Kertooko hyvä kirjoitustaito ihmisen älykkyydestä?

Kirjallinen ilmaisu kertoo huomattavan paljon ihmisen kyvystä ajatella. Tuottaa tietoa, ajatella ja jakaa sitä.

Useimmissa kulttuureissa läpi ihmiskunnan historian kirjallista ilmaisua on pidetty älykkyyden mittarina. 

Joku opistoinsinööri ja itseoppinut koodaaja, joka ei osaa kielioppia voi olla tietty eri mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Kirjallinen ilmaisu kertoo huomattavan paljon ihmisen kyvystä ajatella. Tuottaa tietoa, ajatella ja jakaa sitä.

Useimmissa kulttuureissa läpi ihmiskunnan historian kirjallista ilmaisua on pidetty älykkyyden mittarina. 

Joku opistoinsinööri ja itseoppinut koodaaja, joka ei osaa kielioppia voi olla tietty eri mieltä. 

Kyllä se jonkinasteisesta älykkyydestä kertoo, mutta hyvä kirjoitustaito mittaa vain yhden osa-alueen.

Voi olla hyvä mielikuvitus ja lukihäiriö. Kaunis ja oivaltava teksti tulee suoraan sydämestä, ei siihen tarvita älyä.

Älykkyyden eri lajeja on muuten kymmenittäin!

Mikä on älykkyyden ja lahjakkuuden ero?

Lahjakkuus voidaan määritellä potentiaaliksi tulla hyväksi jossakin. Tämä jossakin voi olla esimerkiksi matematiikka, musiikki, urheilu, kuvataide, puunsepäntyö tai vaikka ruoanlaitto. Kyse voi siis olla aivan mistä tahansa osaamisesta.

Älykkyys on yksi osatekijä lahjakkuudessa, ja keskimääräistä korkeampi älykkyys edesauttaa useimpien kognitiivisesti monimutkaisten taitojen osaamista. Vaikka älykkyyttä ei sellaisenaan voikaan samaistaa lahjakkuuteen, on se oleellinen tekijä ainakin lahjakkuuksissa, jotka edellyttävät jonkinlaisen kognitiivisen monimutkaisuuden hallintaa.

Älykkyyttä voidaan tarvita myös sellaisilla alueilla, joihin sitä ei välttämättä ensimmäisenä yhdistetä. Tällaisia ovat esimerkiksi sosiaalinen lahjakkuus ja monien kädentaitojen vaatima tilan- ja liikkeen taju. Vain matemaattisen lahjakkuuden tai osaamisen käyttäminen älykkyyden mittarina on liian rajoittunutta.

Voiko älykkyyttä parantaa?

Nykykäsityksen mukaan älykkyys riippuu sekä perimästä että ympäristötekijöistä. Käsitys siitä, miten paljon kullakin tekijällä on merkitystä, vaihtelee. Perimän osuudeksi on esitetty 4080%:a, kun älykkyys määritellään yleisen älykkyystekijän eli g-tekijän määrittelemäksi ominaisuudeksi.

Älykkyyden kehittymisen kannalta merkittäviä ympäristötekijöitä näyttävät olevan lapsuusiän ravinto. Esimerkiksi rintaruokinta edesauttaa ja aliravitsemus ja tiettyjen ravintoaineiden vajaa saanti heikentävät älykkyyden kehittymistä.

Lähde: Mensa

Ei kerro, voi kirjoittaa kirjallisesti hyvin ja tietää paljon asioita, mutta silti olla täysin ulalla sosiaalisista säännöistä ja usein laukoa törppöyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Älykäs ihminen voi kärsiä esimerkiksi hahmotus- tai lukihäiriöstä, eikä se häiriö kerro yhtään mitään ihmisen älykkyydestä. Ja samoin taas ihminen voi olla alhaisemmalla älykkyydellä varustettu, mutta tuottaa silti sujuvaa tekstiä.

Eli en vetäisi yhtäläisyysmerkkejä.

Älykkyyttä on monenlaista eikä yksi ja sama ihminen ole välttämättä lahjakas useammalla alueella.

Harvoin heikkolahjainen, siis n. 85 äo:n omaava selkeää, sujuvaa ja jäsenneltyä tekstiä tuottaa.

Tavis, n. 100 voi tuottaakin.

Kumpi on älykkäämpi hyvä lukija vai kirjoittaja. Sitten vielä yksi kysymys, kumpi oli ensin luku vai kirjoitustaito?

Ei. Kävin lukion aikana jolloin ei käytetty tietokoneita, esseeni haukuttiin vaikka kirjoitin ne 4 kertaa ennen palautusta. Äikkä 6-7 arvosana. Minulla oli lukivaikeus. Pääsin kuitenkin pääsykokeella taideyliopistoon ja tuli tietokoneet. Tekstiä pystyi muokkaamaan eritavalla, heti ei tarvinnut tulla valmista. Kone korjaa yksinkertaiset virheet ilmoittamalla ja käytän edelleen text to puhe toimintoa. Sain 5/5 arvosteluja esseistäni ja nautin kirjoittamisesta aivan eri tavalla! Sisältö on tärkeämpää kuin oikeinkirjoitus ehdottomasti. Rakastan teknologiaa, pelasti minut! Eikä kirjoitusvirheeni tai muiden virheet herätä itsessäni mitään vahvoja tunteita, osaan lukea vaikka rivien välistä mitä toinen tarkoittaa. Eli no worries! T. Ope omalla alallani

Mietin, että ainakin yliopiston todistusvalinnassa äidinkieli on aika keskeinen:

a) Diplomi-insinööri (DIA) koulutukseen tänä vuonna hakeneilta pisteytettiin kaikilta kolme ainetta: 1) äidinkieli (maks. 33), 2) pitkä matematiikka (39,7) ja 3) fysiikka tai kemia (32,3). 

b) Ainakin kauppatieteellisessä, metsätieteellisessä ja oikeustieteellisessä äidinkieli oli ainoa pakollinen pisteytettävä aine (33). Pitkästä matematiikasta oli mahdollisuus saada enemmän pisteitä (36,1), mutta se ei ollut pakollinen.

c) Biologiassa, fysiikassa kielissä yms. oli yleensä pakollisena pisteytettävänä äidinkieli + erikoisala (biologia, psykologia, saksan kieli), joskus myös jokin näiden lisäksi. Äidinkielestä sai maksimissaan 33 pistettä ja erikoisalasta 34,1 tms. Pitkästä matematiikasta oli mahdollisuus saada eniten pisteitä (36,1).

Lyhyestä matematiikasta ja pitkästä kielestä sai suurin piirtein enintään 28 pistettä. Muista aineista sai enintään 26-20 pistettä, paitsi terveystiedon reaalista maksimipisteet laudaturilla olivat 17,3 (paitsi terveystieteissä) :D

Äidinkieli oli siis kaikkialla aina pakollinen, eli ainakin yliopistopuolella sen osaamista pidetään yhtenä keskeisenä yliopisto-opintoihin tarvittavan älykkyyden mittarina (ml. tekniset alat). Pitkästä matematiikasta oli toki mahdollista saada enemmän pisteitä, mutta sitä ei ollut kaikilla luonnontieteellisillä aloillakaan pakko ottaa mukaan.

En pidä kirjailijoita erityisen älykkäinä. Jotkut ovat, suurin osa ei.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Luokallani oli yläasteella tyttö, jonka äidinkieli oli aina 10 ja hän sai myös stipendin ja opettajan mielestä hän oli erityislahjakas, mutta matematiikassa hän oli erityisopetuksessa jo ensimmäiseltä luokalta lähtien.

On sellainen asia kuin dyskalkulia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni porskuttaa pitkälle pelkällä röyhkeydellä... Mutta voi kai sekin olla yksi älykkyyden muoto, koska se kannattaa...

Tämä on narsismia. Sillä pärjäilee nyky-yhteiskunnan pyrkyriliike-elämässä. Tiedän tällaisia ihmisiä, alla on amis ja joku opistoinssitutkinto, mutta ollaan kuin tohtorit konsanaan johtoryhmissä pörhentelemässä.

Heti tuli mieleen entinen esimieheni.

Nykyinen on oikeasti älykäs ja lahjakas, eikä koe minua uhkana.

Vierailija kirjoitti:

Mietin, että ainakin yliopiston todistusvalinnassa äidinkieli on aika keskeinen:

a) Diplomi-insinööri (DIA) koulutukseen tänä vuonna hakeneilta pisteytettiin kaikilta kolme ainetta: 1) äidinkieli (maks. 33), 2) pitkä matematiikka (39,7) ja 3) fysiikka tai kemia (32,3). 

b) Ainakin kauppatieteellisessä, metsätieteellisessä ja oikeustieteellisessä äidinkieli oli ainoa pakollinen pisteytettävä aine (33). Pitkästä matematiikasta oli mahdollisuus saada enemmän pisteitä (36,1), mutta se ei ollut pakollinen.

c) Biologiassa, fysiikassa kielissä yms. oli yleensä pakollisena pisteytettävänä äidinkieli + erikoisala (biologia, psykologia, saksan kieli), joskus myös jokin näiden lisäksi. Äidinkielestä sai maksimissaan 33 pistettä ja erikoisalasta 34,1 tms. Pitkästä matematiikasta oli mahdollisuus saada eniten pisteitä (36,1).

Lyhyestä matematiikasta ja pitkästä kielestä sai suurin piirtein enintään 28 pistettä. Muista aineista sai enintään 26-20 pistettä, paitsi terveystiedon reaalista maksimipisteet laudaturilla olivat 17,3 (paitsi terveystieteissä) :D

Äidinkieli oli siis kaikkialla aina pakollinen, eli ainakin yliopistopuolella sen osaamista pidetään yhtenä keskeisenä yliopisto-opintoihin tarvittavan älykkyyden mittarina (ml. tekniset alat). Pitkästä matematiikasta oli toki mahdollista saada enemmän pisteitä, mutta sitä ei ollut kaikilla luonnontieteellisillä aloillakaan pakko ottaa mukaan.

Ei niissä älykkyyttä mitata, vaan soveltuvuutta

Insinööreille on matemaattinen lahjakkuus elintärkeä. Äidinkieli tulee kaukana takana. Siellä ei pärjää, jos ei ole hyvä matematiikassa.

Vastaavasti monelle insinöörille tekstin tuottaminen on yhtä tuskaa, ja monella humanistialalla heillä ei olisi mitään mahkuja, vaikka sinänsä yhtä älykkäitä ovatkin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se mun mielestä kertoo älykkyydestä. Kieli on tapa kommunikoida muiden kanssa, ja jos ei osaa kieltä käyttää, niin ei silloin myöskään vuorovaikutustaidot ole kunnossa.

Luin jonkun asiantuntijan määritelmän lasten aikaisesta kirjoitus-ja lukutaidosta: jos lapsi oppii aikaisin lukemaan se on aina merkki älykkyydestä mutta se että ei opi aikaisin ei tarkoita etteikö lapsi voisi olla älykäs. Minusta järkeenkäypää

Olen testien mukaan älykäs ja huomaa sen muutenkin. Lähinnä matemaattisesti, mutta kielellisestikin ok. En vaan jaksa tai viitsi nus sia pilkkua, joten varmaan virheitä tulee. En jaksa muutenkaan pingottaa elämässä, hyvin pärjää vähemmälläkin. Älykkäissä on monenlaisia ihmisiä. Itse olen onnellinen näin.

Mun ex oli aivan totaalisen kökkö kirjoittamaan yhtään mitään ja näitä ihmisiä, jotka mieluummin soittavat kuin lähettävät viestiä. Oikeasti todella terävä tyyppi ja verbaalisesti lahjakas. Itse olen lähinnä vastakohta tälle. Mietin aina, että koko hommasta ei olisi ikinä tullut yhtään mitään, jos oltaisiin jossain Tinderissä tavattu, koska olisin kirjoitustyylin perusteella poistanut koko tyypin täytetä idioottina. No, toki ei toiminut kuitenkaan, mutta ei takerruta siihen.  

Älykkyydessä on monia lajeja, eikä älykkyys johda yhteiskunnalliseen menestymiseen automaattisesti. Myös vähälahjainen voi menestyä, jos on sinnikkyyttä ja onnea matkassa. Toivo Sukari esimerkkinä.

Älykkään ja sivistyneen miehen tunnistaa paksusta lompakosta ja elegantista rannekellosta kädessä:  https://www.vuodenmies.com/paras-miesten-kello.html

On yksi lahjakkuuden osa-alue. Tällaiset ihmiset osaavat sanoittaa tuntemuksiaan hyvin. Yleensä myös ovat tunneälykkäitä. Itse arvostan myös ihmisiä, jotka osaavat tehdä vaikka mitä käsillään esimerkiksi vaikka taitava leipuri/kokki/ompelija/rempantekijä /kampaaja/sähköasentaja/putki-/yms.  Joskus verbaalisesti

lahjakkaat jyräävät mielipiteillään jähmeämmin puhuvat . Se on harmi, koska älykkyyttä on monenlaista ja monimuotoista. 

Ei ihan suoraan. Toki kirjoitusten tasosta voi päätellä onko älyä vai ei. Mutta se ilmenee lähinnä kirjoituksen sisällöstä. Tekniseen kirjoitustaitoon vaikuttaa esim. lukivaikeus. Lukivaikeus ei tee ihmisestä tyhmää vaikka kirjoitukset vilisevät kirjoitusvirheitä.