Lue keskustelun säännöt.
Anoppi kinuaa lasta hoitoon - Meidän pitäisi lähteä pois miehen..
28.06.2020 |
Kaipailisin vertaistukea tilanteeseen..
Meillä on vuoden ikäinen lapsi ja anoppini on kinunut synnytyslaitokselta lähtien, että haluaa hoitaa lastamme. Kun lapsemme oli 2kk niin anoppi olisi halunnut yökylään lapsen ja meni oudoksi, kun sanoin, että ei käy.
Nyt anoppi on taas alkanut käskyttämään, että meidän pitäisi mieheni kanssa lähteä, että saadaan muka kahdenkeskeistä aikaa miehen kanssa. Oikeastihan syy, miksi hän haluaa meidän pois lapsen luota on se, että hän haluaa hoitaa lasta yksin.
Mä en itse pidä siitä, että käskytetään eikä kysytä edes, että ” haluaisitteko mennä” tai ” saisinko hoitoon” .
Onko tuo teidän mielestä loukkaavaa, että ajetaan vanhemmat pois kotoa, että päästään lapsen lapsensa kanssa olemaan kahdestaan? Onko kenellekään sattunut vastaavaa? En haluaisi olla tyly, mutta en tiedä haluanko antaa lasta hälle hoitoon. Asia olisi eri, jos hän aidosti haluaisi auttaa, mutta tuo, että halutaan hoitaa yksin lasta ja käskytetään pois on erikoista.
Kommentit (254)
Mulla ei ole ollut yli-innokkaita anoppeja ja oma äiti kuoli ollessani teini. Mutta esikoisen kummitäti ja setä olivat todella innokkaita. Alkoivat 8 kk iästä ottaa poikaa viikonloppukyliin. Reissuillakin kulki mukana. Oli mun mielestä ihan kamalaa, koska ikävöin poikaa älyttömästi. Mutta tiesin pojan olevan todella hyvässä hoidossa ja rakastettu. Sain aikaa omille jutuille ja pojan suhde kummeihin syveni loppuelämäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ollut yli-innokkaita anoppeja ja oma äiti kuoli ollessani teini. Mutta esikoisen kummitäti ja setä olivat todella innokkaita. Alkoivat 8 kk iästä ottaa poikaa viikonloppukyliin. Reissuillakin kulki mukana. Oli mun mielestä ihan kamalaa, koska ikävöin poikaa älyttömästi. Mutta tiesin pojan olevan todella hyvässä hoidossa ja rakastettu. Sain aikaa omille jutuille ja pojan suhde kummeihin syveni loppuelämäksi.
Kummit voi valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä munkin anoppi tokaisi monta kertaa, että menkääs nyt jonnekin ja jättäkää lapsi hoitoon. En jättänyt ja mäkätin miehelle kotona asiasta. Ärsytti.
Lopulta sitten suostuin ja sen jälkeen lapsi on ollut hyvinkin usein hoidossa anopin luona. Myös yökylässä. Ei hän ole mikään narsisti tai mielisairas vaan ihan tavallinen ihminen, mitä nyt sattui olemaan vähän liian innokas ja minä ehkä olin vähän liiankin kiinni vauvassa, koska nyt koko tappelu tuntuu aivan absurdilta kun lapsi on jo 10-vuotias ja viettää päiväkausia anopin kanssa mökillä.
Voi siis olla ihan mahdollista sekin, että mummo on vain yli-innokas eikä ymmärrä sitä itse.
Näin just! Usein kyse on myös siitä, että miehen äiti puhuu eri kieltä kuin oma äiti. Siis suomea, mutta eri tyyli ym. Joku mikä tuntuu töksähtävältä ja loukkavalta anopin suusta onkin vain erilainen tapa ilmaista asia. Eli tarkoitus ei ole loukata, mutta omissa korvissa kuulostaa loukkaavalta. "Menkääs nyt" voi olla tosi lempeästi sanottu sen lisäksi, et voi olla tosi törkeästikin sanottu.
Siksikin vinkkaan ihan meille kaikille miniöille: mieti kaksi sekuntia ennenkuin raivostut tai loukkaannut! Kyse ei välttämättä ollut ilkeilystä, vaan todennäköisimmin väärinkäsityksestä ja -ymmärryksestä.
nim.mer. Been there ;)
Tässä nyt ei ole pelkästään kysymys käskyttämisestä, vaan myös siitä, että anoppi on halunnut lasta hoitoon heti synnytyslaitokselta lähtien melkein. Mun mielestä se, että hokee lasta yökylään lapsen ollessa melkein vastasyntynyt kertoo siitä, ettei äitinä kunnioiteta pätkääkään. Oli sitten yli-innokas tai ei, mutta joskus voisi hiukan ajatella asioita. Ei kaikkea voi laittaa innokkuuden piikkiin. Ja tuo kädet ojossa lapsen hakeminen, mistä mainitsin on myös ollut asia, jota en missään nimessä ole hyväksynyt. Kyllä mulla on kokonaisvaltaisesti välillä sellainen tunne ettei minua kunnioiteta lapsen äitinä.
ApKolmen teinin äitinä sanoisin, että rauhoitu ap. Rauhoitu. Olet nyt jotenkin niin täynnä sitä äitiyttäsi, että et pysty edes ajattelemaan asiaa muuten. Parin vuoden päästä naurat toivottavasti jo jääräpäisyydellesi ja minäminä -asenteellesi.
Mummo ei varmasti tarkoita pahaa halutessaan hoitaa lastenlastaan. Hän haluaa koskea lapseen, sylitellä, leikkiä ja jutustella lapsen kanssa ihan siinä missä sinäkin. Et sinäkään ole toivottavasti lapsesi kanssa noin totinen ja vihamielinen kuin täällä annat olettaa, joten rauhoitu ja anna muidenkin nauttia lapsen kanssa olemisesta. Pieni lapsi on kuin koiranpentu, (meille tuli kolme viikkoa sitten koiranpentu) ja ihan kaikki ovat siihen lääpällään, haluavat tehdä sen kanssa kaikkea, haluavat olla sille tärkeitä ja ovat onnellisia, kun koiranpentu nukahtaa omaan syliin. Se vaan tuntuu niin ihanalta.
Jos siis mummo haluaa hetken silloin tällöin olla lapsen kanssa ilman teidän jatkuvaa tuijottamista ja vahtimista, niin sehän on ihan parasta! Sinäkin voit edesauttaa tätä suhdetta ja kun menette mummolle, niin annatkin lapsen heti mummolle paapottavaksi! Sanot hänelle, että haluaisiko hän syöttää lapsen, nukuttaa tämän kärrytellen unille ja osallistua sen hetken ajan arkeenne.
Sinä ap voit siis kääntää nyt sen oman kelkkasi ja tajuta, että vaikka lapsi onkin mummon kanssa, niin sinä olet lapsen äiti ja anopin hössötys ei ole siitä ollenkaan pois. Anna lapsi mummolle, ota ihania kuvia ja katso kuinka lapsikin nauttii.
Asuimme ulkomailla kun ensimmäisemme syntyi ja appivanhemmat tulivat meille pariksi viikoksi vauvan ollessa alle kahden kuukauden. Mummilla oli loputon varasto kaikkia ihania lastenlauluja ja -loruja mitä hän lapsen kanssa lauleli ja leikki. Jo heidän katselu sai iloiseksi ja mummo oikein loisti. Ei lapsesta kannata olla mustasukkainen, vaan mummo on hyvä lisä teidän perheen elämään.
On aika lailla helpompi ulkomailla pitää se etäisyys.
Hohhoijaa. Kun appivanhemmat tulivat meille, niin en todellakaan piiloitellut ja ominut vauvaa, vaan mummi ja pappa saivat nauttia siitä tietenkin myös. En ole osannut ikinä olla mustasukkainen kenestäkään, en miehestäni enkä lapsistani tai vaikka ystävistänikään. Tai nyt koiranpennustamme. Jos nyt mummo haluaa olla lapselle mummo, niin miksi ap:n pitäisi alkaa säätämään kaikkea? Tai jopa harkitsemaan, että katkoo välit mummoon... Kyllä se lapsi äidistäänkin tykkää, vaikka tykkäisi mummostakin. Napanuora pitää katkaista jossakin välissä joka tapauksessa.
Kaksi nuorempaa lastamme syntyivät Suomessa ja en ole heitäkään mitenkään pistänyt häkkiin sukulaisilta suojaan. Saatan olla itsekin mummo kymmenen vuoden sisällä ja odotan jo innolla sitä kuinka minä saan laulaa ja lorutella pienen kanssa. Heidän äiti on luonnollisesti lapsen isän kanssa vanhemmat ja minä vain mummi, mutta olen mummi sitten omalla tavallani. Teen varmasti parhaani. Alapeukuttakaa vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä munkin anoppi tokaisi monta kertaa, että menkääs nyt jonnekin ja jättäkää lapsi hoitoon. En jättänyt ja mäkätin miehelle kotona asiasta. Ärsytti.
Lopulta sitten suostuin ja sen jälkeen lapsi on ollut hyvinkin usein hoidossa anopin luona. Myös yökylässä. Ei hän ole mikään narsisti tai mielisairas vaan ihan tavallinen ihminen, mitä nyt sattui olemaan vähän liian innokas ja minä ehkä olin vähän liiankin kiinni vauvassa, koska nyt koko tappelu tuntuu aivan absurdilta kun lapsi on jo 10-vuotias ja viettää päiväkausia anopin kanssa mökillä.
Voi siis olla ihan mahdollista sekin, että mummo on vain yli-innokas eikä ymmärrä sitä itse.
Näin just! Usein kyse on myös siitä, että miehen äiti puhuu eri kieltä kuin oma äiti. Siis suomea, mutta eri tyyli ym. Joku mikä tuntuu töksähtävältä ja loukkavalta anopin suusta onkin vain erilainen tapa ilmaista asia. Eli tarkoitus ei ole loukata, mutta omissa korvissa kuulostaa loukkaavalta. "Menkääs nyt" voi olla tosi lempeästi sanottu sen lisäksi, et voi olla tosi törkeästikin sanottu.
Siksikin vinkkaan ihan meille kaikille miniöille: mieti kaksi sekuntia ennenkuin raivostut tai loukkaannut! Kyse ei välttämättä ollut ilkeilystä, vaan todennäköisimmin väärinkäsityksestä ja -ymmärryksestä.
nim.mer. Been there ;)
Tässä nyt ei ole pelkästään kysymys käskyttämisestä, vaan myös siitä, että anoppi on halunnut lasta hoitoon heti synnytyslaitokselta lähtien melkein. Mun mielestä se, että hokee lasta yökylään lapsen ollessa melkein vastasyntynyt kertoo siitä, ettei äitinä kunnioiteta pätkääkään. Oli sitten yli-innokas tai ei, mutta joskus voisi hiukan ajatella asioita. Ei kaikkea voi laittaa innokkuuden piikkiin. Ja tuo kädet ojossa lapsen hakeminen, mistä mainitsin on myös ollut asia, jota en missään nimessä ole hyväksynyt. Kyllä mulla on kokonaisvaltaisesti välillä sellainen tunne ettei minua kunnioiteta lapsen äitinä.
ApKolmen teinin äitinä sanoisin, että rauhoitu ap. Rauhoitu. Olet nyt jotenkin niin täynnä sitä äitiyttäsi, että et pysty edes ajattelemaan asiaa muuten. Parin vuoden päästä naurat toivottavasti jo jääräpäisyydellesi ja minäminä -asenteellesi.
Mummo ei varmasti tarkoita pahaa halutessaan hoitaa lastenlastaan. Hän haluaa koskea lapseen, sylitellä, leikkiä ja jutustella lapsen kanssa ihan siinä missä sinäkin. Et sinäkään ole toivottavasti lapsesi kanssa noin totinen ja vihamielinen kuin täällä annat olettaa, joten rauhoitu ja anna muidenkin nauttia lapsen kanssa olemisesta. Pieni lapsi on kuin koiranpentu, (meille tuli kolme viikkoa sitten koiranpentu) ja ihan kaikki ovat siihen lääpällään, haluavat tehdä sen kanssa kaikkea, haluavat olla sille tärkeitä ja ovat onnellisia, kun koiranpentu nukahtaa omaan syliin. Se vaan tuntuu niin ihanalta.
Jos siis mummo haluaa hetken silloin tällöin olla lapsen kanssa ilman teidän jatkuvaa tuijottamista ja vahtimista, niin sehän on ihan parasta! Sinäkin voit edesauttaa tätä suhdetta ja kun menette mummolle, niin annatkin lapsen heti mummolle paapottavaksi! Sanot hänelle, että haluaisiko hän syöttää lapsen, nukuttaa tämän kärrytellen unille ja osallistua sen hetken ajan arkeenne.
Sinä ap voit siis kääntää nyt sen oman kelkkasi ja tajuta, että vaikka lapsi onkin mummon kanssa, niin sinä olet lapsen äiti ja anopin hössötys ei ole siitä ollenkaan pois. Anna lapsi mummolle, ota ihania kuvia ja katso kuinka lapsikin nauttii.
Asuimme ulkomailla kun ensimmäisemme syntyi ja appivanhemmat tulivat meille pariksi viikoksi vauvan ollessa alle kahden kuukauden. Mummilla oli loputon varasto kaikkia ihania lastenlauluja ja -loruja mitä hän lapsen kanssa lauleli ja leikki. Jo heidän katselu sai iloiseksi ja mummo oikein loisti. Ei lapsesta kannata olla mustasukkainen, vaan mummo on hyvä lisä teidän perheen elämään.
Lähditte sitten kahdelsi viikoksi pois vai?
???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä munkin anoppi tokaisi monta kertaa, että menkääs nyt jonnekin ja jättäkää lapsi hoitoon. En jättänyt ja mäkätin miehelle kotona asiasta. Ärsytti.
Lopulta sitten suostuin ja sen jälkeen lapsi on ollut hyvinkin usein hoidossa anopin luona. Myös yökylässä. Ei hän ole mikään narsisti tai mielisairas vaan ihan tavallinen ihminen, mitä nyt sattui olemaan vähän liian innokas ja minä ehkä olin vähän liiankin kiinni vauvassa, koska nyt koko tappelu tuntuu aivan absurdilta kun lapsi on jo 10-vuotias ja viettää päiväkausia anopin kanssa mökillä.
Voi siis olla ihan mahdollista sekin, että mummo on vain yli-innokas eikä ymmärrä sitä itse.
Näin just! Usein kyse on myös siitä, että miehen äiti puhuu eri kieltä kuin oma äiti. Siis suomea, mutta eri tyyli ym. Joku mikä tuntuu töksähtävältä ja loukkavalta anopin suusta onkin vain erilainen tapa ilmaista asia. Eli tarkoitus ei ole loukata, mutta omissa korvissa kuulostaa loukkaavalta. "Menkääs nyt" voi olla tosi lempeästi sanottu sen lisäksi, et voi olla tosi törkeästikin sanottu.
Siksikin vinkkaan ihan meille kaikille miniöille: mieti kaksi sekuntia ennenkuin raivostut tai loukkaannut! Kyse ei välttämättä ollut ilkeilystä, vaan todennäköisimmin väärinkäsityksestä ja -ymmärryksestä.
nim.mer. Been there ;)
Tässä nyt ei ole pelkästään kysymys käskyttämisestä, vaan myös siitä, että anoppi on halunnut lasta hoitoon heti synnytyslaitokselta lähtien melkein. Mun mielestä se, että hokee lasta yökylään lapsen ollessa melkein vastasyntynyt kertoo siitä, ettei äitinä kunnioiteta pätkääkään. Oli sitten yli-innokas tai ei, mutta joskus voisi hiukan ajatella asioita. Ei kaikkea voi laittaa innokkuuden piikkiin. Ja tuo kädet ojossa lapsen hakeminen, mistä mainitsin on myös ollut asia, jota en missään nimessä ole hyväksynyt. Kyllä mulla on kokonaisvaltaisesti välillä sellainen tunne ettei minua kunnioiteta lapsen äitinä.
ApKolmen teinin äitinä sanoisin, että rauhoitu ap. Rauhoitu. Olet nyt jotenkin niin täynnä sitä äitiyttäsi, että et pysty edes ajattelemaan asiaa muuten. Parin vuoden päästä naurat toivottavasti jo jääräpäisyydellesi ja minäminä -asenteellesi.
Mummo ei varmasti tarkoita pahaa halutessaan hoitaa lastenlastaan. Hän haluaa koskea lapseen, sylitellä, leikkiä ja jutustella lapsen kanssa ihan siinä missä sinäkin. Et sinäkään ole toivottavasti lapsesi kanssa noin totinen ja vihamielinen kuin täällä annat olettaa, joten rauhoitu ja anna muidenkin nauttia lapsen kanssa olemisesta. Pieni lapsi on kuin koiranpentu, (meille tuli kolme viikkoa sitten koiranpentu) ja ihan kaikki ovat siihen lääpällään, haluavat tehdä sen kanssa kaikkea, haluavat olla sille tärkeitä ja ovat onnellisia, kun koiranpentu nukahtaa omaan syliin. Se vaan tuntuu niin ihanalta.
Jos siis mummo haluaa hetken silloin tällöin olla lapsen kanssa ilman teidän jatkuvaa tuijottamista ja vahtimista, niin sehän on ihan parasta! Sinäkin voit edesauttaa tätä suhdetta ja kun menette mummolle, niin annatkin lapsen heti mummolle paapottavaksi! Sanot hänelle, että haluaisiko hän syöttää lapsen, nukuttaa tämän kärrytellen unille ja osallistua sen hetken ajan arkeenne.
Sinä ap voit siis kääntää nyt sen oman kelkkasi ja tajuta, että vaikka lapsi onkin mummon kanssa, niin sinä olet lapsen äiti ja anopin hössötys ei ole siitä ollenkaan pois. Anna lapsi mummolle, ota ihania kuvia ja katso kuinka lapsikin nauttii.
Asuimme ulkomailla kun ensimmäisemme syntyi ja appivanhemmat tulivat meille pariksi viikoksi vauvan ollessa alle kahden kuukauden. Mummilla oli loputon varasto kaikkia ihania lastenlauluja ja -loruja mitä hän lapsen kanssa lauleli ja leikki. Jo heidän katselu sai iloiseksi ja mummo oikein loisti. Ei lapsesta kannata olla mustasukkainen, vaan mummo on hyvä lisä teidän perheen elämään.
On aika lailla helpompi ulkomailla pitää se etäisyys.
Hohhoijaa. Kun appivanhemmat tulivat meille, niin en todellakaan piiloitellut ja ominut vauvaa, vaan mummi ja pappa saivat nauttia siitä tietenkin myös. En ole osannut ikinä olla mustasukkainen kenestäkään, en miehestäni enkä lapsistani tai vaikka ystävistänikään. Tai nyt koiranpennustamme. Jos nyt mummo haluaa olla lapselle mummo, niin miksi ap:n pitäisi alkaa säätämään kaikkea? Tai jopa harkitsemaan, että katkoo välit mummoon... Kyllä se lapsi äidistäänkin tykkää, vaikka tykkäisi mummostakin. Napanuora pitää katkaista jossakin välissä joka tapauksessa.
Kaksi nuorempaa lastamme syntyivät Suomessa ja en ole heitäkään mitenkään pistänyt häkkiin sukulaisilta suojaan. Saatan olla itsekin mummo kymmenen vuoden sisällä ja odotan jo innolla sitä kuinka minä saan laulaa ja lorutella pienen kanssa. Heidän äiti on luonnollisesti lapsen isän kanssa vanhemmat ja minä vain mummi, mutta olen mummi sitten omalla tavallani. Teen varmasti parhaani. Alapeukuttakaa vain.
Ajoiko he teidät siis khdeksi viikoksi pois kotoa?
Vai miten tuo on rinnastettava tilanne.
Eihän ap ole kieltänyt yhteydenpitoa. Ihmettelee vain tarvetta lähettää vanhemmat väkisin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä munkin anoppi tokaisi monta kertaa, että menkääs nyt jonnekin ja jättäkää lapsi hoitoon. En jättänyt ja mäkätin miehelle kotona asiasta. Ärsytti.
Lopulta sitten suostuin ja sen jälkeen lapsi on ollut hyvinkin usein hoidossa anopin luona. Myös yökylässä. Ei hän ole mikään narsisti tai mielisairas vaan ihan tavallinen ihminen, mitä nyt sattui olemaan vähän liian innokas ja minä ehkä olin vähän liiankin kiinni vauvassa, koska nyt koko tappelu tuntuu aivan absurdilta kun lapsi on jo 10-vuotias ja viettää päiväkausia anopin kanssa mökillä.
Voi siis olla ihan mahdollista sekin, että mummo on vain yli-innokas eikä ymmärrä sitä itse.
Näin just! Usein kyse on myös siitä, että miehen äiti puhuu eri kieltä kuin oma äiti. Siis suomea, mutta eri tyyli ym. Joku mikä tuntuu töksähtävältä ja loukkavalta anopin suusta onkin vain erilainen tapa ilmaista asia. Eli tarkoitus ei ole loukata, mutta omissa korvissa kuulostaa loukkaavalta. "Menkääs nyt" voi olla tosi lempeästi sanottu sen lisäksi, et voi olla tosi törkeästikin sanottu.
Siksikin vinkkaan ihan meille kaikille miniöille: mieti kaksi sekuntia ennenkuin raivostut tai loukkaannut! Kyse ei välttämättä ollut ilkeilystä, vaan todennäköisimmin väärinkäsityksestä ja -ymmärryksestä.
nim.mer. Been there ;)
Tässä nyt ei ole pelkästään kysymys käskyttämisestä, vaan myös siitä, että anoppi on halunnut lasta hoitoon heti synnytyslaitokselta lähtien melkein. Mun mielestä se, että hokee lasta yökylään lapsen ollessa melkein vastasyntynyt kertoo siitä, ettei äitinä kunnioiteta pätkääkään. Oli sitten yli-innokas tai ei, mutta joskus voisi hiukan ajatella asioita. Ei kaikkea voi laittaa innokkuuden piikkiin. Ja tuo kädet ojossa lapsen hakeminen, mistä mainitsin on myös ollut asia, jota en missään nimessä ole hyväksynyt. Kyllä mulla on kokonaisvaltaisesti välillä sellainen tunne ettei minua kunnioiteta lapsen äitinä.
ApKolmen teinin äitinä sanoisin, että rauhoitu ap. Rauhoitu. Olet nyt jotenkin niin täynnä sitä äitiyttäsi, että et pysty edes ajattelemaan asiaa muuten. Parin vuoden päästä naurat toivottavasti jo jääräpäisyydellesi ja minäminä -asenteellesi.
Mummo ei varmasti tarkoita pahaa halutessaan hoitaa lastenlastaan. Hän haluaa koskea lapseen, sylitellä, leikkiä ja jutustella lapsen kanssa ihan siinä missä sinäkin. Et sinäkään ole toivottavasti lapsesi kanssa noin totinen ja vihamielinen kuin täällä annat olettaa, joten rauhoitu ja anna muidenkin nauttia lapsen kanssa olemisesta. Pieni lapsi on kuin koiranpentu, (meille tuli kolme viikkoa sitten koiranpentu) ja ihan kaikki ovat siihen lääpällään, haluavat tehdä sen kanssa kaikkea, haluavat olla sille tärkeitä ja ovat onnellisia, kun koiranpentu nukahtaa omaan syliin. Se vaan tuntuu niin ihanalta.
Jos siis mummo haluaa hetken silloin tällöin olla lapsen kanssa ilman teidän jatkuvaa tuijottamista ja vahtimista, niin sehän on ihan parasta! Sinäkin voit edesauttaa tätä suhdetta ja kun menette mummolle, niin annatkin lapsen heti mummolle paapottavaksi! Sanot hänelle, että haluaisiko hän syöttää lapsen, nukuttaa tämän kärrytellen unille ja osallistua sen hetken ajan arkeenne.
Sinä ap voit siis kääntää nyt sen oman kelkkasi ja tajuta, että vaikka lapsi onkin mummon kanssa, niin sinä olet lapsen äiti ja anopin hössötys ei ole siitä ollenkaan pois. Anna lapsi mummolle, ota ihania kuvia ja katso kuinka lapsikin nauttii.
Asuimme ulkomailla kun ensimmäisemme syntyi ja appivanhemmat tulivat meille pariksi viikoksi vauvan ollessa alle kahden kuukauden. Mummilla oli loputon varasto kaikkia ihania lastenlauluja ja -loruja mitä hän lapsen kanssa lauleli ja leikki. Jo heidän katselu sai iloiseksi ja mummo oikein loisti. Ei lapsesta kannata olla mustasukkainen, vaan mummo on hyvä lisä teidän perheen elämään.
Lähditte sitten kahdelsi viikoksi pois vai?
???
Muutenhan tämä ei kuulu asiaan ollenkaan.
Anteeksi nyt vain ap, mutta minusta vaikuttaa siltä, että kyseessä on ihan tavallinen, hieman yli-innostunut mummo, joita on maailma pullollaan. Mutta itse voisit vähän löysätä. Ja sanon tämän ihan kaikella ystävyydellä keski-ikäisenä äitinä, joka on itse iän myötä ymmärtänyt, että olisin voinut ottaa anopin kanssa vähän rennommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan antanut lapsia kovin pienenä hoitoon yöksi edes isovanhemmille.
Olisko mahdollista kompromissi ja kävisit päivällä muutaman tunnin jossakin ja mummo saisi sen ajan hoitaa lapsenlastaan?
Yökylään ei tarvitse lapsia antaa, jos ei halua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä munkin anoppi tokaisi monta kertaa, että menkääs nyt jonnekin ja jättäkää lapsi hoitoon. En jättänyt ja mäkätin miehelle kotona asiasta. Ärsytti.
Lopulta sitten suostuin ja sen jälkeen lapsi on ollut hyvinkin usein hoidossa anopin luona. Myös yökylässä. Ei hän ole mikään narsisti tai mielisairas vaan ihan tavallinen ihminen, mitä nyt sattui olemaan vähän liian innokas ja minä ehkä olin vähän liiankin kiinni vauvassa, koska nyt koko tappelu tuntuu aivan absurdilta kun lapsi on jo 10-vuotias ja viettää päiväkausia anopin kanssa mökillä.
Voi siis olla ihan mahdollista sekin, että mummo on vain yli-innokas eikä ymmärrä sitä itse.
Näin just! Usein kyse on myös siitä, että miehen äiti puhuu eri kieltä kuin oma äiti. Siis suomea, mutta eri tyyli ym. Joku mikä tuntuu töksähtävältä ja loukkavalta anopin suusta onkin vain erilainen tapa ilmaista asia. Eli tarkoitus ei ole loukata, mutta omissa korvissa kuulostaa loukkaavalta. "Menkääs nyt" voi olla tosi lempeästi sanottu sen lisäksi, et voi olla tosi törkeästikin sanottu.
Siksikin vinkkaan ihan meille kaikille miniöille: mieti kaksi sekuntia ennenkuin raivostut tai loukkaannut! Kyse ei välttämättä ollut ilkeilystä, vaan todennäköisimmin väärinkäsityksestä ja -ymmärryksestä.
nim.mer. Been there ;)
Tässä nyt ei ole pelkästään kysymys käskyttämisestä, vaan myös siitä, että anoppi on halunnut lasta hoitoon heti synnytyslaitokselta lähtien melkein. Mun mielestä se, että hokee lasta yökylään lapsen ollessa melkein vastasyntynyt kertoo siitä, ettei äitinä kunnioiteta pätkääkään. Oli sitten yli-innokas tai ei, mutta joskus voisi hiukan ajatella asioita. Ei kaikkea voi laittaa innokkuuden piikkiin. Ja tuo kädet ojossa lapsen hakeminen, mistä mainitsin on myös ollut asia, jota en missään nimessä ole hyväksynyt. Kyllä mulla on kokonaisvaltaisesti välillä sellainen tunne ettei minua kunnioiteta lapsen äitinä.
ApKolmen teinin äitinä sanoisin, että rauhoitu ap. Rauhoitu. Olet nyt jotenkin niin täynnä sitä äitiyttäsi, että et pysty edes ajattelemaan asiaa muuten. Parin vuoden päästä naurat toivottavasti jo jääräpäisyydellesi ja minäminä -asenteellesi.
Mummo ei varmasti tarkoita pahaa halutessaan hoitaa lastenlastaan. Hän haluaa koskea lapseen, sylitellä, leikkiä ja jutustella lapsen kanssa ihan siinä missä sinäkin. Et sinäkään ole toivottavasti lapsesi kanssa noin totinen ja vihamielinen kuin täällä annat olettaa, joten rauhoitu ja anna muidenkin nauttia lapsen kanssa olemisesta. Pieni lapsi on kuin koiranpentu, (meille tuli kolme viikkoa sitten koiranpentu) ja ihan kaikki ovat siihen lääpällään, haluavat tehdä sen kanssa kaikkea, haluavat olla sille tärkeitä ja ovat onnellisia, kun koiranpentu nukahtaa omaan syliin. Se vaan tuntuu niin ihanalta.
Jos siis mummo haluaa hetken silloin tällöin olla lapsen kanssa ilman teidän jatkuvaa tuijottamista ja vahtimista, niin sehän on ihan parasta! Sinäkin voit edesauttaa tätä suhdetta ja kun menette mummolle, niin annatkin lapsen heti mummolle paapottavaksi! Sanot hänelle, että haluaisiko hän syöttää lapsen, nukuttaa tämän kärrytellen unille ja osallistua sen hetken ajan arkeenne.
Sinä ap voit siis kääntää nyt sen oman kelkkasi ja tajuta, että vaikka lapsi onkin mummon kanssa, niin sinä olet lapsen äiti ja anopin hössötys ei ole siitä ollenkaan pois. Anna lapsi mummolle, ota ihania kuvia ja katso kuinka lapsikin nauttii.
Asuimme ulkomailla kun ensimmäisemme syntyi ja appivanhemmat tulivat meille pariksi viikoksi vauvan ollessa alle kahden kuukauden. Mummilla oli loputon varasto kaikkia ihania lastenlauluja ja -loruja mitä hän lapsen kanssa lauleli ja leikki. Jo heidän katselu sai iloiseksi ja mummo oikein loisti. Ei lapsesta kannata olla mustasukkainen, vaan mummo on hyvä lisä teidän perheen elämään.
On aika lailla helpompi ulkomailla pitää se etäisyys.
Hohhoijaa. Kun appivanhemmat tulivat meille, niin en todellakaan piiloitellut ja ominut vauvaa, vaan mummi ja pappa saivat nauttia siitä tietenkin myös. En ole osannut ikinä olla mustasukkainen kenestäkään, en miehestäni enkä lapsistani tai vaikka ystävistänikään. Tai nyt koiranpennustamme. Jos nyt mummo haluaa olla lapselle mummo, niin miksi ap:n pitäisi alkaa säätämään kaikkea? Tai jopa harkitsemaan, että katkoo välit mummoon... Kyllä se lapsi äidistäänkin tykkää, vaikka tykkäisi mummostakin. Napanuora pitää katkaista jossakin välissä joka tapauksessa.
Kaksi nuorempaa lastamme syntyivät Suomessa ja en ole heitäkään mitenkään pistänyt häkkiin sukulaisilta suojaan. Saatan olla itsekin mummo kymmenen vuoden sisällä ja odotan jo innolla sitä kuinka minä saan laulaa ja lorutella pienen kanssa. Heidän äiti on luonnollisesti lapsen isän kanssa vanhemmat ja minä vain mummi, mutta olen mummi sitten omalla tavallani. Teen varmasti parhaani. Alapeukuttakaa vain.
Ajoiko he teidät siis khdeksi viikoksi pois kotoa?
Vai miten tuo on rinnastettava tilanne.
Eihän ap ole kieltänyt yhteydenpitoa. Ihmettelee vain tarvetta lähettää vanhemmat väkisin pois.
Kuinka pitkäksi aikaa? Peräti tunniksi tai pariksi? Okei, ihan sama. Pitäkää tunkkinne. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vain ap, mutta minusta vaikuttaa siltä, että kyseessä on ihan tavallinen, hieman yli-innostunut mummo, joita on maailma pullollaan. Mutta itse voisit vähän löysätä. Ja sanon tämän ihan kaikella ystävyydellä keski-ikäisenä äitinä, joka on itse iän myötä ymmärtänyt, että olisin voinut ottaa anopin kanssa vähän rennommin.
Löysääminen on pahinta, mitä ap voisi tehdä. Ei missään nimessä. Kohta anoppi on joka päivä kinuamassa hoitoon tuolla logiigalla. Selvät rajat täytyy olla muuten homma leviää mahdottomuuksiin. Miten voit edes antaa tuollaisen neuvon?
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan antanut lapsia kovin pienenä hoitoon yöksi edes isovanhemmille.
Olisko mahdollista kompromissi ja kävisit päivällä muutaman tunnin jossakin ja mummo saisi sen ajan hoitaa lapsenlastaan?
Yökylään ei tarvitse lapsia antaa, jos ei halua!
Mun anoppi kinusi 9 kk ikäistä lasta hoitoon. En antanut. Suuttui ja soitti miehelleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt viimeistään pitää asettaa rajat. Mitä kauemmin antaa hyppyyttää itseään, sitä pahemmaksi tilanne menee.
Vier<br />
ailija kirjoitti:Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä munkin anoppi tokaisi monta kertaa, että menkääs nyt jonnekin ja jättäkää lapsi hoitoon. En jättänyt ja mäkätin miehelle kotona asiasta. Ärsytti.
Lopulta sitten suostuin ja sen jälkeen lapsi on ollut hyvinkin usein hoidossa anopin luona. Myös yökylässä. Ei hän ole mikään narsisti tai mielisairas vaan ihan tavallinen ihminen, mitä nyt sattui olemaan vähän liian innokas ja minä ehkä olin vähän liiankin kiinni vauvassa, koska nyt koko tappelu tuntuu aivan absurdilta kun lapsi on jo 10-vuotias ja viettää päiväkausia anopin kanssa mökillä.
Voi siis olla ihan mahdollista sekin, että mummo on vain yli-innokas eikä ymmärrä sitä itse.
Näin just! Usein kyse on myös siitä, että miehen äiti puhuu eri kieltä kuin oma äiti. Siis suomea, mutta eri tyyli ym. Joku mikä tuntuu töksähtävältä ja loukkavalta anopin suusta onkin vain erilainen tapa ilmaista asia. Eli tarkoitus ei ole loukata, mutta omissa korvissa kuulostaa loukkaavalta. "Menkääs nyt" voi olla tosi lempeästi sanottu sen lisäksi, et voi olla tosi törkeästikin sanottu.
Siksikin vinkkaan ihan meille kaikille miniöille: mieti kaksi sekuntia ennenkuin raivostut tai loukkaannut! Kyse ei välttämättä ollut ilkeilystä, vaan todennäköisimmin väärinkäsityksestä ja -ymmärryksestä.
nim.mer. Been there ;)
Tässä nyt ei ole pelkästään kysymys käskyttämisestä, vaan myös siitä, että anoppi on halunnut lasta hoitoon heti synnytyslaitokselta lähtien melkein. Mun mielestä se, että hokee lasta yökylään lapsen ollessa melkein vastasyntynyt kertoo siitä, ettei äitinä kunnioiteta pätkääkään. Oli sitten yli-innokas tai ei, mutta joskus voisi hiukan ajatella asioita. Ei kaikkea voi laittaa innokkuuden piikkiin. Ja tuo kädet ojossa lapsen hakeminen, mistä mainitsin on myös ollut asia, jota en missään nimessä ole hyväksynyt. Kyllä mulla on kokonaisvaltaisesti välillä sellainen tunne ettei minua kunnioiteta lapsen äitinä.
ApKolmen teinin äitinä sanoisin, että rauhoitu ap. Rauhoitu. Olet nyt jotenkin niin täynnä sitä äitiyttäsi, että et pysty edes ajattelemaan asiaa muuten. Parin vuoden päästä naurat toivottavasti jo jääräpäisyydellesi ja minäminä -asenteellesi.
Mummo ei varmasti tarkoita pahaa halutessaan hoitaa lastenlastaan. Hän haluaa koskea lapseen, sylitellä, leikkiä ja jutustella lapsen kanssa ihan siinä missä sinäkin. Et sinäkään ole toivottavasti lapsesi kanssa noin totinen ja vihamielinen kuin täällä annat olettaa, joten rauhoitu ja anna muidenkin nauttia lapsen kanssa olemisesta. Pieni lapsi on kuin koiranpentu, (meille tuli kolme viikkoa sitten koiranpentu) ja ihan kaikki ovat siihen lääpällään, haluavat tehdä sen kanssa kaikkea, haluavat olla sille tärkeitä ja ovat onnellisia, kun koiranpentu nukahtaa omaan syliin. Se vaan tuntuu niin ihanalta.
Jos siis mummo haluaa hetken silloin tällöin olla lapsen kanssa ilman teidän jatkuvaa tuijottamista ja vahtimista, niin sehän on ihan parasta! Sinäkin voit edesauttaa tätä suhdetta ja kun menette mummolle, niin annatkin lapsen heti mummolle paapottavaksi! Sanot hänelle, että haluaisiko hän syöttää lapsen, nukuttaa tämän kärrytellen unille ja osallistua sen hetken ajan arkeenne.
Sinä ap voit siis kääntää nyt sen oman kelkkasi ja tajuta, että vaikka lapsi onkin mummon kanssa, niin sinä olet lapsen äiti ja anopin hössötys ei ole siitä ollenkaan pois. Anna lapsi mummolle, ota ihania kuvia ja katso kuinka lapsikin nauttii.
Asuimme ulkomailla kun ensimmäisemme syntyi ja appivanhemmat tulivat meille pariksi viikoksi vauvan ollessa alle kahden kuukauden. Mummilla oli loputon varasto kaikkia ihania lastenlauluja ja -loruja mitä hän lapsen kanssa lauleli ja leikki. Jo heidän katselu sai iloiseksi ja mummo oikein loisti. Ei lapsesta kannata olla mustasukkainen, vaan mummo on hyvä lisä teidän perheen elämään.
On aika lailla helpompi ulkomailla pitää se etäisyys.
Hohhoijaa. Kun appivanhemmat tulivat meille, niin en todellakaan piiloitellut ja ominut vauvaa, vaan mummi ja pappa saivat nauttia siitä tietenkin myös. En ole osannut ikinä olla mustasukkainen kenestäkään, en miehestäni enkä lapsistani tai vaikka ystävistänikään. Tai nyt koiranpennustamme. Jos nyt mummo haluaa olla lapselle mummo, niin miksi ap:n pitäisi alkaa säätämään kaikkea? Tai jopa harkitsemaan, että katkoo välit mummoon... Kyllä se lapsi äidistäänkin tykkää, vaikka tykkäisi mummostakin. Napanuora pitää katkaista jossakin välissä joka tapauksessa.
Kaksi nuorempaa lastamme syntyivät Suomessa ja en ole heitäkään mitenkään pistänyt häkkiin sukulaisilta suojaan. Saatan olla itsekin mummo kymmenen vuoden sisällä ja odotan jo innolla sitä kuinka minä saan laulaa ja lorutella pienen kanssa. Heidän äiti on luonnollisesti lapsen isän kanssa vanhemmat ja minä vain mummi, mutta olen mummi sitten omalla tavallani. Teen varmasti parhaani. Alapeukuttakaa vain.
Ajoiko he teidät siis khdeksi viikoksi pois kotoa?
Vai miten tuo on rinnastettava tilanne.
Eihän ap ole kieltänyt yhteydenpitoa. Ihmettelee vain tarvetta lähettää vanhemmat väkisin pois.
Kuinka pitkäksi aikaa? Peräti tunniksi tai pariksi? Okei, ihan sama. Pitäkää tunkkinne. :)
Yökylä. Lue aloitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin ei tarvitse omia vauvaa — vauva syntyy äidistä ja on äidin oma kunnes täyttää 18 vuotta.
Sylistä repijöille lähestymiskielto. Ei vanhuus ole mikään oikeutettu perustelu väkivallan käytölle.
En anna mun lasta. Minun, minun , minun, minun. Hohhoijaa, kyseessä ei ole nukkesi vaan elävä ihminen joka myös tarvitsee aikaa, eroa, vanhemmistaan.
Ai niin, mutta kerrankin minulla on jotain mitä hallita, jotain mitä toiset voisivat rakastaa. Mutta se on minun. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä munkin anoppi tokaisi monta kertaa, että menkääs nyt jonnekin ja jättäkää lapsi hoitoon. En jättänyt ja mäkätin miehelle kotona asiasta. Ärsytti.
Lopulta sitten suostuin ja sen jälkeen lapsi on ollut hyvinkin usein hoidossa anopin luona. Myös yökylässä. Ei hän ole mikään narsisti tai mielisairas vaan ihan tavallinen ihminen, mitä nyt sattui olemaan vähän liian innokas ja minä ehkä olin vähän liiankin kiinni vauvassa, koska nyt koko tappelu tuntuu aivan absurdilta kun lapsi on jo 10-vuotias ja viettää päiväkausia anopin kanssa mökillä.
Voi siis olla ihan mahdollista sekin, että mummo on vain yli-innokas eikä ymmärrä sitä itse.
Näin just! Usein kyse on myös siitä, että miehen äiti puhuu eri kieltä kuin oma äiti. Siis suomea, mutta eri tyyli ym. Joku mikä tuntuu töksähtävältä ja loukkavalta anopin suusta onkin vain erilainen tapa ilmaista asia. Eli tarkoitus ei ole loukata, mutta omissa korvissa kuulostaa loukkaavalta. "Menkääs nyt" voi olla tosi lempeästi sanottu sen lisäksi, et voi olla tosi törkeästikin sanottu.
Siksikin vinkkaan ihan meille kaikille miniöille: mieti kaksi sekuntia ennenkuin raivostut tai loukkaannut! Kyse ei välttämättä ollut ilkeilystä, vaan todennäköisimmin väärinkäsityksestä ja -ymmärryksestä.
nim.mer. Been there ;)
Tässä nyt ei ole pelkästään kysymys käskyttämisestä, vaan myös siitä, että anoppi on halunnut lasta hoitoon heti synnytyslaitokselta lähtien melkein. Mun mielestä se, että hokee lasta yökylään lapsen ollessa melkein vastasyntynyt kertoo siitä, ettei äitinä kunnioiteta pätkääkään. Oli sitten yli-innokas tai ei, mutta joskus voisi hiukan ajatella asioita. Ei kaikkea voi laittaa innokkuuden piikkiin. Ja tuo kädet ojossa lapsen hakeminen, mistä mainitsin on myös ollut asia, jota en missään nimessä ole hyväksynyt. Kyllä mulla on kokonaisvaltaisesti välillä sellainen tunne ettei minua kunnioiteta lapsen äitinä.
ApEn kyllä ymmärrä miksi sinulle tulee kuva, ettei anoppi kunnioita sinua äitinä. Ei kai yökyläilyt siihen mitenkään liity. Luetko nyt vähän liikaa rivien välistä?
Jos ihminen pyytää jo vastasyntynyttä hoitoon, niin hän ei joko ymmärrä tai halua ymmärtää äidin ja vauvan välistä suhdetta. Kyllä tuollainen käytös kielii nimenomaan siitä, että ettei äidin roolia kunnioiteta.
En ikinä ehdottaisi edes leikillä, että ottaisin täysin rinnalla olevan vauvan hoitoon. Jos pyydettäisiin (esim. kamala koliikki) niin auttaisin, mutta suurimmalla osalla tulee kyllä aivan luonnostaan tunne, ettei ainakaan alle 3kk vauvaa voi pyytää hoitoonsa. Kyllä siinä tulee ihan biologiasta varpaille astumisen tunne.
Muistan kun ensimmäistä lapsenlasta sylittelin ehkä turhan kauan kun äiti selvästi jo halusi vauvansa syliin, niin siitäkin minulla - normaalivaistoisella -ihmisellä tuli tunne, että nyt taisin astua liikaa reviirille. Kyllä nämä pitäisi mummolla tulla ihan intuitiosta, kun on itsekin joskus vauvan synnyttänyt ja hoitanut (vai eikö ole syystä tai toisesta itse hoivannut aikanaan?). Kaikissa nisäkäslajeissa emo ei pientä pentua päästä näkyvistä. Kokeileppa ottaa kissanpentu yöhoitoon ja katso mitä emo tuumaa! Puhumattakaan apinoista.
On aivan luonnollista olla kiinni pienessä lapsessa ja kyllä meihin ihmisiin on vaistoihin rakennettu, ettei emon ja pennun väliin mennä vaatimaan yhtään mitään. Jos ihmisellä ei tässä asiassa vaistot pelaa, niin todennäköisesti hänellä on traumaa omassa äitiydessä tai äitisuhteessaan. Sitä korjaamaan ei pientä vauvaa voi antaa.
T. Mummo
Vierailija kirjoitti:
En anna mun lasta. Minun, minun , minun, minun. Hohhoijaa, kyseessä ei ole nukkesi vaan elävä ihminen joka myös tarvitsee aikaa, eroa, vanhemmistaan.
Ai niin, mutta kerrankin minulla on jotain mitä hallita, jotain mitä toiset voisivat rakastaa. Mutta se on minun. Piste.
Et taida olla äiti, jos et ymmärrä miksi omaa vauvaa ei halua antaa hoitoon, vain koska toinen sitä vaatii.
T. Mummo
Vierailija kirjoitti:
En anna mun lasta. Minun, minun , minun, minun. Hohhoijaa, kyseessä ei ole nukkesi vaan elävä ihminen joka myös tarvitsee aikaa, eroa, vanhemmistaan.
Ai niin, mutta kerrankin minulla on jotain mitä hallita, jotain mitä toiset voisivat rakastaa. Mutta se on minun. Piste.
Vauvan henkinen kehitys nimenomaan vaatii sitä että on vanhempiensa hoidossa.
Ei mummon terapialeluna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä munkin anoppi tokaisi monta kertaa, että menkääs nyt jonnekin ja jättäkää lapsi hoitoon. En jättänyt ja mäkätin miehelle kotona asiasta. Ärsytti.
Lopulta sitten suostuin ja sen jälkeen lapsi on ollut hyvinkin usein hoidossa anopin luona. Myös yökylässä. Ei hän ole mikään narsisti tai mielisairas vaan ihan tavallinen ihminen, mitä nyt sattui olemaan vähän liian innokas ja minä ehkä olin vähän liiankin kiinni vauvassa, koska nyt koko tappelu tuntuu aivan absurdilta kun lapsi on jo 10-vuotias ja viettää päiväkausia anopin kanssa mökillä.
Voi siis olla ihan mahdollista sekin, että mummo on vain yli-innokas eikä ymmärrä sitä itse.
Näin just! Usein kyse on myös siitä, että miehen äiti puhuu eri kieltä kuin oma äiti. Siis suomea, mutta eri tyyli ym. Joku mikä tuntuu töksähtävältä ja loukkavalta anopin suusta onkin vain erilainen tapa ilmaista asia. Eli tarkoitus ei ole loukata, mutta omissa korvissa kuulostaa loukkaavalta. "Menkääs nyt" voi olla tosi lempeästi sanottu sen lisäksi, et voi olla tosi törkeästikin sanottu.
Siksikin vinkkaan ihan meille kaikille miniöille: mieti kaksi sekuntia ennenkuin raivostut tai loukkaannut! Kyse ei välttämättä ollut ilkeilystä, vaan todennäköisimmin väärinkäsityksestä ja -ymmärryksestä.
nim.mer. Been there ;)
Tässä nyt ei ole pelkästään kysymys käskyttämisestä, vaan myös siitä, että anoppi on halunnut lasta hoitoon heti synnytyslaitokselta lähtien melkein. Mun mielestä se, että hokee lasta yökylään lapsen ollessa melkein vastasyntynyt kertoo siitä, ettei äitinä kunnioiteta pätkääkään. Oli sitten yli-innokas tai ei, mutta joskus voisi hiukan ajatella asioita. Ei kaikkea voi laittaa innokkuuden piikkiin. Ja tuo kädet ojossa lapsen hakeminen, mistä mainitsin on myös ollut asia, jota en missään nimessä ole hyväksynyt. Kyllä mulla on kokonaisvaltaisesti välillä sellainen tunne ettei minua kunnioiteta lapsen äitinä.
ApEn kyllä ymmärrä miksi sinulle tulee kuva, ettei anoppi kunnioita sinua äitinä. Ei kai yökyläilyt siihen mitenkään liity. Luetko nyt vähän liikaa rivien välistä?
Jos ihminen pyytää jo vastasyntynyttä hoitoon, niin hän ei joko ymmärrä tai halua ymmärtää äidin ja vauvan välistä suhdetta. Kyllä tuollainen käytös kielii nimenomaan siitä, että ettei äidin roolia kunnioiteta.
En ikinä ehdottaisi edes leikillä, että ottaisin täysin rinnalla olevan vauvan hoitoon. Jos pyydettäisiin (esim. kamala koliikki) niin auttaisin, mutta suurimmalla osalla tulee kyllä aivan luonnostaan tunne, ettei ainakaan alle 3kk vauvaa voi pyytää hoitoonsa. Kyllä siinä tulee ihan biologiasta varpaille astumisen tunne.
Muistan kun ensimmäistä lapsenlasta sylittelin ehkä turhan kauan kun äiti selvästi jo halusi vauvansa syliin, niin siitäkin minulla - normaalivaistoisella -ihmisellä tuli tunne, että nyt taisin astua liikaa reviirille. Kyllä nämä pitäisi mummolla tulla ihan intuitiosta, kun on itsekin joskus vauvan synnyttänyt ja hoitanut (vai eikö ole syystä tai toisesta itse hoivannut aikanaan?). Kaikissa nisäkäslajeissa emo ei pientä pentua päästä näkyvistä. Kokeileppa ottaa kissanpentu yöhoitoon ja katso mitä emo tuumaa! Puhumattakaan apinoista.
On aivan luonnollista olla kiinni pienessä lapsessa ja kyllä meihin ihmisiin on vaistoihin rakennettu, ettei emon ja pennun väliin mennä vaatimaan yhtään mitään. Jos ihmisellä ei tässä asiassa vaistot pelaa, niin todennäköisesti hänellä on traumaa omassa äitiydessä tai äitisuhteessaan. Sitä korjaamaan ei pientä vauvaa voi antaa.
T. Mummo
Täytyy sanoa, että olet ihanan oloinen mummo. Olisipa minunkin lapsellakin tuollainen kunnioittava isovanhempi. Taitaa olla onnekas miniä, joka on sinut saanut anopikseen. Ihana kirjoitus ❤️
Hankala sanoa, molemmilla oli jo tuohon asti viikossa omaa aikaa 1-2 päivänä tunnista jopa parin vuorokauteen. Tuossa vain omat ajat sattuivat samaan aikaan.