Irtisanonko itseni vai yritänkö vielä? Aivan järkyttävä ahdistus. Työni tap paa minut kohta.

Minulla on niin järkyttävä ahdistus, etten enää kestä tätä oloa. Olen ollut jo monta vuotta todella stressaantunut ja ahdistunut töiden takia. Välillä helpottaa hetkeksi, mutta sitten ahdistus palaa takaisin. Olen ollut pitkään pätkätyökierteessä ja se tap paa minut vielä. Roikun näissä pätkissä kuin löysässä hirressä. En kelpaa vakituiseksi työantajalleni tai mihinkään muuallekaan, mutta pätkiin kyllä. Tunnen itseni arvottomaksi paskakasaksi. Koen olevani niin huono ihminen, että kuolema olisi oikea rangaistus minulle. Kuolema pyörii mielessäni joka päivä.

En ole löytänyt muutakaan työtä, joten olen jatkanut tässä hirsipuussa roikkumista. Vihaan itseäni todella paljon joka kerta, kun suostun taas yhteen pätkään.

Haluaisin oikeasti haistattaa paskat koko työelämälle, mutta minulla on jonkunlainen riippuvuussuhde työpaikkaan, jossa olen yhtä arvokas kuin kasa sontaa. Tunnen olevani arvoton ja turha työntekijänä ja ihmisenä. Minulla on taipumusta ylikiltteyteen ja olen tällainen halpa kynnysmatto. Inhoan itseäni niin paljon, että oksettaa.

Minulla on niin epätoivoinen olo, etten näe muuta ratkaisua kuin hypätä jostain sillalta alas. Säästyisi samalla irtisanoutumiseen liittyvältä vaivalta.