Lapseni pitävät enemmän äitipuolestaan kuin minusta :(

Tuo että nimittää itseään äidiksi kertoo mielenterveysongelmasta. Toki voi kuka vaan kutsua itseään vaikka presidentiksi jos haluaa.

Vanhempana olemisen tragediahan on, että jossain vaiheessa joka tapauksessa niistä omista vanhemmista tulee lapsille "noloja" ja lapset suorastaan häpeää omia vanhempiaan. Muiden vanhemmat ja muut aikuiset ovat paljon fiksumpia ja kivempia kuin ne omat.

Erotilanteessa tämä sinänsä normaali tilanne vain ylikorostuu. Se tuntuu varmasti pahalta. Itselläni ei lapsia ole, mutta olen itse ollut lapsi joten kyllä minäkin muistan kuinka sen ikäisenä ajattelin. Mun bestiksellä oli työttömät alkoholistivanhemmat mutta pidin heitäkin silti ihanempina kuin omiani, koska he halasivat ja pussailivat lapsiaan ja myös minua. Heillä myös oli aina aikaa meille. Omassa perheessäni ei ollut mitään hellyyden osoituksia ikinä ja molemmat paljon töissä ja töiden jälkeen väsyksissä, joten mielestäni mulla oli paskat vanhemmat.

Olin sitä mieltä pitkälle aikuisuuteen asti. Jossain mielessä jopa edelleen. Olisin halunnut enemmän läsnä olevat vanhemmat eikä rahan ja uran perässä juoksijoita.

Mutta toisaalta mulla edes on vielä vanhemmat. Kaverini menetti molemmat alkoholistivanhempansa jo kolmekymppisenä. Eikä tietenkään saanut mitään perintöä.

Mulle on tulossa ihan hyvä perintö. Mutta mun perintö on myös tietynlainen tunnekylmyys ja kosketuskammo. Minut on kasvatettu rahalla ja se ei tee tervettä ihmistä myöskään..

Kiitos vastauksistanne!

En osaa tuosta elariasiasta nyt oikein sanoa mitään, exä on niistä puhuttaessa ollut kauhean jyrkkänä sillä perusteella, että hän maksaa lasten harrastukset ja isot hankinnat, lomat yms. Voisin toki yrittää exälle selittää, mutta en ole kauhean positiivinen... Mielestäni riskinä on tässä se, että exä sitten ottaisi lapset enemmäksi ajaksi itselleen.

Tämä äitipuoli siis ei esittele itseään lasten äitinä vaan tyyliin "Hei, olen x:n isän avovaimo", että en sitten tiedä, mistä tuo 4v:n vimma kutsua äitipuoltaan äidiksi. Enkä oikein tiedä voinko sitten olla lapselle, että ei, x ei ole äitisi.

Tällä naisella ei ilmeisesti ole suunnitelmissa omat lapset. Tällä hetkellä itkettää niin paljon, 4v taas tokaisi kuinka toinen äiti on laihempi...

ap

No kyllä sanot lapselle että X ei ole äitisi. Sanot että se on äiti jonka masussa lapsi kasvaa. Sano myös lapselle että älä sano tuollaisia että joku on kauniimpi tai laihempi ja että se ei tunnu kivalta kenestäkään. Tilanne on rankka ja hämmentävä myös lapsille. Alkavat tajuta että tämä ei ole normaali perhe.

4-vuotias ei itse keksi miettiä ihmisten ulkonäköä kuten laihuutta tai kauneutta saati vertailla niitä. Joku nyt puhuu noin lapsen kuullen ja on opettanut siihen. Sinäkö itse?

Olen ihan ydinperheessä kasvanut ihminen, mutta voin sanoa, että "pidän" monestakin ihmisestä enemmän kuin äidistäni, joka on hiukkasen raskas ihminen toisinaan. Mutta hyvin harvaa ihmistä (lapsiani, miestäni) rakastan enemmän kuin äitiä.

Sillon kun 4v ensimmäisen kerran viittasi äitipuoleensa toisena äitinä niin kysyin exältä, että mikä juttu tämä on. Ilmeisesti siis 4v on oma-aloitteisesti alkanut puhuttelemaan äitipuoltaan äitinä ja exän mielestä se ei haittaa, koska kuulemma avovaimonsa on kuin "varaäiti" neljävuotiaalle. En oikein pysty tuota kitkemään yksin pois, kun puolet ajasta lapsi on siellä ja kutsuu äitipuoltaan äidiksi.

Ja tosiaan en oikein voi mennä katsomaan teinin ratsastusta, kun uusi äitipuoli on siellä... Äitipuoli siis hevosihmisenä on teinin kanssa tallilla ja ratsastuttaa ja kilpailuttaa häntä. En viitsi mennä sinne ulkopuoliseksi aidalle notkumaan, kun en edes hevosista ymmärrä mitään.

Myönnän, että olen kommentoinut ulkonäköäni lasten kuullen ja muidenkin ihmisten ulkonäköä. Ei tietenkään olisi pitänyt. Toisaalta onhan se tosi asia, että äitipuoli on minua kauniimpi ja laihempikin. Paha sanoa, että onko tuo 4v:n vertailu vain "faktojen" toteamista.

ap

Vierailija kirjoitti:

4-vuotias ei itse keksi miettiä ihmisten ulkonäköä kuten laihuutta tai kauneutta saati vertailla niitä. Joku nyt puhuu noin lapsen kuullen ja on opettanut siihen. Sinäkö itse?

Ehkä tämä uusi ihminen puhuu sellaisia lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Sillon kun 4v ensimmäisen kerran viittasi äitipuoleensa toisena äitinä niin kysyin exältä, että mikä juttu tämä on. Ilmeisesti siis 4v on oma-aloitteisesti alkanut puhuttelemaan äitipuoltaan äitinä ja exän mielestä se ei haittaa, koska kuulemma avovaimonsa on kuin "varaäiti" neljävuotiaalle. En oikein pysty tuota kitkemään yksin pois, kun puolet ajasta lapsi on siellä ja kutsuu äitipuoltaan äidiksi.

Ja tosiaan en oikein voi mennä katsomaan teinin ratsastusta, kun uusi äitipuoli on siellä... Äitipuoli siis hevosihmisenä on teinin kanssa tallilla ja ratsastuttaa ja kilpailuttaa häntä. En viitsi mennä sinne ulkopuoliseksi aidalle notkumaan, kun en edes hevosista ymmärrä mitään.

Myönnän, että olen kommentoinut ulkonäköäni lasten kuullen ja muidenkin ihmisten ulkonäköä. Ei tietenkään olisi pitänyt. Toisaalta onhan se tosi asia, että äitipuoli on minua kauniimpi ja laihempikin. Paha sanoa, että onko tuo 4v:n vertailu vain "faktojen" toteamista.

ap

Sano lapsille että äiti voi olla vain yksi ja että sano äitipuolta Minnaksi. Toista niin oppii.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksistanne!

En osaa tuosta elariasiasta nyt oikein sanoa mitään, exä on niistä puhuttaessa ollut kauhean jyrkkänä sillä perusteella, että hän maksaa lasten harrastukset ja isot hankinnat, lomat yms. Voisin toki yrittää exälle selittää, mutta en ole kauhean positiivinen... Mielestäni riskinä on tässä se, että exä sitten ottaisi lapset enemmäksi ajaksi itselleen.

Tämä äitipuoli siis ei esittele itseään lasten äitinä vaan tyyliin "Hei, olen x:n isän avovaimo", että en sitten tiedä, mistä tuo 4v:n vimma kutsua äitipuoltaan äidiksi. Enkä oikein tiedä voinko sitten olla lapselle, että ei, x ei ole äitisi.

Tällä naisella ei ilmeisesti ole suunnitelmissa omat lapset. Tällä hetkellä itkettää niin paljon, 4v taas tokaisi kuinka toinen äiti on laihempi...

ap

Laihempi.. joo. Valitettavasti nykyään eletään pinnallisempia aikoja kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. Jo pikkulapset oppivat pinnallisen ajattelun. Mun lapsuudessa sellaisia asioita ei mietitty juuri ollenkaan. Nykyään elämä on niin helppoa (siis perustarpeiden tasolla) että ihan pienillä lapsillakin on aikaa keskittyä vain volyymeihin oikeasti tärkeiden asioiden sijaan.

Tämä on yksi syy sille miksi en itse edes halua lapsia, maailma on nykyään niin sairas. Jo ala-asteella lapset masentuvat ja murehtivat ulkonäköään. Onneksi itse sain elää vielä sitä aikaa kun lapset saivat vielä olla lapsia.

Nostan hattua kaikille äideille! Olette todellisia sankareita. Minusta ei myöskään ole mikään häpeä mennä juttelemaan jonkun ammattiauttajan kanssa näistä asioista. Tarkoitushan on, että edes lopussa kiitos seisoo. Kyllä ne lapset tajuaa sitten kun ikää tulee, että kuka se oli joka oikeasti rakasti, jos vain saa pidettyä mielenterveytensä kunnossa sinne asti.

En oikein ymmärrä millä perusteella saisit elareita... Mies pitää lapset puolet ajasta, sekä tekee ilmeisesti valtaosan kalliista hankinnoista, siis harrastukset ja matkat. Ilmeisesti elättaa jo nyt enemmän kuin keskimäärin ydinperheessä on elatustaso per vanhempi (ratsastus on esim. kallis harrastus).

Voithan pyytää, että hän ostaisi esim. enemmän vaatettakin lapsille.

Voit ajatella että tuo ihminen on vähän niinkuin lastesi isän kodinhoitaja. Älä päästä päättämään lasten asioista. Pidä puolesi.

voihan se olla että olet vaan niin vittumainen

n19

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksistanne!

En osaa tuosta elariasiasta nyt oikein sanoa mitään, exä on niistä puhuttaessa ollut kauhean jyrkkänä sillä perusteella, että hän maksaa lasten harrastukset ja isot hankinnat, lomat yms. Voisin toki yrittää exälle selittää, mutta en ole kauhean positiivinen... Mielestäni riskinä on tässä se, että exä sitten ottaisi lapset enemmäksi ajaksi itselleen.

Tämä äitipuoli siis ei esittele itseään lasten äitinä vaan tyyliin "Hei, olen x:n isän avovaimo", että en sitten tiedä, mistä tuo 4v:n vimma kutsua äitipuoltaan äidiksi. Enkä oikein tiedä voinko sitten olla lapselle, että ei, x ei ole äitisi.

Tällä naisella ei ilmeisesti ole suunnitelmissa omat lapset. Tällä hetkellä itkettää niin paljon, 4v taas tokaisi kuinka toinen äiti on laihempi...

ap

Toi ei ole tervettä, että jonkun ihan normaalin keskustelun päätteeksi joudut pelkäämään että mies omisi lapset. Yksi asia on olla eri mieltä elatusmaksuista, mutta ihan kokonaan toinen asia on se että ilmeisesti molemmat vanhemmat ovat valmiita omimaan lapset - valtataistelun vuoksi.

Neuvoisin sopimaan asiat lastenvalvojan luona. Vaikka sinne menee neuvottelemaan, on ihan teistä kiinni miten asist keskenänne sovitte.

Ainakin Helsingissä on mahdollista myös saada perheasioiden sovittelua. Lasten luonapitoa ei päätetä siksi koska joku ottaa elatusmaksut puheeksi, vaan se sovitaan yhteistuumin lasten parasta ajatellen.

Kalliit harrastukset ja tavarat eivät ole lasten parasta. Pysyvyys ja vastuullinen vanhemmuus ovat.

Ajattelin ensin kirjoittaa aikuismaisen neuvon, niinkuin moni on kirjoittanut, että ole ap iloinen että tulevat hyvin toimeen jne. Mutta tässä on vähän ilkeämpi neuvo. Rohkaise ap sitä uutta naista lisääntymään. Loppuu se sun lasten mielistely kun saa oman lapsen. Lapsillesi tosin voi olla vähän ankeaa, mutta toisaalta hyvä elämän oppitunti että kaikki kivat ihmiset eivät oikeasti ole kivoja. No niin, jatkan iltaa alapeukkuja odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

voihan se olla että olet vaan niin vittumainen

n19

Selvitä ensin oma äitisuhteesi ennen kuin alat muille päteä.

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä millä perusteella saisit elareita... Mies pitää lapset puolet ajasta, sekä tekee ilmeisesti valtaosan kalliista hankinnoista, siis harrastukset ja matkat. Ilmeisesti elättaa jo nyt enemmän kuin keskimäärin ydinperheessä on elatustaso per vanhempi (ratsastus on esim. kallis harrastus).

Voithan pyytää, että hän ostaisi esim. enemmän vaatettakin lapsille.

Sillä perusteella että lapset on eroon asti elätetty yhdessä.

Ero on ero puolisosta, ei lapsista. Kummallakin vanhemmalla on edelleen täysi vastuu lasten elättämisestä.

Toisen puolison ollessa vähävarainen, toinen maksaa elatusta jos asioista sovitaan lastenvalvojan luona tai käräjillä - mikä on se syy miksi näitä sluibailijoita harvemmin saa tekemään elatussopimuksia.

Keskenään kun sovitaan että ei makseta elatusmakduja, nää sikamiehet käytännössä maksattaa osan lastensa elatuksesta verovaroista, sosiaalitukien muodossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun oma mieliala voi vaikuttaa yllättävän paljon lasten viihtymiseen luonasi.

Ymmärrän hyvin, ettei olosi ole kovin hyvä tuossa tilanteessa. Ero miehen aloitteesta, putoaminen taloudellisesti tyhjän päälle. Vertailet itseäsi uuteen ja olet epävarma jopa äitiydestäsi. Ei ole ihan reilun tuntuista, että olet sellaisessa tilanteessa. Olen pahoillani puolestasi.

Näitä asioita sun pitäisi ensisijaisesti työstää muiden kuin lastesi kanssa. Ystävä, sukulainen, auttava puhelin? Kenen kanssa voisit purkaa asioita luontevasti?

Uusi kumppani ei ole syypää eroonne, ja katkeruudella saatat ajaa lapset pois luotasi. Vanhimmalla on ikää sen verran, että hänen tahtoaan kysyttäisiin asumisen suhteen. Jos hän haluaisi muuttaa isänsä luo, et voisi estää. Seuraisivatko nuoremmat perässä?

Uskon, että olet äitinä ihan hyvä, puuropuheista ja taloudellisesta tilanteesta huolimatta. Olet niin nuori, että pystyt olemaan joustava, omaa resilienssiä voi kehittää aikuisenakin.

Mielikuvat ovat muuten ihan hyvä tapa purkaa turhaumia ja tajuan tuon "tekisi mieli kuristaa" - jutun sitä kautta, mutta. Oletko varma, ettet ruoki omaa huonoa fiilistäsi sillä, siten että asiat tuntuvat kasautuvan entistä pahemmin ylipääsemättömiksi?

Tapaisin aikuisten kesken, lasten elämän tärkeiden ihmisten kanssa ja yrittäisin löytää yhteisen tavan kasvattaa lapsia, jos mahdollista. Tavata voi jossain neutraalissa paikassa tai vaikka perheneuvolassa, jos muuten on hankalaa. Avoin, rauhallinen keskustelu harvoin on pahasta, jos vastapuoli on normaali ihminen.

Eri elintasoille ei nyt välttämättä voi mitään, mutta lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa. Olisi hyvä, jos pystyisitte puhumaan aikuisten kanssa avoimesti ja tukemaan toistenne kasvatusta. Sinulta se vaatisi eniten, ja vain itse tiedät pystyisitkö siihen tai haluaisitko edes yrittää olla hyvissä väleissä. Lastesi vuoksi, mutta myös itsesi takia.

Paras keino pysyä nykyisessä systeemissä on yhteistyö aikuisten kesken. Se, että te olette väleissä, keskustelette ja sovitte asioista.

Toivon, etten pahastuttanut sinua tällä vastauksella.

Tunsin kyllä piston sydämessäni kun luin tätä tekstiä. Olet oikeassa kyllä siitä, että olen epävarma. On koko ajan vain sellainen tunne, että tämä äitipuoli on parempi ihminen ja äiti kuin minä. Täytyy kyllä ehdottaa tuota, että voisimmeko kolmistaan puhua keskenämme, en vain millään haluaisi olla sen naisen kanssa tekemisissä yhtään enempää kuin on pakko. Ennen kaikkea harmittaa, kuinka koko maailma suorastaan huutaa minulle tätä äitipuolen paremmuutta.

ap

Eihän tämä eksäsi uusi ole parempi äiti, kun ei ole äiti ensinkään. Voi olla kiva tyyppi, lapsillesi tärkeä aikuinen, mutta täysin eri roolissa kuin sinä eikä siksi kilpailija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuon vertailun voisi kitkeä pois 4-vuotiaalta? Tuo puurojuttu oli vain esimerkki, nelivuotiaalla on inhottava tapa muutenkin vertailla minua äitipuoleensa. On todennut esim. että toinen äiti on kauniimpi (tästä kyllä sanoin, että olipa rumasti sanottu) ja tällaisia juttuja siis aina välillä päästelee suustaan. Tuntuu kyllä ikävältä, kun oma lapsi ensinnäkin pitää toista naista äitinään ja lisäksi vieläpä paljon parempana sellaisena.

ap

Kappas, mulla on melkein sama tilanne: viisivuotias poikani on ilmeisesti kiertänyt eksän nyksän aivan pikkurillinsä ympärille.

Joo, ei ole ihan helppo suhtautua tilanteeseen, mutta otan siltä kannalta että ehkä se sit vaan on joku tollanen normaali kehityskuvio ton ikäiselle. Isi näyttää mallia että tää uus on nyt se tyyppi jota rakastetaan, niin poika matkii sitten perässä.

Lapselle voi sanoa suoraan jos puheet tai teot aiheuttaa sulle surua, mutta ei sieltä kyllä suurta empatiaa ole ainakaan meillä tullut vielä vastaan.

Toivon että iän myötä helpottaa, meille molemmille 😭😅

Tämä vertailu onnistuu myös ydinperheen lapsilta, milloin äiti on parempi kuin isi ja milloin toisin päin, ja äiti miks Kertulla on hienompi koti tai parempi lemmikki tai kaksi äitiä ja miksei mulla oo ja mäpä sanoin Eliakselle että meillä saa aamulla aina muroja (ja Elias rutisee äidilleen että miks Veetin äiti antaa syödä joka päivä muroja ja hänen ei). Tuossa iässä tulee myös helposti sitä kavereiden paremmuusjärjestykseen laittamista, ja sitten jutellaan siitä tarvitseeko laittaa järjestykseen ja tarvitseeko ainakaan Mirolle erikseen kertoa että Lauri on nyt mun paras kaveri.

Voin vain kuvitella miten kirpaisee kun se vertailu osuu omaan äitiyteen tai siihen mitä on tarjota lapsille, mutta jos yhtään helpottaa niin vertailu ei johdu sinusta ja keskittyy aika pinnallisiin juttuihin eikä kerro mitään siitä tunnesiteestä mikä kuvion aikuisten ja lasten välillä vallitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myimme eron tullessa yhteisen asuntomme ja asumme nykyään n. 15min ajomatkan päässä toisistamme. Julkiset kulkevat täällä hyvin, joten ongelmaa ei ole tullut tuon vuoroviikkoasumuksen kanssa. Menetin kaiken erossa avioehdon takia ja bruttopalkkanikin on vajaa kaksi tonnia, joten ei ole edes rahaa tehdä lapsien kanssa mitään kivaa. Senkin takia harmittaa hirveästi, kun exän uudella sitä rahaa on ja pääsee jo senkin puolesta tekemään lasten kanssa kaikkea kivaa, kuten menemään elokuviin ja huvipuistoihin ja ulkomaille yms mihin minulla ei ole rahaa.

Lapset ovat nyt siis tämän viikon olleet minulla ja tänäänkin aamupalalla nuorin sanoi, että toinen äiti tekee parempaa puuroa :(. Merkityksetöntä tiedän, mutta sattuu niin paljon, kun tuo nuorin viittaa äitipuoleensa toisena äitinä.

ap

Tuo tuntuu varmasti ikävältä. Mutta kyllä meilläkin lapset sanoo että mummi tekee parempaa puuroa tai kaverin äiti tekee sitä ja tätä ja on kivempi jne. Ei se varmasti vähennä rakkautta omaa äitiä kohtaan. Jos yrität itse ajatella tämän naisen jonain muuna kuin toisena äitinä. Pystyisittekö puhumaan hänestä nimellä eikä toisena äitinä?

Jep, meillä myös mummon tekemä smoothie, isin tekemä jauhelihakastike, päiväkodin puuro ja Ikean lihapullat on parempia - ja aina se pitää kertoa.