Miten joillakin on varaa ostaa talo, kesämökki, vene, auto jne?

Vierailija kirjoitti:

Typeriä sellaiset vanhemmat jotka eivät anna lapsille ennakkoperintöä esim. perheasunnon hankkimista varten. Tulee paljon turhia avioeroja kun eletään ahtaasti.

Ei kukaan 80-vuotiaana enää perinnöillä mitään tee.

Aika harvalla on varaa ostaa lapselleen asuntoa ennakkoperintönä tai lahjana. Esmerkiksi me olemme tätä nykyä jo hyvin toimeentuleva pariskunta eläkeiän kynnyksellä. Omaisuutta on reilusti yli puoli miljoonaa, omakotitalo, mökki, autot ja säästöt, mutta ei ole irtonaista rahaa ostella ennakkoperintöasuntoja lapsellemme niin mielellämme kuin sen tekisimme. Omaisuus on kiinni yllä mainituissa asioissa ja säästöt on tarkoitettu eläkkeen päälle turvaamaan paremman elannon. Olemme laskeneet eläkesäästöt kaavalla 500e/kk, eli 6.000e/vuosi 20 vuoden ajan. Säästötarve on siis 120.000 euroa ja oikeastaan pitäisi olla sen verran per nenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Velalla ja perinnöllähän keski-ikäiset rakentavat kuplansa. Itse eivät ole rahojen eteen tehneet mitään.

Ei keski-ikäisillä, jos siis puhutaan puhekielen keski-ikäisistä eli yli viisikymppisistä, ole normaalisti enää velkaa. Ja tuon ikäluokan vanhemmat ovat olleet köyhiä ja periviä lapsia paljon, joten perinnöillä ei ole taloutta kohennettu.

Mutta, rahatilanne riippuu paljon iästä. Kun lapset ovat pieniä ja ensimmäiset asunnot juuri ostettu, niin silloin ei ole muuta kuin velkaa. Mutta kun lapset aikuistuvat ja muuttavat kotoa, niin yht'äkkiä rahaa jääkin rutkasti säästöön.

Meillä on vanha omakotitalo Vantaalla, kaksi autoa (uusi ja uudehko) sekä viime vuonna ostettu melko tasokas kesämökki. Perintöä olemme saaneet vajaa 30.000e, kaikki muut on omalla rahalla hankittua. Asuntolainaa oli aikoinaan, mutta se on jo maksettu, autot ja mökki on hankittu käteisellä, eli käytännössä ottamalla rahat säästöistä ja sijoitusrahastosta. Olemme keskituloisia ja rahaa jää säästöön palkkatuloistamme 30.000 - 40.000 euroa vuodessa.

Miksei olisi? Juuri otimme 50 000 uutta velkaa. Typerää olla velattomana, kun velan avulla saa omaa taloudellista asemaa parannettua. Laitettiin rahat sijoituksiin, muiden ohella. Sijoitusten tuotot hoitaa velan itsestään ja jää vähän makkaaraan leivän päällekin.

Olen sillti sitä mieltä että viisikymmiset ovat pääsääntöisesti velattomia. Varmaan tästä löytyy tilastoakin.

Sijoittamisesta sen verran, että minä olen niin onneton ja epäonninen sijoittaja että olen muutamilla yrityskerroillani saanut parhaimmillani niukin naukin säästötilin koron verran tuottoa. En siis näe sijoituslainaa vaihtoehtona ainakaan meidän perheelle. Jätän nuo puuhat suosiolla niille jotka sen osaavat. Suuri osa sijoitusten tuotoista tulee toisten tappioista enkä aio enää näillä kilometreillä olla mukana mahdollistamassa muille kovia tuottoja.

Täh. Miten niin "suuri osa sijoitusten tuotosta tulee toisten tappioista". Jos olen ostanut osakkeen X aikoinaan 10 eurolla, ja nyt päätän myydä sen 40 eurolla, niin kenen tappio tuo 30 euroa on? Ei kenenkään.  Vastaavasti jos tuo ostaja myy saman osakkeen parin vuoden päästä 60 eurolla pois niin kenen tappio se on? Lisäksi kumpikin on saanut mahdollisesti osinkoja osakkeen pitoaikana. Kenen tappiota ne osingot ovat?

Vastaus:  Sen joka ostaa osakkeen sinulta 40 eurolla ja myy aikanaan 10 eurolla. Joo, tiedän että se ei ole aivan noin yksinkertaista vaan osakkeiden arvokupla kasvaa ajan saatossa, mutta pitkälti kyllä. Kokemattomat piensijoittajat ovat aina väärään aikaan liikkeellä, ostavat hintojen ollessa korkealla ja myyvät alhaisilla hinnoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typeriä sellaiset vanhemmat jotka eivät anna lapsille ennakkoperintöä esim. perheasunnon hankkimista varten. Tulee paljon turhia avioeroja kun eletään ahtaasti.

Ei kukaan 80-vuotiaana enää perinnöillä mitään tee.

Aika harvalla on varaa ostaa lapselleen asuntoa ennakkoperintönä tai lahjana. Esmerkiksi me olemme tätä nykyä jo hyvin toimeentuleva pariskunta eläkeiän kynnyksellä. Omaisuutta on reilusti yli puoli miljoonaa, omakotitalo, mökki, autot ja säästöt, mutta ei ole irtonaista rahaa ostella ennakkoperintöasuntoja lapsellemme niin mielellämme kuin sen tekisimme. Omaisuus on kiinni yllä mainituissa asioissa ja säästöt on tarkoitettu eläkkeen päälle turvaamaan paremman elannon. Olemme laskeneet eläkesäästöt kaavalla 500e/kk, eli 6.000e/vuosi 20 vuoden ajan. Säästötarve on siis 120.000 euroa ja oikeastaan pitäisi olla sen verran per nenä.

Ymmärsinkö oikein, että aiotte siis syödä tuon säästämänne pääoman 20 eläkevuoden aikana, jolloin tilillenne jää 0€?

120k€ hyvin sijoitettuna, varsinkin jos ostot tekee vaikka sopivasta korona-dipistä, on mahdollista saada 120k€:lla osinkoja vuodessa tuo 6000€. Jopa nettona. Ajattele, eläisitte säästöjenne tuotoilla ja kun teistä aika jättää, jää 120k€:n pääoma lapsillenne perinnöksi.

Noin varakkaat tekee, he eivät (juuri) koskaan syö pääomaa.

Vierailija kirjoitti:

Elämäsi on täysin menetetty, ei ole enää montaa vuotta kun olet 30v ja ikäloppu. Itse aloitin aspin 31v viime vuonna ja täytyy sanoa, että olisin ollut fiksu jos olisin heti valmistuttuani aloittanut säästämisen eli 27v ja kun ei vuoteen tarvinnut opintolainaan koskea, niin olisi helposti pystynyt säästämään 400€ kuussa.

Vanhemmat voi tosiaan paljon auttaa siinä, miten nuori pääsee elämässä alkuun. Ei pelkästään se taloudellinen tuki, vaan se, että osaavat talousasiat paremmin. 

Me autettiin meidän lasta ekan asunnon kanssa. Vaikka itse sanonkin, niin ei meidän lapsi olisi välttämättä omin päin hoksannut, että kannattaa nostaa kaikki opintolaina ja laittaa ASP-tilille. Lopulta se asunnon osto aikaistui niin, että ASP-tili tyhjennettiin ja ne rahat käytettiin omarahoitusosuudeksi. 15000€ omaa rahaa ja 200000€ lainaa. Lapsi oli osa-aikaisesti töissä ja puoliso kokopäiväisesti. Nettotulot heillä jotain vähän alta 3000€. Meidän vanhempien asunto tuli täytevakuudeksi, kun pienen omarahoitusosuuden vuoksi vakuusvajetta jäi. Tällä kuviolla tämä 19/20-vuotias pariskunta pääsi pois vuokralta ja maksamaan omaa asuntolainaa. 

Muistan omasta nuoruudestani 90-luvun alkupuolelta kun kaksi opiskelukaveria osti asunnon. Itse olin tuolloin aivan kujalla, en edes tiennyt mistään asuntojen hintaromahduksesta eikä myöskään vanhempani. Mutta näiden opiskelijakavereiden vanhemmat olivat tilanteen tasalla ja jeesivät (ainakin tiedollaan, jos ei muuten) sen ensimmäisen asunnon ostamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Velalla ja perinnöllähän keski-ikäiset rakentavat kuplansa. Itse eivät ole rahojen eteen tehneet mitään.

Ei keski-ikäisillä, jos siis puhutaan puhekielen keski-ikäisistä eli yli viisikymppisistä, ole normaalisti enää velkaa. Ja tuon ikäluokan vanhemmat ovat olleet köyhiä ja periviä lapsia paljon, joten perinnöillä ei ole taloutta kohennettu.

Mutta, rahatilanne riippuu paljon iästä. Kun lapset ovat pieniä ja ensimmäiset asunnot juuri ostettu, niin silloin ei ole muuta kuin velkaa. Mutta kun lapset aikuistuvat ja muuttavat kotoa, niin yht'äkkiä rahaa jääkin rutkasti säästöön.

Meillä on vanha omakotitalo Vantaalla, kaksi autoa (uusi ja uudehko) sekä viime vuonna ostettu melko tasokas kesämökki. Perintöä olemme saaneet vajaa 30.000e, kaikki muut on omalla rahalla hankittua. Asuntolainaa oli aikoinaan, mutta se on jo maksettu, autot ja mökki on hankittu käteisellä, eli käytännössä ottamalla rahat säästöistä ja sijoitusrahastosta. Olemme keskituloisia ja rahaa jää säästöön palkkatuloistamme 30.000 - 40.000 euroa vuodessa.

Miksei olisi? Juuri otimme 50 000 uutta velkaa. Typerää olla velattomana, kun velan avulla saa omaa taloudellista asemaa parannettua. Laitettiin rahat sijoituksiin, muiden ohella. Sijoitusten tuotot hoitaa velan itsestään ja jää vähän makkaaraan leivän päällekin.

Olen sillti sitä mieltä että viisikymmiset ovat pääsääntöisesti velattomia. Varmaan tästä löytyy tilastoakin.

Sijoittamisesta sen verran, että minä olen niin onneton ja epäonninen sijoittaja että olen muutamilla yrityskerroillani saanut parhaimmillani niukin naukin säästötilin koron verran tuottoa. En siis näe sijoituslainaa vaihtoehtona ainakaan meidän perheelle. Jätän nuo puuhat suosiolla niille jotka sen osaavat. Suuri osa sijoitusten tuotoista tulee toisten tappioista enkä aio enää näillä kilometreillä olla mukana mahdollistamassa muille kovia tuottoja.

Täh. Miten niin "suuri osa sijoitusten tuotosta tulee toisten tappioista". Jos olen ostanut osakkeen X aikoinaan 10 eurolla, ja nyt päätän myydä sen 40 eurolla, niin kenen tappio tuo 30 euroa on? Ei kenenkään.  Vastaavasti jos tuo ostaja myy saman osakkeen parin vuoden päästä 60 eurolla pois niin kenen tappio se on? Lisäksi kumpikin on saanut mahdollisesti osinkoja osakkeen pitoaikana. Kenen tappiota ne osingot ovat?

Vastaus:  Sen joka ostaa osakkeen sinulta 40 eurolla ja myy aikanaan 10 eurolla. Joo, tiedän että se ei ole aivan noin yksinkertaista vaan osakkeiden arvokupla kasvaa ajan saatossa, mutta pitkälti kyllä. Kokemattomat piensijoittajat ovat aina väärään aikaan liikkeellä, ostavat hintojen ollessa korkealla ja myyvät alhaisilla hinnoilla.

No miksi myyvät? Oikeasti, kuinka tyhmä pitää olla että tekee noin?

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typeriä sellaiset vanhemmat jotka eivät anna lapsille ennakkoperintöä esim. perheasunnon hankkimista varten. Tulee paljon turhia avioeroja kun eletään ahtaasti.

Ei kukaan 80-vuotiaana enää perinnöillä mitään tee.

Aika harvalla on varaa ostaa lapselleen asuntoa ennakkoperintönä tai lahjana. Esmerkiksi me olemme tätä nykyä jo hyvin toimeentuleva pariskunta eläkeiän kynnyksellä. Omaisuutta on reilusti yli puoli miljoonaa, omakotitalo, mökki, autot ja säästöt, mutta ei ole irtonaista rahaa ostella ennakkoperintöasuntoja lapsellemme niin mielellämme kuin sen tekisimme. Omaisuus on kiinni yllä mainituissa asioissa ja säästöt on tarkoitettu eläkkeen päälle turvaamaan paremman elannon. Olemme laskeneet eläkesäästöt kaavalla 500e/kk, eli 6.000e/vuosi 20 vuoden ajan. Säästötarve on siis 120.000 euroa ja oikeastaan pitäisi olla sen verran per nenä.

Kaikki eivät vaan ymmärrä, että se perintö on perintöä myös myöhemmin ja jos ei itselle niin omille lapsille (eli lapsenlapsille). Että kun joka sukupolvi kouluttautuu, tekee työtä, hankkii omaa varallisuutta (kylmä juuri ottamalla lainaa ja maksamalla sitä 25v takaisin ja näin vaurastuu,ja sen lisäksi ehkä vanhemmat vielä joskus jättää jotain, niin eteenpäin siirtyy aina jotain enemmän. Jos ei ole paljoa perittävää ja lapsia on monta,niin sinne se oma perintö hukkuu aika äkkiä. Siksi kannattaa ajatella useampia sukupolvia, ei vaan itseä ja maks omia lapsia.

Minäkin kun vanhemmat perin, niin olin jo alottanut oman työelämän ja oman aauntolainan maksamisen. Sen mitä perin, niin maksoin pakollisia asioita pois ja laitoin sijoitukseen loputvähät. Nyt on asuntolainaa vähennelty niin että enää 10v jäljellä ja sijoitukset ovat tuottaneet mukavasti. Omille lapsille tarkoitus jättää enemmän kuin mitä itse sain. Tällä kaavalla heidän pitäisi vaurastua minua enemmän.

Toki myös opastan heitä taloudenpidossa.

Meillä on ollut kolmeen kertaan 4 vuoden bruttopalkka lainaa ja niillä hankittu talot ja tavarat.

Keskituloisia olemme ja nyt eläkkeellä.

Erittäin säästäväisesti eletty. Perintöä sain 10000e ja se on säästössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niistähän ne maksuhäiriöiset ihmiset tulee. Halutaan vaikka mitä, maksetaan seinistä. Sellasta elämää en haluaisi koskaan.

Kyllä ne maksuhäiriöt ovat suurimmaksi osalla pienituloisilla. Jotka ottavat pikavippejä vaikka uuden pesukoneen ostoon hajonneen tilalle.

Suomessa on paljon keskituloisia jotka velkaantuvat vauhdilla eikä talous kestä työttömyyttä tai muita ongelmia sillä pelivaraa ei ole. Yleensä ostetaan liian kallis asuntu tuloihin nähden ja siihen päälle auto niin alkaa tuntua.

https://yle.fi/uutiset/3-10998419

Vierailija kirjoitti:

Velkaa reilusti.

Niin, ei kai ap luule että ne hankitaan käteisellä?

Mä voin vastata vain itseni puolesta.

Oon ollut aina tarkka rahankäyttäjä. Asuin lukion jälkeen 10 vuotta edullisesti vuokralla ja opiskelin maisterintutkinnon ja tein sen jälkeen pää hiessä töitä. Sinkkuna se oli helppoa, ja otin kaikki tarjotut työt vastaan. Tein sekä oman alan päivätöitä että ravintola-alan ilta- ja yöhommia. Parhaimmillaan oli yhtä aikaa neljä työpaikkaa. Kuukausipalkka oli noina vuosina kaikkea mahdollista 1500 euron ja 5000 euron väliltä. Säästin kuitenkin koko ajan.

Nyt jälkikäteen olisin ostanut heti yliopistovuosien kärkeen omistusasunnon ja myynyt sen pois sitten aikanaan.

Kolmekymppisenä löysin hyvän miehen, muutimme yhteen ja saimme lapsen. Aika nopeasti päädyimme siihen, että on järkevämpää rakentaa oma talo omistustontille kuin ostaa joku valesokkelitalo ja joutua pahimmassa tapauksessa kymmeneksi vuodeksi ongelmiin.

Saimme helposti asuntolainan, koska molemmilla oli vakituiset työt ja runsaasti säästöjä. Mulla oli tuolloin säästötilillä 22 000e, miehellä noin 50 000e. Hänkin oli hankkinut varallisuutensa ihan töitä tekemällä ja omistusasunnon myymällä. Kummallakaan ei ollut mitään perintöä ja isäpapan lompakkoa.

Ostin myös auton ihan käteisellä (tai siis tilisiirrolla) ja vaihdoin sen myöhemmin vähän kalliimpaan. Nyt mulla on 7000 euron velaton auto. Talolainaa on molemmilla noin 150 000e, jota maksamme kuukaudessa noin 1200e pois.

Miehellä oli myös velaton farmariauto, mutta hän myi sen pois työsuhdeauton tieltä.

Ollaan maailman tavallisin perhe, emme millään tavalla pröystäileviä. Avainsana on ennakoiminen: pitää säästää jo nuorena, jos haluaa kolmekymppisenä nauttia omakotitalosta. Lainaa otetaan vain asumiseen, ei todellakaan mitään kulutusluottoja.

Olen pystynyt näiden viime vuosien aikana olemaan pari vuotta hoitovapaallakin, kiitos säästöjeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sinkku, asun pk-seudulla, tulot 3000e/kk. Elän säästeliäästi, mutta esim matkustelen silti usein. Saan vuodessa noin 11000e säästöön.

Oman asunnon sain ostettua pari vuotta sitten ASP-lainalla. Uudisrakennuksesta pieni 40 neliön kaksio. Nyt olen tässä asunut kaksi vuotta ja maksanut lainaa 25 000e pois. Nyt alkaa olla sen verran säästöjä, että voin miettiä suuremman asunnon ostoa. Silti voin myös pitää ensimmäisen asunnon sijoitusasuntona.

Kyllä säästäminen on usein elämäntavoista kiinni. En juo alkoholia tai polta, joten rahaa säästyy. Käyn kampaajalla ehkä kerran vuodessa, mitään muita kauneushömpötyksiä en harrasta. Vaatteita ostan säästeliäästi ja mieluummin laatua joka kestää vuosia.

Vanhemmiltani tai isovanhemmilta en ole avustusta saanut, en ole rikastunut kryptovaluutalla tai osingoilla, opintolainaakin löytyy vielä 15 000e. Prioriteetit taitaa vain olla kunnossa rahan suhteen.

Ei nyt ihan täsmää. Jos tulosi ovat 3000, siitä jää käteen noin 2000. Jos olet saanut säästöön 11 000 ja maksanut 12 000 lainaa vuodessa, elät ilmeisesti pyhällä hengellä eikä sinulle tule ensimmäistäkään laskua. Opintolainaakaan et pysty maksamaan takaisin.

Toki pihinä lapsettomana sinkkuna saa hyvin säästöön, jos ei harrasta mitään eikä matkustele. Varsinkin lapseen saa uppoamaan järkyttävät määrät rahaa.

Kommenttini olikin tarkoitettu niille, joiden mielestä parisuhteessa säästää enemmän ja että sinkkuna se on vaikempaa. Nettona saan 2400€. Siitä menee automaattisesti joka kuukausi 400€ asuntolainan lyhennykseen, 70€ opintolainan lyhennykseen. Vastike 250€. Ruokaan, ostoksiin ja muihin menoihin menee noin 500€/kk. Pakolliset laskut (vakuutukset, puhelin, sähkö, joogatunnit jne) menee 300€. Joka kuukausi jää siis vähän päälle 800€ säästöön, sillä matkustan monta kertaa vuodessa, välillä shoppailen jne. Joka kuukausi siirrän päivää ennen seuraavaa palkkapäivää puolet tuosta 900 eurosta lainanlyhennykseen ja puolet säästötilille.

Omasta mielestäni en pihistele, jos esim kolme kertaa vuodessa matkustan. Usein yhden kk säästöt (900€) riittää hyvin matkaan. Silloin en tietenkään saa mitään säästöön, mutta vähän pitää myös elää😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niistähän ne maksuhäiriöiset ihmiset tulee. Halutaan vaikka mitä, maksetaan seinistä. Sellasta elämää en haluaisi koskaan.

Kyllä ne maksuhäiriöt ovat suurimmaksi osalla pienituloisilla. Jotka ottavat pikavippejä vaikka uuden pesukoneen ostoon hajonneen tilalle.

Suomessa on paljon keskituloisia jotka velkaantuvat vauhdilla eikä talous kestä työttömyyttä tai muita ongelmia sillä pelivaraa ei ole. Yleensä ostetaan liian kallis asuntu tuloihin nähden ja siihen päälle auto niin alkaa tuntua.

https://yle.fi/uutiset/3-10998419

Ei velan määrä kerro velkaantumisesta mitään. Ja typerä tuollainen keinotekoinen raja ja varsinkin palkkatuloihin verrattuna. Minulla on 300 000 velkaa, mutta tarvittaessa pystyisin sen 3 päivässä maksamaan takaisin, ja jäisikin sijoitusomaisuutta jäljelle. Ei siis tarvitsisi edes asuntoa myydä. Lisäksi minulla on jo valmiiksi neuvoteltuna 2 vuoden lyhennysjoustot lainoihin. Olenko "ylivelkaantunut". No tuon kaavan mukaan kyllä. Todellisuudessa en, minulla on nettovarallisuutta enemmän kuin velkaa, kokonaisvarallisuudesta puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Kateelliset ja laiskat huutelee siitä, että toiset on saaneet jotain vanhemmiltaan ja kun itse eivät ole, niin ei muillakaan olisi oikeutta.

Ihan niinkun sdp ja vihreät ja muut kommarit. Näiden ihmisten mielestä on väärin ja rikollista, että jinkun vanhemmat ovat ikänsä tehneet töitä, hankkineet asunnon ja mökin ja maksaneet veronsa, ja sitten aikanaan luovuttavat ne lapsilleen.

Tällainen varallisuuden kasvattaminen on normaalia demokratiassa, mutta vierasta kommunisteille, heidän mielestä kun kaikkien työllä ansaitsema varallisuus pitäisi tasata myös niille jotka eivät ole tikkua laittaneet ristiin. Eivätkä aiokaan.

Ihan ihmeellinen ajatus, että joku pienipalkkainen, työtön, sairaseläkeläinen yms valittaa että on jotenkin väärin kun jollain muulla on varaa. Jos kaikki halutaan tasata, niin kohta kukaan ei suostu tekemään mitään, miksi tekisi kun kerran mökit ja huvilat saa myös tekemättä mitään?

Jaa niin, jos kukaan ei viitti tehdä enää mitään, niin mistäs ne hyvinvointivaltion palvelut ja verot koko kansan elättämiseen kerätään? Ku ei kukaan lainarahaakaan anna sellaselle valtiolle? Kommarit vois miettiä tätä joskus.

Olen kyllä samaa mieltä siitä, ettei mitään tekemättömälle tyypille tarvitse yhteiskunnan kustantaa muuta kuin perustarpeet (ruoka, vesi, asunto, lääkkeet). Kaikkea ei tarvitse tasata. Maailma on epäreilu, ja perijäthän nimenomaan saavat ne mökit ja huvilat tekemättä itse mitään - tämä on kieltämättä epäreilua ja ymmärrän, että kovaa duunia tekevää lähihoitajaa tms. varmasti vituttaa se, ettei ole sattunut syntymään rikkaaseen sukuun. Tämän vuoksi taloudellisesti onnekkaampia myös verotetaan rankemmalla kädellä. Heillä on varaa maksaa enemmän ja silti ylläpitää keskivertoa hulppeampaa elämäntyyliä. He myös itse hyötyvät maksamistaan veroista (koulutus, terveydenhuolto esim).

Kun näitä viestejä lukee, tuntuu siltä, että yksi selittävä tekijä on se, kuinka paljon on valmis ottamaan riskiä eli ottamaan lainaa ja sijoittamaan. Olen varovainen ja haen turvallisuutta, joten en omista paljoa, mutta säästöjä on mukavasti. Ehkä pitäisi olla rohkeampi, mutta toisaalta koronakriisin aikana olen kiitellyt itseäni näistä valinnoista.

Joku valitteli täällä, että lähes 30-kymppisenä on liian vanha aloittamaan asp-säästämistä. Aloitin 29- tai 30-vuotiaana ja ostin ekan asunnon Helsingistä 37-vuotiaana. On siis mahdollista ostaa ensiasunto vanhempanakin, ja vakaammilla palkkatuloilla lyhentäminen käy suht nopeasti. Olen työläisperheestä, jossa asuttiin mukavasti vuokralla, ja vasta pankkineuvoja patisteli asp-tilin avaamiseen. Arvostan vuokralla asumisen helppoutta, ja ilman pankkia olisi ehkä asunto jäänyt ostamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typeriä sellaiset vanhemmat jotka eivät anna lapsille ennakkoperintöä esim. perheasunnon hankkimista varten. Tulee paljon turhia avioeroja kun eletään ahtaasti.

Ei kukaan 80-vuotiaana enää perinnöillä mitään tee.

Aika harvalla on varaa ostaa lapselleen asuntoa ennakkoperintönä tai lahjana. Esmerkiksi me olemme tätä nykyä jo hyvin toimeentuleva pariskunta eläkeiän kynnyksellä. Omaisuutta on reilusti yli puoli miljoonaa, omakotitalo, mökki, autot ja säästöt, mutta ei ole irtonaista rahaa ostella ennakkoperintöasuntoja lapsellemme niin mielellämme kuin sen tekisimme. Omaisuus on kiinni yllä mainituissa asioissa ja säästöt on tarkoitettu eläkkeen päälle turvaamaan paremman elannon. Olemme laskeneet eläkesäästöt kaavalla 500e/kk, eli 6.000e/vuosi 20 vuoden ajan. Säästötarve on siis 120.000 euroa ja oikeastaan pitäisi olla sen verran per nenä.

Me taas olemme nelikymppisiä ja omaisuutta n. 700 000€ arvosta (asuntoja, osia niistä, kesämökkejä). Velkaa 0€. Emme ole tällä hetkellä työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Kun näitä viestejä lukee, tuntuu siltä, että yksi selittävä tekijä on se, kuinka paljon on valmis ottamaan riskiä eli ottamaan lainaa ja sijoittamaan. Olen varovainen ja haen turvallisuutta, joten en omista paljoa, mutta säästöjä on mukavasti. Ehkä pitäisi olla rohkeampi, mutta toisaalta koronakriisin aikana olen kiitellyt itseäni näistä valinnoista.

Joku valitteli täällä, että lähes 30-kymppisenä on liian vanha aloittamaan asp-säästämistä. Aloitin 29- tai 30-vuotiaana ja ostin ekan asunnon Helsingistä 37-vuotiaana. On siis mahdollista ostaa ensiasunto vanhempanakin, ja vakaammilla palkkatuloilla lyhentäminen käy suht nopeasti. Olen työläisperheestä, jossa asuttiin mukavasti vuokralla, ja vasta pankkineuvoja patisteli asp-tilin avaamiseen. Arvostan vuokralla asumisen helppoutta, ja ilman pankkia olisi ehkä asunto jäänyt ostamatta.

Miksi ihmeessä kiitellyt itseäsi. Minä taas kiittelin toisten tyhmyyttä. jopa suht kokeneet sijoittajat myivät paniikissa, olihan tämä edellinen nousukausi harvinaisen pitkä. Minä taas ostin 20 000 eurolla hyvää halvalla kun kerrankin sai. Ihan kiva varallisuuden siirto minullepäin. Kyllä minunkin sijoitusten arvot laskivat sellaisen c-sarjalaisen mersun verran.  Nyt on jo pääosin arvot palautuneet ja omaisuuteni on reilusti kasvanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, on hölmöä verrata jotain kuntoutustukea palkkaan. Kyseessä ihan eri kokoluokan tulot.

Keskituloinen tienaa suomessa noin 3500e, nettona luokkaa 2100e. Se kertaa kaksi pariskunnalle on jo 4200 euroa kuussa. Kyllähän siitä maksaa helposti vaikka tonnin asuntolainaa, 500e autoihin ja säästää vielä päälle.

Sulla on vääristynyt ajatusmaailma jos kuvittelet että omat tulosi kertovat jotain muiden tuloista - tottakai kuntoutustuella olet köyhä, mutta pitäis sulla olla suhteellisuudentajua ymmärtää että keskituloinen tienaa huomattavasti sua enemmän ja siksi on varaa asioihin.

Kova on veroprosentti. 3200€/kk ja käteen 2300€

Tuota kokoluokkaa on käteen jäävä osuus tuosta summasta verojen ja muiden maksujen jälkeen. Etkö oo ollut koskaan töissä?

Jos haluaa ok talon, mökin, autot jne täytyy tähdätä niihin jo nuorena. Itse lähdin maailmalle 10 vuodeksi ja tulin takaisin 35 vuotiaana kahden matkalaukun kanssa. Kaikki säästöt menivät asunnon ja irtaimiston hankkimiseen, säästöön jäi muutama tonni. Tapasin miehen ja saimme lapsen, jäin työttömäksi ja aloin opiskella uutta alaa. Ja nyt 40 vuotiaana ei ole varaa omistusasuntoon. Mies on DI ja tohtori, säästösä on rahaa mutta mulla ei mitään joten en halua ostaa asuntoa, vuokralla asutaan varmaan loppuelämä. Olen varhaiskasvatuksen opettaja ja nettopalkka tulee olemaan loppuelämän max 2300 netto ikälisineen. Ei siitä säästellä nopeasti Helsingin vuokrilla.

Eli suunnitelman täytyy olla selvä nuorena jos ei ole perintöä tulossa kuten minulla (äitini oli yh äiti vuokralla myös). Seikkailin nuorena ja halusin sitä. En olisi ollut valmis mihinkään ok taloon ja talolainaan edes 30 vuotiaana joten ero olisi ollut edessä joka tapauksesss jos olisin jonkun kanssa sellaisen hankkinut. Minun elämäni meni toisin, minkäs teet kun on luonteeltaan boheemi seikkailija:) Oma lapsi on selkeästi erilainen persoona kuin minä joka haaveilin ulkomailla asumisesta jo lapsena. Yritän riipiä kasaaan rahaa jotta voin auttaa häntä unelmissaan, vaikka sitten sen asunnon ostamisessa. Minä voin asua vaikka vuokrayksiössä eläkepäivät, tai ehkä jopa muutan taas ulkomaille :)

Töissä käymällä ja maksamalla lainoja. Ensin opintolaina pois, sitten talon osto asuntolainalla. Sitten halpa auto ja säästämistä. Säästöillä parempi auto. Nyt viisikymppisenä alkaa olla kaikkea, tosin asuntolaina ei ole maksettu ennen kuin eläkkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Aika harvalla on varaa ostaa lapselleen asuntoa ennakkoperintönä tai lahjana. Esmerkiksi me olemme tätä nykyä jo hyvin toimeentuleva pariskunta eläkeiän kynnyksellä. Omaisuutta on reilusti yli puoli miljoonaa, omakotitalo, mökki, autot ja säästöt, mutta ei ole irtonaista rahaa ostella ennakkoperintöasuntoja lapsellemme niin mielellämme kuin sen tekisimme. Omaisuus on kiinni yllä mainituissa asioissa ja säästöt on tarkoitettu eläkkeen päälle turvaamaan paremman elannon. Olemme laskeneet eläkesäästöt kaavalla 500e/kk, eli 6.000e/vuosi 20 vuoden ajan. Säästötarve on siis 120.000 euroa ja oikeastaan pitäisi olla sen verran per nenä.

Lasta auttaisi paljon jo se, jos vanhemmat voisivat muutaman kymppitonnin heruttaa siihen ensiasuntoon, ei sitä koko asuntoa tietenkään tarvitse maksaa.

Mutta sitten tuohon teidän tilanteeseen. Tyypillinen kuvio, talo mökki jne. mutta aika vähän likvidiä varallisuutta. Tuo on hirveän hankala perintö. Vaikka ei se vielä ole perinnöksi jäämässä, niin kannattaa hyvissä ajoin hankkiutua eroon sellaisesta omaisuudesta, josta on perinnönjaossa vain harmia. Talosta pitää pahimmillaan maksaa perintöverot, vaikka leski jää siihen asumaan. Sen talon voisi hyvän sään aikana vaihtaa kerrostalokaksioon + osakesalkkuun. Mökistäkin kannattaa perillisten kanssa keskustella, haluavatko sen. Jos eivät halua, niin myykää pois siinä kohtaa kun huomaatte olevanne vähän vaivaisia ja mökin ylläpito käy työlääksi. Mökki menee paremmin kaupaksi silloin, kun se ei ole jo muutaman vuoden ollut tyhjillään ja ränsistymässä.