Miesystävä lähti kesken mökkiloman yöllä kotiinsa

Viikko mökillä tuollaisella kokoonpanolla on liian pitkä aika sekä aikuisille, että lapsille. Ei ole kummankaan lapsillekaan helppoa sopeutua vieraisiin ihmisiin ja yrittää pakolla leikkiä onnellista yhtä perhettä. Todella ahdistavaa. Aikuisten pitäisi omassa itsekkyydessään mietiä hieman enemmän muitakin kun itseään! Uusperhe kuviot on kaikkineen ikäviä, erityisesti lapsille.

Kertoo jo äijästä ja suhteestanne kaiken oleellisen jos jyystettävä on vähintään kerran päivässä jopa siloin kun lapset mukana matkassa. Tuskin möksällä tai metsässäkään aikuisten sekstailut jä lapsilta piiloon.. Aika häpeällistä touhua teillä, eikä lasten tunteista piitata pätkääkään. Vaikea ymmärtää tällaista itsekkyyttä.

minäitte kirjoitti:

Ihmettelen, että miksi perhettä yhdistäisi mm. se että syötäisiin samaa aamupalaa, tehtäisiin samoja asioita. Eiköhän kaikilla ole ihan omat ruokamakutottumukset ja kiinnostukset. Minä olen perheestä, jossa oli kolme lasta, söimme kaikki erilaista aamiaista ja teimme mikä meitä kiinnosti. Pah, ikäviä tuollaiset olettamukset, että pitäisi veistää kaikki samasta puusta, jos leikitään perhettä.

Ei tarvitse samaa syödä, mutta jos ei syödä yhdessä saman pöydän ääressä, mieluusti keskustellen, ei tule niitä yhteisiä toistuvia kokemuksia jotka ovat tärkeitä perheenä elämiselle.

Alkuperäinen kirjoitti:

Avaan asiaa vielä, kun se niin monia kaivelee. Minun lapsistani lähes kaikki ovat jo teini/esiteini-iässä yhtä lukuun ottamatta, joka on miesystäväni 11-vuotiasta poikaa nuorempi. Miesystäväni olen tuntenut jo 22 vuotta, aina meillä on ollut kipinää mutta elämä on vienyt eri suuntiin. Vasta nyt meille tarjoutui mahdollisuus parisuhteeseen. Mies on luonteeltaan ihmisiä karttava, asuu maalla ja rakastaa mökkielämää, hänen poikansa samoin. Yhteinen päätöksemme oli mökkeillä juhannuksesta seuraavan viikon sunnuntaille.

Minusta yhteistä lomaa ei päätetä noin vain yhden ihmisen päähänpistosta. Olimme tavaroidemme kanssa myös hieman riippuvaisia miehen pakettiauton kuljetustilasta. Minulla oli auto täynnä, omien lasteni lisäksi mukana oli vanhimman lapseni poikaystävä.

Mies on aina ollut lapsirakas ja nauttinut myös minun lasteni seurasta. Ilmeisesti jokin on nyt muuttunut. Miehellä on sairaalloinen tarve täyttää poikansa toiveet, ehkä hyvittää siten eroaan lapselle pojan äidistä, en tiedä. Kun poika keksii haluta apple watchin, lähtivät ostamaan sen heti seuraavan aamuna, samoin tietokoneet ja sähköpotkulaudat. No, asiahan ei minulle kuulu, mutta pojan käytöksestä huomaa, että on tottunut saamaan kaiken eikä hän jaa mitään muille. Myös mieheni tuntuu olevan pakko antaa pojalle aina kaikki, mitä keksii pyytää.

Miesystäväni pojalla oli valtavat määrät herkkuja matkassa, minä hankin kaikille yhteiset. Hänelle tarjottiin joka aamu erikoisaamiainen, jonka olivat hankkineet, muut tyytyivät ns. normaaliin leipään ja muroihin. Minusta olisi tärkeää, että edes yhteisellä lomalla olisi samanlainen linjaus lasten suhteen ja kaikki saisivat tuntea olevansa tasavertaisia.

Minä toivoin vain, että yhteinen mökkiloma olisi sisältänyt yhteistä tekemistä, kävimme lähikylillä, torilla, kaupassa, mutta mies halusi kulkea poikansa kanssa ja minä sitten kuljin yksin lasteni kanssa.

Mies ei siedä asioista keskustelua, siksi kai olen tässä edelleen ja ihmettelen, tuleeko meillä koskaan olemaan mitään yhteistä. Ei ole helppoa päästää irti, kun tunteita on salaa ollut jo kauan ennen yhdessäoloamme.

Mies ei selvästikään siedä elämässä vastaan tulevia vaikeuksia. Hän katseli kihlasormuksia vielä viime vuoden alkupuolella mutta käänsi selkänsä minulle, kun minulla oli suuria henkilökohtaisia murheita. Tuntuu, etten enää kelvannut hänelle ja hän ei pitänyt juuri yhteyttä minuun. En tiedä, kaikki on kovin sekavaa. Ja tarkennampa vielä senkin, emme asu yhdessä ja kun näemme, meillä on seksiä tuo mainitsemani määrä. Tosin loukkaahan sekin, että hän tulee luokseni useimmiten vain "yökylään", päivät touhuaa omiaan.

Ahaa - eihän tässä sitten muuta ongelmaa ole kuin se, että sinä haluat eri asioita kuin mies! Hän haluaa rentouttavan loman ja aikaa poikansa kanssa (joka kaiketi ei asu isänsä kanssa?), sinä haluat jonkinlaisen näytelmän, jossa leikitään kesälomaa. Mennään yhdessä torille - haloo, kenen 11v poika nauttii sipulien katselusta kojuissa? Sinä haluat kaikille lapsille samanlaisia asioita etkä ymmärrä sitä, että sille miehelle on vain 1 lapsi, sinulle monta. Ei mies halua lomapätkällä, että hänen lapsensa asetetaan sinun lastesi kanssa samaan porukkaan, koska ei hän siihen kuulu! Te ette yksinkertaisesti ole perhe!

Vierailija kirjoitti:

minäitte kirjoitti:

Ihmettelen, että miksi perhettä yhdistäisi mm. se että syötäisiin samaa aamupalaa, tehtäisiin samoja asioita. Eiköhän kaikilla ole ihan omat ruokamakutottumukset ja kiinnostukset. Minä olen perheestä, jossa oli kolme lasta, söimme kaikki erilaista aamiaista ja teimme mikä meitä kiinnosti. Pah, ikäviä tuollaiset olettamukset, että pitäisi veistää kaikki samasta puusta, jos leikitään perhettä.

Ei tarvitse samaa syödä, mutta jos ei syödä yhdessä saman pöydän ääressä, mieluusti keskustellen, ei tule niitä yhteisiä toistuvia kokemuksia jotka ovat tärkeitä perheenä elämiselle.

Mutta kun ap:n tapauksessa kyse ei ole perheestä.

Vierailija kirjoitti:

Kertoo jo äijästä ja suhteestanne kaiken oleellisen jos jyystettävä on vähintään kerran päivässä jopa siloin kun lapset mukana matkassa. Tuskin möksällä tai metsässäkään aikuisten sekstailut jä lapsilta piiloon.. Aika häpeällistä touhua teillä, eikä lasten tunteista piitata pätkääkään. Vaikea ymmärtää tällaista itsekkyyttä.

Ap pitää heitä perheenä. Jos seksiä on vain silloin, kun lapsia ei ole paikalla, niin seuraava kerta olisi sitten kuopuksen rippikoululeirin aikaan eli noin 4 v kuluttua.

Ei jumalauta mikä miesvauva. Mulle ois riittänyt se kun mies pitää käsiä korvillaan, puhumattakaan että sivuttaisi mun henkilökohtaiset murheeni. Kaikkeen paskaan sitä tietyntyyppiset naisetkin vaan sekaantuvat ja jäävät vielä roikkumaan. Anna sinä samantien monoa miesvauvalle ja jos se tulee sulle

jotain itkemään(varmasti tulee) niin pidä vaan käsiä korvilla ja lyö ovi kiinni!

Oon minäkin lähtenyt mökiltä kesken reissun pois kun alkoi kyllästyttämään mökkeily.

Eroaminen kuulostaa ainoalta järkevältä päätökseltä tossa tilanteessa. Mies hyvittelee omaa lastaan joka välissä, tapa lisää eriarvoisuutta. Ei kahdesta leiristä tule yhtä, jos aikuiset ei vedä yhtä köyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tarinasta puuttuu todennäköisesti se osa, mikä selittäisi oikeasti miehen suuttumisen ja lähtemisen... Ja näistä jutuista kuultaa todella vahvasti läpi se, että naiset valittavat aina, kun parisuhde ei etene tai sisällä heidän haluamiaan asioita. Parisuhde on kompromissi.

Jos nainen ottaa puheeksi suhteen kehittymisen on tuollainen reaktio mieheltä lapsellinen. Kädet korville, häipyminen. Tuossa ei ole puolusteltavaa. Jos jo suhteen alkuvaiheessa on tuollaista ilmennyt en voi kuin ihmetellä miksi pitää jatkaa. Tulee mieleen epätoivoinen äiti joka ei pysty saamaan puheyhteyttä murrosikäiseen. Äiti ei voi lähteä ja jättää, mutta miksi pitää aikuisen naisen hyysätä tällaista miesvauvaa?

"Suhteen kehittyminen" = nainen: haluan, että tehdään mitä minä sanon ja haluan juuri tietynlaisen parisuhteen, muuten olet p aska ja menen kirjoittamaan vauvapalstalle.

"Kädet korville, häipyminen" = mies ei kestä enää yhtään nalkuttamista, olisi vain halunnut viettää kivan mökkiloman, pojan ei tarvitse katsella tällaista touhua, hullu nainen, ei kuuntele yhtään, parempi lähteä, viimeksi homma päätyi samoin, huoh.

Voi kun miehet kertoisivat oman näkökulmansa näihin tarinoihin. Naisia tuntien, harvoin nämä tarinat pitävät ihan paikkansa... Olen naisenakin kärsinyt näistä toisten naisten hulluuksista. Saavat päähänsä jotain ja kaikkien pitää toimia heidän mielihalujensa mukaisesti, muuten on huono ystäväkin. Yritän itse olla vähemmän hullu nainen.

Sä et oo naista nähnytkään.

minäitte kirjoitti:

Ihmettelen, että miksi perhettä yhdistäisi mm. se että syötäisiin samaa aamupalaa, tehtäisiin samoja asioita. Eiköhän kaikilla ole ihan omat ruokamakutottumukset ja kiinnostukset. Minä olen perheestä, jossa oli kolme lasta, söimme kaikki erilaista aamiaista ja teimme mikä meitä kiinnosti. Pah, ikäviä tuollaiset olettamukset, että pitäisi veistää kaikki samasta puusta, jos leikitään perhettä.

Ongelmahan ei ollut se, että yksi syö eri aamupalaa, vaan se, että ei huomattu kysyä olisiko joku muukin halunnut sitä "erikoisaamupalaa" kuin tämä yksi lapsi. Tämä on aika simppeliä toisten huomioon ottamista.

Mies teki palveluksen sinulle, kun et itse tajunnut että ei tuosta mitään tule.

Olisi kyllä mukava kuulla myös toisen osapuolen näkemys asiaan. Monesti se poikkeaa aika paljon kirjoittajan versiosta.

Vaikea uskoa että olette aikuisia ihmisiä joilla vielä lapsia. Sen verran lapselliselta koko touhu kuulostaa.

Deittailin miestä, joka oli vielä jotenkin kiinni vanhassa perhe-elämässään. Tapailtiin vain kahden kesken. Hän ei olisi ikinä pystynyt kohtelemaan lapsiani kuin omiaan, eikä oikein pystynyt edes esittelemään minua lapsilleen, vaikka nämä olivat jo lähes täysi-ikäisiä. Lopulta kehotin häntä käsittelemään eronsa ja etsimään naisen, jota pystyy arvostamaan sekä puolisona että äitinä. Itse etsin uuden miesystävän, joka on paljon tasapainoisempi ja pystyy puhumaan tunteistaan.

Ehkä ap:nkin miehellä on vaikeaa päästää ketään isä-poika-suhteeseensa mukaan. Naista on helpompi kohdella vähän alempiarvoisena.

Täällä palstalla heti yllytetään eroon!😂 No Ap itse tietää haluaako jatkaa miehen kanssa, mutta naurattaa tämä palstamammojen meininki, et heti vaan eroon tommosesta.

Tosihan se kyllä on, että Suomessa vaan tollanen juntteus miehissä lisääntynyt mitä tältä palstalta lukenut stooreja ja yhä useammat päätyy eroon, mutta on se jännä seurata miten paljon näitä mörrimöykkyjä naisten kainalosta löytyy ja täällä joudutaan parisuhteen tilaa puimaan.

Yleisesti ottaen suomalaisilta ainakin miehiltä puuttuvat keskustelutaidot! Miksi helvetissä pitää olla niin juurakko, ettei pysty keskustelemaan?

Jos haluaa parisuhteen ja sitä naista painaa, niin kannattais joskus puhua ja myös pussatakkin.

Joku parisuhdekurssi nyt pystyyn, missä opetetaan hyviä vuorovaikutustaitoja sekä annetaan hyviä vinkkejä, kuinka se parisuhde saadaan kukoistamaan.

Parisuhdemarkkinoiltakin ilmeisesti vain löytyy enää tämmösiä kiukuttelevia jämämiehiä ja uusioperhekuviot vaan käyntiin..

Olisipa taas mielenkiintoista saada tähän ap:n miesystävän versio tapahtuneista. Minkälaisia asioita hän nostaisi esille. Vaikeaa on sovittaa eri perheiden lapsia yhteen ja samaan muottiin.

Ap haluaisi omanlaisensa perheonnen, jossa istutaan yhteisillä aterioilla, pelataan lautapelejä, puhutaan kohteliaasti toiselle, otetaan kaikki lapset tasapuolisesti huomioon. Elämä olisi kuin kuvaelmaa, jossa ap olisi ohjaajana, lavastajana ja juonen käsikirjoittajana. 

Elämä on ikuista oppimista, uusien käytäntöjen löytämistä, itsensä kehittämistä, suvaitsevaisuutta, mokaamista, epätäydellisyyttä jne.  Tasapuolisuus ei tarkoita tasapäistämistä, lapset ovat erilaisia, heitä tulisi kohdella rakkaudella omina yksilöinään. Pääasia on että kaikki huomioidaan sopivalla tavalla.

Ehkäpä ap:n malliin sopii tällähetkellä olla vain omien lastensa kanssa, käydä läpi omia kipukohtiaan ja kasvaa aikuisemmaksi.

Alkuperäinen kirjoitti:

 

Mies ei selvästikään siedä elämässä vastaan tulevia vaikeuksia. Hän katseli kihlasormuksia vielä viime vuoden alkupuolella mutta käänsi selkänsä minulle, kun minulla oli suuria henkilökohtaisia murheita. Tuntuu, etten enää kelvannut hänelle ja hän ei pitänyt juuri yhteyttä minuun. En tiedä, kaikki on kovin sekavaa. Ja tarkennampa vielä senkin, emme asu yhdessä ja kun näemme, meillä on seksiä tuo mainitsemani määrä. Tosin loukkaahan sekin, että hän tulee luokseni useimmiten vain "yökylään", päivät touhuaa omiaan.

Tuo kappale sai minut todella surulliseksi. Tällaiset asiat mainitsevat minulle todella paljon.

Erosin ex-miehestä juuri sen vuoksi, että miten hän käyttäytyi kriisin aikana. Ei minkäänlaista tukea tullut. Toki oli ongelmia aiemmin, mutta se oli viimeinen pisara.

Kun tutustuin nykyiseen mieheen, pari vuotta sen jälkeen äitini kuoli. Mies lohdutti minua, ja tuntui, että hän ymmärsi, vaikka hänen omat vanhemmat olivat silloin vielä elossa.

Mies, joka lähtee heti ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen, niin kuin ap.n mies lähti mökiltä pois, ei ole pitämisen arvoinen. Ajattelepa, jos vaikka sairastuisit vakavasti, niin mies juoksisi karkuun häntä koipien alla.

Ei jatkoon!

Mun esimies (tai nainen oikeastaan on just tuollainen): On kovasti bilettämässä ja järjestämässä juhlia, jos joku täyttää vuosia. Mutta jos on kuolemantapauksia perheessä, niin ei ikinä tule minkäänlaista lohdutusta. Lakaisee ikävät asiat maton alle.

Joko AP ja hänen miesystävänsä eivät ole sopivia toisilleen, tai AP haluaa edetä suhteessa nopeammin kuin mies, tai alueille, jotka mies haluaa pitää erillisinä.

Neuvoksi AP:lle annan: Jos jatkatte suhdetta, pitäkää perheenne omina yksikköinä, niin kauan, kun teillä on alaikäisiä lapsia.

Jota parisuhde toimisi, molemmilla osapuolilla pitää olla yhteneväinen näkemys siitä, mitä se parisuhde pitää sisällään. Teillä sitä yhteisymmärrystä ei selvästikään ole. Miehesi mielestä parisuhteeseen kuuluu sinä ja hän. Sinun mielestäsi taas sinä, hän, sinun perhe ja hänen perhe. Kumpikaan vaihtoehto ei ole yksikäsitteisesti väärä, mutta kun näkemyksenne ovat hyvinkin kaukana toisistaan, homma ei toimi.

Vierailija kirjoitti:

Alkuperäinen kirjoitti:

Avaan asiaa vielä, kun se niin monia kaivelee. Minun lapsistani lähes kaikki ovat jo teini/esiteini-iässä yhtä lukuun ottamatta, joka on miesystäväni 11-vuotiasta poikaa nuorempi. Miesystäväni olen tuntenut jo 22 vuotta, aina meillä on ollut kipinää mutta elämä on vienyt eri suuntiin. Vasta nyt meille tarjoutui mahdollisuus parisuhteeseen. Mies on luonteeltaan ihmisiä karttava, asuu maalla ja rakastaa mökkielämää, hänen poikansa samoin. Yhteinen päätöksemme oli mökkeillä juhannuksesta seuraavan viikon sunnuntaille.

Minusta yhteistä lomaa ei päätetä noin vain yhden ihmisen päähänpistosta. Olimme tavaroidemme kanssa myös hieman riippuvaisia miehen pakettiauton kuljetustilasta. Minulla oli auto täynnä, omien lasteni lisäksi mukana oli vanhimman lapseni poikaystävä.

Mies on aina ollut lapsirakas ja nauttinut myös minun lasteni seurasta. Ilmeisesti jokin on nyt muuttunut. Miehellä on sairaalloinen tarve täyttää poikansa toiveet, ehkä hyvittää siten eroaan lapselle pojan äidistä, en tiedä. Kun poika keksii haluta apple watchin, lähtivät ostamaan sen heti seuraavan aamuna, samoin tietokoneet ja sähköpotkulaudat. No, asiahan ei minulle kuulu, mutta pojan käytöksestä huomaa, että on tottunut saamaan kaiken eikä hän jaa mitään muille. Myös mieheni tuntuu olevan pakko antaa pojalle aina kaikki, mitä keksii pyytää.

Miesystäväni pojalla oli valtavat määrät herkkuja matkassa, minä hankin kaikille yhteiset. Hänelle tarjottiin joka aamu erikoisaamiainen, jonka olivat hankkineet, muut tyytyivät ns. normaaliin leipään ja muroihin. Minusta olisi tärkeää, että edes yhteisellä lomalla olisi samanlainen linjaus lasten suhteen ja kaikki saisivat tuntea olevansa tasavertaisia.

Minä toivoin vain, että yhteinen mökkiloma olisi sisältänyt yhteistä tekemistä, kävimme lähikylillä, torilla, kaupassa, mutta mies halusi kulkea poikansa kanssa ja minä sitten kuljin yksin lasteni kanssa.

Mies ei siedä asioista keskustelua, siksi kai olen tässä edelleen ja ihmettelen, tuleeko meillä koskaan olemaan mitään yhteistä. Ei ole helppoa päästää irti, kun tunteita on salaa ollut jo kauan ennen yhdessäoloamme.

Mies ei selvästikään siedä elämässä vastaan tulevia vaikeuksia. Hän katseli kihlasormuksia vielä viime vuoden alkupuolella mutta käänsi selkänsä minulle, kun minulla oli suuria henkilökohtaisia murheita. Tuntuu, etten enää kelvannut hänelle ja hän ei pitänyt juuri yhteyttä minuun. En tiedä, kaikki on kovin sekavaa. Ja tarkennampa vielä senkin, emme asu yhdessä ja kun näemme, meillä on seksiä tuo mainitsemani määrä. Tosin loukkaahan sekin, että hän tulee luokseni useimmiten vain "yökylään", päivät touhuaa omiaan.

Tästä jää sellainen olo, että sinusta mies kasvattaa lastaan väärin. Et puutu, mutta ehkä sinusta aistii sen, ettet hyväksy. Minulla on vähän sama tilanne. Mies ei oikein hyväksy minun tapaani kasvattaa lastani. Tosin hän itse huomaamattaan tekee samaa omille lapsilleen, mutta kun eivät asu meillä niin ei sitä itse edes älyä. Lomat on ihan painajaisia. Minä en jaksaisi yhtään tuollaista, että kaikkien pitää syödä samoja eväitä ja tehdä samoja juttuja. En ymmärrä,mikä vaikeus siinä on, jos itse ovat ne pojan eväät hommanneet? Ei se hänen lapsensa välttämättä tykkää samoista ruuista kuin sinun lapset. Miksi hänen tarvitsee niitä.syödä monta viikkoa? Ja teettekö vain mitä sinä haluat? Pitääkö heidän sopeutua sinun juttuihin? Jos poika tykkää uida ja kalastaa, niin eikö hän sitten saisi sitä isänsä kanssa tehdä? Mutta tuollainen epäkypsä poistuminen ei kyllä hyvää lupaa. En kyllä lähtisi perään kyselee, elelisin ihan lasteni kanssa ilman tuollaista miestä.

Olen huomannut että uusperhekuvioissa tulee aina vastaan samat ongelmat. Joko uusi ihminen alkaa sinulle opettaa miten sinun pitäisi lastasi hoitaa ja kasvattaa, tai sitten jos kumpikin huolehtii omat naperonsa niin tulee eri sääntöjä eri lapsille ja sekin aiheuttaa kitkaa. En oikein tiedä miten tuon saisi toimimaan.