Lue keskustelun säännöt.
Mistä parikymppinen nainen voisi löytää akateemisen tieteestä ja historiasta kiinnostuneen miehen?
28.06.2020 |
Mistä parikymppinen nainen voisi löytää akateemisen tieteestä ja historiasta kiinnostuneen miehen?
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tulee ajatus että tieteestä ja historiasta kiinnostuneet miehet löytyisivät yliopistolta? Oman käsitykseni mukaan sieltä löytyy lähinnä pseudo-intellektuelleja pyrkyreitä.
Smaaa mieltä. Täällä itseopiskelia, historiaa itse lukenut mies
Näiden kavereiden historiakäsitys on hieman eri kuin ammattihistorioitsioiden. On luettu valtava määrä jotain itseä kiinnostavaa aihetta, oli se sitten vaikka toinen maailmansota tai vastaava. Kokonaiskuvaa historiasta ei ole lainkaan eikä syy ja seuraussuhteita kyetä hahmottamaan. Käytännössä tekee heidät suht piinalliseksi seuraksi, koska jankutetaan sen oman erityiskiinnostuksen detaljeja.
Myönnän omalla kohdallani tuon osittain todeksi. Olen itseopiskellut tiettyjä juttuja, ja tiedän niistä enemmän kuin yksikään dosentti, mutta totta tosiaan, kokonaiskuva on saattanut jäädä vajaaksi. Toisaalta, mitä väliä.
Tuokin kuulostaa tyhjältä itsekehulta, että "tiedät jostain enemmän kuin yksikään dosentti".
Miksi sinä muka pystyt samoista lähteistä saamaan enemmän tietoa kuin alan dosentti, joka on dosentuurinsa saanut, koska on alaan akateemisesti perehtynyt???
Se titteli vain todistaa että ihminen on edes jonkin verran lukenut niitä lähteitä. Ei se silti tarkoita sitä etteikö maallikko joka on oikeasti aiheesta kiinnostunut ja tavalla tai toisella hankkii itselleen samat lähteet voisi päästä tismalleen samalle tietotasolle tai korkeammallekin, vaikkei joku opinahjo ole "virallistanut" tälle jotain titteliä.
t. historian kandi
Se, mikä näillä itseopiskelleilla kuitenkin usein puuttuu, on tiedon kriittisen käsittelyn taito. Ei tiedetä, miten sitä tietoa sitten käytetään instrumenttina, vaikka luettua tietoa olisikin. Ei ymmärretä metodologioista ja oikeasta tieteen tekemisen prosesseista. Puhutaan teorioista, hypoteeseistä ja premisseistä sikin sokin ja luetaan vertaisarvioimattomia aineistoja arveluttavista lähteistä (ns saalistussivustoja on akateemisen koulutuksenkin läpikäyneen vaikea välillä erottaa!).
Ei siis pelkästään tiedon ulkoa osaaminen ratkaise. Yliopiston käytännön merkitys tulee siitä, että sitä tietoa oikeasti opetetaan käyttämään. Noppakaupalla kvalia, kvantia, tiedonhakua ja tilastotiedettä jää näiltä itseopiskelleilta puuttumaan.
T. VTM sivusta
Ei koske kaikkia autodidakteja kuitenkaan, vaikka akateemisesti meritoituneet niin haluavat asian esitellä. Itse en ole jalallanikaan yliopistomaailmaan astunut, mutta niin vain teen vertailevaa tutkimusta ja hypoteeseja iltapuhteinani. Ehkä kirjoitan väikkärin jossain välissä, omaksi huvikseni. Onhan minulla tietokone ja tekstinkäsittelyohjelma.
Onko muuten joku syy miksi et ole jalostanut harrastustasi yliopistolla? Jos aihe kiinnostaa noin, niin yliopistolla siihen olisi paremmat mahdollisuudet jalostaa sitä. Olisi vertaistukea, vertaisarviointeja, ohjausta, keskustelukaveria ja saisi sen ihan oikeankin tutkinnon tehtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsenäisesti opiskeleva kirjoitti:
On tainnut ketju eksyä aloittajan aiheesta.
Paljon mielenkiintoisemmaksi muuttui ketju kuin mitä olisi typeränä keskusteluna ollut jostain "miesongelmista".
Harvoin luen täällä näin kiintoisaa ketjua, lisää!
Vierailija kirjoitti:
Mistä tulee ajatus että tieteestä ja historiasta kiinnostuneet miehet löytyisivät yliopistolta? Oman käsitykseni mukaan sieltä löytyy lähinnä pseudo-intellektuelleja pyrkyreitä.
Kun tuossa ap:n vaatimuksessa oli lisäksi se akateeminen. Mikä vain osoittaa, että ap:llä on hiukan rajoittunut maailmankuva.
En ole ikinä kuullut aiemmin esim. tuosta Magnus Carlsenista, piti googlettaa. Mielenkiintoista tavaraa.
T: 63
Minulla on historia ollut harrastuksena aina ja toimin teknisten tieteiden parissa. Olen kyllä sinulle liian vanha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tulee ajatus että tieteestä ja historiasta kiinnostuneet miehet löytyisivät yliopistolta? Oman käsitykseni mukaan sieltä löytyy lähinnä pseudo-intellektuelleja pyrkyreitä.
Smaaa mieltä. Täällä itseopiskelia, historiaa itse lukenut mies
Näiden kavereiden historiakäsitys on hieman eri kuin ammattihistorioitsioiden. On luettu valtava määrä jotain itseä kiinnostavaa aihetta, oli se sitten vaikka toinen maailmansota tai vastaava. Kokonaiskuvaa historiasta ei ole lainkaan eikä syy ja seuraussuhteita kyetä hahmottamaan. Käytännössä tekee heidät suht piinalliseksi seuraksi, koska jankutetaan sen oman erityiskiinnostuksen detaljeja.
Myönnän omalla kohdallani tuon osittain todeksi. Olen itseopiskellut tiettyjä juttuja, ja tiedän niistä enemmän kuin yksikään dosentti, mutta totta tosiaan, kokonaiskuva on saattanut jäädä vajaaksi. Toisaalta, mitä väliä.
Tuokin kuulostaa tyhjältä itsekehulta, että "tiedät jostain enemmän kuin yksikään dosentti".
Miksi sinä muka pystyt samoista lähteistä saamaan enemmän tietoa kuin alan dosentti, joka on dosentuurinsa saanut, koska on alaan akateemisesti perehtynyt???
Se titteli vain todistaa että ihminen on edes jonkin verran lukenut niitä lähteitä. Ei se silti tarkoita sitä etteikö maallikko joka on oikeasti aiheesta kiinnostunut ja tavalla tai toisella hankkii itselleen samat lähteet voisi päästä tismalleen samalle tietotasolle tai korkeammallekin, vaikkei joku opinahjo ole "virallistanut" tälle jotain titteliä.
t. historian kandi
Se, mikä näillä itseopiskelleilla kuitenkin usein puuttuu, on tiedon kriittisen käsittelyn taito. Ei tiedetä, miten sitä tietoa sitten käytetään instrumenttina, vaikka luettua tietoa olisikin. Ei ymmärretä metodologioista ja oikeasta tieteen tekemisen prosesseista. Puhutaan teorioista, hypoteeseistä ja premisseistä sikin sokin ja luetaan vertaisarvioimattomia aineistoja arveluttavista lähteistä (ns saalistussivustoja on akateemisen koulutuksenkin läpikäyneen vaikea välillä erottaa!).
Ei siis pelkästään tiedon ulkoa osaaminen ratkaise. Yliopiston käytännön merkitys tulee siitä, että sitä tietoa oikeasti opetetaan käyttämään. Noppakaupalla kvalia, kvantia, tiedonhakua ja tilastotiedettä jää näiltä itseopiskelleilta puuttumaan.
T. VTM sivusta
Ei koske kaikkia autodidakteja kuitenkaan, vaikka akateemisesti meritoituneet niin haluavat asian esitellä. Itse en ole jalallanikaan yliopistomaailmaan astunut, mutta niin vain teen vertailevaa tutkimusta ja hypoteeseja iltapuhteinani. Ehkä kirjoitan väikkärin jossain välissä, omaksi huvikseni. Onhan minulla tietokone ja tekstinkäsittelyohjelma.
Onko muuten joku syy miksi et ole jalostanut harrastustasi yliopistolla? Jos aihe kiinnostaa noin, niin yliopistolla siihen olisi paremmat mahdollisuudet jalostaa sitä. Olisi vertaistukea, vertaisarviointeja, ohjausta, keskustelukaveria ja saisi sen ihan oikeankin tutkinnon tehtyä.
Kiinnostukseni muodollista opiskelua kohtaan kitkettiin aikoinaan peruskoulussa opettajien taholta niin tehokkaasti, että koulu-uralla eteneminen ei ole koskaan kiinnostanut. Eivätpä kuitenkaan saaneet kitkettyä tiedonjanoa ja loputonta uteliaisuuttani :)
Tee toisin kuin muut naiset, eli älä ota sitä joka huutaa koviten ja konttaa tyhjä kaljalaatikko päässä.
Äläkä myöskään ota "Suomen tavoitelluinta poikamiestä" eli nuuskahuulta, joka leikkii gangsteria isänsä rahoilla kolmekymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei siis pelkästään tiedon ulkoa osaaminen ratkaise. Yliopiston käytännön merkitys tulee siitä, että sitä tietoa oikeasti opetetaan käyttämään
Nuo ovat myös jo enemmänkin synnynnäisiä ja älykkyysosamäärään liittyviä tekijöitä, joita ei edes pysty opettamaan ihmiselle vaikka tämä kouluttautuisi tohtoritasolle asti.
Yliopistonkin on käynyt valtava määrä nippelitiedon ulkoaopetettelijoita tai jopa gradun plagioineita jotka jääneet kiinni vasta vuosia tai vuosikymmeniä myöhemmin, Eduskuntaa myöten.
Ei se titteli edelleenkään automaattisesti takaa kenenkään kompetenssia tai sitä että tämän tiedot tai kyky niiden soveltamiseen ovat asiallisella tasolla.
Se on totta mutta varmaan liittyy enemmänkin menneisyyteen. Nykyisin voi olla vaikea päästä eteenpäin tuolla taktiikalla. Esim. kaikki opinnäytetyöt tarkistetaan plagioinnin varalta. Toiseksi nippeliväikkärit eivät taida olla suosiossa, eli ohjaajasi opastavat laajentamaan näkökulmaa ja soveltamaan moderneja metodeja ja uusia teoreettisia viitekehyksiä.
Mulla oli historian alaan liittyvä melko nippelimäinen aihe alussa, mutta nyt siitä on vuosien aikana tullut ohjaajien ja laitoksen toiveista paljon laajempi teos :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tulee ajatus että tieteestä ja historiasta kiinnostuneet miehet löytyisivät yliopistolta? Oman käsitykseni mukaan sieltä löytyy lähinnä pseudo-intellektuelleja pyrkyreitä.
Smaaa mieltä. Täällä itseopiskelia, historiaa itse lukenut mies
Näiden kavereiden historiakäsitys on hieman eri kuin ammattihistorioitsioiden. On luettu valtava määrä jotain itseä kiinnostavaa aihetta, oli se sitten vaikka toinen maailmansota tai vastaava. Kokonaiskuvaa historiasta ei ole lainkaan eikä syy ja seuraussuhteita kyetä hahmottamaan. Käytännössä tekee heidät suht piinalliseksi seuraksi, koska jankutetaan sen oman erityiskiinnostuksen detaljeja.
Myönnän omalla kohdallani tuon osittain todeksi. Olen itseopiskellut tiettyjä juttuja, ja tiedän niistä enemmän kuin yksikään dosentti, mutta totta tosiaan, kokonaiskuva on saattanut jäädä vajaaksi. Toisaalta, mitä väliä.
Tuokin kuulostaa tyhjältä itsekehulta, että "tiedät jostain enemmän kuin yksikään dosentti".
Miksi sinä muka pystyt samoista lähteistä saamaan enemmän tietoa kuin alan dosentti, joka on dosentuurinsa saanut, koska on alaan akateemisesti perehtynyt???
Se titteli vain todistaa että ihminen on edes jonkin verran lukenut niitä lähteitä. Ei se silti tarkoita sitä etteikö maallikko joka on oikeasti aiheesta kiinnostunut ja tavalla tai toisella hankkii itselleen samat lähteet voisi päästä tismalleen samalle tietotasolle tai korkeammallekin, vaikkei joku opinahjo ole "virallistanut" tälle jotain titteliä.
t. historian kandi
Se, mikä näillä itseopiskelleilla kuitenkin usein puuttuu, on tiedon kriittisen käsittelyn taito. Ei tiedetä, miten sitä tietoa sitten käytetään instrumenttina, vaikka luettua tietoa olisikin. Ei ymmärretä metodologioista ja oikeasta tieteen tekemisen prosesseista. Puhutaan teorioista, hypoteeseistä ja premisseistä sikin sokin ja luetaan vertaisarvioimattomia aineistoja arveluttavista lähteistä (ns saalistussivustoja on akateemisen koulutuksenkin läpikäyneen vaikea välillä erottaa!).
Ei siis pelkästään tiedon ulkoa osaaminen ratkaise. Yliopiston käytännön merkitys tulee siitä, että sitä tietoa oikeasti opetetaan käyttämään. Noppakaupalla kvalia, kvantia, tiedonhakua ja tilastotiedettä jää näiltä itseopiskelleilta puuttumaan.
T. VTM sivusta
Ei koske kaikkia autodidakteja kuitenkaan, vaikka akateemisesti meritoituneet niin haluavat asian esitellä. Itse en ole jalallanikaan yliopistomaailmaan astunut, mutta niin vain teen vertailevaa tutkimusta ja hypoteeseja iltapuhteinani. Ehkä kirjoitan väikkärin jossain välissä, omaksi huvikseni. Onhan minulla tietokone ja tekstinkäsittelyohjelma.
Onko muuten joku syy miksi et ole jalostanut harrastustasi yliopistolla? Jos aihe kiinnostaa noin, niin yliopistolla siihen olisi paremmat mahdollisuudet jalostaa sitä. Olisi vertaistukea, vertaisarviointeja, ohjausta, keskustelukaveria ja saisi sen ihan oikeankin tutkinnon tehtyä.
Kiinnostukseni muodollista opiskelua kohtaan kitkettiin aikoinaan peruskoulussa opettajien taholta niin tehokkaasti, että koulu-uralla eteneminen ei ole koskaan kiinnostanut. Eivätpä kuitenkaan saaneet kitkettyä tiedonjanoa ja loputonta uteliaisuuttani :)
Niin se akateeminen tutkinto vaatii myös keskittymistä ja sellaistenkin asioiden suorittamista, jotka just ei ihan ole se kaikkein kiinnostavin juttu opiskeluissa. Vaatimustaso on jokseenkin korkeampi kuin peruskoulussa, jos sekin tuotti jo hankaluuksia. Sinulta sitäpaitsi puuttuu ilmeisesti myös toisen asteen tutkinto, jotta olisit edes hakukelpoinen yliopistoon. Aloita siitä, niin keskustellaan sitten tarkemmin historiastakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällasta seuraako te kaipaatte?? Oikeesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tulee ajatus että tieteestä ja historiasta kiinnostuneet miehet löytyisivät yliopistolta? Oman käsitykseni mukaan sieltä löytyy lähinnä pseudo-intellektuelleja pyrkyreitä.
Smaaa mieltä. Täällä itseopiskelia, historiaa itse lukenut mies
Näiden kavereiden historiakäsitys on hieman eri kuin ammattihistorioitsioiden. On luettu valtava määrä jotain itseä kiinnostavaa aihetta, oli se sitten vaikka toinen maailmansota tai vastaava. Kokonaiskuvaa historiasta ei ole lainkaan eikä syy ja seuraussuhteita kyetä hahmottamaan. Käytännössä tekee heidät suht piinalliseksi seuraksi, koska jankutetaan sen oman erityiskiinnostuksen detaljeja.
Puhu omasta puolestasi. Itse olen perehtynyt moniin muinaiskulttuureihin kuten assyrialaisiin, elamiitteihin jne., mutta sen ohella pystyn puhumaan myös vaikka 1700-luvun Ranskasta tai antiikin Roomasta. Tai esimerkiksi Siamin historiasta ennen Thaimaata, tai mongoli-imperiumin laajenemisesta Han-dynastiaan ja näiden valloitusretkistä Eurooppaan.
Olen lainannut alan akateemista kirjallisuutta ja lukenut satoja kirjoja aiheeseen liittyen.
Ihmisillä on jotain outoja karikatyyrejä ja päähänpinttymiä mielessään "ihmistyypeistä" joita ei välttämättä ole edes olemassa todellisuudessa. Aivan taatusti pärjään väittelyssä historioitsijaa vastaan, koska olen aiheeseen perehtynyt syvemmin ja käyttänyt aikaa ja vaivaa enemmän kuin keskiverto historioitsija.
Pystytkö keskustelemaan esim. vertailevasta sivilisaatiohistoriasta tai hahmottamaan suuria linjoja ja historiassa vaikuttavia mekanismeja?
Pystyn, olen myös perehtynyt mm. Juha Siltalan vertailevaa sivilisaatiohistoriaa koskeviin kirjoihin.
Pointti on nimenomaan laadukkaissa akateemisissa lähteissä, eikä siinä että opetellaan nippelitietoa wikipediasta. Ja mieluiten lähteet kirjallisina, koska nettilähteet ovat usein rajallisia ja puutteellisia.[/quote
Juha Siltala on historian dosentti (toki myös professorin virassa) eli kehuit silti tietäväsi paremmin kuin hän, mutta sitten hänen teoksensa ovat tietojesi lähde ja omaa tutkimusta et ole tehnyt?
Tässä on nyt jotain, jota en ymmärrä.
Tuo kirjoittajahan puhui keskivertodosentista, ei henkilöstä joka kirjoittaa alaansa liittyvää kirjallisuutta (joka ei selkeästikään ole keskiverto).
Samoin keskivertomaisterilla on huomattava ero johonkin maisteriin joka on omistanut koko elämänsä tietylle alalle.
Ei ole olemassa keskivertodosenttia. Dosentin arvon saadakseen pitää olla aiheeseensa perehtynyt, se lienee koko tittelin idea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siis pelkästään tiedon ulkoa osaaminen ratkaise. Yliopiston käytännön merkitys tulee siitä, että sitä tietoa oikeasti opetetaan käyttämään
Nuo ovat myös jo enemmänkin synnynnäisiä ja älykkyysosamäärään liittyviä tekijöitä, joita ei edes pysty opettamaan ihmiselle vaikka tämä kouluttautuisi tohtoritasolle asti.
Yliopistonkin on käynyt valtava määrä nippelitiedon ulkoaopetettelijoita tai jopa gradun plagioineita jotka jääneet kiinni vasta vuosia tai vuosikymmeniä myöhemmin, Eduskuntaa myöten.
Ei se titteli edelleenkään automaattisesti takaa kenenkään kompetenssia tai sitä että tämän tiedot tai kyky niiden soveltamiseen ovat asiallisella tasolla.
Älä viitsi leikata lainausta. Voit lihavoida haluamasi osan, mutta kuljeta teksti mukana kokonaisena. Asiayhteys kärsii kun teet noin.
Perustelin nimittäin sitä tiedon käsittelyä sillä kappaleesta hylkäämälläsi virkkeellä: tutkintoon kuuluu suuri määrä tiedon ymmärtämiseen liittyvää metodologioiden, paradigmojen, tilastotieteen, tiedonhaun yms kursseja. Huolimatta siitä, että jotkut suorittavat tutkintonsa heikosti, nuo kurssit kuitenkin puuttuvat itseopiskelleilta aina ja jokaisessa tapauksessa.
Silti esim. mensalainen jolla on erinomainen looginen päättelykyky ja argumentaatiotaito voi olla tietotaidoiltaan korkeammalla tasolla kuin tohtori.
Esimerkkinä Magnus Carlsen, joka 13-vuotiaana sai shakin suurmestarin tittelin lajin maailmanliitolta. Titteliotteluissa hän päihitti 50-60 vuotiaita maistereita ja tohtoreita jotka ovat kirjoittaneet shakista väitöskirjoja ja julkaisseet useita pelin teoriaan ja historiaan liittyviä teoksia.
Tuon tasoista loogista tiedon soveltamista ei voi opettaa kenellekään, tuollaisilla aivoilla voi ainoastaan syntyä (ja ei, en todellakaan väitä että itse olisin jonkun Carlsenin, Mozartin tai Einsteinin tasolla).
Kuinka monta vastaava neroa löytyy historian alalta? Jotka siis vauvasta asti olisivat ymmärtäneet syvällisesti historiantutkimusta??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on surullista, että historiasta kiinnostuneet miehet tietävät vain miesten historiasta.
Kun kysyy tietääkö erilaisten naishallitsijoiden historiaa, niin eivät osaa nimetä ainuttakaan.Älä yleistä, oma mieheni kertoi lonkalta stoorit seitsemästä naishallitsijasta. Itse olisin tiennyt tasan kaksi niistä.
Ketkä nämä naishallitsijat olivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tulee ajatus että tieteestä ja historiasta kiinnostuneet miehet löytyisivät yliopistolta? Oman käsitykseni mukaan sieltä löytyy lähinnä pseudo-intellektuelleja pyrkyreitä.
Smaaa mieltä. Täällä itseopiskelia, historiaa itse lukenut mies
Näiden kavereiden historiakäsitys on hieman eri kuin ammattihistorioitsioiden. On luettu valtava määrä jotain itseä kiinnostavaa aihetta, oli se sitten vaikka toinen maailmansota tai vastaava. Kokonaiskuvaa historiasta ei ole lainkaan eikä syy ja seuraussuhteita kyetä hahmottamaan. Käytännössä tekee heidät suht piinalliseksi seuraksi, koska jankutetaan sen oman erityiskiinnostuksen detaljeja.
Puhu omasta puolestasi. Itse olen perehtynyt moniin muinaiskulttuureihin kuten assyrialaisiin, elamiitteihin jne., mutta sen ohella pystyn puhumaan myös vaikka 1700-luvun Ranskasta tai antiikin Roomasta. Tai esimerkiksi Siamin historiasta ennen Thaimaata, tai mongoli-imperiumin laajenemisesta Han-dynastiaan ja näiden valloitusretkistä Eurooppaan.
Olen lainannut alan akateemista kirjallisuutta ja lukenut satoja kirjoja aiheeseen liittyen.
Ihmisillä on jotain outoja karikatyyrejä ja päähänpinttymiä mielessään "ihmistyypeistä" joita ei välttämättä ole edes olemassa todellisuudessa. Aivan taatusti pärjään väittelyssä historioitsijaa vastaan, koska olen aiheeseen perehtynyt syvemmin ja käyttänyt aikaa ja vaivaa enemmän kuin keskiverto historioitsija.
Pystytkö keskustelemaan esim. vertailevasta sivilisaatiohistoriasta tai hahmottamaan suuria linjoja ja historiassa vaikuttavia mekanismeja?
Pystytkö puhumaan normaalia ihmisen kieltä? Yliopistossa opetetaan tätä ns bullshit talkingia. Sanoja jotka ei tarkoita mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tulee ajatus että tieteestä ja historiasta kiinnostuneet miehet löytyisivät yliopistolta? Oman käsitykseni mukaan sieltä löytyy lähinnä pseudo-intellektuelleja pyrkyreitä.
Smaaa mieltä. Täällä itseopiskelia, historiaa itse lukenut mies
Näiden kavereiden historiakäsitys on hieman eri kuin ammattihistorioitsioiden. On luettu valtava määrä jotain itseä kiinnostavaa aihetta, oli se sitten vaikka toinen maailmansota tai vastaava. Kokonaiskuvaa historiasta ei ole lainkaan eikä syy ja seuraussuhteita kyetä hahmottamaan. Käytännössä tekee heidät suht piinalliseksi seuraksi, koska jankutetaan sen oman erityiskiinnostuksen detaljeja.
Myönnän omalla kohdallani tuon osittain todeksi. Olen itseopiskellut tiettyjä juttuja, ja tiedän niistä enemmän kuin yksikään dosentti, mutta totta tosiaan, kokonaiskuva on saattanut jäädä vajaaksi. Toisaalta, mitä väliä.
Tuokin kuulostaa tyhjältä itsekehulta, että "tiedät jostain enemmän kuin yksikään dosentti".
Miksi sinä muka pystyt samoista lähteistä saamaan enemmän tietoa kuin alan dosentti, joka on dosentuurinsa saanut, koska on alaan akateemisesti perehtynyt???
Se titteli vain todistaa että ihminen on edes jonkin verran lukenut niitä lähteitä. Ei se silti tarkoita sitä etteikö maallikko joka on oikeasti aiheesta kiinnostunut ja tavalla tai toisella hankkii itselleen samat lähteet voisi päästä tismalleen samalle tietotasolle tai korkeammallekin, vaikkei joku opinahjo ole "virallistanut" tälle jotain titteliä.
t. historian kandi
Se, mikä näillä itseopiskelleilla kuitenkin usein puuttuu, on tiedon kriittisen käsittelyn taito. Ei tiedetä, miten sitä tietoa sitten käytetään instrumenttina, vaikka luettua tietoa olisikin. Ei ymmärretä metodologioista ja oikeasta tieteen tekemisen prosesseista. Puhutaan teorioista, hypoteeseistä ja premisseistä sikin sokin ja luetaan vertaisarvioimattomia aineistoja arveluttavista lähteistä (ns saalistussivustoja on akateemisen koulutuksenkin läpikäyneen vaikea välillä erottaa!).
Ei siis pelkästään tiedon ulkoa osaaminen ratkaise. Yliopiston käytännön merkitys tulee siitä, että sitä tietoa oikeasti opetetaan käyttämään. Noppakaupalla kvalia, kvantia, tiedonhakua ja tilastotiedettä jää näiltä itseopiskelleilta puuttumaan.
T. VTM sivusta
Ei koske kaikkia autodidakteja kuitenkaan, vaikka akateemisesti meritoituneet niin haluavat asian esitellä. Itse en ole jalallanikaan yliopistomaailmaan astunut, mutta niin vain teen vertailevaa tutkimusta ja hypoteeseja iltapuhteinani. Ehkä kirjoitan väikkärin jossain välissä, omaksi huvikseni. Onhan minulla tietokone ja tekstinkäsittelyohjelma.
Onko muuten joku syy miksi et ole jalostanut harrastustasi yliopistolla? Jos aihe kiinnostaa noin, niin yliopistolla siihen olisi paremmat mahdollisuudet jalostaa sitä. Olisi vertaistukea, vertaisarviointeja, ohjausta, keskustelukaveria ja saisi sen ihan oikeankin tutkinnon tehtyä.
Niinpä, ja lisäksi tohtoriopiskelijana pääsee helpommin tietokantoihin hakemaan tietoa, arkistoihin ja muihin laitoksiin, joista sitä tietoa löytyy.
Erottelet tässä tieteen ja historian toisistaan. Miksi? Tarkoititko tieteellä luonnontieteitä?
Toimimaton ajatus: Hissan, valtsikan tms. opiskelijoiden opiskelijabileistä
Toimiva ajatus: AV-palstalta. Tämä on Suomen paras tiedeyhteisö.
Varmasti toimiva ajatus: Salaliittoteoriayhteisöistä. Oikeat hissan osaajat ovat tylsiä, he pohtivat erilaisia näkökulmia, lähteiden luotettavuutta ym. Salaliittoteoriasivustoilla jyrää Dunning-Kruger.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tulee ajatus että tieteestä ja historiasta kiinnostuneet miehet löytyisivät yliopistolta? Oman käsitykseni mukaan sieltä löytyy lähinnä pseudo-intellektuelleja pyrkyreitä.
Smaaa mieltä. Täällä itseopiskelia, historiaa itse lukenut mies
Näiden kavereiden historiakäsitys on hieman eri kuin ammattihistorioitsioiden. On luettu valtava määrä jotain itseä kiinnostavaa aihetta, oli se sitten vaikka toinen maailmansota tai vastaava. Kokonaiskuvaa historiasta ei ole lainkaan eikä syy ja seuraussuhteita kyetä hahmottamaan. Käytännössä tekee heidät suht piinalliseksi seuraksi, koska jankutetaan sen oman erityiskiinnostuksen detaljeja.
Myönnän omalla kohdallani tuon osittain todeksi. Olen itseopiskellut tiettyjä juttuja, ja tiedän niistä enemmän kuin yksikään dosentti, mutta totta tosiaan, kokonaiskuva on saattanut jäädä vajaaksi. Toisaalta, mitä väliä.
Tuokin kuulostaa tyhjältä itsekehulta, että "tiedät jostain enemmän kuin yksikään dosentti".
Miksi sinä muka pystyt samoista lähteistä saamaan enemmän tietoa kuin alan dosentti, joka on dosentuurinsa saanut, koska on alaan akateemisesti perehtynyt???
Se titteli vain todistaa että ihminen on edes jonkin verran lukenut niitä lähteitä. Ei se silti tarkoita sitä etteikö maallikko joka on oikeasti aiheesta kiinnostunut ja tavalla tai toisella hankkii itselleen samat lähteet voisi päästä tismalleen samalle tietotasolle tai korkeammallekin, vaikkei joku opinahjo ole "virallistanut" tälle jotain titteliä.
t. historian kandi
Se, mikä näillä itseopiskelleilla kuitenkin usein puuttuu, on tiedon kriittisen käsittelyn taito. Ei tiedetä, miten sitä tietoa sitten käytetään instrumenttina, vaikka luettua tietoa olisikin. Ei ymmärretä metodologioista ja oikeasta tieteen tekemisen prosesseista. Puhutaan teorioista, hypoteeseistä ja premisseistä sikin sokin ja luetaan vertaisarvioimattomia aineistoja arveluttavista lähteistä (ns saalistussivustoja on akateemisen koulutuksenkin läpikäyneen vaikea välillä erottaa!).
Ei siis pelkästään tiedon ulkoa osaaminen ratkaise. Yliopiston käytännön merkitys tulee siitä, että sitä tietoa oikeasti opetetaan käyttämään. Noppakaupalla kvalia, kvantia, tiedonhakua ja tilastotiedettä jää näiltä itseopiskelleilta puuttumaan.
T. VTM sivusta
Ei koske kaikkia autodidakteja kuitenkaan, vaikka akateemisesti meritoituneet niin haluavat asian esitellä. Itse en ole jalallanikaan yliopistomaailmaan astunut, mutta niin vain teen vertailevaa tutkimusta ja hypoteeseja iltapuhteinani. Ehkä kirjoitan väikkärin jossain välissä, omaksi huvikseni. Onhan minulla tietokone ja tekstinkäsittelyohjelma.
Onko muuten joku syy miksi et ole jalostanut harrastustasi yliopistolla? Jos aihe kiinnostaa noin, niin yliopistolla siihen olisi paremmat mahdollisuudet jalostaa sitä. Olisi vertaistukea, vertaisarviointeja, ohjausta, keskustelukaveria ja saisi sen ihan oikeankin tutkinnon tehtyä.
Kiinnostukseni muodollista opiskelua kohtaan kitkettiin aikoinaan peruskoulussa opettajien taholta niin tehokkaasti, että koulu-uralla eteneminen ei ole koskaan kiinnostanut. Eivätpä kuitenkaan saaneet kitkettyä tiedonjanoa ja loputonta uteliaisuuttani :)
Plussat että jaksat innostua. Ikävä jos kokemus koulusta oli tuo.
Tutkijana olen auttanut jonkin verran alan harrastelijoita, mutta kokemukseni mukaan harvalla on eväitä alkaa varsinaisiksi tutkijoiksi itse. Mutta tärkeintä on kiinnostus ja innostus.
Queer Talk kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tulee ajatus että tieteestä ja historiasta kiinnostuneet miehet löytyisivät yliopistolta? Oman käsitykseni mukaan sieltä löytyy lähinnä pseudo-intellektuelleja pyrkyreitä.
Smaaa mieltä. Täällä itseopiskelia, historiaa itse lukenut mies
Näiden kavereiden historiakäsitys on hieman eri kuin ammattihistorioitsioiden. On luettu valtava määrä jotain itseä kiinnostavaa aihetta, oli se sitten vaikka toinen maailmansota tai vastaava. Kokonaiskuvaa historiasta ei ole lainkaan eikä syy ja seuraussuhteita kyetä hahmottamaan. Käytännössä tekee heidät suht piinalliseksi seuraksi, koska jankutetaan sen oman erityiskiinnostuksen detaljeja.
Puhu omasta puolestasi. Itse olen perehtynyt moniin muinaiskulttuureihin kuten assyrialaisiin, elamiitteihin jne., mutta sen ohella pystyn puhumaan myös vaikka 1700-luvun Ranskasta tai antiikin Roomasta. Tai esimerkiksi Siamin historiasta ennen Thaimaata, tai mongoli-imperiumin laajenemisesta Han-dynastiaan ja näiden valloitusretkistä Eurooppaan.
Olen lainannut alan akateemista kirjallisuutta ja lukenut satoja kirjoja aiheeseen liittyen.
Ihmisillä on jotain outoja karikatyyrejä ja päähänpinttymiä mielessään "ihmistyypeistä" joita ei välttämättä ole edes olemassa todellisuudessa. Aivan taatusti pärjään väittelyssä historioitsijaa vastaan, koska olen aiheeseen perehtynyt syvemmin ja käyttänyt aikaa ja vaivaa enemmän kuin keskiverto historioitsija.
Pystytkö keskustelemaan esim. vertailevasta sivilisaatiohistoriasta tai hahmottamaan suuria linjoja ja historiassa vaikuttavia mekanismeja?
Pystytkö puhumaan normaalia ihmisen kieltä? Yliopistossa opetetaan tätä ns bullshit talkingia. Sanoja jotka ei tarkoita mitään.
Eihän tuossa ollut edes sivistyssanoja? Mikä siinä on niin vaikeaa? Vertaileva sivilisaatiohistoria on esim. eurooppalaisen sivilisaation, sen kehityksen ja siihen vaikuttavien asioiden vertailua suhteessa vaikkapa kiinalaiseen maailmaan.
Onnea sille!
Itse tutkijana epäilen että joudut kyllä nöyrtymään siinä prosessissa monta kertaa. Ainakin jos aiot saada sepustuksesi läpi.
Väitöskirjan tekoa varten tarvitset alan proffan hyväksynnän, sitten ohjaajan ihan näin aluksi, ja sitten vertaisarviointia muilta tutkijoilta ja sitten asiaan perehtyneen vastaväittäjän. Ja tietysti jos teet artikkeliväikkärin tai kirjoitat artikkeleja, sitten tekstisi joutuu vertaisarvioitavaksi (vaikka niiden karmeiden dosenttien!), joten muiden tutkijoiden halveksunta ja väheksyminen ei taida olla kovinkaan hyvä strategia.
Niin ja tohtoriksi valmistuakseen pitää myös opintoja, joihin kuuluu tutkijaseminaarin suorittaminen. Taitaa olla melkoista kuvitelmaa, että väikkärin saisi läpi yksikseen tietokoneella istumalla ilman että joutuu mitenkään asettamaan tekstiään kritiikin kohteeksi tai ettei tarvitse osallistua tieteelliseen keskusteluun millään tavoin.