Lue keskustelun säännöt.
Anoppi kinuaa lasta hoitoon - Meidän pitäisi lähteä pois miehen..
28.06.2020 |
Kaipailisin vertaistukea tilanteeseen..
Meillä on vuoden ikäinen lapsi ja anoppini on kinunut synnytyslaitokselta lähtien, että haluaa hoitaa lastamme. Kun lapsemme oli 2kk niin anoppi olisi halunnut yökylään lapsen ja meni oudoksi, kun sanoin, että ei käy.
Nyt anoppi on taas alkanut käskyttämään, että meidän pitäisi mieheni kanssa lähteä, että saadaan muka kahdenkeskeistä aikaa miehen kanssa. Oikeastihan syy, miksi hän haluaa meidän pois lapsen luota on se, että hän haluaa hoitaa lasta yksin.
Mä en itse pidä siitä, että käskytetään eikä kysytä edes, että ” haluaisitteko mennä” tai ” saisinko hoitoon” .
Onko tuo teidän mielestä loukkaavaa, että ajetaan vanhemmat pois kotoa, että päästään lapsen lapsensa kanssa olemaan kahdestaan? Onko kenellekään sattunut vastaavaa? En haluaisi olla tyly, mutta en tiedä haluanko antaa lasta hälle hoitoon. Asia olisi eri, jos hän aidosti haluaisi auttaa, mutta tuo, että halutaan hoitaa yksin lasta ja käskytetään pois on erikoista.
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte yökylään asti antaa, mutta käytte miehen kanssa vaikka leffassa tai syömässä.
Olen sitä mieltä, että isovanhemmat jotka haluavat tutustua lapseen kannattaa ehdottomasti sisällyttää mukaan lapsen elämään ja antaa heille siihen mahdollisuus. Antaa heille lasta hoitoon ja miten he haluavatkaan osallistua, siitä se suhde kehittyy.
Ei tietenkään pidä antaa kävellä yli tms. , mutta teidän tyly kohtelu voi vieraannuttaa isovanhemman lapsesta ja luontevaa isovanhempi - lapsenlapsisuhdetta ei pääse syntymään.
Eli käykää nyt vaikka parin tunnin kävelyllä.
Mitä ihmettä tämä tällainen on, että ulkopuolelta tullaan sanekemaan kahden aikuisen ajankäyttöä?
Jos se anoppi nyt on ihan tolkun ihminen niin miksi lasta ei voi hänen seuraansa jättää edes pariksi tunniksi? Ihan periaatteessa vaan pitää vastustaa vaikkei mitään syytä ole?
En kyllä ymmärrä. Yleensä täällä valitetaan sitä, ettei kukaan auta, ei ole omaa aikaa, ei jaksa enää ja sitten toisaalta kun apua tarjotaan niin sitä ei sitten tarvitakaan.
Kysehän on siitä, että miksi oma 1-vuotias pitää jättää yhtään kenellekään hoitoon edes minuutiksi, jos syystä tai toisesta ei halua? Ei sillä syyllä ole mitään merkitystä, miksi ei halua jättää.
Kyllä sitä lasta saa hoitoon viedä sydämen kyllyydestä kun päivähoitorumba alkaa. Tuossa vaiheessa pitää nauttia lapsen kanssa olosta eikä todellakaan jättää lasta yhtään kenellekään jolle syystä tai toisesta se lapsi ahdistaa jättää. Sitten kun jättää lapsen hoitoon, niin sellaiselle ihmiselle jolle kokee hyväksi jättää.
Mitä tulee ketjun parisuhdepuheisiin niin parhaiten pärjäävät ne parisuhteet lapsiperheissä, jossa hoitovastuu ja arki jaetaan niin ettei kumpikaan kuormitu. Hoitoapu on silloin hyvä ekstra, kun on sellainen hoitaja johon molemmat vanhemmat luottavat. Olen jo mummoikäinen itse, ja kokemusta kyllä löytyy! Nämä jotka viikonloput viettävät ilman lapsiaan eroavat helpoiten, kun eivät kasva yhteen siihen vastuunottoon.
Parisuhteet eivät kaadu lastenhoitajan puutteeseen vaan kyvyttömyyteen toimia tiiminä ja yhdessä miettiä miten molemmat jaksavat parhaiten. Tarvittaessa tämä tarkoittaa sitä, että molemmat antavat toiselle omaa aikaa ja yhdessä säästetään rahaa että saadaan vaikka kerran kuussa lastenvahti jos ei ole sukulaisia tai ystäviä apuna. Tasan tarkkaan AP:n parisuhde ei tule siihen kaatumaan, että hän ei jätä vastentahtoisena lastaan hoitoon sellaiselle ihmiselle jolle ei lasta halua luottaa.
Olet toki ihan oikeassa, mutta toimiiko tämä myös toiseen suuntaan eli jos mies sanoo, että minä en luota lasta sinun äitisi huomaan pariksi tunniksi hoitoon niin onko se myös ok? Jostain syystä ne anopit on aina niitä mielisairaita, joiden huostaan lasta ei uskalla jättää hetkeksikään. Ei se voi olla mitenkään mahdollista.
Jos mun äiti olisi samanlainen persoonallisuushäiriöinen maailman napa kuin anoppi, niin edes minä en antaisi lapsiani hänelle hoitoon. Anoppini on mokannut annetut tilaisuutensa, luottamusta ei ole. Mieheni sisko kyllä saa hoitaa (koska on luotettava), eli ei tässä mistään ristiretkestä miehen sukulaisia vastaan ole kyse.
Niin, mutta eihän tässä ole edes annettu anopille
mahdollisuutta, joten ei hän ole voinut mokata tilaisuuttansa?
Aloittaja ei, mutta minä kyllä. Ei olisi kannattanut. Pieni epäilys oli jo ennen mahdollisuuksien (monikossa, huom!) antamista, mutta kyllä ne epäilykset poistuivat nopeasti, ja totesimme miehen kanssa, että tämä ei käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte yökylään asti antaa, mutta käytte miehen kanssa vaikka leffassa tai syömässä.
Olen sitä mieltä, että isovanhemmat jotka haluavat tutustua lapseen kannattaa ehdottomasti sisällyttää mukaan lapsen elämään ja antaa heille siihen mahdollisuus. Antaa heille lasta hoitoon ja miten he haluavatkaan osallistua, siitä se suhde kehittyy.
Ei tietenkään pidä antaa kävellä yli tms. , mutta teidän tyly kohtelu voi vieraannuttaa isovanhemman lapsesta ja luontevaa isovanhempi - lapsenlapsisuhdetta ei pääse syntymään.
Eli käykää nyt vaikka parin tunnin kävelyllä.
Mitä ihmettä tämä tällainen on, että ulkopuolelta tullaan sanekemaan kahden aikuisen ajankäyttöä?
Jos se anoppi nyt on ihan tolkun ihminen niin miksi lasta ei voi hänen seuraansa jättää edes pariksi tunniksi? Ihan periaatteessa vaan pitää vastustaa vaikkei mitään syytä ole?
En kyllä ymmärrä. Yleensä täällä valitetaan sitä, ettei kukaan auta, ei ole omaa aikaa, ei jaksa enää ja sitten toisaalta kun apua tarjotaan niin sitä ei sitten tarvitakaan.
Kysehän on siitä, että miksi oma 1-vuotias pitää jättää yhtään kenellekään hoitoon edes minuutiksi, jos syystä tai toisesta ei halua? Ei sillä syyllä ole mitään merkitystä, miksi ei halua jättää.
Kyllä sitä lasta saa hoitoon viedä sydämen kyllyydestä kun päivähoitorumba alkaa. Tuossa vaiheessa pitää nauttia lapsen kanssa olosta eikä todellakaan jättää lasta yhtään kenellekään jolle syystä tai toisesta se lapsi ahdistaa jättää. Sitten kun jättää lapsen hoitoon, niin sellaiselle ihmiselle jolle kokee hyväksi jättää.
Mitä tulee ketjun parisuhdepuheisiin niin parhaiten pärjäävät ne parisuhteet lapsiperheissä, jossa hoitovastuu ja arki jaetaan niin ettei kumpikaan kuormitu. Hoitoapu on silloin hyvä ekstra, kun on sellainen hoitaja johon molemmat vanhemmat luottavat. Olen jo mummoikäinen itse, ja kokemusta kyllä löytyy! Nämä jotka viikonloput viettävät ilman lapsiaan eroavat helpoiten, kun eivät kasva yhteen siihen vastuunottoon.
Parisuhteet eivät kaadu lastenhoitajan puutteeseen vaan kyvyttömyyteen toimia tiiminä ja yhdessä miettiä miten molemmat jaksavat parhaiten. Tarvittaessa tämä tarkoittaa sitä, että molemmat antavat toiselle omaa aikaa ja yhdessä säästetään rahaa että saadaan vaikka kerran kuussa lastenvahti jos ei ole sukulaisia tai ystäviä apuna. Tasan tarkkaan AP:n parisuhde ei tule siihen kaatumaan, että hän ei jätä vastentahtoisena lastaan hoitoon sellaiselle ihmiselle jolle ei lasta halua luottaa.
Olet toki ihan oikeassa, mutta toimiiko tämä myös toiseen suuntaan eli jos mies sanoo, että minä en luota lasta sinun äitisi huomaan pariksi tunniksi hoitoon niin onko se myös ok? Jostain syystä ne anopit on aina niitä mielisairaita, joiden huostaan lasta ei uskalla jättää hetkeksikään. Ei se voi olla mitenkään mahdollista.
Jos mun äiti olisi samanlainen persoonallisuushäiriöinen maailman napa kuin anoppi, niin edes minä en antaisi lapsiani hänelle hoitoon. Anoppini on mokannut annetut tilaisuutensa, luottamusta ei ole. Mieheni sisko kyllä saa hoitaa (koska on luotettava), eli ei tässä mistään ristiretkestä miehen sukulaisia vastaan ole kyse.
Niin, mutta eihän tässä ole edes annettu anopille
mahdollisuutta, joten ei hän ole voinut mokata tilaisuuttansa?Onkohan sulla itselläsi lapsia? Ei niitä lapsia anneta hoitoon sillä tavalla, että nyt hoitaja saa näyttää "pystyykö tähän". Lapset jätetään hoitoon vain sellaiselle, johon muista ominaisuuksista johtuen luottaa että homma sujuu. Nythän on AP:n vaikeaa luottaa anoppiinsa kun on niin tunkeileva ja päällekäyvä lapsenlapsen suhteen.
Ei se lapsi ole mikään huonekasvi, joka annetaan hoitoon jollekin ja tämä sitten näyttää taitonsa hänen kanssaan ja siitä lähtee ihana yhteinen taival.
Eiköhän lähtökohtaisesti voida olettaa että ne isovanhemmat ovat lapselle hyviä hoitajia ellei tiedossa ole jotain ongelmaa. Ei kai se, että ”käskyttää” vanhempia lähtemään jonnekin ole vielä perustavanlaatuinen vika ihmisessä vaan ehkä se nyt on vaan kyseisen ihmisen (tökerö) tyyli ilmaista itseään.
Onhan se anoppi kasvattanut ilmeisesti myös suhteellisen normaalin miehen, joten tuskin hän ehtii nyt sitä lasta ehtii kahdessa tunnissa pilata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte yökylään asti antaa, mutta käytte miehen kanssa vaikka leffassa tai syömässä.
Olen sitä mieltä, että isovanhemmat jotka haluavat tutustua lapseen kannattaa ehdottomasti sisällyttää mukaan lapsen elämään ja antaa heille siihen mahdollisuus. Antaa heille lasta hoitoon ja miten he haluavatkaan osallistua, siitä se suhde kehittyy.
Ei tietenkään pidä antaa kävellä yli tms. , mutta teidän tyly kohtelu voi vieraannuttaa isovanhemman lapsesta ja luontevaa isovanhempi - lapsenlapsisuhdetta ei pääse syntymään.
Eli käykää nyt vaikka parin tunnin kävelyllä.
Mitä ihmettä tämä tällainen on, että ulkopuolelta tullaan sanekemaan kahden aikuisen ajankäyttöä?
Jos se anoppi nyt on ihan tolkun ihminen niin miksi lasta ei voi hänen seuraansa jättää edes pariksi tunniksi? Ihan periaatteessa vaan pitää vastustaa vaikkei mitään syytä ole?
En kyllä ymmärrä. Yleensä täällä valitetaan sitä, ettei kukaan auta, ei ole omaa aikaa, ei jaksa enää ja sitten toisaalta kun apua tarjotaan niin sitä ei sitten tarvitakaan.
Kysehän on siitä, että miksi oma 1-vuotias pitää jättää yhtään kenellekään hoitoon edes minuutiksi, jos syystä tai toisesta ei halua? Ei sillä syyllä ole mitään merkitystä, miksi ei halua jättää.
Kyllä sitä lasta saa hoitoon viedä sydämen kyllyydestä kun päivähoitorumba alkaa. Tuossa vaiheessa pitää nauttia lapsen kanssa olosta eikä todellakaan jättää lasta yhtään kenellekään jolle syystä tai toisesta se lapsi ahdistaa jättää. Sitten kun jättää lapsen hoitoon, niin sellaiselle ihmiselle jolle kokee hyväksi jättää.
Mitä tulee ketjun parisuhdepuheisiin niin parhaiten pärjäävät ne parisuhteet lapsiperheissä, jossa hoitovastuu ja arki jaetaan niin ettei kumpikaan kuormitu. Hoitoapu on silloin hyvä ekstra, kun on sellainen hoitaja johon molemmat vanhemmat luottavat. Olen jo mummoikäinen itse, ja kokemusta kyllä löytyy! Nämä jotka viikonloput viettävät ilman lapsiaan eroavat helpoiten, kun eivät kasva yhteen siihen vastuunottoon.
Parisuhteet eivät kaadu lastenhoitajan puutteeseen vaan kyvyttömyyteen toimia tiiminä ja yhdessä miettiä miten molemmat jaksavat parhaiten. Tarvittaessa tämä tarkoittaa sitä, että molemmat antavat toiselle omaa aikaa ja yhdessä säästetään rahaa että saadaan vaikka kerran kuussa lastenvahti jos ei ole sukulaisia tai ystäviä apuna. Tasan tarkkaan AP:n parisuhde ei tule siihen kaatumaan, että hän ei jätä vastentahtoisena lastaan hoitoon sellaiselle ihmiselle jolle ei lasta halua luottaa.
Olet toki ihan oikeassa, mutta toimiiko tämä myös toiseen suuntaan eli jos mies sanoo, että minä en luota lasta sinun äitisi huomaan pariksi tunniksi hoitoon niin onko se myös ok? Jostain syystä ne anopit on aina niitä mielisairaita, joiden huostaan lasta ei uskalla jättää hetkeksikään. Ei se voi olla mitenkään mahdollista.
Jos mun äiti olisi samanlainen persoonallisuushäiriöinen maailman napa kuin anoppi, niin edes minä en antaisi lapsiani hänelle hoitoon. Anoppini on mokannut annetut tilaisuutensa, luottamusta ei ole. Mieheni sisko kyllä saa hoitaa (koska on luotettava), eli ei tässä mistään ristiretkestä miehen sukulaisia vastaan ole kyse.
Niin, mutta eihän tässä ole edes annettu anopille
mahdollisuutta, joten ei hän ole voinut mokata tilaisuuttansa?Onkohan sulla itselläsi lapsia? Ei niitä lapsia anneta hoitoon sillä tavalla, että nyt hoitaja saa näyttää "pystyykö tähän". Lapset jätetään hoitoon vain sellaiselle, johon muista ominaisuuksista johtuen luottaa että homma sujuu. Nythän on AP:n vaikeaa luottaa anoppiinsa kun on niin tunkeileva ja päällekäyvä lapsenlapsen suhteen.
Ei se lapsi ole mikään huonekasvi, joka annetaan hoitoon jollekin ja tämä sitten näyttää taitonsa hänen kanssaan ja siitä lähtee ihana yhteinen taival.
Eiköhän lähtökohtaisesti voida olettaa että ne isovanhemmat ovat lapselle hyviä hoitajia ellei tiedossa ole jotain ongelmaa. Ei kai se, että ”käskyttää” vanhempia lähtemään jonnekin ole vielä perustavanlaatuinen vika ihmisessä vaan ehkä se nyt on vaan kyseisen ihmisen (tökerö) tyyli ilmaista itseään.
Onhan se anoppi kasvattanut ilmeisesti myös suhteellisen normaalin miehen, joten tuskin hän ehtii nyt sitä lasta ehtii kahdessa tunnissa pilata.
No sen minä ainakin tiedän, ettet sinä tai kukaan muukaan voi AP:n puolesta lähtökohtaisesti odottaa että hänen lasten isovanhemmat ovat hyviä hoitajia. AP varmasti tuntee anoppinsa paremmin kuin sinä. Ja ylipäätään kyse ei ole edes siitä luotettavuudesta. Elämän perussääntö nyt vaan sattuu olemaan, että mitään sellaista ei täydy tehdä mitä ei halua ja mihin laki ei velvoita. Ei kukaan - edes isovanhempi - voi vaatia lasta hoitoon jos häntä ei haluta antaa hoitoon. Järjetöntä yrittää suostutella ihminen tekemään jotain mitä ei halua, ja josta ei ole hyötyä kuin yhdelle osapuolelle.
Toisekseen et sinä tiedä tuon taivaallista vaikka monenkin isovanhemman kohdalla olisi isompaa vikaa.
Ihminen ei myöskään ole täysin sama ihminen kuin 30 vuotta sitten. Voi tulla ihan mielenterveysongelmia, jotka tekevät kelvottomaksi lapsenhoitajaksi.
Sinulla ei ole yksinkertaisesti oikeutta väittää, että AP:n pitäisi antaa lapsensa hoitoon jos ei näin halua tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte yökylään asti antaa, mutta käytte miehen kanssa vaikka leffassa tai syömässä.
Olen sitä mieltä, että isovanhemmat jotka haluavat tutustua lapseen kannattaa ehdottomasti sisällyttää mukaan lapsen elämään ja antaa heille siihen mahdollisuus. Antaa heille lasta hoitoon ja miten he haluavatkaan osallistua, siitä se suhde kehittyy.
Ei tietenkään pidä antaa kävellä yli tms. , mutta teidän tyly kohtelu voi vieraannuttaa isovanhemman lapsesta ja luontevaa isovanhempi - lapsenlapsisuhdetta ei pääse syntymään.
Eli käykää nyt vaikka parin tunnin kävelyllä.
Mitä ihmettä tämä tällainen on, että ulkopuolelta tullaan sanekemaan kahden aikuisen ajankäyttöä?
Jos se anoppi nyt on ihan tolkun ihminen niin miksi lasta ei voi hänen seuraansa jättää edes pariksi tunniksi? Ihan periaatteessa vaan pitää vastustaa vaikkei mitään syytä ole?
En kyllä ymmärrä. Yleensä täällä valitetaan sitä, ettei kukaan auta, ei ole omaa aikaa, ei jaksa enää ja sitten toisaalta kun apua tarjotaan niin sitä ei sitten tarvitakaan.
Kysehän on siitä, että miksi oma 1-vuotias pitää jättää yhtään kenellekään hoitoon edes minuutiksi, jos syystä tai toisesta ei halua? Ei sillä syyllä ole mitään merkitystä, miksi ei halua jättää.
Kyllä sitä lasta saa hoitoon viedä sydämen kyllyydestä kun päivähoitorumba alkaa. Tuossa vaiheessa pitää nauttia lapsen kanssa olosta eikä todellakaan jättää lasta yhtään kenellekään jolle syystä tai toisesta se lapsi ahdistaa jättää. Sitten kun jättää lapsen hoitoon, niin sellaiselle ihmiselle jolle kokee hyväksi jättää.
Mitä tulee ketjun parisuhdepuheisiin niin parhaiten pärjäävät ne parisuhteet lapsiperheissä, jossa hoitovastuu ja arki jaetaan niin ettei kumpikaan kuormitu. Hoitoapu on silloin hyvä ekstra, kun on sellainen hoitaja johon molemmat vanhemmat luottavat. Olen jo mummoikäinen itse, ja kokemusta kyllä löytyy! Nämä jotka viikonloput viettävät ilman lapsiaan eroavat helpoiten, kun eivät kasva yhteen siihen vastuunottoon.
Parisuhteet eivät kaadu lastenhoitajan puutteeseen vaan kyvyttömyyteen toimia tiiminä ja yhdessä miettiä miten molemmat jaksavat parhaiten. Tarvittaessa tämä tarkoittaa sitä, että molemmat antavat toiselle omaa aikaa ja yhdessä säästetään rahaa että saadaan vaikka kerran kuussa lastenvahti jos ei ole sukulaisia tai ystäviä apuna. Tasan tarkkaan AP:n parisuhde ei tule siihen kaatumaan, että hän ei jätä vastentahtoisena lastaan hoitoon sellaiselle ihmiselle jolle ei lasta halua luottaa.
Olet toki ihan oikeassa, mutta toimiiko tämä myös toiseen suuntaan eli jos mies sanoo, että minä en luota lasta sinun äitisi huomaan pariksi tunniksi hoitoon niin onko se myös ok? Jostain syystä ne anopit on aina niitä mielisairaita, joiden huostaan lasta ei uskalla jättää hetkeksikään. Ei se voi olla mitenkään mahdollista.
Jos mun äiti olisi samanlainen persoonallisuushäiriöinen maailman napa kuin anoppi, niin edes minä en antaisi lapsiani hänelle hoitoon. Anoppini on mokannut annetut tilaisuutensa, luottamusta ei ole. Mieheni sisko kyllä saa hoitaa (koska on luotettava), eli ei tässä mistään ristiretkestä miehen sukulaisia vastaan ole kyse.
Niin, mutta eihän tässä ole edes annettu anopille
mahdollisuutta, joten ei hän ole voinut mokata tilaisuuttansa?Onkohan sulla itselläsi lapsia? Ei niitä lapsia anneta hoitoon sillä tavalla, että nyt hoitaja saa näyttää "pystyykö tähän". Lapset jätetään hoitoon vain sellaiselle, johon muista ominaisuuksista johtuen luottaa että homma sujuu. Nythän on AP:n vaikeaa luottaa anoppiinsa kun on niin tunkeileva ja päällekäyvä lapsenlapsen suhteen.
Ei se lapsi ole mikään huonekasvi, joka annetaan hoitoon jollekin ja tämä sitten näyttää taitonsa hänen kanssaan ja siitä lähtee ihana yhteinen taival.
Eiköhän lähtökohtaisesti voida olettaa että ne isovanhemmat ovat lapselle hyviä hoitajia ellei tiedossa ole jotain ongelmaa. Ei kai se, että ”käskyttää” vanhempia lähtemään jonnekin ole vielä perustavanlaatuinen vika ihmisessä vaan ehkä se nyt on vaan kyseisen ihmisen (tökerö) tyyli ilmaista itseään.
Onhan se anoppi kasvattanut ilmeisesti myös suhteellisen normaalin miehen, joten tuskin hän ehtii nyt sitä lasta ehtii kahdessa tunnissa pilata.
Jos käskyttää jo synnytyslaitokselta kotiutuessa, niin kyllä se aika iso vika on. Sori vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte yökylään asti antaa, mutta käytte miehen kanssa vaikka leffassa tai syömässä.
Olen sitä mieltä, että isovanhemmat jotka haluavat tutustua lapseen kannattaa ehdottomasti sisällyttää mukaan lapsen elämään ja antaa heille siihen mahdollisuus. Antaa heille lasta hoitoon ja miten he haluavatkaan osallistua, siitä se suhde kehittyy.
Ei tietenkään pidä antaa kävellä yli tms. , mutta teidän tyly kohtelu voi vieraannuttaa isovanhemman lapsesta ja luontevaa isovanhempi - lapsenlapsisuhdetta ei pääse syntymään.
Eli käykää nyt vaikka parin tunnin kävelyllä.
Mitä ihmettä tämä tällainen on, että ulkopuolelta tullaan sanekemaan kahden aikuisen ajankäyttöä?
Jos se anoppi nyt on ihan tolkun ihminen niin miksi lasta ei voi hänen seuraansa jättää edes pariksi tunniksi? Ihan periaatteessa vaan pitää vastustaa vaikkei mitään syytä ole?
En kyllä ymmärrä. Yleensä täällä valitetaan sitä, ettei kukaan auta, ei ole omaa aikaa, ei jaksa enää ja sitten toisaalta kun apua tarjotaan niin sitä ei sitten tarvitakaan.
Kysehän on siitä, että miksi oma 1-vuotias pitää jättää yhtään kenellekään hoitoon edes minuutiksi, jos syystä tai toisesta ei halua? Ei sillä syyllä ole mitään merkitystä, miksi ei halua jättää.
Kyllä sitä lasta saa hoitoon viedä sydämen kyllyydestä kun päivähoitorumba alkaa. Tuossa vaiheessa pitää nauttia lapsen kanssa olosta eikä todellakaan jättää lasta yhtään kenellekään jolle syystä tai toisesta se lapsi ahdistaa jättää. Sitten kun jättää lapsen hoitoon, niin sellaiselle ihmiselle jolle kokee hyväksi jättää.
Mitä tulee ketjun parisuhdepuheisiin niin parhaiten pärjäävät ne parisuhteet lapsiperheissä, jossa hoitovastuu ja arki jaetaan niin ettei kumpikaan kuormitu. Hoitoapu on silloin hyvä ekstra, kun on sellainen hoitaja johon molemmat vanhemmat luottavat. Olen jo mummoikäinen itse, ja kokemusta kyllä löytyy! Nämä jotka viikonloput viettävät ilman lapsiaan eroavat helpoiten, kun eivät kasva yhteen siihen vastuunottoon.
Parisuhteet eivät kaadu lastenhoitajan puutteeseen vaan kyvyttömyyteen toimia tiiminä ja yhdessä miettiä miten molemmat jaksavat parhaiten. Tarvittaessa tämä tarkoittaa sitä, että molemmat antavat toiselle omaa aikaa ja yhdessä säästetään rahaa että saadaan vaikka kerran kuussa lastenvahti jos ei ole sukulaisia tai ystäviä apuna. Tasan tarkkaan AP:n parisuhde ei tule siihen kaatumaan, että hän ei jätä vastentahtoisena lastaan hoitoon sellaiselle ihmiselle jolle ei lasta halua luottaa.
Olet toki ihan oikeassa, mutta toimiiko tämä myös toiseen suuntaan eli jos mies sanoo, että minä en luota lasta sinun äitisi huomaan pariksi tunniksi hoitoon niin onko se myös ok? Jostain syystä ne anopit on aina niitä mielisairaita, joiden huostaan lasta ei uskalla jättää hetkeksikään. Ei se voi olla mitenkään mahdollista.
Jos mun äiti olisi samanlainen persoonallisuushäiriöinen maailman napa kuin anoppi, niin edes minä en antaisi lapsiani hänelle hoitoon. Anoppini on mokannut annetut tilaisuutensa, luottamusta ei ole. Mieheni sisko kyllä saa hoitaa (koska on luotettava), eli ei tässä mistään ristiretkestä miehen sukulaisia vastaan ole kyse.
Niin, mutta eihän tässä ole edes annettu anopille
mahdollisuutta, joten ei hän ole voinut mokata tilaisuuttansa?Onkohan sulla itselläsi lapsia? Ei niitä lapsia anneta hoitoon sillä tavalla, että nyt hoitaja saa näyttää "pystyykö tähän". Lapset jätetään hoitoon vain sellaiselle, johon muista ominaisuuksista johtuen luottaa että homma sujuu. Nythän on AP:n vaikeaa luottaa anoppiinsa kun on niin tunkeileva ja päällekäyvä lapsenlapsen suhteen.
Ei se lapsi ole mikään huonekasvi, joka annetaan hoitoon jollekin ja tämä sitten näyttää taitonsa hänen kanssaan ja siitä lähtee ihana yhteinen taival.
Eiköhän lähtökohtaisesti voida olettaa että ne isovanhemmat ovat lapselle hyviä hoitajia ellei tiedossa ole jotain ongelmaa. Ei kai se, että ”käskyttää” vanhempia lähtemään jonnekin ole vielä perustavanlaatuinen vika ihmisessä vaan ehkä se nyt on vaan kyseisen ihmisen (tökerö) tyyli ilmaista itseään.
Onhan se anoppi kasvattanut ilmeisesti myös suhteellisen normaalin miehen, joten tuskin hän ehtii nyt sitä lasta ehtii kahdessa tunnissa pilata.
No sen minä ainakin tiedän, ettet sinä tai kukaan muukaan voi AP:n puolesta lähtökohtaisesti odottaa että hänen lasten isovanhemmat ovat hyviä hoitajia. AP varmasti tuntee anoppinsa paremmin kuin sinä. Ja ylipäätään kyse ei ole edes siitä luotettavuudesta. Elämän perussääntö nyt vaan sattuu olemaan, että mitään sellaista ei täydy tehdä mitä ei halua ja mihin laki ei velvoita. Ei kukaan - edes isovanhempi - voi vaatia lasta hoitoon jos häntä ei haluta antaa hoitoon. Järjetöntä yrittää suostutella ihminen tekemään jotain mitä ei halua, ja josta ei ole hyötyä kuin yhdelle osapuolelle.
Toisekseen et sinä tiedä tuon taivaallista vaikka monenkin isovanhemman kohdalla olisi isompaa vikaa.
Ihminen ei myöskään ole täysin sama ihminen kuin 30 vuotta sitten. Voi tulla ihan mielenterveysongelmia, jotka tekevät kelvottomaksi lapsenhoitajaksi.
Sinulla ei ole yksinkertaisesti oikeutta väittää, että AP:n pitäisi antaa lapsensa hoitoon jos ei näin halua tehdä.
En ole ketään käskenyt jättää lastansa hoitoon.
Ihan vaan omalla kokemuksella sanon, että anoppi ärsytti minuakin suunnattomasti kun tulin ekan kerran äidiksi, siis pisti oikein vihaksi kaikki hänen sanomansa.
Nyt meillä on kolme lasta ja tullaan tosi hyvin anopin kanssa toimeen ja hän on hyvin tärkeä lapsille ja meille. Varmasti hän ei vauva-aikanakaan halunnut minua tarkoituksella loukata, vaikka jostain otinkin nokkiini. En edes muista enää mistä.
Että näissä tilanteissa on useimmiten kaksi puolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte yökylään asti antaa, mutta käytte miehen kanssa vaikka leffassa tai syömässä.
Olen sitä mieltä, että isovanhemmat jotka haluavat tutustua lapseen kannattaa ehdottomasti sisällyttää mukaan lapsen elämään ja antaa heille siihen mahdollisuus. Antaa heille lasta hoitoon ja miten he haluavatkaan osallistua, siitä se suhde kehittyy.
Ei tietenkään pidä antaa kävellä yli tms. , mutta teidän tyly kohtelu voi vieraannuttaa isovanhemman lapsesta ja luontevaa isovanhempi - lapsenlapsisuhdetta ei pääse syntymään.
Eli käykää nyt vaikka parin tunnin kävelyllä.
Mitä ihmettä tämä tällainen on, että ulkopuolelta tullaan sanekemaan kahden aikuisen ajankäyttöä?
Jos se anoppi nyt on ihan tolkun ihminen niin miksi lasta ei voi hänen seuraansa jättää edes pariksi tunniksi? Ihan periaatteessa vaan pitää vastustaa vaikkei mitään syytä ole?
En kyllä ymmärrä. Yleensä täällä valitetaan sitä, ettei kukaan auta, ei ole omaa aikaa, ei jaksa enää ja sitten toisaalta kun apua tarjotaan niin sitä ei sitten tarvitakaan.
Kysehän on siitä, että miksi oma 1-vuotias pitää jättää yhtään kenellekään hoitoon edes minuutiksi, jos syystä tai toisesta ei halua? Ei sillä syyllä ole mitään merkitystä, miksi ei halua jättää.
Kyllä sitä lasta saa hoitoon viedä sydämen kyllyydestä kun päivähoitorumba alkaa. Tuossa vaiheessa pitää nauttia lapsen kanssa olosta eikä todellakaan jättää lasta yhtään kenellekään jolle syystä tai toisesta se lapsi ahdistaa jättää. Sitten kun jättää lapsen hoitoon, niin sellaiselle ihmiselle jolle kokee hyväksi jättää.
Mitä tulee ketjun parisuhdepuheisiin niin parhaiten pärjäävät ne parisuhteet lapsiperheissä, jossa hoitovastuu ja arki jaetaan niin ettei kumpikaan kuormitu. Hoitoapu on silloin hyvä ekstra, kun on sellainen hoitaja johon molemmat vanhemmat luottavat. Olen jo mummoikäinen itse, ja kokemusta kyllä löytyy! Nämä jotka viikonloput viettävät ilman lapsiaan eroavat helpoiten, kun eivät kasva yhteen siihen vastuunottoon.
Parisuhteet eivät kaadu lastenhoitajan puutteeseen vaan kyvyttömyyteen toimia tiiminä ja yhdessä miettiä miten molemmat jaksavat parhaiten. Tarvittaessa tämä tarkoittaa sitä, että molemmat antavat toiselle omaa aikaa ja yhdessä säästetään rahaa että saadaan vaikka kerran kuussa lastenvahti jos ei ole sukulaisia tai ystäviä apuna. Tasan tarkkaan AP:n parisuhde ei tule siihen kaatumaan, että hän ei jätä vastentahtoisena lastaan hoitoon sellaiselle ihmiselle jolle ei lasta halua luottaa.
Olet toki ihan oikeassa, mutta toimiiko tämä myös toiseen suuntaan eli jos mies sanoo, että minä en luota lasta sinun äitisi huomaan pariksi tunniksi hoitoon niin onko se myös ok? Jostain syystä ne anopit on aina niitä mielisairaita, joiden huostaan lasta ei uskalla jättää hetkeksikään. Ei se voi olla mitenkään mahdollista.
Jos mun äiti olisi samanlainen persoonallisuushäiriöinen maailman napa kuin anoppi, niin edes minä en antaisi lapsiani hänelle hoitoon. Anoppini on mokannut annetut tilaisuutensa, luottamusta ei ole. Mieheni sisko kyllä saa hoitaa (koska on luotettava), eli ei tässä mistään ristiretkestä miehen sukulaisia vastaan ole kyse.
Niin, mutta eihän tässä ole edes annettu anopille
mahdollisuutta, joten ei hän ole voinut mokata tilaisuuttansa?Onkohan sulla itselläsi lapsia? Ei niitä lapsia anneta hoitoon sillä tavalla, että nyt hoitaja saa näyttää "pystyykö tähän". Lapset jätetään hoitoon vain sellaiselle, johon muista ominaisuuksista johtuen luottaa että homma sujuu. Nythän on AP:n vaikeaa luottaa anoppiinsa kun on niin tunkeileva ja päällekäyvä lapsenlapsen suhteen.
Ei se lapsi ole mikään huonekasvi, joka annetaan hoitoon jollekin ja tämä sitten näyttää taitonsa hänen kanssaan ja siitä lähtee ihana yhteinen taival.
Eiköhän lähtökohtaisesti voida olettaa että ne isovanhemmat ovat lapselle hyviä hoitajia ellei tiedossa ole jotain ongelmaa. Ei kai se, että ”käskyttää” vanhempia lähtemään jonnekin ole vielä perustavanlaatuinen vika ihmisessä vaan ehkä se nyt on vaan kyseisen ihmisen (tökerö) tyyli ilmaista itseään.
Onhan se anoppi kasvattanut ilmeisesti myös suhteellisen normaalin miehen, joten tuskin hän ehtii nyt sitä lasta ehtii kahdessa tunnissa pilata.
No sen minä ainakin tiedän, ettet sinä tai kukaan muukaan voi AP:n puolesta lähtökohtaisesti odottaa että hänen lasten isovanhemmat ovat hyviä hoitajia. AP varmasti tuntee anoppinsa paremmin kuin sinä. Ja ylipäätään kyse ei ole edes siitä luotettavuudesta. Elämän perussääntö nyt vaan sattuu olemaan, että mitään sellaista ei täydy tehdä mitä ei halua ja mihin laki ei velvoita. Ei kukaan - edes isovanhempi - voi vaatia lasta hoitoon jos häntä ei haluta antaa hoitoon. Järjetöntä yrittää suostutella ihminen tekemään jotain mitä ei halua, ja josta ei ole hyötyä kuin yhdelle osapuolelle.
Toisekseen et sinä tiedä tuon taivaallista vaikka monenkin isovanhemman kohdalla olisi isompaa vikaa.
Ihminen ei myöskään ole täysin sama ihminen kuin 30 vuotta sitten. Voi tulla ihan mielenterveysongelmia, jotka tekevät kelvottomaksi lapsenhoitajaksi.
Sinulla ei ole yksinkertaisesti oikeutta väittää, että AP:n pitäisi antaa lapsensa hoitoon jos ei näin halua tehdä.
En ole ketään käskenyt jättää lastansa hoitoon.
Ihan vaan omalla kokemuksella sanon, että anoppi ärsytti minuakin suunnattomasti kun tulin ekan kerran äidiksi, siis pisti oikein vihaksi kaikki hänen sanomansa.
Nyt meillä on kolme lasta ja tullaan tosi hyvin anopin kanssa toimeen ja hän on hyvin tärkeä lapsille ja meille. Varmasti hän ei vauva-aikanakaan halunnut minua tarkoituksella loukata, vaikka jostain otinkin nokkiini. En edes muista enää mistä.
Että näissä tilanteissa on useimmiten kaksi puolta.
Yhdessä tilanteessa ehkä oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä munkin anoppi tokaisi monta kertaa, että menkääs nyt jonnekin ja jättäkää lapsi hoitoon. En jättänyt ja mäkätin miehelle kotona asiasta. Ärsytti.
Lopulta sitten suostuin ja sen jälkeen lapsi on ollut hyvinkin usein hoidossa anopin luona. Myös yökylässä. Ei hän ole mikään narsisti tai mielisairas vaan ihan tavallinen ihminen, mitä nyt sattui olemaan vähän liian innokas ja minä ehkä olin vähän liiankin kiinni vauvassa, koska nyt koko tappelu tuntuu aivan absurdilta kun lapsi on jo 10-vuotias ja viettää päiväkausia anopin kanssa mökillä.
Voi siis olla ihan mahdollista sekin, että mummo on vain yli-innokas eikä ymmärrä sitä itse.
Näin just! Usein kyse on myös siitä, että miehen äiti puhuu eri kieltä kuin oma äiti. Siis suomea, mutta eri tyyli ym. Joku mikä tuntuu töksähtävältä ja loukkavalta anopin suusta onkin vain erilainen tapa ilmaista asia. Eli tarkoitus ei ole loukata, mutta omissa korvissa kuulostaa loukkaavalta. "Menkääs nyt" voi olla tosi lempeästi sanottu sen lisäksi, et voi olla tosi törkeästikin sanottu.
Siksikin vinkkaan ihan meille kaikille miniöille: mieti kaksi sekuntia ennenkuin raivostut tai loukkaannut! Kyse ei välttämättä ollut ilkeilystä, vaan todennäköisimmin väärinkäsityksestä ja -ymmärryksestä.
nim.mer. Been there ;)
Juuri näin. Ja loukkaantuessa se kannattaa nätisti ja rauhallisesti sanoa ääneen ja selvittää. Että minä en pidä siitä, että/loukkaannun, jos....
Ei ne anopit ole mitään lapsia, vaan aikuisia naisia, jotka kestävät eri mieltä olon ja osaavat ne jopa pyytää tarvittaessa anteeksikin.
59
Et selkeästi omaa kokemusta narsistisidta, rajattomista ihmisistä, ja hyvä niin. Mun anopin naamalle ilmestyy oikein tyytyväinen hymy, kun kertoo hänen sanojen tai tekojen loukanneen. Seuraavaksi hän alkaa sättiä, että olen joko huumorintajuton tai olen ymmärtänyt asian väärin. Ja todellakin on tätä samaa jatkanut 10 vuotta. Myös miehen veljen puolisoehdokkaita on kohdeltu samalla tavalla.
Mun anoppi ei kestä sitä, että ollaan eri mieltä tai jopa uhmataan suoria käskyjä, anteeksi-sanan merkitystä tämä harras uskovainen ei ymmärrä.
Mullakin on tuollainen anoppi. Anoppini on kohdellut väärin, kun sanoin, että on loukannut minua, niin alkoi kiroilu ja huutoitku. Annoin asian olla, sitten otin asian uudelleen puheeksi, niin oli sanonut miehelleni, ettei häntä kiinnosta kuunnella eikä välitä. Mies ihmetteli myös miten äitinsä voi käyttäytyä noin minua kohtaan. En tule ikinä unohtamaan tuota asiaa mitä hän teki. Oisko sulla antaa jotain neuvoja miten tällaisen ihmisen kanssa tulee toimia, jota ei kiinnosta kuin oma napa ja joka ei välitä toisten tunteista. Saako kysyä, että miten sä olet toiminut tai miten oot saanut unohdettua noita ilkeitä tekoja. Mä en tiedä, mitä pitäisi tehdä..anopin kanssa ei pysty keskustelemaan ja vaikka suostuisi, niin hän juoruaisi taas minusta miehelleni.
mun anoppi raportoi miehelleni näistä meidän erimielisyyksistä, ja kertoi mitä kaikkia mielenterveysongelmia hän on minusta havainnut. Ja kuinka hän eron hetkellä voi poikaansa tukea.
Mä yritin sietää, opetella kestämään kaikkea, kun onhan kyseessä rakkaan mieheni äiti. Mitä enemmän annoin periksi, sitä enemmän hän otti valtaa elämässäni. Miehestä en saanut tukea, kun eihän se äiti pahalla, ja aina se on ollut hankala. Oli silmin nähden järkyttynyt, kun aloin uhmata avoimesti anoppiani. Anoppi oli ennen esikoisen syntymää etäinen, mutta vauvan tultua pääsi helvetti irti.
Mulla oli menoa, ja olin pyytänyt anoppia vastentahtoisesti hoitamaan, kun muitakaan ei ollut saatavana. Tämä aloitti jo ovella marmatuksensa, haukkui kun mun vanhemmat oli käyneet viikonloppuna eikä häntä oltu kutsuttu. Mun vanhemmat asuvat kaukana, anoppi naapurissa. Lapseni istui puettuna syöttötuolissa aamupalalla, ja tämä kaikkitietävä alkoi v-mäisellä äänellä tiedustelemaan, että onko lapselle vaihdettu vaippa. No, kyllähän mä tietysti olen niin pska äiti, että en tajua märkää yövaippaa vaihtaa kuivaan ennen kuin vaihdan pyjaman tilalle päivävaatteet. Tuolla hetkellä mun päässä katkesi jotain, ja kaikki patoutunut viha pääsi irti. Tein selväksi, että mua ei enää mitätöidä, haukuta eikä kritisoida. Ei tarina tähän lopu. Muutaman päivän anoppi jaksoi tsempata (kävi meillä joka päivä kielloista huolimatta), jolloin taas alkoi kritisoida jotain mun puutteita. Tämän jälkeen oli pieni tauko, mutta eiköhän tuo vielä tullut riesaksi. Sai taas hoitaa lapsia, ja laiminlöi inhokkilapsenlapsen hoitoa. Syömisen jälkeen vei lapsen yläkertaan pinnasänkyyn ”nukkumaan” ja pisti itkuhälyttimen äänettömälle. Jäi tästä kiinni, ja kehtasi väittää että itkuhälyttimessä oli ollut vikaa jne. Testasin, ei ollut. Oli kuulemma lapsi ollut väsynyt (mun kanssa yleensä leikki tuohon aikaan 1-1,5 tuntia ennen päikkäreitä). Anoppi tykkäsi ja tykkää edelleen vain esikoisesta, joka on kovin rauhallinen, ja halusi hoitaa vain tätä. Hankalampi lapsi haluttiin pois tieltä.
Minä tulin kotiin, kävin pelastamassa sen sänkyyn hylätyn itsensä uuvuksiin huutaneen pienokaisen ja menin kysymään anopilta, että mitähän v täällä oikein tapahtuu. Kyllä häntä taas niin on väärin kohdeltu kun syytetään aiheetta. Tämän jälkeen tein anopille selväksi, että niin kauan kuin minussa henki pihisee, hän ei hoida mun lapsia. Tämä lupaus on pitänyt. Siinä hän naamaa vääntäen yritti saada edes muutaman kyyneleen, mutta minä siinä tilanteessa otin vallan. Kerroin että mua tai mun perhettä hän ei enää mitätöi, ei hauku eikä muutenkaan kohtele kaltoin. Ja että tuolla on ovi, sopii lähteä mieluiten heti. Lähti, ja tuon jälkeen on tapaamiset rajoittuneet siihen, että hän käy meillä enää lasten synttäreillä. Silloinkaan minä en häntä kutsu, vaan mieheni tekee sen. Oikeastaan ei halua äitiään sinne, mutta velvollisuudesta kutsuu. Mies käy satunnaisesti pikaisella visiitillä anoppilassa, lapsia ottaa harvoin mukaan.
Mä en vieläkään suostu jäämään anopin kanssa kahdestaan, kaupassa sanon hei ja jatkan matkaa. Selän takana meidän perheestä satuillaan ties mitä, mutta en jaksa välittää. Mulle kelpaisi ihan totaalinen välirikkokin, mutta miehen vuoksi suostun nykyiseen järjestelyyn.
Ootte joutuneet kokemaan hirveitä asioita :( Oon aivan sanaton!
Ootko saanut puhuttua jonkun läheisen kanssa noista asioista?
Mulla on vähän lievempiä kokemuksia, tai no.. ainakin osittain. Kun esikoinen syntyi, niin anoppi muuttui täysin. Kun menimme kylään heille, niin anoppi otti lapsen vaunuista ensimmäisenä. Yks kerta kun lapsi nukkui, niin anoppi meinas nostaa lapsen. Sanoin napakasti , että lasta ei herätetä. Noh, hetken päästä sama toistui uudelleen. Taas sanoin, että lasta ei oteta! Tällä kertaa uskoi. Ennen lapsen ristiäisiä olisi pitänyt paljastaa nimi. Hän yritti kaikilla tavoilla saada selville lapsen nimen. Kun sanoin asiasta, niin hän tokaisi jotain, että ” no leikkiä” kaikki oli vaan leikkiä ja huumoria muka. Tuon varjolla aloin itse epäilemään itseäni vain huonoksi ihmiseksi. Kun lapsi itki niin anoppi ei antanut lasta heti minulle, vaikka lapsi itki ja tarvitsi minua. Jouduin itse erikseen taas napakasti sanoa, että ” nyt lapseni tarvitsee minua”. Yritti vielä tuonkin jälkeen tuota samaa mutta tein asiaan stopin, joten enää ei sitä tee.
Anoppi kyselee myös, että pitääkö vaippa vaihtaa yms. Aivan kuin en itse olisi tietoinen asiasta. Kerran kun syötin lastani, niin anoppi tuli väliin kädet ojossa ja olisi halunnut röyhtäyttää lapsen. Sanoin, että minä kyllä hoidan asian ja että lasta ei aleta sylistä syliin kesken ruokailun kuljettamaan. Uskoi kyllä onneksi.
Anoppi juoruaa asioista paljon. Hän muun muassa kertoi raskaudestani muille vaikka pyysin häntä pitämään tiedon itsellään. Tietenkin mieheni tiesi toki.
Tuntuu välillä tosi raskaalta, mutta yritän olla välittämättä tuosta ihmisestä. En aio antaa hänelle valtaa, että vie elämänilon.
Helpottavaa kuulla, että joku muukin on samantyyppisessä tilanteessa enkä oo yksin, vaikka ikäviä asioita olemmekin kokeneet.
Minulla on aivan samat kokemukset oman anoppi kanssa, paitsi tietysti imetykseen liittyvät koska olen lapseni isä. Vaimoni ei tätä huomannut eikä puhuttaessa ns. haitannut koska hänhän on vaan "meidän äiti". Oman äitini tekemiset kyllä nämä kaksi sitten kyttäsivät ja arvostelivat suurennuslasin kanssa vaikka toinen käytännössä käveli munankuorilla ettei vahingossakaan sano mitään väärää. Anopin pistin ruotuun kun meni kuppi nurin ja vaimon kanssa keskusteltiin tasavertaisena pariskuntana omien vanhempiemme suhteesta meidän suhteeseemme ja lapseemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte yökylään asti antaa, mutta käytte miehen kanssa vaikka leffassa tai syömässä.
Olen sitä mieltä, että isovanhemmat jotka haluavat tutustua lapseen kannattaa ehdottomasti sisällyttää mukaan lapsen elämään ja antaa heille siihen mahdollisuus. Antaa heille lasta hoitoon ja miten he haluavatkaan osallistua, siitä se suhde kehittyy.
Ei tietenkään pidä antaa kävellä yli tms. , mutta teidän tyly kohtelu voi vieraannuttaa isovanhemman lapsesta ja luontevaa isovanhempi - lapsenlapsisuhdetta ei pääse syntymään.
Eli käykää nyt vaikka parin tunnin kävelyllä.
Mitä ihmettä tämä tällainen on, että ulkopuolelta tullaan sanekemaan kahden aikuisen ajankäyttöä?
Jos se anoppi nyt on ihan tolkun ihminen niin miksi lasta ei voi hänen seuraansa jättää edes pariksi tunniksi? Ihan periaatteessa vaan pitää vastustaa vaikkei mitään syytä ole?
En kyllä ymmärrä. Yleensä täällä valitetaan sitä, ettei kukaan auta, ei ole omaa aikaa, ei jaksa enää ja sitten toisaalta kun apua tarjotaan niin sitä ei sitten tarvitakaan.
Kysehän on siitä, että miksi oma 1-vuotias pitää jättää yhtään kenellekään hoitoon edes minuutiksi, jos syystä tai toisesta ei halua? Ei sillä syyllä ole mitään merkitystä, miksi ei halua jättää.
Kyllä sitä lasta saa hoitoon viedä sydämen kyllyydestä kun päivähoitorumba alkaa. Tuossa vaiheessa pitää nauttia lapsen kanssa olosta eikä todellakaan jättää lasta yhtään kenellekään jolle syystä tai toisesta se lapsi ahdistaa jättää. Sitten kun jättää lapsen hoitoon, niin sellaiselle ihmiselle jolle kokee hyväksi jättää.
Mitä tulee ketjun parisuhdepuheisiin niin parhaiten pärjäävät ne parisuhteet lapsiperheissä, jossa hoitovastuu ja arki jaetaan niin ettei kumpikaan kuormitu. Hoitoapu on silloin hyvä ekstra, kun on sellainen hoitaja johon molemmat vanhemmat luottavat. Olen jo mummoikäinen itse, ja kokemusta kyllä löytyy! Nämä jotka viikonloput viettävät ilman lapsiaan eroavat helpoiten, kun eivät kasva yhteen siihen vastuunottoon.
Parisuhteet eivät kaadu lastenhoitajan puutteeseen vaan kyvyttömyyteen toimia tiiminä ja yhdessä miettiä miten molemmat jaksavat parhaiten. Tarvittaessa tämä tarkoittaa sitä, että molemmat antavat toiselle omaa aikaa ja yhdessä säästetään rahaa että saadaan vaikka kerran kuussa lastenvahti jos ei ole sukulaisia tai ystäviä apuna. Tasan tarkkaan AP:n parisuhde ei tule siihen kaatumaan, että hän ei jätä vastentahtoisena lastaan hoitoon sellaiselle ihmiselle jolle ei lasta halua luottaa.
Olet toki ihan oikeassa, mutta toimiiko tämä myös toiseen suuntaan eli jos mies sanoo, että minä en luota lasta sinun äitisi huomaan pariksi tunniksi hoitoon niin onko se myös ok? Jostain syystä ne anopit on aina niitä mielisairaita, joiden huostaan lasta ei uskalla jättää hetkeksikään. Ei se voi olla mitenkään mahdollista.
Jos mun äiti olisi samanlainen persoonallisuushäiriöinen maailman napa kuin anoppi, niin edes minä en antaisi lapsiani hänelle hoitoon. Anoppini on mokannut annetut tilaisuutensa, luottamusta ei ole. Mieheni sisko kyllä saa hoitaa (koska on luotettava), eli ei tässä mistään ristiretkestä miehen sukulaisia vastaan ole kyse.
Niin, mutta eihän tässä ole edes annettu anopille
mahdollisuutta, joten ei hän ole voinut mokata tilaisuuttansa?Onkohan sulla itselläsi lapsia? Ei niitä lapsia anneta hoitoon sillä tavalla, että nyt hoitaja saa näyttää "pystyykö tähän". Lapset jätetään hoitoon vain sellaiselle, johon muista ominaisuuksista johtuen luottaa että homma sujuu. Nythän on AP:n vaikeaa luottaa anoppiinsa kun on niin tunkeileva ja päällekäyvä lapsenlapsen suhteen.
Ei se lapsi ole mikään huonekasvi, joka annetaan hoitoon jollekin ja tämä sitten näyttää taitonsa hänen kanssaan ja siitä lähtee ihana yhteinen taival.
Eiköhän lähtökohtaisesti voida olettaa että ne isovanhemmat ovat lapselle hyviä hoitajia ellei tiedossa ole jotain ongelmaa. Ei kai se, että ”käskyttää” vanhempia lähtemään jonnekin ole vielä perustavanlaatuinen vika ihmisessä vaan ehkä se nyt on vaan kyseisen ihmisen (tökerö) tyyli ilmaista itseään.
Onhan se anoppi kasvattanut ilmeisesti myös suhteellisen normaalin miehen, joten tuskin hän ehtii nyt sitä lasta ehtii kahdessa tunnissa pilata.
No sen minä ainakin tiedän, ettet sinä tai kukaan muukaan voi AP:n puolesta lähtökohtaisesti odottaa että hänen lasten isovanhemmat ovat hyviä hoitajia. AP varmasti tuntee anoppinsa paremmin kuin sinä. Ja ylipäätään kyse ei ole edes siitä luotettavuudesta. Elämän perussääntö nyt vaan sattuu olemaan, että mitään sellaista ei täydy tehdä mitä ei halua ja mihin laki ei velvoita. Ei kukaan - edes isovanhempi - voi vaatia lasta hoitoon jos häntä ei haluta antaa hoitoon. Järjetöntä yrittää suostutella ihminen tekemään jotain mitä ei halua, ja josta ei ole hyötyä kuin yhdelle osapuolelle.
Toisekseen et sinä tiedä tuon taivaallista vaikka monenkin isovanhemman kohdalla olisi isompaa vikaa.
Ihminen ei myöskään ole täysin sama ihminen kuin 30 vuotta sitten. Voi tulla ihan mielenterveysongelmia, jotka tekevät kelvottomaksi lapsenhoitajaksi.
Sinulla ei ole yksinkertaisesti oikeutta väittää, että AP:n pitäisi antaa lapsensa hoitoon jos ei näin halua tehdä.
En ole ketään käskenyt jättää lastansa hoitoon.
Ihan vaan omalla kokemuksella sanon, että anoppi ärsytti minuakin suunnattomasti kun tulin ekan kerran äidiksi, siis pisti oikein vihaksi kaikki hänen sanomansa.
Nyt meillä on kolme lasta ja tullaan tosi hyvin anopin kanssa toimeen ja hän on hyvin tärkeä lapsille ja meille. Varmasti hän ei vauva-aikanakaan halunnut minua tarkoituksella loukata, vaikka jostain otinkin nokkiini. En edes muista enää mistä.
Että näissä tilanteissa on useimmiten kaksi puolta.
Turha herkkänahkaisuus karsiutuu ajan kanssa ja pian sitä on itsekin anopin roolissa. Mietin usein, että nämä jotka aina valittavat anopista niin millaisiakohan ovat itse sitten anoppeina. Ehkä horror anoppeja sitten oman miniänsä tai vävynsä silmissä. Karma antaa takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte yökylään asti antaa, mutta käytte miehen kanssa vaikka leffassa tai syömässä.
Olen sitä mieltä, että isovanhemmat jotka haluavat tutustua lapseen kannattaa ehdottomasti sisällyttää mukaan lapsen elämään ja antaa heille siihen mahdollisuus. Antaa heille lasta hoitoon ja miten he haluavatkaan osallistua, siitä se suhde kehittyy.
Ei tietenkään pidä antaa kävellä yli tms. , mutta teidän tyly kohtelu voi vieraannuttaa isovanhemman lapsesta ja luontevaa isovanhempi - lapsenlapsisuhdetta ei pääse syntymään.
Eli käykää nyt vaikka parin tunnin kävelyllä.
Mitä ihmettä tämä tällainen on, että ulkopuolelta tullaan sanekemaan kahden aikuisen ajankäyttöä?
Jos se anoppi nyt on ihan tolkun ihminen niin miksi lasta ei voi hänen seuraansa jättää edes pariksi tunniksi? Ihan periaatteessa vaan pitää vastustaa vaikkei mitään syytä ole?
En kyllä ymmärrä. Yleensä täällä valitetaan sitä, ettei kukaan auta, ei ole omaa aikaa, ei jaksa enää ja sitten toisaalta kun apua tarjotaan niin sitä ei sitten tarvitakaan.
Kysehän on siitä, että miksi oma 1-vuotias pitää jättää yhtään kenellekään hoitoon edes minuutiksi, jos syystä tai toisesta ei halua? Ei sillä syyllä ole mitään merkitystä, miksi ei halua jättää.
Kyllä sitä lasta saa hoitoon viedä sydämen kyllyydestä kun päivähoitorumba alkaa. Tuossa vaiheessa pitää nauttia lapsen kanssa olosta eikä todellakaan jättää lasta yhtään kenellekään jolle syystä tai toisesta se lapsi ahdistaa jättää. Sitten kun jättää lapsen hoitoon, niin sellaiselle ihmiselle jolle kokee hyväksi jättää.
Mitä tulee ketjun parisuhdepuheisiin niin parhaiten pärjäävät ne parisuhteet lapsiperheissä, jossa hoitovastuu ja arki jaetaan niin ettei kumpikaan kuormitu. Hoitoapu on silloin hyvä ekstra, kun on sellainen hoitaja johon molemmat vanhemmat luottavat. Olen jo mummoikäinen itse, ja kokemusta kyllä löytyy! Nämä jotka viikonloput viettävät ilman lapsiaan eroavat helpoiten, kun eivät kasva yhteen siihen vastuunottoon.
Parisuhteet eivät kaadu lastenhoitajan puutteeseen vaan kyvyttömyyteen toimia tiiminä ja yhdessä miettiä miten molemmat jaksavat parhaiten. Tarvittaessa tämä tarkoittaa sitä, että molemmat antavat toiselle omaa aikaa ja yhdessä säästetään rahaa että saadaan vaikka kerran kuussa lastenvahti jos ei ole sukulaisia tai ystäviä apuna. Tasan tarkkaan AP:n parisuhde ei tule siihen kaatumaan, että hän ei jätä vastentahtoisena lastaan hoitoon sellaiselle ihmiselle jolle ei lasta halua luottaa.
Olet toki ihan oikeassa, mutta toimiiko tämä myös toiseen suuntaan eli jos mies sanoo, että minä en luota lasta sinun äitisi huomaan pariksi tunniksi hoitoon niin onko se myös ok? Jostain syystä ne anopit on aina niitä mielisairaita, joiden huostaan lasta ei uskalla jättää hetkeksikään. Ei se voi olla mitenkään mahdollista.
Jos mun äiti olisi samanlainen persoonallisuushäiriöinen maailman napa kuin anoppi, niin edes minä en antaisi lapsiani hänelle hoitoon. Anoppini on mokannut annetut tilaisuutensa, luottamusta ei ole. Mieheni sisko kyllä saa hoitaa (koska on luotettava), eli ei tässä mistään ristiretkestä miehen sukulaisia vastaan ole kyse.
Niin, mutta eihän tässä ole edes annettu anopille
mahdollisuutta, joten ei hän ole voinut mokata tilaisuuttansa?Onkohan sulla itselläsi lapsia? Ei niitä lapsia anneta hoitoon sillä tavalla, että nyt hoitaja saa näyttää "pystyykö tähän". Lapset jätetään hoitoon vain sellaiselle, johon muista ominaisuuksista johtuen luottaa että homma sujuu. Nythän on AP:n vaikeaa luottaa anoppiinsa kun on niin tunkeileva ja päällekäyvä lapsenlapsen suhteen.
Ei se lapsi ole mikään huonekasvi, joka annetaan hoitoon jollekin ja tämä sitten näyttää taitonsa hänen kanssaan ja siitä lähtee ihana yhteinen taival.
Eiköhän lähtökohtaisesti voida olettaa että ne isovanhemmat ovat lapselle hyviä hoitajia ellei tiedossa ole jotain ongelmaa. Ei kai se, että ”käskyttää” vanhempia lähtemään jonnekin ole vielä perustavanlaatuinen vika ihmisessä vaan ehkä se nyt on vaan kyseisen ihmisen (tökerö) tyyli ilmaista itseään.
Onhan se anoppi kasvattanut ilmeisesti myös suhteellisen normaalin miehen, joten tuskin hän ehtii nyt sitä lasta ehtii kahdessa tunnissa pilata.
No sen minä ainakin tiedän, ettet sinä tai kukaan muukaan voi AP:n puolesta lähtökohtaisesti odottaa että hänen lasten isovanhemmat ovat hyviä hoitajia. AP varmasti tuntee anoppinsa paremmin kuin sinä. Ja ylipäätään kyse ei ole edes siitä luotettavuudesta. Elämän perussääntö nyt vaan sattuu olemaan, että mitään sellaista ei täydy tehdä mitä ei halua ja mihin laki ei velvoita. Ei kukaan - edes isovanhempi - voi vaatia lasta hoitoon jos häntä ei haluta antaa hoitoon. Järjetöntä yrittää suostutella ihminen tekemään jotain mitä ei halua, ja josta ei ole hyötyä kuin yhdelle osapuolelle.
Toisekseen et sinä tiedä tuon taivaallista vaikka monenkin isovanhemman kohdalla olisi isompaa vikaa.
Ihminen ei myöskään ole täysin sama ihminen kuin 30 vuotta sitten. Voi tulla ihan mielenterveysongelmia, jotka tekevät kelvottomaksi lapsenhoitajaksi.
Sinulla ei ole yksinkertaisesti oikeutta väittää, että AP:n pitäisi antaa lapsensa hoitoon jos ei näin halua tehdä.
En ole ketään käskenyt jättää lastansa hoitoon.
Ihan vaan omalla kokemuksella sanon, että anoppi ärsytti minuakin suunnattomasti kun tulin ekan kerran äidiksi, siis pisti oikein vihaksi kaikki hänen sanomansa.
Nyt meillä on kolme lasta ja tullaan tosi hyvin anopin kanssa toimeen ja hän on hyvin tärkeä lapsille ja meille. Varmasti hän ei vauva-aikanakaan halunnut minua tarkoituksella loukata, vaikka jostain otinkin nokkiini. En edes muista enää mistä.
Että näissä tilanteissa on useimmiten kaksi puolta.
Yhdessä tilanteessa ehkä oli.
Jep, kaikissa muissa syyllinen on selvä ja se on anoppi.
En vaan pysty ymmärtämään, että mistä niitä anoppeja tulee. Eivätkö he ole myös jonkun äitejä, missä vaiheessa he muuttuvat mukavista miniöistä hirvittäviksi anopeiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte yökylään asti antaa, mutta käytte miehen kanssa vaikka leffassa tai syömässä.
Olen sitä mieltä, että isovanhemmat jotka haluavat tutustua lapseen kannattaa ehdottomasti sisällyttää mukaan lapsen elämään ja antaa heille siihen mahdollisuus. Antaa heille lasta hoitoon ja miten he haluavatkaan osallistua, siitä se suhde kehittyy.
Ei tietenkään pidä antaa kävellä yli tms. , mutta teidän tyly kohtelu voi vieraannuttaa isovanhemman lapsesta ja luontevaa isovanhempi - lapsenlapsisuhdetta ei pääse syntymään.
Eli käykää nyt vaikka parin tunnin kävelyllä.
Mitä ihmettä tämä tällainen on, että ulkopuolelta tullaan sanekemaan kahden aikuisen ajankäyttöä?
Jos se anoppi nyt on ihan tolkun ihminen niin miksi lasta ei voi hänen seuraansa jättää edes pariksi tunniksi? Ihan periaatteessa vaan pitää vastustaa vaikkei mitään syytä ole?
En kyllä ymmärrä. Yleensä täällä valitetaan sitä, ettei kukaan auta, ei ole omaa aikaa, ei jaksa enää ja sitten toisaalta kun apua tarjotaan niin sitä ei sitten tarvitakaan.
Kysehän on siitä, että miksi oma 1-vuotias pitää jättää yhtään kenellekään hoitoon edes minuutiksi, jos syystä tai toisesta ei halua? Ei sillä syyllä ole mitään merkitystä, miksi ei halua jättää.
Kyllä sitä lasta saa hoitoon viedä sydämen kyllyydestä kun päivähoitorumba alkaa. Tuossa vaiheessa pitää nauttia lapsen kanssa olosta eikä todellakaan jättää lasta yhtään kenellekään jolle syystä tai toisesta se lapsi ahdistaa jättää. Sitten kun jättää lapsen hoitoon, niin sellaiselle ihmiselle jolle kokee hyväksi jättää.
Mitä tulee ketjun parisuhdepuheisiin niin parhaiten pärjäävät ne parisuhteet lapsiperheissä, jossa hoitovastuu ja arki jaetaan niin ettei kumpikaan kuormitu. Hoitoapu on silloin hyvä ekstra, kun on sellainen hoitaja johon molemmat vanhemmat luottavat. Olen jo mummoikäinen itse, ja kokemusta kyllä löytyy! Nämä jotka viikonloput viettävät ilman lapsiaan eroavat helpoiten, kun eivät kasva yhteen siihen vastuunottoon.
Parisuhteet eivät kaadu lastenhoitajan puutteeseen vaan kyvyttömyyteen toimia tiiminä ja yhdessä miettiä miten molemmat jaksavat parhaiten. Tarvittaessa tämä tarkoittaa sitä, että molemmat antavat toiselle omaa aikaa ja yhdessä säästetään rahaa että saadaan vaikka kerran kuussa lastenvahti jos ei ole sukulaisia tai ystäviä apuna. Tasan tarkkaan AP:n parisuhde ei tule siihen kaatumaan, että hän ei jätä vastentahtoisena lastaan hoitoon sellaiselle ihmiselle jolle ei lasta halua luottaa.
Olet toki ihan oikeassa, mutta toimiiko tämä myös toiseen suuntaan eli jos mies sanoo, että minä en luota lasta sinun äitisi huomaan pariksi tunniksi hoitoon niin onko se myös ok? Jostain syystä ne anopit on aina niitä mielisairaita, joiden huostaan lasta ei uskalla jättää hetkeksikään. Ei se voi olla mitenkään mahdollista.
Jos mun äiti olisi samanlainen persoonallisuushäiriöinen maailman napa kuin anoppi, niin edes minä en antaisi lapsiani hänelle hoitoon. Anoppini on mokannut annetut tilaisuutensa, luottamusta ei ole. Mieheni sisko kyllä saa hoitaa (koska on luotettava), eli ei tässä mistään ristiretkestä miehen sukulaisia vastaan ole kyse.
Niin, mutta eihän tässä ole edes annettu anopille
mahdollisuutta, joten ei hän ole voinut mokata tilaisuuttansa?Onkohan sulla itselläsi lapsia? Ei niitä lapsia anneta hoitoon sillä tavalla, että nyt hoitaja saa näyttää "pystyykö tähän". Lapset jätetään hoitoon vain sellaiselle, johon muista ominaisuuksista johtuen luottaa että homma sujuu. Nythän on AP:n vaikeaa luottaa anoppiinsa kun on niin tunkeileva ja päällekäyvä lapsenlapsen suhteen.
Ei se lapsi ole mikään huonekasvi, joka annetaan hoitoon jollekin ja tämä sitten näyttää taitonsa hänen kanssaan ja siitä lähtee ihana yhteinen taival.
Eiköhän lähtökohtaisesti voida olettaa että ne isovanhemmat ovat lapselle hyviä hoitajia ellei tiedossa ole jotain ongelmaa. Ei kai se, että ”käskyttää” vanhempia lähtemään jonnekin ole vielä perustavanlaatuinen vika ihmisessä vaan ehkä se nyt on vaan kyseisen ihmisen (tökerö) tyyli ilmaista itseään.
Onhan se anoppi kasvattanut ilmeisesti myös suhteellisen normaalin miehen, joten tuskin hän ehtii nyt sitä lasta ehtii kahdessa tunnissa pilata.
No sen minä ainakin tiedän, ettet sinä tai kukaan muukaan voi AP:n puolesta lähtökohtaisesti odottaa että hänen lasten isovanhemmat ovat hyviä hoitajia. AP varmasti tuntee anoppinsa paremmin kuin sinä. Ja ylipäätään kyse ei ole edes siitä luotettavuudesta. Elämän perussääntö nyt vaan sattuu olemaan, että mitään sellaista ei täydy tehdä mitä ei halua ja mihin laki ei velvoita. Ei kukaan - edes isovanhempi - voi vaatia lasta hoitoon jos häntä ei haluta antaa hoitoon. Järjetöntä yrittää suostutella ihminen tekemään jotain mitä ei halua, ja josta ei ole hyötyä kuin yhdelle osapuolelle.
Toisekseen et sinä tiedä tuon taivaallista vaikka monenkin isovanhemman kohdalla olisi isompaa vikaa.
Ihminen ei myöskään ole täysin sama ihminen kuin 30 vuotta sitten. Voi tulla ihan mielenterveysongelmia, jotka tekevät kelvottomaksi lapsenhoitajaksi.
Sinulla ei ole yksinkertaisesti oikeutta väittää, että AP:n pitäisi antaa lapsensa hoitoon jos ei näin halua tehdä.
En ole ketään käskenyt jättää lastansa hoitoon.
Ihan vaan omalla kokemuksella sanon, että anoppi ärsytti minuakin suunnattomasti kun tulin ekan kerran äidiksi, siis pisti oikein vihaksi kaikki hänen sanomansa.
Nyt meillä on kolme lasta ja tullaan tosi hyvin anopin kanssa toimeen ja hän on hyvin tärkeä lapsille ja meille. Varmasti hän ei vauva-aikanakaan halunnut minua tarkoituksella loukata, vaikka jostain otinkin nokkiini. En edes muista enää mistä.
Että näissä tilanteissa on useimmiten kaksi puolta.
Yhdessä tilanteessa ehkä oli.
Jep, kaikissa muissa syyllinen on selvä ja se on anoppi.
En vaan pysty ymmärtämään, että mistä niitä anoppeja tulee. Eivätkö he ole myös jonkun äitejä, missä vaiheessa he muuttuvat mukavista miniöistä hirvittäviksi anopeiksi.
Sinä väitit että yksi mahdollinen tilanne on kaikki.
Huonolle ymmärrykselle minä en voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte yökylään asti antaa, mutta käytte miehen kanssa vaikka leffassa tai syömässä.
Olen sitä mieltä, että isovanhemmat jotka haluavat tutustua lapseen kannattaa ehdottomasti sisällyttää mukaan lapsen elämään ja antaa heille siihen mahdollisuus. Antaa heille lasta hoitoon ja miten he haluavatkaan osallistua, siitä se suhde kehittyy.
Ei tietenkään pidä antaa kävellä yli tms. , mutta teidän tyly kohtelu voi vieraannuttaa isovanhemman lapsesta ja luontevaa isovanhempi - lapsenlapsisuhdetta ei pääse syntymään.
Eli käykää nyt vaikka parin tunnin kävelyllä.
Mitä ihmettä tämä tällainen on, että ulkopuolelta tullaan sanekemaan kahden aikuisen ajankäyttöä?
Jos se anoppi nyt on ihan tolkun ihminen niin miksi lasta ei voi hänen seuraansa jättää edes pariksi tunniksi? Ihan periaatteessa vaan pitää vastustaa vaikkei mitään syytä ole?
En kyllä ymmärrä. Yleensä täällä valitetaan sitä, ettei kukaan auta, ei ole omaa aikaa, ei jaksa enää ja sitten toisaalta kun apua tarjotaan niin sitä ei sitten tarvitakaan.
Kysehän on siitä, että miksi oma 1-vuotias pitää jättää yhtään kenellekään hoitoon edes minuutiksi, jos syystä tai toisesta ei halua? Ei sillä syyllä ole mitään merkitystä, miksi ei halua jättää.
Kyllä sitä lasta saa hoitoon viedä sydämen kyllyydestä kun päivähoitorumba alkaa. Tuossa vaiheessa pitää nauttia lapsen kanssa olosta eikä todellakaan jättää lasta yhtään kenellekään jolle syystä tai toisesta se lapsi ahdistaa jättää. Sitten kun jättää lapsen hoitoon, niin sellaiselle ihmiselle jolle kokee hyväksi jättää.
Mitä tulee ketjun parisuhdepuheisiin niin parhaiten pärjäävät ne parisuhteet lapsiperheissä, jossa hoitovastuu ja arki jaetaan niin ettei kumpikaan kuormitu. Hoitoapu on silloin hyvä ekstra, kun on sellainen hoitaja johon molemmat vanhemmat luottavat. Olen jo mummoikäinen itse, ja kokemusta kyllä löytyy! Nämä jotka viikonloput viettävät ilman lapsiaan eroavat helpoiten, kun eivät kasva yhteen siihen vastuunottoon.
Parisuhteet eivät kaadu lastenhoitajan puutteeseen vaan kyvyttömyyteen toimia tiiminä ja yhdessä miettiä miten molemmat jaksavat parhaiten. Tarvittaessa tämä tarkoittaa sitä, että molemmat antavat toiselle omaa aikaa ja yhdessä säästetään rahaa että saadaan vaikka kerran kuussa lastenvahti jos ei ole sukulaisia tai ystäviä apuna. Tasan tarkkaan AP:n parisuhde ei tule siihen kaatumaan, että hän ei jätä vastentahtoisena lastaan hoitoon sellaiselle ihmiselle jolle ei lasta halua luottaa.
Olet toki ihan oikeassa, mutta toimiiko tämä myös toiseen suuntaan eli jos mies sanoo, että minä en luota lasta sinun äitisi huomaan pariksi tunniksi hoitoon niin onko se myös ok? Jostain syystä ne anopit on aina niitä mielisairaita, joiden huostaan lasta ei uskalla jättää hetkeksikään. Ei se voi olla mitenkään mahdollista.
Jos mun äiti olisi samanlainen persoonallisuushäiriöinen maailman napa kuin anoppi, niin edes minä en antaisi lapsiani hänelle hoitoon. Anoppini on mokannut annetut tilaisuutensa, luottamusta ei ole. Mieheni sisko kyllä saa hoitaa (koska on luotettava), eli ei tässä mistään ristiretkestä miehen sukulaisia vastaan ole kyse.
Niin, mutta eihän tässä ole edes annettu anopille
mahdollisuutta, joten ei hän ole voinut mokata tilaisuuttansa?Onkohan sulla itselläsi lapsia? Ei niitä lapsia anneta hoitoon sillä tavalla, että nyt hoitaja saa näyttää "pystyykö tähän". Lapset jätetään hoitoon vain sellaiselle, johon muista ominaisuuksista johtuen luottaa että homma sujuu. Nythän on AP:n vaikeaa luottaa anoppiinsa kun on niin tunkeileva ja päällekäyvä lapsenlapsen suhteen.
Ei se lapsi ole mikään huonekasvi, joka annetaan hoitoon jollekin ja tämä sitten näyttää taitonsa hänen kanssaan ja siitä lähtee ihana yhteinen taival.
Eiköhän lähtökohtaisesti voida olettaa että ne isovanhemmat ovat lapselle hyviä hoitajia ellei tiedossa ole jotain ongelmaa. Ei kai se, että ”käskyttää” vanhempia lähtemään jonnekin ole vielä perustavanlaatuinen vika ihmisessä vaan ehkä se nyt on vaan kyseisen ihmisen (tökerö) tyyli ilmaista itseään.
Onhan se anoppi kasvattanut ilmeisesti myös suhteellisen normaalin miehen, joten tuskin hän ehtii nyt sitä lasta ehtii kahdessa tunnissa pilata.
No sen minä ainakin tiedän, ettet sinä tai kukaan muukaan voi AP:n puolesta lähtökohtaisesti odottaa että hänen lasten isovanhemmat ovat hyviä hoitajia. AP varmasti tuntee anoppinsa paremmin kuin sinä. Ja ylipäätään kyse ei ole edes siitä luotettavuudesta. Elämän perussääntö nyt vaan sattuu olemaan, että mitään sellaista ei täydy tehdä mitä ei halua ja mihin laki ei velvoita. Ei kukaan - edes isovanhempi - voi vaatia lasta hoitoon jos häntä ei haluta antaa hoitoon. Järjetöntä yrittää suostutella ihminen tekemään jotain mitä ei halua, ja josta ei ole hyötyä kuin yhdelle osapuolelle.
Toisekseen et sinä tiedä tuon taivaallista vaikka monenkin isovanhemman kohdalla olisi isompaa vikaa.
Ihminen ei myöskään ole täysin sama ihminen kuin 30 vuotta sitten. Voi tulla ihan mielenterveysongelmia, jotka tekevät kelvottomaksi lapsenhoitajaksi.
Sinulla ei ole yksinkertaisesti oikeutta väittää, että AP:n pitäisi antaa lapsensa hoitoon jos ei näin halua tehdä.
En ole ketään käskenyt jättää lastansa hoitoon.
Ihan vaan omalla kokemuksella sanon, että anoppi ärsytti minuakin suunnattomasti kun tulin ekan kerran äidiksi, siis pisti oikein vihaksi kaikki hänen sanomansa.
Nyt meillä on kolme lasta ja tullaan tosi hyvin anopin kanssa toimeen ja hän on hyvin tärkeä lapsille ja meille. Varmasti hän ei vauva-aikanakaan halunnut minua tarkoituksella loukata, vaikka jostain otinkin nokkiini. En edes muista enää mistä.
Että näissä tilanteissa on useimmiten kaksi puolta.
Yhdessä tilanteessa ehkä oli.
Jep, kaikissa muissa syyllinen on selvä ja se on anoppi.
En vaan pysty ymmärtämään, että mistä niitä anoppeja tulee. Eivätkö he ole myös jonkun äitejä, missä vaiheessa he muuttuvat mukavista miniöistä hirvittäviksi anopeiksi.
Sinä väitit että yksi mahdollinen tilanne on kaikki.
Huonolle ymmärrykselle minä en voi mitään.
Kyllä jokaisessa ihmissuhteessa on aina kaksi puolta.
Ystävällisesti hymyillen kerrot hänelle, että te miehesi kanssa viihdytte niin hyvin kahdestaan kotona, että ette kaipaa mitään matkoja. Ja hyvin ymmärtäväisesti, että "kyllähän sinä varmaan ymmärrät, että minusta on niin ihana hoitaa omaa pikkuistani että en varmaan kymmeneen vuoteen malta lähteä mihinkään."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan tässä ketjussa ei vielä ole osannut kertoa, minkä vuoksi sen vauvan pitäisi "saada" olla mummin kanssa YKSIN?
(Lue: miksi mummin pitäisi saada olla vauvan kanssa yksin.)
Mitä vikaa on normaaleissa vierailuissa, normaalissa seurustelussa, normaalissa tutustumisessa? Miten niin sillä ihan normaalilla kanssakäymisellä lapselta suunnilleen riistetään isoäiti?
Ja juu, pikkuvauvoja ei tod. jätetä yökylään. Ei niin pieni ymmärrä, mihin äiti ja isi ovat hävinneet. Vuoden ikäisen niukinnaukin voi jättää, mutta ei sekään mikään vaatimus ole.
Vierailija kirjoitti:
Ystävällisesti hymyillen kerrot hänelle, että te miehesi kanssa viihdytte niin hyvin kahdestaan kotona, että ette kaipaa mitään matkoja. Ja hyvin ymmärtäväisesti, että "kyllähän sinä varmaan ymmärrät, että minusta on niin ihana hoitaa omaa pikkuistani että en varmaan kymmeneen vuoteen malta lähteä mihinkään."
Sitten itketään täällä, kun ei ole kymmeneen vuoteen ollut parisuhdeaikaa, eikä kukaan hoida lasta, kun olisi lääkärissäkäynti, eikä mies päässyt synnytykseen, kun kukaan ei hoitanut esikoista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävällisesti hymyillen kerrot hänelle, että te miehesi kanssa viihdytte niin hyvin kahdestaan kotona, että ette kaipaa mitään matkoja. Ja hyvin ymmärtäväisesti, että "kyllähän sinä varmaan ymmärrät, että minusta on niin ihana hoitaa omaa pikkuistani että en varmaan kymmeneen vuoteen malta lähteä mihinkään."
Sitten itketään täällä, kun ei ole kymmeneen vuoteen ollut parisuhdeaikaa, eikä kukaan hoida lasta, kun olisi lääkärissäkäynti, eikä mies päässyt synnytykseen, kun kukaan ei hoitanut esikoista
Hullu anoppiko on ainoa mahdollinen hoitaja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte yökylään asti antaa, mutta käytte miehen kanssa vaikka leffassa tai syömässä.
Olen sitä mieltä, että isovanhemmat jotka haluavat tutustua lapseen kannattaa ehdottomasti sisällyttää mukaan lapsen elämään ja antaa heille siihen mahdollisuus. Antaa heille lasta hoitoon ja miten he haluavatkaan osallistua, siitä se suhde kehittyy.
Ei tietenkään pidä antaa kävellä yli tms. , mutta teidän tyly kohtelu voi vieraannuttaa isovanhemman lapsesta ja luontevaa isovanhempi - lapsenlapsisuhdetta ei pääse syntymään.
Eli käykää nyt vaikka parin tunnin kävelyllä.
Mitä ihmettä tämä tällainen on, että ulkopuolelta tullaan sanekemaan kahden aikuisen ajankäyttöä?
Jos se anoppi nyt on ihan tolkun ihminen niin miksi lasta ei voi hänen seuraansa jättää edes pariksi tunniksi? Ihan periaatteessa vaan pitää vastustaa vaikkei mitään syytä ole?
En kyllä ymmärrä. Yleensä täällä valitetaan sitä, ettei kukaan auta, ei ole omaa aikaa, ei jaksa enää ja sitten toisaalta kun apua tarjotaan niin sitä ei sitten tarvitakaan.
Kysehän on siitä, että miksi oma 1-vuotias pitää jättää yhtään kenellekään hoitoon edes minuutiksi, jos syystä tai toisesta ei halua? Ei sillä syyllä ole mitään merkitystä, miksi ei halua jättää.
Kyllä sitä lasta saa hoitoon viedä sydämen kyllyydestä kun päivähoitorumba alkaa. Tuossa vaiheessa pitää nauttia lapsen kanssa olosta eikä todellakaan jättää lasta yhtään kenellekään jolle syystä tai toisesta se lapsi ahdistaa jättää. Sitten kun jättää lapsen hoitoon, niin sellaiselle ihmiselle jolle kokee hyväksi jättää.
Mitä tulee ketjun parisuhdepuheisiin niin parhaiten pärjäävät ne parisuhteet lapsiperheissä, jossa hoitovastuu ja arki jaetaan niin ettei kumpikaan kuormitu. Hoitoapu on silloin hyvä ekstra, kun on sellainen hoitaja johon molemmat vanhemmat luottavat. Olen jo mummoikäinen itse, ja kokemusta kyllä löytyy! Nämä jotka viikonloput viettävät ilman lapsiaan eroavat helpoiten, kun eivät kasva yhteen siihen vastuunottoon.
Parisuhteet eivät kaadu lastenhoitajan puutteeseen vaan kyvyttömyyteen toimia tiiminä ja yhdessä miettiä miten molemmat jaksavat parhaiten. Tarvittaessa tämä tarkoittaa sitä, että molemmat antavat toiselle omaa aikaa ja yhdessä säästetään rahaa että saadaan vaikka kerran kuussa lastenvahti jos ei ole sukulaisia tai ystäviä apuna. Tasan tarkkaan AP:n parisuhde ei tule siihen kaatumaan, että hän ei jätä vastentahtoisena lastaan hoitoon sellaiselle ihmiselle jolle ei lasta halua luottaa.
Olet toki ihan oikeassa, mutta toimiiko tämä myös toiseen suuntaan eli jos mies sanoo, että minä en luota lasta sinun äitisi huomaan pariksi tunniksi hoitoon niin onko se myös ok? Jostain syystä ne anopit on aina niitä mielisairaita, joiden huostaan lasta ei uskalla jättää hetkeksikään. Ei se voi olla mitenkään mahdollista.
Jos mun äiti olisi samanlainen persoonallisuushäiriöinen maailman napa kuin anoppi, niin edes minä en antaisi lapsiani hänelle hoitoon. Anoppini on mokannut annetut tilaisuutensa, luottamusta ei ole. Mieheni sisko kyllä saa hoitaa (koska on luotettava), eli ei tässä mistään ristiretkestä miehen sukulaisia vastaan ole kyse.
Niin, mutta eihän tässä ole edes annettu anopille
mahdollisuutta, joten ei hän ole voinut mokata tilaisuuttansa?Onkohan sulla itselläsi lapsia? Ei niitä lapsia anneta hoitoon sillä tavalla, että nyt hoitaja saa näyttää "pystyykö tähän". Lapset jätetään hoitoon vain sellaiselle, johon muista ominaisuuksista johtuen luottaa että homma sujuu. Nythän on AP:n vaikeaa luottaa anoppiinsa kun on niin tunkeileva ja päällekäyvä lapsenlapsen suhteen.
Ei se lapsi ole mikään huonekasvi, joka annetaan hoitoon jollekin ja tämä sitten näyttää taitonsa hänen kanssaan ja siitä lähtee ihana yhteinen taival.
Eiköhän lähtökohtaisesti voida olettaa että ne isovanhemmat ovat lapselle hyviä hoitajia ellei tiedossa ole jotain ongelmaa. Ei kai se, että ”käskyttää” vanhempia lähtemään jonnekin ole vielä perustavanlaatuinen vika ihmisessä vaan ehkä se nyt on vaan kyseisen ihmisen (tökerö) tyyli ilmaista itseään.
Onhan se anoppi kasvattanut ilmeisesti myös suhteellisen normaalin miehen, joten tuskin hän ehtii nyt sitä lasta ehtii kahdessa tunnissa pilata.
No sen minä ainakin tiedän, ettet sinä tai kukaan muukaan voi AP:n puolesta lähtökohtaisesti odottaa että hänen lasten isovanhemmat ovat hyviä hoitajia. AP varmasti tuntee anoppinsa paremmin kuin sinä. Ja ylipäätään kyse ei ole edes siitä luotettavuudesta. Elämän perussääntö nyt vaan sattuu olemaan, että mitään sellaista ei täydy tehdä mitä ei halua ja mihin laki ei velvoita. Ei kukaan - edes isovanhempi - voi vaatia lasta hoitoon jos häntä ei haluta antaa hoitoon. Järjetöntä yrittää suostutella ihminen tekemään jotain mitä ei halua, ja josta ei ole hyötyä kuin yhdelle osapuolelle.
Toisekseen et sinä tiedä tuon taivaallista vaikka monenkin isovanhemman kohdalla olisi isompaa vikaa.
Ihminen ei myöskään ole täysin sama ihminen kuin 30 vuotta sitten. Voi tulla ihan mielenterveysongelmia, jotka tekevät kelvottomaksi lapsenhoitajaksi.
Sinulla ei ole yksinkertaisesti oikeutta väittää, että AP:n pitäisi antaa lapsensa hoitoon jos ei näin halua tehdä.
En ole ketään käskenyt jättää lastansa hoitoon.
Ihan vaan omalla kokemuksella sanon, että anoppi ärsytti minuakin suunnattomasti kun tulin ekan kerran äidiksi, siis pisti oikein vihaksi kaikki hänen sanomansa.
Nyt meillä on kolme lasta ja tullaan tosi hyvin anopin kanssa toimeen ja hän on hyvin tärkeä lapsille ja meille. Varmasti hän ei vauva-aikanakaan halunnut minua tarkoituksella loukata, vaikka jostain otinkin nokkiini. En edes muista enää mistä.
Että näissä tilanteissa on useimmiten kaksi puolta.
Yhdessä tilanteessa ehkä oli.
Jep, kaikissa muissa syyllinen on selvä ja se on anoppi.
En vaan pysty ymmärtämään, että mistä niitä anoppeja tulee. Eivätkö he ole myös jonkun äitejä, missä vaiheessa he muuttuvat mukavista miniöistä hirvittäviksi anopeiksi.
Sinä väitit että yksi mahdollinen tilanne on kaikki.
Huonolle ymmärrykselle minä en voi mitään.
Kyllä jokaisessa ihmissuhteessa on aina kaksi puolta.
Mihin tämäkin nyt liittyy? Ketjuhan käsittelee ongelmaa jossa vieras ihminen tulee vaatiman ties mitä. Ei mistään ihmissuhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan tässä ketjussa ei vielä ole osannut kertoa, minkä vuoksi sen vauvan pitäisi "saada" olla mummin kanssa YKSIN?
(Lue: miksi mummin pitäisi saada olla vauvan kanssa yksin.)
Mitä vikaa on normaaleissa vierailuissa, normaalissa seurustelussa, normaalissa tutustumisessa? Miten niin sillä ihan normaalilla kanssakäymisellä lapselta suunnilleen riistetään isoäiti?
Ja juu, pikkuvauvoja ei tod. jätetä yökylään. Ei niin pieni ymmärrä, mihin äiti ja isi ovat hävinneet. Vuoden ikäisen niukinnaukin voi jättää, mutta ei sekään mikään vaatimus ole.
Siksi että silloin ei ne lapsen vanhemmat ole siinä tarkkailemassa ja saa toimia niinkuin itse haluaa kun "itse kuitenkin tietää kokemuksella miten niitä lapsia oikeasti tulisi hoitaa."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan tässä ketjussa ei vielä ole osannut kertoa, minkä vuoksi sen vauvan pitäisi "saada" olla mummin kanssa YKSIN?
(Lue: miksi mummin pitäisi saada olla vauvan kanssa yksin.)
Mitä vikaa on normaaleissa vierailuissa, normaalissa seurustelussa, normaalissa tutustumisessa? Miten niin sillä ihan normaalilla kanssakäymisellä lapselta suunnilleen riistetään isoäiti?
Ja juu, pikkuvauvoja ei tod. jätetä yökylään. Ei niin pieni ymmärrä, mihin äiti ja isi ovat hävinneet. Vuoden ikäisen niukinnaukin voi jättää, mutta ei sekään mikään vaatimus ole.
Siksi että silloin ei ne lapsen vanhemmat ole siinä tarkkailemassa ja saa toimia niinkuin itse haluaa kun "itse kuitenkin tietää kokemuksella miten niitä lapsia oikeasti tulisi hoitaa."
Jep, saa syöttää maitoallergiselle lapselle jätskiä, kun tyhmä miniä on keksinyt allergian. Ennenkään meidän suvussa allergioita ollut....
oho, pitäisköhän kuitenkin soittaa ambulanssi?
Tässä on mielestäni ongelmana se, että jonkun ( useimmiten miehen) mielestä anopin pitää saada tahtonsa läpi eli se yökylä. Vaihtoehtoja pienokaisen kanssa puuhaamiseen nimittäin löytyy, voi leikkiä vaikka tämän huoneessa, takapihalla, käyttää puistossa.
Oma anoppiongelmani kilpistyy miehen kykenemättömyyteen sanoa anopille mitään. Anoppi tuli meille ja haukkui persoonani lyttyyn ( hänelle en ollut tehnyt mitään). Suutuin ja pistin välit hetkeksi poikki. Mies vain luimuili että äitinsä pahoitti mielensä. Vaikka hänellä olisi ollut ihan selvät sävelet: olisi pitänyt sanoa äidilleen että tuollaiset puheet eivät sovi, yritä olla kohteliaampi. Jäi ikävä fiilis että minulle voi sanoa mitä vain.
Sittemmin välit ovat olleet yhtä tuskaa, anoppi piiloilkeilee ja mä oikeasti ahdistun hänen näkemisestään. Nyt lasten kasvettua kouluikään on välttely helpompaa, mutta hän on oikeasti ollut elämää pilaava tekijä.
Kuten joku sanoi aiemmin ketjussa: pitäkää tietty etäisyys ja pitäkää puolenne. Jos anopille ei kukaan uskalla sanoa ei tai ehdottaa kompromissia, on luvassa ikävää rajattomuutta vuosikymmenet.