Lue keskustelun säännöt.
Kertooko hyvä kirjoitustaito ihmisen älykkyydestä?
Kommentit (431)
Vierailija kirjoitti:
Ei. Luokallani oli yläasteella tyttö, jonka äidinkieli oli aina 10 ja hän sai myös stipendin ja opettajan mielestä hän oli erityislahjakas, mutta matematiikassa hän oli erityisopetuksessa jo ensimmäiseltä luokalta lähtien.
Joku voi olla erityislahjakas ja tuottaa sisällöltään todella hyvää tekstiä vaatimattomalla koulun äidin kielen numerolla. Itse olin koulussa huono matematiikassa, mutta päädyin kuitenkin työskentelemään numeroiden parissa ja olin työssäni hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan lukiossa hyvät tekstin raapustajat ovat nykyään kunnon ammateissa.
On lääkäriä, kirurgia, opettajaa ja psykologia jne. Oma työ jääköön mainitsematta,
vaikka duunari vaan olenkin.
Muisten oman luokkani äidinkielestä ällän kirjoittaneiden koulutuksia. En tiedä kaikkia.
Venäjän kielen maisteri, suomen kielen maisteri, toimittaja, biologi + 2 muuta.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä shakinpelaaja voi kait olla huono kirjoittaja.
Shakkitaidoilla ja perinteisellä älykkyydellä ei ole juuri mitään yhteyttä - tästä on tehty monta tutkimusta.
Shakki vaatii strategista suunnittelutaitoa ja avaruudellista hahmottamista, mutta ne ovat vain pieni osa siitä mistä älykkyysosamäärätestien mittaama kokonaisälykkyys muodostuu. Parhaat shakin GM:t ovat tehneet älykkyystestejä, jotka ovat vain vähän keskiarvo-ÄO:n yläpuolella.
Kyllä, ja myös siitä, että henkilö on lukenut paljon kirjoja. Sanavarasto on runsas ja kielellinen ilmaisutaito on kehittynyt.
Hyvä kirjoittaja ei välttämättä ole hyvä esim. matemaattisissa aineissa. Eikä matemaatikko useinkaan ole hyvä kirjoittaja.
Kyllä se kertoo, että kykenee muodostamaan kirjoittamansa ajatuksiksi yksityiskohtia myöten sekä erottamaan yleisnimet erisnimistä, ettei sitten tietämättään puhu Siskosta siskona tai siskosta Siskona. Nykynuoret ei osaa kirjoittaa omaa etunimeään isolla alkukirjaimella, ja vaikeaa on saada niiden kirjoituksista selvää, että onko vuokko nyt Vuokko vai onko Vuokko sittenkin vuokko eli puhutaanko nyt yksilöidystä henkilöstä eli Vuokosta vai yleisesti kukista eli vuokoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kirjoittaminen jotain logiikkaa edellyttää mitä tulee lauseenjäsennyksiin ja sijamuotoihin.
Ihminen voi kirjoittaa vaikka miten virheetöntä suomea ja laittaa pilkut ja pisteet ym. oikealle paikalle, mutta sieltä puuttuu asian syvyys seikkaperäisyys, eri näkökulmien pohtiminen. Nämä hyvät kirjoittajat toistavat pitkissä teksteissään samoja asioita.sitten on lukihäiriöisiä, joilla on älyä mutta he eivät kykene tuomaan ajatuksiaan esiin kirjoittamalla. Jotkut käyttävät aikaa oikeinkirjoituksen saamiseksi tai oikolukua apuna oikeinkirjoituskeen. Tässä esimerkkinä mä, lukihäiriöinen. Varsinkin tämä puhelimen näprääminen on kauheaa ja virheitä satelee helposti. Pahoittelen sitä. Kirjoittaminen ei tunnetusti ole vahvinta aluetta kun matikkaa ymmärrän paremmin ja pyörittelenkin numeroita talouspuolella.
Vierailija kirjoitti:
Matemaattinen lahjakkuus on todellista älykkyyttä, kirjoittamaan oppii kuka tahansa.
En pidä kielellistä lahjakkuutta älykkyyden merkkinä, mutta matemaattista osaamista pidän älykkyytenä.
Olet ilmeisesti itse matemaattisesti lahjakas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tutkitusti aivan normaaliälyinen, en älykäs, joskaan en tyhmäkään. Kykyprofiilini on kuitenkin epätasainen. Olen kielellisesti lahjakas, mutta matemaattisesti kaikkea muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei suoraan, mutta isossa joukossa korreloi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei välttämättä mutta huono kirjoitustaito on tyhmyyttä tai laiskuutta. Kirjoitustaito kehittyy lukemalla. Ei siinä tarvitse olla kovin älykäs.
Tekoäly kirjoittaa kuin Ruuneberi, tai Arno Kotra, ihan miten sitä käsketään. Tekoäly on typerien ihmisten kirjoitusmaineen pelastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen (olin) hyvä kirjoittaja suomen kielellä. Mutta vieraita kieliä en opi helpolla. Vihaan ulkolukua ja sanojen tankkausta. Matematiikassa olin hyvä koska osaan päätellä asioita loogisesti. Monet matematiikassa pärjäävät ovat huonoja vieraissa kielissä. Älykkyydestä en tiedä mitään. Ymmärrän asioita toisista ihmisistä vaikka he eivät niitä kertoisi, olen sosiaalisesti oppinut. Koska elämässäni on ollut niin paljon erilaisia ihmisiä ja olen ollut kiinnostunut heistä. En ole tietoisesti ilkeä kenellekään. Minusta se on viisaampaa kuin pärjätä tietokilpailuissa.
Vierailija kirjoitti:
Tekoäly kirjoittaa kuin Ruuneberi, tai Arno Kotra, ihan miten sitä käsketään. Tekoäly on typerien ihmisten kirjoitusmaineen pelastus.
Sen kyllä huomaa. Yhdessä yössä huonoja arvosanoja saava palauttaa opelle esseen, joka vilisee sellaisia sanoja, joita vasta yliopistossa käytetään.
Kyllähän se kertoo ihmisestä jos ei osaa yhdyssanoja tai taivuttaa omistusliitettä. On kaiken maailman "korkeakoulu tutkintoja" ja "omistan kavereita" jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matemaattinen lahjakkuus on todellista älykkyyttä, kirjoittamaan oppii kuka tahansa.
En pidä kielellistä lahjakkuutta älykkyyden merkkinä, mutta matemaattista osaamista pidän älykkyytenä.Olet ilmeisesti itse matemaattisesti lahjakas?
Matematiikka on formaali kieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieli on yksi työkalu ajatteluun ja ajatuksien jakamiseen. Matematiikka on esimerkiksi toinen. Kyllä heikkolahjainen voi osata kirjoittaa kauniisti. Hyvä oikeinkirjoitus ei myöskään takaa älykkyyttä, ehkä enemmänkin kertoo kärsivällisyydestä. Mielestäni yksi selvä älykkyyden merkki on että pystyy puutteellisen tiedon varassa tekemään oikeita johtopäätelmiä ja että osaa myös perustella miksi päätyi tuohon päätelmään. Älykäs myös oppii melkein minkä tahansa taidon helposti jos haluaa käyttää aikansa siihen.
En tiedä kyllä ketään heikkolahjaista, joka osaisi kirjoitaa kauniisti. Työskentelen mm. heikkolahjaisten parissa. Ennemminkin kielioppi ei suju, kieli on yksinkertaista, lauseet töksähtäviä ja vaikeasti ymmärrettäviä. Matematiikassa on vaikeuksia ymmärtää yksinkertaistakaan teoriaan soveltamista. Kyllä oikeinkirjoitus usein kertoo älykkyydestä. Myös kielioppi on abstrakti asia ja kokonaisuus, joka vaatii älyä ja säännöillä pelaamista kuten matematiikkakin. Lisäksi molemmissa tarvitaan muistia. Kirjoitustaito vaatii tietysti tuotoksesta riippuen ajattelua, muistia, ongelmanratkaisua ja luovuutta. Eli suotta vähättelet kirjoitustaitoa. Sitä tarvitsevat useimmat ihmiset esimerkiksi työelämässä paljon enemmän kuin matematiikkaa ja kaavoihin soveltamista. Matematiikka toki vaatii myös älyä silloin kuin sovelletaan, muuten se on vain opeteltu taito. Toki tärkeä taito. Ja sekin kannattaa muistaa, että kuka tahansa, myös älykäs, voi harhautua puutteellisen tiedon varassa. Eli jos olennaista tietoa puuttuu, menee arvailuksi ja arvaaminen ei ole älykkyyttä paitsi jos se perustuu asiantuntijaintuitioon, mutta silloin se ei olekaan enää arvailua. Mutta kaikista tärkein älyllinen ymmärrettävä on se, että muistetaan, ettei älykkyys ole itse ansaittua. Siksi on turha olla ylimielinen, jos sattuu olemaan älykäs. Älykkyydestä on hyötyä vain, jos sen valjastaa omaan ja muiden hyötykäyttöön.
Ole hyvä ja kerro, miksi sitten psykologit eivät testaa henkilön kirjoitustaitoa, jos se on älykkyyden mittari. Silti minulla on diagnoosina laaja-alaiset oppimisvaikeudet, jotka tarkoittavat juurikin sitä 80-luvulla käytettyä termiä "heikkolahjainen". Ihan itse olen googlettanut halutessani tietää, että mitä tuo diagnoosi käytännössä tarkoittaa. Itse puhun heikkolahjaisuudesta edelleen, vaikka tiedän sen olevan poliittisesti epäkorrekti termi tällä vuosituhannella. En puhu itsestäni vaginallisenakaan naisen sijaan, miksi puhuisin itsestäni jonain laaja-alaisesti oppimishäiriöisenä.
Kyllä se diagnoosi laaja-alaiset oppimisvaikeudet ovat ihan perusteltu minun kohdalla. On minulla aika kirjava historia diagnoosin suhteen: lievä kehitysvamma, vaikea-asteinen semanttis-pragmaattinen dysfasia, autistiset piirteet, autismi ja laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Minulla on tällä hetkellä nuo kaksi jälkimmäistö diagnoosina. Lievä kehitysvamma taidettiin diagnosoida jopa hyvin pienenä ja taas tuo samainen diagnoosi asetettiin 12 vuoden iässä kunnes yläasteen lopussa se kumottiin. Tilalle tuli laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Tuskin psykologi mutullakaan tällaisia arvioi.
Autismista välillä mietin, että olisiko kyseessä epätyypillinen autismi kokiessani oireet häilyvinä. Menneisyydestä muistan sosiaaliset vaikeuteni, jotka sopivat hyvin autismiin. Vai selittyisikö asiat vaikea-asteisella dysfasialla? Kuulemani mukaan osaan puhua selkeästi. Yläasteella sain vielä kuulla joiltain kuinka puheestani ei saanut selvää. Itkin ala-asteella välillä kaverittomuuttani, mutta sitten toisaalta vaihdoin mieltä: en halunnutkaan kavereita. En uskaltanut paljastaa äidille tai minua tutkineille ihmisille olleeni ujo, koska pidin sitä häpeänä. Ujous vaivasi myös yläasteella ja ryhmätyöt tuotti tuskia. Olisin halunnut tehdä yksilötehtäviä, joka olisi ollut oikein hyvä kompromissi minua vihanneille ihmisille, jotka sen ihan avoimesti näyttivät. Siinäpä voikin miettiä, miten minusta tuli ujo.
Outoa, kun ennen kolmatta luokkaa kiinnostuin englannin kielestä siitä huolimatta, että tarvitsin puheterapiaa ja olik dysfaatikoksi diagnosoitu. Taisi se alkuun sujua hyvin kunnes jokin meni pieleen. Mahdollisesti tietokoneen liiallinen käyttö sen teki ja lapsuuden aikaisista lausunnoista löydän maininnan ahdistuneisuudesta sekä huolesta mielenterveyteni horjumisesta. Englantia tosin hieman prepannut kansalaisopistolla halutessani osata edes perusjuttuja. Huono olen sitä puhumaan, vaikka kassalla olen rohkeasti sitä puhunut vaikkei menisi nappiin. Olen tullut asiakkaiden osalta ymmärretyksi ollessani kierrätyskeskuksessa harjoittelussa. Japanin kieleen haluaisin tutustua, mutta mietin että oliko äitini sitten oikeassa tyrmätessä koko kielen opiskelun. Näin aikuisiällä se vaikuttaa niin hauskalta opetella hiraganat, katakanat ja kanjit. Jotain hiraganoja nopeasti sisäistin, mutta edelleen harkitsen ja haluan tutustua ko. kieleen pintapuolisesti. Voinko oppia edes perusjuttuja?
Kuten kirjoitin ei hyvä kirjoitustaito edellytä suurempi älynlahjoja. Selkeätä suomea oppii ihan lievästi kehitysvammainenkin ja olen seurannut uteliaisuutta erästä kehitysvammaista aikuista, joka osaa englantia minua paremmin ja jopa iirin kieltä.
- aiemmin kommentoinut nro. 249
Näin kielenkääntäjän työtä tekevänä ja tekstiäsi lukiessa en tunnista kuvailemaasi kehitysvammaa. Analysoit, kirjoitat yksityiskohtaisesti, ajattelet. Kirjoitustaito on muutakin kuin oikeinkirjoitusoppi: se edellyttää syvää ajattelua ja silloin voidaan puhua älykkyydestä. Ilahduin kirjoituksestasi. Se on poikkeuksellista, mitä nykynuorilta ja monilta aikuisiltakin, jopa yliopiston käyneiltä, saa odottaa.
No ei todellakaan kerro. Miksi se kertoisi ihmisen omasta älykkyydestä kun kuka vaan voi oppia kirjoittamaan halutessaan ja vähän vaivaa näkemällä :D hupsuja olette
Aikanaan lukiossa hyvät tekstin raapustajat ovat nykyään kunnon ammateissa.
On lääkäriä, kirurgia, opettajaa ja psykologia jne. Oma työ jääköön mainitsematta,
vaikka duunari vaan olenkin.