Miten joillakin on varaa ostaa talo, kesämökki, vene, auto jne?

Näistäkin kommenteista täällä selvästi huomaa, että toisilla vaan on kapasiteettia pärjätä paremmin kuin toisilla.

Osa ymmärtää miten varallisuutta voi kerätä ja kasvattaa ja hoitaa (mm lainan hyödyntäminen, omistusasuminen, sijoittaminen, vanhan kunnostaminen jne) sekä mikä merkitys on sillä että sitä siirretään eteenpäin, ja osa sitten vaan katsoo että kiva vene maksaa 100 000 ja mökki 250 000 ja ok talo 400 000 että miten jollain on varaa.

Varallisuuden kerääminen vaatii aikaa, suunnitelmallisuutta, sitoutumista, uhrauksia, taitoa ja tuuriakin. Ei sitä hankita yhtäkkiä tekemättä mitään.

Harva suomalainen saa nykyään perintöä alle 60-vuotiaana, joten myös hyvin harvat asunnot ostetaan perintörahoilla. On ollut jo monen vuosikymmenen trendi, että lapsenlapsille ei jätetä perintöä, ja elinikäodotusten noustessa se perintö tulee usein vasta todella myöhään kun omat vanhemmat perintöä jättävät.

Lisäksi lainan saaminen on nykyään paljon vaikeampaa, pankki vaatii 10% käsirahan lisäksi usein lisävakuuksia. Aiemmin henkilövakuus sopi, eli vanhemmat tai isovanhemmat saivat vakuuttaa lainan. Nykyään pankit eivät näitä hyväksy, eli suurin osa joutuu maksamaan 2000-3000 euroa erillisestä lisävakuudesta. Tässä muutos siis viimeisen kolmen vuoden sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Perintönä mulle tuli mökki, metsää ja sijoitusasunto. Sen omilla rahoilla ja osin velaksi hankitun kodin lisäksi. Eli ei ole mitenkään itse tullut ansaittua.

Nomutta tässä tavallaan se pointti onkin. Joku muu omalla työllään helpotti sinun alkuasi, jolloin sinäkin ehkä heikommalla omalla panoksella ja kyvyllä pystyt kuitenkin nauttimaan tästä, hoitamaan sitä, jopa kasvattamaan omaisuutta ja sitten siirtämään sen eteenpäin.

Näin me juuri pikkuhiljaa vaurastumme, mikä on kaikille eduksi. Vaurastuminen on hidasta ja kannattaa ajatella myös tulevia sukupolvia. Tai ainakin ne menestyneet ajattelevat ja siksi meille on joitakin varakkaita sukuja syntynytkin.

Vaarini ja mummoni kuolivat aika nuorina, joten asuin heidän pienessä asunnossaan opiskeluaikoina maksamatta vuokraa. Siitä muutimme pois opintojen loppuvaiheessa toiselle paikkakunnalle töihin ja asunto meni vuokralle.

Siinäpä ne vanhempien varallisuuden tuomat edut ovat olleet kohdallani toistaiseksi, kun en ole vielä perintöä saanut. Olen siis velalla ostanut sen minkä omistan niin kuin muutkin. 

Jotkut varakkaat vanhemmat ovat muuten aika saitoja tai heillä on outoja periaatteita rahan käyttämisestä. Eräs nuori aikuinen asuu homeisessa soluasunnossa eikä ole saanut muuttaa isänsä sijoitusasuntoon. Tiedän muitakin tapauksia, että rikkailla vanhemmilla on todella outoja tapoja rahan käytössä jälkikasvunsa suhteen, esimerkiksi että teini-iästä alkaen ei anneta käyttörahaa lainkaan, vaan eläminen asuntoa ja ruokaa lukuunottamatta pitää itse kustantaa. 

En ollut tiennytkään, että monet luulevat vanhempien varallisuuden olevan asuntojen ja omaisuuden takana. Vaikka vanhemmat olisivat varakkaita, niin omaisuus voi silti olla itse tienattua. Ja kuten mainittua, ei mitään peritä, jos vanhemmat ovat vielä elossa. Toisten raha-asioiden tietäminen voi näin ollen olla vähän niin ja näin. 

1. Parisuhde 2. Parisuhde, jossa kummallakin säännälliset isot tulot TAI jommalla kummalla tai kummallakin perittyä varallisuutta. Ennen sotia ja sotien jälkeen syntyneillä valtavalla osalla on ja oli oikeasti hyvät työeläkkeet ja talo ja mökki tai ainakin jompikumpi maksettuna. Monilla oli myös metsää, tontteja ja osakkeita. Kun näistä aika jättää pikkuhiljaa, jää perintojä molemmin puoli kaksin kappalein ja varsinkin jo perijiä ei ole kuin yksi tai muutama, saa myynneillä kivasti rahaa ja jää vielä jokin mökki omaan käyttöönkin. On otettava huomioon, että nämä eivät tehneet paljon lapsia eli 2-3 rintaperijää on yleistä. Itsekin tunnen näitä monen kiinteistön perijöitä.

Olen sinkku, asun pk-seudulla, tulot 3000e/kk. Elän säästeliäästi, mutta esim matkustelen silti usein. Saan vuodessa noin 11000e säästöön.

Oman asunnon sain ostettua pari vuotta sitten ASP-lainalla. Uudisrakennuksesta pieni 40 neliön kaksio. Nyt olen tässä asunut kaksi vuotta ja maksanut lainaa 25 000e pois. Nyt alkaa olla sen verran säästöjä, että voin miettiä suuremman asunnon ostoa. Silti voin myös pitää ensimmäisen asunnon sijoitusasuntona.

Kyllä säästäminen on usein elämäntavoista kiinni. En juo alkoholia tai polta, joten rahaa säästyy. Käyn kampaajalla ehkä kerran vuodessa, mitään muita kauneushömpötyksiä en harrasta. Vaatteita ostan säästeliäästi ja mieluummin laatua joka kestää vuosia.

Vanhemmiltani tai isovanhemmilta en ole avustusta saanut, en ole rikastunut kryptovaluutalla tai osingoilla, opintolainaakin löytyy vielä 15 000e. Prioriteetit taitaa vain olla kunnossa rahan suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Näistäkin kommenteista täällä selvästi huomaa, että toisilla vaan on kapasiteettia pärjätä paremmin kuin toisilla.

Osa ymmärtää miten varallisuutta voi kerätä ja kasvattaa ja hoitaa (mm lainan hyödyntäminen, omistusasuminen, sijoittaminen, vanhan kunnostaminen jne) sekä mikä merkitys on sillä että sitä siirretään eteenpäin, ja osa sitten vaan katsoo että kiva vene maksaa 100 000 ja mökki 250 000 ja ok talo 400 000 että miten jollain on varaa.

Varallisuuden kerääminen vaatii aikaa, suunnitelmallisuutta, sitoutumista, uhrauksia, taitoa ja tuuriakin. Ei sitä hankita yhtäkkiä tekemättä mitään.

On myös parikymppisiä työttömiä millä on kalleimmat talot, veneet, mersut ym... Ylläpidot hoitaa joku muu. Hyvä jos ruokansa itse ostaa. Kukas mahtaa olla maksaja?

Säästämällä. Minulla on vene, mökki, mönkijä, traktori ja paljon muuta kivaa ja olen itse säästänyt niihin rahat. Penniäkään en ole ottanu lainaa enkä ota.

Vierailija kirjoitti:

Totta tuo kommentti, että ihminen, jonka hyväksi "noppa on painotettu", lukee tuon vääristelevän edun oman hyvän toimintansa seuraukseksi. Eli kun vanhemmat ovat ostaneet kämpän opiskelupaikkakunnalta, ja yllätys, rahaa jää mukavasti säästöönkin, on se omaa hyvää rahankäyttöä, yritteliäisyyttä ja säästäväisyyttä. Ja toinen kun kituuttaa opintotuella, opintolainalla ja kesätyörahoilla (kuten itse tein), on hän vain köyhä tyhmyyttään. Samalla tavalla rikastunut unohtaa, miten järjestelmä suosii häntä samalla helpottaen hänen elämäänsä huomattavasti. Siitä asemasta onkin sitten helppo moittia toista laiskaksi ja taloustaidottomaksi. Todellisuudessa kaikki on vaatinut köyhän perheen penskalta paljon enemmän.

Kyllä tuo oma noppasi on voimakkaasti "painotettu".

Köyhiä on Suomessa aika vähän, suurin osa on keskituloisia. Köyhät ovat pienituloisia, koska ovat työttömiä, työkyvyttömiä ja/tai kouluttamattomia eli köyhyyden takana on se, ettei pysty ansaitsemaan elantoaan. Köyhyydestä noustaan töitä tekemällä ja kouluttautumisella. "Rikkaat" ovat tehneet juuri niin.

Noppasi on painotettu tuollaisissa oletuksissa, että vain köyhät "kituuttavat" töitä tehden, opintolainalla ja kesätyörahoilla, kun tosiasia on, että kaikki "kituuttavat" samalla tavalla. Asenne työntekoon näkyy juuri tuossa sanassa, työnteko ja velan ottaminen ovat jotain kauheaa, mitä ei saisi tapahtua ja kuvitelmissa, että "rikkaat" ovat saaneet kaiken tekemättä mitään. 

Tosiasiassa omaisuutta karttuu töitä ja viisaita valintoja tekemällä sekä opiskelemalla, vaikka verotus onkin Suomessa kireää jo keskituloisilla.

Vierailija kirjoitti:

tässä huomaa lapsuusperheen varallisuuden vaikuttavan ,rikkaan perheen lapsilisät ja lahjarahat menee säästötilille,köyhän perheen lapsilisät menee lapsen ruokaan vaippoihin ja lääkärikuluihin esim.

toi säästöhomma vaatii jo varallisuutta, en opiskelijana saanut rahaa köyhiltä vanhemmilta elin sillä 300-400 e opintotuella, en ottanut velkaa ruokaan jäi soluasunnon vuokran jälkeen 50 e ei pystyny asuntoo säästään.

ne joiden vanhemmat osti lapselle opiskelija asunnon, aina hehkutti järkevää ja säästeliästä elämää just joo......

Me emme ole mikään rikas perhe mutta laitamme silti lapsilisät säästöön. Niillä maksetaan sitten aikanaan lapsen opiskelukustannuksia tai autokoulumaksuja. Lukion kirjat maksavat paljon eikä siinä vaiheessa enää tule lapsilisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

88

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn, koska oon ite eläny suurimman osan aikuiselämästäni kuntoutustuella. En ymmärrä mitään laina asioita, en oo ikinä pystyny ottamaan lainaa taloon tai mihinkään.

Tunnen itteni ihan säälittäväksi, enkä tarkoita että maailman tärkein asia on saada lainaa, mutta ainakin oman talon haluaisin.

Niin en tajua, että joillakin on hienot talot, kesämökit, autot ja kaikki. Ja vaikka sitä lainaa onkin, niin ei kaikki kuitenkaan missään ns. kusessa ole sen lainan takia. 

AP

Me ollaan miehen kanssa pieni/keskituloisia mutta varmat työpaikat. Eka asunto ostettu yli 20v sitten ja siirrytty pikkuhiljaa isompaan. Kaikki hankinnat tehty maltilla ja harkitusti. Pieni perintö myös auttanut. Ulkopuolisen silmin tuloihin nähden meillä hulppea elämä mutta ei se aina ole ollut, on sitä penniäkin jouduttu venyttämään. Nyt tuntuu että pitkäjännitteinen toiminta on tuonut hyvät elämän puitteet.

Eli miehen siivellä pärjää. Sääli ettei itsenäisillä ihmisillä ole aina mahdollisuutta. Tulot sen verran pienemmät kun ei nahkavisalla vingauta.

Naimisissa olevat naiset on aina hauskoja kuunneltavia. "laitat vaan joka kuukausi säästöön palkasta vaikka 300-500€ " tai "minä käyn vain joka toinen kuukausi kasvohoidossa ja saan säästöön ulkomaanloman verran" jne. Sinkkunaisen todellisuus on ihan erilainen, etenkin jos on yh. Kun ei ole sitä miestä joka maksaa oikeat laskut eli asumisen, kulkemisen (autot ja bensat), vakuutukset, puhelimet ja netit ym. Sinkun kun pitää maksaa ne ihan itse omista pienistä naisen tuloistaan, joista ei sitten liikene senttiäkään muotikuteille, kasvohoidoille, kampaajille eikä ravintolareissuille. Naimisissa olevan siskon elämä on helppoa ja yksinkertaista, kunnes se ero tulee....

Miksi aina oletetaan että nainen elää miehen siivellä jos eletään pariskuntana? Entä jos naisella onkin miestään paremmat tulot? Entä jos tienaavat yhtä paljon ja osallistuvat yhtä paljon? Onhan se nyt itsestään selvää että kahden aikuisen taloudessa on enemmän rahaa kuin yhden. Miksi täytyy nälviä?

Koska niin se useimmiten on että naisen tulot on paljon pienemmät vaikka tekisi kahta työtä. Tuttavapiirissäni on paljon näitä naisia jotka käytännössä elää miehen palkalla.  Sinkkujen kanssa näitä on aina naureskeltu kun "on ihan helppoa säästää palkasta ". Onhan se kun mies maksaa sen elämisen ja oma palkka menee ruokaan ja omaan hyvinvointiin. Nälvijöitä ovat ne miesten elättämät naimisissa olevat naiset jotka neuvovat talousasioissa sinkkuja ja yh-äitejä vaikka eivät koskaan ole taloutta pyörittäneet omilla tuloillaan. Eivät kerta kaikkiaan tajua mitään rahankäytöstä tai siitä mitä eläminen maksaa. Monesti ollaan pohdittu sitäkin että onneksi näillä naisilla on elättäjä, sillä eivät mitenkään selviäisi yksinään. Yksi jopa tunnusti että ei tiedä miten selviäisi jos mies vaikka jättäisi, hän ei osaisi yhtään mitään, ei edes tankata autoa. Ihana jos tänä päivänä naisen palkka voi olla suurempi kuin miehen ja itse selviäisi yksinkin kaikista elämisen kuluista. Itse olen ollut yh ja kahta työtä olen tehnyt että on pärjätty. Silti ei ole ollut mitään mahdollisuuksia muotiin ja kauneudenhoitoon. Kaikki on mennyt peruselämiseen (asunto, auto, ruoka, pakolliset laskut).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn, koska oon ite eläny suurimman osan aikuiselämästäni kuntoutustuella. En ymmärrä mitään laina asioita, en oo ikinä pystyny ottamaan lainaa taloon tai mihinkään.

Tunnen itteni ihan säälittäväksi, enkä tarkoita että maailman tärkein asia on saada lainaa, mutta ainakin oman talon haluaisin.

Niin en tajua, että joillakin on hienot talot, kesämökit, autot ja kaikki. Ja vaikka sitä lainaa onkin, niin ei kaikki kuitenkaan missään ns. kusessa ole sen lainan takia. 

AP

Me ollaan miehen kanssa pieni/keskituloisia mutta varmat työpaikat. Eka asunto ostettu yli 20v sitten ja siirrytty pikkuhiljaa isompaan. Kaikki hankinnat tehty maltilla ja harkitusti. Pieni perintö myös auttanut. Ulkopuolisen silmin tuloihin nähden meillä hulppea elämä mutta ei se aina ole ollut, on sitä penniäkin jouduttu venyttämään. Nyt tuntuu että pitkäjännitteinen toiminta on tuonut hyvät elämän puitteet.

Eli miehen siivellä pärjää. Sääli ettei itsenäisillä ihmisillä ole aina mahdollisuutta. Tulot sen verran pienemmät kun ei nahkavisalla vingauta.

Naimisissa olevat naiset on aina hauskoja kuunneltavia. "laitat vaan joka kuukausi säästöön palkasta vaikka 300-500€ " tai "minä käyn vain joka toinen kuukausi kasvohoidossa ja saan säästöön ulkomaanloman verran" jne. Sinkkunaisen todellisuus on ihan erilainen, etenkin jos on yh. Kun ei ole sitä miestä joka maksaa oikeat laskut eli asumisen, kulkemisen (autot ja bensat), vakuutukset, puhelimet ja netit ym. Sinkun kun pitää maksaa ne ihan itse omista pienistä naisen tuloistaan, joista ei sitten liikene senttiäkään muotikuteille, kasvohoidoille, kampaajille eikä ravintolareissuille. Naimisissa olevan siskon elämä on helppoa ja yksinkertaista, kunnes se ero tulee....

Jos sinä olet köyhä ja eläisit miehen siivellä, se on sun häpeä. Useimmat naiset kyllä osallistuvat parisuhteessakin TOTTAKAI yhteisiin kuluihin ihan tasavertaisesti. Esim itse olen säästänyt tonnin kuussa sinkkuna, ja sittemmin parisuhteessa aina maksanut puolet menoista.

On ihan sun oma päätös mille alalle kouluttaudut, kuinka panostat uraasi, ja miten rahasi käytät. Älä vaan vedä kaikkia naisia itsesi kanssa samaan kimppuun, jos sulta ei onnistu ja näet miehet vain lompakkoina.

Vierailija kirjoitti:

Olen sinkku, asun pk-seudulla, tulot 3000e/kk. Elän säästeliäästi, mutta esim matkustelen silti usein. Saan vuodessa noin 11000e säästöön.

Oman asunnon sain ostettua pari vuotta sitten ASP-lainalla. Uudisrakennuksesta pieni 40 neliön kaksio. Nyt olen tässä asunut kaksi vuotta ja maksanut lainaa 25 000e pois. Nyt alkaa olla sen verran säästöjä, että voin miettiä suuremman asunnon ostoa. Silti voin myös pitää ensimmäisen asunnon sijoitusasuntona.

Kyllä säästäminen on usein elämäntavoista kiinni. En juo alkoholia tai polta, joten rahaa säästyy. Käyn kampaajalla ehkä kerran vuodessa, mitään muita kauneushömpötyksiä en harrasta. Vaatteita ostan säästeliäästi ja mieluummin laatua joka kestää vuosia.

Vanhemmiltani tai isovanhemmilta en ole avustusta saanut, en ole rikastunut kryptovaluutalla tai osingoilla, opintolainaakin löytyy vielä 15 000e. Prioriteetit taitaa vain olla kunnossa rahan suhteen.

Ei nyt ihan täsmää. Jos tulosi ovat 3000, siitä jää käteen noin 2000. Jos olet saanut säästöön 11 000 ja maksanut 12 000 lainaa vuodessa, elät ilmeisesti pyhällä hengellä eikä sinulle tule ensimmäistäkään laskua. Opintolainaakaan et pysty maksamaan takaisin.

Toki pihinä lapsettomana sinkkuna saa hyvin säästöön, jos ei harrasta mitään eikä matkustele. Varsinkin lapseen saa uppoamaan järkyttävät määrät rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa olevat naiset on aina hauskoja kuunneltavia. "laitat vaan joka kuukausi säästöön palkasta vaikka 300-500€ " tai "minä käyn vain joka toinen kuukausi kasvohoidossa ja saan säästöön ulkomaanloman verran" jne. Sinkkunaisen todellisuus on ihan erilainen, etenkin jos on yh. Kun ei ole sitä miestä joka maksaa oikeat laskut eli asumisen, kulkemisen (autot ja bensat), vakuutukset, puhelimet ja netit ym. Sinkun kun pitää maksaa ne ihan itse omista pienistä naisen tuloistaan, joista ei sitten liikene senttiäkään muotikuteille, kasvohoidoille, kampaajille eikä ravintolareissuille. Naimisissa olevan siskon elämä on helppoa ja yksinkertaista, kunnes se ero tulee....

Elämä on valintoja ja hyvää onnea, varsinkin terveyden suhteen. Minä valitsin hyväpalkkaisen ammatin ja saan säästöön useampia satasia kuussa. Aiemmin sain 500 e kuussa säästöön, mutta kun otin tuon huonopalkkaisen miehen siivelle elämään ja tekaisin lapsen, nyt saan säästöön enää 300 e kuussa. Jos potkisin miehen pellolle, voisin elää vähän leveämmin, mutta onhan tuosta ukosta joskus jotain hyötyäkin. Ja saan vakiseksiä, vaikka se kyllä on jo vähenemään päin, kun alkaa miehellä olla ikää.

Me ostettiin melko edullinen ok-talo asp lainalla, joka maksettiin pois kymmenessä vuodessa. 

Sen jälkeen rahaa alkoi säästymään ja ostettiin mm uusi auto ilman lainaa jne...

Ollaan hieman alle keskituloisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta tuo kommentti, että ihminen, jonka hyväksi "noppa on painotettu", lukee tuon vääristelevän edun oman hyvän toimintansa seuraukseksi. Eli kun vanhemmat ovat ostaneet kämpän opiskelupaikkakunnalta, ja yllätys, rahaa jää mukavasti säästöönkin, on se omaa hyvää rahankäyttöä, yritteliäisyyttä ja säästäväisyyttä. Ja toinen kun kituuttaa opintotuella, opintolainalla ja kesätyörahoilla (kuten itse tein), on hän vain köyhä tyhmyyttään. Samalla tavalla rikastunut unohtaa, miten järjestelmä suosii häntä samalla helpottaen hänen elämäänsä huomattavasti. Siitä asemasta onkin sitten helppo moittia toista laiskaksi ja taloustaidottomaksi. Todellisuudessa kaikki on vaatinut köyhän perheen penskalta paljon enemmän.

Kyllä tuo oma noppasi on voimakkaasti "painotettu".

Köyhiä on Suomessa aika vähän, suurin osa on keskituloisia. Köyhät ovat pienituloisia, koska ovat työttömiä, työkyvyttömiä ja/tai kouluttamattomia eli köyhyyden takana on se, ettei pysty ansaitsemaan elantoaan. Köyhyydestä noustaan töitä tekemällä ja kouluttautumisella. "Rikkaat" ovat tehneet juuri niin.

Noppasi on painotettu tuollaisissa oletuksissa, että vain köyhät "kituuttavat" töitä tehden, opintolainalla ja kesätyörahoilla, kun tosiasia on, että kaikki "kituuttavat" samalla tavalla. Asenne työntekoon näkyy juuri tuossa sanassa, työnteko ja velan ottaminen ovat jotain kauheaa, mitä ei saisi tapahtua ja kuvitelmissa, että "rikkaat" ovat saaneet kaiken tekemättä mitään. 

Tosiasiassa omaisuutta karttuu töitä ja viisaita valintoja tekemällä sekä opiskelemalla, vaikka verotus onkin Suomessa kireää jo keskituloisilla.

Juuri näin! Harva oikeasti vanhempien tuloilla elää, esim itse en saanut heiltä yhtään mitään, en henkistä enkä fyysistä apua.

Ihan itse päätin jo nuorena että en jää heidän mallinsa mukaan köyhäksi, niinpä panostim opiskeluun, valitsin tarkkaan mahdollisimman työllistävän ja hyvin palkatun työn, ja olen mm muuttanut neljä kertaa kaupunkia ja kerran maata töiden perässä. Olen myös opiskellut toisen maisterintutkinnon kun ekalla ei saanut kunnon töitä.

Ei mun lähes sadan tonnin vuositulot ole todellakaan taivaasta langenneet itsestään, niiden eteen on tehty PALJON töitä, kirjaimellisesti ja henkisesti. Olen mm viettänyt useamman vuoden ilmaisena harjoittelijana, tehnyt pari töitä opiskelujen ohella töitä niin että vapaata oli pari päivää vuodessa, jne jne.

Jos joku tulee puhumaan kultalusikasta suussa, löytyy sieltä omasta suusta kohta nyrkki...

Vierailija kirjoitti:

Pojallani on talo, joka maksoi 2 milj.€

Mersu ja BMW.

Eikä penniäkään velkaa.

Sijoitti osingot viisaasti. Myi osan ja niillä rahoilla osti talon ja uudet autot.

Just näin. Fiksu kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

88

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn, koska oon ite eläny suurimman osan aikuiselämästäni kuntoutustuella. En ymmärrä mitään laina asioita, en oo ikinä pystyny ottamaan lainaa taloon tai mihinkään.

Tunnen itteni ihan säälittäväksi, enkä tarkoita että maailman tärkein asia on saada lainaa, mutta ainakin oman talon haluaisin.

Niin en tajua, että joillakin on hienot talot, kesämökit, autot ja kaikki. Ja vaikka sitä lainaa onkin, niin ei kaikki kuitenkaan missään ns. kusessa ole sen lainan takia. 

AP

Me ollaan miehen kanssa pieni/keskituloisia mutta varmat työpaikat. Eka asunto ostettu yli 20v sitten ja siirrytty pikkuhiljaa isompaan. Kaikki hankinnat tehty maltilla ja harkitusti. Pieni perintö myös auttanut. Ulkopuolisen silmin tuloihin nähden meillä hulppea elämä mutta ei se aina ole ollut, on sitä penniäkin jouduttu venyttämään. Nyt tuntuu että pitkäjännitteinen toiminta on tuonut hyvät elämän puitteet.

Eli miehen siivellä pärjää. Sääli ettei itsenäisillä ihmisillä ole aina mahdollisuutta. Tulot sen verran pienemmät kun ei nahkavisalla vingauta.

Naimisissa olevat naiset on aina hauskoja kuunneltavia. "laitat vaan joka kuukausi säästöön palkasta vaikka 300-500€ " tai "minä käyn vain joka toinen kuukausi kasvohoidossa ja saan säästöön ulkomaanloman verran" jne. Sinkkunaisen todellisuus on ihan erilainen, etenkin jos on yh. Kun ei ole sitä miestä joka maksaa oikeat laskut eli asumisen, kulkemisen (autot ja bensat), vakuutukset, puhelimet ja netit ym. Sinkun kun pitää maksaa ne ihan itse omista pienistä naisen tuloistaan, joista ei sitten liikene senttiäkään muotikuteille, kasvohoidoille, kampaajille eikä ravintolareissuille. Naimisissa olevan siskon elämä on helppoa ja yksinkertaista, kunnes se ero tulee....

Miksi aina oletetaan että nainen elää miehen siivellä jos eletään pariskuntana? Entä jos naisella onkin miestään paremmat tulot? Entä jos tienaavat yhtä paljon ja osallistuvat yhtä paljon? Onhan se nyt itsestään selvää että kahden aikuisen taloudessa on enemmän rahaa kuin yhden. Miksi täytyy nälviä?

Koska niin se useimmiten on että naisen tulot on paljon pienemmät vaikka tekisi kahta työtä. Tuttavapiirissäni on paljon näitä naisia jotka käytännössä elää miehen palkalla.  Sinkkujen kanssa näitä on aina naureskeltu kun "on ihan helppoa säästää palkasta ". Onhan se kun mies maksaa sen elämisen ja oma palkka menee ruokaan ja omaan hyvinvointiin. Nälvijöitä ovat ne miesten elättämät naimisissa olevat naiset jotka neuvovat talousasioissa sinkkuja ja yh-äitejä vaikka eivät koskaan ole taloutta pyörittäneet omilla tuloillaan. Eivät kerta kaikkiaan tajua mitään rahankäytöstä tai siitä mitä eläminen maksaa. Monesti ollaan pohdittu sitäkin että onneksi näillä naisilla on elättäjä, sillä eivät mitenkään selviäisi yksinään. Yksi jopa tunnusti että ei tiedä miten selviäisi jos mies vaikka jättäisi, hän ei osaisi yhtään mitään, ei edes tankata autoa. Ihana jos tänä päivänä naisen palkka voi olla suurempi kuin miehen ja itse selviäisi yksinkin kaikista elämisen kuluista. Itse olen ollut yh ja kahta työtä olen tehnyt että on pärjätty. Silti ei ole ollut mitään mahdollisuuksia muotiin ja kauneudenhoitoon. Kaikki on mennyt peruselämiseen (asunto, auto, ruoka, pakolliset laskut).

Kuulostat aika kateelliselta ja katkeralta. Suomesta tuskin löytyy montaakaan ajokortin omaavaa naista, joka ei osaisi autoa tankata. Anna itsellesi tunnustusta siitä että olet pärjännyt yksinhuoltajana, mutta jätä muiden naisten mollaaminen vähemmälle. Muista myös niitä yksinhuoltajia, joille ex-mies oli taloudellinen taakka ja jotka pärjäävät eron jälkeen paremmin joka suhteessa.

Naisten ja miesten palkkaero on edelleen totta, mutta otat kauneudenhoidon ilmeisen vakavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Koska niin se useimmiten on että naisen tulot on paljon pienemmät vaikka tekisi kahta työtä. Tuttavapiirissäni on paljon näitä naisia jotka käytännössä elää miehen palkalla.

Miten niin useimmiten? Kyllä se pienipalkkainen nainen löytää itselleen useimmiten pienipalkkaisen miehen, ja hyväpalkkainen nainen taas hyväpalkkaisen miehen. Palkoissa jos on eroa korkeintaan 500 euroa, se ei vielä tee mitään. Kun aletaan puhua 5 000 eurosta kuussa, siinä on jo palkkaeroa. 

Naiset ovat enemmistönä korkeakouluissa ja saavat hitusen parempaa palkkaa (vaikka se muutama satanen sinne tänne ei merkkaakaan mitään), miehet taas syrjäytyneissä peräkammarin lapsosissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn, koska oon ite eläny suurimman osan aikuiselämästäni kuntoutustuella. En ymmärrä mitään laina asioita, en oo ikinä pystyny ottamaan lainaa taloon tai mihinkään.

Tunnen itteni ihan säälittäväksi, enkä tarkoita että maailman tärkein asia on saada lainaa, mutta ainakin oman talon haluaisin.

Niin en tajua, että joillakin on hienot talot, kesämökit, autot ja kaikki. Ja vaikka sitä lainaa onkin, niin ei kaikki kuitenkaan missään ns. kusessa ole sen lainan takia. 

AP

Me ollaan miehen kanssa pieni/keskituloisia mutta varmat työpaikat. Eka asunto ostettu yli 20v sitten ja siirrytty pikkuhiljaa isompaan. Kaikki hankinnat tehty maltilla ja harkitusti. Pieni perintö myös auttanut. Ulkopuolisen silmin tuloihin nähden meillä hulppea elämä mutta ei se aina ole ollut, on sitä penniäkin jouduttu venyttämään. Nyt tuntuu että pitkäjännitteinen toiminta on tuonut hyvät elämän puitteet.

Eli miehen siivellä pärjää. Sääli ettei itsenäisillä ihmisillä ole aina mahdollisuutta. Tulot sen verran pienemmät kun ei nahkavisalla vingauta.

Naimisissa olevat naiset on aina hauskoja kuunneltavia. "laitat vaan joka kuukausi säästöön palkasta vaikka 300-500€ " tai "minä käyn vain joka toinen kuukausi kasvohoidossa ja saan säästöön ulkomaanloman verran" jne. Sinkkunaisen todellisuus on ihan erilainen, etenkin jos on yh. Kun ei ole sitä miestä joka maksaa oikeat laskut eli asumisen, kulkemisen (autot ja bensat), vakuutukset, puhelimet ja netit ym. Sinkun kun pitää maksaa ne ihan itse omista pienistä naisen tuloistaan, joista ei sitten liikene senttiäkään muotikuteille, kasvohoidoille, kampaajille eikä ravintolareissuille. Naimisissa olevan siskon elämä on helppoa ja yksinkertaista, kunnes se ero tulee....

Jos sinä olet köyhä ja eläisit miehen siivellä, se on sun häpeä. Useimmat naiset kyllä osallistuvat parisuhteessakin TOTTAKAI yhteisiin kuluihin ihan tasavertaisesti. Esim itse olen säästänyt tonnin kuussa sinkkuna, ja sittemmin parisuhteessa aina maksanut puolet menoista.

On ihan sun oma päätös mille alalle kouluttaudut, kuinka panostat uraasi, ja miten rahasi käytät. Älä vaan vedä kaikkia naisia itsesi kanssa samaan kimppuun, jos sulta ei onnistu ja näet miehet vain lompakkoina.

Miten voi olla joillakin taito ymmärtää kaikki tahallaan väärin :D En ole nähnyt miehiä lompakkona koskaan ja ihan itse olen usean eri alan koulutuksen saanut ja työni hankkinut. En tarvitse siihen kenenkään neuvoja ja ihan itse olen kaiken elämiseni maksanut (ostanut asunnon, useita autoja,ym)  ja elättänyt 1-2 ihmistäkin niillä tuloilla, sekä kerryttänyt kohtalaisesti säästöjä. Minä olen aina ollut perheenpää mitä tuloihin tulee. Tuttavapiirissäni on kymmeniä tuollaisia naimisissa olevia keski-ikäisiä naisia jotka itse ovat kertoneet että mies maksaa kaiken, nainen ostaa vain ruoat ja hassaa muun palkkansa kampaajille ja muotikuteisiin ym. Koskaan eivät palkallaan ole maksaneet KAIKKEA elämiseen liittyvää, kuten sinkut ja yht joutuu tekemään. Millä ansioilla tuollaiset naiset sitten voivat neuvoa ketään säästämisessä tai talousasioissa kun eivät itsekään mitään osaisi tehdä eivätkä pärjäisi yksin omilla tuloillaan? Sietävät usein tosi kurjaakin kohtelua mieheltään koska eivät pärjäisi yksin taloudellisesti tai muutenkaan, eivätkä halua elintasostaan luopua. Kymmenet naiset ovat näin minulle itse kertoneet, suoraan, ilman välikäsiä, eli eivät ole juoruja.