Lapseni pitävät enemmän äitipuolestaan kuin minusta :(

Usein lapset ihannoivat sitä lähipiirin itseä vanhempaa mutta kuitenkin yhä nuorta naishenkilöä.

Siinä on samaistuttava aikuinen, vielä nuori eikä mikään täti, ihminen jolle ei ole samalla tavalla tilivelvollinen kuin oikealle aikuiselle ja samalla läheinen ja vieras eli voi puhua avoimesti henkilökohtaisistakin asioista kun tietää saavansa ns. "kaveripalautetta" eikä holhoavaa "äitipalautetta."

Olen ollut sukulaislapsille kahdesti tässä asemassa. Nytkin sukulainen asuu samassa pihapiirissä 11v tyttärensä kanssa ja tämä tytär on ihan lääpällään minuun kun taas oma äiti on "ihan tyhmä." Mulle voi kertoa ihastuksista ja semisalaisista asioista kuten siitä että on juonut tölkin energiajuomaa mutta kuitenkin olen aikuinen eli luotettava ja tietää saavansa järkevää kommenttia jutuistaan. Samanlaista suhdetta omaan äitiin on vaikea saada koska vanhemmuuteen olennaisesti kuuluu tietty holhoavuus ja säännöt joita sitten toisen aikuisen kanssa ei ole

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun oma mieliala voi vaikuttaa yllättävän paljon lasten viihtymiseen luonasi.

Ymmärrän hyvin, ettei olosi ole kovin hyvä tuossa tilanteessa. Ero miehen aloitteesta, putoaminen taloudellisesti tyhjän päälle. Vertailet itseäsi uuteen ja olet epävarma jopa äitiydestäsi. Ei ole ihan reilun tuntuista, että olet sellaisessa tilanteessa. Olen pahoillani puolestasi.

Näitä asioita sun pitäisi ensisijaisesti työstää muiden kuin lastesi kanssa. Ystävä, sukulainen, auttava puhelin? Kenen kanssa voisit purkaa asioita luontevasti?

Uusi kumppani ei ole syypää eroonne, ja katkeruudella saatat ajaa lapset pois luotasi. Vanhimmalla on ikää sen verran, että hänen tahtoaan kysyttäisiin asumisen suhteen. Jos hän haluaisi muuttaa isänsä luo, et voisi estää. Seuraisivatko nuoremmat perässä?

Uskon, että olet äitinä ihan hyvä, puuropuheista ja taloudellisesta tilanteesta huolimatta. Olet niin nuori, että pystyt olemaan joustava, omaa resilienssiä voi kehittää aikuisenakin.

Mielikuvat ovat muuten ihan hyvä tapa purkaa turhaumia ja tajuan tuon "tekisi mieli kuristaa" - jutun sitä kautta, mutta. Oletko varma, ettet ruoki omaa huonoa fiilistäsi sillä, siten että asiat tuntuvat kasautuvan entistä pahemmin ylipääsemättömiksi?

Tapaisin aikuisten kesken, lasten elämän tärkeiden ihmisten kanssa ja yrittäisin löytää yhteisen tavan kasvattaa lapsia, jos mahdollista. Tavata voi jossain neutraalissa paikassa tai vaikka perheneuvolassa, jos muuten on hankalaa. Avoin, rauhallinen keskustelu harvoin on pahasta, jos vastapuoli on normaali ihminen.

Eri elintasoille ei nyt välttämättä voi mitään, mutta lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa. Olisi hyvä, jos pystyisitte puhumaan aikuisten kanssa avoimesti ja tukemaan toistenne kasvatusta. Sinulta se vaatisi eniten, ja vain itse tiedät pystyisitkö siihen tai haluaisitko edes yrittää olla hyvissä väleissä. Lastesi vuoksi, mutta myös itsesi takia.

Paras keino pysyä nykyisessä systeemissä on yhteistyö aikuisten kesken. Se, että te olette väleissä, keskustelette ja sovitte asioista.

Toivon, etten pahastuttanut sinua tällä vastauksella.

Tunsin kyllä piston sydämessäni kun luin tätä tekstiä. Olet oikeassa kyllä siitä, että olen epävarma. On koko ajan vain sellainen tunne, että tämä äitipuoli on parempi ihminen ja äiti kuin minä. Täytyy kyllä ehdottaa tuota, että voisimmeko kolmistaan puhua keskenämme, en vain millään haluaisi olla sen naisen kanssa tekemisissä yhtään enempää kuin on pakko. Ennen kaikkea harmittaa, kuinka koko maailma suorastaan huutaa minulle tätä äitipuolen paremmuutta.

ap

Ei, sinä olet ainoa äiti, ja hyvä sellaisena, joten kilpailuasetelmaa ei edes ole. Ihmisenä olet ihan yhtä hyvä kuin hänkin. Epävarmuus on vain tunne, joka on normaali tilanteessasi, mutta älä jää siihen muhimaan (etkä jäänytkään).

Äitipuoli on hyvä äitipuolena, varsinkin jos hän on niin hyvä ihminen, ettei yritä tarkoituksella vetää mattoa äidin jalkojen alta. Rehellisesti sanottuna et varmaan tuntisi mustasukkaisuutta tyttäresi ystävääkään kohtaan. Äitipuoli on enemmän kuin ystävä, hän on aikuinen ja asuu samassa taloudessa tyttäresi kanssa.

Koko maailma ei huuda, kohauta harteitasi ja ravista ajatus pois. Lapset voivat huutaa sitä siihen asti, kunnes olet selvittänyt asian itsesi kanssa. En usko, että heillä on sen jälkeen enää tarvetta.

Äitipuoli on kieltämättä hyvä ihminen, olisi paljon helpompaa, kun olisi hirveä. On minulle aina kauhean mukava, joka on oikeastaan hirveämpää, kuin jos olisi ihan kylmä ja inhottava.

Tuohon koko maailma huutaa juttuun niin tosiaan exästä näkee selvästi, että kuinka onnellinen hän on tämän uuden naisensa kanssa. Myös äitini on ihan äitipuolen fani, ovat tavanneet lasten juhlissa ja minulle jälkikäteen tulee hehkuttamaan, kuinka se *naisen nimi on niin älykäs ja hieno nainen. Kaikki pariskuntaystävämmekin ovat nykyään tämän naisen uusia ystäviä ja nämä vanhat ystävänikin laittelevat someihinsa kuvia, kun ovat olleet yhdessä kahvittelemassa ja ravintoloissa exän ja uuden kanssa. Joten tuntuu todellakin, että koko maailma huutaa tätä paremmuutta.

ap

Sanoinkin, että sinulta se eniten vaatii, ja vain sinä tiedät pystytkö tai haluatko. ❤

Ei hätää. Olen itse ollut tuo lapsi, jonka äiti kärsi äitipuolesta. Me lapset tykkättiin hirveesti äitipuolestamme ja äiti oli surullinen vaikka yritti peittää sen. Kerroin paljon asioita äitipuolelle nimenomaan koska oli kaveri.

Mutta äiti on äiti ja nyt aikuisena olen paljon läheisempi äitini kanssa ja hän menee aina äitipuoleni edelle.

Ymmärrän kuitenkin, että tunne on varmasti kamala. Pyri olemaan niin hyvä äiti kun vain voit, mutta muista olla ätii, älä kaveri. Aseta rajoja vaikka lapsilta tulisi millaista puhetta, maksaa itsensä takaisin.

Tuntuu varmaan ikävältä, mutta ei tue tarkoita että lapset rakastavat häntä enemmän. Joskus vieraille on helpompi puhua kun sille omalle äidille. Ole onnellinen, että lapset tulevat hyvin toimeen äitipuolensa kanssa, lapsella ei koskaan voi olla liikaa ihmisiä jotka rakastavat ja välittävät hänestä.

Millaisen äitipuolen olisit sitten lapsillesi halunnut? Sellaisen, joka inhoaa, halveksii, huutaa ja rähjää lapsillesi? Joka ei koskaan ota lapsiasi mukaan mihinkään kivaan? 

Et kertonut, onko tällä naisella omia lapsia. Entä, jos hän ja exäsi jossain vaiheessa hankkivat? Sitäkö haluat, että sinun lapsesi eivät koskaan pääse heidän kanssaan yhtään mihinkään, mutta exäsi uusi lapsi pääsee? 

Olen pahoillani puolestasi. Et pysty muuta oikein tekemään kuin panemaan parastasi omilla viikoillasi. 15 min ajomatka on aika paljon kuitenkin koulun ja päiväkotien kannalta. Jos tämä alkaa tuottaa ongelmia niin pyri olemaan se lähivanhempi, jos valintoja pitää tehdä.

Uusi vaimo varmaan tahtoo omiakin lapsia lähiaikoina. Silloin voi vaimon huomio kiinnittyä enemmän heihin ja tilanteesi saa tasoitusta. Ei ole samalla tavalla aikaa ja voimia käydä joka paikassa ison katraan kanssa.

Kuitenkin tuo tilanne on sinulle nyt raskas ja tavallaan kelju, uusi vaimohan voisi olla hieman vähemmän mukava ja täydellinen olematta vielä ilkeä äitipuoli.

Ex- miehesi kuuluu olla nyxän puolella. Sinun pitäisi kyetä näkemään exäsi uutta myös tietyissä tilanteissa. Sinuna olisin onnellinen, että joku on hyvä äitipuoli noin monelle pienelle lapselle. Exäsi osallistuu lastenhoitoon ja kustannuksiin myös hyvin. Sinun pitää nyt vain käsitellä omat vihan tunteesi. Ja pärjätä nyt omillasi.

Teineihin tosiaan puree materiaali.

Onko tyttö vai poika.

Jos poika niin pleikkari ja tv sekä hyvät sapuskat eli pizza ja hampparit, ei tietenkään aina.

Itse teet jos varaa ei ole tilata.

Mun lapsen kaveri aikoinaan sanoi että vaihtaisi minut omaan äitiinsä.

Nyt pojat jo täysikäisiä.

Opettele tekemään sitä hyvää puuroa.

Retkiä pienempien kanssa metsään ja eväät mukaan.

Tee aarrekartta ja piilota aarre metsään.

Jos sulla on tylsää niin eivät viihdy.

Tosi kurjaa kyllä ja ymmärrän tunteesi. Raha kyllä vaikuttaa asiaan koska rahalla saa tekemistä ja varmaan se että siellä on perhe ja sinä olet ylsin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun oma mieliala voi vaikuttaa yllättävän paljon lasten viihtymiseen luonasi.

Ymmärrän hyvin, ettei olosi ole kovin hyvä tuossa tilanteessa. Ero miehen aloitteesta, putoaminen taloudellisesti tyhjän päälle. Vertailet itseäsi uuteen ja olet epävarma jopa äitiydestäsi. Ei ole ihan reilun tuntuista, että olet sellaisessa tilanteessa. Olen pahoillani puolestasi.

Näitä asioita sun pitäisi ensisijaisesti työstää muiden kuin lastesi kanssa. Ystävä, sukulainen, auttava puhelin? Kenen kanssa voisit purkaa asioita luontevasti?

Uusi kumppani ei ole syypää eroonne, ja katkeruudella saatat ajaa lapset pois luotasi. Vanhimmalla on ikää sen verran, että hänen tahtoaan kysyttäisiin asumisen suhteen. Jos hän haluaisi muuttaa isänsä luo, et voisi estää. Seuraisivatko nuoremmat perässä?

Uskon, että olet äitinä ihan hyvä, puuropuheista ja taloudellisesta tilanteesta huolimatta. Olet niin nuori, että pystyt olemaan joustava, omaa resilienssiä voi kehittää aikuisenakin.

Mielikuvat ovat muuten ihan hyvä tapa purkaa turhaumia ja tajuan tuon "tekisi mieli kuristaa" - jutun sitä kautta, mutta. Oletko varma, ettet ruoki omaa huonoa fiilistäsi sillä, siten että asiat tuntuvat kasautuvan entistä pahemmin ylipääsemättömiksi?

Tapaisin aikuisten kesken, lasten elämän tärkeiden ihmisten kanssa ja yrittäisin löytää yhteisen tavan kasvattaa lapsia, jos mahdollista. Tavata voi jossain neutraalissa paikassa tai vaikka perheneuvolassa, jos muuten on hankalaa. Avoin, rauhallinen keskustelu harvoin on pahasta, jos vastapuoli on normaali ihminen.

Eri elintasoille ei nyt välttämättä voi mitään, mutta lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa. Olisi hyvä, jos pystyisitte puhumaan aikuisten kanssa avoimesti ja tukemaan toistenne kasvatusta. Sinulta se vaatisi eniten, ja vain itse tiedät pystyisitkö siihen tai haluaisitko edes yrittää olla hyvissä väleissä. Lastesi vuoksi, mutta myös itsesi takia.

Paras keino pysyä nykyisessä systeemissä on yhteistyö aikuisten kesken. Se, että te olette väleissä, keskustelette ja sovitte asioista.

Toivon, etten pahastuttanut sinua tällä vastauksella.

Tunsin kyllä piston sydämessäni kun luin tätä tekstiä. Olet oikeassa kyllä siitä, että olen epävarma. On koko ajan vain sellainen tunne, että tämä äitipuoli on parempi ihminen ja äiti kuin minä. Täytyy kyllä ehdottaa tuota, että voisimmeko kolmistaan puhua keskenämme, en vain millään haluaisi olla sen naisen kanssa tekemisissä yhtään enempää kuin on pakko. Ennen kaikkea harmittaa, kuinka koko maailma suorastaan huutaa minulle tätä äitipuolen paremmuutta.

ap

Ennen kuin hattu kourassa anelet armoa eksän nyksältä, niin kai teillä on elariasiat kunnossa?

Ei nimittäin kuulosta siltä.

Joo, elintaso eri kodeissa on eri, mutta on kohtuutonta jos hyvätuloinen mies ei yhtään tasaa tilannetta kun sinä olet oman osuutesi hoitanut oman ansiokehityksesi kustannuksella.

Moni hyvätuloinen mies käyttää rahaa vallan välineenä eron jälkeen, mutta oikeudessa nämä asiat ovat edelleen hyvin yksinkertaisia: elarit on maksettava jos on mistä maksaa.

Exä ei maksa elareita. On perustellut tätä sillä, että lapset asuvat puoliksi meillä ja sen lisäksi hän maksaa heidän (kalliit) harrastuksensa ja vie lomilla ulkomaille ja ostaa hienot tarvikkeet muutenkin. En viitsi alkaa exän kanssa vääntämään tästä asiasta, en todennäköisesti tulisi saamaan tahtoani läpi.

ap

Todennäköisesti saisit kunnon elarit luonapitovähennyksin. Se olisi monta sataa lisätuloa kuussa. Jos nyt vielä pärjäilet kun vain yksi noista on teini, mites sitten kun muut kasvavat isommiksi?

Lapsi ei voi syödä lomia tai harrastuksia, ja sulla menee suhteessa tuloihisi iso summa jo siksi kun lasten pitää mahtua samaan talouteen.

Menkää sinne lastenvalvojalle keskustelemaan asiasta. Elatusmaksut eivät ole tarkoitettu helpottamaan sun elämää, vaan helpottamaan _lasten_ elämää vähempivaraisessa huushollissa.

Miksi kiellät lapsiltasi heille kuuluvan elintason?

Vierailija kirjoitti:

Ohimenevää. On helppo pitää aikuisesta, jonka ei tarvitse olla se varsinainen kasvattaja ja huolenpitäjä. Vanhempana arvostavat kyllä omaa äitiään.

Miksei äitipuoli voi isäviikoilla olla varsinainen kasvattaja ja huolenpitäjä?

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Minusta tuo "toinen äiti" ei ole hyvä nimike. Itse haluaisin tuollaisessa tilanteessa, että lapseni kutsuisivat entisen mieheni uutta kumppania etunimellä. Jos oikea äiti olisi kuollut, "toinen äiti" tulisi kyseeseen. 

Älä suhtaudu tilanteeseen kuin olisi kyse kilpailusta lastesi suosiosta. Älä rupea kilpailemaan. Lapsesi kyllä muistavat aina, että olet heidän äitinsä.

Parempi tilanne tuo kuitenkin on kuin se, että uusi kumppani ei tulisi toimeen lastesi kanssa.

En minäkään haluaisi, että tuo kuopus kutsuisi äitipuoltaan äidiksi... Ilmeisesti exälläni hän kutsuu äitipuolta äidiksi ja silloin minä olen se toinen äiti. En tiedä oikein, että voinko tuota yksin kitkeä pois, on jatkunut jo aika kauan tuo äidittely ja exää ei kiinnosta. Hänen mielestään on vain mukavaa, kun uusi nainen tulee toimeen lastenkin kanssa.

ap

Voisiko tämän asian sopia exän ja exän uuden kanssa niin, että sinulle on käytössä äiti sana ja tätä exän uutta kutsuttaisiin etunimellä?

En ole miehen lapsille äitipuoli tai äiti, vaan olen aikuinen omalla nimelläni. En muuta miehen kanssa yhteen nyt kun lapset ovat vielä aika nuoria. Haluan, että miehellä on mahdollisimman paljon aikaa lasten kanssa ilman minua, vaikka on kiva tehdä yhdessä asioita. Kaverina minun ei tarvitse ottaa kantaa lasten kasvatuksesta, koska lasten vanhemmilla on oma tapa hoitaa asiat.

Miksi vanhemman uutta puolisoa pitäisi kutsua äidiksi, isäksi, äitipuoleksi tai isäpuoleksi? Heillähän on kaikilla oma nimi, jota voi hyvin käyttää. Aikuisten tulisi opettaa nimen käyttö lapsille. Ei lapset osaa itse välttämättä valita miten kutsua uusia kumppaneita. Oma nimi on mielestäni hyvä valinta.

Voi olla, että uusi äiti puoli on hyvä äiti puoli ja kyse on sinun vaikeista tunteista, joita tilanne herättää ja sinun tulee ne käsitellä.

Kuitenkin täytyy muistaa, että uusi äitipuoli voi omalla käytöksellään vaikuttaa siihen kuinka lapset suhntautuvat sinuun omaan äitiinsä. esim itse ehdottamalla, että kutsukaa nimellä, ettei ole tullut viemään äidin paikkaa ja osoittamalla sinulle sen äidille kuuluvan kunnian.

Itsekin muistan lapsena, kun kävin kylässä sain uudenlaista hyvää ruokaa ja kehuin sitä kovasti kotona. Kasvettuani tajusin, että se on saattanut tehdä kipeää vanhemmilleni. En takoittanut sillä pahaa, olin innoissani uusista mauista, joita kyseinen perhe tarjosi ulkomailla asuttuaan.

Mun korvaan kuulostaa siltä, että sä tarvitset jotain tukea itsellesi, jotta jaksat paremmin. Vaikka neuvolasta tai terveyskeskuksesta voisi saada ajan psykologille tai vastaavalle, jonka kanssa saisi purkaa oman pahan mielen syitä. Että pääset yli erosta ja löydät asioita, joista nauttia omassa elämässä. Voit olla iloisin mielin äiti lapsillesi, iloita siitä jos heillä on hyvä suhde äitipuoleen ja tavata sitä naista tilanteiden tullen ilman että se aiheuttaa ahdistusta. Uskallat pitää puoliasi. Vaatia oikeudenmukaiset elarit ja keskustella exän ja nyxänsä kanssa selväksi se, että et halua lapsen sanovan häntä äidiksi (tuskin hänkään haluaa). 

Vierailija kirjoitti:

Miten tuon vertailun voisi kitkeä pois 4-vuotiaalta? Tuo puurojuttu oli vain esimerkki, nelivuotiaalla on inhottava tapa muutenkin vertailla minua äitipuoleensa. On todennut esim. että toinen äiti on kauniimpi (tästä kyllä sanoin, että olipa rumasti sanottu) ja tällaisia juttuja siis aina välillä päästelee suustaan. Tuntuu kyllä ikävältä, kun oma lapsi ensinnäkin pitää toista naista äitinään ja lisäksi vieläpä paljon parempana sellaisena.

ap

Voi se vertailu tarkoittaa ikävääkin. Lapsi oikeasti haluaisi, että asuisitte perheenä yhdessä ja voi ajatella, että on sinun syytäsi, ettei niin ole.

Vie lapset kesällä piknikille/metsäretkelle ja pienen liikuntaponnistelun jälkeen eväiden syönti luonnon helmassa voisi olla kivaa vaihtelua kaikille :)

Vierailija kirjoitti:

Myimme eron tullessa yhteisen asuntomme ja asumme nykyään n. 15min ajomatkan päässä toisistamme. Julkiset kulkevat täällä hyvin, joten ongelmaa ei ole tullut tuon vuoroviikkoasumuksen kanssa. Menetin kaiken erossa avioehdon takia ja bruttopalkkanikin on vajaa kaksi tonnia, joten ei ole edes rahaa tehdä lapsien kanssa mitään kivaa. Senkin takia harmittaa hirveästi, kun exän uudella sitä rahaa on ja pääsee jo senkin puolesta tekemään lasten kanssa kaikkea kivaa, kuten menemään elokuviin ja huvipuistoihin ja ulkomaille yms mihin minulla ei ole rahaa.

Lapset ovat nyt siis tämän viikon olleet minulla ja tänäänkin aamupalalla nuorin sanoi, että toinen äiti tekee parempaa puuroa :(. Merkityksetöntä tiedän, mutta sattuu niin paljon, kun tuo nuorin viittaa äitipuoleensa toisena äitinä.

ap

Miten menetit erossa KAIKEN avioehdon takia? Ei miehesi omaisuus ollut sinun omaisuuttasi missään välissä, joten et sitä myöskään menettänyt erossa. 

Kyllä mä kuuntelen äitipuolena täällä miten äitin tekemä ruoka on parempaa, mutta sanon vain että onpa harmi kun hän ei ole nyt teille täällä ruokaa tekemässä, vaan pitää pärjätä nyt tällä. Ei kannata ottaa niin tosissaan.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että uusi äiti puoli on hyvä äiti puoli ja kyse on sinun vaikeista tunteista, joita tilanne herättää ja sinun tulee ne käsitellä.

Kuitenkin täytyy muistaa, että uusi äitipuoli voi omalla käytöksellään vaikuttaa siihen kuinka lapset suhntautuvat sinuun omaan äitiinsä. esim itse ehdottamalla, että kutsukaa nimellä, ettei ole tullut viemään äidin paikkaa ja osoittamalla sinulle sen äidille kuuluvan kunnian.

Itsekin muistan lapsena, kun kävin kylässä sain uudenlaista hyvää ruokaa ja kehuin sitä kovasti kotona. Kasvettuani tajusin, että se on saattanut tehdä kipeää vanhemmilleni. En takoittanut sillä pahaa, olin innoissani uusista mauista, joita kyseinen perhe tarjosi ulkomailla asuttuaan.

Ei tarvitse tosiaankaan isän naisystävän tehdä mitään kunniaa lasten äidille. Riittää että kohtelee asiallisesti eikä hauku tai muuten dissaa. Hän on miehen kanssa yhdessä, ja siihen pakettiin kuuluu miehen lisäksi myös lapset välillä, mutta EI lasten äiti. Antakaa oikeasti niiden exmiestenne elää sitä ihan omaa elämää, se ei kuulu teille enää. Mua lapset saavat kutsua niin kuin hlauavat, kunhan nimitys ei ole loukkaava. Meillä onkin kaikilla monta lempinimeä, ja tuntemattomammille lapset puhuvat äitipuolesta, koska ei ole mitään järkeä alkaa selittää isän vaoimosta joka ei ole meidän äiti ;)

Tilanteesi on kyllä ikävä. Kyseessä voi olla lapsettomuusongelmasta kärsivä varakas nainen joka törkeästi iskenyt miehesi. Kehtaa vielä nimittää itseään äidiksi. Ehkä sinuna etsisin itselleni uuden miehen kun on aina se toinen viikko vapaa. Tulisi muuta ajateltavaa. Tuo nainen on ja tulee aina olemaan perheen ylimääräinen aikuinen, ei koskaan äiti. Tärkeää on myös että et jättäydy pois lasten harrastuksista vaan teet kaikille tiettäväksi kuka olet, että sinä olet lasten äiti. Menet katsomaan ratsastusta, jalkapalloa jne.

Vierailija kirjoitti:

Et voi tehdä muuta kuin keskittyä omaan suoritukseen.

Jos yrität omia lapset, he vieraantuvat sinusta takuulla.

Itse olen omalle lapselle sanonut suoraan että en halua kuulla iskän uudesta puolisosta mitään. En yksinkertaisesti ole niin hyvä äiti kuin normaalisti jos sitä puukkoa väännetään jokaisella lapsiviikolla aina uudestaan.

Olen lapsen puolesta hyvilläni että hän ei ole isän kanssa yksin, mutta ärsyttää kyllä hirveästi tollainen, että joku tulee valmiiseen pöytään. Minä kärsin raskauden ja vauvavuoden, ja eron jälkeisen epätoivon, ja exän uusi leikkii perhettä silloin kun huvittaa.

Siihen ei ole aina helppo suhtautua, mutta ei sitä pidä omalle lapselle kuitenkaan kostaa.

Tuohan juuri on kostamista. Ei saa puhua ihmisestä joka on kiinteästi osa elämää. Lapsi voi tykätä äitipuolesta mutta joutuu salaamaan tunteensa ja kokemaan ne vääriksi. Se jos mikä on vahingollista voin kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et voi tehdä muuta kuin keskittyä omaan suoritukseen.

Jos yrität omia lapset, he vieraantuvat sinusta takuulla.

Itse olen omalle lapselle sanonut suoraan että en halua kuulla iskän uudesta puolisosta mitään. En yksinkertaisesti ole niin hyvä äiti kuin normaalisti jos sitä puukkoa väännetään jokaisella lapsiviikolla aina uudestaan.

Olen lapsen puolesta hyvilläni että hän ei ole isän kanssa yksin, mutta ärsyttää kyllä hirveästi tollainen, että joku tulee valmiiseen pöytään. Minä kärsin raskauden ja vauvavuoden, ja eron jälkeisen epätoivon, ja exän uusi leikkii perhettä silloin kun huvittaa.

Siihen ei ole aina helppo suhtautua, mutta ei sitä pidä omalle lapselle kuitenkaan kostaa.

Tuohan juuri on kostamista. Ei saa puhua ihmisestä joka on kiinteästi osa elämää. Lapsi voi tykätä äitipuolesta mutta joutuu salaamaan tunteensa ja kokemaan ne vääriksi. Se jos mikä on vahingollista voin kertoa.

No ei tosiaan ole kostamista eikä sinne päinkään.

Uusi vaimo voisi tosiaan kertoa lapsille olevansa ulospäin puhuttaessa äitipuoli tai isän vaimo, kotona etunimi, jolla kutsutaan arkipäivänä. On ajattelematonta heittäytyä äitinimikkeelle, kun oikea äiti on olemassa ja elossa.