Lapseni pitävät enemmän äitipuolestaan kuin minusta :(

Vierailija kirjoitti:

Et voi tehdä muuta kuin keskittyä omaan suoritukseen.

Jos yrität omia lapset, he vieraantuvat sinusta takuulla.

Itse olen omalle lapselle sanonut suoraan että en halua kuulla iskän uudesta puolisosta mitään. En yksinkertaisesti ole niin hyvä äiti kuin normaalisti jos sitä puukkoa väännetään jokaisella lapsiviikolla aina uudestaan.

Olen lapsen puolesta hyvilläni että hän ei ole isän kanssa yksin, mutta ärsyttää kyllä hirveästi tollainen, että joku tulee valmiiseen pöytään. Minä kärsin raskauden ja vauvavuoden, ja eron jälkeisen epätoivon, ja exän uusi leikkii perhettä silloin kun huvittaa.

Siihen ei ole aina helppo suhtautua, mutta ei sitä pidä omalle lapselle kuitenkaan kostaa.

Ei omasta raskaudestaan kannata jälkikäteen katkeroitua. Se on kuitenkin oma päätös, että sen raskauden, synnytyksen ja vauvavuoden on valmis käymään läpi. Sitä voi myös valita toisin ja meistä jokainen voi yrittää etsiä itselleen myös miehen, jolla jo on lapsia. Ja kyllä, minulla on myös oma lapsi, joten tiedän kyllä miten rankkaa se voi olla.

Lisäksi ei ole lapsille mitenkään kiva, jos ei isän puolisosta saa sanoa mitään. Vaikka ero kirpaisee, etenkin jos tulee toisen vuoksi jätetyksi, se pitää käsitellä niin ettei jää lapsille näkyvää katkeruutta ja vihaa. Se voi olla todella kuluttavaa ja lapsillekin traumarisoivaa. Minutkin on jätetty toisen vuoksi ja vaikka aluksi oli paljon katkeruutta ja vihaa, olemme nykyään exän kanssa ihan ystäviä ja näen tätä naistakin. Elämä meni eteenpäin, olen nykyään paremman miehen kanssa. Tällaista se elämä on, joskus vaikeaa ja tuskaista, ennalta-arvaamatonta ja haastavaa, mutta kuitenkin mahtavaa ja palkitsevaa.

Vierailija kirjoitti:

Et voi tehdä muuta kuin keskittyä omaan suoritukseen.

Jos yrität omia lapset, he vieraantuvat sinusta takuulla.

Itse olen omalle lapselle sanonut suoraan että en halua kuulla iskän uudesta puolisosta mitään. En yksinkertaisesti olue niin hyvä äiti kuin normaalisti jos sitä puukkoa väännetään jokaisella lapsiviikolla aina uudestaan.

Olen lapsen puolesta hyvilläni että hän ei ole isän kanssa yksin, mutta ärsyttää kyllä hirveästi tollainen, että joku tulee valmiiseen pöytään. Minä kärsin raskauden ja vauvavuoden, ja eron jälkeisen epätoivon, ja exän uusi leikkii perhettä silloin kun huvittaa.

Siihen ei ole aina helppo suhtautua, mutta ei sitä pidä omalle lapselle kuitenkaan kostaa.

Leikkii perhettä kun huvittaa? Kai hän nyt

kantaa ihan täyden vastuun lapsista, ei leiki.

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi rakastavat sinua paljon enemmän kuin tätä ihmistä. Se on vaan jotain alkuinnostusta.

Anna aikaasi lapsille, tilanne tasoittuu. Yritä kestää nuo mustasukkaisuuden tunteet. Puhu niistä jollekin älä näytä niitä lapsillesi,

Voimia <3

Mistä tiedät? Ja mitä väliä ketä rakastaa enemmän, kunhan rakastavat kaikkia vanhempia, bio ja muita.

Ei ainakaan minun seuraamassani tapauksessa ollut mitään alkuinnostusta, vaan yhä lapset tykkäävät isän uudesta, ja tämä kantaa vastuun isän kanssa. Lapset koko ajan asuneet isän luona.

Vierailija kirjoitti:

Tietääkseni pettämistä ei tapahtunut avioliitossamme. Tiedän myös varmaksi sen, että exä tapasi nykyisensä vasta eromme jälkeen. Jos olisi pienintäkään epäilystä siitä, että exä olisi pettänyt minua nykyisensä kanssa niin en todellakaan olisi missään tekemisissä kummankaan heistä kanssa. Tuo, että exä alkoi seurustelemaan jo muutama kk eron jälkeen oli/on ihan hirveä paikka vieläkin, koska tuntuu siltä, että exä olisi jo pidempään pyöritellyt eroa mielessään ja sitä kautta päässyt siitä yli nopeammin.

Yritin äsken puhua teinin kanssa, mutta metsään meni sekin. Ilmeisesti olen täysi p*ska mutsi, kun haluaisin, että minun viikollani ei äitipuolta nähtäisi ostosten yhteydessä. Mielestäni nuo ratsastuskengät voisi ostaa kyllä sitten isäviikolla niin ettei tarvitsisi kesken minun luotani lähteä. 4v nyt sentään ei ole tänään vielä kauheasti mitään puhunut, joka saisi harmituksen aikaan, mutta jos edellisiin kokemuksiini on uskominen niin viimeistään muutaman tunnin kuluessa sieltä tulee taas toinen äiti on parempi asiassa x. No, ehkä sitten yritän korjata, että x ei hänen äitinsä ole. Taas.

ap

Teinisi elämän ei pitäisi olla isä- ja äitiviikkoja vaan normaalia arkea. Jos teinillä on viikollasi harrastusta, on ihan hitin pikkumaista kieltää lähtemästä ostamaan ehjiä varusteita, etenkin jos et sitten itse hanki niitä omalla viikollasi. Vai haluatko laittaa teinin ratsastamaan rikkonaisilla kengillä todeten, että menivät nyt väärällä viikolla rikki? Älä laita teiniä kärsimään omasta pahasta olostasi ja tee hänen nuoruudestaan ankeaa erilaisen elämää.

Kannattaa ilmoittaa lasten isälle että hoitavat ostokset isäviikolla. Pitää sinulla olla rauha lasten kanssa omalla viikollasi.

Minulla ei ole varaa ostaa hyviä ja uusia ratsastuskenkiä teinille ikävä kyllä. Teini harrastaa kolme kertaa viikossa, maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin, joten ehtivät varmastikin sunnuntaina vielä käymään ostoksilla, kun heillä on inhottava tapa aina hakea lapset jo puolen päivän aikaan täältä pois. Vastaavasti taas tuovat heidät tänne joskus kuuden aikaan illalla... Minulla ei siis ole omaa autoa ja sen takia mies ja nyksä hoitavat nämä kyyditykset kokonaan. Tälläkin viikolla teini oli keskiviikkona äitipuolensa kanssa tallilla, mistä en tykkää sitten yhtään, mutta en oikein tiedä miten voisin tätä kieltääkään. Exä yleensä soittaa lapsille joka päivä, kun ovat täällä ja se on ihan okei mielestäni, mutta tuo ärsyttää hirveästi, että äitipuoli näkee teiniä minun viikollani.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole varaa ostaa hyviä ja uusia ratsastuskenkiä teinille ikävä kyllä. Teini harrastaa kolme kertaa viikossa, maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin, joten ehtivät varmastikin sunnuntaina vielä käymään ostoksilla, kun heillä on inhottava tapa aina hakea lapset jo puolen päivän aikaan täältä pois. Vastaavasti taas tuovat heidät tänne joskus kuuden aikaan illalla... Minulla ei siis ole omaa autoa ja sen takia mies ja nyksä hoitavat nämä kyyditykset kokonaan. Tälläkin viikolla teini oli keskiviikkona äitipuolensa kanssa tallilla, mistä en tykkää sitten yhtään, mutta en oikein tiedä miten voisin tätä kieltääkään. Exä yleensä soittaa lapsille joka päivä, kun ovat täällä ja se on ihan okei mielestäni, mutta tuo ärsyttää hirveästi, että äitipuoli näkee teiniä minun viikollani.

tämä siis ap

Syynä tuollaiseen on tutkitusti se, että joko äitipuoli tai vanhemmat lapset ovat päässeet lukemaan, mitä biologinen äiti kirjoittelee päivät pitkät mammafoorumille.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole varaa ostaa hyviä ja uusia ratsastuskenkiä teinille ikävä kyllä. Teini harrastaa kolme kertaa viikossa, maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin, joten ehtivät varmastikin sunnuntaina vielä käymään ostoksilla, kun heillä on inhottava tapa aina hakea lapset jo puolen päivän aikaan täältä pois. Vastaavasti taas tuovat heidät tänne joskus kuuden aikaan illalla... Minulla ei siis ole omaa autoa ja sen takia mies ja nyksä hoitavat nämä kyyditykset kokonaan. Tälläkin viikolla teini oli keskiviikkona äitipuolensa kanssa tallilla, mistä en tykkää sitten yhtään, mutta en oikein tiedä miten voisin tätä kieltääkään. Exä yleensä soittaa lapsille joka päivä, kun ovat täällä ja se on ihan okei mielestäni, mutta tuo ärsyttää hirveästi, että äitipuoli näkee teiniä minun viikollani.

"Ärsyttää hirveästi, että äitipuoli näkee teiniä minun viikollani." Kuuntelepa omia sanojasi ja yritä suhtautua tunteisiisi aikuisen tavoin. Mene psykologin puheille ja työstä mustasukkaisuuttasi.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ilmoittaa lasten isälle että hoitavat ostokset isäviikolla. Pitää sinulla olla rauha lasten kanssa omalla viikollasi.

Edelleen lapsen elämä jatkuu oli kenen viikko tahansa, hänen elämänsä ja harrastuksensa eivät mene breikille joka toinen viikko.

Uskon että lapsille ja myös sinulle on vaan etu, että heillä on Useampi kuin yksi tai kaksi läheistä ja välittävää aikuista elämässään. Joita nähdä tilanne ja äitipuoli niin, ettei välillänne ole kilpailua vaan että puhallatte yhteen hiileen ja kasvatatte yhdessä sinun lapsiasi.

Minusta on ihan hyvä, että pidät vain minimikontaktin äitipuoleen. Se on oman psyykesi kannalta paras rankan eron jälkeen. Jos et halua "keskustella järkevästi aikuisten kesken", älä tee sitä.

Sinulla on nyt ensimmäistä kertaa elämässä teini kasvatettavana. Uskon, että äitipuolen suosiminen liittyy hänellä siihen, että haluaa jollain tavalla hakea etäisyyttä sinuun. Hän tulee vielä läheisemmäksi sinulle murrosiän jälkeen.

Meillä kävi samantapainen juttu.

Mies jätti. Asunto oli minun nimissä, mutta kiinteä laina mitoitettu kahden palkalle.

Aluksi oli kamalaa. Lapset olivat vain huoneissaan ja mitään ei voinut tehdä, kun mihinkään ei ollut varaa.

Sitten aloin kirjoittamaan ilmaisia tapahtumia, pieniä maksuja jne.

Mm keväisin mammuttimarkkinoilta sain aina kesän Tukholman risteilyn, alkukesän lomamatka siirtyi Koronan vuoksi loppukesään, vaihtokulttuuri kova sana.

Ex löysi tosi nätin, nuoren tytön ja hampaita purren päätin hyvin toimii . Tyttäreni hullaantui häneen, etenkin kun kävivät ostoksilla, kahviloissa jne mihin minulla ei ollut varaa.

Ex.n kanssa välit ovat asialliset. Otamme yhteyttä sähköpostitse.

Ex.n uusi vaimo kuskasi vaatteita, lapsia jne, näin häntä huomattavasti useammin. Jotta asiat sujuivat , annoin hänelle meille avaimen. Mm hänen vanhempansa ovat yöpyneet täällä.

Kun menivät naimisiin, olin mukana etsimässä vaatteita lapsille , joustin kaikista , mitä muutenkin tehdään ex.n kanssa. Heidän saatua lapsen, tein tyttäreni kanssa nutun vauvalle. Ehkä minä tein 80% ja ex tiesi sen, mutta mainostettiin tyttären tekemänä ja tuore äiti oli hyvin otettu.

Kaikki meni hyvin kunnes yhtenä päivänä he erosivat.

Nyt vaimo nro 2 on ns hylännyt minun lapseni kokonaan ja etenkin tytär on tästä todella surullinen.

Mitä enemmän aikuisia on lapsen elämässä, sitä parempi. Mutta aina äiti on äiti ja isä on isä.

Hyi hitto. Vai että lapset pois toiselta vanhemmaltaan vain siksi kun et kestä heidän tykkäävän äitipuolestaan?

Olet hirveä.

Teinit saattaa oikeasti asettaa vieraan aikuisen oman vanhemman edelle. Olen työssäni erityisluokanopettajana huomannut, että joskus nämä teinit haluaisi olla minun lapsia, koska oma äiti on täyspaska ja ikävä. Valittaa vain. Minä olen hauskempi ja rennompi... muka. Kuulisivatpa oman teinini mielipiteet? Se on vain sitä irtaantumista omista vanhemmista ja toisaalta on hyväkin, jos luotettavia aikuisia on elämässä enemmän kuin vanhemmat. Vaikka vain viran puolesta. En tosissani kuvittele, että olisin oppilailleni rakkaampi kuin omat vanhemmat. Se on vain sitä teini-ikäisen opportunismia, kun haluttaisiin olla sen kanssa, jolta saa parhaat edut sillä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole varaa ostaa hyviä ja uusia ratsastuskenkiä teinille ikävä kyllä. Teini harrastaa kolme kertaa viikossa, maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin, joten ehtivät varmastikin sunnuntaina vielä käymään ostoksilla, kun heillä on inhottava tapa aina hakea lapset jo puolen päivän aikaan täältä pois. Vastaavasti taas tuovat heidät tänne joskus kuuden aikaan illalla... Minulla ei siis ole omaa autoa ja sen takia mies ja nyksä hoitavat nämä kyyditykset kokonaan. Tälläkin viikolla teini oli keskiviikkona äitipuolensa kanssa tallilla, mistä en tykkää sitten yhtään, mutta en oikein tiedä miten voisin tätä kieltääkään. Exä yleensä soittaa lapsille joka päivä, kun ovat täällä ja se on ihan okei mielestäni, mutta tuo ärsyttää hirveästi, että äitipuoli näkee teiniä minun viikollani.

"Ärsyttää hirveästi, että äitipuoli näkee teiniä minun viikollani." Kuuntelepa omia sanojasi ja yritä suhtautua tunteisiisi aikuisen tavoin. Mene psykologin puheille ja työstä mustasukkaisuuttasi.

Psykologin sanomaa myös: "Eroaminen täytyy tehdä vihan kautta. Se on ainoa keino, jolla todella pääsee irti".

Minusta ei ole järkeä venyttää omaa psyykeä kuminauhan tavoin joka suuntaan. Ap on käynyt läpi rankan eron. Jos hän ei halua perustaa nyksän kanssa mitään "United Sisterwives Oy"tä, niin ihan oikein. Asialliset välit riittävät.

Ole onnellinen, että lapsillasi on kolmaskin aikuinen johon he luottavat ja jota he rakastavat! Lapsillasi on oikeus omiin ihmissuhteisiin ja niihin myönteisesti suhtautuminen lisää heidän hyvinvointia kuin myös luottamusta sinuun. Yritä ajatella asiaa lapsen näkökulmasta.

Tuosta raha-asiasta...todennäköisesti exäsi ja hänen uusi avovaimonsa käyttävät lapsiisi nyt paljon enemmän rahaa kuin mitä käyttäisivät, jos exäsi maksaisi sinulle elatusmaksuja. Elatusmaksujen lisäksihän etävanhemman ei tarvitse maksaa mitään muuta. Joten niistä elareista sitten maksaisit esikoisesi ratsastusharrastuksen, ne kalliit ratsastussaappaat jne. Elatusmaksuja vaatiessasi exäsi saattaisi myös toimia siten, että hän maksaisi edelleen ratsastuksen, mutta esikoisesi voisi käydä ratsastamassa vain isäviikoilla. Ja ne ratsastussaappaatkin pysyisivät isän luona.  Tämä todennäköisesti johtaisi siihen, että esikoisesi odottaisi isäviikkoja aina kuin kuuta nousevaa ja äitiviikko taas tarkoittaisi, että ei pääse edes ratsastamaan. Sitä tuskin haluaisit, vai mitä?

Onko ap ikinä ajatellut tätä asiaa sen uuden naisen näkökulmasta? Hän panostaa lapsiisi, vaikka he eivät ole hänen. Lapsia ei voi omistaa. Hän ei ole vastuussa erostanne, vaan miehesi on. On aivan turhaa verrata itseään muihin missään tilanteessa, koska kaikkien tarinat ovat aina erilaisia. Ammattiapu voisi myös auttaa sinua, koska ei ole normaaalia haluta kuristaa exäsi nykyistä, varsinkin kun hän tulee lastesi kanssa hyvin toimeen. 

Voi ap. Ero on aikanaan tullut odottamatta ja koko elämä on sitä kautta muuttunut. Eksäsi on mielestäni toiminut siinä mielessä tärkeästä ettei eron yhteydessä ole yhtään joustanut omaisuuden suhteen, vaan olet pitkäaikaisena jäänyt tyhjän päälle kolmen lapsen osa-aikaisena huoltajana.

Elareita en minäkään kuitenkaan tässä vaiheessa lähtisi hakemaan, vaan varakas isä maksaisi edelleen kaiken ylimääräinen ja itse pääasiassa ruuan ja asumisen omilla viikoillani.

Voisit panostaa enemmän pienempien lasten kanssa touhuamiseen ja teinin suhteen tilanteen mukaan. Missään tapauksessa en kieltäisi teiniä esim. käymästä ostoksilla äitipuolen kanssa "oman" viikon ulkopuolella. Itsetunnon kanssa sinun olisi hyvä tehdä työtä psykologin tai muun ammattilaisen kanssa. Olisiko hoidettavaa masennusta?