Lue keskustelun säännöt.
Miten joillakin on varaa ostaa talo, kesämökki, vene, auto jne?
19.06.2020 |
Nyt kyse siis ihan keskituloisista, ei mistään miljonääreistä. Itse oon kuntoutustuella elävä ja rahaa on vähän. Välillä kadehdin ihmisiä, joilla on varaa ostaa omakotitalo, kesämökkikin siihen kaupan päälle, auto ja vaikka mitä muuta. Enkä siis myöskään puhu nyt mistään velka ongelmissa elävistä. Vaan ihan tavallisista ihmisistä, joilla on edellä mainitut asiat ja rahaa jää kuitenkin normi elämiseen.
Miks jotku onnistuu?? Hävettää olla näin luuseri.
Kommentit (332)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velalla ja perinnöllähän keski-ikäiset rakentavat kuplansa. Itse eivät ole rahojen eteen tehneet mitään.
Tästä tosiaan on kysymys. Tästä vaietaan, koska pelätään kuplan puhkeavan.
Totta ja ei.
Sain perintöä vuonna 2000 20000 euron verran. Sen verran oli jäljellä helsinkiläisestä kaksiosta jonka isäni myi ja muutti maalle 5v aiemmin. Sovimme että nauttii omista rahoistaan vielä kun ehtii. Kuitenkin duunarin palkastaan vanhemmat kaiken säästäneet, .
Mies ei saa perintöä penniäkään, päinvastoin olemme elättäneet appiksia yli 20v.
Ilmaisesti tarkoitatte kuitenkin ns suuria ikäluokkia, keskituloisilla on vain se mitä itse ovat töistä saaneet.
n60v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sinkku, asun pk-seudulla, tulot 3000e/kk. Elän säästeliäästi, mutta esim matkustelen silti usein. Saan vuodessa noin 11000e säästöön.
Oman asunnon sain ostettua pari vuotta sitten ASP-lainalla. Uudisrakennuksesta pieni 40 neliön kaksio. Nyt olen tässä asunut kaksi vuotta ja maksanut lainaa 25 000e pois. Nyt alkaa olla sen verran säästöjä, että voin miettiä suuremman asunnon ostoa. Silti voin myös pitää ensimmäisen asunnon sijoitusasuntona.
Kyllä säästäminen on usein elämäntavoista kiinni. En juo alkoholia tai polta, joten rahaa säästyy. Käyn kampaajalla ehkä kerran vuodessa, mitään muita kauneushömpötyksiä en harrasta. Vaatteita ostan säästeliäästi ja mieluummin laatua joka kestää vuosia.
Vanhemmiltani tai isovanhemmilta en ole avustusta saanut, en ole rikastunut kryptovaluutalla tai osingoilla, opintolainaakin löytyy vielä 15 000e. Prioriteetit taitaa vain olla kunnossa rahan suhteen.
Ei nyt ihan täsmää. Jos tulosi ovat 3000, siitä jää käteen noin 2000. Jos olet saanut säästöön 11 000 ja maksanut 12 000 lainaa vuodessa, elät ilmeisesti pyhällä hengellä eikä sinulle tule ensimmäistäkään laskua. Opintolainaakaan et pysty maksamaan takaisin.
Toki pihinä lapsettomana sinkkuna saa hyvin säästöön, jos ei harrasta mitään eikä matkustele. Varsinkin lapseen saa uppoamaan järkyttävät määrät rahaa.
En ole ko.henkilö mutta avainsana on suunnittelu, mihin rahansa käyttää. Vaatteet ja kengät, kahvilat, ravintola jne.saavat rahansa kulumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta tuo kommentti, että ihminen, jonka hyväksi "noppa on painotettu", lukee tuon vääristelevän edun oman hyvän toimintansa seuraukseksi. Eli kun vanhemmat ovat ostaneet kämpän opiskelupaikkakunnalta, ja yllätys, rahaa jää mukavasti säästöönkin, on se omaa hyvää rahankäyttöä, yritteliäisyyttä ja säästäväisyyttä. Ja toinen kun kituuttaa opintotuella, opintolainalla ja kesätyörahoilla (kuten itse tein), on hän vain köyhä tyhmyyttään. Samalla tavalla rikastunut unohtaa, miten järjestelmä suosii häntä samalla helpottaen hänen elämäänsä huomattavasti. Siitä asemasta onkin sitten helppo moittia toista laiskaksi ja taloustaidottomaksi. Todellisuudessa kaikki on vaatinut köyhän perheen penskalta paljon enemmän.
Kyllä tuo oma noppasi on voimakkaasti "painotettu".
Köyhiä on Suomessa aika vähän, suurin osa on keskituloisia. Köyhät ovat pienituloisia, koska ovat työttömiä, työkyvyttömiä ja/tai kouluttamattomia eli köyhyyden takana on se, ettei pysty ansaitsemaan elantoaan. Köyhyydestä noustaan töitä tekemällä ja kouluttautumisella. "Rikkaat" ovat tehneet juuri niin.
Noppasi on painotettu tuollaisissa oletuksissa, että vain köyhät "kituuttavat" töitä tehden, opintolainalla ja kesätyörahoilla, kun tosiasia on, että kaikki "kituuttavat" samalla tavalla. Asenne työntekoon näkyy juuri tuossa sanassa, työnteko ja velan ottaminen ovat jotain kauheaa, mitä ei saisi tapahtua ja kuvitelmissa, että "rikkaat" ovat saaneet kaiken tekemättä mitään.
Tosiasiassa omaisuutta karttuu töitä ja viisaita valintoja tekemällä sekä opiskelemalla, vaikka verotus onkin Suomessa kireää jo keskituloisilla.
Juuri näin! Harva oikeasti vanhempien tuloilla elää, esim itse en saanut heiltä yhtään mitään, en henkistä enkä fyysistä apua.
Ihan itse päätin jo nuorena että en jää heidän mallinsa mukaan köyhäksi, niinpä panostim opiskeluun, valitsin tarkkaan mahdollisimman työllistävän ja hyvin palkatun työn, ja olen mm muuttanut neljä kertaa kaupunkia ja kerran maata töiden perässä. Olen myös opiskellut toisen maisterintutkinnon kun ekalla ei saanut kunnon töitä.
Ei mun lähes sadan tonnin vuositulot ole todellakaan taivaasta langenneet itsestään, niiden eteen on tehty PALJON töitä, kirjaimellisesti ja henkisesti. Olen mm viettänyt useamman vuoden ilmaisena harjoittelijana, tehnyt pari töitä opiskelujen ohella töitä niin että vapaata oli pari päivää vuodessa, jne jne.
Jos joku tulee puhumaan kultalusikasta suussa, löytyy sieltä omasta suusta kohta nyrkki...
Tunnen kolme kaltaistasi suurituloista aikuista, joilla myös on aika tiukka asenne näihin kultalusikkakommunistityyppeihin. He ansaitsevat yli satatuhatta vuodessa pitkälti, ovat köyhistä yksinhuoltajaperheistä. Yhdessä oli vielä alkoholismia ja perheväkivaltaa köyhyyden lisäksi ja lapsia oli useampi. Ovat menestyneet töitä tekemällä, hankkimalla hyvän koulutuksen ja tietenkin älykkyydellään. Takana on myös hyvinvointivaltio, koska on mahdollista opiskella yliopistossa ilman suuria lukukausimaksuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
88
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn, koska oon ite eläny suurimman osan aikuiselämästäni kuntoutustuella. En ymmärrä mitään laina asioita, en oo ikinä pystyny ottamaan lainaa taloon tai mihinkään.
Tunnen itteni ihan säälittäväksi, enkä tarkoita että maailman tärkein asia on saada lainaa, mutta ainakin oman talon haluaisin.
Niin en tajua, että joillakin on hienot talot, kesämökit, autot ja kaikki. Ja vaikka sitä lainaa onkin, niin ei kaikki kuitenkaan missään ns. kusessa ole sen lainan takia.
AP
Me ollaan miehen kanssa pieni/keskituloisia mutta varmat työpaikat. Eka asunto ostettu yli 20v sitten ja siirrytty pikkuhiljaa isompaan. Kaikki hankinnat tehty maltilla ja harkitusti. Pieni perintö myös auttanut. Ulkopuolisen silmin tuloihin nähden meillä hulppea elämä mutta ei se aina ole ollut, on sitä penniäkin jouduttu venyttämään. Nyt tuntuu että pitkäjännitteinen toiminta on tuonut hyvät elämän puitteet.
Eli miehen siivellä pärjää. Sääli ettei itsenäisillä ihmisillä ole aina mahdollisuutta. Tulot sen verran pienemmät kun ei nahkavisalla vingauta.
Naimisissa olevat naiset on aina hauskoja kuunneltavia. "laitat vaan joka kuukausi säästöön palkasta vaikka 300-500€ " tai "minä käyn vain joka toinen kuukausi kasvohoidossa ja saan säästöön ulkomaanloman verran" jne. Sinkkunaisen todellisuus on ihan erilainen, etenkin jos on yh. Kun ei ole sitä miestä joka maksaa oikeat laskut eli asumisen, kulkemisen (autot ja bensat), vakuutukset, puhelimet ja netit ym. Sinkun kun pitää maksaa ne ihan itse omista pienistä naisen tuloistaan, joista ei sitten liikene senttiäkään muotikuteille, kasvohoidoille, kampaajille eikä ravintolareissuille. Naimisissa olevan siskon elämä on helppoa ja yksinkertaista, kunnes se ero tulee....
Miksi aina oletetaan että nainen elää miehen siivellä jos eletään pariskuntana? Entä jos naisella onkin miestään paremmat tulot? Entä jos tienaavat yhtä paljon ja osallistuvat yhtä paljon? Onhan se nyt itsestään selvää että kahden aikuisen taloudessa on enemmän rahaa kuin yhden. Miksi täytyy nälviä?
Koska niin se useimmiten on että naisen tulot on paljon pienemmät vaikka tekisi kahta työtä. Tuttavapiirissäni on paljon näitä naisia jotka käytännössä elää miehen palkalla. Sinkkujen kanssa näitä on aina naureskeltu kun "on ihan helppoa säästää palkasta ". Onhan se kun mies maksaa sen elämisen ja oma palkka menee ruokaan ja omaan hyvinvointiin. Nälvijöitä ovat ne miesten elättämät naimisissa olevat naiset jotka neuvovat talousasioissa sinkkuja ja yh-äitejä vaikka eivät koskaan ole taloutta pyörittäneet omilla tuloillaan. Eivät kerta kaikkiaan tajua mitään rahankäytöstä tai siitä mitä eläminen maksaa. Monesti ollaan pohdittu sitäkin että onneksi näillä naisilla on elättäjä, sillä eivät mitenkään selviäisi yksinään. Yksi jopa tunnusti että ei tiedä miten selviäisi jos mies vaikka jättäisi, hän ei osaisi yhtään mitään, ei edes tankata autoa. Ihana jos tänä päivänä naisen palkka voi olla suurempi kuin miehen ja itse selviäisi yksinkin kaikista elämisen kuluista. Itse olen ollut yh ja kahta työtä olen tehnyt että on pärjätty. Silti ei ole ollut mitään mahdollisuuksia muotiin ja kauneudenhoitoon. Kaikki on mennyt peruselämiseen (asunto, auto, ruoka, pakolliset laskut).
Eiköhän kuvaamasi kaltaisia naisia ole kuitenkin vähemmistö. Enemmistö tienaa myös itse ja osallistuu omalla talouden ylläpitoon ja ymmärtää taloudestakin jotain.
Minun mieheni tienaa enemmän kuin minä, mutta kyllä silti omalla palkallani osallistun perheen kuluihin, olen itseasiassa miestäni parempi talousasioissa. Toki hyödyn mieheni tuloista mutta miksi en saisi siitä nauttia. Meillä on kaikki yhteistä. Miksi pitäisi elää suu säkkiä myöden vain siksi että joku yh elää vähemmillä tuloilla. Ärsyttää nuo niin usein kuullut, odotas vaan kun ero tulee - kommentit. Minä olen naimisiin mennyt loppuiäksi, ja mies muuten tienasi silloin rutkasti vähemmän, mutta jos nyt niin kävisi että ero tulisi, niin kyllä minä sen tiedän ja tajuan että talouteni tulot silloin tippuvat. Lapsiakin tehtiin vain 2 koska tiedän että omilla tuloillanikin saisin heidät elätettyä.
Suunnitelmallisuus ja kyky pysyä budjeteissa. Se paljon puhuttu älykkyys antaa noita supervoimia suunnitella elämää hieman pidemmälle kuin yksi viikko kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta tuo kommentti, että ihminen, jonka hyväksi "noppa on painotettu", lukee tuon vääristelevän edun oman hyvän toimintansa seuraukseksi. Eli kun vanhemmat ovat ostaneet kämpän opiskelupaikkakunnalta, ja yllätys, rahaa jää mukavasti säästöönkin, on se omaa hyvää rahankäyttöä, yritteliäisyyttä ja säästäväisyyttä. Ja toinen kun kituuttaa opintotuella, opintolainalla ja kesätyörahoilla (kuten itse tein), on hän vain köyhä tyhmyyttään. Samalla tavalla rikastunut unohtaa, miten järjestelmä suosii häntä samalla helpottaen hänen elämäänsä huomattavasti. Siitä asemasta onkin sitten helppo moittia toista laiskaksi ja taloustaidottomaksi. Todellisuudessa kaikki on vaatinut köyhän perheen penskalta paljon enemmän.
Kyllä tuo oma noppasi on voimakkaasti "painotettu".
Köyhiä on Suomessa aika vähän, suurin osa on keskituloisia. Köyhät ovat pienituloisia, koska ovat työttömiä, työkyvyttömiä ja/tai kouluttamattomia eli köyhyyden takana on se, ettei pysty ansaitsemaan elantoaan. Köyhyydestä noustaan töitä tekemällä ja kouluttautumisella. "Rikkaat" ovat tehneet juuri niin.
Noppasi on painotettu tuollaisissa oletuksissa, että vain köyhät "kituuttavat" töitä tehden, opintolainalla ja kesätyörahoilla, kun tosiasia on, että kaikki "kituuttavat" samalla tavalla. Asenne työntekoon näkyy juuri tuossa sanassa, työnteko ja velan ottaminen ovat jotain kauheaa, mitä ei saisi tapahtua ja kuvitelmissa, että "rikkaat" ovat saaneet kaiken tekemättä mitään.
Tosiasiassa omaisuutta karttuu töitä ja viisaita valintoja tekemällä sekä opiskelemalla, vaikka verotus onkin Suomessa kireää jo keskituloisilla.
Oma noppasi on painotettu juuri tavalla kuten kirjoitin. Osoitat sen tässä. Toisin sanoen teet päätelmiä minusta, jotka eivät pidä paikkaansa sen pohjalta, miten erinomaisena, ansainneena, työteliäänä, nerokkaana ja ahkerana haluat itse itsesi nähdä.
Väität, että minulle työnteko olisi jotain kauheaa, kun totuus on päinvastainen. Haluat nähdä niin, koska se tekee sinun omaisuudestasi jotenkin enemmän ansaittua ja ikään kuin poistaa esimerkiksi miesten ja naisten palkkaerojen synnyttämät ym. yhteiskunnalliset nopan painotukset. Minä työllisenä muka kammoksun työtä, sen sijaan että teen kyllä kovastikin töitä, muttavnaisvaltaisella alalla saan suhteettoman pientä palkkaa. Todellinen työväenluokka palkan suhteen eivät ole autotehtaan pojat, vaan esimerkiksi korkeammin koulutetut hoitaja-, ja sosiaalityöntekijätytöt.
Itsehän en olisi edes kyennyt opiskelemaan korkeakoulussa tekemättä töitä kesäisin ja lukukauden aikaan öisin. Ilman valtion tukea opinnot olisivat olleet sula mahdottomuus, kuten ne monelle köyhän perheen tai yksinhuoltajan lapselle olivat ennen opintotukia. Valmistuttuani olen ollut yhtäjaksoisesti töissä, joten... kukahan tässä ei ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska niin se useimmiten on että naisen tulot on paljon pienemmät vaikka tekisi kahta työtä. Tuttavapiirissäni on paljon näitä naisia jotka käytännössä elää miehen palkalla.
Miten niin useimmiten? Kyllä se pienipalkkainen nainen löytää itselleen useimmiten pienipalkkaisen miehen, ja hyväpalkkainen nainen taas hyväpalkkaisen miehen. Palkoissa jos on eroa korkeintaan 500 euroa, se ei vielä tee mitään. Kun aletaan puhua 5 000 eurosta kuussa, siinä on jo palkkaeroa.
Naiset ovat enemmistönä korkeakouluissa ja saavat hitusen parempaa palkkaa (vaikka se muutama satanen sinne tänne ei merkkaakaan mitään), miehet taas syrjäytyneissä peräkammarin lapsosissa.
Sinä puhut nykynuorista ja minä keski-ikäisistä. Tunnen kymmeniä pariskuntia, keski-ikäisiä, joissa mies tienaa tuhansia euroja kuussa ja nainen hädintuskin sen tonnin. Silti nämä naimisissa olevat naiset kokevat että heillä on tietoa ja taitoa neuvoa sinkkuja jotka maksavat kaiken yksin. Millä ansioilla he kokevat voivansa neuvoa kun eivät koskaan ole maksaneet kaikkia elämisen kuluja omalla palkallaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
88
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn, koska oon ite eläny suurimman osan aikuiselämästäni kuntoutustuella. En ymmärrä mitään laina asioita, en oo ikinä pystyny ottamaan lainaa taloon tai mihinkään.
Tunnen itteni ihan säälittäväksi, enkä tarkoita että maailman tärkein asia on saada lainaa, mutta ainakin oman talon haluaisin.
Niin en tajua, että joillakin on hienot talot, kesämökit, autot ja kaikki. Ja vaikka sitä lainaa onkin, niin ei kaikki kuitenkaan missään ns. kusessa ole sen lainan takia.
AP
Me ollaan miehen kanssa pieni/keskituloisia mutta varmat työpaikat. Eka asunto ostettu yli 20v sitten ja siirrytty pikkuhiljaa isompaan. Kaikki hankinnat tehty maltilla ja harkitusti. Pieni perintö myös auttanut. Ulkopuolisen silmin tuloihin nähden meillä hulppea elämä mutta ei se aina ole ollut, on sitä penniäkin jouduttu venyttämään. Nyt tuntuu että pitkäjännitteinen toiminta on tuonut hyvät elämän puitteet.
Eli miehen siivellä pärjää. Sääli ettei itsenäisillä ihmisillä ole aina mahdollisuutta. Tulot sen verran pienemmät kun ei nahkavisalla vingauta.
Naimisissa olevat naiset on aina hauskoja kuunneltavia. "laitat vaan joka kuukausi säästöön palkasta vaikka 300-500€ " tai "minä käyn vain joka toinen kuukausi kasvohoidossa ja saan säästöön ulkomaanloman verran" jne. Sinkkunaisen todellisuus on ihan erilainen, etenkin jos on yh. Kun ei ole sitä miestä joka maksaa oikeat laskut eli asumisen, kulkemisen (autot ja bensat), vakuutukset, puhelimet ja netit ym. Sinkun kun pitää maksaa ne ihan itse omista pienistä naisen tuloistaan, joista ei sitten liikene senttiäkään muotikuteille, kasvohoidoille, kampaajille eikä ravintolareissuille. Naimisissa olevan siskon elämä on helppoa ja yksinkertaista, kunnes se ero tulee....
Miksi aina oletetaan että nainen elää miehen siivellä jos eletään pariskuntana? Entä jos naisella onkin miestään paremmat tulot? Entä jos tienaavat yhtä paljon ja osallistuvat yhtä paljon? Onhan se nyt itsestään selvää että kahden aikuisen taloudessa on enemmän rahaa kuin yhden. Miksi täytyy nälviä?
Koska niin se useimmiten on että naisen tulot on paljon pienemmät vaikka tekisi kahta työtä. Tuttavapiirissäni on paljon näitä naisia jotka käytännössä elää miehen palkalla. Sinkkujen kanssa näitä on aina naureskeltu kun "on ihan helppoa säästää palkasta ". Onhan se kun mies maksaa sen elämisen ja oma palkka menee ruokaan ja omaan hyvinvointiin. Nälvijöitä ovat ne miesten elättämät naimisissa olevat naiset jotka neuvovat talousasioissa sinkkuja ja yh-äitejä vaikka eivät koskaan ole taloutta pyörittäneet omilla tuloillaan. Eivät kerta kaikkiaan tajua mitään rahankäytöstä tai siitä mitä eläminen maksaa. Monesti ollaan pohdittu sitäkin että onneksi näillä naisilla on elättäjä, sillä eivät mitenkään selviäisi yksinään. Yksi jopa tunnusti että ei tiedä miten selviäisi jos mies vaikka jättäisi, hän ei osaisi yhtään mitään, ei edes tankata autoa. Ihana jos tänä päivänä naisen palkka voi olla suurempi kuin miehen ja itse selviäisi yksinkin kaikista elämisen kuluista. Itse olen ollut yh ja kahta työtä olen tehnyt että on pärjätty. Silti ei ole ollut mitään mahdollisuuksia muotiin ja kauneudenhoitoon. Kaikki on mennyt peruselämiseen (asunto, auto, ruoka, pakolliset laskut).
Eiköhän kuvaamasi kaltaisia naisia ole kuitenkin vähemmistö. Enemmistö tienaa myös itse ja osallistuu omalla talouden ylläpitoon ja ymmärtää taloudestakin jotain.
Minun mieheni tienaa enemmän kuin minä, mutta kyllä silti omalla palkallani osallistun perheen kuluihin, olen itseasiassa miestäni parempi talousasioissa. Toki hyödyn mieheni tuloista mutta miksi en saisi siitä nauttia. Meillä on kaikki yhteistä. Miksi pitäisi elää suu säkkiä myöden vain siksi että joku yh elää vähemmillä tuloilla. Ärsyttää nuo niin usein kuullut, odotas vaan kun ero tulee - kommentit. Minä olen naimisiin mennyt loppuiäksi, ja mies muuten tienasi silloin rutkasti vähemmän, mutta jos nyt niin kävisi että ero tulisi, niin kyllä minä sen tiedän ja tajuan että talouteni tulot silloin tippuvat. Lapsiakin tehtiin vain 2 koska tiedän että omilla tuloillanikin saisin heidät elätettyä.
En ole koskaan kieltänyt ettei saisi näin olla ja siitä nauttiakin, mutta miten voi sellainen ihminen pitää itseään pätevänä neuvomaan talousasioissa toista joka maksaa kaiken itse omasta pienestä palkastaan ilman sitä miehen palkan tuomaa turvaa ja helpotusta. SIITÄ tässä on kysymys :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn, koska oon ite eläny suurimman osan aikuiselämästäni kuntoutustuella. En ymmärrä mitään laina asioita, en oo ikinä pystyny ottamaan lainaa taloon tai mihinkään.
Tunnen itteni ihan säälittäväksi, enkä tarkoita että maailman tärkein asia on saada lainaa, mutta ainakin oman talon haluaisin.
Niin en tajua, että joillakin on hienot talot, kesämökit, autot ja kaikki. Ja vaikka sitä lainaa onkin, niin ei kaikki kuitenkaan missään ns. kusessa ole sen lainan takia.
AP
Me ollaan miehen kanssa pieni/keskituloisia mutta varmat työpaikat. Eka asunto ostettu yli 20v sitten ja siirrytty pikkuhiljaa isompaan. Kaikki hankinnat tehty maltilla ja harkitusti. Pieni perintö myös auttanut. Ulkopuolisen silmin tuloihin nähden meillä hulppea elämä mutta ei se aina ole ollut, on sitä penniäkin jouduttu venyttämään. Nyt tuntuu että pitkäjännitteinen toiminta on tuonut hyvät elämän puitteet.
Eli miehen siivellä pärjää. Sääli ettei itsenäisillä ihmisillä ole aina mahdollisuutta. Tulot sen verran pienemmät kun ei nahkavisalla vingauta.
Naimisissa olevat naiset on aina hauskoja kuunneltavia. "laitat vaan joka kuukausi säästöön palkasta vaikka 300-500€ " tai "minä käyn vain joka toinen kuukausi kasvohoidossa ja saan säästöön ulkomaanloman verran" jne. Sinkkunaisen todellisuus on ihan erilainen, etenkin jos on yh. Kun ei ole sitä miestä joka maksaa oikeat laskut eli asumisen, kulkemisen (autot ja bensat), vakuutukset, puhelimet ja netit ym. Sinkun kun pitää maksaa ne ihan itse omista pienistä naisen tuloistaan, joista ei sitten liikene senttiäkään muotikuteille, kasvohoidoille, kampaajille eikä ravintolareissuille. Naimisissa olevan siskon elämä on helppoa ja yksinkertaista, kunnes se ero tulee....
Amen.
Yh:na sanon, että rahaa voi säästää, mutta sitten tingitään kaikesta muusta.
Onneksi en ole uusavuton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn, koska oon ite eläny suurimman osan aikuiselämästäni kuntoutustuella. En ymmärrä mitään laina asioita, en oo ikinä pystyny ottamaan lainaa taloon tai mihinkään.
Tunnen itteni ihan säälittäväksi, enkä tarkoita että maailman tärkein asia on saada lainaa, mutta ainakin oman talon haluaisin.
Niin en tajua, että joillakin on hienot talot, kesämökit, autot ja kaikki. Ja vaikka sitä lainaa onkin, niin ei kaikki kuitenkaan missään ns. kusessa ole sen lainan takia.
AP
Me ollaan miehen kanssa pieni/keskituloisia mutta varmat työpaikat. Eka asunto ostettu yli 20v sitten ja siirrytty pikkuhiljaa isompaan. Kaikki hankinnat tehty maltilla ja harkitusti. Pieni perintö myös auttanut. Ulkopuolisen silmin tuloihin nähden meillä hulppea elämä mutta ei se aina ole ollut, on sitä penniäkin jouduttu venyttämään. Nyt tuntuu että pitkäjännitteinen toiminta on tuonut hyvät elämän puitteet.
Eli miehen siivellä pärjää. Sääli ettei itsenäisillä ihmisillä ole aina mahdollisuutta. Tulot sen verran pienemmät kun ei nahkavisalla vingauta.
Naimisissa olevat naiset on aina hauskoja kuunneltavia. "laitat vaan joka kuukausi säästöön palkasta vaikka 300-500€ " tai "minä käyn vain joka toinen kuukausi kasvohoidossa ja saan säästöön ulkomaanloman verran" jne. Sinkkunaisen todellisuus on ihan erilainen, etenkin jos on yh. Kun ei ole sitä miestä joka maksaa oikeat laskut eli asumisen, kulkemisen (autot ja bensat), vakuutukset, puhelimet ja netit ym. Sinkun kun pitää maksaa ne ihan itse omista pienistä naisen tuloistaan, joista ei sitten liikene senttiäkään muotikuteille, kasvohoidoille, kampaajille eikä ravintolareissuille. Naimisissa olevan siskon elämä on helppoa ja yksinkertaista, kunnes se ero tulee....
Jos sinä olet köyhä ja eläisit miehen siivellä, se on sun häpeä. Useimmat naiset kyllä osallistuvat parisuhteessakin TOTTAKAI yhteisiin kuluihin ihan tasavertaisesti. Esim itse olen säästänyt tonnin kuussa sinkkuna, ja sittemmin parisuhteessa aina maksanut puolet menoista.
On ihan sun oma päätös mille alalle kouluttaudut, kuinka panostat uraasi, ja miten rahasi käytät. Älä vaan vedä kaikkia naisia itsesi kanssa samaan kimppuun, jos sulta ei onnistu ja näet miehet vain lompakkoina.
Miten voi olla joillakin taito ymmärtää kaikki tahallaan väärin :D En ole nähnyt miehiä lompakkona koskaan ja ihan itse olen usean eri alan koulutuksen saanut ja työni hankkinut. En tarvitse siihen kenenkään neuvoja ja ihan itse olen kaiken elämiseni maksanut (ostanut asunnon, useita autoja,ym) ja elättänyt 1-2 ihmistäkin niillä tuloilla, sekä kerryttänyt kohtalaisesti säästöjä. Minä olen aina ollut perheenpää mitä tuloihin tulee. Tuttavapiirissäni on kymmeniä tuollaisia naimisissa olevia keski-ikäisiä naisia jotka itse ovat kertoneet että mies maksaa kaiken, nainen ostaa vain ruoat ja hassaa muun palkkansa kampaajille ja muotikuteisiin ym. Koskaan eivät palkallaan ole maksaneet KAIKKEA elämiseen liittyvää, kuten sinkut ja yht joutuu tekemään. Millä ansioilla tuollaiset naiset sitten voivat neuvoa ketään säästämisessä tai talousasioissa kun eivät itsekään mitään osaisi tehdä eivätkä pärjäisi yksin omilla tuloillaan? Sietävät usein tosi kurjaakin kohtelua mieheltään koska eivät pärjäisi yksin taloudellisesti tai muutenkaan, eivätkä halua elintasostaan luopua. Kymmenet naiset ovat näin minulle itse kertoneet, suoraan, ilman välikäsiä, eli eivät ole juoruja.
Taidat olla mies :D Aika jännä että nämä kymmenet tuntemasi avuttomat naiset ovat töissä kun monissa töissäkin pitää osata auto tankata ja tehdä jopa monenlaisia laskutoimituksia.
Tai sitten itsesi korostaminen menee vain kohdallasi aika pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Harva suomalainen saa nykyään perintöä alle 60-vuotiaana, joten myös hyvin harvat asunnot ostetaan perintörahoilla. On ollut jo monen vuosikymmenen trendi, että lapsenlapsille ei jätetä perintöä, ja elinikäodotusten noustessa se perintö tulee usein vasta todella myöhään kun omat vanhemmat perintöä jättävät.
Lisäksi lainan saaminen on nykyään paljon vaikeampaa, pankki vaatii 10% käsirahan lisäksi usein lisävakuuksia. Aiemmin henkilövakuus sopi, eli vanhemmat tai isovanhemmat saivat vakuuttaa lainan. Nykyään pankit eivät näitä hyväksy, eli suurin osa joutuu maksamaan 2000-3000 euroa erillisestä lisävakuudesta. Tässä muutos siis viimeisen kolmen vuoden sisällä.
Tuo on nuoren ihmisen käsitys lainansaannista. 80-lukuun verrattuna lainaa saa paljon, helposti, ilman merkittäviä etukäteissäästöjä ja liki nollakorolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska niin se useimmiten on että naisen tulot on paljon pienemmät vaikka tekisi kahta työtä. Tuttavapiirissäni on paljon näitä naisia jotka käytännössä elää miehen palkalla.
Miten niin useimmiten? Kyllä se pienipalkkainen nainen löytää itselleen useimmiten pienipalkkaisen miehen, ja hyväpalkkainen nainen taas hyväpalkkaisen miehen. Palkoissa jos on eroa korkeintaan 500 euroa, se ei vielä tee mitään. Kun aletaan puhua 5 000 eurosta kuussa, siinä on jo palkkaeroa.
Naiset ovat enemmistönä korkeakouluissa ja saavat hitusen parempaa palkkaa (vaikka se muutama satanen sinne tänne ei merkkaakaan mitään), miehet taas syrjäytyneissä peräkammarin lapsosissa.
Sinä puhut nykynuorista ja minä keski-ikäisistä. Tunnen kymmeniä pariskuntia, keski-ikäisiä, joissa mies tienaa tuhansia euroja kuussa ja nainen hädintuskin sen tonnin. Silti nämä naimisissa olevat naiset kokevat että heillä on tietoa ja taitoa neuvoa sinkkuja jotka maksavat kaiken yksin. Millä ansioilla he kokevat voivansa neuvoa kun eivät koskaan ole maksaneet kaikkia elämisen kuluja omalla palkallaan?
Eiköhän meistä nykyisistä keski-ikäisistä "kaikki" ole sen 3-6v kitkutellut opintotuen ja -lainan turvin kädestä suuhun eläen. Toiset ottavat opikseen ja työelämään päästyään rakentavat sen ouskusrin ja pysyät budjetissa. Toisille taas ei minään riitä.
Siipan siivellä pärjäävät itseään kouluttamattomat, jonnin joutavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama päivä sitten julkistettiin tutkimus,jossa esitettiin, miten alle 40-vuotiaiden varallisuus on paljon pienempi kuin vanhempien ikäluokkien. Kun ihmiset on töissä keskimäärin 63 vuotiaiksi, ei muutamassa kymmenessä vuodessa läheskään kaikki ehdi keräämään velatonta omaisuusmassaa aloituksen luettelossa. Puoli miljoonaa ihmistä on ulosotossa ja saman verran köyhyysrajalla. On näköharhaa, että kaikilla on omaisuutta.
progressiivinen verotus on niin sosialistinen, että se kannustaa velkaantumaan.
Lapsitehtailijat pärjäävät oikein hyvin, kunnes tulee stoppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisissa olevat naiset on aina hauskoja kuunneltavia. "laitat vaan joka kuukausi säästöön palkasta vaikka 300-500€ " tai "minä käyn vain joka toinen kuukausi kasvohoidossa ja saan säästöön ulkomaanloman verran" jne. Sinkkunaisen todellisuus on ihan erilainen, etenkin jos on yh. Kun ei ole sitä miestä joka maksaa oikeat laskut eli asumisen, kulkemisen (autot ja bensat), vakuutukset, puhelimet ja netit ym. Sinkun kun pitää maksaa ne ihan itse omista pienistä naisen tuloistaan, joista ei sitten liikene senttiäkään muotikuteille, kasvohoidoille, kampaajille eikä ravintolareissuille. Naimisissa olevan siskon elämä on helppoa ja yksinkertaista, kunnes se ero tulee....
Elämä on valintoja ja hyvää onnea, varsinkin terveyden suhteen. Minä valitsin hyväpalkkaisen ammatin ja saan säästöön useampia satasia kuussa. Aiemmin sain 500 e kuussa säästöön, mutta kun otin tuon huonopalkkaisen miehen siivelle elämään ja tekaisin lapsen, nyt saan säästöön enää 300 e kuussa. Jos potkisin miehen pellolle, voisin elää vähän leveämmin, mutta onhan tuosta ukosta joskus jotain hyötyäkin. Ja saan vakiseksiä, vaikka se kyllä on jo vähenemään päin, kun alkaa miehellä olla ikää.
Ihana kuulla että sinulla ammatinvalinta osui kerralla oikein ja etenkin olet pysynyt terveenä. Toivottavasti näin myös jatkuu. Minä olen vaihtamassa ammattia jo neljännen kerran, aina syynä sairastuminen ja edellistä työtä ei pysty tekemään. Vaatii aikalailla sisua mutta sitähän minulla riittää ja voinpa sanoa että kokemusta on kertynyt monen alan töistä. On tuonut myös ymmärrystä siitä että elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista, omia valintoja ja aina ei ole pelastajaa paikalla maksamassa laskujani. Ei ole miestä elättämässä mutta en onneksi tarvitsekaan sillä osaan ihan itse talousasiani hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Harva suomalainen saa nykyään perintöä alle 60-vuotiaana, joten myös hyvin harvat asunnot ostetaan perintörahoilla. On ollut jo monen vuosikymmenen trendi, että lapsenlapsille ei jätetä perintöä, ja elinikäodotusten noustessa se perintö tulee usein vasta todella myöhään kun omat vanhemmat perintöä jättävät.
Niinpä niin. Meidän suvussa on jo viisi sukupolvea elossa tällä hetkellä, kun vanhamummu hätyyttelee sadan vuoden ikää ja vastikään hänelle syntyi ensimmäinen lapsenlapsenlapsenlapsi. Kauanpa siinä saa perintöjä odotella nuoremmassa päässä sukua, kun vanhanmummun perijätkin ovat jo itse eläkkeellä. Eikä siitä metsän keskellä olevasta homehtuneesta pirtistä muutenkaan mitään miljoonaperintöjä ole tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
88
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn, koska oon ite eläny suurimman osan aikuiselämästäni kuntoutustuella. En ymmärrä mitään laina asioita, en oo ikinä pystyny ottamaan lainaa taloon tai mihinkään.
Tunnen itteni ihan säälittäväksi, enkä tarkoita että maailman tärkein asia on saada lainaa, mutta ainakin oman talon haluaisin.
Niin en tajua, että joillakin on hienot talot, kesämökit, autot ja kaikki. Ja vaikka sitä lainaa onkin, niin ei kaikki kuitenkaan missään ns. kusessa ole sen lainan takia.
AP
Me ollaan miehen kanssa pieni/keskituloisia mutta varmat työpaikat. Eka asunto ostettu yli 20v sitten ja siirrytty pikkuhiljaa isompaan. Kaikki hankinnat tehty maltilla ja harkitusti. Pieni perintö myös auttanut. Ulkopuolisen silmin tuloihin nähden meillä hulppea elämä mutta ei se aina ole ollut, on sitä penniäkin jouduttu venyttämään. Nyt tuntuu että pitkäjännitteinen toiminta on tuonut hyvät elämän puitteet.
Eli miehen siivellä pärjää. Sääli ettei itsenäisillä ihmisillä ole aina mahdollisuutta. Tulot sen verran pienemmät kun ei nahkavisalla vingauta.
Naimisissa olevat naiset on aina hauskoja kuunneltavia. "laitat vaan joka kuukausi säästöön palkasta vaikka 300-500€ " tai "minä käyn vain joka toinen kuukausi kasvohoidossa ja saan säästöön ulkomaanloman verran" jne. Sinkkunaisen todellisuus on ihan erilainen, etenkin jos on yh. Kun ei ole sitä miestä joka maksaa oikeat laskut eli asumisen, kulkemisen (autot ja bensat), vakuutukset, puhelimet ja netit ym. Sinkun kun pitää maksaa ne ihan itse omista pienistä naisen tuloistaan, joista ei sitten liikene senttiäkään muotikuteille, kasvohoidoille, kampaajille eikä ravintolareissuille. Naimisissa olevan siskon elämä on helppoa ja yksinkertaista, kunnes se ero tulee....
Miksi aina oletetaan että nainen elää miehen siivellä jos eletään pariskuntana? Entä jos naisella onkin miestään paremmat tulot? Entä jos tienaavat yhtä paljon ja osallistuvat yhtä paljon? Onhan se nyt itsestään selvää että kahden aikuisen taloudessa on enemmän rahaa kuin yhden. Miksi täytyy nälviä?
Koska niin se useimmiten on että naisen tulot on paljon pienemmät vaikka tekisi kahta työtä. Tuttavapiirissäni on paljon näitä naisia jotka käytännössä elää miehen palkalla. Sinkkujen kanssa näitä on aina naureskeltu kun "on ihan helppoa säästää palkasta ". Onhan se kun mies maksaa sen elämisen ja oma palkka menee ruokaan ja omaan hyvinvointiin. Nälvijöitä ovat ne miesten elättämät naimisissa olevat naiset jotka neuvovat talousasioissa sinkkuja ja yh-äitejä vaikka eivät koskaan ole taloutta pyörittäneet omilla tuloillaan. Eivät kerta kaikkiaan tajua mitään rahankäytöstä tai siitä mitä eläminen maksaa. Monesti ollaan pohdittu sitäkin että onneksi näillä naisilla on elättäjä, sillä eivät mitenkään selviäisi yksinään. Yksi jopa tunnusti että ei tiedä miten selviäisi jos mies vaikka jättäisi, hän ei osaisi yhtään mitään, ei edes tankata autoa. Ihana jos tänä päivänä naisen palkka voi olla suurempi kuin miehen ja itse selviäisi yksinkin kaikista elämisen kuluista. Itse olen ollut yh ja kahta työtä olen tehnyt että on pärjätty. Silti ei ole ollut mitään mahdollisuuksia muotiin ja kauneudenhoitoon. Kaikki on mennyt peruselämiseen (asunto, auto, ruoka, pakolliset laskut).
Eiköhän kuvaamasi kaltaisia naisia ole kuitenkin vähemmistö. Enemmistö tienaa myös itse ja osallistuu omalla talouden ylläpitoon ja ymmärtää taloudestakin jotain.
Minun mieheni tienaa enemmän kuin minä, mutta kyllä silti omalla palkallani osallistun perheen kuluihin, olen itseasiassa miestäni parempi talousasioissa. Toki hyödyn mieheni tuloista mutta miksi en saisi siitä nauttia. Meillä on kaikki yhteistä. Miksi pitäisi elää suu säkkiä myöden vain siksi että joku yh elää vähemmillä tuloilla. Ärsyttää nuo niin usein kuullut, odotas vaan kun ero tulee - kommentit. Minä olen naimisiin mennyt loppuiäksi, ja mies muuten tienasi silloin rutkasti vähemmän, mutta jos nyt niin kävisi että ero tulisi, niin kyllä minä sen tiedän ja tajuan että talouteni tulot silloin tippuvat. Lapsiakin tehtiin vain 2 koska tiedän että omilla tuloillanikin saisin heidät elätettyä.En ole koskaan kieltänyt ettei saisi näin olla ja siitä nauttiakin, mutta miten voi sellainen ihminen pitää itseään pätevänä neuvomaan talousasioissa toista joka maksaa kaiken itse omasta pienestä palkastaan ilman sitä miehen palkan tuomaa turvaa ja helpotusta. SIITÄ tässä on kysymys :D
No onhan ne menotkin ihan eri luokkaa jos elämänsä rakentaa yhden ihmisen 1500€ tuloilla tai kahden ihmisen 4500 tuloilla. Ohjeet on silti samat: älä asu liian kalliisti, säästä pahan päivän varalle, osta vain tarpeeseen, pienistä puroista jne.
"En tiedä tarkkaan..." Kirjaudu nordnetiin ja näät heti.