Lue keskustelun säännöt.
Miten joillakin on varaa ostaa talo, kesämökki, vene, auto jne?
19.06.2020 |
Nyt kyse siis ihan keskituloisista, ei mistään miljonääreistä. Itse oon kuntoutustuella elävä ja rahaa on vähän. Välillä kadehdin ihmisiä, joilla on varaa ostaa omakotitalo, kesämökkikin siihen kaupan päälle, auto ja vaikka mitä muuta. Enkä siis myöskään puhu nyt mistään velka ongelmissa elävistä. Vaan ihan tavallisista ihmisistä, joilla on edellä mainitut asiat ja rahaa jää kuitenkin normi elämiseen.
Miks jotku onnistuu?? Hävettää olla näin luuseri.
Kommentit (332)
Me ollaan opiskeltu ja päästy hyväpalkkaisiin töihin, jota on tehty vuosien mittaan myös antaumuksella paljon. Omaisuutta on kertynyt vuosien mittaan vähitellen, mutta samalla on kasvatettu myös kolme lasta. Ja pk-seudulla kun asutaan, asunto vie viisinkertaisesti sen minkä maalla, jossa sitten toisaalta ei ole niitä työpaikkoja meidän aloilla valittavaksi saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mieltä olette? Tuleeko eläkeläismummon tai vaarin elää niin, että ei jää perinnöksi velat? Ja jos jää, niin kuka ne maksaa, vai kuittaako pankki ja keneltä?
Kaikki eivät asu Bermudan kolmiossa Hki-Tku-Tre. Muualla pienemmilläkin tuloilla tai jopa yhden tuloilla saa tonttteja lähes ilmaiseksi. Hartiapankkorakentamisella talopaketti pystyyn talkoilla edullisesti. Rantatontteja voi saa omalta suvulta ilmaiseksi tai tutuilta halvalla. Avainsana on verkottuminen ja kaikkien suhteiden hyväksikäyttö myönteisessä mielessä. On tunnettava luotettavat rakentajat, sähkömiehet jne. Autojen arvoon ei voi laskea mitään ja uudeltakin näyttävä auto voi olla 10 vuotta vanha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn, koska oon ite eläny suurimman osan aikuiselämästäni kuntoutustuella. En ymmärrä mitään laina asioita, en oo ikinä pystyny ottamaan lainaa taloon tai mihinkään.
Tunnen itteni ihan säälittäväksi, enkä tarkoita että maailman tärkein asia on saada lainaa, mutta ainakin oman talon haluaisin.
Niin en tajua, että joillakin on hienot talot, kesämökit, autot ja kaikki. Ja vaikka sitä lainaa onkin, niin ei kaikki kuitenkaan missään ns. kusessa ole sen lainan takia.
AP
Me ollaan miehen kanssa pieni/keskituloisia mutta varmat työpaikat. Eka asunto ostettu yli 20v sitten ja siirrytty pikkuhiljaa isompaan. Kaikki hankinnat tehty maltilla ja harkitusti. Pieni perintö myös auttanut. Ulkopuolisen silmin tuloihin nähden meillä hulppea elämä mutta ei se aina ole ollut, on sitä penniäkin jouduttu venyttämään. Nyt tuntuu että pitkäjännitteinen toiminta on tuonut hyvät elämän puitteet.
Eli miehen siivellä pärjää. Sääli ettei itsenäisillä ihmisillä ole aina mahdollisuutta. Tulot sen verran pienemmät kun ei nahkavisalla vingauta.
Naimisissa olevat naiset on aina hauskoja kuunneltavia. "laitat vaan joka kuukausi säästöön palkasta vaikka 300-500€ " tai "minä käyn vain joka toinen kuukausi kasvohoidossa ja saan säästöön ulkomaanloman verran" jne. Sinkkunaisen todellisuus on ihan erilainen, etenkin jos on yh. Kun ei ole sitä miestä joka maksaa oikeat laskut eli asumisen, kulkemisen (autot ja bensat), vakuutukset, puhelimet ja netit ym. Sinkun kun pitää maksaa ne ihan itse omista pienistä naisen tuloistaan, joista ei sitten liikene senttiäkään muotikuteille, kasvohoidoille, kampaajille eikä ravintolareissuille. Naimisissa olevan siskon elämä on helppoa ja yksinkertaista, kunnes se ero tulee....
Jos sinä olet köyhä ja eläisit miehen siivellä, se on sun häpeä. Useimmat naiset kyllä osallistuvat parisuhteessakin TOTTAKAI yhteisiin kuluihin ihan tasavertaisesti. Esim itse olen säästänyt tonnin kuussa sinkkuna, ja sittemmin parisuhteessa aina maksanut puolet menoista.
On ihan sun oma päätös mille alalle kouluttaudut, kuinka panostat uraasi, ja miten rahasi käytät. Älä vaan vedä kaikkia naisia itsesi kanssa samaan kimppuun, jos sulta ei onnistu ja näet miehet vain lompakkoina.
Miten voi olla joillakin taito ymmärtää kaikki tahallaan väärin :D En ole nähnyt miehiä lompakkona koskaan ja ihan itse olen usean eri alan koulutuksen saanut ja työni hankkinut. En tarvitse siihen kenenkään neuvoja ja ihan itse olen kaiken elämiseni maksanut (ostanut asunnon, useita autoja,ym) ja elättänyt 1-2 ihmistäkin niillä tuloilla, sekä kerryttänyt kohtalaisesti säästöjä. Minä olen aina ollut perheenpää mitä tuloihin tulee. Tuttavapiirissäni on kymmeniä tuollaisia naimisissa olevia keski-ikäisiä naisia jotka itse ovat kertoneet että mies maksaa kaiken, nainen ostaa vain ruoat ja hassaa muun palkkansa kampaajille ja muotikuteisiin ym. Koskaan eivät palkallaan ole maksaneet KAIKKEA elämiseen liittyvää, kuten sinkut ja yht joutuu tekemään. Millä ansioilla tuollaiset naiset sitten voivat neuvoa ketään säästämisessä tai talousasioissa kun eivät itsekään mitään osaisi tehdä eivätkä pärjäisi yksin omilla tuloillaan? Sietävät usein tosi kurjaakin kohtelua mieheltään koska eivät pärjäisi yksin taloudellisesti tai muutenkaan, eivätkä halua elintasostaan luopua. Kymmenet naiset ovat näin minulle itse kertoneet, suoraan, ilman välikäsiä, eli eivät ole juoruja.
Taidat olla mies :D Aika jännä että nämä kymmenet tuntemasi avuttomat naiset ovat töissä kun monissa töissäkin pitää osata auto tankata ja tehdä jopa monenlaisia laskutoimituksia.
Tai sitten itsesi korostaminen menee vain kohdallasi aika pitkälle.
Kyllä minä naisena olen syntynyt, elänyt ja kuolenkin vielä :D Hyvin harvoissa naisten matalapalkkatöissä tarvitsee autoa (kaupanala, hoitoala mm), pyörällä ja julkisilla kulkevat töihin ja töistä kotiin. Ja kun se mies sen auton tankkaa valmiiksi, sillä voi ajella niin pitkään kuin polttoainetta riittää. En korosta itseäni, totean vain mitä se sinkun tai yhn elämä on. Kaikilla, ei vain minulla! Miten sitä on niin vaikea käsittää kun on naimisissa ja mies maksaa elämisen? Onko niin todellisuudesta vieraantunut, elää harhakuvitelmissa? Millä ansioilla voi neuvoa toista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisissa olevat naiset on aina hauskoja kuunneltavia. "laitat vaan joka kuukausi säästöön palkasta vaikka 300-500€ " tai "minä käyn vain joka toinen kuukausi kasvohoidossa ja saan säästöön ulkomaanloman verran" jne. Sinkkunaisen todellisuus on ihan erilainen, etenkin jos on yh. Kun ei ole sitä miestä joka maksaa oikeat laskut eli asumisen, kulkemisen (autot ja bensat), vakuutukset, puhelimet ja netit ym. Sinkun kun pitää maksaa ne ihan itse omista pienistä naisen tuloistaan, joista ei sitten liikene senttiäkään muotikuteille, kasvohoidoille, kampaajille eikä ravintolareissuille. Naimisissa olevan siskon elämä on helppoa ja yksinkertaista, kunnes se ero tulee....
Elämä on valintoja ja hyvää onnea, varsinkin terveyden suhteen. Minä valitsin hyväpalkkaisen ammatin ja saan säästöön useampia satasia kuussa. Aiemmin sain 500 e kuussa säästöön, mutta kun otin tuon huonopalkkaisen miehen siivelle elämään ja tekaisin lapsen, nyt saan säästöön enää 300 e kuussa. Jos potkisin miehen pellolle, voisin elää vähän leveämmin, mutta onhan tuosta ukosta joskus jotain hyötyäkin. Ja saan vakiseksiä, vaikka se kyllä on jo vähenemään päin, kun alkaa miehellä olla ikää.
Ihana kuulla että sinulla ammatinvalinta osui kerralla oikein ja etenkin olet pysynyt terveenä. Toivottavasti näin myös jatkuu. Minä olen vaihtamassa ammattia jo neljännen kerran, aina syynä sairastuminen ja edellistä työtä ei pysty tekemään. Vaatii aikalailla sisua mutta sitähän minulla riittää ja voinpa sanoa että kokemusta on kertynyt monen alan töistä. On tuonut myös ymmärrystä siitä että elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista, omia valintoja ja aina ei ole pelastajaa paikalla maksamassa laskujani. Ei ole miestä elättämässä mutta en onneksi tarvitsekaan sillä osaan ihan itse talousasiani hoitaa.
Voimia sinulle ja sinnikkyyttä! Hienoa kuulla, että et ole jäänyt surkuttelemaan huonoa onneasi vaan olet pyrkinyt aina eteenpäin. Sellaista minäkin koetan aina lapselleni opettaa, että jos yksi ovi sulkeutuu, pitää avata toinen ja aina kulkea valoa kohti.
Minulla on pitkäaikaissairaus, joka on kaventanut valinnanmahdollisuuksiani. Siksi pohdin huolellisesti, mikä työ on sellainen, jota voisin tehdä, vaikka sairaus aktivoituisi. Onneksi se on pysynyt lääkkeillä kurissa ja olen pystynyt elämään tervettä elämää. Olen myös saanut hyvin säästöön, sillä jossain taka-alalla on aina ajatus siitä, että jonain päivänä saattaa käydä niin, että minun palkkani ei enää kannattele perhettä vaan lapsi pitää elättää ja kouluttaa niillä säästöillä, joita olen ehtinyt kerätä.
Vaikka olisi kuinka terve ja tervehenkinen ihminen, elämässä sattuu ja tapahtuu. Voi tulla syöpä, juoppokuski ajaa päin jne. Jokainen meistä tarvitsee sitä hyvää onnea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velalla ja perinnöllähän keski-ikäiset rakentavat kuplansa. Itse eivät ole rahojen eteen tehneet mitään.
Ei keski-ikäisillä, jos siis puhutaan puhekielen keski-ikäisistä eli yli viisikymppisistä, ole normaalisti enää velkaa. Ja tuon ikäluokan vanhemmat ovat olleet köyhiä ja periviä lapsia paljon, joten perinnöillä ei ole taloutta kohennettu.
Mutta, rahatilanne riippuu paljon iästä. Kun lapset ovat pieniä ja ensimmäiset asunnot juuri ostettu, niin silloin ei ole muuta kuin velkaa. Mutta kun lapset aikuistuvat ja muuttavat kotoa, niin yht'äkkiä rahaa jääkin rutkasti säästöön.
Meillä on vanha omakotitalo Vantaalla, kaksi autoa (uusi ja uudehko) sekä viime vuonna ostettu melko tasokas kesämökki. Perintöä olemme saaneet vajaa 30.000e, kaikki muut on omalla rahalla hankittua. Asuntolainaa oli aikoinaan, mutta se on jo maksettu, autot ja mökki on hankittu käteisellä, eli käytännössä ottamalla rahat säästöistä ja sijoitusrahastosta. Olemme keskituloisia ja rahaa jää säästöön palkkatuloistamme 30.000 - 40.000 euroa vuodessa.
Miksei olisi? Juuri otimme 50 000 uutta velkaa. Typerää olla velattomana, kun velan avulla saa omaa taloudellista asemaa parannettua. Laitettiin rahat sijoituksiin, muiden ohella. Sijoitusten tuotot hoitaa velan itsestään ja jää vähän makkaaraan leivän päällekin.
Olen sillti sitä mieltä että viisikymmiset ovat pääsääntöisesti velattomia. Varmaan tästä löytyy tilastoakin.
Sijoittamisesta sen verran, että minä olen niin onneton ja epäonninen sijoittaja että olen muutamilla yrityskerroillani saanut parhaimmillani niukin naukin säästötilin koron verran tuottoa. En siis näe sijoituslainaa vaihtoehtona ainakaan meidän perheelle. Jätän nuo puuhat suosiolla niille jotka sen osaavat. Suuri osa sijoitusten tuotoista tulee toisten tappioista enkä aio enää näillä kilometreillä olla mukana mahdollistamassa muille kovia tuottoja.
Me olemme olleet 40 vuotta yhdessä ja molemmat olimme tyhjätaskuja köyhistä perheistä. Nyt on uusi tao, mökki, molemmilla autot eikä yhtään velkaa. Ei kai se muuta vaadi kuin säästäväisyyttä ja aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pojallani on talo, joka maksoi 2 milj.€
Mersu ja BMW.
Eikä penniäkään velkaa.
Sijoitti osingot viisaasti. Myi osan ja niillä rahoilla osti talon ja uudet autot.
Oli tosi viisasta sijoittaa rahat autoihin!😂 oot varmaan ylpeä pojastasi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn, koska oon ite eläny suurimman osan aikuiselämästäni kuntoutustuella. En ymmärrä mitään laina asioita, en oo ikinä pystyny ottamaan lainaa taloon tai mihinkään.
Tunnen itteni ihan säälittäväksi, enkä tarkoita että maailman tärkein asia on saada lainaa, mutta ainakin oman talon haluaisin.
Niin en tajua, että joillakin on hienot talot, kesämökit, autot ja kaikki. Ja vaikka sitä lainaa onkin, niin ei kaikki kuitenkaan missään ns. kusessa ole sen lainan takia.
AP
Me ollaan miehen kanssa pieni/keskituloisia mutta varmat työpaikat. Eka asunto ostettu yli 20v sitten ja siirrytty pikkuhiljaa isompaan. Kaikki hankinnat tehty maltilla ja harkitusti. Pieni perintö myös auttanut. Ulkopuolisen silmin tuloihin nähden meillä hulppea elämä mutta ei se aina ole ollut, on sitä penniäkin jouduttu venyttämään. Nyt tuntuu että pitkäjännitteinen toiminta on tuonut hyvät elämän puitteet.
Eli miehen siivellä pärjää. Sääli ettei itsenäisillä ihmisillä ole aina mahdollisuutta. Tulot sen verran pienemmät kun ei nahkavisalla vingauta.
Naimisissa olevat naiset on aina hauskoja kuunneltavia. "laitat vaan joka kuukausi säästöön palkasta vaikka 300-500€ " tai "minä käyn vain joka toinen kuukausi kasvohoidossa ja saan säästöön ulkomaanloman verran" jne. Sinkkunaisen todellisuus on ihan erilainen, etenkin jos on yh. Kun ei ole sitä miestä joka maksaa oikeat laskut eli asumisen, kulkemisen (autot ja bensat), vakuutukset, puhelimet ja netit ym. Sinkun kun pitää maksaa ne ihan itse omista pienistä naisen tuloistaan, joista ei sitten liikene senttiäkään muotikuteille, kasvohoidoille, kampaajille eikä ravintolareissuille. Naimisissa olevan siskon elämä on helppoa ja yksinkertaista, kunnes se ero tulee....
Jos sinä olet köyhä ja eläisit miehen siivellä, se on sun häpeä. Useimmat naiset kyllä osallistuvat parisuhteessakin TOTTAKAI yhteisiin kuluihin ihan tasavertaisesti. Esim itse olen säästänyt tonnin kuussa sinkkuna, ja sittemmin parisuhteessa aina maksanut puolet menoista.
On ihan sun oma päätös mille alalle kouluttaudut, kuinka panostat uraasi, ja miten rahasi käytät. Älä vaan vedä kaikkia naisia itsesi kanssa samaan kimppuun, jos sulta ei onnistu ja näet miehet vain lompakkoina.
Miten voi olla joillakin taito ymmärtää kaikki tahallaan väärin :D En ole nähnyt miehiä lompakkona koskaan ja ihan itse olen usean eri alan koulutuksen saanut ja työni hankkinut. En tarvitse siihen kenenkään neuvoja ja ihan itse olen kaiken elämiseni maksanut (ostanut asunnon, useita autoja,ym) ja elättänyt 1-2 ihmistäkin niillä tuloilla, sekä kerryttänyt kohtalaisesti säästöjä. Minä olen aina ollut perheenpää mitä tuloihin tulee. Tuttavapiirissäni on kymmeniä tuollaisia naimisissa olevia keski-ikäisiä naisia jotka itse ovat kertoneet että mies maksaa kaiken, nainen ostaa vain ruoat ja hassaa muun palkkansa kampaajille ja muotikuteisiin ym. Koskaan eivät palkallaan ole maksaneet KAIKKEA elämiseen liittyvää, kuten sinkut ja yht joutuu tekemään. Millä ansioilla tuollaiset naiset sitten voivat neuvoa ketään säästämisessä tai talousasioissa kun eivät itsekään mitään osaisi tehdä eivätkä pärjäisi yksin omilla tuloillaan? Sietävät usein tosi kurjaakin kohtelua mieheltään koska eivät pärjäisi yksin taloudellisesti tai muutenkaan, eivätkä halua elintasostaan luopua. Kymmenet naiset ovat näin minulle itse kertoneet, suoraan, ilman välikäsiä, eli eivät ole juoruja.
Taidat olla mies :D Aika jännä että nämä kymmenet tuntemasi avuttomat naiset ovat töissä kun monissa töissäkin pitää osata auto tankata ja tehdä jopa monenlaisia laskutoimituksia.
Tai sitten itsesi korostaminen menee vain kohdallasi aika pitkälle.
Kyllä minä naisena olen syntynyt, elänyt ja kuolenkin vielä :D Hyvin harvoissa naisten matalapalkkatöissä tarvitsee autoa (kaupanala, hoitoala mm), pyörällä ja julkisilla kulkevat töihin ja töistä kotiin. Ja kun se mies sen auton tankkaa valmiiksi, sillä voi ajella niin pitkään kuin polttoainetta riittää. En korosta itseäni, totean vain mitä se sinkun tai yhn elämä on. Kaikilla, ei vain minulla! Miten sitä on niin vaikea käsittää kun on naimisissa ja mies maksaa elämisen? Onko niin todellisuudesta vieraantunut, elää harhakuvitelmissa? Millä ansioilla voi neuvoa toista?
Auton tarvitseminen ei liity mitenkään työhön vaan asuinpaikkaan. Suomen säissä ei juosten töihin mennä, ja moni asuu muualla kuin bussireitin varrella. Vielä kun kuljettaa muksuja päivähoitoon ja harrastuksiin, niin kyllä se on se nainen, joka sitä autoa oikeasti tarvitsee.
Meillä muuten mies tankkaa minun palkallani. Hän tienaa tonnin vähemmän kuin minä. Itse asiassa tuttavapiiriini kuuluu vain yksi perhe, jossa nainen tienaa vähemmän, mutta hänenkin tulonsa ovat kolmen tonnin hujakoilla.
Aika paljon varakkuuteen liittyy myös se, kuinka monta lasta hankkii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta tuo kommentti, että ihminen, jonka hyväksi "noppa on painotettu", lukee tuon vääristelevän edun oman hyvän toimintansa seuraukseksi. Eli kun vanhemmat ovat ostaneet kämpän opiskelupaikkakunnalta, ja yllätys, rahaa jää mukavasti säästöönkin, on se omaa hyvää rahankäyttöä, yritteliäisyyttä ja säästäväisyyttä. Ja toinen kun kituuttaa opintotuella, opintolainalla ja kesätyörahoilla (kuten itse tein), on hän vain köyhä tyhmyyttään. Samalla tavalla rikastunut unohtaa, miten järjestelmä suosii häntä samalla helpottaen hänen elämäänsä huomattavasti. Siitä asemasta onkin sitten helppo moittia toista laiskaksi ja taloustaidottomaksi. Todellisuudessa kaikki on vaatinut köyhän perheen penskalta paljon enemmän.
Kyllä tuo oma noppasi on voimakkaasti "painotettu".
Köyhiä on Suomessa aika vähän, suurin osa on keskituloisia. Köyhät ovat pienituloisia, koska ovat työttömiä, työkyvyttömiä ja/tai kouluttamattomia eli köyhyyden takana on se, ettei pysty ansaitsemaan elantoaan. Köyhyydestä noustaan töitä tekemällä ja kouluttautumisella. "Rikkaat" ovat tehneet juuri niin.
Noppasi on painotettu tuollaisissa oletuksissa, että vain köyhät "kituuttavat" töitä tehden, opintolainalla ja kesätyörahoilla, kun tosiasia on, että kaikki "kituuttavat" samalla tavalla. Asenne työntekoon näkyy juuri tuossa sanassa, työnteko ja velan ottaminen ovat jotain kauheaa, mitä ei saisi tapahtua ja kuvitelmissa, että "rikkaat" ovat saaneet kaiken tekemättä mitään.
Tosiasiassa omaisuutta karttuu töitä ja viisaita valintoja tekemällä sekä opiskelemalla, vaikka verotus onkin Suomessa kireää jo keskituloisilla.
Oma noppasi on painotettu juuri tavalla kuten kirjoitin. Osoitat sen tässä. Toisin sanoen teet päätelmiä minusta, jotka eivät pidä paikkaansa sen pohjalta, miten erinomaisena, ansainneena, työteliäänä, nerokkaana ja ahkerana haluat itse itsesi nähdä.
Väität, että minulle työnteko olisi jotain kauheaa, kun totuus on päinvastainen. Haluat nähdä niin, koska se tekee sinun omaisuudestasi jotenkin enemmän ansaittua ja ikään kuin poistaa esimerkiksi miesten ja naisten palkkaerojen synnyttämät ym. yhteiskunnalliset nopan painotukset. Minä työllisenä muka kammoksun työtä, sen sijaan että teen kyllä kovastikin töitä, muttavnaisvaltaisella alalla saan suhteettoman pientä palkkaa. Todellinen työväenluokka palkan suhteen eivät ole autotehtaan pojat, vaan esimerkiksi korkeammin koulutetut hoitaja-, ja sosiaalityöntekijätytöt.
Itsehän en olisi edes kyennyt opiskelemaan korkeakoulussa tekemättä töitä kesäisin ja lukukauden aikaan öisin. Ilman valtion tukea opinnot olisivat olleet sula mahdottomuus, kuten ne monelle köyhän perheen tai yksinhuoltajan lapselle olivat ennen opintotukia. Valmistuttuani olen ollut yhtäjaksoisesti töissä, joten... kukahan tässä ei ymmärrä.
En kyllä kirjoittanut sanaakaan itsestäni enkä väittänyt mitään työnteostasi, vaan asenteestasi siihen. Työnteko ei ole kaikille kituuttamista ja raatamista, eikä velanotto vääryys vaan tavanomaista suomalaiselämää.
Ei elämässä yleensäkään saa mitään tekemättä työtä sen eteen. Jokainen on tehnyt töitä oointojen ohessa ja ottanut lainaa. Ajattelusi on outoa tuossa suhteessa, kun pidät itseäsi jonain raatajana sen takia.
Itsekin olen ottanut lainaa ja tehnyt töitä opintojen aikana ja maksanut isoa asuntolainaa kuten suurin osa suomalaisista. Ja työskentelen pienipalkkaisella alalla, perintöjä en ole saanut.
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette? Tuleeko eläkeläismummon tai vaarin elää niin, että ei jää perinnöksi velat? Ja jos jää, niin kuka ne maksaa, vai kuittaako pankki ja keneltä?
Perintökaari on oma asiansa ja siitä on ollut useita ketjuja ajan saatossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
88
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn, koska oon ite eläny suurimman osan aikuiselämästäni kuntoutustuella. En ymmärrä mitään laina asioita, en oo ikinä pystyny ottamaan lainaa taloon tai mihinkään.
Tunnen itteni ihan säälittäväksi, enkä tarkoita että maailman tärkein asia on saada lainaa, mutta ainakin oman talon haluaisin.
Niin en tajua, että joillakin on hienot talot, kesämökit, autot ja kaikki. Ja vaikka sitä lainaa onkin, niin ei kaikki kuitenkaan missään ns. kusessa ole sen lainan takia.
AP
Me ollaan miehen kanssa pieni/keskituloisia mutta varmat työpaikat. Eka asunto ostettu yli 20v sitten ja siirrytty pikkuhiljaa isompaan. Kaikki hankinnat tehty maltilla ja harkitusti. Pieni perintö myös auttanut. Ulkopuolisen silmin tuloihin nähden meillä hulppea elämä mutta ei se aina ole ollut, on sitä penniäkin jouduttu venyttämään. Nyt tuntuu että pitkäjännitteinen toiminta on tuonut hyvät elämän puitteet.
Eli miehen siivellä pärjää. Sääli ettei itsenäisillä ihmisillä ole aina mahdollisuutta. Tulot sen verran pienemmät kun ei nahkavisalla vingauta.
Naimisissa olevat naiset on aina hauskoja kuunneltavia. "laitat vaan joka kuukausi säästöön palkasta vaikka 300-500€ " tai "minä käyn vain joka toinen kuukausi kasvohoidossa ja saan säästöön ulkomaanloman verran" jne. Sinkkunaisen todellisuus on ihan erilainen, etenkin jos on yh. Kun ei ole sitä miestä joka maksaa oikeat laskut eli asumisen, kulkemisen (autot ja bensat), vakuutukset, puhelimet ja netit ym. Sinkun kun pitää maksaa ne ihan itse omista pienistä naisen tuloistaan, joista ei sitten liikene senttiäkään muotikuteille, kasvohoidoille, kampaajille eikä ravintolareissuille. Naimisissa olevan siskon elämä on helppoa ja yksinkertaista, kunnes se ero tulee....
Miksi aina oletetaan että nainen elää miehen siivellä jos eletään pariskuntana? Entä jos naisella onkin miestään paremmat tulot? Entä jos tienaavat yhtä paljon ja osallistuvat yhtä paljon? Onhan se nyt itsestään selvää että kahden aikuisen taloudessa on enemmän rahaa kuin yhden. Miksi täytyy nälviä?
Koska niin se useimmiten on että naisen tulot on paljon pienemmät vaikka tekisi kahta työtä. Tuttavapiirissäni on paljon näitä naisia jotka käytännössä elää miehen palkalla. Sinkkujen kanssa näitä on aina naureskeltu kun "on ihan helppoa säästää palkasta ". Onhan se kun mies maksaa sen elämisen ja oma palkka menee ruokaan ja omaan hyvinvointiin. Nälvijöitä ovat ne miesten elättämät naimisissa olevat naiset jotka neuvovat talousasioissa sinkkuja ja yh-äitejä vaikka eivät koskaan ole taloutta pyörittäneet omilla tuloillaan. Eivät kerta kaikkiaan tajua mitään rahankäytöstä tai siitä mitä eläminen maksaa. Monesti ollaan pohdittu sitäkin että onneksi näillä naisilla on elättäjä, sillä eivät mitenkään selviäisi yksinään. Yksi jopa tunnusti että ei tiedä miten selviäisi jos mies vaikka jättäisi, hän ei osaisi yhtään mitään, ei edes tankata autoa. Ihana jos tänä päivänä naisen palkka voi olla suurempi kuin miehen ja itse selviäisi yksinkin kaikista elämisen kuluista. Itse olen ollut yh ja kahta työtä olen tehnyt että on pärjätty. Silti ei ole ollut mitään mahdollisuuksia muotiin ja kauneudenhoitoon. Kaikki on mennyt peruselämiseen (asunto, auto, ruoka, pakolliset laskut).
Eiköhän kuvaamasi kaltaisia naisia ole kuitenkin vähemmistö. Enemmistö tienaa myös itse ja osallistuu omalla talouden ylläpitoon ja ymmärtää taloudestakin jotain.
Minun mieheni tienaa enemmän kuin minä, mutta kyllä silti omalla palkallani osallistun perheen kuluihin, olen itseasiassa miestäni parempi talousasioissa. Toki hyödyn mieheni tuloista mutta miksi en saisi siitä nauttia. Meillä on kaikki yhteistä. Miksi pitäisi elää suu säkkiä myöden vain siksi että joku yh elää vähemmillä tuloilla. Ärsyttää nuo niin usein kuullut, odotas vaan kun ero tulee - kommentit. Minä olen naimisiin mennyt loppuiäksi, ja mies muuten tienasi silloin rutkasti vähemmän, mutta jos nyt niin kävisi että ero tulisi, niin kyllä minä sen tiedän ja tajuan että talouteni tulot silloin tippuvat. Lapsiakin tehtiin vain 2 koska tiedän että omilla tuloillanikin saisin heidät elätettyä.En ole koskaan kieltänyt ettei saisi näin olla ja siitä nauttiakin, mutta miten voi sellainen ihminen pitää itseään pätevänä neuvomaan talousasioissa toista joka maksaa kaiken itse omasta pienestä palkastaan ilman sitä miehen palkan tuomaa turvaa ja helpotusta. SIITÄ tässä on kysymys :D
No onhan ne menotkin ihan eri luokkaa jos elämänsä rakentaa yhden ihmisen 1500€ tuloilla tai kahden ihmisen 4500 tuloilla. Ohjeet on silti samat: älä asu liian kalliisti, säästä pahan päivän varalle, osta vain tarpeeseen, pienistä puroista jne.
Ja vielä: tee vain yksi lapsi. Jos on pakko, tee kaksi, mutta älä enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn, koska oon ite eläny suurimman osan aikuiselämästäni kuntoutustuella. En ymmärrä mitään laina asioita, en oo ikinä pystyny ottamaan lainaa taloon tai mihinkään.
Tunnen itteni ihan säälittäväksi, enkä tarkoita että maailman tärkein asia on saada lainaa, mutta ainakin oman talon haluaisin.
Niin en tajua, että joillakin on hienot talot, kesämökit, autot ja kaikki. Ja vaikka sitä lainaa onkin, niin ei kaikki kuitenkaan missään ns. kusessa ole sen lainan takia.
AP
Me ollaan miehen kanssa pieni/keskituloisia mutta varmat työpaikat. Eka asunto ostettu yli 20v sitten ja siirrytty pikkuhiljaa isompaan. Kaikki hankinnat tehty maltilla ja harkitusti. Pieni perintö myös auttanut. Ulkopuolisen silmin tuloihin nähden meillä hulppea elämä mutta ei se aina ole ollut, on sitä penniäkin jouduttu venyttämään. Nyt tuntuu että pitkäjännitteinen toiminta on tuonut hyvät elämän puitteet.
Eli miehen siivellä pärjää. Sääli ettei itsenäisillä ihmisillä ole aina mahdollisuutta. Tulot sen verran pienemmät kun ei nahkavisalla vingauta.
Naimisissa olevat naiset on aina hauskoja kuunneltavia. "laitat vaan joka kuukausi säästöön palkasta vaikka 300-500€ " tai "minä käyn vain joka toinen kuukausi kasvohoidossa ja saan säästöön ulkomaanloman verran" jne. Sinkkunaisen todellisuus on ihan erilainen, etenkin jos on yh. Kun ei ole sitä miestä joka maksaa oikeat laskut eli asumisen, kulkemisen (autot ja bensat), vakuutukset, puhelimet ja netit ym. Sinkun kun pitää maksaa ne ihan itse omista pienistä naisen tuloistaan, joista ei sitten liikene senttiäkään muotikuteille, kasvohoidoille, kampaajille eikä ravintolareissuille. Naimisissa olevan siskon elämä on helppoa ja yksinkertaista, kunnes se ero tulee....
Jos sinä olet köyhä ja eläisit miehen siivellä, se on sun häpeä. Useimmat naiset kyllä osallistuvat parisuhteessakin TOTTAKAI yhteisiin kuluihin ihan tasavertaisesti. Esim itse olen säästänyt tonnin kuussa sinkkuna, ja sittemmin parisuhteessa aina maksanut puolet menoista.
On ihan sun oma päätös mille alalle kouluttaudut, kuinka panostat uraasi, ja miten rahasi käytät. Älä vaan vedä kaikkia naisia itsesi kanssa samaan kimppuun, jos sulta ei onnistu ja näet miehet vain lompakkoina.
Miten voi olla joillakin taito ymmärtää kaikki tahallaan väärin :D En ole nähnyt miehiä lompakkona koskaan ja ihan itse olen usean eri alan koulutuksen saanut ja työni hankkinut. En tarvitse siihen kenenkään neuvoja ja ihan itse olen kaiken elämiseni maksanut (ostanut asunnon, useita autoja,ym) ja elättänyt 1-2 ihmistäkin niillä tuloilla, sekä kerryttänyt kohtalaisesti säästöjä. Minä olen aina ollut perheenpää mitä tuloihin tulee. Tuttavapiirissäni on kymmeniä tuollaisia naimisissa olevia keski-ikäisiä naisia jotka itse ovat kertoneet että mies maksaa kaiken, nainen ostaa vain ruoat ja hassaa muun palkkansa kampaajille ja muotikuteisiin ym. Koskaan eivät palkallaan ole maksaneet KAIKKEA elämiseen liittyvää, kuten sinkut ja yht joutuu tekemään. Millä ansioilla tuollaiset naiset sitten voivat neuvoa ketään säästämisessä tai talousasioissa kun eivät itsekään mitään osaisi tehdä eivätkä pärjäisi yksin omilla tuloillaan? Sietävät usein tosi kurjaakin kohtelua mieheltään koska eivät pärjäisi yksin taloudellisesti tai muutenkaan, eivätkä halua elintasostaan luopua. Kymmenet naiset ovat näin minulle itse kertoneet, suoraan, ilman välikäsiä, eli eivät ole juoruja.
Ei voi kuin sanoa että sulla on sitten TODELLA kummallinen tuttavapiiri, kun se käsittää kymmeniä naisia, jotka kaikki ovat tuollaisia. Useimmilla aikuisilla ei ole kuin pari niin läheistä ystävää että moisista aiheista edes puhuttaisiin, saatika KYMMENIÄ. Ja kaikki vielä yhdestä puusta veistettyja!!! Melkoinen sattuma. Vai satu 🙄...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pi86
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
88
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn, koska oon ite eläny suurimman osan aikuiselämästäni kuntoutustuella. En ymmärrä mitään laina asioita, en oo ikinä pystyny ottamaan lainaa taloon tai mihinkään.
Tunnen itteni ihan säälittäväksi, enkä tarkoita että maailman tärkein asia on saada lainaa, mutta ainakin oman talon haluaisin.
Niin en tajua, että joillakin on hienot talot, kesämökit, autot ja kaikki. Ja vaikka sitä lainaa onkin, niin ei kaikki kuitenkaan missään ns. kusessa ole sen lainan takia.
AP
Me ollaan miehen kanssa pieni/keskituloisia mutta varmat työpaikat. Eka asunto ostettu yli 20v sitten ja siirrytty pikkuhiljaa isompaan. Kaikki hankinnat tehty maltilla ja harkitusti. Pieni perintö myös auttanut. Ulkopuolisen silmin tuloihin nähden meillä hulppea elämä mutta ei se aina ole ollut, on sitä penniäkin jouduttu venyttämään. Nyt tuntuu että pitkäjännitteinen toiminta on tuonut hyvät elämän puitteet.
Eli miehen siivellä pärjää. Sääli ettei itsenäisillä ihmisillä ole aina mahdollisuutta. Tulot sen verran pienemmät kun ei nahkavisalla vingauta.
Naimisissa olevat naiset on aina hauskoja kuunneltavia. "laitat vaan joka kuukausi säästöön palkasta vaikka 300-500€ " tai "minä käyn vain joka toinen kuukausi kasvohoidossa ja saan säästöön ulkomaanloman verran" jne. Sinkkunaisen todellisuus on ihan erilainen, etenkin jos on yh. Kun ei ole sitä miestä joka maksaa oikeat laskut eli asumisen, kulkemisen (autot ja bensat), vakuutukset, puhelimet ja netit ym. Sinkun kun pitää maksaa ne ihan itse omista pienistä naisen tuloistaan, joista ei sitten liikene senttiäkään muotikuteille, kasvohoidoille, kampaajille eikä ravintolareissuille. Naimisissa olevan siskon elämä on helppoa ja yksinkertaista, kunnes se ero tulee....
Miksi aina oletetaan että nainen elää miehen siivellä jos eletään pariskuntana? Entä jos naisella onkin miestään paremmat tulot? Entä jos tienaavat yhtä paljon ja osallistuvat yhtä paljon? Onhan se nyt itsestään selvää että kahden aikuisen taloudessa on enemmän rahaa kuin yhden. Miksi täytyy nälviä?
Koska niin se useimmiten on että naisen tulot on paljon pienemmät vaikka tekisi kahta työtä. Tuttavapiirissäni on paljon näitä naisia jotka käytännössä elää miehen palkalla. Sinkkujen kanssa näitä on aina naureskeltu kun "on ihan helppoa säästää palkasta ". Onhan se kun mies maksaa sen elämisen ja oma palkka menee ruokaan ja omaan hyvinvointiin. Nälvijöitä ovat ne miesten elättämät naimisissa olevat naiset jotka neuvovat talousasioissa sinkkuja ja yh-äitejä vaikka eivät koskaan ole taloutta pyörittäneet omilla tuloillaan. Eivät kerta kaikkiaan tajua mitään rahankäytöstä tai siitä mitä eläminen maksaa. Monesti ollaan pohdittu sitäkin että onneksi näillä naisilla on elättäjä, sillä eivät mitenkään selviäisi yksinään. Yksi jopa tunnusti että ei tiedä miten selviäisi jos mies vaikka jättäisi, hän ei osaisi yhtään mitään, ei edes tankata autoa. Ihana jos tänä päivänä naisen palkka voi olla suurempi kuin miehen ja itse selviäisi yksinkin kaikista elämisen kuluista. Itse olen ollut yh ja kahta työtä olen tehnyt että on pärjätty. Silti ei ole ollut mitään mahdollisuuksia muotiin ja kauneudenhoitoon. Kaikki on mennyt peruselämiseen (asunto, auto, ruoka, pakolliset laskut).
Eiköhän kuvaamasi kaltaisia naisia ole kuitenkin vähemmistö. Enemmistö tienaa myös itse ja osallistuu omalla talouden ylläpitoon ja ymmärtää taloudestakin jotain.
Minun mieheni tienaa enemmän kuin minä, mutta kyllä silti omalla palkallani osallistun perheen kuluihin, olen itseasiassa miestäni parempi talousasioissa. Toki hyödyn mieheni tuloista mutta miksi en saisi siitä nauttia. Meillä on kaikki yhteistä. Miksi pitäisi elää suu säkkiä myöden vain siksi että joku yh elää vähemmillä tuloilla. Ärsyttää nuo niin usein kuullut, odotas vaan kun ero tulee - kommentit. Minä olen naimisiin mennyt loppuiäksi, ja mies muuten tienasi silloin rutkasti vähemmän, mutta jos nyt niin kävisi että ero tulisi, niin kyllä minä sen tiedän ja tajuan että talouteni tulot silloin tippuvat. Lapsiakin tehtiin vain 2 koska tiedän että omilla tuloillanikin saisin heidät elätettyä.En ole koskaan kieltänyt ettei saisi näin olla ja siitä nauttiakin, mutta miten voi sellainen ihminen pitää itseään pätevänä neuvomaan talousasioissa toista joka maksaa kaiken itse omasta pienestä palkastaan ilman sitä miehen palkan tuomaa turvaa ja helpotusta. SIITÄ tässä on kysymys :D
Sinä aloitit toteamalla "aina naimisissa olevat naiset...". Jos kerran tarkoitit ettet pidä siitä että talousneuvoja antaa ihmiset, jotka eivät ymmärrä rahasta mitään, eivätkä ole koskaan omaa käytyörahaansa itse tienanneet, niin mikset puhunut heistä vaan yleistit koskemaan naimisissa olevia naisia verraten siihen kuinka itse yh:na. Aika harvinaista on ollut vuosikymmeniin että nainen kotoaan muuttaa suoraan miehen elätettäväksi. Moni ehtii omalla rahalla elää ennen kuin laittaa hynttyyt yhteen. Kyllä myös ihminen joka elää toisen rahoilla, voi osata antaa hyviä talousvinkkejä. Ei nämä sulje toisiaan pois. Sinua nyt vaan ottaa päähän se että sinä yh:na vastaat kuluista yksin ja jollakin on puoliso jakamassa kuluja. Ja se on ihan ok, se saa ärsyttää, mutta ei se sitä nälvimistä oikeuta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette? Tuleeko eläkeläismummon tai vaarin elää niin, että ei jää perinnöksi velat? Ja jos jää, niin kuka ne maksaa, vai kuittaako pankki ja keneltä?
Suurin osa suomalaisista haudan partaalla olevista on kuitenkin sieltä köyhemmästä päästä. Kun on syntynyt sotien välillä metsätorpassa tai asunut hellahuoneessa kaupungissa ja elättänyt lapsikatraansa tehdastyöläisenä, ei siinä suuria summia ole säästöön saanut.
Ihannehan on se, että jokainen sukupolvi kerryttää saamaansa perintöä niin, että ei tuhlaa saamaansa vaan jättää jälkeensä enemmän mitä on itse saanut. Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että kun me elämme tällaisessa yhteiskunnassa, jossa kaikki on "maksutonta" tai ainakin maksaa vain hyvin vähän ja kouluttautua voi niin pitkälle kuin rahkeet riittää, on jokaisen oma asia elättää itsensä. Pitää elää ja ahkeroida ja säästää niin, että pystyy eläkkeelläkin tulemaan toimeen eikä tarvitse roikkua sen unelman varassa, että jonain päivänä minä saan periä jotain.
Minä saan aikanaan ehkä semmoiset 20 000 euroa perintöä. Meidän suvussa eletään pitkään, joten todennäköisesti perintö tipahtaa minulle aikaisintaan siinä seitsenkymppisenä. Jos olen terve ihminen enkä "tarvitse" rahaa, annan sen mennä edelleen nuoremmille sukupolville. Minulla on itselläni aikaa vielä 25 vuotta saada työtuloista säästöön vanhuuden varalle.
Vierailija kirjoitti:
Kysyn, koska oon ite eläny suurimman osan aikuiselämästäni kuntoutustuella. En ymmärrä mitään laina asioita, en oo ikinä pystyny ottamaan lainaa taloon tai mihinkään.
Tunnen itteni ihan säälittäväksi, enkä tarkoita että maailman tärkein asia on saada lainaa, mutta ainakin oman talon haluaisin.
Niin en tajua, että joillakin on hienot talot, kesämökit, autot ja kaikki. Ja vaikka sitä lainaa onkin, niin ei kaikki kuitenkaan missään ns. kusessa ole sen lainan takia.
AP
Et todellakaan ole säälittävä, ne jotka elävät velaksi ovat mielestäni säälittäviä kiipijöitä, olla ja näyttää täytyy, vaikka kaikki on velaksi, näitä kukkoilijoita on paljon.
Minulla ei ole velkaa, varalla luottokortti jos tulee jotakin yllättävää, mutta se on vain varalla, nytkin kaikki maksettuna. Olen ylpeä, että tulen omillani toimeen, vaikkakin vaatimattomasti.
Autoni osti vanhempani, he antoivat myös ennakkoperintöä, niin sain kuitattua asuntolainan sillä vuosien mittaan.
Minulla ja miehelläni on akateeminen loppututkinto, rahamme menee elämiseen, tällä hetkellä ei ole lainoja.
Meidän tapauksessa siis edellisen sukupolven varallisuus (ja itse asiassa myös sitä edellisen) on helpottanut meidän elämäämme. Palkkatuloni menee elämiseen sekä sijoituksiin.
Kaveripiirissäni useampi ostanut asunnon perintörahoilla. Siitä on sitten helppo ottaa lainaa mökkiä/venettä tms varten, jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas tyhjäntoimittajat ulisemassa lainoista. No totta vitu*sa niihin otetaan lainoja ei kai nyt kenellakään tavallisella työntekijällä sellaisia säästöjä ole mahdollista kerätä, mutta kun pariskunnan yhteiset tulot lasketaan useammassa tonnissa per kuukausi, niin mikä siinä on niitä lainoja pikkuhiljaa maksella pois.
Vaikuttaa vaan että ihmiset ottaa (ja myöskin ihmeellisesti saavat) aivan kammottavan suuria lainoja. Mielestäni joku 400 000 euron laina jota sitten peruspalkalla maksellaan on aivan järkyttävä. Kun jo 150 000 e riittää ihan kivaan taloon, esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn, koska oon ite eläny suurimman osan aikuiselämästäni kuntoutustuella. En ymmärrä mitään laina asioita, en oo ikinä pystyny ottamaan lainaa taloon tai mihinkään.
Tunnen itteni ihan säälittäväksi, enkä tarkoita että maailman tärkein asia on saada lainaa, mutta ainakin oman talon haluaisin.
Niin en tajua, että joillakin on hienot talot, kesämökit, autot ja kaikki. Ja vaikka sitä lainaa onkin, niin ei kaikki kuitenkaan missään ns. kusessa ole sen lainan takia.
AP
Me ollaan miehen kanssa pieni/keskituloisia mutta varmat työpaikat. Eka asunto ostettu yli 20v sitten ja siirrytty pikkuhiljaa isompaan. Kaikki hankinnat tehty maltilla ja harkitusti. Pieni perintö myös auttanut. Ulkopuolisen silmin tuloihin nähden meillä hulppea elämä mutta ei se aina ole ollut, on sitä penniäkin jouduttu venyttämään. Nyt tuntuu että pitkäjännitteinen toiminta on tuonut hyvät elämän puitteet.
Eli miehen siivellä pärjää. Sääli ettei itsenäisillä ihmisillä ole aina mahdollisuutta. Tulot sen verran pienemmät kun ei nahkavisalla vingauta.
Naimisissa olevat naiset on aina hauskoja kuunneltavia. "laitat vaan joka kuukausi säästöön palkasta vaikka 300-500€ " tai "minä käyn vain joka toinen kuukausi kasvohoidossa ja saan säästöön ulkomaanloman verran" jne. Sinkkunaisen todellisuus on ihan erilainen, etenkin jos on yh. Kun ei ole sitä miestä joka maksaa oikeat laskut eli asumisen, kulkemisen (autot ja bensat), vakuutukset, puhelimet ja netit ym. Sinkun kun pitää maksaa ne ihan itse omista pienistä naisen tuloistaan, joista ei sitten liikene senttiäkään muotikuteille, kasvohoidoille, kampaajille eikä ravintolareissuille. Naimisissa olevan siskon elämä on helppoa ja yksinkertaista, kunnes se ero tulee....
Jos sinä olet köyhä ja eläisit miehen siivellä, se on sun häpeä. Useimmat naiset kyllä osallistuvat parisuhteessakin TOTTAKAI yhteisiin kuluihin ihan tasavertaisesti. Esim itse olen säästänyt tonnin kuussa sinkkuna, ja sittemmin parisuhteessa aina maksanut puolet menoista.
On ihan sun oma päätös mille alalle kouluttaudut, kuinka panostat uraasi, ja miten rahasi käytät. Älä vaan vedä kaikkia naisia itsesi kanssa samaan kimppuun, jos sulta ei onnistu ja näet miehet vain lompakkoina.
Miten voi olla joillakin taito ymmärtää kaikki tahallaan väärin :D En ole nähnyt miehiä lompakkona koskaan ja ihan itse olen usean eri alan koulutuksen saanut ja työni hankkinut. En tarvitse siihen kenenkään neuvoja ja ihan itse olen kaiken elämiseni maksanut (ostanut asunnon, useita autoja,ym) ja elättänyt 1-2 ihmistäkin niillä tuloilla, sekä kerryttänyt kohtalaisesti säästöjä. Minä olen aina ollut perheenpää mitä tuloihin tulee. Tuttavapiirissäni on kymmeniä tuollaisia naimisissa olevia keski-ikäisiä naisia jotka itse ovat kertoneet että mies maksaa kaiken, nainen ostaa vain ruoat ja hassaa muun palkkansa kampaajille ja muotikuteisiin ym. Koskaan eivät palkallaan ole maksaneet KAIKKEA elämiseen liittyvää, kuten sinkut ja yht joutuu tekemään. Millä ansioilla tuollaiset naiset sitten voivat neuvoa ketään säästämisessä tai talousasioissa kun eivät itsekään mitään osaisi tehdä eivätkä pärjäisi yksin omilla tuloillaan? Sietävät usein tosi kurjaakin kohtelua mieheltään koska eivät pärjäisi yksin taloudellisesti tai muutenkaan, eivätkä halua elintasostaan luopua. Kymmenet naiset ovat näin minulle itse kertoneet, suoraan, ilman välikäsiä, eli eivät ole juoruja.
Ei voi kuin sanoa että sulla on sitten TODELLA kummallinen tuttavapiiri, kun se käsittää kymmeniä naisia, jotka kaikki ovat tuollaisia. Useimmilla aikuisilla ei ole kuin pari niin läheistä ystävää että moisista aiheista edes puhuttaisiin, saatika KYMMENIÄ. Ja kaikki vielä yhdestä puusta veistettyja!!! Melkoinen sattuma. Vai satu 🙄...
Aivan. Omaa stooria korostamaan pitää saada sopiva kulissi. En tunne yhtäkään naista joka ei osaa autoaan tankata. Elleivät nuo kymmenet naiset jotka eivät selviä normaalielämästä sitten ole kehitysvammaisia.
Ei ole nordnetissä. Minulla on 4 eri salkkua, eri välittäjillä ja lisäksi sijoituksia on 5 eri valuutassa.. Ei ihan sekunnissa saa räknättyä tarkkaa arvoa.