Lapseni pitävät enemmän äitipuolestaan kuin minusta :(

Faith kirjoitti:

Minusta tuo "toinen äiti" ei ole hyvä nimike. Itse haluaisin tuollaisessa tilanteessa, että lapseni kutsuisivat entisen mieheni uutta kumppania etunimellä. Jos oikea äiti olisi kuollut, "toinen äiti" tulisi kyseeseen. 

Älä suhtaudu tilanteeseen kuin olisi kyse kilpailusta lastesi suosiosta. Älä rupea kilpailemaan. Lapsesi kyllä muistavat aina, että olet heidän äitinsä.

Parempi tilanne tuo kuitenkin on kuin se, että uusi kumppani ei tulisi toimeen lastesi kanssa.

En minäkään haluaisi, että tuo kuopus kutsuisi äitipuoltaan äidiksi... Ilmeisesti exälläni hän kutsuu äitipuolta äidiksi ja silloin minä olen se toinen äiti. En tiedä oikein, että voinko tuota yksin kitkeä pois, on jatkunut jo aika kauan tuo äidittely ja exää ei kiinnosta. Hänen mielestään on vain mukavaa, kun uusi nainen tulee toimeen lastenkin kanssa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ikävää varmasti. Minkä tyyppiset asunnot teillä on? Kummassa kodissa lapset asuivat yhdessä ollessanne, vai eivätkö kummassakaan? Onko isän luona enemmän perheen tunnelmaa.

Ei kannata lähteä ylilyönteihin vaan panostaa lasten kanssa olemiseen niillä viikoilla, kun vuorosi on. Mitenkähän vuoroviikkoasuminen sopii noinkin isolle kuin 13-vuotias? Jossain vaiheessa se luonnostaan loppuu ja voi olla, että pienempien into sammuu samalla. Silloin voisit ehkä olla se lähivanhempi.

Yhtä hyvin isä voi olla lähivanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Sun oma mieliala voi vaikuttaa yllättävän paljon lasten viihtymiseen luonasi.

Ymmärrän hyvin, ettei olosi ole kovin hyvä tuossa tilanteessa. Ero miehen aloitteesta, putoaminen taloudellisesti tyhjän päälle. Vertailet itseäsi uuteen ja olet epävarma jopa äitiydestäsi. Ei ole ihan reilun tuntuista, että olet sellaisessa tilanteessa. Olen pahoillani puolestasi.

Näitä asioita sun pitäisi ensisijaisesti työstää muiden kuin lastesi kanssa. Ystävä, sukulainen, auttava puhelin? Kenen kanssa voisit purkaa asioita luontevasti?

Uusi kumppani ei ole syypää eroonne, ja katkeruudella saatat ajaa lapset pois luotasi. Vanhimmalla on ikää sen verran, että hänen tahtoaan kysyttäisiin asumisen suhteen. Jos hän haluaisi muuttaa isänsä luo, et voisi estää. Seuraisivatko nuoremmat perässä?

Uskon, että olet äitinä ihan hyvä, puuropuheista ja taloudellisesta tilanteesta huolimatta. Olet niin nuori, että pystyt olemaan joustava, omaa resilienssiä voi kehittää aikuisenakin.

Mielikuvat ovat muuten ihan hyvä tapa purkaa turhaumia ja tajuan tuon "tekisi mieli kuristaa" - jutun sitä kautta, mutta. Oletko varma, ettet ruoki omaa huonoa fiilistäsi sillä, siten että asiat tuntuvat kasautuvan entistä pahemmin ylipääsemättömiksi?

Tapaisin aikuisten kesken, lasten elämän tärkeiden ihmisten kanssa ja yrittäisin löytää yhteisen tavan kasvattaa lapsia, jos mahdollista. Tavata voi jossain neutraalissa paikassa tai vaikka perheneuvolassa, jos muuten on hankalaa. Avoin, rauhallinen keskustelu harvoin on pahasta, jos vastapuoli on normaali ihminen.

Eri elintasoille ei nyt välttämättä voi mitään, mutta lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa. Olisi hyvä, jos pystyisitte puhumaan aikuisten kanssa avoimesti ja tukemaan toistenne kasvatusta. Sinulta se vaatisi eniten, ja vain itse tiedät pystyisitkö siihen tai haluaisitko edes yrittää olla hyvissä väleissä. Lastesi vuoksi, mutta myös itsesi takia.

Paras keino pysyä nykyisessä systeemissä on yhteistyö aikuisten kesken. Se, että te olette väleissä, keskustelette ja sovitte asioista.

Toivon, etten pahastuttanut sinua tällä vastauksella.

Tunsin kyllä piston sydämessäni kun luin tätä tekstiä. Olet oikeassa kyllä siitä, että olen epävarma. On koko ajan vain sellainen tunne, että tämä äitipuoli on parempi ihminen ja äiti kuin minä. Täytyy kyllä ehdottaa tuota, että voisimmeko kolmistaan puhua keskenämme, en vain millään haluaisi olla sen naisen kanssa tekemisissä yhtään enempää kuin on pakko. Ennen kaikkea harmittaa, kuinka koko maailma suorastaan huutaa minulle tätä äitipuolen paremmuutta.

ap

Sä olet kyllä tosi epäkypsä aikuinen. Mä olisin äitinä onnellinen, jos mun lapsilla olisi noin hyvä äitipuoli. Sä käyttäydyt, kun mieheni exä. Se on johtanut siihen, että seurustelen miehen kanssa nyt vain, kun se lapsi ei oo siinä. Hommaa itsellesi elämä ja hyvä puoliso. Ei tarvitse kärsiä mustasukkaisuudesta.

No, jos nyt et muuta hyvää tilanteestanne keksi niin ainakin on se että näytät pärjäämisen mallin ilman kaksisia tuloja.

Se on ihan arvokas taito kenelle tahansa.

Nyt kun kirjastot ja museot ovat olleet kiinni, se pärjäily köyhempänä vanhempana on ollut varmasti erityisen ankeaa.

Lasten on kuitenkin tärkeä oppia sekin että aina ei ole kivaa ja aina ei voi välttää tylsyyttä, tukaluutta ja ankeutta tavaralla ja ajanvietteillä.

Ihminen pärjää vaikka tikun nokassa jos on pakko, ja sun on nyt pakko. Itse en kuuntelisi puurovertailuja aamiaispöydässä, mutta on tietty oma asiansa miten saada lapsi ymmärtämään että on epäkohteliasta vieroksua sitä vähää mitä nyt tarjolla sattuu olemaan ilman että lapsi ottaa taloushuolet omille harteilleen.

Lähes kahden tonnin tulot eivät ole kaksiset, mutta sen sijaan että kilpailisit hevosharrastuksella tai muilla kalliilla yksilölajeilla, säästä arjessa ja tuhlaa sellaisiin asioihin joista teille on eniten iloa yhdessä.

Tosi moni erovanhempi on samankaltaisessa tilanteessa, jos mieli vetää mustiin niin aina voi miettiä sitä että et ole ainut jonka pitää tuollaisessa tilanteessa yrittää pärjäillä. Kovasti voimia!

Vierailija kirjoitti:

Sä olet kyllä tosi epäkypsä aikuinen. Mä olisin äitinä onnellinen, jos mun lapsilla olisi noin hyvä äitipuoli. Sä käyttäydyt, kun mieheni exä. Se on johtanut siihen, että seurustelen miehen kanssa nyt vain, kun se lapsi ei oo siinä. Hommaa itsellesi elämä ja hyvä puoliso. Ei tarvitse kärsiä mustasukkaisuudesta.

Sulla taas ei ole pätkääkään kykyä asettua toisen asemaan. On myöa täysin epäloogista syyttää miehen eksää siitä että sua ei huvita hengata miehen lapsen kanssa.

Ei niitä puolisoja noin vain hommata ja tuskin paljoa kiinnostaakaan jos on ensin tullut jätetyksi ja sitten yksin raapii rahaa kasaan lapsivapailla että on millä huoltaa lapsia sitten lapsiviikoilla, myös yksin.

Miten tuon vertailun voisi kitkeä pois 4-vuotiaalta? Tuo puurojuttu oli vain esimerkki, nelivuotiaalla on inhottava tapa muutenkin vertailla minua äitipuoleensa. On todennut esim. että toinen äiti on kauniimpi (tästä kyllä sanoin, että olipa rumasti sanottu) ja tällaisia juttuja siis aina välillä päästelee suustaan. Tuntuu kyllä ikävältä, kun oma lapsi ensinnäkin pitää toista naista äitinään ja lisäksi vieläpä paljon parempana sellaisena.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun oma mieliala voi vaikuttaa yllättävän paljon lasten viihtymiseen luonasi.

Ymmärrän hyvin, ettei olosi ole kovin hyvä tuossa tilanteessa. Ero miehen aloitteesta, putoaminen taloudellisesti tyhjän päälle. Vertailet itseäsi uuteen ja olet epävarma jopa äitiydestäsi. Ei ole ihan reilun tuntuista, että olet sellaisessa tilanteessa. Olen pahoillani puolestasi.

Näitä asioita sun pitäisi ensisijaisesti työstää muiden kuin lastesi kanssa. Ystävä, sukulainen, auttava puhelin? Kenen kanssa voisit purkaa asioita luontevasti?

Uusi kumppani ei ole syypää eroonne, ja katkeruudella saatat ajaa lapset pois luotasi. Vanhimmalla on ikää sen verran, että hänen tahtoaan kysyttäisiin asumisen suhteen. Jos hän haluaisi muuttaa isänsä luo, et voisi estää. Seuraisivatko nuoremmat perässä?

Uskon, että olet äitinä ihan hyvä, puuropuheista ja taloudellisesta tilanteesta huolimatta. Olet niin nuori, että pystyt olemaan joustava, omaa resilienssiä voi kehittää aikuisenakin.

Mielikuvat ovat muuten ihan hyvä tapa purkaa turhaumia ja tajuan tuon "tekisi mieli kuristaa" - jutun sitä kautta, mutta. Oletko varma, ettet ruoki omaa huonoa fiilistäsi sillä, siten että asiat tuntuvat kasautuvan entistä pahemmin ylipääsemättömiksi?

Tapaisin aikuisten kesken, lasten elämän tärkeiden ihmisten kanssa ja yrittäisin löytää yhteisen tavan kasvattaa lapsia, jos mahdollista. Tavata voi jossain neutraalissa paikassa tai vaikka perheneuvolassa, jos muuten on hankalaa. Avoin, rauhallinen keskustelu harvoin on pahasta, jos vastapuoli on normaali ihminen.

Eri elintasoille ei nyt välttämättä voi mitään, mutta lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa. Olisi hyvä, jos pystyisitte puhumaan aikuisten kanssa avoimesti ja tukemaan toistenne kasvatusta. Sinulta se vaatisi eniten, ja vain itse tiedät pystyisitkö siihen tai haluaisitko edes yrittää olla hyvissä väleissä. Lastesi vuoksi, mutta myös itsesi takia.

Paras keino pysyä nykyisessä systeemissä on yhteistyö aikuisten kesken. Se, että te olette väleissä, keskustelette ja sovitte asioista.

Toivon, etten pahastuttanut sinua tällä vastauksella.

Tunsin kyllä piston sydämessäni kun luin tätä tekstiä. Olet oikeassa kyllä siitä, että olen epävarma. On koko ajan vain sellainen tunne, että tämä äitipuoli on parempi ihminen ja äiti kuin minä. Täytyy kyllä ehdottaa tuota, että voisimmeko kolmistaan puhua keskenämme, en vain millään haluaisi olla sen naisen kanssa tekemisissä yhtään enempää kuin on pakko. Ennen kaikkea harmittaa, kuinka koko maailma suorastaan huutaa minulle tätä äitipuolen paremmuutta.

ap

Ennen kuin hattu kourassa anelet armoa eksän nyksältä, niin kai teillä on elariasiat kunnossa?

Ei nimittäin kuulosta siltä.

Joo, elintaso eri kodeissa on eri, mutta on kohtuutonta jos hyvätuloinen mies ei yhtään tasaa tilannetta kun sinä olet oman osuutesi hoitanut oman ansiokehityksesi kustannuksella.

Moni hyvätuloinen mies käyttää rahaa vallan välineenä eron jälkeen, mutta oikeudessa nämä asiat ovat edelleen hyvin yksinkertaisia: elarit on maksettava jos on mistä maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten tuon vertailun voisi kitkeä pois 4-vuotiaalta? Tuo puurojuttu oli vain esimerkki, nelivuotiaalla on inhottava tapa muutenkin vertailla minua äitipuoleensa. On todennut esim. että toinen äiti on kauniimpi (tästä kyllä sanoin, että olipa rumasti sanottu) ja tällaisia juttuja siis aina välillä päästelee suustaan. Tuntuu kyllä ikävältä, kun oma lapsi ensinnäkin pitää toista naista äitinään ja lisäksi vieläpä paljon parempana sellaisena.

ap

Kappas, mulla on melkein sama tilanne: viisivuotias poikani on ilmeisesti kiertänyt eksän nyksän aivan pikkurillinsä ympärille.

Joo, ei ole ihan helppo suhtautua tilanteeseen, mutta otan siltä kannalta että ehkä se sit vaan on joku tollanen normaali kehityskuvio ton ikäiselle. Isi näyttää mallia että tää uus on nyt se tyyppi jota rakastetaan, niin poika matkii sitten perässä.

Lapselle voi sanoa suoraan jos puheet tai teot aiheuttaa sulle surua, mutta ei sieltä kyllä suurta empatiaa ole ainakaan meillä tullut vielä vastaan.

Toivon että iän myötä helpottaa, meille molemmille 😭😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun oma mieliala voi vaikuttaa yllättävän paljon lasten viihtymiseen luonasi.

Ymmärrän hyvin, ettei olosi ole kovin hyvä tuossa tilanteessa. Ero miehen aloitteesta, putoaminen taloudellisesti tyhjän päälle. Vertailet itseäsi uuteen ja olet epävarma jopa äitiydestäsi. Ei ole ihan reilun tuntuista, että olet sellaisessa tilanteessa. Olen pahoillani puolestasi.

Näitä asioita sun pitäisi ensisijaisesti työstää muiden kuin lastesi kanssa. Ystävä, sukulainen, auttava puhelin? Kenen kanssa voisit purkaa asioita luontevasti?

Uusi kumppani ei ole syypää eroonne, ja katkeruudella saatat ajaa lapset pois luotasi. Vanhimmalla on ikää sen verran, että hänen tahtoaan kysyttäisiin asumisen suhteen. Jos hän haluaisi muuttaa isänsä luo, et voisi estää. Seuraisivatko nuoremmat perässä?

Uskon, että olet äitinä ihan hyvä, puuropuheista ja taloudellisesta tilanteesta huolimatta. Olet niin nuori, että pystyt olemaan joustava, omaa resilienssiä voi kehittää aikuisenakin.

Mielikuvat ovat muuten ihan hyvä tapa purkaa turhaumia ja tajuan tuon "tekisi mieli kuristaa" - jutun sitä kautta, mutta. Oletko varma, ettet ruoki omaa huonoa fiilistäsi sillä, siten että asiat tuntuvat kasautuvan entistä pahemmin ylipääsemättömiksi?

Tapaisin aikuisten kesken, lasten elämän tärkeiden ihmisten kanssa ja yrittäisin löytää yhteisen tavan kasvattaa lapsia, jos mahdollista. Tavata voi jossain neutraalissa paikassa tai vaikka perheneuvolassa, jos muuten on hankalaa. Avoin, rauhallinen keskustelu harvoin on pahasta, jos vastapuoli on normaali ihminen.

Eri elintasoille ei nyt välttämättä voi mitään, mutta lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa. Olisi hyvä, jos pystyisitte puhumaan aikuisten kanssa avoimesti ja tukemaan toistenne kasvatusta. Sinulta se vaatisi eniten, ja vain itse tiedät pystyisitkö siihen tai haluaisitko edes yrittää olla hyvissä väleissä. Lastesi vuoksi, mutta myös itsesi takia.

Paras keino pysyä nykyisessä systeemissä on yhteistyö aikuisten kesken. Se, että te olette väleissä, keskustelette ja sovitte asioista.

Toivon, etten pahastuttanut sinua tällä vastauksella.

Tunsin kyllä piston sydämessäni kun luin tätä tekstiä. Olet oikeassa kyllä siitä, että olen epävarma. On koko ajan vain sellainen tunne, että tämä äitipuoli on parempi ihminen ja äiti kuin minä. Täytyy kyllä ehdottaa tuota, että voisimmeko kolmistaan puhua keskenämme, en vain millään haluaisi olla sen naisen kanssa tekemisissä yhtään enempää kuin on pakko. Ennen kaikkea harmittaa, kuinka koko maailma suorastaan huutaa minulle tätä äitipuolen paremmuutta.

ap

Ei, sinä olet ainoa äiti, ja hyvä sellaisena, joten kilpailuasetelmaa ei edes ole. Ihmisenä olet ihan yhtä hyvä kuin hänkin. Epävarmuus on vain tunne, joka on normaali tilanteessasi, mutta älä jää siihen muhimaan (etkä jäänytkään).

Äitipuoli on hyvä äitipuolena, varsinkin jos hän on niin hyvä ihminen, ettei yritä tarkoituksella vetää mattoa äidin jalkojen alta. Rehellisesti sanottuna et varmaan tuntisi mustasukkaisuutta tyttäresi ystävääkään kohtaan. Äitipuoli on enemmän kuin ystävä, hän on aikuinen ja asuu samassa taloudessa tyttäresi kanssa.

Koko maailma ei huuda, kohauta harteitasi ja ravista ajatus pois. Lapset voivat huutaa sitä siihen asti, kunnes olet selvittänyt asian itsesi kanssa. En usko, että heillä on sen jälkeen enää tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun oma mieliala voi vaikuttaa yllättävän paljon lasten viihtymiseen luonasi.

Ymmärrän hyvin, ettei olosi ole kovin hyvä tuossa tilanteessa. Ero miehen aloitteesta, putoaminen taloudellisesti tyhjän päälle. Vertailet itseäsi uuteen ja olet epävarma jopa äitiydestäsi. Ei ole ihan reilun tuntuista, että olet sellaisessa tilanteessa. Olen pahoillani puolestasi.

Näitä asioita sun pitäisi ensisijaisesti työstää muiden kuin lastesi kanssa. Ystävä, sukulainen, auttava puhelin? Kenen kanssa voisit purkaa asioita luontevasti?

Uusi kumppani ei ole syypää eroonne, ja katkeruudella saatat ajaa lapset pois luotasi. Vanhimmalla on ikää sen verran, että hänen tahtoaan kysyttäisiin asumisen suhteen. Jos hän haluaisi muuttaa isänsä luo, et voisi estää. Seuraisivatko nuoremmat perässä?

Uskon, että olet äitinä ihan hyvä, puuropuheista ja taloudellisesta tilanteesta huolimatta. Olet niin nuori, että pystyt olemaan joustava, omaa resilienssiä voi kehittää aikuisenakin.

Mielikuvat ovat muuten ihan hyvä tapa purkaa turhaumia ja tajuan tuon "tekisi mieli kuristaa" - jutun sitä kautta, mutta. Oletko varma, ettet ruoki omaa huonoa fiilistäsi sillä, siten että asiat tuntuvat kasautuvan entistä pahemmin ylipääsemättömiksi?

Tapaisin aikuisten kesken, lasten elämän tärkeiden ihmisten kanssa ja yrittäisin löytää yhteisen tavan kasvattaa lapsia, jos mahdollista. Tavata voi jossain neutraalissa paikassa tai vaikka perheneuvolassa, jos muuten on hankalaa. Avoin, rauhallinen keskustelu harvoin on pahasta, jos vastapuoli on normaali ihminen.

Eri elintasoille ei nyt välttämättä voi mitään, mutta lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa. Olisi hyvä, jos pystyisitte puhumaan aikuisten kanssa avoimesti ja tukemaan toistenne kasvatusta. Sinulta se vaatisi eniten, ja vain itse tiedät pystyisitkö siihen tai haluaisitko edes yrittää olla hyvissä väleissä. Lastesi vuoksi, mutta myös itsesi takia.

Paras keino pysyä nykyisessä systeemissä on yhteistyö aikuisten kesken. Se, että te olette väleissä, keskustelette ja sovitte asioista.

Toivon, etten pahastuttanut sinua tällä vastauksella.

Tunsin kyllä piston sydämessäni kun luin tätä tekstiä. Olet oikeassa kyllä siitä, että olen epävarma. On koko ajan vain sellainen tunne, että tämä äitipuoli on parempi ihminen ja äiti kuin minä. Täytyy kyllä ehdottaa tuota, että voisimmeko kolmistaan puhua keskenämme, en vain millään haluaisi olla sen naisen kanssa tekemisissä yhtään enempää kuin on pakko. Ennen kaikkea harmittaa, kuinka koko maailma suorastaan huutaa minulle tätä äitipuolen paremmuutta.

ap

Ennen kuin hattu kourassa anelet armoa eksän nyksältä, niin kai teillä on elariasiat kunnossa?

Ei nimittäin kuulosta siltä.

Joo, elintaso eri kodeissa on eri, mutta on kohtuutonta jos hyvätuloinen mies ei yhtään tasaa tilannetta kun sinä olet oman osuutesi hoitanut oman ansiokehityksesi kustannuksella.

Moni hyvätuloinen mies käyttää rahaa vallan välineenä eron jälkeen, mutta oikeudessa nämä asiat ovat edelleen hyvin yksinkertaisia: elarit on maksettava jos on mistä maksaa.

Exä ei maksa elareita. On perustellut tätä sillä, että lapset asuvat puoliksi meillä ja sen lisäksi hän maksaa heidän (kalliit) harrastuksensa ja vie lomilla ulkomaille ja ostaa hienot tarvikkeet muutenkin. En viitsi alkaa exän kanssa vääntämään tästä asiasta, en todennäköisesti tulisi saamaan tahtoani läpi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuon vertailun voisi kitkeä pois 4-vuotiaalta? Tuo puurojuttu oli vain esimerkki, nelivuotiaalla on inhottava tapa muutenkin vertailla minua äitipuoleensa. On todennut esim. että toinen äiti on kauniimpi (tästä kyllä sanoin, että olipa rumasti sanottu) ja tällaisia juttuja siis aina välillä päästelee suustaan. Tuntuu kyllä ikävältä, kun oma lapsi ensinnäkin pitää toista naista äitinään ja lisäksi vieläpä paljon parempana sellaisena.

ap

Kappas, mulla on melkein sama tilanne: viisivuotias poikani on ilmeisesti kiertänyt eksän nyksän aivan pikkurillinsä ympärille.

Joo, ei ole ihan helppo suhtautua tilanteeseen, mutta otan siltä kannalta että ehkä se sit vaan on joku tollanen normaali kehityskuvio ton ikäiselle. Isi näyttää mallia että tää uus on nyt se tyyppi jota rakastetaan, niin poika matkii sitten perässä.

Lapselle voi sanoa suoraan jos puheet tai teot aiheuttaa sulle surua, mutta ei sieltä kyllä suurta empatiaa ole ainakaan meillä tullut vielä vastaan.

Toivon että iän myötä helpottaa, meille molemmille 😭😅

Helpottavaa, että jollakin muulla on sama ongelma! Näin nuorelta ei kyllä ole odotettavissa ymmärrystä, että tuntuu pahalta, kun verrataan isän uuteen. En tietenkään nelivuotiaalle näytä loukkaantumistani, itken harmitukseni pois sitten, kun lapsi on jo nukkumassa.

Tsemppiä sinullekin, ei ole helppoa olla äiti...

ap

Tuohan on ihana tilanne että lapset tykkäävät hänestä, mieti jos se akka olisi ihan kamala ja kohtelisi lapsia huonosti tms... Älä ole itsekäs, ajattele asiaa lasten kannalta.

Lapsilla on myös taipumusta peluuttaa aikuisia toisiaan vastaan esim. saadakseen itselleen jotain toivomaansa. Puurokeskustelu olisi voitu käydä siinä yhyeydessä, kun esim. et antanutkaan riisimuroja tms. tai pidit jollain muulla ravoin rajoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun oma mieliala voi vaikuttaa yllättävän paljon lasten viihtymiseen luonasi.

Ymmärrän hyvin, ettei olosi ole kovin hyvä tuossa tilanteessa. Ero miehen aloitteesta, putoaminen taloudellisesti tyhjän päälle. Vertailet itseäsi uuteen ja olet epävarma jopa äitiydestäsi. Ei ole ihan reilun tuntuista, että olet sellaisessa tilanteessa. Olen pahoillani puolestasi.

Näitä asioita sun pitäisi ensisijaisesti työstää muiden kuin lastesi kanssa. Ystävä, sukulainen, auttava puhelin? Kenen kanssa voisit purkaa asioita luontevasti?

Uusi kumppani ei ole syypää eroonne, ja katkeruudella saatat ajaa lapset pois luotasi. Vanhimmalla on ikää sen verran, että hänen tahtoaan kysyttäisiin asumisen suhteen. Jos hän haluaisi muuttaa isänsä luo, et voisi estää. Seuraisivatko nuoremmat perässä?

Uskon, että olet äitinä ihan hyvä, puuropuheista ja taloudellisesta tilanteesta huolimatta. Olet niin nuori, että pystyt olemaan joustava, omaa resilienssiä voi kehittää aikuisenakin.

Mielikuvat ovat muuten ihan hyvä tapa purkaa turhaumia ja tajuan tuon "tekisi mieli kuristaa" - jutun sitä kautta, mutta. Oletko varma, ettet ruoki omaa huonoa fiilistäsi sillä, siten että asiat tuntuvat kasautuvan entistä pahemmin ylipääsemättömiksi?

Tapaisin aikuisten kesken, lasten elämän tärkeiden ihmisten kanssa ja yrittäisin löytää yhteisen tavan kasvattaa lapsia, jos mahdollista. Tavata voi jossain neutraalissa paikassa tai vaikka perheneuvolassa, jos muuten on hankalaa. Avoin, rauhallinen keskustelu harvoin on pahasta, jos vastapuoli on normaali ihminen.

Eri elintasoille ei nyt välttämättä voi mitään, mutta lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa. Olisi hyvä, jos pystyisitte puhumaan aikuisten kanssa avoimesti ja tukemaan toistenne kasvatusta. Sinulta se vaatisi eniten, ja vain itse tiedät pystyisitkö siihen tai haluaisitko edes yrittää olla hyvissä väleissä. Lastesi vuoksi, mutta myös itsesi takia.

Paras keino pysyä nykyisessä systeemissä on yhteistyö aikuisten kesken. Se, että te olette väleissä, keskustelette ja sovitte asioista.

Toivon, etten pahastuttanut sinua tällä vastauksella.

Tunsin kyllä piston sydämessäni kun luin tätä tekstiä. Olet oikeassa kyllä siitä, että olen epävarma. On koko ajan vain sellainen tunne, että tämä äitipuoli on parempi ihminen ja äiti kuin minä. Täytyy kyllä ehdottaa tuota, että voisimmeko kolmistaan puhua keskenämme, en vain millään haluaisi olla sen naisen kanssa tekemisissä yhtään enempää kuin on pakko. Ennen kaikkea harmittaa, kuinka koko maailma suorastaan huutaa minulle tätä äitipuolen paremmuutta.

ap

Ennen kuin hattu kourassa anelet armoa eksän nyksältä, niin kai teillä on elariasiat kunnossa?

Ei nimittäin kuulosta siltä.

Joo, elintaso eri kodeissa on eri, mutta on kohtuutonta jos hyvätuloinen mies ei yhtään tasaa tilannetta kun sinä olet oman osuutesi hoitanut oman ansiokehityksesi kustannuksella.

Moni hyvätuloinen mies käyttää rahaa vallan välineenä eron jälkeen, mutta oikeudessa nämä asiat ovat edelleen hyvin yksinkertaisia: elarit on maksettava jos on mistä maksaa.

Exä ei maksa elareita. On perustellut tätä sillä, että lapset asuvat puoliksi meillä ja sen lisäksi hän maksaa heidän (kalliit) harrastuksensa ja vie lomilla ulkomaille ja ostaa hienot tarvikkeet muutenkin. En viitsi alkaa exän kanssa vääntämään tästä asiasta, en todennäköisesti tulisi saamaan tahtoani läpi.

ap

Kuka saa lapsilisät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun oma mieliala voi vaikuttaa yllättävän paljon lasten viihtymiseen luonasi.

Ymmärrän hyvin, ettei olosi ole kovin hyvä tuossa tilanteessa. Ero miehen aloitteesta, putoaminen taloudellisesti tyhjän päälle. Vertailet itseäsi uuteen ja olet epävarma jopa äitiydestäsi. Ei ole ihan reilun tuntuista, että olet sellaisessa tilanteessa. Olen pahoillani puolestasi.

Näitä asioita sun pitäisi ensisijaisesti työstää muiden kuin lastesi kanssa. Ystävä, sukulainen, auttava puhelin? Kenen kanssa voisit purkaa asioita luontevasti?

Uusi kumppani ei ole syypää eroonne, ja katkeruudella saatat ajaa lapset pois luotasi. Vanhimmalla on ikää sen verran, että hänen tahtoaan kysyttäisiin asumisen suhteen. Jos hän haluaisi muuttaa isänsä luo, et voisi estää. Seuraisivatko nuoremmat perässä?

Uskon, että olet äitinä ihan hyvä, puuropuheista ja taloudellisesta tilanteesta huolimatta. Olet niin nuori, että pystyt olemaan joustava, omaa resilienssiä voi kehittää aikuisenakin.

Mielikuvat ovat muuten ihan hyvä tapa purkaa turhaumia ja tajuan tuon "tekisi mieli kuristaa" - jutun sitä kautta, mutta. Oletko varma, ettet ruoki omaa huonoa fiilistäsi sillä, siten että asiat tuntuvat kasautuvan entistä pahemmin ylipääsemättömiksi?

Tapaisin aikuisten kesken, lasten elämän tärkeiden ihmisten kanssa ja yrittäisin löytää yhteisen tavan kasvattaa lapsia, jos mahdollista. Tavata voi jossain neutraalissa paikassa tai vaikka perheneuvolassa, jos muuten on hankalaa. Avoin, rauhallinen keskustelu harvoin on pahasta, jos vastapuoli on normaali ihminen.

Eri elintasoille ei nyt välttämättä voi mitään, mutta lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa. Olisi hyvä, jos pystyisitte puhumaan aikuisten kanssa avoimesti ja tukemaan toistenne kasvatusta. Sinulta se vaatisi eniten, ja vain itse tiedät pystyisitkö siihen tai haluaisitko edes yrittää olla hyvissä väleissä. Lastesi vuoksi, mutta myös itsesi takia.

Paras keino pysyä nykyisessä systeemissä on yhteistyö aikuisten kesken. Se, että te olette väleissä, keskustelette ja sovitte asioista.

Toivon, etten pahastuttanut sinua tällä vastauksella.

Tunsin kyllä piston sydämessäni kun luin tätä tekstiä. Olet oikeassa kyllä siitä, että olen epävarma. On koko ajan vain sellainen tunne, että tämä äitipuoli on parempi ihminen ja äiti kuin minä. Täytyy kyllä ehdottaa tuota, että voisimmeko kolmistaan puhua keskenämme, en vain millään haluaisi olla sen naisen kanssa tekemisissä yhtään enempää kuin on pakko. Ennen kaikkea harmittaa, kuinka koko maailma suorastaan huutaa minulle tätä äitipuolen paremmuutta.

ap

Ei, sinä olet ainoa äiti, ja hyvä sellaisena, joten kilpailuasetelmaa ei edes ole. Ihmisenä olet ihan yhtä hyvä kuin hänkin. Epävarmuus on vain tunne, joka on normaali tilanteessasi, mutta älä jää siihen muhimaan (etkä jäänytkään).

Äitipuoli on hyvä äitipuolena, varsinkin jos hän on niin hyvä ihminen, ettei yritä tarkoituksella vetää mattoa äidin jalkojen alta. Rehellisesti sanottuna et varmaan tuntisi mustasukkaisuutta tyttäresi ystävääkään kohtaan. Äitipuoli on enemmän kuin ystävä, hän on aikuinen ja asuu samassa taloudessa tyttäresi kanssa.

Koko maailma ei huuda, kohauta harteitasi ja ravista ajatus pois. Lapset voivat huutaa sitä siihen asti, kunnes olet selvittänyt asian itsesi kanssa. En usko, että heillä on sen jälkeen enää tarvetta.

Äitipuoli on kieltämättä hyvä ihminen, olisi paljon helpompaa, kun olisi hirveä. On minulle aina kauhean mukava, joka on oikeastaan hirveämpää, kuin jos olisi ihan kylmä ja inhottava.

Tuohon koko maailma huutaa juttuun niin tosiaan exästä näkee selvästi, että kuinka onnellinen hän on tämän uuden naisensa kanssa. Myös äitini on ihan äitipuolen fani, ovat tavanneet lasten juhlissa ja minulle jälkikäteen tulee hehkuttamaan, kuinka se *naisen nimi on niin älykäs ja hieno nainen. Kaikki pariskuntaystävämmekin ovat nykyään tämän naisen uusia ystäviä ja nämä vanhat ystävänikin laittelevat someihinsa kuvia, kun ovat olleet yhdessä kahvittelemassa ja ravintoloissa exän ja uuden kanssa. Joten tuntuu todellakin, että koko maailma huutaa tätä paremmuutta.

ap

Äiti on silti aina äiti.     En ole koskaan tuntenut itseäni " äitipuoleksi", eikä minua ole siksi tituleerattukaan, vaikka mieheni lapset olivat hyvin pieniä kun he alkoivat kahden kodin välillä kulkea.  Välit ovat olleet erinomaiset , ja edelleen ovat vaikka jo aikuisia, mutta heillä on aina ollut äiti ja isä ja minua kutsutaan ihan nimellä.  Ihanaa, kun lapsien ympärillä on välittäviä aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Myimme eron tullessa yhteisen asuntomme ja asumme nykyään n. 15min ajomatkan päässä toisistamme. Julkiset kulkevat täällä hyvin, joten ongelmaa ei ole tullut tuon vuoroviikkoasumuksen kanssa. Menetin kaiken erossa avioehdon takia ja bruttopalkkanikin on vajaa kaksi tonnia, joten ei ole edes rahaa tehdä lapsien kanssa mitään kivaa. Senkin takia harmittaa hirveästi, kun exän uudella sitä rahaa on ja pääsee jo senkin puolesta tekemään lasten kanssa kaikkea kivaa, kuten menemään elokuviin ja huvipuistoihin ja ulkomaille yms mihin minulla ei ole rahaa.

Lapset ovat nyt siis tämän viikon olleet minulla ja tänäänkin aamupalalla nuorin sanoi, että toinen äiti tekee parempaa puuroa :(. Merkityksetöntä tiedän, mutta sattuu niin paljon, kun tuo nuorin viittaa äitipuoleensa toisena äitinä.

ap

Tuo tuntuu varmasti ikävältä. Mutta kyllä meilläkin lapset sanoo että mummi tekee parempaa puuroa tai kaverin äiti tekee sitä ja tätä ja on kivempi jne. Ei se varmasti vähennä rakkautta omaa äitiä kohtaan. Jos yrität itse ajatella tämän naisen jonain muuna kuin toisena äitinä. Pystyisittekö puhumaan hänestä nimellä eikä toisena äitinä?

Niin, kyllä minäkin tykkäsin lapsena enemmän äitipuolestani. Hän oli minulle hyvä aikuiskaveri, kun taas oma äiti komenteli, niin kuin pitääkin.

Oma äitini oli myös tietenkin eron jälkeen masentunut ja stressaantunut koska joutui tekemään kahta työtä saadakseen kämpän maksettua yksin. Joten hänellä ei riittänyt virtaa ja iloisuutta meille lapsille kuten sillä vastarakastuneella äitipuolellani.

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla on myös taipumusta peluuttaa aikuisia toisiaan vastaan esim. saadakseen itselleen jotain toivomaansa. Puurokeskustelu olisi voitu käydä siinä yhyeydessä, kun esim. et antanutkaan riisimuroja tms. tai pidit jollain muulla ravoin rajoja.

Jep, tuo mullekin tuli mieleen kun kirjoitin, ettei lapsilla ole siihen enää niin tarvetta sen jälkeen kun äiti on selättänyt oman epävarmuutensa,

Tässä tilanteessa se käy kyllä äitiin kipeämpää kuin ydinperheessä. Sama asia kuitenkin.

Onko mahdollista saada toimeentulotukea? Tai keskustella sosiaalivirastossa siitä, onko tilanne kuitenkaan ihan ok tuollaisenaan. Yhtä hyvää elintasoa ei tarvitse taata molemmissa perheissä, mutta silti..