Lue keskustelun säännöt.
Miksi te akateemiset työttömät ette opiskele jotain duunarihommaa?
18.04.2013 |
Mun mies on akateeminen ja oli niissä töissä 6v kunnes firma jossa oli töissä meni konkurssiin. Meni työkkäriin ja selvisi että niihin töihin niin paljon hakijoita ja paikkoja vähän että olisi varmasti joutunut kenties vuosiakin olemaan työtön. Hänen isänsä on yrittäjä ihan duunarihommissa ja niinpä mies meni oppisopimuksella hänelle. Nyt tekee noita duunarihommia. Esim. monet naiset voisivat opiskella sairaanhoitajiksi yms. Ei kannata olla liian ylpeä. Minä olen miehestäni ylpeä että hän ymmärsi vaihtaa alaa.
Kommentit (175)
Voi luoja, hyvänen aika ja omg, kun nää täällä kommentoivat akateemiset työttömät ovat lukutaidotonta väkeä. Eihän nyt tietenkään ajokortiton hakija _voi_saada bussikuskin paikkaa tai pelkän kansakoulun käynyt lääkärin virkaa! Eikö ole itsestään selvää?!
Esimerkiksi aiemmin mainittuja myyjän ja siivoojan töitä voi tehdä vaikka koulutettu apina, ja niitä varmasti löytyy ympäri maata. Akateemisia töitä voi edelleen hakea, vaikka kävisi töissä samalla. On vaikea uskoa, että nykyisen akateemisen työttömän tulevan akateemisen työpaikan työnantaja on vaikuttuneempi 10 vuoden työttömyydestä CV:ssä kuin istumisesta kaupan kassalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan aiheesta, jonka aloitti 63: oppilaitokset ja koulut ovat täynnä aivan paskoja opettajia, joilla vakisuhde. Irtisanoa ei voi, koska eivät varsinaisesti syyllisty rikkeeseen.
Se, että on työsuhteessa, ei kerro vielä työntekijän tai työn tekemisen laadusta useasti yhtään mitään.
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 15:47"]
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 14:25"]
Tuo on totta että oppisopimuspaikkaa on vaikea löytää. Eikä sillä pääsisikään kaikille aloille. Esim.sairaanhoitajan koulutus kestää nelisen vuotta ja on oikeasti iso kysymys, kuinka perheellinen (tai kukaan) sen ajan rahoittaa. Työttömyyskorvauksella voi opiskella mutta vain tietyn ajan. Sen jälkeen vuorossa on opintotuki joka on naurettavan pieni. Opiskelemaan lähtö on siis iso kysymys. Toki voi tehdä töitä iltaisin jos jaksaa opintojen päälle, mutta koska silloin näkee lapsiaan? Ja esim.minulla on mies hyvin paljon iltaisin töissä, joten se olisi sitten lastenhoitaja joka lasten kanssa olisi illat. Aika ankeaa, ja lisäksi hiton kallista. (Ei, meillä ei ole mummeja tai pappoja auttamassa joten maksutonta lastenhoitoapua saisimme vain satunnaisesti.) Hoitajaopinnoissa on paljon harjoitteluja, mutta niistä ei makseta senttiäkään. Eikä kesätyötienestit riitä pitkällekään, varsinkin kun halaisi pitää edes ne pienet perheen yhteiset kesälomat sen neljän vuoden aikana, kun lapsetkin ovat vielä pieniä.
Että tällaisia haasteita tässä. Mutta voin vakuuttaa, että pohdimme ihan vakavasti miten olisi järkevää toimia ja mikä olisi koko perheen kannalta paras ratkaisu. Näin tekevät useimat ihmiset, uskoisin.
[/quote]
Eli mieluummin olet loppuelämäsi työttömänä, kuin muutaman vuoden käyttäisit opiskeluun. En työnantajana ikinä ottaisi sinunkaltaista ihmistä töihin, joka ensimäisenä miettii, jaksaako tehdä iltaisin töitä ja kun lisäkoulutus on niin raskasta ja marinaa ja valitusta ja voi voi.
[/quote]
Ja höpö höpö. Luet tekstiäni kuin piru raamattua. Et tunne minua. Minä olen kuule tehnyt elämäni aikana vaikka minkälaisia hommia, ruumiillisesti raskaita, henkisesti vaativia, ollut tekemisissä ihmisten eritteiden kanssa jne. Minulla on pirun hyvä työmoraali ja olen yleensä se viimeinen joka valittaa.
En ole tekstissäni sanonut enkä ajatellut olevani loppuikääni työttömänä. En ole valittanut opiskelujen pituudesta sinänsä vaan menin hölmön rehellisenä kertomaan näistä tämänhetkisistä pohdinnoistani. Ilmeisesti en olisi saanut? Kun tulee lama, niin akateemisen on heti muutaman kuukauden kuluttua heitettävä kaikki siihenastinen menemään silmää räpäyttämättä ettei vaan jotakuta vähemmän koulutettua alkaisi ärsyttää, niinkö? Kaikki mitä kirjoitin on ihan asiallista. Minua oikeasti kiinnostaa, ehdinkö viettää aikaani lasteni kanssa nyt kun he ovat siinä iässä että ehkä eniten minua tarvitsevat. Tätä faktaa en häpeä.
Niinkuin kirjoitin, mietimme nyt rauhassa ja hätiköimättä, mikä meidän perheen kannalta on parasta. Älä huoli, kyllä minä asiani hoidan. Totta hemmetissä. Olenhan lasteni toinen elättäjä ja kaukana laiskasta. Toivon vain että jos joskus päädyn esim.sairaanhoitajaksi, te arvon ei-akateemiset suvaitsette suhtautua minuun niin kuin ihmiseen, kiitos.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 00:34"]
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 15:47"]
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 14:25"]
Tuo on totta että oppisopimuspaikkaa on vaikea löytää. Eikä sillä pääsisikään kaikille aloille. Esim.sairaanhoitajan koulutus kestää nelisen vuotta ja on oikeasti iso kysymys, kuinka perheellinen (tai kukaan) sen ajan rahoittaa. Työttömyyskorvauksella voi opiskella mutta vain tietyn ajan. Sen jälkeen vuorossa on opintotuki joka on naurettavan pieni. Opiskelemaan lähtö on siis iso kysymys. Toki voi tehdä töitä iltaisin jos jaksaa opintojen päälle, mutta koska silloin näkee lapsiaan? Ja esim.minulla on mies hyvin paljon iltaisin töissä, joten se olisi sitten lastenhoitaja joka lasten kanssa olisi illat. Aika ankeaa, ja lisäksi hiton kallista. (Ei, meillä ei ole mummeja tai pappoja auttamassa joten maksutonta lastenhoitoapua saisimme vain satunnaisesti.) Hoitajaopinnoissa on paljon harjoitteluja, mutta niistä ei makseta senttiäkään. Eikä kesätyötienestit riitä pitkällekään, varsinkin kun halaisi pitää edes ne pienet perheen yhteiset kesälomat sen neljän vuoden aikana, kun lapsetkin ovat vielä pieniä.
Että tällaisia haasteita tässä. Mutta voin vakuuttaa, että pohdimme ihan vakavasti miten olisi järkevää toimia ja mikä olisi koko perheen kannalta paras ratkaisu. Näin tekevät useimat ihmiset, uskoisin.
[/quote]
Eli mieluummin olet loppuelämäsi työttömänä, kuin muutaman vuoden käyttäisit opiskeluun. En työnantajana ikinä ottaisi sinunkaltaista ihmistä töihin, joka ensimäisenä miettii, jaksaako tehdä iltaisin töitä ja kun lisäkoulutus on niin raskasta ja marinaa ja valitusta ja voi voi.
[/quote]
Ja höpö höpö. Luet tekstiäni kuin piru raamattua. Et tunne minua. Minä olen kuule tehnyt elämäni aikana vaikka minkälaisia hommia, ruumiillisesti raskaita, henkisesti vaativia, ollut tekemisissä ihmisten eritteiden kanssa jne. Minulla on pirun hyvä työmoraali ja olen yleensä se viimeinen joka valittaa.
En ole tekstissäni sanonut enkä ajatellut olevani loppuikääni työttömänä. En ole valittanut opiskelujen pituudesta sinänsä vaan menin hölmön rehellisenä kertomaan näistä tämänhetkisistä pohdinnoistani. Ilmeisesti en olisi saanut? Kun tulee lama, niin akateemisen on heti muutaman kuukauden kuluttua heitettävä kaikki siihenastinen menemään silmää räpäyttämättä ettei vaan jotakuta vähemmän koulutettua alkaisi ärsyttää, niinkö? Kaikki mitä kirjoitin on ihan asiallista. Minua oikeasti kiinnostaa, ehdinkö viettää aikaani lasteni kanssa nyt kun he ovat siinä iässä että ehkä eniten minua tarvitsevat. Tätä faktaa en häpeä.
Niinkuin kirjoitin, mietimme nyt rauhassa ja hätiköimättä, mikä meidän perheen kannalta on parasta. Älä huoli, kyllä minä asiani hoidan. Totta hemmetissä. Olenhan lasteni toinen elättäjä ja kaukana laiskasta. Toivon vain että jos joskus päädyn esim.sairaanhoitajaksi, te arvon ei-akateemiset suvaitsette suhtautua minuun niin kuin ihmiseen, kiitos.
[/quote]
Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan. Jos nyt sattuisit hoitajaksi lukemaan tai raksa-alalle, voin vinkkinä sanoa, että työkaverit suhtautuu sellaiseen ihan kivasti, joka tulee tekemään töitä. Ei niin, että ekana marmatetaan, että olen akateeminen ja joudun nyt yök yök, paskaa pesemään tai täällä raksalla paskahommia painamaan.
Sitä saa, mitä tilaa. Jos sinua on kohdeltu huonosti, kannattaa katsoa peiliin.
Mun mies on edennyt tässä hommassa niin että nyt opiskelee mestaritutkintoa,pitää omaa yritystä ja palkkaa jo työntekijöitäkin yritykseensä. Eli hyvin hän mielestäni on asiat hoitanut.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 17:36"]
Juuri siksi en mennyt ammattikouluun, kun sieltä ei löytynyt minua kiinnostavaa alaa. Hoitotyökin sopii vain tietynlaisille ihmisille eikä se ole kenenkään etu, jos hoitajalla ei ole työhönsä kutsumusta, aitoa kiinnostusta. Niin sama pätee myös muihin duunarialoihin.
[/quote]
minä minä ja minun napa.. luuletko ihan oikeasti, että kaikki työssäkäyvät ovat kiinnostuneita omasta työstään?
Yhteiskunnassa jokaisen työikäisen ja kykyisen velvollisuus on tehdä työtä ja osallistua yhteiskunnan palveluiden ylläpitämiseen. Myös sinun velvollisuus on omalta osaltasi tehdä työtä ja rahoittaa mm. sitä koulutusjärjestelmää josta olet itsekin hyötynyt, puhumattakaan sitten kaikesta muusta (infrastruktuuri, sairaanhoito, sosiaaliturva/palvelut ym.ym.ym)
Aivan sama onko kiinnostusta vai ei, töitä on tehtävä. Kiinnostuksia varten on sitten harrastukset.
Tuntuu nykyään olen kovasti vallalla ajatus, ettei tarvitsisi itse osallistua yhteiskunnan "talkoisiin" kun ei vaan kiinnosta eikä ole sitten kivaa koko ajan.
Pitäkää kivaa mutta tehkää se sitten kun siihen on oikeasti varallisuutta niin paljon ettei tarvitse tukia nostella ja voi yhteistä hyvää rahoittaa vaikka hyväntekeväisyydellä.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 08:41"]
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 17:36"]
Juuri siksi en mennyt ammattikouluun, kun sieltä ei löytynyt minua kiinnostavaa alaa. Hoitotyökin sopii vain tietynlaisille ihmisille eikä se ole kenenkään etu, jos hoitajalla ei ole työhönsä kutsumusta, aitoa kiinnostusta. Niin sama pätee myös muihin duunarialoihin.
[/quote]
minä minä ja minun napa.. luuletko ihan oikeasti, että kaikki työssäkäyvät ovat kiinnostuneita omasta työstään?
Yhteiskunnassa jokaisen työikäisen ja kykyisen velvollisuus on tehdä työtä ja osallistua yhteiskunnan palveluiden ylläpitämiseen. Myös sinun velvollisuus on omalta osaltasi tehdä työtä ja rahoittaa mm. sitä koulutusjärjestelmää josta olet itsekin hyötynyt, puhumattakaan sitten kaikesta muusta (infrastruktuuri, sairaanhoito, sosiaaliturva/palvelut ym.ym.ym)
Aivan sama onko kiinnostusta vai ei, töitä on tehtävä. Kiinnostuksia varten on sitten harrastukset.
Tuntuu nykyään olen kovasti vallalla ajatus, ettei tarvitsisi itse osallistua yhteiskunnan "talkoisiin" kun ei vaan kiinnosta eikä ole sitten kivaa koko ajan.
Pitäkää kivaa mutta tehkää se sitten kun siihen on oikeasti varallisuutta niin paljon ettei tarvitse tukia nostella ja voi yhteistä hyvää rahoittaa vaikka hyväntekeväisyydellä.
[/quote]
Hyvä pointti!
Tämä nimenomaan on pielessä monen ajattelutavassa, että suostutaan tekemään vain sellaista työtä, jossa pääsee toteuttamaan itseään ja joka on todella kiinnostavaa. Aikuiseksi kasvaminen on sitä, että hyväksytään elämän realiteetit, ja tehdään sitä työtä millä on kysyntää, jos omalta unelma-alalta ei löytynytkään töitä. Veikkaan että harva amisammateissa työskentelevä on mitenkään kutsumusammatissaan, mutta vapaa-aika on sitä varten, että pääsee tekemään juuri niitä asioita mitkä oikeasti kiinnostavat.
Ongelma tietysti lähtee jo melkein lukion opinto-ohjauksen puutteesta. Siellä kannattaisi enemmän tuoda esiin sitä, työllistyykö sillä arkeologin tms. tutkinnolla sitten oikeasti. Pieni "unelmien murskaaminen" jo lukioiässä olisi ihan terveellistä, jopa reilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun pääaineenaan jotain kulttuuriantropologiaa, muinaisia kieliä,naistutkimusta, media-alaa tai vastaavaa opiskelleet valittavat, että ei löydy töitä valmistumisen jälkeen. On käsittämätöntä, miksi tällaisille aloille koulutetaan tässä maassa näin paljon porukkaa. Älkää käsittäkö väärin, en halveksi näitä tieteenaloja tai varsinkaan ihmisiä, jotka ovat näistä kiinnostuneita. Mutta opiskelijoille pitäisi tehdä selväksi opintojen alusta asti, että työllistyminen varsinkaan mihinkään oman alan hommiin on tällaisilla papereilla hyvin, hyvin vaikeaa.
Nuoria pitäisi jo opintojen alussa opastaa tämän maan työllisyystilanteeseen eri aloilla ja työelämän lakeihin ylipäätään. On toki tärkeää, että jokainen saa opiskella ihan juuri sitä, mikä kiinnostaa. En vaan tajua, mitä järkeä on yhteisön tai yksilön itsensä kannalta käyttää 6 vuotta aikaa ja valtion rahaa opiskellakseen jotain kivaa, jos lopputulos on työttömyys.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 08:41"]
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 17:36"]
Juuri siksi en mennyt ammattikouluun, kun sieltä ei löytynyt minua kiinnostavaa alaa. Hoitotyökin sopii vain tietynlaisille ihmisille eikä se ole kenenkään etu, jos hoitajalla ei ole työhönsä kutsumusta, aitoa kiinnostusta. Niin sama pätee myös muihin duunarialoihin.
[/quote]
minä minä ja minun napa.. luuletko ihan oikeasti, että kaikki työssäkäyvät ovat kiinnostuneita omasta työstään?
Yhteiskunnassa jokaisen työikäisen ja kykyisen velvollisuus on tehdä työtä ja osallistua yhteiskunnan palveluiden ylläpitämiseen. Myös sinun velvollisuus on omalta osaltasi tehdä työtä ja rahoittaa mm. sitä koulutusjärjestelmää josta olet itsekin hyötynyt, puhumattakaan sitten kaikesta muusta (infrastruktuuri, sairaanhoito, sosiaaliturva/palvelut ym.ym.ym)
Aivan sama onko kiinnostusta vai ei, töitä on tehtävä. Kiinnostuksia varten on sitten harrastukset.
Tuntuu nykyään olen kovasti vallalla ajatus, ettei tarvitsisi itse osallistua yhteiskunnan "talkoisiin" kun ei vaan kiinnosta eikä ole sitten kivaa koko ajan.
Pitäkää kivaa mutta tehkää se sitten kun siihen on oikeasti varallisuutta niin paljon ettei tarvitse tukia nostella ja voi yhteistä hyvää rahoittaa vaikka hyväntekeväisyydellä.
[/quote]
Paitsi että minä kyllä toivoisin että jos itse olen tai jos joku läheiseni on vaikka sairaana, tai elää vanhaksi ja joutuu vanainkotiin, niin häntä hoitaa sellainen jolla on edes jonkinasteinen kiinnostus asiaan ja joka siihen jotenkin soveltuu. Ihan oikeasti. Meikeinpä mieluummin maksan enemmän veroja kuin päädyn jonkun työtään vihaavan, piittaamattoman töksäyttelijän "hoiviin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 09:01"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 08:41"]
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 17:36"]
Juuri siksi en mennyt ammattikouluun, kun sieltä ei löytynyt minua kiinnostavaa alaa. Hoitotyökin sopii vain tietynlaisille ihmisille eikä se ole kenenkään etu, jos hoitajalla ei ole työhönsä kutsumusta, aitoa kiinnostusta. Niin sama pätee myös muihin duunarialoihin.
[/quote]
minä minä ja minun napa.. luuletko ihan oikeasti, että kaikki työssäkäyvät ovat kiinnostuneita omasta työstään?
Yhteiskunnassa jokaisen työikäisen ja kykyisen velvollisuus on tehdä työtä ja osallistua yhteiskunnan palveluiden ylläpitämiseen. Myös sinun velvollisuus on omalta osaltasi tehdä työtä ja rahoittaa mm. sitä koulutusjärjestelmää josta olet itsekin hyötynyt, puhumattakaan sitten kaikesta muusta (infrastruktuuri, sairaanhoito, sosiaaliturva/palvelut ym.ym.ym)
Aivan sama onko kiinnostusta vai ei, töitä on tehtävä. Kiinnostuksia varten on sitten harrastukset.
Tuntuu nykyään olen kovasti vallalla ajatus, ettei tarvitsisi itse osallistua yhteiskunnan "talkoisiin" kun ei vaan kiinnosta eikä ole sitten kivaa koko ajan.
Pitäkää kivaa mutta tehkää se sitten kun siihen on oikeasti varallisuutta niin paljon ettei tarvitse tukia nostella ja voi yhteistä hyvää rahoittaa vaikka hyväntekeväisyydellä.
[/quote]
Hyvä pointti!
Tämä nimenomaan on pielessä monen ajattelutavassa, että suostutaan tekemään vain sellaista työtä, jossa pääsee toteuttamaan itseään ja joka on todella kiinnostavaa. Aikuiseksi kasvaminen on sitä, että hyväksytään elämän realiteetit, ja tehdään sitä työtä millä on kysyntää, jos omalta unelma-alalta ei löytynytkään töitä. Veikkaan että harva amisammateissa työskentelevä on mitenkään kutsumusammatissaan, mutta vapaa-aika on sitä varten, että pääsee tekemään juuri niitä asioita mitkä oikeasti kiinnostavat.
Ongelma tietysti lähtee jo melkein lukion opinto-ohjauksen puutteesta. Siellä kannattaisi enemmän tuoda esiin sitä, työllistyykö sillä arkeologin tms. tutkinnolla sitten oikeasti. Pieni "unelmien murskaaminen" jo lukioiässä olisi ihan terveellistä, jopa reilua.
[/quote]
Juuri näin! Täälläkin joku ihmettelee kun ei rakettitiedettä lukeneena oikein työllistykään ;) Voi tsiisus mitä pällejä. Onpas se nyt kumma kun ei egyptologilla olekana oikein kysyntää Suomen työmarkkinoilla, ei pääsekään johtajaksi johonkin kivaan firmaan.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 09:02"]
En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun pääaineenaan jotain kulttuuriantropologiaa, muinaisia kieliä,naistutkimusta, media-alaa tai vastaavaa opiskelleet valittavat, että ei löydy töitä valmistumisen jälkeen. On käsittämätöntä, miksi tällaisille aloille koulutetaan tässä maassa näin paljon porukkaa. Älkää käsittäkö väärin, en halveksi näitä tieteenaloja tai varsinkaan ihmisiä, jotka ovat näistä kiinnostuneita. Mutta opiskelijoille pitäisi tehdä selväksi opintojen alusta asti, että työllistyminen varsinkaan mihinkään oman alan hommiin on tällaisilla papereilla hyvin, hyvin vaikeaa.
Nuoria pitäisi jo opintojen alussa opastaa tämän maan työllisyystilanteeseen eri aloilla ja työelämän lakeihin ylipäätään. On toki tärkeää, että jokainen saa opiskella ihan juuri sitä, mikä kiinnostaa. En vaan tajua, mitä järkeä on yhteisön tai yksilön itsensä kannalta käyttää 6 vuotta aikaa ja valtion rahaa opiskellakseen jotain kivaa, jos lopputulos on työttömyys.
[/quote]
Miten niin valittaa? Missä valittaa? Miten niin ei ole "alan töitä"?
Minun tuntemani akateemiset työttömät ovat muuten muiltakin aloilta kuin naistutkimuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 09:02"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 08:41"]
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 17:36"]
Juuri siksi en mennyt ammattikouluun, kun sieltä ei löytynyt minua kiinnostavaa alaa. Hoitotyökin sopii vain tietynlaisille ihmisille eikä se ole kenenkään etu, jos hoitajalla ei ole työhönsä kutsumusta, aitoa kiinnostusta. Niin sama pätee myös muihin duunarialoihin.
[/quote]
minä minä ja minun napa.. luuletko ihan oikeasti, että kaikki työssäkäyvät ovat kiinnostuneita omasta työstään?
Yhteiskunnassa jokaisen työikäisen ja kykyisen velvollisuus on tehdä työtä ja osallistua yhteiskunnan palveluiden ylläpitämiseen. Myös sinun velvollisuus on omalta osaltasi tehdä työtä ja rahoittaa mm. sitä koulutusjärjestelmää josta olet itsekin hyötynyt, puhumattakaan sitten kaikesta muusta (infrastruktuuri, sairaanhoito, sosiaaliturva/palvelut ym.ym.ym)
Aivan sama onko kiinnostusta vai ei, töitä on tehtävä. Kiinnostuksia varten on sitten harrastukset.
Tuntuu nykyään olen kovasti vallalla ajatus, ettei tarvitsisi itse osallistua yhteiskunnan "talkoisiin" kun ei vaan kiinnosta eikä ole sitten kivaa koko ajan.
Pitäkää kivaa mutta tehkää se sitten kun siihen on oikeasti varallisuutta niin paljon ettei tarvitse tukia nostella ja voi yhteistä hyvää rahoittaa vaikka hyväntekeväisyydellä.
[/quote]
Paitsi että minä kyllä toivoisin että jos itse olen tai jos joku läheiseni on vaikka sairaana, tai elää vanhaksi ja joutuu vanainkotiin, niin häntä hoitaa sellainen jolla on edes jonkinasteinen kiinnostus asiaan ja joka siihen jotenkin soveltuu. Ihan oikeasti. Meikeinpä mieluummin maksan enemmän veroja kuin päädyn jonkun työtään vihaavan, piittaamattoman töksäyttelijän "hoiviin".
[/quote]
Tämä juuri nostattaa hiukseni pystyyn hoitajana. Työ on työtä, vaikka en mitään kutsumusta ole koskaan kokenut ihmisiä auttaakseni. En tee tätä ilmaiseksi ja olen kilpailuttanut työpaikat niin, että menin töihin sinne, missä maksetaan paras korvaus ammattitaidostani.
Et tee mitään ns empaattisella hoitajalla, joka ei ole ammattitaitoinen. Minä teen työni hyvin, olen asiallinen ja ystävällinen. En itke ja lääryä potilaiden kanssa ja vollota ja kanna murheita kotiin. En ole kutsumushoitaja vaan pätevä ammattilainen, joka on hyvä työssään.
Minä haluan omaisille hyvän ammattitaidon ja työkokemuksen omaavan hoitajan. En uhrautujaa, joka on täynnä kutsumusta.
Lisäksi ihmettelen näitä akateemisen väittämiä, että jos ei ole kutsumusta, on pahantuulinen töksäyttelijä ja huono hoitaja ja ikävä ihminen työssään.
Ihanko tosi te akateemiset teette töitänne niin, että jos ei kiinnosta, olette tylyjä ja töksäyttelette asiakkaillenne ja teette työnne huonosti?
Ammatillisuus on sitä, että vaikka ei niin hirveästi koekaan työtään kutsmukseksi ja se ei ole juuri se intohimo, se tehdään hyvin. On se hoitoala tai ojankaivuu.
Vain akateeminen ajattelee, että jos se työ ei oo mun lemppariharrastus, saan tiuskia ja olla tyly ja inhottava työnkohteita kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 13:22"]
Sairaanhoitajakouluun ei muuten nykyään ole kovin helppoa päästä. AP:lla on ihan sukupuolinen asenne muutenkin töihin:D
Toisakseen, mielestäni olisi ajanhukkaa maisterin opiskella vaikkapa siivoojaksi tai lähihoitajaksi. Suurin osa siitä työstä on niin simppeliä, että normaaliälyinen ihminen tajuaa sen ilman monen vuoden kouluakin.
[/quote]
lähihoitajakouluun ei ole.
Lähihoitajalinja on monelle se viimeinen valita jos ei muualle päästä. Kun koulut alkaa ja peruutuspaikkoja tulee, tuleekin äkkiä lähihoitajalinjoille vapaita paikkoja. Kymmeniä vapaita paikkoja on syksyllä, sen kun vaan rehtorille soittamaan.
Lisään vielä että mun miehelleni on ollut hyötyä tuosta akateemisuudesta vaikka nykyään onkin duunari. Asiakkaina on sekä duunareita että johtajia yms ja tulee erittäin hyvin toimeen kaikkien ihmisten kanssa. Osaa myös pyörittää yritystään,hoitaa paperiasiat yms kun tuolla koulutuksessa ei niitä niin läpi käyty niin on hyvä kun tietää asioita ennestään. Sai myös stipendin kun on tietenkin luokkansa paras oppilas ollut ja on auttanut muitakin esim. laskuissa koska on niistä kokemusta. Ei siitä akateemisuudesta haittaa ole eikä kukaan ns. nokkaa pitkin katso jos akateeminen alkaa duunariksi. Omasta asenteesta se riippuu.ap
Voi tulla hiki kun aletaan fyysistä duunia tekemään, siksi, ja siksi, kun kaikki fyysinen työ on oppimattomien huonosti koulutettujen ja sivistymättömien hommaa. Tämän kuvan olen saanut korkeasti koulutettujen ajatuksen lennosta....Kertokaa jos olen väärässä.
On kai Suomessa muitakin töitä kuin hoitoalan töitä. It-ala työllistää tukun ihmisiä, koko ajan haetaan koordinaattoria ja ties mitä. Monsterissa haetaan tälläkin hetkellä asiakaspalvelupäälliköitä, assareita, myyntiedustajia, asiakaspalvelijoita, konsulttiharjoittelijoita, palvelukoordinaattoreita, controllereita.
kun puhutaan siitä, että hoitoalalle hakeutuvilla pitäisi olla jokin maaginen kutsumus, piilee siinä sellainen ylimielinen vivahde ettei tällä puhujalla ole kutsumusta tekemään työtä, jossa voisi joutua likaamaan kätensä. Sen sijaan hänellä onkin kutsumus tiirailla tähtiä tai tarkastella valosäteitä tai jotain muuta, mitä tahansa ylevämpää, hienostuneempaa ja älykkäämpää.
Koko ajatus hoitotyön kutsumuksesta pitäisi kuopata. Minulla ei ole mitään kutsumusta hoitoalalle, mutta niin vain valitsin alan kun on niin hyvät työnäkymät. En edes ole empaattinen ihminen. Teen työni hyvin, olen tarkka ja järjestelmällinen, mutta ei yhdenkään hoidettavani kuolema tai sairaudet hetkauta minua. Ei hoitoalalla mitään itkijänaisia tarvita, riittää kun on hyvä työmoraali ja halu kehittyä ammatillisesti koulutuksen jälkeen.
Menen töihin, teen työni tunnollisesti ja palkka napsahtaa kerran tai pari kuussa tilille. Maatkaa te vain kotona odottamassa niitä hienoja työpaikkoja, evvk.
Moni on puhunut asiaa kutsumustyöstä ja kiinnostuksesta työhön. Jos ei ole kokeillut muuta kuin sitä omaa alaansa, niin mistä sen voi edes tietää kiinnostaako joku toinen ala tai olisiko siinä hyvä? Kyllä kaikkeen tottuu.
Ei minusta ole duunarihommaan, ellen vapaa-ajallani saisi sitten puuhata ankarasti tieteen parissa. En ole löytänyt oiken mahdollisuutta vapaa-ajalta saada harrastaa tarpeeksi mielenkiinnonkohteitteni kanssa, avaruustieteiden, biotekniikan ja lääketieteen.
opiskelin ennen biotekniikan dipaks ja työllisyysnäkymät ei päätä huimaa..