Lue keskustelun säännöt.
Anoppi kinuaa lasta hoitoon - Meidän pitäisi lähteä pois miehen..
28.06.2020 |
Kaipailisin vertaistukea tilanteeseen..
Meillä on vuoden ikäinen lapsi ja anoppini on kinunut synnytyslaitokselta lähtien, että haluaa hoitaa lastamme. Kun lapsemme oli 2kk niin anoppi olisi halunnut yökylään lapsen ja meni oudoksi, kun sanoin, että ei käy.
Nyt anoppi on taas alkanut käskyttämään, että meidän pitäisi mieheni kanssa lähteä, että saadaan muka kahdenkeskeistä aikaa miehen kanssa. Oikeastihan syy, miksi hän haluaa meidän pois lapsen luota on se, että hän haluaa hoitaa lasta yksin.
Mä en itse pidä siitä, että käskytetään eikä kysytä edes, että ” haluaisitteko mennä” tai ” saisinko hoitoon” .
Onko tuo teidän mielestä loukkaavaa, että ajetaan vanhemmat pois kotoa, että päästään lapsen lapsensa kanssa olemaan kahdestaan? Onko kenellekään sattunut vastaavaa? En haluaisi olla tyly, mutta en tiedä haluanko antaa lasta hälle hoitoon. Asia olisi eri, jos hän aidosti haluaisi auttaa, mutta tuo, että halutaan hoitaa yksin lasta ja käskytetään pois on erikoista.
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai mummo haluaa viettää kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa, ja ihan itsekkäistä syistä. Ihan normaalia isovanhemmuutta.
Itse olen ikionnellinen että omat vanhempani ovat luoneet hyvät suhteet omiin lapsiini ja lapset voi jättää heille hoitoon ilman että tarvitsee huolehtia miten pärjäävät. Isovanhemmilla on myös usein ihan "omat jutut" lastenlasten kanssa, sellaisia joihin vanhemmilla ei ole asiaa. Tämäkin on hyvä, näistä jää kauniita lapsuusmuistoja lapsille.
Ei kannata olla liian herkkähipiäinen ja omia lasta, kyllä lapsellakin on oikeus viettää laatuaikaa isovanhemman kanssa. Monet väsyneet pikkulasten äidit antaisivat onnen kyyneleitä nieleskellen lapsen "päsmäröivälle" mummolle että saisivat hiukan omaa aikaa. Käyttäkää tilaisuus hyväksenne, herran jumala, lapsi on jo vuoden, on jo aikakin hengähtää hetki. Parisuhde ainakin kiittää.Hengähtää hetki? Mistä?
Kun meillä lapsi meni mummolaan 9 kk iässä, niin mies lähti kalaan ja minä Tallinnaan ostoksille. Varsinaista laatuaikaa parisuhteelle!
Hengähtäminen tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Jollekin se voi olla vaikka sitä että saa siivota rauhassa koko kodin ilman että tarvitsee lapsen perään katsoa samalla.
Parisuhteelle voi myös tehdä hyvää se että molemmat saa viettää omaa aikaa, tehden omia juttuja, yhdessä tai yksin.
Ihmeen mustavalkoista ajattelua....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä ap:n tilannetta pahempaa on, kun se lastenhoitoa kinuava ei ole luotettava (toki näinkin voi olla ap:n tilanteessa, sillä vastasyntynyttä hoitoon pyytävä ihminen ei mielestäni koskaan ole ihan "normaali").
Meillähän tilanne on se, että anoppi on tässä viimeiset kolme vuotta kinunnut, manipuloinut ja marttyroinut kun haluaa hoitaa lasta, mutta ei yksiselitteisesti ole luotettava hoitaja. Lapsi kyllä käy muutaman läheisen luona hoidossa, eli kyse ei ole siitä ettemme antaisi kenenkään hoitaa. Odotan nyt toista lastamme ja kauhulla odotan tämän vauva-aikaa.
Anoppini on mm. systemaattisesti kutsunut itseään äidiksi esikoisellemme, haukkunut vanhempiani ja minua selkäni takana, tehnyt fyysisesti vaarallisia liikkeitä lapsen kanssa kun on itse ollut liikerajotteinen, "kuiskannut" lapsen korvaan, että mummo rakastaa sinua enemmän kuin äiti ja isä, halunnut hoitaa fyysisesti hyvin huonokuntoisena (ei pystynyt kyykistymään, nostamaan lasta turvallisesti, juoksemaan tai edes kävelemään nopeasti, nousemaan lattialta ja tuolilta ilman tukea (!)) vilkasta taaperoamme, sanonut piikkejä minun ulkonäköön liittyen jne.
Kerta kaikkiaan en luottaisi anopille edes koiranpentua. Hän ei ole täysjärkinen ihminen ja on laiminlyönyt kyllä rajustikin omien lapsiensa hoitoa aikanaan. Sukulaiset vielä voivottelevat kun anoppi ei saa hoitaa lastamme. Yök.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi aloitti saman valitusvirren lapsen ollessa 2 kk. Älä anna hoitoon ennen kuin olet itse valmis. Kyllä sekin aika tulee sitten luonnostaan! 2-3-vuotiasta aloin itse antaa hoitoon mielelläni, pienemmän kanssa ei vain tuntunut hyvältä. Mitä pahaa siinä on, että vanhemmat haluavat hoitaa omaa lastaan!
Ei mitään. Nyt on teidän vuoro saada hoivavietille tyydytystä.
Anoppi ottakoon sitten kun ei lapsi huoli enää hyysäystä.
Mitä vit...??? Pieni vauva tarvitsee hoivaa ennen kaikkea vanhemmiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi antoi oikein lapulle kirjoitettuna nimen, joka lapselle PITÄÄ antaa. Sanoimme, että olemme jo päättäneet hänen nimensä. Anoppi ei tullut sitten edes ristiäisiin.
Me ei kerrottu nimeä, ja tämä oli paha. Kun ristiäisissä selvisi, että lapsen toinen nimi tulee minulle tärkeältä isovanhemmalta, niin sehän oli vielä pahempi. Myös etunimi oli huono ja miksi miehen toinen nimi ei kelvannut lapselle? Tätä kysyttiin minulta, mies itse inhoaa toista nimeään, eikä halunnut sitä taakkaa lapselleen. Toinen lapsi sitten saikin toisen nimensä miehen isältä, ja tämäkin oli väärin. (anoppi eronnut apesta aikoja sitten). Miksi, oi MIKSI hänen suvustaan ei huolittu nimiä meidän lapsille. Mikä vääryys!
Mun anoppi oli salaa toivonut, että lapsellemme tulee hänen äitinsä nimi. Emme edes tienneet tästä toiveesta. Kun nimi tuli minun suvun puolelta (ja oli itseasiassa miehen ehdotus), niin anoppi vetäytyi ristiäisissä itkemään toiseen huoneeseen nimen kuultuaan.
On vaikeaa ymmärtää, kuinka aikuinen ihminen voi olla niin lapsellinen ja itsekäs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai mummo haluaa viettää kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa, ja ihan itsekkäistä syistä. Ihan normaalia isovanhemmuutta.
Itse olen ikionnellinen että omat vanhempani ovat luoneet hyvät suhteet omiin lapsiini ja lapset voi jättää heille hoitoon ilman että tarvitsee huolehtia miten pärjäävät. Isovanhemmilla on myös usein ihan "omat jutut" lastenlasten kanssa, sellaisia joihin vanhemmilla ei ole asiaa. Tämäkin on hyvä, näistä jää kauniita lapsuusmuistoja lapsille.
Ei kannata olla liian herkkähipiäinen ja omia lasta, kyllä lapsellakin on oikeus viettää laatuaikaa isovanhemman kanssa. Monet väsyneet pikkulasten äidit antaisivat onnen kyyneleitä nieleskellen lapsen "päsmäröivälle" mummolle että saisivat hiukan omaa aikaa. Käyttäkää tilaisuus hyväksenne, herran jumala, lapsi on jo vuoden, on jo aikakin hengähtää hetki. Parisuhde ainakin kiittää.Hengähtää hetki? Mistä?
Kun meillä lapsi meni mummolaan 9 kk iässä, niin mies lähti kalaan ja minä Tallinnaan ostoksille. Varsinaista laatuaikaa parisuhteelle!Hengähtäminen tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Jollekin se voi olla vaikka sitä että saa siivota rauhassa koko kodin ilman että tarvitsee lapsen perään katsoa samalla.
Parisuhteelle voi myös tehdä hyvää se että molemmat saa viettää omaa aikaa, tehden omia juttuja, yhdessä tai yksin.
Ihmeen mustavalkoista ajattelua....
Ja jokainen itse sitten päättää haluaako hengähtää vai ei a jos haluaa, hoitaako toinen vanhempi silloin. Palkataanko oikea hoitaja. Vai pyydetäänkö joltakulta apua.
Anoppi ei määrää hengähdystarvetta tai sitä kuka lasta silloin hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi aloitti saman valitusvirren lapsen ollessa 2 kk. Älä anna hoitoon ennen kuin olet itse valmis. Kyllä sekin aika tulee sitten luonnostaan! 2-3-vuotiasta aloin itse antaa hoitoon mielelläni, pienemmän kanssa ei vain tuntunut hyvältä. Mitä pahaa siinä on, että vanhemmat haluavat hoitaa omaa lastaan!
Ei mitään. Nyt on teidän vuoro saada hoivavietille tyydytystä.
Anoppi ottakoon sitten kun ei lapsi huoli enää hyysäystä.Mitä vit...??? Pieni vauva tarvitsee hoivaa ennen kaikkea vanhemmiltaan.
Niin? Yleensä pieni vauva ei kuulu joukkoon "ei huoli enää hyysäystä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi antoi oikein lapulle kirjoitettuna nimen, joka lapselle PITÄÄ antaa. Sanoimme, että olemme jo päättäneet hänen nimensä. Anoppi ei tullut sitten edes ristiäisiin.
Me ei kerrottu nimeä, ja tämä oli paha. Kun ristiäisissä selvisi, että lapsen toinen nimi tulee minulle tärkeältä isovanhemmalta, niin sehän oli vielä pahempi. Myös etunimi oli huono ja miksi miehen toinen nimi ei kelvannut lapselle? Tätä kysyttiin minulta, mies itse inhoaa toista nimeään, eikä halunnut sitä taakkaa lapselleen. Toinen lapsi sitten saikin toisen nimensä miehen isältä, ja tämäkin oli väärin. (anoppi eronnut apesta aikoja sitten). Miksi, oi MIKSI hänen suvustaan ei huolittu nimiä meidän lapsille. Mikä vääryys!
Mun anoppi oli salaa toivonut, että lapsellemme tulee hänen äitinsä nimi. Emme edes tienneet tästä toiveesta. Kun nimi tuli minun suvun puolelta (ja oli itseasiassa miehen ehdotus), niin anoppi vetäytyi ristiäisissä itkemään toiseen huoneeseen nimen kuultuaan.
On vaikeaa ymmärtää, kuinka aikuinen ihminen voi olla niin lapsellinen ja itsekäs.
Naiset usein ovat. Ei täällä apeista paljon valiteta muissakaan ketjuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppisi vaikuttaa ahdistavalta. On ok ilmaista, että vauva on hänellekin tärkeä, ja mielellään hoitaa jos joskus haluatte hoitoon antaa, mutta kaikanlainen päällekäyvä ahdistaminen ja vaatiminen sekä vauvan omiminen takaa vain sen, että lapsen vanhemmat perääntyy eikä halua lasta hoitoon antaa. Kyseessä ei ole mikään ”eri tyyli kommunikoida” vaan selkeä rajojen ja käytöstapojen puute.
Se, antaisinko itse lasta anopille hoitoon riippuisi seuraavista seikoista:
- minkä ikäinen lapsi on ja minkä pituisesta hoitoajasta puhutaan (vauvalle pari tuntia ok, yökyläily ei).
- onko anoppi luotettava, noudattaako vauvan aikatauluja, ruokavalioa ym. vai onko sellainen tyyppi joka saattaa jättää lapsen ilman valvontaa, antaa allergiselle jotain sopimatonta tai ei muuten välitä vanhempien ohjeista ja tekee mitä haluaa, koska ”tietää paremmin” miten lasten kanssa ollaan.
- minkä verran anoppi on lasta hoitanut, eli onko hän lapselle tuttu. En antaisi vauvaa kenellekään hoitoon jos kyseessä olisi vauvalle vieras ihminen. Jos anoppi ja lapsi näkevät säännöllisesti ja usein, niin sitten voisin lapsen jättää pariksi tunniksi hoitoon. Yökylään vasta isompana.
- jokainen vanhempien komentaminen tai muu tunkeileva käytös ja päsmäröinti lykkäisi vain hoitoon antamista kauemmaksi.
Samat säännöt pätevät myös omaan äitiin, ei ainoastaan anoppiin.
Oma anoppini on meidän perheessä tärkeä, myös lapsen hoitajana. Ennen lasta meillä oli hieman muodolliset välit, mutta lapsen syntymän jälkeen ollaan tavattu paljon useammin. Anoppi on alusta asti osoittanut kiinnostusta vauvaa kohtaan, sanonut että hoitaa mielellään jne. mutta ei ole ollut ahdistava sen suhteen. Nähdään kerran-pari viikossa, ja lapsi on usein pari tuntia anopin kanssa kahdestaan, sylivauvana vähemmän, nyt taaperona enemmän. Luulisin että kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vielä ap:n tilannetta pahempaa on, kun se lastenhoitoa kinuava ei ole luotettava (toki näinkin voi olla ap:n tilanteessa, sillä vastasyntynyttä hoitoon pyytävä ihminen ei mielestäni koskaan ole ihan "normaali").
Meillähän tilanne on se, että anoppi on tässä viimeiset kolme vuotta kinunnut, manipuloinut ja marttyroinut kun haluaa hoitaa lasta, mutta ei yksiselitteisesti ole luotettava hoitaja. Lapsi kyllä käy muutaman läheisen luona hoidossa, eli kyse ei ole siitä ettemme antaisi kenenkään hoitaa. Odotan nyt toista lastamme ja kauhulla odotan tämän vauva-aikaa.
Anoppini on mm. systemaattisesti kutsunut itseään äidiksi esikoisellemme, haukkunut vanhempiani ja minua selkäni takana, tehnyt fyysisesti vaarallisia liikkeitä lapsen kanssa kun on itse ollut liikerajotteinen, "kuiskannut" lapsen korvaan, että mummo rakastaa sinua enemmän kuin äiti ja isä, halunnut hoitaa fyysisesti hyvin huonokuntoisena (ei pystynyt kyykistymään, nostamaan lasta turvallisesti, juoksemaan tai edes kävelemään nopeasti, nousemaan lattialta ja tuolilta ilman tukea (!)) vilkasta taaperoamme, sanonut piikkejä minun ulkonäköön liittyen jne.
Kerta kaikkiaan en luottaisi anopille edes koiranpentua. Hän ei ole täysjärkinen ihminen ja on laiminlyönyt kyllä rajustikin omien lapsiensa hoitoa aikanaan. Sukulaiset vielä voivottelevat kun anoppi ei saa hoitaa lastamme. Yök.
On se nyt ihan kauheaa kun Martta ei saa hoitaa lapsenlapsia, vaikka niin kovasti haluaisi. Mitä siitä, että ei saisi nopsajalkaista 3-vuotiasta kiinni jos tämä karkuun päättää lähteä, saati kykyne tätä nostamaan syliin.... Ja pitäähän Martan saada sanoa mielipiteensä kuuluvasti esim. miniän ulkonäöstä. Ja toki Martta sitä pientä rakastaa enemmän kuin äiti ja isi, antaa tehdä kaikkea kivaa, vaikka leikkiä puukoilla, ja tylsät vanhemmat kieltävät.
Kyllähän se niin on, että ei kukaan järkevä anna pientä, vilkasta lasta hoidettavaksi mummulle, joka ei liikkumaan meinaa päästä. Ja tuo "kuiskuttelu" on henkistä väkivaltaa. Saa se mummukin tykätä siitä lapsesta, mutta ei todellakaan ole aiheellista alkaa väittämään, että rakastaa enemmän kuin lapsen vanhemmat.
Mitähän muuten nuo sukulaiset ajattelevat? Jättäisivätkö he itse lapsensa huonokuntoisen ihmisen hoitoon? Jos tosiaan liikkuminen on jo niin vaikeaa, ettei tuolilta tahdo päästä ylös ilman tukea? Onhan se sääli jos hoito ei onnistu jos hoitohalua on, mutta kyllähän hoitajan pitää olla hoitokykyinen. Kuvauksen mukaan tässä tapauksessa se kyky on monella tavalla puutteellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisille on myös ihan kauheaa jos mies ei haluakaan lapsia. On monelta unohtunut ottaa pilleri.
Mutta miehen vika. Mitäs ei mennyt vasektomiaan.
Tai ainakin pitäny ne housut jalassa.
Vierailija kirjoitti:
Naisille on myös ihan kauheaa jos mies ei haluakaan lapsia. On monelta unohtunut ottaa pilleri.
Mutta miehen vika. Mitäs ei mennyt vasektomiaan.
Tai ainakin pitäny ne housut jalassa.
Kortsu on keksitty. Ihan oma vika jos luottaa muijaan. Sehän haluaa syödä niitä pillereitä muuten vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisille on myös ihan kauheaa jos mies ei haluakaan lapsia. On monelta unohtunut ottaa pilleri.
Mutta miehen vika. Mitäs ei mennyt vasektomiaan.
Tai ainakin pitäny ne housut jalassa.Kortsu on keksitty. Ihan oma vika jos luottaa muijaan. Sehän haluaa syödä niitä pillereitä muuten vaan.
Mikään ehkäisykeino ei toimi 100% todennäköisyydellä.
Tutkimusten mukaan 100% todennäköisyydellä pillerit pettävät jos muija haluaa kantavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Anoppisi vaikuttaa ahdistavalta. On ok ilmaista, että vauva on hänellekin tärkeä, ja mielellään hoitaa jos joskus haluatte hoitoon antaa, mutta kaikanlainen päällekäyvä ahdistaminen ja vaatiminen sekä vauvan omiminen takaa vain sen, että lapsen vanhemmat perääntyy eikä halua lasta hoitoon antaa. Kyseessä ei ole mikään ”eri tyyli kommunikoida” vaan selkeä rajojen ja käytöstapojen puute.
Se, antaisinko itse lasta anopille hoitoon riippuisi seuraavista seikoista:
- minkä ikäinen lapsi on ja minkä pituisesta hoitoajasta puhutaan (vauvalle pari tuntia ok, yökyläily ei).
- onko anoppi luotettava, noudattaako vauvan aikatauluja, ruokavalioa ym. vai onko sellainen tyyppi joka saattaa jättää lapsen ilman valvontaa, antaa allergiselle jotain sopimatonta tai ei muuten välitä vanhempien ohjeista ja tekee mitä haluaa, koska ”tietää paremmin” miten lasten kanssa ollaan.
- minkä verran anoppi on lasta hoitanut, eli onko hän lapselle tuttu. En antaisi vauvaa kenellekään hoitoon jos kyseessä olisi vauvalle vieras ihminen. Jos anoppi ja lapsi näkevät säännöllisesti ja usein, niin sitten voisin lapsen jättää pariksi tunniksi hoitoon. Yökylään vasta isompana.
- jokainen vanhempien komentaminen tai muu tunkeileva käytös ja päsmäröinti lykkäisi vain hoitoon antamista kauemmaksi.
Samat säännöt pätevät myös omaan äitiin, ei ainoastaan anoppiin.
Oma anoppini on meidän perheessä tärkeä, myös lapsen hoitajana. Ennen lasta meillä oli hieman muodolliset välit, mutta lapsen syntymän jälkeen ollaan tavattu paljon useammin. Anoppi on alusta asti osoittanut kiinnostusta vauvaa kohtaan, sanonut että hoitaa mielellään jne. mutta ei ole ollut ahdistava sen suhteen. Nähdään kerran-pari viikossa, ja lapsi on usein pari tuntia anopin kanssa kahdestaan, sylivauvana vähemmän, nyt taaperona enemmän. Luulisin että kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä tilanteeseen.
Miksei voi olla eri tyyli kommunikoida? Voihan ihan hyväntahtoisesti käskyttää esim. ” menkääs käymään kaupungilla , niin voin hoitaa vauvaa” voihan tuonkin ottaa käskytyksenä jos haluaa. Onko tuo sinusta käskytys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanokaa sille että parhaiten hän auttaa maailman väestöongelmaa antamatta teille tilaisuutta pahentaa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa sille että parhaiten hän auttaa maailman väestöongelmaa antamatta teille tilaisuutta pahentaa sitä.
Miten niin? Kyllä monetkin lapset kasvavat sen huudon kuunteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa sille että parhaiten hän auttaa maailman väestöongelmaa antamatta teille tilaisuutta pahentaa sitä.
Miten niin? Kyllä monetkin lapset kasvavat sen huudon kuunteluun.
Joo muistan kun tarhassa vertailtiin.
Naapurissa myös lapsiperhe ja joka ikinen ilta kuuluu ah-ah meidän asuntoon asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppisi vaikuttaa ahdistavalta. On ok ilmaista, että vauva on hänellekin tärkeä, ja mielellään hoitaa jos joskus haluatte hoitoon antaa, mutta kaikanlainen päällekäyvä ahdistaminen ja vaatiminen sekä vauvan omiminen takaa vain sen, että lapsen vanhemmat perääntyy eikä halua lasta hoitoon antaa. Kyseessä ei ole mikään ”eri tyyli kommunikoida” vaan selkeä rajojen ja käytöstapojen puute.
Se, antaisinko itse lasta anopille hoitoon riippuisi seuraavista seikoista:
- minkä ikäinen lapsi on ja minkä pituisesta hoitoajasta puhutaan (vauvalle pari tuntia ok, yökyläily ei).
- onko anoppi luotettava, noudattaako vauvan aikatauluja, ruokavalioa ym. vai onko sellainen tyyppi joka saattaa jättää lapsen ilman valvontaa, antaa allergiselle jotain sopimatonta tai ei muuten välitä vanhempien ohjeista ja tekee mitä haluaa, koska ”tietää paremmin” miten lasten kanssa ollaan.
- minkä verran anoppi on lasta hoitanut, eli onko hän lapselle tuttu. En antaisi vauvaa kenellekään hoitoon jos kyseessä olisi vauvalle vieras ihminen. Jos anoppi ja lapsi näkevät säännöllisesti ja usein, niin sitten voisin lapsen jättää pariksi tunniksi hoitoon. Yökylään vasta isompana.
- jokainen vanhempien komentaminen tai muu tunkeileva käytös ja päsmäröinti lykkäisi vain hoitoon antamista kauemmaksi.
Samat säännöt pätevät myös omaan äitiin, ei ainoastaan anoppiin.
Oma anoppini on meidän perheessä tärkeä, myös lapsen hoitajana. Ennen lasta meillä oli hieman muodolliset välit, mutta lapsen syntymän jälkeen ollaan tavattu paljon useammin. Anoppi on alusta asti osoittanut kiinnostusta vauvaa kohtaan, sanonut että hoitaa mielellään jne. mutta ei ole ollut ahdistava sen suhteen. Nähdään kerran-pari viikossa, ja lapsi on usein pari tuntia anopin kanssa kahdestaan, sylivauvana vähemmän, nyt taaperona enemmän. Luulisin että kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä tilanteeseen.
Miksei voi olla eri tyyli kommunikoida? Voihan ihan hyväntahtoisesti käskyttää esim. ” menkääs käymään kaupungilla , niin voin hoitaa vauvaa” voihan tuonkin ottaa käskytyksenä jos haluaa. Onko tuo sinusta käskytys?
Puhutaan KÄSKYmuodossa ja vaaditaan? Mikä muu se on kuin käskytys? Itsekin kuvalit sitä käskyrykseksi
Mikä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä munkin anoppi tokaisi monta kertaa, että menkääs nyt jonnekin ja jättäkää lapsi hoitoon. En jättänyt ja mäkätin miehelle kotona asiasta. Ärsytti.
Lopulta sitten suostuin ja sen jälkeen lapsi on ollut hyvinkin usein hoidossa anopin luona. Myös yökylässä. Ei hän ole mikään narsisti tai mielisairas vaan ihan tavallinen ihminen, mitä nyt sattui olemaan vähän liian innokas ja minä ehkä olin vähän liiankin kiinni vauvassa, koska nyt koko tappelu tuntuu aivan absurdilta kun lapsi on jo 10-vuotias ja viettää päiväkausia anopin kanssa mökillä.
Voi siis olla ihan mahdollista sekin, että mummo on vain yli-innokas eikä ymmärrä sitä itse.
Näin just! Usein kyse on myös siitä, että miehen äiti puhuu eri kieltä kuin oma äiti. Siis suomea, mutta eri tyyli ym. Joku mikä tuntuu töksähtävältä ja loukkavalta anopin suusta onkin vain erilainen tapa ilmaista asia. Eli tarkoitus ei ole loukata, mutta omissa korvissa kuulostaa loukkaavalta. "Menkääs nyt" voi olla tosi lempeästi sanottu sen lisäksi, et voi olla tosi törkeästikin sanottu.
Siksikin vinkkaan ihan meille kaikille miniöille: mieti kaksi sekuntia ennenkuin raivostut tai loukkaannut! Kyse ei välttämättä ollut ilkeilystä, vaan todennäköisimmin väärinkäsityksestä ja -ymmärryksestä.
nim.mer. Been there ;)
Tässä nyt ei ole pelkästään kysymys käskyttämisestä, vaan myös siitä, että anoppi on halunnut lasta hoitoon heti synnytyslaitokselta lähtien melkein. Mun mielestä se, että hokee lasta yökylään lapsen ollessa melkein vastasyntynyt kertoo siitä, ettei äitinä kunnioiteta pätkääkään. Oli sitten yli-innokas tai ei, mutta joskus voisi hiukan ajatella asioita. Ei kaikkea voi laittaa innokkuuden piikkiin. Ja tuo kädet ojossa lapsen hakeminen, mistä mainitsin on myös ollut asia, jota en missään nimessä ole hyväksynyt. Kyllä mulla on kokonaisvaltaisesti välillä sellainen tunne ettei minua kunnioiteta lapsen äitinä.
ApTai sitten hän vain haluaa hiestittää rakastavansa lapselastaan ja patistavansa teitä hyödyntämään hoitoapua.
Tuleeko sulle IKINÄ mieleenkään, että ehkä tulkitset häntä väärin?
Miksi ihmeessä et sano, että koet tuon painostukseksi? Onko tuo sinusta reilua anoppia kohtaan? No ei todellakaan muuten ole.
59
Miksi jonkun ulkopuolisen kuuluisi patistaa pariskuntaa viettämään yhteistä aikaa? Ei ole yhtään hyväksyttävämpää kuin painostaminen. Pariskunnat päättävät itse ajankäytöstään.
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on oikeus myös omaan aikaan esim isovanhemman kanssa. Lapset on kautta aikojen kasvanut osaksi yhteisöä ei äidin itsekään vallan välikappaleeksi.
Huoltaja arvioi hoitajan. Ja yhteisön osaksi kasvaminwn ei vaadi kahdenkeskistä aikaa juuri isovanhemman kanssa. Mitään tuollaisia oikeuksia ei ole.
Me ei kerrottu nimeä, ja tämä oli paha. Kun ristiäisissä selvisi, että lapsen toinen nimi tulee minulle tärkeältä isovanhemmalta, niin sehän oli vielä pahempi. Myös etunimi oli huono ja miksi miehen toinen nimi ei kelvannut lapselle? Tätä kysyttiin minulta, mies itse inhoaa toista nimeään, eikä halunnut sitä taakkaa lapselleen. Toinen lapsi sitten saikin toisen nimensä miehen isältä, ja tämäkin oli väärin. (anoppi eronnut apesta aikoja sitten). Miksi, oi MIKSI hänen suvustaan ei huolittu nimiä meidän lapsille. Mikä vääryys!