Lue keskustelun säännöt.
Anoppi kinuaa lasta hoitoon - Meidän pitäisi lähteä pois miehen..
28.06.2020 |
Kaipailisin vertaistukea tilanteeseen..
Meillä on vuoden ikäinen lapsi ja anoppini on kinunut synnytyslaitokselta lähtien, että haluaa hoitaa lastamme. Kun lapsemme oli 2kk niin anoppi olisi halunnut yökylään lapsen ja meni oudoksi, kun sanoin, että ei käy.
Nyt anoppi on taas alkanut käskyttämään, että meidän pitäisi mieheni kanssa lähteä, että saadaan muka kahdenkeskeistä aikaa miehen kanssa. Oikeastihan syy, miksi hän haluaa meidän pois lapsen luota on se, että hän haluaa hoitaa lasta yksin.
Mä en itse pidä siitä, että käskytetään eikä kysytä edes, että ” haluaisitteko mennä” tai ” saisinko hoitoon” .
Onko tuo teidän mielestä loukkaavaa, että ajetaan vanhemmat pois kotoa, että päästään lapsen lapsensa kanssa olemaan kahdestaan? Onko kenellekään sattunut vastaavaa? En haluaisi olla tyly, mutta en tiedä haluanko antaa lasta hälle hoitoon. Asia olisi eri, jos hän aidosti haluaisi auttaa, mutta tuo, että halutaan hoitaa yksin lasta ja käskytetään pois on erikoista.
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla noloa anopille, jos ei ole saanut koskaan hoitaa lapsenlasta yksin. Jos kaikki hänen kaverinsa ja tuttavansa, joilla on lapsenlapsia, ovat saaneet luottamuksen hoitaa omia lapsenlapsiaan, niin anopille tuo hoitamattomuus näyttäytyy suurena häpeänä. Mikä hän on, jos edes oma lapsi eli poikansa luota hänen hoitotaitoihinsa.
Toiseksi sanoisin, että suhde kehen tahansa ihmiseen tulee syvemmäksi, kun viettää kahden kesken aikaa tämän kanssa. Suhde ei ole samanlainen, jos aina nähdään porukalla.
Tuon vielä kolmannen asian esiin: mitä jos miehen kanssa joudutte samaan onnettomuuteen, sairastutte yms niin eikö silloin olisi hyvä, että lapsella olisi joku tuttu hoitaja, joka tuntisi lapsen erityisyydet (Jokaisella lapsella on niitä.) ja jota lapsi ei vierastaisi?
Vaikka toin nämä näkökohdat ilmi niin, silti te miehenne kanssa olette parhaita lapsenne tuntijoita.
Kyllä tässä pitää lähteä lapsen ja omasta tarpeesta yökyläilyyn. Jos mummeli kokee yökyläilypuutteen noloksi, niin aikuisena ihmisenä hänen pitäisi osata tämä tunne käsitellä. Ainakin oman lapsen mummu kehuskelee kovasti hoitavansa, vaikka ei ole viiteen vuoteen hoitanut minuuttiakaan. Sai aikoinaan mahdollisuuden, mutta käytännössä hoitamisessa näytti olevan tärkeintä se, että saa kehuskella kavereilleen hoitamisesta, kun ei poika emäntänsä kanssa pärjää ilman hänen apuaan. Lasten hoitoa laiminlöi ja annetut ohjeet syömisistä ja nukkumisesta ohitettiin, kyllä hän tietää mummunsa paremmin kuin lapsen äiti.
Onneksi lapsella on muitakin läheisiä kuin mummu. Hänelle en antaisi lasta missään tilanteessa. Mieluummin vaikka adoptioon, jos tilanne sitä vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse katkaisisin täysin välit tuollaiseen jankkaavaan kinuajaan. Mistä hän edes on keksinyt että haluaisitte lastenhoitoapua yöajaksi?
Harvoin lasta edes annetaan isän vanhemmille hoitoon. Normaalisti lapsen äiti vie synnyttämässä lapsen hoitoon omalle äidilleen, ei jollekin vain parisuhteen kautta tutulle henkilölle. Elämän kasvattaminen omassa kehossa on herkkä asia.
Juuri näin. Isän vanhemmat ei ole tärkeitä.
Meillä miniä laittoi esikoisen synnyttyä joulun jälkeen viestiä, että onko joululahjat unohtuneet jonnekin, kun ei ole lapsenlapselle mitään pakettia tullut. Vastasin, että olihan siinä joulukortissa, että se on koko perheelle. Äidin vanhemmilla on hoito- ja lahjomisvatuu, ei joillain parisuhteen kautta tutuilla henkilöillä.
Onkoo anoppi muuten ns. tervejärkinen? Ihanaa tietty että haluaa hoitaa (siis jos on terve), mutta toki hienotunteisuus olisi paikallaan. Toisaalta sinunkin kannattaa muistaa, että olet nyt vielä ns. herkillä, eli saatat loukkaantua myös aika helpolla.
Puhukaa asiasta suoraan! Moni olisi onnesta soikeana että saisi lapsen hoitoon ja kahdenkeskistä aikaa. Mutta tosiaan, jutelkaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidillä on oikeus antaa lapsensa hoitoon silloin, kun itse haluaa. En itsekään tykkäisi, jos tuolla tavalla painostettaisi. Kyllä se hoitoon menon aika jossain vaiheessa tulee kuitenkin.
Sama oikeus on myös lapsen isällä.
Jos isä on lapsen pääasiallinen hoitaja tai yh, niin sitten ehkä. Jos nainen imettää tai on muutenkin pääasiallinen hoitaja, niin ei miehellä ole oikeutta ruveta sanelemaan, että nyt pitää antaa vauva hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse katkaisisin täysin välit tuollaiseen jankkaavaan kinuajaan. Mistä hän edes on keksinyt että haluaisitte lastenhoitoapua yöajaksi?
Harvoin lasta edes annetaan isän vanhemmille hoitoon. Normaalisti lapsen äiti vie synnyttämässä lapsen hoitoon omalle äidilleen, ei jollekin vain parisuhteen kautta tutulle henkilölle. Elämän kasvattaminen omassa kehossa on herkkä asia.
Juuri näin. Isän vanhemmat ei ole tärkeitä.
Meillä miniä laittoi esikoisen synnyttyä joulun jälkeen viestiä, että onko joululahjat unohtuneet jonnekin, kun ei ole lapsenlapselle mitään pakettia tullut. Vastasin, että olihan siinä joulukortissa, että se on koko perheelle. Äidin vanhemmilla on hoito- ja lahjomisvatuu, ei joillain parisuhteen kautta tutuilla henkilöillä.
Äitilinja on ollut tärkeämpi lasten hoitamisessa niin kauan kuin ihmisiä on ollut. Miksi se nyt yhtäkkiä muuttuisi.
Sellaista se on, jos ei tytärtä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä on kyse vain itsekkään mummun hoivavietin tyydyttämisestä. Ei yksivuotias vielä osaa kaivata mummolaan yökylään. En antaisi ap:n tilanteessa lasta mummolle hoitoon.
Tuo käskyttäminen tuntuu tutulta. Oma anoppi aloitti vähän pienemmillä panoksilla, tuli aamulla ilmoittamaan, että mun pitää nyt lähteä shoppailemaan, hän hoitaa vauvaa. Muuten hyvä, mutta olin kuoleman väsynyt valvottuani muutaman yön vauvan kanssa, ja inhoan shoppailua. En lähtenyt mihinkään, anoppi suuttui. Myöhemmin on kinuttu lapsia yökylään, ei olla annettu. On tässä vuosien mittaan luottamus kadonnut kokonaan. Nuorempi lapsi aloittaa syksyllä eskarin.
Niin, ja näille mitä lapsen isä on asiasta mieltä -tyypeille tiedoksi, että päätös on yhteinen. Hän jo seurustelumme alussa kertoi, että äitinsä on ”hankala”. Hankala tarkoittaa tässä tapauksessa narsistista, rajatonta juorukelloa.
Kuulostaa niin tutulta. Aivan kuin omasta kynästä kirjoitettu. Ymmärrän täysin, miltä sinusta on tuntunut. Olen miettinyt jopa välienkatkaisua, mutta en tee sitä lapsemme takia. On päiviä kun tuntuu, että miten tuollaista jaksaa kuunnella. Munkin mies on sanonut mielipiteensä äitistään ja on käskenyt olla välittämättä hänestä, mutta jotenkin en vaan pysty vaikka yritän. Tuntuu, että lapsen syntymän jälkeen anoppi on muuttunut. Ennen kaikki oli kuitenkin suhteellisen hyvin, vaikkei koskaan olla kovin hyvin tultu toimeen. Hän ei huomioi muita ihmisiä oikeen enää, mikä on mielestä kummallista. Kyllähän lapsi voi olla tärkeä hänelle vaikka suhtautuisi muihin ihmisiin kuten ennen. Kaikki pyörii melkein lapsemme ympärillä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse katkaisisin täysin välit tuollaiseen jankkaavaan kinuajaan. Mistä hän edes on keksinyt että haluaisitte lastenhoitoapua yöajaksi?
Harvoin lasta edes annetaan isän vanhemmille hoitoon. Normaalisti lapsen äiti vie synnyttämässä lapsen hoitoon omalle äidilleen, ei jollekin vain parisuhteen kautta tutulle henkilölle. Elämän kasvattaminen omassa kehossa on herkkä asia.
Juuri näin. Isän vanhemmat ei ole tärkeitä.
Meillä miniä laittoi esikoisen synnyttyä joulun jälkeen viestiä, että onko joululahjat unohtuneet jonnekin, kun ei ole lapsenlapselle mitään pakettia tullut. Vastasin, että olihan siinä joulukortissa, että se on koko perheelle. Äidin vanhemmilla on hoito- ja lahjomisvatuu, ei joillain parisuhteen kautta tutuilla henkilöillä.
Kuinkahan monta katkeraa isoäitiä tällä palstalla on, vai oletko ainoa, joka täällä näitä juttuja kirjoittelee? Onko siitä tullut elämäntehtäväsi?
Rajattomia ja kateellisia, katkeria päällepäsmäreitä ja marttyyreja nämä lainaamani ihmisen kaltaiset mummot, ja lähes aina isän puolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä mies on?
Niinpä. Jännä ettei miehen mielipidettä koskaan mainita näissä yhteyksissä.
On kysytty ja mies sanoi, että äitinsä ei ala meitä määräämään. Sanoi, että lapsi on meidän.
ApJoo-o...? No tämä ei vastaa siihen, haluaisiko mies antaa lapsen hoitoon vai ei. Onko teillä oikeesti tasa-arvoinen asema suhteessa?
En ole ap, mutta kyllä näistä yökyläilyistä sovitaan yhdessä miehen kanssa. Anoppila on jollain taialla pystyssä pysyvä kaatopaikka, jostain syystämieskään ei halua sinne lapsia viedä. Plus muut syyt, esim anopin kyvyttömyys sanoa kenestäkään yhtään hyvää sanaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko antaa lasta hoitoon. Jos teillä ei ole hoitajan tarvetta, niin sitten ei ole. Lasta voi tavata myös lapsen vanhempien seurassa. Jos ei voi, niin minusta tilanne on todella omituinen ja vielä noin nuoren kanssa. Mitä ne lapsen omat vanhemmat ovat estämässä? Kuulostaa hieman siltä, että ihan kuin olisi jotain salaisia juttuja mitä pitää saada tehdä ilman vanhempien "valvovaa" silmää.
Ei olekaan, mutta se jankutus ei tule koskaan muuten loppumaan. Tämä on juurikin erikoista, kun nimenomaa meidän pitää lähteä pois. Kaikki pyörii lapsemme ympärillä ja hän ei edes pahemmin huomioi enää muita. Tuntuu, ettei hän tiedä muusta enää.
Mukavaa, että välittää, mutta jossain kuitenkin menee raja.
Ap
Tiedän mummoja, joille lapsenlapsi on ihan ykkönen, tosi rakas ja tärkeä <3 Jotkut höpsähtää ihan tykkänään, eivät muusta puhu omillekaan ystäville...
Se on oikeasti lahja myös vanhemmille, koska on niin paljon heitä, jotka väsyvät kun eivät saa isovanhempia koskaan hoitamaan. Monet eläkeläiset on nykyisin meneviä, omia menoja riittää, jotkut ei tunnu edes välittävän lapsenlapsista. Eli sikäli on onnekasta että ainakaan sitä ongelmaa teillä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla noloa anopille, jos ei ole saanut koskaan hoitaa lapsenlasta yksin. Jos kaikki hänen kaverinsa ja tuttavansa, joilla on lapsenlapsia, ovat saaneet luottamuksen hoitaa omia lapsenlapsiaan, niin anopille tuo hoitamattomuus näyttäytyy suurena häpeänä. Mikä hän on, jos edes oma lapsi eli poikansa luota hänen hoitotaitoihinsa.
Toiseksi sanoisin, että suhde kehen tahansa ihmiseen tulee syvemmäksi, kun viettää kahden kesken aikaa tämän kanssa. Suhde ei ole samanlainen, jos aina nähdään porukalla.
Tuon vielä kolmannen asian esiin: mitä jos miehen kanssa joudutte samaan onnettomuuteen, sairastutte yms niin eikö silloin olisi hyvä, että lapsella olisi joku tuttu hoitaja, joka tuntisi lapsen erityisyydet (Jokaisella lapsella on niitä.) ja jota lapsi ei vierastaisi?
Vaikka toin nämä näkökohdat ilmi niin, silti te miehenne kanssa olette parhaita lapsenne tuntijoita.
Kyllä tässä pitää lähteä lapsen ja omasta tarpeesta yökyläilyyn. Jos mummeli kokee yökyläilypuutteen noloksi, niin aikuisena ihmisenä hänen pitäisi osata tämä tunne käsitellä. Ainakin oman lapsen mummu kehuskelee kovasti hoitavansa, vaikka ei ole viiteen vuoteen hoitanut minuuttiakaan. Sai aikoinaan mahdollisuuden, mutta käytännössä hoitamisessa näytti olevan tärkeintä se, että saa kehuskella kavereilleen hoitamisesta, kun ei poika emäntänsä kanssa pärjää ilman hänen apuaan. Lasten hoitoa laiminlöi ja annetut ohjeet syömisistä ja nukkumisesta ohitettiin, kyllä hän tietää mummunsa paremmin kuin lapsen äiti.
Onneksi lapsella on muitakin läheisiä kuin mummu. Hänelle en antaisi lasta missään tilanteessa. Mieluummin vaikka adoptioon, jos tilanne sitä vaatii.
Yökyläilystä en puhunut. en koskaan lähtisi aloittamaan kenenkään hoitoalkua yökyläilyllä. Lisäksi kirjoitin, että ap ja miehensä tietenkin tuntee lapsensa parhaiten.
No kyllä munkin anoppi tokaisi monta kertaa, että menkääs nyt jonnekin ja jättäkää lapsi hoitoon. En jättänyt ja mäkätin miehelle kotona asiasta. Ärsytti.
Lopulta sitten suostuin ja sen jälkeen lapsi on ollut hyvinkin usein hoidossa anopin luona. Myös yökylässä. Ei hän ole mikään narsisti tai mielisairas vaan ihan tavallinen ihminen, mitä nyt sattui olemaan vähän liian innokas ja minä ehkä olin vähän liiankin kiinni vauvassa, koska nyt koko tappelu tuntuu aivan absurdilta kun lapsi on jo 10-vuotias ja viettää päiväkausia anopin kanssa mökillä.
Voi siis olla ihan mahdollista sekin, että mummo on vain yli-innokas eikä ymmärrä sitä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopin oikeudet riippuu täysin siitä, miten hän on kohdellut lapsen äitiä - jo ennen lapsen syntymää siis.
Ei kannata kohdella kuin vierasta ja ulkopuolista, sillä näin toimiessaan anoppi jää sellaiseksi itse.
Vierailija kirjoitti:
Teitähän en tunne, enkä anopistanne tiedä, että onko luotettava ihminen. Työkavereistani olen huomannut, että suurin osa naispuolisista höpsääntyy isoäidin roolissa. Näytetään kuvia, kerrotaan samoja juttuja, mitä lastenlasten kanssa on tehty. Muutetaan eläkesuunnitelmia: jäädään aikaisemmin eläkkeelle, jäädään vuorotteluvapaalle, myydään Espanjalla ollut vapaa-ajan asunto pois, kun ei malteta enää olla koko kesää poissa lastenlasten luona. Puhumattakaan siitä, että jos aiemmin on haaveiltu siitä että eläkkeellä muutetaan esim. Espanjaan, niin tuo haave muuttuu täysin.
Kun historiaa on tutkittu, niin niillä lapsilla, joilla on ollut elävä isoäiti, on ollut pienempi kuolleisuusprosentti. Toki siihen aikaan vanhempien piti tehdä pelloilla työtä jotta olisi edes jotenkin voinut ruokkia perheen. Kuitenkin tuosta ehkä voi vetää jotain tähän maailmanaikaan: Kun lapsi tottuu erilaisiin tapoihin, niin lapsesta tulee myös joustavampi. Joustavuus taas helpottaa niin koulussa, työpaikoilla kuten elämässäkin.
Omista lapsistani sanon, että lapsilla on läheinen suhde juuri siihen isovanhempaan, joka/jotka ovat lasta hoitanut/katsonut/tavannut kahden kesken.
Tutkimuksessa nimenomaan todettiin äidinäidin parantavan lapsen selviytymismahdollisuuksia, isänäiti taas heikensi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Sinä olet erikoinen. Anna lapsi anopille ja menkää olemaan vapaita. Usko pois, kun rahaa laittaisi pankkiin hyvällä korolla.
Eli sun mielestä on ok, että synnytyslaitokselta olisi suurinpiirtein pitänyt antaa hoitoon lapsi?
Ap
Lapsennehan on 1v! Asiat muuttuu. Miksi nyt ei olisi ok antaa lapsi anopille hoitoon? Miksi ette halua olla miehen kanssa kaksistaan?
Vierailija kirjoitti:
No kyllä munkin anoppi tokaisi monta kertaa, että menkääs nyt jonnekin ja jättäkää lapsi hoitoon. En jättänyt ja mäkätin miehelle kotona asiasta. Ärsytti.
Lopulta sitten suostuin ja sen jälkeen lapsi on ollut hyvinkin usein hoidossa anopin luona. Myös yökylässä. Ei hän ole mikään narsisti tai mielisairas vaan ihan tavallinen ihminen, mitä nyt sattui olemaan vähän liian innokas ja minä ehkä olin vähän liiankin kiinni vauvassa, koska nyt koko tappelu tuntuu aivan absurdilta kun lapsi on jo 10-vuotias ja viettää päiväkausia anopin kanssa mökillä.
Voi siis olla ihan mahdollista sekin, että mummo on vain yli-innokas eikä ymmärrä sitä itse.
Näin just! Usein kyse on myös siitä, että miehen äiti puhuu eri kieltä kuin oma äiti. Siis suomea, mutta eri tyyli ym. Joku mikä tuntuu töksähtävältä ja loukkavalta anopin suusta onkin vain erilainen tapa ilmaista asia. Eli tarkoitus ei ole loukata, mutta omissa korvissa kuulostaa loukkaavalta. "Menkääs nyt" voi olla tosi lempeästi sanottu sen lisäksi, et voi olla tosi törkeästikin sanottu.
Siksikin vinkkaan ihan meille kaikille miniöille: mieti kaksi sekuntia ennenkuin raivostut tai loukkaannut! Kyse ei välttämättä ollut ilkeilystä, vaan todennäköisimmin väärinkäsityksestä ja -ymmärryksestä.
nim.mer. Been there ;)
Olisipa minunkin anoppini halunnut hoitaa lapsiani. Olisin ollut ikionnellinen muutamista hengähdystauoista lapsiperhearjessa.
Minulle oli tärkeää, että lapsilla oli luotettavat ja tutut hoitajat, jotka tiesivät ruokamieltymykset, unirytmin, unilelut, mielikirjat, mielileikit yms ihan sen vuoksi, että olisin itse/mies/molemmat joutuneet esim. onnettomuuteen.
Tämä oli sellainen vakuutus, joka todella kannatti. Jouduin sairaalaan, kun mies oli työmatkalla rapakon takana. Pienillä lapsilla oli pääosin kaikki hyvin, kunnes isänsä pääsi takaisin. 2vrk ja 18h siinä kuitenkin meni ennen kuin mies oli saanut tiedon, ilmoittanut asiasta työnantajalle, tehnyt työnantajan kanssa varasuunnitelman, kuka hoitaa työreissun esittelyt yms, hankkinut liput, matkustanut lentokoneilla parin vaihdon ja parin lennon viivästymisen kanssa. Toinen lapsista oli 8 kk ja toinen 1v 10kk vuotta. Tulihan tuo tietysti yhteiskunnallekin halvemmaksi: ei tarvittu pikaisesti lastensuojelua yms. apuun. Yökyläilyjä tai muutenkaan pitkiä hoitopäivä ei omilla lapsilla heidän ikänsä takia isovanhempien kanssa ollut, mutta niistä kaikista lyhyistä hetkistä ja tuokioista oli hyötyä.
Ap, tietenkin menettelet oman lapsesi kanssa juuri kuten haluat.
Mutta en usko anopin tarkoittavan pahaa. Meillä jokaisella on omanlainen tapa puhua. Anoppi ehkä on töksähtelevämpi kuin sinä ja kuvittelee, että sinä vain kursailet, etkä halua aiheuttaa vaivaa hänelle - ja siksi "komentelee".
Sinun kannattaa avata suusi ja sanoa anopille, että "minusta sinä nyt painostat ja komentelet minua, enkä pidä siitä, minusta XXX on liian pieni vielä olemaan hoidossa ilman vanhempiaan".
Sano se.
Todennäköisesti hän hämmentyy ja sanoo, että ei komentele, patistaa vaan teitä hankkimaan omaa parisuhdeaikaa. Siihen voit sitten sanoa mitä haluat, mutta kissa on hyvä nostaa pöydälle, sillä tavoin välinne puhdistuvat ja anoppi ehkä oppii puhumaan nätimmin.
Vaihtoehto ei ole nimittäin hyvä. Jos et sano mitään, hän jatkaa jankutustaan ja sinun inhosi häntä kohtaan kasvaa entisestään, eikä se ole suhteellenne todellakaan hyväksi.
Suoruus on aina parempi vaihtoehto kuin harmien hilloaminen sisään. Se on myös reilumpaa sitä toista kohtaan, hän saa tilaisuuden pyytää anteeksi ja selittää toimintaansa. Ehkä sinäkin - kuvitteles, sellainenkin etäinen mahdollisuus on olemassa.... - olet ymmärtänyt häntä väärin.
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on oikeus myös omaan aikaan esim isovanhemman kanssa. Lapset on kautta aikojen kasvanut osaksi yhteisöä ei äidin itsekään vallan välikappaleeksi.
1-vuotias on vielä vauva, joka kaipaa ennen muuta vanhempiensa läsnäoloa.
Isovanhempi tietää olevansa luotettava, jos häntä pyydetään hoitamaan vauvaa joskus lyhyt aika.
Mummin urallani olen mm. käynyt päiväkylässä, jotta äiti on saanut vetäistä kunnon unet tai nuori äiti on tullut kylään vauvoineen, tyrkännyt hänet syliini ja vetäytynyt pariksi tunniksi makkariin tulpat korvissa :D
Yökylien aika on, kun lapsi alkaa itsekin ymmärtää, mistä on kysymys. Eräs lapsenlapseni halusi usein yökylään, mutta siten, että "äitikin tulee". Tehtiin niin, monen monta kertaa. Nyt jää jo ilman äitiäkin :)
Kyllä vastasi. On ennenkin sanonut, että odotetaan kun lapsi kasvaa. Tasa-arvo? No tuosta voit päätellä.