kumppani ei ole syypää eroonne, ja katkeruudella saatat ajaa lapset pois luotasi. Vanhimmalla on ikää sen verran, että hänen tahtoaan kysyttäisiin asumisen suhteen. Jos hän haluaisi muuttaa isänsä luo, et voisi estää. Seuraisivatko nuoremmat perässä?
Uskon, että olet äitinä ihan hyvä, puuropuheista ja taloudellisesta tilanteesta huolimatta. Olet niin nuori, että pystyt olemaan joustava, omaa resilienssiä voi kehittää aikuisenakin.
Mielikuvat ovat muuten ihan hyvä tapa purkaa turhaumia ja tajuan tuon "tekisi mieli kuristaa" - jutun sitä kautta, mutta. Oletko varma, ettet ruoki omaa huonoa fiilistäsi sillä, siten että asiat tuntuvat kasautuvan entistä pahemmin ylipääsemättömiksi?
Tapaisin aikuisten kesken, lasten elämän tärkeiden ihmisten kanssa ja yrittäisin löytää yhteisen tavan kasvattaa lapsia, jos mahdollista. Tavata voi jossain neutraalissa paikassa tai vaikka perheneuvolassa, jos muuten on hankalaa. Avoin, rauhallinen keskustelu harvoin on pahasta, jos vastapuoli on normaali ihminen.
Eri elintasoille ei nyt välttämättä voi mitään, mutta lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa. Olisi hyvä, jos pystyisitte puhumaan aikuisten kanssa avoimesti ja tukemaan toistenne kasvatusta. Sinulta se vaatisi eniten, ja vain itse tiedät pystyisitkö siihen tai haluaisitko edes yrittää olla hyvissä väleissä. Lastesi vuoksi, mutta myös itsesi takia.
Paras keino pysyä nykyisessä systeemissä on yhteistyö aikuisten kesken. Se, että te olette väleissä, keskustelette ja sovitte asioista.
Toivon, etten pahastuttanut sinua tällä vastauksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erostanne on siis vasta 2 vuotta, joten on ihan selvää, että lapsesi nauttivat nyt uudesta elämästään. Varsinkin, jos sinun luonasi on taloudellisesti köyhempää. Koita tarjota lapsillesi materian sijasta jotain henkisesti rikkaampaa.
Mitä tämä henkisesti rikkaampi voisi olla? Äitipuolella ja lapsillani jotenkin vain on kemiat kohdallaan... Sunnuntaina taas joudun näkemään exäni ja tämän äitipuolen. Tekisi tosissaan mieli kuristaa se nainen.
Miksi haluat nähdä tämän äitipuolen? Itse vastaavassa tilanteessa tekisin selväksi ettei häntä tarvita näissä vaihtotilanteissa.
En todellakaan haluaisi nähdä. Olen exälleni kerran maininnut, että en haluaisi hänen uuttaan nähdä, mutta muutosta ei ole tapahtunut. Toisinaan tämä äitipuoli on tullut yksinkin hakemaan lapset, kun exälle on tullut joku kiireinen työjuttu ja vastaavasti tämä äitipuoli on lapset minulle tuonutkin yksinään.
ap
Lapsesi rakastavat sinua paljon enemmän kuin tätä ihmistä. Se on vaan jotain alkuinnostusta.
Anna aikaasi lapsille, tilanne tasoittuu. Yritä kestää nuo mustasukkaisuuden tunteet. Puhu niistä jollekin älä näytä niitä lapsillesi,
Voimia <3