Lue keskustelun säännöt.
Anoppi kinuaa lasta hoitoon - Meidän pitäisi lähteä pois miehen..
28.06.2020 |
Kaipailisin vertaistukea tilanteeseen..
Meillä on vuoden ikäinen lapsi ja anoppini on kinunut synnytyslaitokselta lähtien, että haluaa hoitaa lastamme. Kun lapsemme oli 2kk niin anoppi olisi halunnut yökylään lapsen ja meni oudoksi, kun sanoin, että ei käy.
Nyt anoppi on taas alkanut käskyttämään, että meidän pitäisi mieheni kanssa lähteä, että saadaan muka kahdenkeskeistä aikaa miehen kanssa. Oikeastihan syy, miksi hän haluaa meidän pois lapsen luota on se, että hän haluaa hoitaa lasta yksin.
Mä en itse pidä siitä, että käskytetään eikä kysytä edes, että ” haluaisitteko mennä” tai ” saisinko hoitoon” .
Onko tuo teidän mielestä loukkaavaa, että ajetaan vanhemmat pois kotoa, että päästään lapsen lapsensa kanssa olemaan kahdestaan? Onko kenellekään sattunut vastaavaa? En haluaisi olla tyly, mutta en tiedä haluanko antaa lasta hälle hoitoon. Asia olisi eri, jos hän aidosti haluaisi auttaa, mutta tuo, että halutaan hoitaa yksin lasta ja käskytetään pois on erikoista.
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi antoi oikein lapulle kirjoitettuna nimen, joka lapselle PITÄÄ antaa. Sanoimme, että olemme jo päättäneet hänen nimensä. Anoppi ei tullut sitten edes ristiäisiin.
Me ei kerrottu nimeä, ja tämä oli paha. Kun ristiäisissä selvisi, että lapsen toinen nimi tulee minulle tärkeältä isovanhemmalta, niin sehän oli vielä pahempi. Myös etunimi oli huono ja miksi miehen toinen nimi ei kelvannut lapselle? Tätä kysyttiin minulta, mies itse inhoaa toista nimeään, eikä halunnut sitä taakkaa lapselleen. Toinen lapsi sitten saikin toisen nimensä miehen isältä, ja tämäkin oli väärin. (anoppi eronnut apesta aikoja sitten). Miksi, oi MIKSI hänen suvustaan ei huolittu nimiä meidän lapsille. Mikä vääryys!
Mun anoppi oli salaa toivonut, että lapsellemme tulee hänen äitinsä nimi. Emme edes tienneet tästä toiveesta. Kun nimi tuli minun suvun puolelta (ja oli itseasiassa miehen ehdotus), niin anoppi vetäytyi ristiäisissä itkemään toiseen huoneeseen nimen kuultuaan.
On vaikeaa ymmärtää, kuinka aikuinen ihminen voi olla niin lapsellinen ja itsekäs.
Naiset usein ovat. Ei täällä apeista paljon valiteta muissakaan ketjuissa.
Appi ei elämäämme haudan takaa puutu.
Eikä meidän.
Kaikkien apet on kuollut, sehän on tilastollinen fakta että naiset elää pidempään.
En tiedä ketään jolla appi olisi ollut elossa lasten synnyttyä joten ihmekös ei kukaan valita.No en puhunutkaan muusta kuin omasta tilanteesta. Muiden appi-suhteisiin en ota kantaa.
Tosi paljon olet aloittanut ketjuja.
Olenko? Muistaakseni yhden liittyen liittyen lasten polkupyöriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi antoi oikein lapulle kirjoitettuna nimen, joka lapselle PITÄÄ antaa. Sanoimme, että olemme jo päättäneet hänen nimensä. Anoppi ei tullut sitten edes ristiäisiin.
Me ei kerrottu nimeä, ja tämä oli paha. Kun ristiäisissä selvisi, että lapsen toinen nimi tulee minulle tärkeältä isovanhemmalta, niin sehän oli vielä pahempi. Myös etunimi oli huono ja miksi miehen toinen nimi ei kelvannut lapselle? Tätä kysyttiin minulta, mies itse inhoaa toista nimeään, eikä halunnut sitä taakkaa lapselleen. Toinen lapsi sitten saikin toisen nimensä miehen isältä, ja tämäkin oli väärin. (anoppi eronnut apesta aikoja sitten). Miksi, oi MIKSI hänen suvustaan ei huolittu nimiä meidän lapsille. Mikä vääryys!
Mun anoppi oli salaa toivonut, että lapsellemme tulee hänen äitinsä nimi. Emme edes tienneet tästä toiveesta. Kun nimi tuli minun suvun puolelta (ja oli itseasiassa miehen ehdotus), niin anoppi vetäytyi ristiäisissä itkemään toiseen huoneeseen nimen kuultuaan.
On vaikeaa ymmärtää, kuinka aikuinen ihminen voi olla niin lapsellinen ja itsekäs.
Naiset usein ovat. Ei täällä apeista paljon valiteta muissakaan ketjuissa.
Appi ei elämäämme haudan takaa puutu.
Eikä meidän.
Kaikkien apet on kuollut, sehän on tilastollinen fakta että naiset elää pidempään.
En tiedä ketään jolla appi olisi ollut elossa lasten synnyttyä joten ihmekös ei kukaan valita.No en puhunutkaan muusta kuin omasta tilanteesta. Muiden appi-suhteisiin en ota kantaa.
Tosi paljon olet aloittanut ketjuja.
Olenko? Muistaakseni yhden liittyen liittyen lasten polkupyöriin.
No ainakin sen perusteella että vastauksesi oli relevantti kommenttiini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte yökylään asti antaa, mutta käytte miehen kanssa vaikka leffassa tai syömässä.
Olen sitä mieltä, että isovanhemmat jotka haluavat tutustua lapseen kannattaa ehdottomasti sisällyttää mukaan lapsen elämään ja antaa heille siihen mahdollisuus. Antaa heille lasta hoitoon ja miten he haluavatkaan osallistua, siitä se suhde kehittyy.
Ei tietenkään pidä antaa kävellä yli tms. , mutta teidän tyly kohtelu voi vieraannuttaa isovanhemman lapsesta ja luontevaa isovanhempi - lapsenlapsisuhdetta ei pääse syntymään.
Eli käykää nyt vaikka parin tunnin kävelyllä.
Mitä ihmettä tämä tällainen on, että ulkopuolelta tullaan sanekemaan kahden aikuisen ajankäyttöä?
Jos se anoppi nyt on ihan tolkun ihminen niin miksi lasta ei voi hänen seuraansa jättää edes pariksi tunniksi? Ihan periaatteessa vaan pitää vastustaa vaikkei mitään syytä ole?
En kyllä ymmärrä. Yleensä täällä valitetaan sitä, ettei kukaan auta, ei ole omaa aikaa, ei jaksa enää ja sitten toisaalta kun apua tarjotaan niin sitä ei sitten tarvitakaan.
Kysehän on siitä, että miksi oma 1-vuotias pitää jättää yhtään kenellekään hoitoon edes minuutiksi, jos syystä tai toisesta ei halua? Ei sillä syyllä ole mitään merkitystä, miksi ei halua jättää.
Kyllä sitä lasta saa hoitoon viedä sydämen kyllyydestä kun päivähoitorumba alkaa. Tuossa vaiheessa pitää nauttia lapsen kanssa olosta eikä todellakaan jättää lasta yhtään kenellekään jolle syystä tai toisesta se lapsi ahdistaa jättää. Sitten kun jättää lapsen hoitoon, niin sellaiselle ihmiselle jolle kokee hyväksi jättää.
Mitä tulee ketjun parisuhdepuheisiin niin parhaiten pärjäävät ne parisuhteet lapsiperheissä, jossa hoitovastuu ja arki jaetaan niin ettei kumpikaan kuormitu. Hoitoapu on silloin hyvä ekstra, kun on sellainen hoitaja johon molemmat vanhemmat luottavat. Olen jo mummoikäinen itse, ja kokemusta kyllä löytyy! Nämä jotka viikonloput viettävät ilman lapsiaan eroavat helpoiten, kun eivät kasva yhteen siihen vastuunottoon.
Parisuhteet eivät kaadu lastenhoitajan puutteeseen vaan kyvyttömyyteen toimia tiiminä ja yhdessä miettiä miten molemmat jaksavat parhaiten. Tarvittaessa tämä tarkoittaa sitä, että molemmat antavat toiselle omaa aikaa ja yhdessä säästetään rahaa että saadaan vaikka kerran kuussa lastenvahti jos ei ole sukulaisia tai ystäviä apuna. Tasan tarkkaan AP:n parisuhde ei tule siihen kaatumaan, että hän ei jätä vastentahtoisena lastaan hoitoon sellaiselle ihmiselle jolle ei lasta halua luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte yökylään asti antaa, mutta käytte miehen kanssa vaikka leffassa tai syömässä.
Olen sitä mieltä, että isovanhemmat jotka haluavat tutustua lapseen kannattaa ehdottomasti sisällyttää mukaan lapsen elämään ja antaa heille siihen mahdollisuus. Antaa heille lasta hoitoon ja miten he haluavatkaan osallistua, siitä se suhde kehittyy.
Ei tietenkään pidä antaa kävellä yli tms. , mutta teidän tyly kohtelu voi vieraannuttaa isovanhemman lapsesta ja luontevaa isovanhempi - lapsenlapsisuhdetta ei pääse syntymään.
Eli käykää nyt vaikka parin tunnin kävelyllä.
Mitä ihmettä tämä tällainen on, että ulkopuolelta tullaan sanekemaan kahden aikuisen ajankäyttöä?
Jos se anoppi nyt on ihan tolkun ihminen niin miksi lasta ei voi hänen seuraansa jättää edes pariksi tunniksi? Ihan periaatteessa vaan pitää vastustaa vaikkei mitään syytä ole?
En kyllä ymmärrä. Yleensä täällä valitetaan sitä, ettei kukaan auta, ei ole omaa aikaa, ei jaksa enää ja sitten toisaalta kun apua tarjotaan niin sitä ei sitten tarvitakaan.
Eipä vaikuta tolkun ihmiseltä.
Ja miksi sen just anoppi pitää olla ”apuna”? Ja miksei anoppi voi seurustella koko perheen kanssa???
No eipä tuo anoppi nyt näillä tiedoilla kovin kamalalta vaikuttanut.
Eihän sen nimenomaan anopin tarvi olla apuna, mutta yleensä kai isovanhemmat ovat niitä, jotka eniten lastenhoidossa auttavat. Eikö sitä iloa voi isovanhemmille suoda edes pariksi tunniksi, jos sitä toivotaan?
Ehtiihän sitä perheenkin kanssa seurustelemaan, vaikka isovanhempi joskus olisi myös kaksistaan lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte yökylään asti antaa, mutta käytte miehen kanssa vaikka leffassa tai syömässä.
Olen sitä mieltä, että isovanhemmat jotka haluavat tutustua lapseen kannattaa ehdottomasti sisällyttää mukaan lapsen elämään ja antaa heille siihen mahdollisuus. Antaa heille lasta hoitoon ja miten he haluavatkaan osallistua, siitä se suhde kehittyy.
Ei tietenkään pidä antaa kävellä yli tms. , mutta teidän tyly kohtelu voi vieraannuttaa isovanhemman lapsesta ja luontevaa isovanhempi - lapsenlapsisuhdetta ei pääse syntymään.
Eli käykää nyt vaikka parin tunnin kävelyllä.
Mitä ihmettä tämä tällainen on, että ulkopuolelta tullaan sanekemaan kahden aikuisen ajankäyttöä?
Jos se anoppi nyt on ihan tolkun ihminen niin miksi lasta ei voi hänen seuraansa jättää edes pariksi tunniksi? Ihan periaatteessa vaan pitää vastustaa vaikkei mitään syytä ole?
En kyllä ymmärrä. Yleensä täällä valitetaan sitä, ettei kukaan auta, ei ole omaa aikaa, ei jaksa enää ja sitten toisaalta kun apua tarjotaan niin sitä ei sitten tarvitakaan.
Kysehän on siitä, että miksi oma 1-vuotias pitää jättää yhtään kenellekään hoitoon edes minuutiksi, jos syystä tai toisesta ei halua? Ei sillä syyllä ole mitään merkitystä, miksi ei halua jättää.
Kyllä sitä lasta saa hoitoon viedä sydämen kyllyydestä kun päivähoitorumba alkaa. Tuossa vaiheessa pitää nauttia lapsen kanssa olosta eikä todellakaan jättää lasta yhtään kenellekään jolle syystä tai toisesta se lapsi ahdistaa jättää. Sitten kun jättää lapsen hoitoon, niin sellaiselle ihmiselle jolle kokee hyväksi jättää.
Mitä tulee ketjun parisuhdepuheisiin niin parhaiten pärjäävät ne parisuhteet lapsiperheissä, jossa hoitovastuu ja arki jaetaan niin ettei kumpikaan kuormitu. Hoitoapu on silloin hyvä ekstra, kun on sellainen hoitaja johon molemmat vanhemmat luottavat. Olen jo mummoikäinen itse, ja kokemusta kyllä löytyy! Nämä jotka viikonloput viettävät ilman lapsiaan eroavat helpoiten, kun eivät kasva yhteen siihen vastuunottoon.
Parisuhteet eivät kaadu lastenhoitajan puutteeseen vaan kyvyttömyyteen toimia tiiminä ja yhdessä miettiä miten molemmat jaksavat parhaiten. Tarvittaessa tämä tarkoittaa sitä, että molemmat antavat toiselle omaa aikaa ja yhdessä säästetään rahaa että saadaan vaikka kerran kuussa lastenvahti jos ei ole sukulaisia tai ystäviä apuna. Tasan tarkkaan AP:n parisuhde ei tule siihen kaatumaan, että hän ei jätä vastentahtoisena lastaan hoitoon sellaiselle ihmiselle jolle ei lasta halua luottaa.
Olet toki ihan oikeassa, mutta toimiiko tämä myös toiseen suuntaan eli jos mies sanoo, että minä en luota lasta sinun äitisi huomaan pariksi tunniksi hoitoon niin onko se myös ok? Jostain syystä ne anopit on aina niitä mielisairaita, joiden huostaan lasta ei uskalla jättää hetkeksikään. Ei se voi olla mitenkään mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte yökylään asti antaa, mutta käytte miehen kanssa vaikka leffassa tai syömässä.
Olen sitä mieltä, että isovanhemmat jotka haluavat tutustua lapseen kannattaa ehdottomasti sisällyttää mukaan lapsen elämään ja antaa heille siihen mahdollisuus. Antaa heille lasta hoitoon ja miten he haluavatkaan osallistua, siitä se suhde kehittyy.
Ei tietenkään pidä antaa kävellä yli tms. , mutta teidän tyly kohtelu voi vieraannuttaa isovanhemman lapsesta ja luontevaa isovanhempi - lapsenlapsisuhdetta ei pääse syntymään.
Eli käykää nyt vaikka parin tunnin kävelyllä.
Mitä ihmettä tämä tällainen on, että ulkopuolelta tullaan sanekemaan kahden aikuisen ajankäyttöä?
Jos se anoppi nyt on ihan tolkun ihminen niin miksi lasta ei voi hänen seuraansa jättää edes pariksi tunniksi? Ihan periaatteessa vaan pitää vastustaa vaikkei mitään syytä ole?
En kyllä ymmärrä. Yleensä täällä valitetaan sitä, ettei kukaan auta, ei ole omaa aikaa, ei jaksa enää ja sitten toisaalta kun apua tarjotaan niin sitä ei sitten tarvitakaan.
Kysehän on siitä, että miksi oma 1-vuotias pitää jättää yhtään kenellekään hoitoon edes minuutiksi, jos syystä tai toisesta ei halua? Ei sillä syyllä ole mitään merkitystä, miksi ei halua jättää.
Kyllä sitä lasta saa hoitoon viedä sydämen kyllyydestä kun päivähoitorumba alkaa. Tuossa vaiheessa pitää nauttia lapsen kanssa olosta eikä todellakaan jättää lasta yhtään kenellekään jolle syystä tai toisesta se lapsi ahdistaa jättää. Sitten kun jättää lapsen hoitoon, niin sellaiselle ihmiselle jolle kokee hyväksi jättää.
Mitä tulee ketjun parisuhdepuheisiin niin parhaiten pärjäävät ne parisuhteet lapsiperheissä, jossa hoitovastuu ja arki jaetaan niin ettei kumpikaan kuormitu. Hoitoapu on silloin hyvä ekstra, kun on sellainen hoitaja johon molemmat vanhemmat luottavat. Olen jo mummoikäinen itse, ja kokemusta kyllä löytyy! Nämä jotka viikonloput viettävät ilman lapsiaan eroavat helpoiten, kun eivät kasva yhteen siihen vastuunottoon.
Parisuhteet eivät kaadu lastenhoitajan puutteeseen vaan kyvyttömyyteen toimia tiiminä ja yhdessä miettiä miten molemmat jaksavat parhaiten. Tarvittaessa tämä tarkoittaa sitä, että molemmat antavat toiselle omaa aikaa ja yhdessä säästetään rahaa että saadaan vaikka kerran kuussa lastenvahti jos ei ole sukulaisia tai ystäviä apuna. Tasan tarkkaan AP:n parisuhde ei tule siihen kaatumaan, että hän ei jätä vastentahtoisena lastaan hoitoon sellaiselle ihmiselle jolle ei lasta halua luottaa.
Olet toki ihan oikeassa, mutta toimiiko tämä myös toiseen suuntaan eli jos mies sanoo, että minä en luota lasta sinun äitisi huomaan pariksi tunniksi hoitoon niin onko se myös ok? Jostain syystä ne anopit on aina niitä mielisairaita, joiden huostaan lasta ei uskalla jättää hetkeksikään. Ei se voi olla mitenkään mahdollista.
Tietysti toimii. Esim. minun mies ei halua siskoni hoitavan lastamme. Sitten ei hoida. Ei siihen kukaan kuole, ettei siskoni hoida lastamme.
Lapsen vanhemmat päättävät yhdessä kuka hoitaa lasta ja milloin hoitaa. Tämähän on hirveän yksinkertaista lopulta.
Eikä lähellekään kaikille isovanhemmat ole suurin lastenhoitoapu. Suurin osa ihmisistä asuu kaukana vanhemmistaan, ja heitä nähdään enimmäkseen koko perheen kesken ja varmasti välillä myös hoitoapua otetaan vastaan. Mutta lähellekään kaikilla tilanne ei ole sellainen, että isovanhemmilta edes saa apua. Ainakin omassa lähipiirissä ihmiset saavat apua eniten sisaruksiltaan ja monilla on palkattu lastenhoitaja tarvittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte yökylään asti antaa, mutta käytte miehen kanssa vaikka leffassa tai syömässä.
Olen sitä mieltä, että isovanhemmat jotka haluavat tutustua lapseen kannattaa ehdottomasti sisällyttää mukaan lapsen elämään ja antaa heille siihen mahdollisuus. Antaa heille lasta hoitoon ja miten he haluavatkaan osallistua, siitä se suhde kehittyy.
Ei tietenkään pidä antaa kävellä yli tms. , mutta teidän tyly kohtelu voi vieraannuttaa isovanhemman lapsesta ja luontevaa isovanhempi - lapsenlapsisuhdetta ei pääse syntymään.
Eli käykää nyt vaikka parin tunnin kävelyllä.
Mitä ihmettä tämä tällainen on, että ulkopuolelta tullaan sanekemaan kahden aikuisen ajankäyttöä?
Jos se anoppi nyt on ihan tolkun ihminen niin miksi lasta ei voi hänen seuraansa jättää edes pariksi tunniksi? Ihan periaatteessa vaan pitää vastustaa vaikkei mitään syytä ole?
En kyllä ymmärrä. Yleensä täällä valitetaan sitä, ettei kukaan auta, ei ole omaa aikaa, ei jaksa enää ja sitten toisaalta kun apua tarjotaan niin sitä ei sitten tarvitakaan.
Eipä vaikuta tolkun ihmiseltä.
Ja miksi sen just anoppi pitää olla ”apuna”? Ja miksei anoppi voi seurustella koko perheen kanssa???
No eipä tuo anoppi nyt näillä tiedoilla kovin kamalalta vaikuttanut.
Eihän sen nimenomaan anopin tarvi olla apuna, mutta yleensä kai isovanhemmat ovat niitä, jotka eniten lastenhoidossa auttavat. Eikö sitä iloa voi isovanhemmille suoda edes pariksi tunniksi, jos sitä toivotaan?
Ehtiihän sitä perheenkin kanssa seurustelemaan, vaikka isovanhempi joskus olisi myös kaksistaan lapsen kanssa.
Kyllä ne ilot lastenhoidosta pitää repiä silloin kun itsellä on pieniä lapsia. Näin se vaan on. Elämässä tulee vastaan vaikka ja mitä. Voit jäädä lapsenlapsettomaksi, voit sairastua, puoliso voi sairastua, lapsi voi muuttaa toiselle puolen maapalloa (kuten minun lapsi).
Kirjoituksestasi tulee käsitys, että isovanhempi ei voi olla iloinen ja onnellinen jos ei saa hoitaa lapsenlapsia. Tämä ei ole totta. Onni tulee sisältä, ja aina elämässä on ulkopuolisia tekijöitä, jotka vaikeuttavat asioita mitä haluaisi tehdä.
Ymmärrät tämän sitten minun iässäni. Osa kyllä selvästi vanhetessaan katkeroituu ja syyttä vanhana muita epäonnestaan. Ei kannata lähteä sille tielle. Ketään ihmistä ympärillä ei voi kontrolloida.
Jos itselle on tärkeää lasten hoivaaminen, niin sitten kannattaa niitä lapsi tehdä itse aikanaan niin ettei jää kaduttamaan ettei saanut hoivata riittävästi. Ja monethan joutuvat kärsimään lapsettomuudestakin, siihen verrattuna se ettei saa hoitaa lapsenlasta ei ole mitään.
T. Mummo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte yökylään asti antaa, mutta käytte miehen kanssa vaikka leffassa tai syömässä.
Olen sitä mieltä, että isovanhemmat jotka haluavat tutustua lapseen kannattaa ehdottomasti sisällyttää mukaan lapsen elämään ja antaa heille siihen mahdollisuus. Antaa heille lasta hoitoon ja miten he haluavatkaan osallistua, siitä se suhde kehittyy.
Ei tietenkään pidä antaa kävellä yli tms. , mutta teidän tyly kohtelu voi vieraannuttaa isovanhemman lapsesta ja luontevaa isovanhempi - lapsenlapsisuhdetta ei pääse syntymään.
Eli käykää nyt vaikka parin tunnin kävelyllä.
Mitä ihmettä tämä tällainen on, että ulkopuolelta tullaan sanekemaan kahden aikuisen ajankäyttöä?
Jos se anoppi nyt on ihan tolkun ihminen niin miksi lasta ei voi hänen seuraansa jättää edes pariksi tunniksi? Ihan periaatteessa vaan pitää vastustaa vaikkei mitään syytä ole?
En kyllä ymmärrä. Yleensä täällä valitetaan sitä, ettei kukaan auta, ei ole omaa aikaa, ei jaksa enää ja sitten toisaalta kun apua tarjotaan niin sitä ei sitten tarvitakaan.
Kysehän on siitä, että miksi oma 1-vuotias pitää jättää yhtään kenellekään hoitoon edes minuutiksi, jos syystä tai toisesta ei halua? Ei sillä syyllä ole mitään merkitystä, miksi ei halua jättää.
Kyllä sitä lasta saa hoitoon viedä sydämen kyllyydestä kun päivähoitorumba alkaa. Tuossa vaiheessa pitää nauttia lapsen kanssa olosta eikä todellakaan jättää lasta yhtään kenellekään jolle syystä tai toisesta se lapsi ahdistaa jättää. Sitten kun jättää lapsen hoitoon, niin sellaiselle ihmiselle jolle kokee hyväksi jättää.
Mitä tulee ketjun parisuhdepuheisiin niin parhaiten pärjäävät ne parisuhteet lapsiperheissä, jossa hoitovastuu ja arki jaetaan niin ettei kumpikaan kuormitu. Hoitoapu on silloin hyvä ekstra, kun on sellainen hoitaja johon molemmat vanhemmat luottavat. Olen jo mummoikäinen itse, ja kokemusta kyllä löytyy! Nämä jotka viikonloput viettävät ilman lapsiaan eroavat helpoiten, kun eivät kasva yhteen siihen vastuunottoon.
Parisuhteet eivät kaadu lastenhoitajan puutteeseen vaan kyvyttömyyteen toimia tiiminä ja yhdessä miettiä miten molemmat jaksavat parhaiten. Tarvittaessa tämä tarkoittaa sitä, että molemmat antavat toiselle omaa aikaa ja yhdessä säästetään rahaa että saadaan vaikka kerran kuussa lastenvahti jos ei ole sukulaisia tai ystäviä apuna. Tasan tarkkaan AP:n parisuhde ei tule siihen kaatumaan, että hän ei jätä vastentahtoisena lastaan hoitoon sellaiselle ihmiselle jolle ei lasta halua luottaa.
Olet toki ihan oikeassa, mutta toimiiko tämä myös toiseen suuntaan eli jos mies sanoo, että minä en luota lasta sinun äitisi huomaan pariksi tunniksi hoitoon niin onko se myös ok? Jostain syystä ne anopit on aina niitä mielisairaita, joiden huostaan lasta ei uskalla jättää hetkeksikään. Ei se voi olla mitenkään mahdollista.
Kertoisitko mikä tekstissäni viittasi siihen, ettei tämä toimisi myös niin päin? Hyvässä parisuhteessa päätetään yhdessä tällaisista asioista, ja otetaan huomioon molempien mielipiteet. Jos näin ei käy, niin lopulta se on pariskunnan itsensä ongelma, ei muiden lähipiirin ihmisten.
T. Lainaamasi mummoikäinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte yökylään asti antaa, mutta käytte miehen kanssa vaikka leffassa tai syömässä.
Olen sitä mieltä, että isovanhemmat jotka haluavat tutustua lapseen kannattaa ehdottomasti sisällyttää mukaan lapsen elämään ja antaa heille siihen mahdollisuus. Antaa heille lasta hoitoon ja miten he haluavatkaan osallistua, siitä se suhde kehittyy.
Ei tietenkään pidä antaa kävellä yli tms. , mutta teidän tyly kohtelu voi vieraannuttaa isovanhemman lapsesta ja luontevaa isovanhempi - lapsenlapsisuhdetta ei pääse syntymään.
Eli käykää nyt vaikka parin tunnin kävelyllä.
Mitä ihmettä tämä tällainen on, että ulkopuolelta tullaan sanekemaan kahden aikuisen ajankäyttöä?
Jos se anoppi nyt on ihan tolkun ihminen niin miksi lasta ei voi hänen seuraansa jättää edes pariksi tunniksi? Ihan periaatteessa vaan pitää vastustaa vaikkei mitään syytä ole?
En kyllä ymmärrä. Yleensä täällä valitetaan sitä, ettei kukaan auta, ei ole omaa aikaa, ei jaksa enää ja sitten toisaalta kun apua tarjotaan niin sitä ei sitten tarvitakaan.
Kysehän on siitä, että miksi oma 1-vuotias pitää jättää yhtään kenellekään hoitoon edes minuutiksi, jos syystä tai toisesta ei halua? Ei sillä syyllä ole mitään merkitystä, miksi ei halua jättää.
Kyllä sitä lasta saa hoitoon viedä sydämen kyllyydestä kun päivähoitorumba alkaa. Tuossa vaiheessa pitää nauttia lapsen kanssa olosta eikä todellakaan jättää lasta yhtään kenellekään jolle syystä tai toisesta se lapsi ahdistaa jättää. Sitten kun jättää lapsen hoitoon, niin sellaiselle ihmiselle jolle kokee hyväksi jättää.
Mitä tulee ketjun parisuhdepuheisiin niin parhaiten pärjäävät ne parisuhteet lapsiperheissä, jossa hoitovastuu ja arki jaetaan niin ettei kumpikaan kuormitu. Hoitoapu on silloin hyvä ekstra, kun on sellainen hoitaja johon molemmat vanhemmat luottavat. Olen jo mummoikäinen itse, ja kokemusta kyllä löytyy! Nämä jotka viikonloput viettävät ilman lapsiaan eroavat helpoiten, kun eivät kasva yhteen siihen vastuunottoon.
Parisuhteet eivät kaadu lastenhoitajan puutteeseen vaan kyvyttömyyteen toimia tiiminä ja yhdessä miettiä miten molemmat jaksavat parhaiten. Tarvittaessa tämä tarkoittaa sitä, että molemmat antavat toiselle omaa aikaa ja yhdessä säästetään rahaa että saadaan vaikka kerran kuussa lastenvahti jos ei ole sukulaisia tai ystäviä apuna. Tasan tarkkaan AP:n parisuhde ei tule siihen kaatumaan, että hän ei jätä vastentahtoisena lastaan hoitoon sellaiselle ihmiselle jolle ei lasta halua luottaa.
Olet toki ihan oikeassa, mutta toimiiko tämä myös toiseen suuntaan eli jos mies sanoo, että minä en luota lasta sinun äitisi huomaan pariksi tunniksi hoitoon niin onko se myös ok? Jostain syystä ne anopit on aina niitä mielisairaita, joiden huostaan lasta ei uskalla jättää hetkeksikään. Ei se voi olla mitenkään mahdollista.
Jos mun äiti olisi samanlainen persoonallisuushäiriöinen maailman napa kuin anoppi, niin edes minä en antaisi lapsiani hänelle hoitoon. Anoppini on mokannut annetut tilaisuutensa, luottamusta ei ole. Mieheni sisko kyllä saa hoitaa (koska on luotettava), eli ei tässä mistään ristiretkestä miehen sukulaisia vastaan ole kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä itsekin huomannut että anopilla on todennäköisemmin jonkin sortin persoonallisuushäiriö/kontrollin tarve/narsismi/mt ongelma ym jos hän on lapsen isän äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte yökylään asti antaa, mutta käytte miehen kanssa vaikka leffassa tai syömässä.
Olen sitä mieltä, että isovanhemmat jotka haluavat tutustua lapseen kannattaa ehdottomasti sisällyttää mukaan lapsen elämään ja antaa heille siihen mahdollisuus. Antaa heille lasta hoitoon ja miten he haluavatkaan osallistua, siitä se suhde kehittyy.
Ei tietenkään pidä antaa kävellä yli tms. , mutta teidän tyly kohtelu voi vieraannuttaa isovanhemman lapsesta ja luontevaa isovanhempi - lapsenlapsisuhdetta ei pääse syntymään.
Eli käykää nyt vaikka parin tunnin kävelyllä.
Mitä ihmettä tämä tällainen on, että ulkopuolelta tullaan sanekemaan kahden aikuisen ajankäyttöä?
Jos se anoppi nyt on ihan tolkun ihminen niin miksi lasta ei voi hänen seuraansa jättää edes pariksi tunniksi? Ihan periaatteessa vaan pitää vastustaa vaikkei mitään syytä ole?
En kyllä ymmärrä. Yleensä täällä valitetaan sitä, ettei kukaan auta, ei ole omaa aikaa, ei jaksa enää ja sitten toisaalta kun apua tarjotaan niin sitä ei sitten tarvitakaan.
Kysehän on siitä, että miksi oma 1-vuotias pitää jättää yhtään kenellekään hoitoon edes minuutiksi, jos syystä tai toisesta ei halua? Ei sillä syyllä ole mitään merkitystä, miksi ei halua jättää.
Kyllä sitä lasta saa hoitoon viedä sydämen kyllyydestä kun päivähoitorumba alkaa. Tuossa vaiheessa pitää nauttia lapsen kanssa olosta eikä todellakaan jättää lasta yhtään kenellekään jolle syystä tai toisesta se lapsi ahdistaa jättää. Sitten kun jättää lapsen hoitoon, niin sellaiselle ihmiselle jolle kokee hyväksi jättää.
Mitä tulee ketjun parisuhdepuheisiin niin parhaiten pärjäävät ne parisuhteet lapsiperheissä, jossa hoitovastuu ja arki jaetaan niin ettei kumpikaan kuormitu. Hoitoapu on silloin hyvä ekstra, kun on sellainen hoitaja johon molemmat vanhemmat luottavat. Olen jo mummoikäinen itse, ja kokemusta kyllä löytyy! Nämä jotka viikonloput viettävät ilman lapsiaan eroavat helpoiten, kun eivät kasva yhteen siihen vastuunottoon.
Parisuhteet eivät kaadu lastenhoitajan puutteeseen vaan kyvyttömyyteen toimia tiiminä ja yhdessä miettiä miten molemmat jaksavat parhaiten. Tarvittaessa tämä tarkoittaa sitä, että molemmat antavat toiselle omaa aikaa ja yhdessä säästetään rahaa että saadaan vaikka kerran kuussa lastenvahti jos ei ole sukulaisia tai ystäviä apuna. Tasan tarkkaan AP:n parisuhde ei tule siihen kaatumaan, että hän ei jätä vastentahtoisena lastaan hoitoon sellaiselle ihmiselle jolle ei lasta halua luottaa.
Olet toki ihan oikeassa, mutta toimiiko tämä myös toiseen suuntaan eli jos mies sanoo, että minä en luota lasta sinun äitisi huomaan pariksi tunniksi hoitoon niin onko se myös ok? Jostain syystä ne anopit on aina niitä mielisairaita, joiden huostaan lasta ei uskalla jättää hetkeksikään. Ei se voi olla mitenkään mahdollista.
Jos mun äiti olisi samanlainen persoonallisuushäiriöinen maailman napa kuin anoppi, niin edes minä en antaisi lapsiani hänelle hoitoon. Anoppini on mokannut annetut tilaisuutensa, luottamusta ei ole. Mieheni sisko kyllä saa hoitaa (koska on luotettava), eli ei tässä mistään ristiretkestä miehen sukulaisia vastaan ole kyse.
Niin, mutta eihän tässä ole edes annettu anopille
mahdollisuutta, joten ei hän ole voinut mokata tilaisuuttansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä mies on?
Niinpä. Jännä ettei miehen mielipidettä koskaan mainita näissä yhteyksissä.
On kysytty ja mies sanoi, että äitinsä ei ala meitä määräämään. Sanoi, että lapsi on meidän.
ApKerrankin mies, jolla on selkärankaa. Hyvä.
En kyllä ymmärrä tällaisia mummoja. Onko aikoinaan jättänyt omat lapsensa hoitamatta ja kuskannut ne äitinsä katsottavaksi? Tämä taisi olla melko yleistä ainakin vielä 70-luvulla. Yrittävät nyt sitten elää menetettyjä vuosia uudelleen lastenlasten kautta. Outoahan se on. Ja rajatonta käytöstä!
Sivumennen sanoen oman kokemukseni mukaan se on useammin nainen, jolta on jäänyt napanuora äitiinsä katkaisemaan. Tämä ei tietty itseä häiritse yhtä paljon koska kyseessä ei ole "vieras" nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla noloa anopille, jos ei ole saanut koskaan hoitaa lapsenlasta yksin. Jos kaikki hänen kaverinsa ja tuttavansa, joilla on lapsenlapsia, ovat saaneet luottamuksen hoitaa omia lapsenlapsiaan, niin anopille tuo hoitamattomuus näyttäytyy suurena häpeänä. Mikä hän on, jos edes oma lapsi eli poikansa luota hänen hoitotaitoihinsa.
Toiseksi sanoisin, että suhde kehen tahansa ihmiseen tulee syvemmäksi, kun viettää kahden kesken aikaa tämän kanssa. Suhde ei ole samanlainen, jos aina nähdään porukalla.
Tuon vielä kolmannen asian esiin: mitä jos miehen kanssa joudutte samaan onnettomuuteen, sairastutte yms niin eikö silloin olisi hyvä, että lapsella olisi joku tuttu hoitaja, joka tuntisi lapsen erityisyydet (Jokaisella lapsella on niitä.) ja jota lapsi ei vierastaisi?
Vaikka toin nämä näkökohdat ilmi niin, silti te miehenne kanssa olette parhaita lapsenne tuntijoita.
Ei lapsenhoidossa aletaan kilpailemaan kenenkään kanssa, vaan vanhemmat itse päättävät, mitä tekevät. Jos se on hänelle suuri häpeä, se on hänen ongelmansa , ei meidän. Kuten jo kirjoitinkin, niin asenne ratkaisee paljon. Tuollaisella hokemisella määräilevällä tavalla tuskin ketään kiinnostaa tehdä yhteistyötä. En ymmärrä, miksi meidän täytyy lähteä pois? Hänhän voi viettää niin paljon aikaa lapsen kanssa kuin haluaa. Tuollainen tekosyiden keksiminen ja tekemiseen puuttuminen ei ole mukavaa. Vauva-aikanakaan ei meinannut saada itseltä takkia pois päältä kun kylään mentiin, kun lasta tultiin hakemaan kädet ojossa syliin.
Ap
Kyllä sinunkin asenteesta paistaa tekstistä lujaa läpi. Vahvatahtoisista äideistä tulee vahvatahtoisia isoäitejä ja jonkun anoppeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte yökylään asti antaa, mutta käytte miehen kanssa vaikka leffassa tai syömässä.
Olen sitä mieltä, että isovanhemmat jotka haluavat tutustua lapseen kannattaa ehdottomasti sisällyttää mukaan lapsen elämään ja antaa heille siihen mahdollisuus. Antaa heille lasta hoitoon ja miten he haluavatkaan osallistua, siitä se suhde kehittyy.
Ei tietenkään pidä antaa kävellä yli tms. , mutta teidän tyly kohtelu voi vieraannuttaa isovanhemman lapsesta ja luontevaa isovanhempi - lapsenlapsisuhdetta ei pääse syntymään.
Eli käykää nyt vaikka parin tunnin kävelyllä.
Mitä ihmettä tämä tällainen on, että ulkopuolelta tullaan sanekemaan kahden aikuisen ajankäyttöä?
Jos se anoppi nyt on ihan tolkun ihminen niin miksi lasta ei voi hänen seuraansa jättää edes pariksi tunniksi? Ihan periaatteessa vaan pitää vastustaa vaikkei mitään syytä ole?
En kyllä ymmärrä. Yleensä täällä valitetaan sitä, ettei kukaan auta, ei ole omaa aikaa, ei jaksa enää ja sitten toisaalta kun apua tarjotaan niin sitä ei sitten tarvitakaan.
Eipä vaikuta tolkun ihmiseltä.
Ja miksi sen just anoppi pitää olla ”apuna”? Ja miksei anoppi voi seurustella koko perheen kanssa???
No eipä tuo anoppi nyt näillä tiedoilla kovin kamalalta vaikuttanut.
Eihän sen nimenomaan anopin tarvi olla apuna, mutta yleensä kai isovanhemmat ovat niitä, jotka eniten lastenhoidossa auttavat. Eikö sitä iloa voi isovanhemmille suoda edes pariksi tunniksi, jos sitä toivotaan?
Ehtiihän sitä perheenkin kanssa seurustelemaan, vaikka isovanhempi joskus olisi myös kaksistaan lapsen kanssa.
Tolkun ihminen ei houri eikäpaj osta
Lapsen hoidon tavoite on turvata lapsen hoito parhaalla mahdollisella tavalla. Ei tyydyttää aikuisen ulkopuolisen ihmisen tarpeita.
Ja miksi pitäisi seurustella noin paljon ja koko ajan. Miksei voi vain kyläillä sivistyneesti?
Voiko kyse olla virheellisestä tulkinnasta. Jos se "käskytyskin" on hyväntahtoista.
Itse olen sellainen, että jos kysytään että haluanko/tarvitsenko apua, varmasti vastaan kieltävästi. Vaikka tarvisin ja haluaisinkin, jotenkin niin sisäänrakennettu se, että täytyy vaikuttaa pärjäävältä. Omat vanhempani ja appivanhempani tietävät sen, joten kaikki nämä avuntarjoukset ovat aika suoraan esitettyjä, vähän tuollaiseen tyyliin, "me nyt tullaan sinne niin lähtekää se käymään vähän vapaalla". Mun on paljon helpompi suostua noin esitettyyn asiaan, että jaha, selvä juttu sitten.
Ja tosiaan, meidän lapset on ollut tosi pienestä asti isovanhemmillaan hoidossa, ja nyt 2- ja 4-vuotiaina viettävät mieluusti aikaa heidän kanssaan, ja täysin huoletta voidaan jättää lapsia yökylään. Ensi viikolla luvassa neljän päivän mummolareissu ilman vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Voiko kyse olla virheellisestä tulkinnasta. Jos se "käskytyskin" on hyväntahtoista.
Itse olen sellainen, että jos kysytään että haluanko/tarvitsenko apua, varmasti vastaan kieltävästi. Vaikka tarvisin ja haluaisinkin, jotenkin niin sisäänrakennettu se, että täytyy vaikuttaa pärjäävältä. Omat vanhempani ja appivanhempani tietävät sen, joten kaikki nämä avuntarjoukset ovat aika suoraan esitettyjä, vähän tuollaiseen tyyliin, "me nyt tullaan sinne niin lähtekää se käymään vähän vapaalla". Mun on paljon helpompi suostua noin esitettyyn asiaan, että jaha, selvä juttu sitten.
Ja tosiaan, meidän lapset on ollut tosi pienestä asti isovanhemmillaan hoidossa, ja nyt 2- ja 4-vuotiaina viettävät mieluusti aikaa heidän kanssaan, ja täysin huoletta voidaan jättää lapsia yökylään. Ensi viikolla luvassa neljän päivän mummolareissu ilman vanhempia.
Mikäs pärjäävä sinä olet tai edes vaikuttaisit muka siltä?
Ja normaali ihminen ei käskytä, komentele, tunge tai painosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis lapsi on vuoden vanha, ettekä ole olleet missään miehesi kanssa kahden koko vuonna?? Ehkä anoppi ajattelee ihan teidän parisuhdetta. Jos kerran mahdollisuus on, niin kerran kuussa treffeille ja kun lapsi kasvaa, niin yöksi hotelliin kahdenkeskeisestä ajasta nauttimaan.
Ei se yksi pieni lapsi estä kahdenkeskiatä aikaa.
Ja sen hoitajan voi ihan itse valita. Ei sitä anoppi määrää. EikÄ määrää parisuhteestakaan.
Kyllä me ollaan saatu iltaisin kahdenkeskistä aikaa, vaikka lapset on olleet kotona.
Anopin huomaan jätettiin meidän pienokainen muutaman kerran, käytiin syömässä tms pikaisesti miehen kanssa. Anoppi siis tuli meille hoitamaan. Joka kerta oli lapsi kakka vaipassa ollut jo hetken ja/tai kämpässä joka ikinen lelu levitettynä pitkin alakertaa. Jos oli viitsinyt vaipan vaihtaa, saattoi lavuaarissa olla iso pökäle, tai kakkaa levitettynä lavuaarin reunalle, ja kakkavaippa keskellä lattiaa auki. Kyllä loppui hoitotarve kovin äkkiä, eikä ole vuosien aikana tehnyt paluuta.
Heh, voihan siinä noinkin käydä:-D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte yökylään asti antaa, mutta käytte miehen kanssa vaikka leffassa tai syömässä.
Olen sitä mieltä, että isovanhemmat jotka haluavat tutustua lapseen kannattaa ehdottomasti sisällyttää mukaan lapsen elämään ja antaa heille siihen mahdollisuus. Antaa heille lasta hoitoon ja miten he haluavatkaan osallistua, siitä se suhde kehittyy.
Ei tietenkään pidä antaa kävellä yli tms. , mutta teidän tyly kohtelu voi vieraannuttaa isovanhemman lapsesta ja luontevaa isovanhempi - lapsenlapsisuhdetta ei pääse syntymään.
Eli käykää nyt vaikka parin tunnin kävelyllä.
Mitä ihmettä tämä tällainen on, että ulkopuolelta tullaan sanekemaan kahden aikuisen ajankäyttöä?
Jos se anoppi nyt on ihan tolkun ihminen niin miksi lasta ei voi hänen seuraansa jättää edes pariksi tunniksi? Ihan periaatteessa vaan pitää vastustaa vaikkei mitään syytä ole?
En kyllä ymmärrä. Yleensä täällä valitetaan sitä, ettei kukaan auta, ei ole omaa aikaa, ei jaksa enää ja sitten toisaalta kun apua tarjotaan niin sitä ei sitten tarvitakaan.
Kysehän on siitä, että miksi oma 1-vuotias pitää jättää yhtään kenellekään hoitoon edes minuutiksi, jos syystä tai toisesta ei halua? Ei sillä syyllä ole mitään merkitystä, miksi ei halua jättää.
Kyllä sitä lasta saa hoitoon viedä sydämen kyllyydestä kun päivähoitorumba alkaa. Tuossa vaiheessa pitää nauttia lapsen kanssa olosta eikä todellakaan jättää lasta yhtään kenellekään jolle syystä tai toisesta se lapsi ahdistaa jättää. Sitten kun jättää lapsen hoitoon, niin sellaiselle ihmiselle jolle kokee hyväksi jättää.
Mitä tulee ketjun parisuhdepuheisiin niin parhaiten pärjäävät ne parisuhteet lapsiperheissä, jossa hoitovastuu ja arki jaetaan niin ettei kumpikaan kuormitu. Hoitoapu on silloin hyvä ekstra, kun on sellainen hoitaja johon molemmat vanhemmat luottavat. Olen jo mummoikäinen itse, ja kokemusta kyllä löytyy! Nämä jotka viikonloput viettävät ilman lapsiaan eroavat helpoiten, kun eivät kasva yhteen siihen vastuunottoon.
Parisuhteet eivät kaadu lastenhoitajan puutteeseen vaan kyvyttömyyteen toimia tiiminä ja yhdessä miettiä miten molemmat jaksavat parhaiten. Tarvittaessa tämä tarkoittaa sitä, että molemmat antavat toiselle omaa aikaa ja yhdessä säästetään rahaa että saadaan vaikka kerran kuussa lastenvahti jos ei ole sukulaisia tai ystäviä apuna. Tasan tarkkaan AP:n parisuhde ei tule siihen kaatumaan, että hän ei jätä vastentahtoisena lastaan hoitoon sellaiselle ihmiselle jolle ei lasta halua luottaa.
Olet toki ihan oikeassa, mutta toimiiko tämä myös toiseen suuntaan eli jos mies sanoo, että minä en luota lasta sinun äitisi huomaan pariksi tunniksi hoitoon niin onko se myös ok? Jostain syystä ne anopit on aina niitä mielisairaita, joiden huostaan lasta ei uskalla jättää hetkeksikään. Ei se voi olla mitenkään mahdollista.
Jos mun äiti olisi samanlainen persoonallisuushäiriöinen maailman napa kuin anoppi, niin edes minä en antaisi lapsiani hänelle hoitoon. Anoppini on mokannut annetut tilaisuutensa, luottamusta ei ole. Mieheni sisko kyllä saa hoitaa (koska on luotettava), eli ei tässä mistään ristiretkestä miehen sukulaisia vastaan ole kyse.
Niin, mutta eihän tässä ole edes annettu anopille
mahdollisuutta, joten ei hän ole voinut mokata tilaisuuttansa?
Onkohan sulla itselläsi lapsia? Ei niitä lapsia anneta hoitoon sillä tavalla, että nyt hoitaja saa näyttää "pystyykö tähän". Lapset jätetään hoitoon vain sellaiselle, johon muista ominaisuuksista johtuen luottaa että homma sujuu. Nythän on AP:n vaikeaa luottaa anoppiinsa kun on niin tunkeileva ja päällekäyvä lapsenlapsen suhteen.
Ei se lapsi ole mikään huonekasvi, joka annetaan hoitoon jollekin ja tämä sitten näyttää taitonsa hänen kanssaan ja siitä lähtee ihana yhteinen taival.
"Kaipailisin vertaistukea tilanteeseen..
Meillä on vuoden ikäinen lapsi ja anoppini on kinunut synnytyslaitokselta lähtien, että haluaa hoitaa lastamme."
Ensimmäinen hälytysmerkki. Kukaan täysjärkinen ei kinua vastasyntynyttä vanhemmiltaan itselleen hoitoon. Ei ole normaalia.
"Kun lapsemme oli 2kk niin anoppi olisi halunnut yökylään lapsen ja meni oudoksi kun sanoin, että ei käy."
Ihan sama vaikka muuttuisi hirmuliskoksi, niin sinulla ei ole mitään velvollisuutta antaa noin pientä (tai vanhempaakaan) lastasi kenellekkään hoitoon. Itse asiassa sinun tärkein velvollisuutesi on huolehtia oman lapsesi hyvinvoinnista ja perusturvallisuudesta. Muut aikuiset huolehtikoon omista tuntemuksistaan. Ei ole sinun ongelmasi.
"Nyt anoppi on taas alkanut käskyttämään, että meidän pitäisi mieheni kanssa lähteä, että saadaan muka kahdenkeskeistä aikaa miehen kanssa. Oikeastihan syy, miksi hän haluaa meidän pois lapsen luota on se, että hän haluaa hoitaa lasta yksin."
Nyt täytyisi tälle anopille asettaa selkeät rajat. Sen voi tehdä ihan ystävällisestikin, mutta myös epäkohteliaasti jos ei muuten ymmärrä. Eihän hän itsekään mitenkään kohtelias teille ole kun tuollaisia vaatii tai käskyttää. Te päätätte itse perheenne ja parisuhteenne asioista, milloin on oikea aika viedä hoitoon ja milloin tarvitsette "omaa aikaa" vai tarvitsetteko ollenkaan. Kyllä sitä omaa aikaa saa myös silloin kun vauva nukkuu.
"Mä en itse pidä siitä, että käskytetään eikä kysytä edes, että ” haluaisitteko mennä” tai ” saisinko hoitoon” ."
Anopilta puuttuvat käytöstavat ja/tai hän haluaa jostain kumman syystä käyttää valtaansa teihin. Jos olisi fiksumpi niin voisi ehdottaa että voi tarvittaessa hoitaa mutta minkäänlainen käskytys tmv ei ole ok ja siitä on ihan luonnollista loukkaantua.
"Onko tuo teidän mielestä loukkaavaa, että ajetaan vanhemmat pois kotoa, että päästään lapsen lapsensa kanssa olemaan kahdestaan? Onko kenellekään sattunut vastaavaa? En haluaisi olla tyly, mutta en tiedä haluanko antaa lasta hälle hoitoon. Asia olisi eri, jos hän aidosti haluaisi auttaa, mutta tuo, että halutaan hoitaa yksin lasta ja käskytetään pois on erikoista."
Ymmärrän oikein hyvin mitä ajat takaa. Omat vanhempani tai lähinnä äiti on myös koko ajan ehdottelemassa eri tilanteissa että "sitten se "Marjukka" voi tulla meille yksin yökylään." Itse en tällä hetkellä koe mitään tarvetta jättää pientä lastani kenellekkään yökylään, pärjätään ihan hyvin näinkin. Toki voidaan heillä vierailla ja he meillä mutta jos jonnekkin lähdetään niin me tehdään se perheenä. Toinen syy on se että vanhempani ovat jo aika ikääntyneitä, en enää luota heidän reagointi- ja liikuntakykyyn. Kolmanneksi he ovat sellaisia ihmisiä että puhuvat aina pahaa muille niistä jotka eivät sillä hetkellä ole paikalla. Sisarusteni puolisoja haukkuvat minulle jne. Ja aikaisemmin kun minulla ei vielä ollut lapsia niin sanoivat aina että "oli niin kiva olla sen "Turo-Petterin" kanssa yksin ilman vanhempia kun ne ovat aina siinä käskyttämässä". Tiedän myös että nauttivat siitä jos lapset sanovat jotain negatiivista omiin vanhempiinsa liittyen esim. että isä aina huutaa.
Siinä syyt miksi itse hoidan oman lapseni. Ehkä joskus voin isompana antaa hoitoon, tosin luultavimmin jos on yökyläily niin menen itse mukaan.
Kyllä me ollaan saatu iltaisin kahdenkeskistä aikaa, vaikka lapset on olleet kotona.
Anopin huomaan jätettiin meidän pienokainen muutaman kerran, käytiin syömässä tms pikaisesti miehen kanssa. Anoppi siis tuli meille hoitamaan. Joka kerta oli lapsi kakka vaipassa ollut jo hetken ja/tai kämpässä joka ikinen lelu levitettynä pitkin alakertaa. Jos oli viitsinyt vaipan vaihtaa, saattoi lavuaarissa olla iso pökäle, tai kakkaa levitettynä lavuaarin reunalle, ja kakkavaippa keskellä lattiaa auki. Kyllä loppui hoitotarve kovin äkkiä, eikä ole vuosien aikana tehnyt paluuta.