Mistä parikymppinen nainen voisi löytää akateemisen tieteestä ja historiasta kiinnostuneen miehen?

Ihan pakko kysyä, että onko tämä akateeminen haavemies myös varakas, pitkä, komea, ja ehkä britti? Monesti nää "salaiset" kriteerit unohtuu kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tulee ajatus että tieteestä ja historiasta kiinnostuneet miehet löytyisivät yliopistolta? Oman käsitykseni mukaan sieltä löytyy lähinnä pseudo-intellektuelleja pyrkyreitä.

Smaaa mieltä. Täällä itseopiskelia, historiaa itse lukenut mies

Näiden kavereiden historiakäsitys on hieman eri kuin ammattihistorioitsioiden. On luettu valtava määrä jotain itseä kiinnostavaa aihetta, oli se sitten vaikka toinen maailmansota tai vastaava. Kokonaiskuvaa historiasta ei ole lainkaan eikä syy ja seuraussuhteita kyetä hahmottamaan. Käytännössä tekee heidät suht piinalliseksi seuraksi, koska jankutetaan sen oman erityiskiinnostuksen detaljeja.

Myönnän omalla kohdallani tuon osittain todeksi. Olen itseopiskellut tiettyjä juttuja, ja tiedän niistä enemmän kuin yksikään dosentti, mutta totta tosiaan, kokonaiskuva on saattanut jäädä vajaaksi. Toisaalta, mitä väliä.

Tuokin kuulostaa tyhjältä itsekehulta, että "tiedät jostain enemmän kuin yksikään dosentti".

Miksi sinä muka pystyt samoista lähteistä saamaan enemmän tietoa kuin alan dosentti, joka on dosentuurinsa saanut, koska on alaan akateemisesti perehtynyt???

Se titteli vain todistaa että ihminen on edes jonkin verran lukenut niitä lähteitä. Ei se silti tarkoita sitä etteikö maallikko joka on oikeasti aiheesta kiinnostunut ja tavalla tai toisella hankkii itselleen samat lähteet voisi päästä tismalleen samalle tietotasolle tai korkeammallekin, vaikkei joku opinahjo ole "virallistanut" tälle jotain titteliä.

t. historian kandi

Se, mikä näillä itseopiskelleilla kuitenkin usein puuttuu, on tiedon kriittisen käsittelyn taito. Ei tiedetä, miten sitä tietoa sitten käytetään instrumenttina, vaikka luettua tietoa olisikin. Ei ymmärretä metodologioista ja oikeasta tieteen tekemisen prosesseista. Puhutaan teorioista, hypoteeseistä ja premisseistä sikin sokin ja luetaan vertaisarvioimattomia aineistoja arveluttavista lähteistä (ns saalistussivustoja on akateemisen koulutuksenkin läpikäyneen vaikea välillä erottaa!).

Ei siis pelkästään tiedon ulkoa osaaminen ratkaise. Yliopiston käytännön merkitys tulee siitä, että sitä tietoa oikeasti opetetaan käyttämään. Noppakaupalla kvalia, kvantia, tiedonhakua ja tilastotiedettä jää näiltä itseopiskelleilta puuttumaan.

T. VTM sivusta

Ei koske kaikkia autodidakteja kuitenkaan, vaikka akateemisesti meritoituneet niin haluavat asian esitellä. Itse en ole jalallanikaan yliopistomaailmaan astunut, mutta niin vain teen vertailevaa tutkimusta ja hypoteeseja iltapuhteinani. Ehkä kirjoitan väikkärin jossain välissä, omaksi huvikseni. Onhan minulla tietokone ja tekstinkäsittelyohjelma.

Onko muuten joku syy miksi et ole jalostanut harrastustasi yliopistolla? Jos aihe kiinnostaa noin, niin yliopistolla siihen olisi paremmat mahdollisuudet jalostaa sitä. Olisi vertaistukea, vertaisarviointeja, ohjausta, keskustelukaveria ja saisi sen ihan oikeankin tutkinnon tehtyä.

Niinpä, ja lisäksi tohtoriopiskelijana pääsee helpommin tietokantoihin hakemaan tietoa, arkistoihin ja muihin laitoksiin, joista sitä tietoa löytyy.

Moniin tietokantoihin tarvitaan tarkoitus, jotta pääsee sisään. Tällainen tarkoitus voi olla esim. gradun tai muun opinnnäytteen tai tutkimuksen teko. Ihan vaan mielenkiinnosta niitä ei pääse plaraamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tulee ajatus että tieteestä ja historiasta kiinnostuneet miehet löytyisivät yliopistolta? Oman käsitykseni mukaan sieltä löytyy lähinnä pseudo-intellektuelleja pyrkyreitä.

Smaaa mieltä. Täällä itseopiskelia, historiaa itse lukenut mies

Näiden kavereiden historiakäsitys on hieman eri kuin ammattihistorioitsioiden. On luettu valtava määrä jotain itseä kiinnostavaa aihetta, oli se sitten vaikka toinen maailmansota tai vastaava. Kokonaiskuvaa historiasta ei ole lainkaan eikä syy ja seuraussuhteita kyetä hahmottamaan. Käytännössä tekee heidät suht piinalliseksi seuraksi, koska jankutetaan sen oman erityiskiinnostuksen detaljeja.

Myönnän omalla kohdallani tuon osittain todeksi. Olen itseopiskellut tiettyjä juttuja, ja tiedän niistä enemmän kuin yksikään dosentti, mutta totta tosiaan, kokonaiskuva on saattanut jäädä vajaaksi. Toisaalta, mitä väliä.

Tuokin kuulostaa tyhjältä itsekehulta, että "tiedät jostain enemmän kuin yksikään dosentti".

Miksi sinä muka pystyt samoista lähteistä saamaan enemmän tietoa kuin alan dosentti, joka on dosentuurinsa saanut, koska on alaan akateemisesti perehtynyt???

Se titteli vain todistaa että ihminen on edes jonkin verran lukenut niitä lähteitä. Ei se silti tarkoita sitä etteikö maallikko joka on oikeasti aiheesta kiinnostunut ja tavalla tai toisella hankkii itselleen samat lähteet voisi päästä tismalleen samalle tietotasolle tai korkeammallekin, vaikkei joku opinahjo ole "virallistanut" tälle jotain titteliä.

t. historian kandi

Se, mikä näillä itseopiskelleilla kuitenkin usein puuttuu, on tiedon kriittisen käsittelyn taito. Ei tiedetä, miten sitä tietoa sitten käytetään instrumenttina, vaikka luettua tietoa olisikin. Ei ymmärretä metodologioista ja oikeasta tieteen tekemisen prosesseista. Puhutaan teorioista, hypoteeseistä ja premisseistä sikin sokin ja luetaan vertaisarvioimattomia aineistoja arveluttavista lähteistä (ns saalistussivustoja on akateemisen koulutuksenkin läpikäyneen vaikea välillä erottaa!).

Ei siis pelkästään tiedon ulkoa osaaminen ratkaise. Yliopiston käytännön merkitys tulee siitä, että sitä tietoa oikeasti opetetaan käyttämään. Noppakaupalla kvalia, kvantia, tiedonhakua ja tilastotiedettä jää näiltä itseopiskelleilta puuttumaan.

T. VTM sivusta

Ei koske kaikkia autodidakteja kuitenkaan, vaikka akateemisesti meritoituneet niin haluavat asian esitellä. Itse en ole jalallanikaan yliopistomaailmaan astunut, mutta niin vain teen vertailevaa tutkimusta ja hypoteeseja iltapuhteinani. Ehkä kirjoitan väikkärin jossain välissä, omaksi huvikseni. Onhan minulla tietokone ja tekstinkäsittelyohjelma.

Onko muuten joku syy miksi et ole jalostanut harrastustasi yliopistolla? Jos aihe kiinnostaa noin, niin yliopistolla siihen olisi paremmat mahdollisuudet jalostaa sitä. Olisi vertaistukea, vertaisarviointeja, ohjausta, keskustelukaveria ja saisi sen ihan oikeankin tutkinnon tehtyä.

Niinpä, ja lisäksi tohtoriopiskelijana pääsee helpommin tietokantoihin hakemaan tietoa, arkistoihin ja muihin laitoksiin, joista sitä tietoa löytyy.

Moniin tietokantoihin tarvitaan tarkoitus, jotta pääsee sisään. Tällainen tarkoitus voi olla esim. gradun tai muun opinnnäytteen tai tutkimuksen teko. Ihan vaan mielenkiinnosta niitä ei pääse plaraamaan.

Historiantutkimus tehdään yleensä aiheista joissa tietokannoissa ei ole mitään käyttörajoituksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tulee ajatus että tieteestä ja historiasta kiinnostuneet miehet löytyisivät yliopistolta? Oman käsitykseni mukaan sieltä löytyy lähinnä pseudo-intellektuelleja pyrkyreitä.

Smaaa mieltä. Täällä itseopiskelia, historiaa itse lukenut mies

Näiden kavereiden historiakäsitys on hieman eri kuin ammattihistorioitsioiden. On luettu valtava määrä jotain itseä kiinnostavaa aihetta, oli se sitten vaikka toinen maailmansota tai vastaava. Kokonaiskuvaa historiasta ei ole lainkaan eikä syy ja seuraussuhteita kyetä hahmottamaan. Käytännössä tekee heidät suht piinalliseksi seuraksi, koska jankutetaan sen oman erityiskiinnostuksen detaljeja.

Myönnän omalla kohdallani tuon osittain todeksi. Olen itseopiskellut tiettyjä juttuja, ja tiedän niistä enemmän kuin yksikään dosentti, mutta totta tosiaan, kokonaiskuva on saattanut jäädä vajaaksi. Toisaalta, mitä väliä.

Tuokin kuulostaa tyhjältä itsekehulta, että "tiedät jostain enemmän kuin yksikään dosentti".

Miksi sinä muka pystyt samoista lähteistä saamaan enemmän tietoa kuin alan dosentti, joka on dosentuurinsa saanut, koska on alaan akateemisesti perehtynyt???

Se titteli vain todistaa että ihminen on edes jonkin verran lukenut niitä lähteitä. Ei se silti tarkoita sitä etteikö maallikko joka on oikeasti aiheesta kiinnostunut ja tavalla tai toisella hankkii itselleen samat lähteet voisi päästä tismalleen samalle tietotasolle tai korkeammallekin, vaikkei joku opinahjo ole "virallistanut" tälle jotain titteliä.

t. historian kandi

Se, mikä näillä itseopiskelleilla kuitenkin usein puuttuu, on tiedon kriittisen käsittelyn taito. Ei tiedetä, miten sitä tietoa sitten käytetään instrumenttina, vaikka luettua tietoa olisikin. Ei ymmärretä metodologioista ja oikeasta tieteen tekemisen prosesseista. Puhutaan teorioista, hypoteeseistä ja premisseistä sikin sokin ja luetaan vertaisarvioimattomia aineistoja arveluttavista lähteistä (ns saalistussivustoja on akateemisen koulutuksenkin läpikäyneen vaikea välillä erottaa!).

Ei siis pelkästään tiedon ulkoa osaaminen ratkaise. Yliopiston käytännön merkitys tulee siitä, että sitä tietoa oikeasti opetetaan käyttämään. Noppakaupalla kvalia, kvantia, tiedonhakua ja tilastotiedettä jää näiltä itseopiskelleilta puuttumaan.

T. VTM sivusta

Ei koske kaikkia autodidakteja kuitenkaan, vaikka akateemisesti meritoituneet niin haluavat asian esitellä. Itse en ole jalallanikaan yliopistomaailmaan astunut, mutta niin vain teen vertailevaa tutkimusta ja hypoteeseja iltapuhteinani. Ehkä kirjoitan väikkärin jossain välissä, omaksi huvikseni. Onhan minulla tietokone ja tekstinkäsittelyohjelma.

Onko muuten joku syy miksi et ole jalostanut harrastustasi yliopistolla? Jos aihe kiinnostaa noin, niin yliopistolla siihen olisi paremmat mahdollisuudet jalostaa sitä. Olisi vertaistukea, vertaisarviointeja, ohjausta, keskustelukaveria ja saisi sen ihan oikeankin tutkinnon tehtyä.

Niinpä, ja lisäksi tohtoriopiskelijana pääsee helpommin tietokantoihin hakemaan tietoa, arkistoihin ja muihin laitoksiin, joista sitä tietoa löytyy.

Moniin tietokantoihin tarvitaan tarkoitus, jotta pääsee sisään. Tällainen tarkoitus voi olla esim. gradun tai muun opinnnäytteen tai tutkimuksen teko. Ihan vaan mielenkiinnosta niitä ei pääse plaraamaan.

Ei niinkään tarkoitus ole tärkeä vaan nykyisin tarvitaan jonkun tutkimuslaitoksen käyttäjätunnukset. Siis ihan konkreettisesti voi olla mahdoton päästä tietokantaan ilman.

Lisäksi jos pyrit tutkijavierailulle johonkin missä on sinua kiinnostavia lähdeteoksia tai -materiaalia, voi ilman yhteyttä yliopistoon olla todella vaikea päästä vaikka olisi yliopistosta valmistunut ns. itsenäinen tutkija. Varsinkin ulkomailla usein ei välttämättä onnistu lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tulee ajatus että tieteestä ja historiasta kiinnostuneet miehet löytyisivät yliopistolta? Oman käsitykseni mukaan sieltä löytyy lähinnä pseudo-intellektuelleja pyrkyreitä.

Smaaa mieltä. Täällä itseopiskelia, historiaa itse lukenut mies

Näiden kavereiden historiakäsitys on hieman eri kuin ammattihistorioitsioiden. On luettu valtava määrä jotain itseä kiinnostavaa aihetta, oli se sitten vaikka toinen maailmansota tai vastaava. Kokonaiskuvaa historiasta ei ole lainkaan eikä syy ja seuraussuhteita kyetä hahmottamaan. Käytännössä tekee heidät suht piinalliseksi seuraksi, koska jankutetaan sen oman erityiskiinnostuksen detaljeja.

Myönnän omalla kohdallani tuon osittain todeksi. Olen itseopiskellut tiettyjä juttuja, ja tiedän niistä enemmän kuin yksikään dosentti, mutta totta tosiaan, kokonaiskuva on saattanut jäädä vajaaksi. Toisaalta, mitä väliä.

Tuokin kuulostaa tyhjältä itsekehulta, että "tiedät jostain enemmän kuin yksikään dosentti".

Miksi sinä muka pystyt samoista lähteistä saamaan enemmän tietoa kuin alan dosentti, joka on dosentuurinsa saanut, koska on alaan akateemisesti perehtynyt???

Se titteli vain todistaa että ihminen on edes jonkin verran lukenut niitä lähteitä. Ei se silti tarkoita sitä etteikö maallikko joka on oikeasti aiheesta kiinnostunut ja tavalla tai toisella hankkii itselleen samat lähteet voisi päästä tismalleen samalle tietotasolle tai korkeammallekin, vaikkei joku opinahjo ole "virallistanut" tälle jotain titteliä.

t. historian kandi

Se, mikä näillä itseopiskelleilla kuitenkin usein puuttuu, on tiedon kriittisen käsittelyn taito. Ei tiedetä, miten sitä tietoa sitten käytetään instrumenttina, vaikka luettua tietoa olisikin. Ei ymmärretä metodologioista ja oikeasta tieteen tekemisen prosesseista. Puhutaan teorioista, hypoteeseistä ja premisseistä sikin sokin ja luetaan vertaisarvioimattomia aineistoja arveluttavista lähteistä (ns saalistussivustoja on akateemisen koulutuksenkin läpikäyneen vaikea välillä erottaa!).

Ei siis pelkästään tiedon ulkoa osaaminen ratkaise. Yliopiston käytännön merkitys tulee siitä, että sitä tietoa oikeasti opetetaan käyttämään. Noppakaupalla kvalia, kvantia, tiedonhakua ja tilastotiedettä jää näiltä itseopiskelleilta puuttumaan.

T. VTM sivusta

Ei koske kaikkia autodidakteja kuitenkaan, vaikka akateemisesti meritoituneet niin haluavat asian esitellä. Itse en ole jalallanikaan yliopistomaailmaan astunut, mutta niin vain teen vertailevaa tutkimusta ja hypoteeseja iltapuhteinani. Ehkä kirjoitan väikkärin jossain välissä, omaksi huvikseni. Onhan minulla tietokone ja tekstinkäsittelyohjelma.

Onko muuten joku syy miksi et ole jalostanut harrastustasi yliopistolla? Jos aihe kiinnostaa noin, niin yliopistolla siihen olisi paremmat mahdollisuudet jalostaa sitä. Olisi vertaistukea, vertaisarviointeja, ohjausta, keskustelukaveria ja saisi sen ihan oikeankin tutkinnon tehtyä.

Niinpä, ja lisäksi tohtoriopiskelijana pääsee helpommin tietokantoihin hakemaan tietoa, arkistoihin ja muihin laitoksiin, joista sitä tietoa löytyy.

Moniin tietokantoihin tarvitaan tarkoitus, jotta pääsee sisään. Tällainen tarkoitus voi olla esim. gradun tai muun opinnnäytteen tai tutkimuksen teko. Ihan vaan mielenkiinnosta niitä ei pääse plaraamaan.

Ei niinkään tarkoitus ole tärkeä vaan nykyisin tarvitaan jonkun tutkimuslaitoksen käyttäjätunnukset. Siis ihan konkreettisesti voi olla mahdoton päästä tietokantaan ilman.

Lisäksi jos pyrit tutkijavierailulle johonkin missä on sinua kiinnostavia lähdeteoksia tai -materiaalia, voi ilman yhteyttä yliopistoon olla todella vaikea päästä vaikka olisi yliopistosta valmistunut ns. itsenäinen tutkija. Varsinkin ulkomailla usein ei välttämättä onnistu lainkaan.

Mikähän tuollaisen "portinvartijasysteemin" tarkoitus on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tulee ajatus että tieteestä ja historiasta kiinnostuneet miehet löytyisivät yliopistolta? Oman käsitykseni mukaan sieltä löytyy lähinnä pseudo-intellektuelleja pyrkyreitä.

Smaaa mieltä. Täällä itseopiskelia, historiaa itse lukenut mies

Näiden kavereiden historiakäsitys on hieman eri kuin ammattihistorioitsioiden. On luettu valtava määrä jotain itseä kiinnostavaa aihetta, oli se sitten vaikka toinen maailmansota tai vastaava. Kokonaiskuvaa historiasta ei ole lainkaan eikä syy ja seuraussuhteita kyetä hahmottamaan. Käytännössä tekee heidät suht piinalliseksi seuraksi, koska jankutetaan sen oman erityiskiinnostuksen detaljeja.

Myönnän omalla kohdallani tuon osittain todeksi. Olen itseopiskellut tiettyjä juttuja, ja tiedän niistä enemmän kuin yksikään dosentti, mutta totta tosiaan, kokonaiskuva on saattanut jäädä vajaaksi. Toisaalta, mitä väliä.

Tuokin kuulostaa tyhjältä itsekehulta, että "tiedät jostain enemmän kuin yksikään dosentti".

Miksi sinä muka pystyt samoista lähteistä saamaan enemmän tietoa kuin alan dosentti, joka on dosentuurinsa saanut, koska on alaan akateemisesti perehtynyt???

Se titteli vain todistaa että ihminen on edes jonkin verran lukenut niitä lähteitä. Ei se silti tarkoita sitä etteikö maallikko joka on oikeasti aiheesta kiinnostunut ja tavalla tai toisella hankkii itselleen samat lähteet voisi päästä tismalleen samalle tietotasolle tai korkeammallekin, vaikkei joku opinahjo ole "virallistanut" tälle jotain titteliä.

t. historian kandi

Se, mikä näillä itseopiskelleilla kuitenkin usein puuttuu, on tiedon kriittisen käsittelyn taito. Ei tiedetä, miten sitä tietoa sitten käytetään instrumenttina, vaikka luettua tietoa olisikin. Ei ymmärretä metodologioista ja oikeasta tieteen tekemisen prosesseista. Puhutaan teorioista, hypoteeseistä ja premisseistä sikin sokin ja luetaan vertaisarvioimattomia aineistoja arveluttavista lähteistä (ns saalistussivustoja on akateemisen koulutuksenkin läpikäyneen vaikea välillä erottaa!).

Ei siis pelkästään tiedon ulkoa osaaminen ratkaise. Yliopiston käytännön merkitys tulee siitä, että sitä tietoa oikeasti opetetaan käyttämään. Noppakaupalla kvalia, kvantia, tiedonhakua ja tilastotiedettä jää näiltä itseopiskelleilta puuttumaan.

T. VTM sivusta

Ei koske kaikkia autodidakteja kuitenkaan, vaikka akateemisesti meritoituneet niin haluavat asian esitellä. Itse en ole jalallanikaan yliopistomaailmaan astunut, mutta niin vain teen vertailevaa tutkimusta ja hypoteeseja iltapuhteinani. Ehkä kirjoitan väikkärin jossain välissä, omaksi huvikseni. Onhan minulla tietokone ja tekstinkäsittelyohjelma.

Onko muuten joku syy miksi et ole jalostanut harrastustasi yliopistolla? Jos aihe kiinnostaa noin, niin yliopistolla siihen olisi paremmat mahdollisuudet jalostaa sitä. Olisi vertaistukea, vertaisarviointeja, ohjausta, keskustelukaveria ja saisi sen ihan oikeankin tutkinnon tehtyä.

Niinpä, ja lisäksi tohtoriopiskelijana pääsee helpommin tietokantoihin hakemaan tietoa, arkistoihin ja muihin laitoksiin, joista sitä tietoa löytyy.

Moniin tietokantoihin tarvitaan tarkoitus, jotta pääsee sisään. Tällainen tarkoitus voi olla esim. gradun tai muun opinnnäytteen tai tutkimuksen teko. Ihan vaan mielenkiinnosta niitä ei pääse plaraamaan.

Historiantutkimus tehdään yleensä aiheista joissa tietokannoissa ei ole mitään käyttörajoituksia.

Enpä usko täysin, koska miten esimerkiksi pääset lukemaan digitaalisia artikkeleita? Ainakin Helsingin yliopistolla tarvitaan yo:n käyttäjätunnukset. Pitää olla siis läsnäolevaksi ilmoittautunut opiskelija tai yo:n työntekijä vakituisessa työsuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tulee ajatus että tieteestä ja historiasta kiinnostuneet miehet löytyisivät yliopistolta? Oman käsitykseni mukaan sieltä löytyy lähinnä pseudo-intellektuelleja pyrkyreitä.

Smaaa mieltä. Täällä itseopiskelia, historiaa itse lukenut mies

Näiden kavereiden historiakäsitys on hieman eri kuin ammattihistorioitsioiden. On luettu valtava määrä jotain itseä kiinnostavaa aihetta, oli se sitten vaikka toinen maailmansota tai vastaava. Kokonaiskuvaa historiasta ei ole lainkaan eikä syy ja seuraussuhteita kyetä hahmottamaan. Käytännössä tekee heidät suht piinalliseksi seuraksi, koska jankutetaan sen oman erityiskiinnostuksen detaljeja.

Myönnän omalla kohdallani tuon osittain todeksi. Olen itseopiskellut tiettyjä juttuja, ja tiedän niistä enemmän kuin yksikään dosentti, mutta totta tosiaan, kokonaiskuva on saattanut jäädä vajaaksi. Toisaalta, mitä väliä.

Tuokin kuulostaa tyhjältä itsekehulta, että "tiedät jostain enemmän kuin yksikään dosentti".

Miksi sinä muka pystyt samoista lähteistä saamaan enemmän tietoa kuin alan dosentti, joka on dosentuurinsa saanut, koska on alaan akateemisesti perehtynyt???

Se titteli vain todistaa että ihminen on edes jonkin verran lukenut niitä lähteitä. Ei se silti tarkoita sitä etteikö maallikko joka on oikeasti aiheesta kiinnostunut ja tavalla tai toisella hankkii itselleen samat lähteet voisi päästä tismalleen samalle tietotasolle tai korkeammallekin, vaikkei joku opinahjo ole "virallistanut" tälle jotain titteliä.

t. historian kandi

Se, mikä näillä itseopiskelleilla kuitenkin usein puuttuu, on tiedon kriittisen käsittelyn taito. Ei tiedetä, miten sitä tietoa sitten käytetään instrumenttina, vaikka luettua tietoa olisikin. Ei ymmärretä metodologioista ja oikeasta tieteen tekemisen prosesseista. Puhutaan teorioista, hypoteeseistä ja premisseistä sikin sokin ja luetaan vertaisarvioimattomia aineistoja arveluttavista lähteistä (ns saalistussivustoja on akateemisen koulutuksenkin läpikäyneen vaikea välillä erottaa!).

Ei siis pelkästään tiedon ulkoa osaaminen ratkaise. Yliopiston käytännön merkitys tulee siitä, että sitä tietoa oikeasti opetetaan käyttämään. Noppakaupalla kvalia, kvantia, tiedonhakua ja tilastotiedettä jää näiltä itseopiskelleilta puuttumaan.

T. VTM sivusta

Ei koske kaikkia autodidakteja kuitenkaan, vaikka akateemisesti meritoituneet niin haluavat asian esitellä. Itse en ole jalallanikaan yliopistomaailmaan astunut, mutta niin vain teen vertailevaa tutkimusta ja hypoteeseja iltapuhteinani. Ehkä kirjoitan väikkärin jossain välissä, omaksi huvikseni. Onhan minulla tietokone ja tekstinkäsittelyohjelma.

Onko muuten joku syy miksi et ole jalostanut harrastustasi yliopistolla? Jos aihe kiinnostaa noin, niin yliopistolla siihen olisi paremmat mahdollisuudet jalostaa sitä. Olisi vertaistukea, vertaisarviointeja, ohjausta, keskustelukaveria ja saisi sen ihan oikeankin tutkinnon tehtyä.

Niinpä, ja lisäksi tohtoriopiskelijana pääsee helpommin tietokantoihin hakemaan tietoa, arkistoihin ja muihin laitoksiin, joista sitä tietoa löytyy.

Moniin tietokantoihin tarvitaan tarkoitus, jotta pääsee sisään. Tällainen tarkoitus voi olla esim. gradun tai muun opinnnäytteen tai tutkimuksen teko. Ihan vaan mielenkiinnosta niitä ei pääse plaraamaan.

Ei niinkään tarkoitus ole tärkeä vaan nykyisin tarvitaan jonkun tutkimuslaitoksen käyttäjätunnukset. Siis ihan konkreettisesti voi olla mahdoton päästä tietokantaan ilman.

Lisäksi jos pyrit tutkijavierailulle johonkin missä on sinua kiinnostavia lähdeteoksia tai -materiaalia, voi ilman yhteyttä yliopistoon olla todella vaikea päästä vaikka olisi yliopistosta valmistunut ns. itsenäinen tutkija. Varsinkin ulkomailla usein ei välttämättä onnistu lainkaan.

Niin jo yliopiston kirjaston e-materiaaleihin vaaditaan käyttäjätunnukset, joita ei saa noin vaan. Tällaisia materiaaleja ovat esim. tieteelliset entiset lehdet ja julkaisusarjat, jotka nykyisin ovat sähköisinä.

Historia tieteenalana on ihan eri asia, kuin historian opiskelu asiana, eli siis asioista lukeminen ja detaljien etsiminen. Jälkimmäinen oli kivaa ja mielenkiintoista, ensimmäinen meni yli oman hilseen mutta nostan hattua kaikille jotka asiaan ryhtyy. Ja ei, harrastelijat siihen ei pysty.

Ex-historianopiskelija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tulee ajatus että tieteestä ja historiasta kiinnostuneet miehet löytyisivät yliopistolta? Oman käsitykseni mukaan sieltä löytyy lähinnä pseudo-intellektuelleja pyrkyreitä.

Smaaa mieltä. Täällä itseopiskelia, historiaa itse lukenut mies

Näiden kavereiden historiakäsitys on hieman eri kuin ammattihistorioitsioiden. On luettu valtava määrä jotain itseä kiinnostavaa aihetta, oli se sitten vaikka toinen maailmansota tai vastaava. Kokonaiskuvaa historiasta ei ole lainkaan eikä syy ja seuraussuhteita kyetä hahmottamaan. Käytännössä tekee heidät suht piinalliseksi seuraksi, koska jankutetaan sen oman erityiskiinnostuksen detaljeja.

Myönnän omalla kohdallani tuon osittain todeksi. Olen itseopiskellut tiettyjä juttuja, ja tiedän niistä enemmän kuin yksikään dosentti, mutta totta tosiaan, kokonaiskuva on saattanut jäädä vajaaksi. Toisaalta, mitä väliä.

Tuokin kuulostaa tyhjältä itsekehulta, että "tiedät jostain enemmän kuin yksikään dosentti".

Miksi sinä muka pystyt samoista lähteistä saamaan enemmän tietoa kuin alan dosentti, joka on dosentuurinsa saanut, koska on alaan akateemisesti perehtynyt???

Se titteli vain todistaa että ihminen on edes jonkin verran lukenut niitä lähteitä. Ei se silti tarkoita sitä etteikö maallikko joka on oikeasti aiheesta kiinnostunut ja tavalla tai toisella hankkii itselleen samat lähteet voisi päästä tismalleen samalle tietotasolle tai korkeammallekin, vaikkei joku opinahjo ole "virallistanut" tälle jotain titteliä.

t. historian kandi

Se, mikä näillä itseopiskelleilla kuitenkin usein puuttuu, on tiedon kriittisen käsittelyn taito. Ei tiedetä, miten sitä tietoa sitten käytetään instrumenttina, vaikka luettua tietoa olisikin. Ei ymmärretä metodologioista ja oikeasta tieteen tekemisen prosesseista. Puhutaan teorioista, hypoteeseistä ja premisseistä sikin sokin ja luetaan vertaisarvioimattomia aineistoja arveluttavista lähteistä (ns saalistussivustoja on akateemisen koulutuksenkin läpikäyneen vaikea välillä erottaa!).

Ei siis pelkästään tiedon ulkoa osaaminen ratkaise. Yliopiston käytännön merkitys tulee siitä, että sitä tietoa oikeasti opetetaan käyttämään. Noppakaupalla kvalia, kvantia, tiedonhakua ja tilastotiedettä jää näiltä itseopiskelleilta puuttumaan.

T. VTM sivusta

Ei koske kaikkia autodidakteja kuitenkaan, vaikka akateemisesti meritoituneet niin haluavat asian esitellä. Itse en ole jalallanikaan yliopistomaailmaan astunut, mutta niin vain teen vertailevaa tutkimusta ja hypoteeseja iltapuhteinani. Ehkä kirjoitan väikkärin jossain välissä, omaksi huvikseni. Onhan minulla tietokone ja tekstinkäsittelyohjelma.

Onko muuten joku syy miksi et ole jalostanut harrastustasi yliopistolla? Jos aihe kiinnostaa noin, niin yliopistolla siihen olisi paremmat mahdollisuudet jalostaa sitä. Olisi vertaistukea, vertaisarviointeja, ohjausta, keskustelukaveria ja saisi sen ihan oikeankin tutkinnon tehtyä.

Niinpä, ja lisäksi tohtoriopiskelijana pääsee helpommin tietokantoihin hakemaan tietoa, arkistoihin ja muihin laitoksiin, joista sitä tietoa löytyy.

Moniin tietokantoihin tarvitaan tarkoitus, jotta pääsee sisään. Tällainen tarkoitus voi olla esim. gradun tai muun opinnnäytteen tai tutkimuksen teko. Ihan vaan mielenkiinnosta niitä ei pääse plaraamaan.

Ei niinkään tarkoitus ole tärkeä vaan nykyisin tarvitaan jonkun tutkimuslaitoksen käyttäjätunnukset. Siis ihan konkreettisesti voi olla mahdoton päästä tietokantaan ilman.

Lisäksi jos pyrit tutkijavierailulle johonkin missä on sinua kiinnostavia lähdeteoksia tai -materiaalia, voi ilman yhteyttä yliopistoon olla todella vaikea päästä vaikka olisi yliopistosta valmistunut ns. itsenäinen tutkija. Varsinkin ulkomailla usein ei välttämättä onnistu lainkaan.

Mikähän tuollaisen "portinvartijasysteemin" tarkoitus on?

Riippuu tilanteesta. Jos puhutaan tietokonnaoista, joissa on e-kirjoja ja -artikkeleja, niin nehän ovat kansainvälisten yritysten bisnestä, joten yliopistot joutuvat maksamaan ko. palvelusta. Siksi eivät tietenkään voi tarjota palvelua avoimesti kaikille, vaan sopimus yrityksen kanssa rajoittaa ne vain yo:n sisäiseen käyttöön.

Jos taas puhutaan tutkimuskirjastoista, -arkistoista, museoista ja sen semmoisista, niin joka maassa on omat tapansa toimia. Usein vierailut vaativat henkilökunnalta työpanosta, joten pyrkivät rajoittamaan vierailijoiden määrää. Voi olla pelko siitä, että kirjoja, asiakirjoja tai esineitä käytetään väärin, joten luotetaan enemmän toisen akateemisen laitoksen opiskelijaan/tutkijaan. Laitokset, joilla on omistuksessaan jokin tietty aineisto, haluaa myös mainostaa sitä akateemisissa piireissä sekä rahoittajilleen: onhan siinä enemmän prestiisiä, jos voivat nettisivulleen ilmoittaa että tutkija se ja se X:n yliopistosta kävi aineistoa tutkimassa, kuin että Perusmaukka Nobody kävi täällä.

Jos laitos on julkinen (valtion, kunnan) ja demokraattisessa maassa, pääsy aineistoon voi olla helpompaa - sellaiset laitokset (kuten monet meidän Suomemme instiuutiot) jopa avaavat tietokantoja nettiin vapaasti käytettäväksi, koska palvelevat kansalaisia ja noudavat open access -politiikkaa. Jos kyse on valtiosta, joka ei ole kovin demokraattinen, sitten ei ole samanlaista avoimuutta ja helppoa pääsyä tietoihin edes oman maan kansalaisilla. Jos kyseessä on yksityisomistuksessa oleva aineisto (säätiö, yritys, ym.) silloin rajoitetaan enemmän mun kokemuksen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tulee ajatus että tieteestä ja historiasta kiinnostuneet miehet löytyisivät yliopistolta? Oman käsitykseni mukaan sieltä löytyy lähinnä pseudo-intellektuelleja pyrkyreitä.

Smaaa mieltä. Täällä itseopiskelia, historiaa itse lukenut mies

Näiden kavereiden historiakäsitys on hieman eri kuin ammattihistorioitsioiden. On luettu valtava määrä jotain itseä kiinnostavaa aihetta, oli se sitten vaikka toinen maailmansota tai vastaava. Kokonaiskuvaa historiasta ei ole lainkaan eikä syy ja seuraussuhteita kyetä hahmottamaan. Käytännössä tekee heidät suht piinalliseksi seuraksi, koska jankutetaan sen oman erityiskiinnostuksen detaljeja.

Myönnän omalla kohdallani tuon osittain todeksi. Olen itseopiskellut tiettyjä juttuja, ja tiedän niistä enemmän kuin yksikään dosentti, mutta totta tosiaan, kokonaiskuva on saattanut jäädä vajaaksi. Toisaalta, mitä väliä.

Tuokin kuulostaa tyhjältä itsekehulta, että "tiedät jostain enemmän kuin yksikään dosentti".

Miksi sinä muka pystyt samoista lähteistä saamaan enemmän tietoa kuin alan dosentti, joka on dosentuurinsa saanut, koska on alaan akateemisesti perehtynyt???

Se titteli vain todistaa että ihminen on edes jonkin verran lukenut niitä lähteitä. Ei se silti tarkoita sitä etteikö maallikko joka on oikeasti aiheesta kiinnostunut ja tavalla tai toisella hankkii itselleen samat lähteet voisi päästä tismalleen samalle tietotasolle tai korkeammallekin, vaikkei joku opinahjo ole "virallistanut" tälle jotain titteliä.

t. historian kandi

Se, mikä näillä itseopiskelleilla kuitenkin usein puuttuu, on tiedon kriittisen käsittelyn taito. Ei tiedetä, miten sitä tietoa sitten käytetään instrumenttina, vaikka luettua tietoa olisikin. Ei ymmärretä metodologioista ja oikeasta tieteen tekemisen prosesseista. Puhutaan teorioista, hypoteeseistä ja premisseistä sikin sokin ja luetaan vertaisarvioimattomia aineistoja arveluttavista lähteistä (ns saalistussivustoja on akateemisen koulutuksenkin läpikäyneen vaikea välillä erottaa!).

Ei siis pelkästään tiedon ulkoa osaaminen ratkaise. Yliopiston käytännön merkitys tulee siitä, että sitä tietoa oikeasti opetetaan käyttämään. Noppakaupalla kvalia, kvantia, tiedonhakua ja tilastotiedettä jää näiltä itseopiskelleilta puuttumaan.

T. VTM sivusta

Ei koske kaikkia autodidakteja kuitenkaan, vaikka akateemisesti meritoituneet niin haluavat asian esitellä. Itse en ole jalallanikaan yliopistomaailmaan astunut, mutta niin vain teen vertailevaa tutkimusta ja hypoteeseja iltapuhteinani. Ehkä kirjoitan väikkärin jossain välissä, omaksi huvikseni. Onhan minulla tietokone ja tekstinkäsittelyohjelma.

Onko muuten joku syy miksi et ole jalostanut harrastustasi yliopistolla? Jos aihe kiinnostaa noin, niin yliopistolla siihen olisi paremmat mahdollisuudet jalostaa sitä. Olisi vertaistukea, vertaisarviointeja, ohjausta, keskustelukaveria ja saisi sen ihan oikeankin tutkinnon tehtyä.

Niinpä, ja lisäksi tohtoriopiskelijana pääsee helpommin tietokantoihin hakemaan tietoa, arkistoihin ja muihin laitoksiin, joista sitä tietoa löytyy.

Moniin tietokantoihin tarvitaan tarkoitus, jotta pääsee sisään. Tällainen tarkoitus voi olla esim. gradun tai muun opinnnäytteen tai tutkimuksen teko. Ihan vaan mielenkiinnosta niitä ei pääse plaraamaan.

Ei niinkään tarkoitus ole tärkeä vaan nykyisin tarvitaan jonkun tutkimuslaitoksen käyttäjätunnukset. Siis ihan konkreettisesti voi olla mahdoton päästä tietokantaan ilman.

Lisäksi jos pyrit tutkijavierailulle johonkin missä on sinua kiinnostavia lähdeteoksia tai -materiaalia, voi ilman yhteyttä yliopistoon olla todella vaikea päästä vaikka olisi yliopistosta valmistunut ns. itsenäinen tutkija. Varsinkin ulkomailla usein ei välttämättä onnistu lainkaan.

Mikähän tuollaisen "portinvartijasysteemin" tarkoitus on?

Riippuu tilanteesta. Jos puhutaan tietokonnaoista, joissa on e-kirjoja ja -artikkeleja, niin nehän ovat kansainvälisten yritysten bisnestä, joten yliopistot joutuvat maksamaan ko. palvelusta. Siksi eivät tietenkään voi tarjota palvelua avoimesti kaikille, vaan sopimus yrityksen kanssa rajoittaa ne vain yo:n sisäiseen käyttöön.

Jos taas puhutaan tutkimuskirjastoista, -arkistoista, museoista ja sen semmoisista, niin joka maassa on omat tapansa toimia. Usein vierailut vaativat henkilökunnalta työpanosta, joten pyrkivät rajoittamaan vierailijoiden määrää. Voi olla pelko siitä, että kirjoja, asiakirjoja tai esineitä käytetään väärin, joten luotetaan enemmän toisen akateemisen laitoksen opiskelijaan/tutkijaan. Laitokset, joilla on omistuksessaan jokin tietty aineisto, haluaa myös mainostaa sitä akateemisissa piireissä sekä rahoittajilleen: onhan siinä enemmän prestiisiä, jos voivat nettisivulleen ilmoittaa että tutkija se ja se X:n yliopistosta kävi aineistoa tutkimassa, kuin että Perusmaukka Nobody kävi täällä.

Jos laitos on julkinen (valtion, kunnan) ja demokraattisessa maassa, pääsy aineistoon voi olla helpompaa - sellaiset laitokset (kuten monet meidän Suomemme instiuutiot) jopa avaavat tietokantoja nettiin vapaasti käytettäväksi, koska palvelevat kansalaisia ja noudavat open access -politiikkaa. Jos kyse on valtiosta, joka ei ole kovin demokraattinen, sitten ei ole samanlaista avoimuutta ja helppoa pääsyä tietoihin edes oman maan kansalaisilla. Jos kyseessä on yksityisomistuksessa oleva aineisto (säätiö, yritys, ym.) silloin rajoitetaan enemmän mun kokemuksen mukaan.

Ja kun puhutaan historiasta, niin jo pelkkä materiaalin ikä ja hauraus asettaa reunaehtoja. Ei esimerkiksi kirjeenvaihtolähteitä menneiltä vuosisadoilta pääse käpälöimään suoraan kadulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tulee ajatus että tieteestä ja historiasta kiinnostuneet miehet löytyisivät yliopistolta? Oman käsitykseni mukaan sieltä löytyy lähinnä pseudo-intellektuelleja pyrkyreitä.

Smaaa mieltä. Täällä itseopiskelia, historiaa itse lukenut mies

Näiden kavereiden historiakäsitys on hieman eri kuin ammattihistorioitsioiden. On luettu valtava määrä jotain itseä kiinnostavaa aihetta, oli se sitten vaikka toinen maailmansota tai vastaava. Kokonaiskuvaa historiasta ei ole lainkaan eikä syy ja seuraussuhteita kyetä hahmottamaan. Käytännössä tekee heidät suht piinalliseksi seuraksi, koska jankutetaan sen oman erityiskiinnostuksen detaljeja.

Myönnän omalla kohdallani tuon osittain todeksi. Olen itseopiskellut tiettyjä juttuja, ja tiedän niistä enemmän kuin yksikään dosentti, mutta totta tosiaan, kokonaiskuva on saattanut jäädä vajaaksi. Toisaalta, mitä väliä.

MIhinkäs olet sitten erikoistunut? Tuskinpa tiedät.

ohis

Ap:lle: lue tämä ketju ja mieti ihan perusjantteria, joka on kiinnostunut sinusta. Unohda "akateemiset diipadaapasta kiinnostuneet miehet".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tulee ajatus että tieteestä ja historiasta kiinnostuneet miehet löytyisivät yliopistolta? Oman käsitykseni mukaan sieltä löytyy lähinnä pseudo-intellektuelleja pyrkyreitä.

Smaaa mieltä. Täällä itseopiskelia, historiaa itse lukenut mies

Näiden kavereiden historiakäsitys on hieman eri kuin ammattihistorioitsioiden. On luettu valtava määrä jotain itseä kiinnostavaa aihetta, oli se sitten vaikka toinen maailmansota tai vastaava. Kokonaiskuvaa historiasta ei ole lainkaan eikä syy ja seuraussuhteita kyetä hahmottamaan. Käytännössä tekee heidät suht piinalliseksi seuraksi, koska jankutetaan sen oman erityiskiinnostuksen detaljeja.

Myönnän omalla kohdallani tuon osittain todeksi. Olen itseopiskellut tiettyjä juttuja, ja tiedän niistä enemmän kuin yksikään dosentti, mutta totta tosiaan, kokonaiskuva on saattanut jäädä vajaaksi. Toisaalta, mitä väliä.

Tuokin kuulostaa tyhjältä itsekehulta, että "tiedät jostain enemmän kuin yksikään dosentti".

Miksi sinä muka pystyt samoista lähteistä saamaan enemmän tietoa kuin alan dosentti, joka on dosentuurinsa saanut, koska on alaan akateemisesti perehtynyt???

Se titteli vain todistaa että ihminen on edes jonkin verran lukenut niitä lähteitä. Ei se silti tarkoita sitä etteikö maallikko joka on oikeasti aiheesta kiinnostunut ja tavalla tai toisella hankkii itselleen samat lähteet voisi päästä tismalleen samalle tietotasolle tai korkeammallekin, vaikkei joku opinahjo ole "virallistanut" tälle jotain titteliä.

t. historian kandi

Se, mikä näillä itseopiskelleilla kuitenkin usein puuttuu, on tiedon kriittisen käsittelyn taito. Ei tiedetä, miten sitä tietoa sitten käytetään instrumenttina, vaikka luettua tietoa olisikin. Ei ymmärretä metodologioista ja oikeasta tieteen tekemisen prosesseista. Puhutaan teorioista, hypoteeseistä ja premisseistä sikin sokin ja luetaan vertaisarvioimattomia aineistoja arveluttavista lähteistä (ns saalistussivustoja on akateemisen koulutuksenkin läpikäyneen vaikea välillä erottaa!).

Ei siis pelkästään tiedon ulkoa osaaminen ratkaise. Yliopiston käytännön merkitys tulee siitä, että sitä tietoa oikeasti opetetaan käyttämään. Noppakaupalla kvalia, kvantia, tiedonhakua ja tilastotiedettä jää näiltä itseopiskelleilta puuttumaan.

T. VTM sivusta

Ei koske kaikkia autodidakteja kuitenkaan, vaikka akateemisesti meritoituneet niin haluavat asian esitellä. Itse en ole jalallanikaan yliopistomaailmaan astunut, mutta niin vain teen vertailevaa tutkimusta ja hypoteeseja iltapuhteinani. Ehkä kirjoitan väikkärin jossain välissä, omaksi huvikseni. Onhan minulla tietokone ja tekstinkäsittelyohjelma.

Onko muuten joku syy miksi et ole jalostanut harrastustasi yliopistolla? Jos aihe kiinnostaa noin, niin yliopistolla siihen olisi paremmat mahdollisuudet jalostaa sitä. Olisi vertaistukea, vertaisarviointeja, ohjausta, keskustelukaveria ja saisi sen ihan oikeankin tutkinnon tehtyä.

Niinpä, ja lisäksi tohtoriopiskelijana pääsee helpommin tietokantoihin hakemaan tietoa, arkistoihin ja muihin laitoksiin, joista sitä tietoa löytyy.

Moniin tietokantoihin tarvitaan tarkoitus, jotta pääsee sisään. Tällainen tarkoitus voi olla esim. gradun tai muun opinnnäytteen tai tutkimuksen teko. Ihan vaan mielenkiinnosta niitä ei pääse plaraamaan.

Ei niinkään tarkoitus ole tärkeä vaan nykyisin tarvitaan jonkun tutkimuslaitoksen käyttäjätunnukset. Siis ihan konkreettisesti voi olla mahdoton päästä tietokantaan ilman.

Lisäksi jos pyrit tutkijavierailulle johonkin missä on sinua kiinnostavia lähdeteoksia tai -materiaalia, voi ilman yhteyttä yliopistoon olla todella vaikea päästä vaikka olisi yliopistosta valmistunut ns. itsenäinen tutkija. Varsinkin ulkomailla usein ei välttämättä onnistu lainkaan.

Mikähän tuollaisen "portinvartijasysteemin" tarkoitus on?

Riippuu tilanteesta. Jos puhutaan tietokonnaoista, joissa on e-kirjoja ja -artikkeleja, niin nehän ovat kansainvälisten yritysten bisnestä, joten yliopistot joutuvat maksamaan ko. palvelusta. Siksi eivät tietenkään voi tarjota palvelua avoimesti kaikille, vaan sopimus yrityksen kanssa rajoittaa ne vain yo:n sisäiseen käyttöön.

Jos taas puhutaan tutkimuskirjastoista, -arkistoista, museoista ja sen semmoisista, niin joka maassa on omat tapansa toimia. Usein vierailut vaativat henkilökunnalta työpanosta, joten pyrkivät rajoittamaan vierailijoiden määrää. Voi olla pelko siitä, että kirjoja, asiakirjoja tai esineitä käytetään väärin, joten luotetaan enemmän toisen akateemisen laitoksen opiskelijaan/tutkijaan. Laitokset, joilla on omistuksessaan jokin tietty aineisto, haluaa myös mainostaa sitä akateemisissa piireissä sekä rahoittajilleen: onhan siinä enemmän prestiisiä, jos voivat nettisivulleen ilmoittaa että tutkija se ja se X:n yliopistosta kävi aineistoa tutkimassa, kuin että Perusmaukka Nobody kävi täällä.

Jos laitos on julkinen (valtion, kunnan) ja demokraattisessa maassa, pääsy aineistoon voi olla helpompaa - sellaiset laitokset (kuten monet meidän Suomemme instiuutiot) jopa avaavat tietokantoja nettiin vapaasti käytettäväksi, koska palvelevat kansalaisia ja noudavat open access -politiikkaa. Jos kyse on valtiosta, joka ei ole kovin demokraattinen, sitten ei ole samanlaista avoimuutta ja helppoa pääsyä tietoihin edes oman maan kansalaisilla. Jos kyseessä on yksityisomistuksessa oleva aineisto (säätiö, yritys, ym.) silloin rajoitetaan enemmän mun kokemuksen mukaan.

Ja kun puhutaan historiasta, niin jo pelkkä materiaalin ikä ja hauraus asettaa reunaehtoja. Ei esimerkiksi kirjeenvaihtolähteitä menneiltä vuosisadoilta pääse käpälöimään suoraan kadulta.

Juuri niin, onhan meillä Suomessakin esim. Kansalliskirjastossa aineistoa, jota saa tutkia vain käsineet kädessä erikoislukusalissa (valvottuna). Hauraiden uniikkien esineiden ja asiakirjojen tutkimiseen on vielä tiukemmat vaatimukset (konservointihenkilökuntaa paikalla, sopiva tila kosteustasapainoineen, valaistuksineen, yms.).

Kai sitten ajatellaan, että jonkin akateemisen laitoksen työntekijällä on enemmän osaamista kuin tavis kaduntallaajalla. Toki amatööritkin oppivat näihin proseduureihin, jos perehtyvät alaan.

Onneksi edes nettiin saadaan herkkää aineistoa kaiken kansan nähtäväksi, mutta itse kyllä tarvitsen asiakirjan tai esineen näkemistä "livenä" myös.

Esim. Tinder-keskusteluissa, voit kysyä miehen lempioppiaineita Koulussa ja jos mainitsee silloin historian, niin kertoo ihan riittävästi siitä, että sen kaverin kanssa voi katsoa historiadokumentteja ja käydä lomilla museoissa ja muistomerkeillä. Jos kaipaat noita dosentin tason ylittäviä historialliseen kokonaiskäsitykseen ym. pyrkiviä tyyppejä, päivystä yliopiston kirjastossa sopivan luokan kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tulee ajatus että tieteestä ja historiasta kiinnostuneet miehet löytyisivät yliopistolta? Oman käsitykseni mukaan sieltä löytyy lähinnä pseudo-intellektuelleja pyrkyreitä.

Smaaa mieltä. Täällä itseopiskelia, historiaa itse lukenut mies

Näiden kavereiden historiakäsitys on hieman eri kuin ammattihistorioitsioiden. On luettu valtava määrä jotain itseä kiinnostavaa aihetta, oli se sitten vaikka toinen maailmansota tai vastaava. Kokonaiskuvaa historiasta ei ole lainkaan eikä syy ja seuraussuhteita kyetä hahmottamaan. Käytännössä tekee heidät suht piinalliseksi seuraksi, koska jankutetaan sen oman erityiskiinnostuksen detaljeja.

Myönnän omalla kohdallani tuon osittain todeksi. Olen itseopiskellut tiettyjä juttuja, ja tiedän niistä enemmän kuin yksikään dosentti, mutta totta tosiaan, kokonaiskuva on saattanut jäädä vajaaksi. Toisaalta, mitä väliä.

Tuokin kuulostaa tyhjältä itsekehulta, että "tiedät jostain enemmän kuin yksikään dosentti".

Miksi sinä muka pystyt samoista lähteistä saamaan enemmän tietoa kuin alan dosentti, joka on dosentuurinsa saanut, koska on alaan akateemisesti perehtynyt???

Se titteli vain todistaa että ihminen on edes jonkin verran lukenut niitä lähteitä. Ei se silti tarkoita sitä etteikö maallikko joka on oikeasti aiheesta kiinnostunut ja tavalla tai toisella hankkii itselleen samat lähteet voisi päästä tismalleen samalle tietotasolle tai korkeammallekin, vaikkei joku opinahjo ole "virallistanut" tälle jotain titteliä.

t. historian kandi

Se, mikä näillä itseopiskelleilla kuitenkin usein puuttuu, on tiedon kriittisen käsittelyn taito. Ei tiedetä, miten sitä tietoa sitten käytetään instrumenttina, vaikka luettua tietoa olisikin. Ei ymmärretä metodologioista ja oikeasta tieteen tekemisen prosesseista. Puhutaan teorioista, hypoteeseistä ja premisseistä sikin sokin ja luetaan vertaisarvioimattomia aineistoja arveluttavista lähteistä (ns saalistussivustoja on akateemisen koulutuksenkin läpikäyneen vaikea välillä erottaa!).

Ei siis pelkästään tiedon ulkoa osaaminen ratkaise. Yliopiston käytännön merkitys tulee siitä, että sitä tietoa oikeasti opetetaan käyttämään. Noppakaupalla kvalia, kvantia, tiedonhakua ja tilastotiedettä jää näiltä itseopiskelleilta puuttumaan.

T. VTM sivusta

Ei koske kaikkia autodidakteja kuitenkaan, vaikka akateemisesti meritoituneet niin haluavat asian esitellä. Itse en ole jalallanikaan yliopistomaailmaan astunut, mutta niin vain teen vertailevaa tutkimusta ja hypoteeseja iltapuhteinani. Ehkä kirjoitan väikkärin jossain välissä, omaksi huvikseni. Onhan minulla tietokone ja tekstinkäsittelyohjelma.

Onko muuten joku syy miksi et ole jalostanut harrastustasi yliopistolla? Jos aihe kiinnostaa noin, niin yliopistolla siihen olisi paremmat mahdollisuudet jalostaa sitä. Olisi vertaistukea, vertaisarviointeja, ohjausta, keskustelukaveria ja saisi sen ihan oikeankin tutkinnon tehtyä.

Niinpä, ja lisäksi tohtoriopiskelijana pääsee helpommin tietokantoihin hakemaan tietoa, arkistoihin ja muihin laitoksiin, joista sitä tietoa löytyy.

Moniin tietokantoihin tarvitaan tarkoitus, jotta pääsee sisään. Tällainen tarkoitus voi olla esim. gradun tai muun opinnnäytteen tai tutkimuksen teko. Ihan vaan mielenkiinnosta niitä ei pääse plaraamaan.

Jos ottaa yhdenkin avoimen yliopiston kurssin, niin saa tunnarit ja pääsyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on surullista, että historiasta kiinnostuneet miehet tietävät vain miesten historiasta.

Kun kysyy tietääkö erilaisten naishallitsijoiden historiaa, niin eivät osaa nimetä ainuttakaan.

Älä yleistä, oma mieheni kertoi lonkalta stoorit seitsemästä naishallitsijasta. Itse olisin tiennyt tasan kaksi niistä.

Ketkä nämä naishallitsijat olivat?

No arvaa muistanko 😂

Perus Katariinat, Victoria ja Kleopatra muistan vaan, en niitä muuta seitsemää (kymmeneen lopetti).

Joku toinen egyptiläinen? Joku keltti, joku itävaltalainen?

Emmä nyt noin hyvin keskittynyt, sori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tulee ajatus että tieteestä ja historiasta kiinnostuneet miehet löytyisivät yliopistolta? Oman käsitykseni mukaan sieltä löytyy lähinnä pseudo-intellektuelleja pyrkyreitä.

Smaaa mieltä. Täällä itseopiskelia, historiaa itse lukenut mies

Näiden kavereiden historiakäsitys on hieman eri kuin ammattihistorioitsioiden. On luettu valtava määrä jotain itseä kiinnostavaa aihetta, oli se sitten vaikka toinen maailmansota tai vastaava. Kokonaiskuvaa historiasta ei ole lainkaan eikä syy ja seuraussuhteita kyetä hahmottamaan. Käytännössä tekee heidät suht piinalliseksi seuraksi, koska jankutetaan sen oman erityiskiinnostuksen detaljeja.

Myönnän omalla kohdallani tuon osittain todeksi. Olen itseopiskellut tiettyjä juttuja, ja tiedän niistä enemmän kuin yksikään dosentti, mutta totta tosiaan, kokonaiskuva on saattanut jäädä vajaaksi. Toisaalta, mitä väliä.

Tuokin kuulostaa tyhjältä itsekehulta, että "tiedät jostain enemmän kuin yksikään dosentti".

Miksi sinä muka pystyt samoista lähteistä saamaan enemmän tietoa kuin alan dosentti, joka on dosentuurinsa saanut, koska on alaan akateemisesti perehtynyt???

Se titteli vain todistaa että ihminen on edes jonkin verran lukenut niitä lähteitä. Ei se silti tarkoita sitä etteikö maallikko joka on oikeasti aiheesta kiinnostunut ja tavalla tai toisella hankkii itselleen samat lähteet voisi päästä tismalleen samalle tietotasolle tai korkeammallekin, vaikkei joku opinahjo ole "virallistanut" tälle jotain titteliä.

t. historian kandi

Se, mikä näillä itseopiskelleilla kuitenkin usein puuttuu, on tiedon kriittisen käsittelyn taito. Ei tiedetä, miten sitä tietoa sitten käytetään instrumenttina, vaikka luettua tietoa olisikin. Ei ymmärretä metodologioista ja oikeasta tieteen tekemisen prosesseista. Puhutaan teorioista, hypoteeseistä ja premisseistä sikin sokin ja luetaan vertaisarvioimattomia aineistoja arveluttavista lähteistä (ns saalistussivustoja on akateemisen koulutuksenkin läpikäyneen vaikea välillä erottaa!).

Ei siis pelkästään tiedon ulkoa osaaminen ratkaise. Yliopiston käytännön merkitys tulee siitä, että sitä tietoa oikeasti opetetaan käyttämään. Noppakaupalla kvalia, kvantia, tiedonhakua ja tilastotiedettä jää näiltä itseopiskelleilta puuttumaan.

T. VTM sivusta

Ei koske kaikkia autodidakteja kuitenkaan, vaikka akateemisesti meritoituneet niin haluavat asian esitellä. Itse en ole jalallanikaan yliopistomaailmaan astunut, mutta niin vain teen vertailevaa tutkimusta ja hypoteeseja iltapuhteinani. Ehkä kirjoitan väikkärin jossain välissä, omaksi huvikseni. Onhan minulla tietokone ja tekstinkäsittelyohjelma.

Onko muuten joku syy miksi et ole jalostanut harrastustasi yliopistolla? Jos aihe kiinnostaa noin, niin yliopistolla siihen olisi paremmat mahdollisuudet jalostaa sitä. Olisi vertaistukea, vertaisarviointeja, ohjausta, keskustelukaveria ja saisi sen ihan oikeankin tutkinnon tehtyä.

Niinpä, ja lisäksi tohtoriopiskelijana pääsee helpommin tietokantoihin hakemaan tietoa, arkistoihin ja muihin laitoksiin, joista sitä tietoa löytyy.

Moniin tietokantoihin tarvitaan tarkoitus, jotta pääsee sisään. Tällainen tarkoitus voi olla esim. gradun tai muun opinnnäytteen tai tutkimuksen teko. Ihan vaan mielenkiinnosta niitä ei pääse plaraamaan.

Jos ottaa yhdenkin avoimen yliopiston kurssin, niin saa tunnarit ja pääsyn.

Juu mutta tunnarit ovat voimassa vain kun olet läsnäoleva opiskelija. Ei enää kurssin jälkeen tai jos olet yliopiston opiskelijana ilmoittautunut poissaolevaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on surullista, että historiasta kiinnostuneet miehet tietävät vain miesten historiasta.

Kun kysyy tietääkö erilaisten naishallitsijoiden historiaa, niin eivät osaa nimetä ainuttakaan.

Älä yleistä, oma mieheni kertoi lonkalta stoorit seitsemästä naishallitsijasta. Itse olisin tiennyt tasan kaksi niistä.

Ketkä nämä naishallitsijat olivat?

No arvaa muistanko 😂

Perus Katariinat, Victoria ja Kleopatra muistan vaan, en niitä muuta seitsemää (kymmeneen lopetti).

Joku toinen egyptiläinen? Joku keltti, joku itävaltalainen?

Emmä nyt noin hyvin keskittynyt, sori.

No harmi, ettet oppinut mitään!

Arvelen että Hatšepsut, Boudicca ja Maria Teresia tai Sissi....

Tässä olisi historiasta kiinnostunut ei-akateeminen.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tulee ajatus että tieteestä ja historiasta kiinnostuneet miehet löytyisivät yliopistolta? Oman käsitykseni mukaan sieltä löytyy lähinnä pseudo-intellektuelleja pyrkyreitä.

Mikä ihme on pseudo-intellektuelli pyrkyri? Historianlaitokselta ei meinaan kamalan raharikkaisiin töihin valmistuta.