Käyttämättömät, autioituvat talot ja mökit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa, olenko ymmärtänyt oikein: jos luopuu perinnöstä, luopuu siitä silloin kokonaan eli ei voi vain otta  parhaita paloja. Mutta toisin on testamentin kanssa eli testamentilla jotain saava voi valita mitä ottaa (ja jättää ottamatta) hänelle testamentatusta. Tämähän tarkoittaisi, että perinnön jättäjän kannattaa tehdä testamentti, eikä vain ajatella, että jakakoot perintökaaren mukaan, siis jos perinnön jättäjä arvelee, että mahdollisesti osaa hänen jäämistöstään ei kukaan perillisistä halua.

Se ainakin on joissain tapauksissa mahdollista, että edunvalvoja (esim. vanhemman sijaisena) päättää, että tietyn perinnön tai testamentin vastaanottaminen ei todellakaan ole perillisen edun mukaista ja on siksi viisainta luopua. Saattaa vaatia oikeuden päätöksen/vahvistamisen, mutta tulee halvemmaksi kuin hankala perintö.

Kyllä osittainkin voi luopua perinnöstä. Jos lapsia on se luovuttu osa siirtyy niille mutta ei niidenkään ole sitä pakko ottaa vastaan.

Alaikäinen ei kai voi luopua perinnöstä? Mutta sitten 18-vuotiaana voi luopua? Vai olenkohan ymmärtänyt väärin.

Kyllä alaikäinen voi luopua perinnöstä, jos se on hänen etunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa, olenko ymmärtänyt oikein: jos luopuu perinnöstä, luopuu siitä silloin kokonaan eli ei voi vain otta  parhaita paloja. Mutta toisin on testamentin kanssa eli testamentilla jotain saava voi valita mitä ottaa (ja jättää ottamatta) hänelle testamentatusta. Tämähän tarkoittaisi, että perinnön jättäjän kannattaa tehdä testamentti, eikä vain ajatella, että jakakoot perintökaaren mukaan, siis jos perinnön jättäjä arvelee, että mahdollisesti osaa hänen jäämistöstään ei kukaan perillisistä halua.

Se ainakin on joissain tapauksissa mahdollista, että edunvalvoja (esim. vanhemman sijaisena) päättää, että tietyn perinnön tai testamentin vastaanottaminen ei todellakaan ole perillisen edun mukaista ja on siksi viisainta luopua. Saattaa vaatia oikeuden päätöksen/vahvistamisen, mutta tulee halvemmaksi kuin hankala perintö.

Kyllä osittainkin voi luopua perinnöstä. Jos lapsia on se luovuttu osa siirtyy niille mutta ei niidenkään ole sitä pakko ottaa vastaan.

Potaskaa. Joko luovut perinnöstä tai otat sen vastaan. Luopua voit kokonaan tai lasten hyväksi. Mutta jos otat jotain itselle ja anna loput lapsille, niin lapsille se ei ole perintö, vaan sinulta saatu lahja. Eli sinä maksat ensin perinnöstä perintöveron ja lapset maksavat siitä lahjaveron.

Voiko tuollaisen umpihomehtuneen mörskän vain valella ulkoa ja sisältä bensalla ja tuikata tuleen. Sateisena päivänähän tuo olisi hyvä tehdä ettei tuli leviä ja kaasuttaa pakoon ennen kuin kukaan huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiintöistövero, jätemaksu, vesimaksu, jos ei ole käyttökelpoista kaivoa yms. on röttelöstäkin maksettava. Jos talo on vielä haja-asutusalueella syrjempänä, niin tien auraukset talvella yms.

Vesimaksu? Kulutuksen mukaan eli nolla euroa. Iso osa taloista ei ole kunnallisessa verkossa. Kiinteistövero on aika pieni, jos sähköt on katkaistu. Aurauksia ei tarvitse maksaa, jos ei talossa käydä talvella, tiemaksu toki menee, mutta jos talo on tyhjä, on tiemaksu pieni.

Lampöjen katkaisu on varmin tapa saada talo pilalle hyvinkin nopeasti. Sen jälkeen se on menoa, kun alkaa homeet ja lahottajasienet jyllätä puutaloissa.

No esimerkiksi hirsitalo voi erittäinkin hyvin pärjätä ilman lämmityksiä. Riippuu pitkälti rakennusmateriaaleista. Mutta ei todellakaan mikään itsestäänselvyys että lämmittämättömä talot menisi automaattisesti pilalle.

Jeps. Jos on alkuperäinen, n. 100-vuotias hirsitalo, niinei ole mitään syytä miksi se alkaisi lahota. NÄin sanoi aikanaan eräs asiantuntijakin: jos talo on pysynyt terveenä pystyssä 50 vuotta, ei ole mitään syytä miksei se pysyisi seuraavaakin 50 vuotta.

Aivan eri asia on sitten talot, joihin on alettu tehdä lisäosia ja moderneja remontteja vailla taitoa.

Äitini lapsuudenkoti täytti just 100 vuotta, ja oli tässä välissä reiut 20 vuotta talvisin kylmillään, nyt taas talvikäytössäkin. Ei tapahtunut talolle yhtään mitään.

100 vuotta sitten talo lämpesi tulisijoilla ja tulisijat toimivat ilmanvaihdon positohormeina. Nykyaikaina kukaan ei jaksa lämittää takoilla, vaan taloon on hankittu jonkinlainen lämmirtysjärjestelmä, joka tarkoittaa sitä että myöskän ilmanvoihto ei enää toimi, ellei sitäkin ole rakennettu uusiksi. Ja näillä hirslatojen halaajilla ei ole tapana tykätä koneellisesta ilmanvaihdosta, joten talo alkaa lahota.

Vierailija kirjoitti:

Voiko tuollaisen umpihomehtuneen mörskän vain valella ulkoa ja sisältä bensalla ja tuikata tuleen. Sateisena päivänähän tuo olisi hyvä tehdä ettei tuli leviä ja kaasuttaa pakoon ennen kuin kukaan huomaa.

Purkamiseen pitää hakea rakennuslupa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jakamaton kuolinpesä eli talolla on monta omistajaa. Kuolinpesä on haluttu mahdollisesti pitkään pitää jakamattomana.

Tämä! Miehen suvussa hienolla paikalla vanha hirsimökki, askeettinen, jota käytetään vain muutaman kerran kesässä. Välit sen verran huonot, ettei kiinnosta mennä sinne yhtään. Seisoo hylätyn oloisena, mutta ei unohdettuna.

Huom, MIEHEN SUVUSSA. Miniällä kynnet syyhyää, vaan kun sinulla ei ole mitään osuutta asiaan.

Jos miehellä sattuu olemaan, hän voi hakea käräjäoikeudesta yhteisomistuksen purkua, jolloin muiden on joko maksettava hänet pesästä ulos tai pantava mökki myyntiin. Myyntitulo jaetaan pesän osakkaiden kesken, kun siitä on vähennetty verot.

Onhan noita vähän joka paikassa. Italiassa on oikein maailmanlaajuisilla kampanjoilla myyty ja Japanissa toimii haamuvälittäjien toimistot, jotka myyvät hylättyjä taloja, joille ei löydy edes omistajaa. Tätä se on, kun maailman syntyvyys on laskenyt 60-luvun puolivälistä lähes jokaisessa maassa, ja kun suuret ikäluokat alkavat kaikkialla kaatua hautaan, niin paljon tulee vastaavia lisää.

Tärkein syy näille: ihmiset eivät halua hyväksyä, että heidän omaisuutensa ei ole sen arvoista kuin mitä kuvittelevat. Ihmiset mieluummin antavat talon mädäntyä, koska näin voi leikkiä mielessään, että "minullapa on 130 tonnin talo Forssassa", kuin että myisivät talon jollekin tarvitsevalle, siihen hintaan mitä tarjotaan, eli 60 tuhatta. Ihmiset ovat hyviä keksimään omistamilleen asioille korkeampia hintoja kuin mitä kukaan on niistä valmis maksamaan.

Jälkikäteen sitten joskus 2030-luvulla, kun näitä "Forssan taloja" siirtyy kuolinpesille 40-50 -luvulla syntyneiden poistuessa, kuolinpesät tulevat olemaan ongelmissa talojen kanssa, joista OLISI saanut 60 tuhatta, mutta joista kukaan ei halua tuolloin 2030-luvulla maksaa kuin kymppitonnin, koska talot ovat käytännössä purkukuntoisia.

Ihmisten ahneus ja itsekkyys. Ei vaan lopeta ihmetyttämästä.

M/40

Vierailija kirjoitti:

Omistamme perikunnan mökin. Paikka on tärkeä, mutta minulla ei ole autoa, jolla pääsisin siellä käymään. Haluaisin kovasti. Sisaruksillani taas ei ole aikaa tai halua. Olen yrittänyt pyytää, että menisimme yhdessä edes yhdeksi päiväksi kesässä vanhempiemme rakentamalle mökille, mutta ei heillä ole aikaa.

Yksinäiselle ihmiselle, jolla ei ole autoa eikä auttavia ihmisiä, jotka kuskaisivat, tilanne on kamala. Olen ihminen, jonka kanssa ei jostain syystä haluta viettää aikaa ja jota ei kukaan halua auttaa, päinvastoin. Mutta yksin olet ihminen...

Etkö voisi mennä taksilla?

Vierailija kirjoitti:

Purkamiseen pitää saada lupa, meidän kunnassa sellaista ei heru, jos ei rakenna uutta tilalle. Purkukuntoisena ei uskalla myydä, koska jos ostaja on paska, niin siitä mahdollisesta homeesta on silti vastuussa.

Mistään homeista ei todellakaan joudu vastuuseen kun myy tontin, jolla on purkukuntoinen talo ja talon myydään purettavaksi.

Noita vanhoja homemörskiä ei myydä siksi, että ei niistä saa mitään, joten ei kannata myydä. Rakentamattomasta tontista joutuu maksamaan korotettua kiinteistöveroa, joten voi olla halvempaa pitää tontilla nolla-arvoista taloa ettei tontin vero nouse.

Vierailija kirjoitti:

Äitini peri veljensä kanssa entisen kotitalonsa puoliksi. Veli asuu kauempana eikä anna lupaa tehdä siellä mitään, mutta ei itse hoida taloa eikä halua myydä tai antaa omaa puolikastaan. Äitini ei halua myöskään myydä taloa ja käy huoltamassa pakolliset kuten ruohonleikkuun. Pattitilanne. Talo rapistuu, pihaa ei käytä kukaan. Yhteisomistajuus on riesa.

Jakamattomaan kuolinpesään voi määrätä hakemuksesta pesänjakajan.

Paikallisen palokunnan kanssa voi neuvotella, että haluaisivatko he käyttää purkukuntoista taloa harjoituksiin, eli polttaa sen. Ei tarvitse itse syhrätä kanistereiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Työkaverin vanhemmat ovat hoitokodissa asuvia eläkeläisiä, jotka sinnittelivät liian pitkään ilman apua ja remontteja vanhassa tönössä.

Nyt se on ollut 6-7 vuotta tyhjillään. Toinen vanhuksista ei tiedä maailmasta mitään, ja toinen joka tietää, kieltää myymästä halvalla. Lapset eivät halua remontoida, käyvät niittämässä pihan kerran kesässä.

Miksi tällaisten hoitokotivanhusten annetaan olla oikeustoimikelpoisia näissä asioissa? Pitäisi olla joku laki, että saadaan lääkäri määrittelemään onko hoitokotivanhus kelpoinen hoitamaan omaisuutensa hoitoa, ja jos ei ole, määrätään joku hoitamaan tiettyjä osuuksia omaisuudesta. En sano että kaikki omaisuus pitäisi olla tämän piirissä, mutta esimerkiksi metsä ja kiinteistöt. Molemmat voivat mennä pilalle, jos joku suht täysjärkinen ei huolehdi niiden hoidosta esimerkiksi hankkimalla paikalle säännöllisesti ammatti-ihmisiä hoitamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa, olenko ymmärtänyt oikein: jos luopuu perinnöstä, luopuu siitä silloin kokonaan eli ei voi vain otta  parhaita paloja. Mutta toisin on testamentin kanssa eli testamentilla jotain saava voi valita mitä ottaa (ja jättää ottamatta) hänelle testamentatusta. Tämähän tarkoittaisi, että perinnön jättäjän kannattaa tehdä testamentti, eikä vain ajatella, että jakakoot perintökaaren mukaan, siis jos perinnön jättäjä arvelee, että mahdollisesti osaa hänen jäämistöstään ei kukaan perillisistä halua.

Se ainakin on joissain tapauksissa mahdollista, että edunvalvoja (esim. vanhemman sijaisena) päättää, että tietyn perinnön tai testamentin vastaanottaminen ei todellakaan ole perillisen edun mukaista ja on siksi viisainta luopua. Saattaa vaatia oikeuden päätöksen/vahvistamisen, mutta tulee halvemmaksi kuin hankala perintö.

Kyllä osittainkin voi luopua perinnöstä. Jos lapsia on se luovuttu osa siirtyy niille mutta ei niidenkään ole sitä pakko ottaa vastaan.

Hei, kerrotko lisää, miten luovun (ja miten jälkikasvuni luopuu) kamalasta mökistä? Mutta ottaisin vastaan muun osan perintöä eli kaupunkiasunnon yms. Tuo kamala mökki on siis jakamaton kuolinpesä, jossa siis  minä, siskoni ja serkkuni. Minä ja siskoni emme halua tuota mökkiä (eikä rahaa siitä) ikinä, mutta muuten haluamme vanhempiemme perinnön. Miten tässä kannattaisi toimia?

Miten serkku voi olla perijän vanhempien kuolinpesässä mukana? Kuulostaa painajaismaiselta tilanteelta.

t. vihaan serkkujani

Vanha mummolani syrjäkylän syrjäkylällä. Ei sillä mitään myyntiarvoa olisi. Jos joku haluaisi jostain syystä siellä korvessa asua, tyhjänä olisi parempiakin tönöjä. Kesäpaikaksi tuskin kukaan ostaisi, kun ei ole vesistöä lähituntumassa. Oman suvun kesken siellä voi joku käydä vähän viettämässä kesää, kun paikalla on tunnearvoa.

Onhan noita kulttuurillisesti merkittäviä ja suojeltuja lahomörskiä. Kävisi vaan joku tuikkaamassa tuleen. Sillähän niistä pääsee.

Vierailija kirjoitti:

Omistamme perikunnan mökin. Paikka on tärkeä, mutta minulla ei ole autoa, jolla pääsisin siellä käymään. Haluaisin kovasti. Sisaruksillani taas ei ole aikaa tai halua. Olen yrittänyt pyytää, että menisimme yhdessä edes yhdeksi päiväksi kesässä vanhempiemme rakentamalle mökille, mutta ei heillä ole aikaa.

Yksinäiselle ihmiselle, jolla ei ole autoa eikä auttavia ihmisiä, jotka kuskaisivat, tilanne on kamala. Olen ihminen, jonka kanssa ei jostain syystä haluta viettää aikaa ja jota ei kukaan halua auttaa, päinvastoin. Mutta yksin olet ihminen...

Oletko todella vähävarainen?

Sitten on varmaan vaikeaa.

Jos et ihan täysin tuloton ole , niin taitaa olla avuttomuudesta kyse .

Julkisilla pääsee lähelle ja loppumatka pyörällä, kävellen, taksilla. Matkarahat säästät talven mittaan.

Repussa muutaman päivän eväät ja vietät siellä kesälomaa.

Vierailija kirjoitti:

Hei, kerrotko lisää, miten luovun (ja miten jälkikasvuni luopuu) kamalasta mökistä? Mutta ottaisin vastaan muun osan perintöä eli kaupunkiasunnon yms. Tuo kamala mökki on siis jakamaton kuolinpesä, jossa siis  minä, siskoni ja serkkuni. Minä ja siskoni emme halua tuota mökkiä (eikä rahaa siitä) ikinä, mutta muuten haluamme vanhempiemme perinnön. Miten tässä kannattaisi toimia?

Osittainen luopuminen on mahdollista vain silloin, jos testamentti on laadittu niin, että sen voi vastaanottaa osittain. Me olemme tehneet tällaisen testamentin ja oma lapsi voi ottaa sitten sen verran mitä tarvitsee ja jättää loput lapselleen/lapsilleen (joita ei vielä ole). 

Jos vanhemmat ovat jo kuolleet eivätkä ole tehneet tuollaista testamenttia, niin ette te enää mitään voi tehdä.

Minun vanha mummula. Sitä omistaa äitini lisäksi hänen kaksi siskoaan ja siskonpoika, tätini, yksi omistajista kuoli ja poika peri. Muut sisarukset maksettu ulos. Vain kesäkäytössä, talvet kylmillään. Äitini käy siellä kaksi kertaa kesässä päivältään, toinen täti pitää nurkkia kuosissa ja käy siellä kesäisin saunassa, matkaa kotoaan on noin viisi kilometriä. Toinen täti käy ja oleskelee kesän aikana noin 1,5- 2 viikkoa. Serkkupoika, joka siis omistaa 1/4 siitä, on käynyt paikalla kuusi vuotta sitten, kun äitinsä kuoli ja piti arvioida osuus perukirjaa varten. Kauhulla odotan, jos äitini tässä kuolla kupsahtaa ja yksi osuus tulee mulle..serkku yritti jo myydä osuuttaan pois, mutta tädit eivät ostaneet ja serkkuni rimpuilee siinä mukana. Tosin ei ota osaa mihinkään kuluihin, kun siellä ei käykään. Mun mies sitten käy joskus tekemässä jotain pikkuhommia siellä, mihin nämä äitini ja tätini eivät pysty.

Vierailija kirjoitti:

Vanha mummolani syrjäkylän syrjäkylällä. Ei sillä mitään myyntiarvoa olisi. Jos joku haluaisi jostain syystä siellä korvessa asua, tyhjänä olisi parempiakin tönöjä. Kesäpaikaksi tuskin kukaan ostaisi, kun ei ole vesistöä lähituntumassa. Oman suvun kesken siellä voi joku käydä vähän viettämässä kesää, kun paikalla on tunnearvoa.

Miksi niin moni luulee että kuivanmaan paikoilla ei muka olisi ottajia? Ei todellakaan pidä paikkaansa. Eikä myöskään se tunnu monia hidastavan että paikka sijaitsee syrjässä.