Miksi te akateemiset työttömät ette opiskele jotain duunarihommaa?

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 17:10"]

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 16:08"]

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 16:04"]

"Lisään tähän että kyllä työtönkin töitä saa"

Saattaa saada joo. Eihän tuossa kommentissa sitä kielletty, etteivätkö työttömätkin voisi saada töitä, luojan tähden. :D Mutta kyllä se on ihan yleisesti tunnettua, että töissäkäyvä on työnantajalle kiinnostavampi rekrytoitava kuin työtön. 

Jotkut ei-akateemiset tuntuvat oikein nauttivan ja hekumoivan tällä akateemisten työttömyydellä, kun itsellä on ollut parempi tuuri työelämän suhteen. Mutta totuushan on, että kyllä se omaan koulutukseen panostaminen kannattaa edelleen, korkeakoulutettujen työttömyys on yhä huomattavasti vähäisempää kuin muiden.

  [/quote]

Eli vähemmän koulutetuilla on vain tuuria? Työkokemuksella ei ole mitään tekemistä asian kanssa?

[/quote]

Tuuria oli saada se ensimmäinen työ, jonka kautta sitä kokemusta on päässyt kartuttamaan. Sillä vaikka se tuntuukin niin kivalta tuntea ylemmyyttä työllisyydestään, niin on siinä paljon tuuriakin mukana.

[/quote]

Olen saanut ekan vakityöni pitäessäni lukion jälkeen välivuotta, en vain ottanut sitä vuoden pestin jälkeen vastaan vaan lähdin inttiin. Sitten muutin ulkomaille kahdeksi vuodeksi ja tein töitä siellä. Palasin kotimaahan, opiskelin kauppiksessa jonka jätin kesken kun oli niin hemmetin tylsää ja helppoa ja pääsin töihin erääseen firmaan, ensin assariksi, siitä sihteeriksi siitä sitten eteenpäin teknisempiin hommiin, koko ajan yritys koulutti. 10v jälkeen vaihdoin työpaikkaa vaativampiin tehtäviin ja siitä taas parin vuoden päästä eteenpäin toiseen firmaan ja nyt olen edelleen vakityössä, palkka on noussut tasaisesi, sertifiointeja on taskussa useita ja teen mielenkiintoista työtä. Lapsiakin olen saanut välissä 2. Ikää 37v ja olen hemmetin tyytyväinen elämääni; ilman minkäänlaista paperia mistään koulusta. Avoimessa yliopistossa opiskelen ihan huvikseni.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 12:59"]

Mun mies on akateeminen ja oli niissä töissä 6v kunnes firma jossa oli töissä meni konkurssiin. Meni työkkäriin ja selvisi että niihin töihin niin paljon hakijoita ja paikkoja vähän että olisi varmasti joutunut kenties vuosiakin olemaan työtön. Hänen isänsä on yrittäjä ihan duunarihommissa ja niinpä mies meni oppisopimuksella hänelle. Nyt tekee noita duunarihommia. Esim. monet naiset voisivat opiskella sairaanhoitajiksi yms. Ei kannata olla liian ylpeä. Minä olen miehestäni ylpeä että hän ymmärsi vaihtaa alaa.

[/quote]

Miehesi meni töihin isälleen. Se on vähän eri asia kuin mennä ihan vieraalle. Minä en ole akateeminen, mutta muuten kouluja käynyt. Hain vaikka mitä töitä silloin kun olin työtön, mutta haastatteluihin pääsin vain oman alani paikkoihin. Löytyihän se työkin sitten lopulta. Siivojaksi kävin hakemassa ja minulla on siitä kokemustakin, mutta nauroivat suunnilleen pihalle - niistä kahdesta, mihin pääsin haastatteluun. Kyllä se tehtiin aika selväksi, että olen ylikoulutettu niihin hommiin. Yhteen kokoonpanotyöhön johtaja sanoi, että muuten ottaisi, vaikutat lupaavalta, mutta hän ei halua pilata sinun tulevaisuuttasi; jos lähdet näihin hommiin et ikinä pääse niistä pois. Niinpä olin sitten edelleen työnhakijana. On tosiaan vähän eri asia mennä lähisukulaiselle (=helpompi) kuin vieraalle. 

Älkääkä te toiset viitsikö hokea tuota masentavaa mantraa, että ihmisessä olisi jotain vikaa tai pitäisi katsoa peiliin, jos ei töitä löydy. Katsokaapa välillä kaikkia tietämiänne työssäolijoita, ovatko he täydellisiä? Niinpä. Tehän hoette tuota siksi, että haluatte uskoa, ettei työttömyys osu koskaan omalle kohdalle, mutta kyllä se voi osua. Työttömänä on pilvin pimein ihmisiä, jotka ovat aiemmin kehuneet kuinka eivät ole koskaan olleet työttömi ja kuinka työttömissä on jotain vikaa. Kuten myös työelämässä on pilvin pimein entisiä työttömiä. Minä ainakin työttömyysaikana aloin katsella sillä silmällä MUITA, että tuokin on varsinainen tomppeli ja on töissä, miksen minäkin. Näissä keskusteluissa yleensä työttömiä haukkuvat ihmiset ovat niitä kaikkien pöljimpiä ja sokeita omalle pöljyydelleen. Se työn saanti on hyvin pitkälle tuuripeliä, mutta itseään voi kehittää että pääsisi muutaman askeleen ylöspäin, eli massojen joukosta siihen pienempään ryhmään, josta sitten arvotaan se oikea.

Älkääkä viitsikö, että paras saa paikan. Olen sivusta seurannut todella pöljiä valintoja, varsinkin isoissa yrityksissä, missä pomot on ihan pihalla siitä mitä itse kukin osaa. Ehkä huvittavin on, kun hain asiakasyritykseen kerran määräaikaisen loppupuolella. En tullut valituksi. Viimeisinä töinäni kuuntelin kun valittu valitti siitä, että näitäkin töitä joutuu tekemään ja jouduin neuvomaan häntä hyvin yksinkertaisissa asioissa, sellaisissa, mitkä moni osaa itsestään. En kertonut sille pomolle - siinäpähän kärsi. Tosin ko. henkilö on kuulemma myöhemmin irtisanottu tutasyistä, taisi olla muut syyt todelliset. 

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 17:12"]

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 16:25"]

No ihan rahallisesti laskien niin kauan ei kannata opiskella täysin uutta alaa, kun ansiosidonnainen juoksee. Ja sen aikana tietysti jatkuvasti haetaan töitä, myös sellaisia jotka eivät suoraan vastaa aiempaa työkokemusta. Myös kaikki omaehtoinen työllistymistä edesauttava opiskelu, mihin työkkäri antaa luvan, on ainakin itselläni kuvioissa.

Jos lähtisin opiskelemaan perustutkintoa, niin kuukausituloina olisi 250 eur opintorahaa + 250 eur opintolainaa. Vaihtaisitko itse sen 2000 eur työttömyyskorvaukseen?

[/quote]

Tiesitkö, että nuo perustutkinnot kuuluvat myös omaehtoisen opiskelun piiriin? Toki kaikki alat eivät, mutta työllistymistä edistyvät tutkinnot kyllä. Miksi odottaisit että putoat pois ansiosidonnaiselta ennen opiskelun aloittamista, kun voit opiskella ansiosidonnaisen aikana? En ymmärrä.

[/quote]

Koska tavoitteena on edelleen saada se omaa kokemusta ja koulutusta vastaava paikka. Ansiosidonnaisen aikana ei kuitenkaan ehdi lukea 3-4-vuotista koulutusta. Lisäksi en ole edes löytänyt mitään mielenkiintoista. Hoitoalalle en edes sovellu, mutta pakkohan se on sitten vaikka sinne yrittää, kun tuo tulee ajankohtaiseksi. Moni tuttavistani on lähtenyt nopeastikin uutta lukemaan, mutta silloin valintaa on helpottanut elinikäinen haave (esim. aina haaveillut hoitoalasta). Minua taas yhä kiinnostaa eniten oman alani työ. Opiskelu on sitten edessä kun on pakko. Jos satun sitten vaikka hoitajakoulutukseen pääsemään, niin voi tulevat asiakasparat.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 16:34"]

Moni varmaan opiskelisi, jos oppisopimusjärjestelmä olisi paremmin räätälöity aikuisille. Olen itse tutkinut oppisopimuspaikkoja tarkkaan ja tullut siihen tulokseen, ettei niitä aikuisille pahemmin ole. Oppisopimus sopisi kuitenkin meille aikuisille paremmin, kun jostain pitäisi saada rahaa perheen elatukseen. Opiskelija voi asua solussa ja syödä nuudeleita, mutta näin vanhemmalla iällä se ei oikein toimi.

[/quote]

Oppisopimuksen lisäkoulutuksella koulutetaan aikuisia vaikka kuinka paljon. Käytännössä se on työllistämistukimuoto niille, jotka eivät ole muutoin tukikelpoisia Itsekin olin vuoden. Työ oli kyllä paperilla hienompaa kui todellisuudessa, mutta pääsin oikeisiin töihin toiseen firmaan pian sen jälkeen. 

Kyllä, työn saantin on tuurista kiinni. Työttömänä on paljon osaavia, kokeneita ja koulutettuja ihmisiä. OSa ei  oikein edes tajua, että töitä ei nykyään saa ilman ahkeraa hakua. Jotkut saavat helpolla, tuuria sekin on. Itse sain nykyisen työni niin että suunnilleen kotoa haettin, olen sitä mieltä, että tuuria sekin pitkälle oli. Toki tarvittiin koulutus ja kokemusta, mutta saman alan koulutettuja ja kokeneita on työttömänä paljon. Satuin vain olemaan työnantajalleni soveltuva tapaus. 

Juuri siksi en mennyt ammattikouluun, kun sieltä ei löytynyt minua kiinnostavaa alaa. Hoitotyökin sopii vain tietynlaisille ihmisille eikä se ole kenenkään etu, jos hoitajalla ei ole työhönsä kutsumusta, aitoa kiinnostusta. Niin sama pätee myös muihin duunarialoihin.

Aika paljon on sellaisia töitä, missä ne paperit nimenomaan tekevät autuaaksi. Esimerkiksi diplomaatiksi tai neuvottelevaksi virkamieheksi on turha toivo hakeutua ilman maisterin tutkintoa. Asiantuntijatehtäviin tarvitaan oikeasti asiantuntemusta, myös teoreettista osaamista, eikä niitä voi vaan oppia työn ohessa.

Sen sijaan en ymmärrä, miten joku siivoojan koulutus voi kestää kaksi vuotta (?).

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 17:37"]

Aika paljon on sellaisia töitä, missä ne paperit nimenomaan tekevät autuaaksi. Esimerkiksi diplomaatiksi tai neuvottelevaksi virkamieheksi on turha toivo hakeutua ilman maisterin tutkintoa. Asiantuntijatehtäviin tarvitaan oikeasti asiantuntemusta, myös teoreettista osaamista, eikä niitä voi vaan oppia työn ohessa.

Sen sijaan en ymmärrä, miten joku siivoojan koulutus voi kestää kaksi vuotta (?).

[/quote]

Joo mutta on paljon töitä mihin ei tarvitse akateemista koulutusta. Miksi opiskella 6v huomatakseen olevansa pitkäaikaistyötön?

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 17:36"]

Juuri siksi en mennyt ammattikouluun, kun sieltä ei löytynyt minua kiinnostavaa alaa. Hoitotyökin sopii vain tietynlaisille ihmisille eikä se ole kenenkään etu, jos hoitajalla ei ole työhönsä kutsumusta, aitoa kiinnostusta. Niin sama pätee myös muihin duunarialoihin.

[/quote]

Hoitoala on ammatti siinä missä muutkin. Voisi jo lopettaa puheet kutsumuksesta. Olen ollut hoitajana parikymmentä vuotta ja olen hyvä työssäni. Minulla ei ole ikinä ollut mitään kutsumusta ja teen töitä ihan palkan takia. Silti tykkään työstäni ja olen tottunut kovaan työntekoon. Mutta ihmettelen aina, mikä ihme tuo kutsumus muka on. Hoitotyö on työ siinä, missä muutkin työt.

Eikö joku henkilökohtaisen avustajan, kouluavustajan tai perhepäivähoitajian koulutus ole aika lyhyt ja työllistymisnäkymät hyvät? En usko, että noiden alojen koulutus tai työ voi olla kenellekkään liian haastavaa? Ja noista töistä saadusta työkoekmuksesta, ei varmaan haittaakaan ole, jos oman alan paikkaa joskus hakee? 

Eikö joku henkilökohtaisen avustajan, kouluavustajan tai perhepäivähoitajian koulutus ole aika lyhyt ja työllistymisnäkymät hyvät? En usko, että noiden alojen koulutus tai työ voi olla kenellekkään liian haastavaa? Ja noista töistä saadusta työkoekmuksesta, ei varmaan haittaakaan ole, jos oman alan paikkaa joskus hakee? 

Turha väittää, ettei pääse ylikoulutettuna siivoojaksi. Kaverini meni SOL.lle siivoamaan, kun ei saanut alansa töitä. Ja hänellä on akateeminen tutkinto. En tiedä tarkkaan noita siivousfirmojen juttuja, mutta on edennyt aika nopeaa työpaikassaan ja tällä hetkellä hänellä on jo omat alaiset. Aloitti ihan rivisiivoajana. Pani paperit firmaan, kävi haastattelun ja aloitti maanantaina työt.

Mutta hän onkin ihminen, joka on aina tehnyt kovasti töitä ja kaikki on kelvannut. Opiskeluaikanaan tämä nainen teki töitä raksoilla kirvesmiehen apurina.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 17:43"]

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 17:36"]

Juuri siksi en mennyt ammattikouluun, kun sieltä ei löytynyt minua kiinnostavaa alaa. Hoitotyökin sopii vain tietynlaisille ihmisille eikä se ole kenenkään etu, jos hoitajalla ei ole työhönsä kutsumusta, aitoa kiinnostusta. Niin sama pätee myös muihin duunarialoihin.

[/quote]

Hoitoala on ammatti siinä missä muutkin. Voisi jo lopettaa puheet kutsumuksesta. Olen ollut hoitajana parikymmentä vuotta ja olen hyvä työssäni. Minulla ei ole ikinä ollut mitään kutsumusta ja teen töitä ihan palkan takia. Silti tykkään työstäni ja olen tottunut kovaan työntekoon. Mutta ihmettelen aina, mikä ihme tuo kutsumus muka on. Hoitotyö on työ siinä, missä muutkin työt.

[/quote]

Kuten sanoin, niin jokainen ammatti vaatii kyllä kiinnostusta, että sitä pystyisi tekemään. Tarkoitan sitä, että esim. hoitotyössä hoidetaan ihmisiä, joten siinä vaaditaan ammattitaidon mukaan mm. paljon empatiakykyä ja kiinnostusta ihmisläheiseen työhön. No, empaattinen koen jokseenkin olevani, mutta esimerkiksi eritteiden näkeminen saa voimaan pahoin ja lapsista en pidä. En yksinkertaisesti voisi kuvitella itseäni pesemässä vanhuksen, lapsen tai kenenkään persettä, vaikka oma isovanhempani onkin minulle rakas. Mieluummin syön laatikollisen paskaa.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 17:32"]

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 17:12"]

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 16:25"]

No ihan rahallisesti laskien niin kauan ei kannata opiskella täysin uutta alaa, kun ansiosidonnainen juoksee. Ja sen aikana tietysti jatkuvasti haetaan töitä, myös sellaisia jotka eivät suoraan vastaa aiempaa työkokemusta. Myös kaikki omaehtoinen työllistymistä edesauttava opiskelu, mihin työkkäri antaa luvan, on ainakin itselläni kuvioissa.

Jos lähtisin opiskelemaan perustutkintoa, niin kuukausituloina olisi 250 eur opintorahaa + 250 eur opintolainaa. Vaihtaisitko itse sen 2000 eur työttömyyskorvaukseen?

[/quote]

Tiesitkö, että nuo perustutkinnot kuuluvat myös omaehtoisen opiskelun piiriin? Toki kaikki alat eivät, mutta työllistymistä edistyvät tutkinnot kyllä. Miksi odottaisit että putoat pois ansiosidonnaiselta ennen opiskelun aloittamista, kun voit opiskella ansiosidonnaisen aikana? En ymmärrä.

[/quote]

Koska tavoitteena on edelleen saada se omaa kokemusta ja koulutusta vastaava paikka. Ansiosidonnaisen aikana ei kuitenkaan ehdi lukea 3-4-vuotista koulutusta. Lisäksi en ole edes löytänyt mitään mielenkiintoista. Hoitoalalle en edes sovellu, mutta pakkohan se on sitten vaikka sinne yrittää, kun tuo tulee ajankohtaiseksi. Moni tuttavistani on lähtenyt nopeastikin uutta lukemaan, mutta silloin valintaa on helpottanut elinikäinen haave (esim. aina haaveillut hoitoalasta). Minua taas yhä kiinnostaa eniten oman alani työ. Opiskelu on sitten edessä kun on pakko. Jos satun sitten vaikka hoitajakoulutukseen pääsemään, niin voi tulevat asiakasparat.

[/quote]

Rautalangasta vääntäen:

Vaihtoehto 1:

Täysin työttömänä ansiosidonnaisella 500 pv. Sen jälkeen 2 vuotta opiskelua pienellä työttömyysavustuksella/opintotuella.

Vaihtoehto 2:

3-4 kk aktiivista työnhakua ansiosidonnaisella. Sen jälkeen ammatillisen tutkinnon opiskelu 2 vuotta. Työllistyminen oman (tämän uuden) alan keikkoihin ja määräaikaisiin/vakitöihin pian valmistumisen jälkeen.

Kumpi ompi parempi?

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 17:55"]

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 17:32"]

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 17:12"]

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 16:25"]

No ihan rahallisesti laskien niin kauan ei kannata opiskella täysin uutta alaa, kun ansiosidonnainen juoksee. Ja sen aikana tietysti jatkuvasti haetaan töitä, myös sellaisia jotka eivät suoraan vastaa aiempaa työkokemusta. Myös kaikki omaehtoinen työllistymistä edesauttava opiskelu, mihin työkkäri antaa luvan, on ainakin itselläni kuvioissa.

Jos lähtisin opiskelemaan perustutkintoa, niin kuukausituloina olisi 250 eur opintorahaa + 250 eur opintolainaa. Vaihtaisitko itse sen 2000 eur työttömyyskorvaukseen?

[/quote]

Tiesitkö, että nuo perustutkinnot kuuluvat myös omaehtoisen opiskelun piiriin? Toki kaikki alat eivät, mutta työllistymistä edistyvät tutkinnot kyllä. Miksi odottaisit että putoat pois ansiosidonnaiselta ennen opiskelun aloittamista, kun voit opiskella ansiosidonnaisen aikana? En ymmärrä.

[/quote]

Koska tavoitteena on edelleen saada se omaa kokemusta ja koulutusta vastaava paikka. Ansiosidonnaisen aikana ei kuitenkaan ehdi lukea 3-4-vuotista koulutusta. Lisäksi en ole edes löytänyt mitään mielenkiintoista. Hoitoalalle en edes sovellu, mutta pakkohan se on sitten vaikka sinne yrittää, kun tuo tulee ajankohtaiseksi. Moni tuttavistani on lähtenyt nopeastikin uutta lukemaan, mutta silloin valintaa on helpottanut elinikäinen haave (esim. aina haaveillut hoitoalasta). Minua taas yhä kiinnostaa eniten oman alani työ. Opiskelu on sitten edessä kun on pakko. Jos satun sitten vaikka hoitajakoulutukseen pääsemään, niin voi tulevat asiakasparat.

[/quote]

Rautalangasta vääntäen:

Vaihtoehto 1:

Täysin työttömänä ansiosidonnaisella 500 pv. Sen jälkeen 2 vuotta opiskelua pienellä työttömyysavustuksella/opintotuella.

Vaihtoehto 2:

3-4 kk aktiivista työnhakua ansiosidonnaisella. Sen jälkeen ammatillisen tutkinnon opiskelu 2 vuotta. Työllistyminen oman (tämän uuden) alan keikkoihin ja määräaikaisiin/vakitöihin pian valmistumisen jälkeen.

Kumpi ompi parempi?

[/quote]

Toimiihan tuo jos tietää mitä haluaa. Mutta työnhaku on nykyään niin hidasta ja aikaa vievää, ettei ihan 4kk:n jälkeen kannata heittää hanskoja tiskiin ja samalla hylätä koko siihen asti kertynyt työura. Minä en todellakaan tiedä, mitä opiskelisin, paloa ei tunnu olevan kuin siihen omaan alaan. Koko ajan mietin vaihtoehtoja. Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi tehdä ns. duunarihommia, arvostan kaikkia töitä. Uuden tutkinnon lukeminen tarkoittaisi minulle joka tapauksessa koko elämän järjestämistä uudelleen (syistä ei tässä sen enempää). Muutto ok-talosta vuokralle jne. Katsotaan siksi kohti sitä mikä sopii ja kiinnostaa niin kauan kun on mahdollisuus.

Mä sain koulutustani vastaavan työn 2 vuotta valmistumisen jälkeen (olen VTM). Tein opiskeluaikana jo "hyviä" töitä ja hyvän harjoittelun. Olin valmistumisen jälkeen alaani liippaavassa työssä tosin. Mutta mielestäni ei kannata heti lyödä hanskoja tiskiin ja alkaa siivoojaksi, sillä siitä suosta ei sitten takaisin akateemisille paikoille noustakaan.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 17:53"]

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 17:43"]

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 17:36"]

Juuri siksi en mennyt ammattikouluun, kun sieltä ei löytynyt minua kiinnostavaa alaa. Hoitotyökin sopii vain tietynlaisille ihmisille eikä se ole kenenkään etu, jos hoitajalla ei ole työhönsä kutsumusta, aitoa kiinnostusta. Niin sama pätee myös muihin duunarialoihin.

[/quote]

Hoitoala on ammatti siinä missä muutkin. Voisi jo lopettaa puheet kutsumuksesta. Olen ollut hoitajana parikymmentä vuotta ja olen hyvä työssäni. Minulla ei ole ikinä ollut mitään kutsumusta ja teen töitä ihan palkan takia. Silti tykkään työstäni ja olen tottunut kovaan työntekoon. Mutta ihmettelen aina, mikä ihme tuo kutsumus muka on. Hoitotyö on työ siinä, missä muutkin työt.

[/quote]

Kuten sanoin, niin jokainen ammatti vaatii kyllä kiinnostusta, että sitä pystyisi tekemään. Tarkoitan sitä, että esim. hoitotyössä hoidetaan ihmisiä, joten siinä vaaditaan ammattitaidon mukaan mm. paljon empatiakykyä ja kiinnostusta ihmisläheiseen työhön. No, empaattinen koen jokseenkin olevani, mutta esimerkiksi eritteiden näkeminen saa voimaan pahoin ja lapsista en pidä. En yksinkertaisesti voisi kuvitella itseäni pesemässä vanhuksen, lapsen tai kenenkään persettä, vaikka oma isovanhempani onkin minulle rakas. Mieluummin syön laatikollisen paskaa.

[/quote]

Minä en ole paskaa työssäni pessyt toistakymmeneen vuoteen, vaikka hoitoalalla olen.

Mutta ehkä parempi, että mätänet työttömänä ikäsi, jos käsityksesi muista ammateista on noin ahdas.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 17:47"]

Turha väittää, ettei pääse ylikoulutettuna siivoojaksi. Kaverini meni SOL.lle siivoamaan, kun ei saanut alansa töitä. Ja hänellä on akateeminen tutkinto. En tiedä tarkkaan noita siivousfirmojen juttuja, mutta on edennyt aika nopeaa työpaikassaan ja tällä hetkellä hänellä on jo omat alaiset. Aloitti ihan rivisiivoajana. Pani paperit firmaan, kävi haastattelun ja aloitti maanantaina työt.

Mutta hän onkin ihminen, joka on aina tehnyt kovasti töitä ja kaikki on kelvannut. Opiskeluaikanaan tämä nainen teki töitä raksoilla kirvesmiehen apurina.

[/quote]

Ilmeisesti kommentoit minulle, huvittavaa tuo valikoiva lukeminen. Se että sinun kaverisi pääsi, ei poista sitä, että minä en päässyt siivoojaksi, mutta PÄÄSIN OMAN ALAN töihin.  Joillakin on niin kova halu pitää työttömiä B-luokan kansalaisina, ettei halua nähdä tekstistä sitä osaa, missä kerrotaan työn saannin vaikeuden lisäksi että töitä on saatu. 

Minä arvostan hoitotyötä ja vastaavaa todella paljon, mutta olen kouluttautunut pitkälle juuri siksi, etten tuollaista raskasta työtä jaksaisi itse tehdä. No, en kyllä olekaan työttömänä, mutta jos niin huono tuuri kävisi että olisin, miettisin kyllä ensin muita vaihtoehtoja.

Kuka kouluttautuu ensin 6 vuotta, että pääsis moppaamaan jotain lattioita tai paskaisia perseitä pesemään?

No way

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 18:22"]

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 17:53"]

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 17:43"]

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 17:36"]

Juuri siksi en mennyt ammattikouluun, kun sieltä ei löytynyt minua kiinnostavaa alaa. Hoitotyökin sopii vain tietynlaisille ihmisille eikä se ole kenenkään etu, jos hoitajalla ei ole työhönsä kutsumusta, aitoa kiinnostusta. Niin sama pätee myös muihin duunarialoihin.

[/quote]

Hoitoala on ammatti siinä missä muutkin. Voisi jo lopettaa puheet kutsumuksesta. Olen ollut hoitajana parikymmentä vuotta ja olen hyvä työssäni. Minulla ei ole ikinä ollut mitään kutsumusta ja teen töitä ihan palkan takia. Silti tykkään työstäni ja olen tottunut kovaan työntekoon. Mutta ihmettelen aina, mikä ihme tuo kutsumus muka on. Hoitotyö on työ siinä, missä muutkin työt.

[/quote]

Kuten sanoin, niin jokainen ammatti vaatii kyllä kiinnostusta, että sitä pystyisi tekemään. Tarkoitan sitä, että esim. hoitotyössä hoidetaan ihmisiä, joten siinä vaaditaan ammattitaidon mukaan mm. paljon empatiakykyä ja kiinnostusta ihmisläheiseen työhön. No, empaattinen koen jokseenkin olevani, mutta esimerkiksi eritteiden näkeminen saa voimaan pahoin ja lapsista en pidä. En yksinkertaisesti voisi kuvitella itseäni pesemässä vanhuksen, lapsen tai kenenkään persettä, vaikka oma isovanhempani onkin minulle rakas. Mieluummin syön laatikollisen paskaa.

[/quote]

Minä en ole paskaa työssäni pessyt toistakymmeneen vuoteen, vaikka hoitoalalla olen.

Mutta ehkä parempi, että mätänet työttömänä ikäsi, jos käsityksesi muista ammateista on noin ahdas.

[/quote]

En olekaan työttömänä ikääni, vaan akateemissa pätkätöissä. Eli toisinaan työttömänäkin, mutta koska olen vasta urani alussa, niin uskon jotain pysyvääkin ajan myötä rakentuvan.

Sinulta meni nyt pointtini täysin ohi, kun takerruin vain yhteen esimerkkiin. Kai ymmärrät, että hoitotyö ei ole vaihtoehto niille, jotka eivät koe minkään sortin kiinnostusta alaa kohtaan. Jos en osaa enkä halua hoitaa ketään, niin miksi sille alalle pitäisi opiskella? Sama pätee muihinkin ammatteihin, mutta hoitoalalla motivoituneisuus on tärkeämpää kuin esimerkiksi ravintola-alalla, koska siinä kohteena ovat ihmiset ja panoksena heidän hyvinvointinsa.