Kertooko hyvä kirjoitustaito ihmisen älykkyydestä?

Tuskin. Kirjoitustaitoa kun voi harjoitella. Älykäs tietty oppinee senkin nopeammin, mutta hyvä kirjoitustaito ei mitenkään takaa älykkyyttä. Myöskään älykkyys ei takaa hyvää kirjoitustaitoa.

Jos epäilyttää pitääkö jokin  kirjoittaa yhteen vai erikseen kirjoittakaa aina yhteen.

Ei. Yhdyssanavammaisilla vaisto ei toimi. Vaikka selkeitä yhdyssanoja kirjoitetaan erilleen, niin samaan aikaan tehdään vääriä yhdyssanoja tyyliin: ensiviikko, firmanjuhlat. Yhdyssanat muodostuvat ihan säännöistä ja ne kannattaa opetella.

Lukeminen varmaankin auttaa, itse luin teinistä parikymppiseksi asti kasoittain kirjoja. Istuin kotona lukemassa, kun muut kävivät ulkona ja kokeilivat alkoholia. Kesäisin katosin päivisin pihalle peiton ja kirjakasan kanssa - ja seuraavana päivänä lisää.

Numeroni eivät kuitenkaan ole koskaan olleet kovin kummoisia eikä varmasti kielioppini, tosin ihan hyviä siihen nähden että koulukirjat saivat olla aika rauhassa. Luin ihan muunlaista kirjallisuutta. :D

Älykkyyttä on eri luokittelutapojen mukaan 7-9 lajia. Varmimmin älykkyyden voi tietenkin tunnistaa älykkystestin tuloksesta. Koska kaikki eivät ole käyneet testeissä tai eivät kerro tulosta, niin olen käyttännyt arvioinnissa eritä ulkonäön piirteitä. Korkea, laaja, tasaisen kupera otsa on yksi tunnusmerki. Toinen on pitkät, kapeat ja alhaalla takana sijaitsevat korvat. Nämä kaksi yhdessäkään eivät anna tietenkään mitään varmaa tulosta, kuten ei sekään mieskansan viisaus: Pohjanmaalla asuu suurinenäinen  nainen, joka ei voi ajaa istualtaan polkupyörällä!

Varmaa on ainoastaan se, että puolet Suomen kansasta on keskimääräistä tyhmempiä.

Kirjoituksessa on sääntönsä, joita voi oppia paremmin. Kiinnittämällä huomiota tekstiin, sisällön sijaan, jonka vuoksi se onkin käänteinen sisällölle.

Vastaa luovalla puolella musiikkia ja kuvaamataitoa, joissa ÄO voi olla alle keskitason.

Matikassakin on sääntönsä, muttei juuri sisältöä. Sen lahjakkuus on suurimmalti osin siinä, että liikuttelee mm. numeroita muistissaan. Melko lähellä kuvaamataitoa. Huipuksi matikassa pääsee 110 ÄO:lla, ja olen sen itse todennut toisesta, ja siitä röyhkeydestä, millä sen ÄO-tason henkilöt on niin matikkaa ylistäviä, vaikka se on vain suhteellisen yksinkertainen palapeli.

Sisältö näyttää henkilön tietomäärän ja krystalloidun ymmärryksen, jotka viimeisenä luovat myös selkeyttä.

Kaikki yhteensä luo joissain tapauksissa mm. tohtoritason tekstiä.

Kielellisesti ja kirjallisesti lahjakkaan juttuja lukee ja kuuntelee mielellään. Esim. treffailun viestailuvaihetta voisin jatkaa forever and ever jos vastapuolikin on kirjallisesti lahjakas. Juttu luistaa, virkkeet ovat selkeitä, käyttää hauskoja kielikuvia, vastaa nopeasti ja älykkäästi. Ei kielivirheitä, ei turhia emojeja koska osaa sanavalinnoilla ilmaista tunnetilaa. Flirttailu tällaisen kanssa on viestitellenkin parempaa kuin jonkun tollon seura livenä. Harvassa näitä helmiä on ollut, onneksi löytyi yks 🥰

ainakin Somalit ovat hyvin älykkäitä. jokaisella vähintään insinöörintutkinto.

Tuskin mikään on niin seksuaalisesti(kin) inspiroivaa kuin todella lahjakas kirjoittaja.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Luokallani oli yläasteella tyttö, jonka äidinkieli oli aina 10 ja hän sai myös stipendin ja opettajan mielestä hän oli erityislahjakas, mutta matematiikassa hän oli erityisopetuksessa jo ensimmäiseltä luokalta lähtien.

Jos hänellä oli dyskalkulia?

Se ei korreloi älykkyyden kansa kuten ei lukivaikeuskaan.

Kirjallisesta lahjakkuudesta, yleissivistyksestä, sanatajusta....

Älyäkin tietty pitää olla ettei ihan vajaita kirjoittele....

Ei ainakaan omalla kohdallani. Älykkyyteni on normaali, mutta kielellinen ymmärrys selkeästi keskitason yläpuolella. Olen lukenut paljon ja kirjoitan runsaasti.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin omassa tapauksessa kirjallinen kyky lähtee melko pitkälti laajasta lukeneisuudesta, joka minulla tapahtui silloin kun aivot olivat muokkautuvaisimmillaan eli melko nuorena. Tyypillinen annos kirjastoreissulta oli 6-10 kirjaa eli noin tuhatkunta sivua tekstiä. Usein luin parisataasivuisen kirjan yhteen menoon, pidemmissä meni päivä pari riippuen siitä oliko kiinnostavaa luettavaa. Ala- ja yläasteella luin sarjakuvien (kaikki) lasten ja nuortenkirjojen jälkeen dekkareita ja jännitystä (Christie, Doyle, KIng jne.), scifiä (kaikki) ja kun ne oli luettu siirryin klassikoihin. Luin myös aikakauslehtiä, oikeastaan useimmat jutut niistäkin pl. politiikka josta en välittänyt yhtään. Paikallinen päivälehti toki. Vuosikirjat, tiedekirjat ja myös tietosanakirjat (useimmat Suomessa julkaistut Facta, Iso Tietosanakirja, Spectrum) tuli luettua. Tekniikan Maailmaa luin myös taaksepäin jonnekin 1960-luvulle vuosikerrat kirjastosta lainaamalla.

Minun on vaikea ymmärtää kuinka voisin kirjoittaa hyvin ellen olisi lukenut niin paljon. Tällä hetkellä pystyn omassa kirjoittamisessani jo rikkomaan tiettyjä sääntöjä, esim pilkun käytön suhteen. Joskus kielellinen tarkkuuteni tekee vaikeaksi lukea huonosti kirjoitettua tekstiä kun ärsyynnyn virheistä - valitettavasti edes ns. laatulehdet eivät ole näistä vapaita. Erityisen ikäviä ovat loogiset kirjoitusvirheet jolloin tekstin voi tulkita eri tavoin tai jolloin ei saa selvää mitä kirjoittaja tarkoitti. Yhdyssanojen kirjoittaminen erikseen on melkein pahinta mitä voi tehdä, se kertoo siitä että kirjoittajan ajatus tai ymmärrys on myös katkennut.

Jos epäilyttää pitääkö jokin  kirjoittaa yhteen vai erikseen kirjoittakaa aina yhteen.

Kirjoitustaidon suhde yleiseen älykkyyteen on epäilemättä korreloiva, mutta vastaava suhde on monessa muussakin asiassa. Sitähän yleinen älykkyys tarkoittaa, kykyä pärjätä ja olla suhteellisen pystyvä kaikessa.

Omalla kohdallani kaikki siis lähti lapsuuden halusta lukea paljon. Voin sanoa että tällä hetkellä kirjoitan tuhansien kielenkäytön ammattilaisten opettamana.

Mua ärsyttää erityisesti pilkkuvirheet, ja tästä niitä löytyy paljon.

Osaan ilmaista itseäni kirjoittamalla sujuvasti, mutta suusta tulee ulos änkytystä ja muuta epämääräistä sotkua.

Muistakaa kuitenkin tässäkin väittelyssä, että älykkyys ja viisaus on kaksi ihan eri asiaa.

Ei. Olen kielellisesti lahjakas ja kielioppi oli minulle todella helppoa. Kirjoita työkseni.

Muutoin en ole kovin älykäs ja esim looginen ajattelu on minulle täysin vierasta 😂

Vierailija kirjoitti:

Ei. Olen kielellisesti lahjakas ja kielioppi oli minulle todella helppoa. Kirjoita työkseni.

Muutoin en ole kovin älykäs ja esim looginen ajattelu on minulle täysin vierasta 😂

Olet söpö 😍

Vierailija kirjoitti:

Ei. Olen kielellisesti lahjakas ja kielioppi oli minulle todella helppoa. Kirjoita työkseni.

Muutoin en ole kovin älykäs ja esim looginen ajattelu on minulle täysin vierasta 😂

Työkseen kirjoittava tietäisi, että kirjoita on imperatiivi, eikä kuvaa ammattia.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin omassa tapauksessa kirjallinen kyky lähtee melko pitkälti laajasta lukeneisuudesta, joka minulla tapahtui silloin kun aivot olivat muokkautuvaisimmillaan eli melko nuorena. Tyypillinen annos kirjastoreissulta oli 6-10 kirjaa eli noin tuhatkunta sivua tekstiä. Usein luin parisataasivuisen kirjan yhteen menoon, pidemmissä meni päivä pari riippuen siitä oliko kiinnostavaa luettavaa. Ala- ja yläasteella luin sarjakuvien (kaikki) lasten ja nuortenkirjojen jälkeen dekkareita ja jännitystä (Christie, Doyle, KIng jne.), scifiä (kaikki) ja kun ne oli luettu siirryin klassikoihin. Luin myös aikakauslehtiä, oikeastaan useimmat jutut niistäkin pl. politiikka josta en välittänyt yhtään. Paikallinen päivälehti toki. Vuosikirjat, tiedekirjat ja myös tietosanakirjat (useimmat Suomessa julkaistut Facta, Iso Tietosanakirja, Spectrum) tuli luettua. Tekniikan Maailmaa luin myös taaksepäin jonnekin 1960-luvulle vuosikerrat kirjastosta lainaamalla.

Minun on vaikea ymmärtää kuinka voisin kirjoittaa hyvin ellen olisi lukenut niin paljon. Tällä hetkellä pystyn omassa kirjoittamisessani jo rikkomaan tiettyjä sääntöjä, esim pilkun käytön suhteen. Joskus kielellinen tarkkuuteni tekee vaikeaksi lukea huonosti kirjoitettua tekstiä kun ärsyynnyn virheistä - valitettavasti edes ns. laatulehdet eivät ole näistä vapaita. Erityisen ikäviä ovat loogiset kirjoitusvirheet jolloin tekstin voi tulkita eri tavoin tai jolloin ei saa selvää mitä kirjoittaja tarkoitti. Yhdyssanojen kirjoittaminen erikseen on melkein pahinta mitä voi tehdä, se kertoo siitä että kirjoittajan ajatus tai ymmärrys on myös katkennut.

Jos epäilyttää pitääkö jokin  kirjoittaa yhteen vai erikseen kirjoittakaa aina yhteen.

Kirjoitustaidon suhde yleiseen älykkyyteen on epäilemättä korreloiva, mutta vastaava suhde on monessa muussakin asiassa. Sitähän yleinen älykkyys tarkoittaa, kykyä pärjätä ja olla suhteellisen pystyvä kaikessa.

Omalla kohdallani kaikki siis lähti lapsuuden halusta lukea paljon. Voin sanoa että tällä hetkellä kirjoitan tuhansien kielenkäytön ammattilaisten opettamana.

Minäkin luin nuorena ihan koko ajan. Hyvä kun luin, sillä nyt yli 50v minulla selvästi vaikeuksia välillä nähdä virheitäni. Jonkinasteinen lukihäiriö, jonka selätin pitkäksi aikaa sillä, että luin ja luen paljon.

En uskoisi olevani näin hyvä kirjallisessa ilmaisussani ilman niitä tsiljoonia lukuhetkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Olen kielellisesti lahjakas ja kielioppi oli minulle todella helppoa. Kirjoita työkseni.

Muutoin en ole kovin älykäs ja esim looginen ajattelu on minulle täysin vierasta 😂

Työkseen kirjoittava tietäisi, että kirjoita on imperatiivi, eikä kuvaa ammattia.

Lukihäiriöni. Pahoittelen.

Vierailija kirjoitti:

Luokaton kirjoitustapa ainakin kertoo siitä, että koulussa on nukuttu eikä älykään ole erityisemmin kehittynyt.

Olet väärässä.

Itse kirjoitan tänne välillä hyvinkin rumasti ja enkä todellakaan katso, tuleeko pilkut oikeaan paikkaan tai yhdys sanat oikein.

Halutessani pystyn kirjoittamaan erittäin hyvää tieteellistä tekstiä.

Tosin koulussa (peruskoulu tai lukio) saatoin myös nukkua, koska minun ei tarvinnut olla siellä hereillä pärjätäkseni kokeissa.

Aika yksinkertaista tehdä varmoja johtopäätöksiä ja julistaa tietäväisenä, kenenkään älykkyydestä yhtään mitään, jonkun yksittäisen asian perusteella.