Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Käyttämättömät, autioituvat talot ja mökit
Omistatko talon tai mökin joka on tyhjillään? Tai tunnetko jonkun joka omistaa? Kiinnostaisi kuulla syitä siihen, miksi rakennuksia jätetään hoitamatta ja hiljaa paikalleen rapistumaan. Eikä ole tarkoitus arvostella ketään. On vain sääli nähdä etenkin maaseudulla kulkiessa kerta toisensa jälkeen selkeästi hylättyjä rakennuksia. Niistäkin kai pakolliset kulut juoksee kokoajan ja arvokin tippuu mitä pidempään on hoitamatta. Pelkääkö ihmiset että joutuvat vastuuseen jos talosta löytyykin vaikka hometta? Kyllähän rakennuksia voi myös myydä pelkän tontin hinnalla / purkukuntoisena. Entä onko joku kohdannut sitä, että välittäjät eivät halua ottaa kohdetta myytäväksi? Olisi mielenkiintoista lukea keskustelua, kokemuksia ja mielipiteitä aiheesta. :)
Kommentit (736)
Kertokaapa, olenko ymmärtänyt oikein: jos luopuu perinnöstä, luopuu siitä silloin kokonaan eli ei voi vain otta parhaita paloja. Mutta toisin on testamentin kanssa eli testamentilla jotain saava voi valita mitä ottaa (ja jättää ottamatta) hänelle testamentatusta. Tämähän tarkoittaisi, että perinnön jättäjän kannattaa tehdä testamentti, eikä vain ajatella, että jakakoot perintökaaren mukaan, siis jos perinnön jättäjä arvelee, että mahdollisesti osaa hänen jäämistöstään ei kukaan perillisistä halua.
Se ainakin on joissain tapauksissa mahdollista, että edunvalvoja (esim. vanhemman sijaisena) päättää, että tietyn perinnön tai testamentin vastaanottaminen ei todellakaan ole perillisen edun mukaista ja on siksi viisainta luopua. Saattaa vaatia oikeuden päätöksen/vahvistamisen, mutta tulee halvemmaksi kuin hankala perintö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa, olenko ymmärtänyt oikein: jos luopuu perinnöstä, luopuu siitä silloin kokonaan eli ei voi vain otta parhaita paloja. Mutta toisin on testamentin kanssa eli testamentilla jotain saava voi valita mitä ottaa (ja jättää ottamatta) hänelle testamentatusta. Tämähän tarkoittaisi, että perinnön jättäjän kannattaa tehdä testamentti, eikä vain ajatella, että jakakoot perintökaaren mukaan, siis jos perinnön jättäjä arvelee, että mahdollisesti osaa hänen jäämistöstään ei kukaan perillisistä halua.
Se ainakin on joissain tapauksissa mahdollista, että edunvalvoja (esim. vanhemman sijaisena) päättää, että tietyn perinnön tai testamentin vastaanottaminen ei todellakaan ole perillisen edun mukaista ja on siksi viisainta luopua. Saattaa vaatia oikeuden päätöksen/vahvistamisen, mutta tulee halvemmaksi kuin hankala perintö.
Perinnöstä luopumiseen voi edunvalvoja ryhtyä vain silloin, kun kuolinpesässä on enemmän velkaa kuin varoja. Ei siis voi miettiä, että tuosta vanhasta talosta voi tulla ongelmia.
Työkaverin vanhemmat ovat hoitokodissa asuvia eläkeläisiä, jotka sinnittelivät liian pitkään ilman apua ja remontteja vanhassa tönössä.
Nyt se on ollut 6-7 vuotta tyhjillään. Toinen vanhuksista ei tiedä maailmasta mitään, ja toinen joka tietää, kieltää myymästä halvalla. Lapset eivät halua remontoida, käyvät niittämässä pihan kerran kesässä.
Me etsitään vanhaa rempattavaa taloa, mutta hometta yms. ei saisi olla.. Monet vanhat talot vaan on ns. pilalle remontoituja ja erittäin usein niissä on hometta, vaikka omistaja ei sitä tiedä. Eli mieluiten sellainen vanha, johon ei ole tehty saunoja yms. Kosteus- ja lahovauriot voi korjata. Hinnat vaan ovat aivan liian korkeita vanhoilla taloilla. Pyydetään yli 100 000 ja paljon enemmänkin, vaikka talo olisi ihan "ei missään". Kun taloon pitää tehdä mittava ja kallis remontti, niin eipä sillä saisi kovin paljon ostohintaa olla. Muutenhan on järkevämpää rakentaa uusi talo. Tuntuu usein, että talon omistajat kuvittelevat, että saavat talosta sellaisen hinnan, että voivat sitten ostaa sen vanhuuden osakkeen kaupungista sillä myyntirahalla.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa, olenko ymmärtänyt oikein: jos luopuu perinnöstä, luopuu siitä silloin kokonaan eli ei voi vain otta parhaita paloja. Mutta toisin on testamentin kanssa eli testamentilla jotain saava voi valita mitä ottaa (ja jättää ottamatta) hänelle testamentatusta. Tämähän tarkoittaisi, että perinnön jättäjän kannattaa tehdä testamentti, eikä vain ajatella, että jakakoot perintökaaren mukaan, siis jos perinnön jättäjä arvelee, että mahdollisesti osaa hänen jäämistöstään ei kukaan perillisistä halua.
Se ainakin on joissain tapauksissa mahdollista, että edunvalvoja (esim. vanhemman sijaisena) päättää, että tietyn perinnön tai testamentin vastaanottaminen ei todellakaan ole perillisen edun mukaista ja on siksi viisainta luopua. Saattaa vaatia oikeuden päätöksen/vahvistamisen, mutta tulee halvemmaksi kuin hankala perintö.
Kyllä osittainkin voi luopua perinnöstä. Jos lapsia on se luovuttu osa siirtyy niille mutta ei niidenkään ole sitä pakko ottaa vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa, olenko ymmärtänyt oikein: jos luopuu perinnöstä, luopuu siitä silloin kokonaan eli ei voi vain otta parhaita paloja. Mutta toisin on testamentin kanssa eli testamentilla jotain saava voi valita mitä ottaa (ja jättää ottamatta) hänelle testamentatusta. Tämähän tarkoittaisi, että perinnön jättäjän kannattaa tehdä testamentti, eikä vain ajatella, että jakakoot perintökaaren mukaan, siis jos perinnön jättäjä arvelee, että mahdollisesti osaa hänen jäämistöstään ei kukaan perillisistä halua.
Se ainakin on joissain tapauksissa mahdollista, että edunvalvoja (esim. vanhemman sijaisena) päättää, että tietyn perinnön tai testamentin vastaanottaminen ei todellakaan ole perillisen edun mukaista ja on siksi viisainta luopua. Saattaa vaatia oikeuden päätöksen/vahvistamisen, mutta tulee halvemmaksi kuin hankala perintö.
Kyllä osittainkin voi luopua perinnöstä. Jos lapsia on se luovuttu osa siirtyy niille mutta ei niidenkään ole sitä pakko ottaa vastaan.
Hei, kerrotko lisää, miten luovun (ja miten jälkikasvuni luopuu) kamalasta mökistä? Mutta ottaisin vastaan muun osan perintöä eli kaupunkiasunnon yms. Tuo kamala mökki on siis jakamaton kuolinpesä, jossa siis minä, siskoni ja serkkuni. Minä ja siskoni emme halua tuota mökkiä (eikä rahaa siitä) ikinä, mutta muuten haluamme vanhempiemme perinnön. Miten tässä kannattaisi toimia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiintöistövero, jätemaksu, vesimaksu, jos ei ole käyttökelpoista kaivoa yms. on röttelöstäkin maksettava. Jos talo on vielä haja-asutusalueella syrjempänä, niin tien auraukset talvella yms.
Vesimaksu? Kulutuksen mukaan eli nolla euroa. Iso osa taloista ei ole kunnallisessa verkossa. Kiinteistövero on aika pieni, jos sähköt on katkaistu. Aurauksia ei tarvitse maksaa, jos ei talossa käydä talvella, tiemaksu toki menee, mutta jos talo on tyhjä, on tiemaksu pieni.
Lampöjen katkaisu on varmin tapa saada talo pilalle hyvinkin nopeasti. Sen jälkeen se on menoa, kun alkaa homeet ja lahottajasienet jyllätä puutaloissa.
No esimerkiksi hirsitalo voi erittäinkin hyvin pärjätä ilman lämmityksiä. Riippuu pitkälti rakennusmateriaaleista. Mutta ei todellakaan mikään itsestäänselvyys että lämmittämättömä talot menisi automaattisesti pilalle.
Jeps. Jos on alkuperäinen, n. 100-vuotias hirsitalo, niinei ole mitään syytä miksi se alkaisi lahota. NÄin sanoi aikanaan eräs asiantuntijakin: jos talo on pysynyt terveenä pystyssä 50 vuotta, ei ole mitään syytä miksei se pysyisi seuraavaakin 50 vuotta.
Aivan eri asia on sitten talot, joihin on alettu tehdä lisäosia ja moderneja remontteja vailla taitoa.
Äitini lapsuudenkoti täytti just 100 vuotta, ja oli tässä välissä reiut 20 vuotta talvisin kylmillään, nyt taas talvikäytössäkin. Ei tapahtunut talolle yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me etsitään vanhaa rempattavaa taloa, mutta hometta yms. ei saisi olla.. Monet vanhat talot vaan on ns. pilalle remontoituja ja erittäin usein niissä on hometta, vaikka omistaja ei sitä tiedä. Eli mieluiten sellainen vanha, johon ei ole tehty saunoja yms. Kosteus- ja lahovauriot voi korjata. Hinnat vaan ovat aivan liian korkeita vanhoilla taloilla. Pyydetään yli 100 000 ja paljon enemmänkin, vaikka talo olisi ihan "ei missään". Kun taloon pitää tehdä mittava ja kallis remontti, niin eipä sillä saisi kovin paljon ostohintaa olla. Muutenhan on järkevämpää rakentaa uusi talo. Tuntuu usein, että talon omistajat kuvittelevat, että saavat talosta sellaisen hinnan, että voivat sitten ostaa sen vanhuuden osakkeen kaupungista sillä myyntirahalla.
Ystäväni osti terveen vanhan rintamamiestalon 2,5h itään helsingistä. Tontti 5000m2 pihalla uudempi saunarakennus, ja huonokuntoisia piharakennuksia. Talo toki alkuperäiskunnossa. Pihalla ihmisen mittainen heiniko.
Harva ostaisi moista, mutta hän osti, ja laittoi kuntoon, ja nyt on ihana kesäpaikka.
Maksoi tuosta 15 000e. Mutta hänellä onkin hyvä silmä arvioimaan minkä arvoinen mikäkin on, ja minkä verran työtä vaatii. Se mikä näyttää kamalalta, voikin olla suoranainen aarre, ja se mitä on " pidetty hyvin" voikin olla kamala homepommi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa, olenko ymmärtänyt oikein: jos luopuu perinnöstä, luopuu siitä silloin kokonaan eli ei voi vain otta parhaita paloja. Mutta toisin on testamentin kanssa eli testamentilla jotain saava voi valita mitä ottaa (ja jättää ottamatta) hänelle testamentatusta. Tämähän tarkoittaisi, että perinnön jättäjän kannattaa tehdä testamentti, eikä vain ajatella, että jakakoot perintökaaren mukaan, siis jos perinnön jättäjä arvelee, että mahdollisesti osaa hänen jäämistöstään ei kukaan perillisistä halua.
Se ainakin on joissain tapauksissa mahdollista, että edunvalvoja (esim. vanhemman sijaisena) päättää, että tietyn perinnön tai testamentin vastaanottaminen ei todellakaan ole perillisen edun mukaista ja on siksi viisainta luopua. Saattaa vaatia oikeuden päätöksen/vahvistamisen, mutta tulee halvemmaksi kuin hankala perintö.
Kyllä osittainkin voi luopua perinnöstä. Jos lapsia on se luovuttu osa siirtyy niille mutta ei niidenkään ole sitä pakko ottaa vastaan.
Alaikäinen ei kai voi luopua perinnöstä? Mutta sitten 18-vuotiaana voi luopua? Vai olenkohan ymmärtänyt väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa, olenko ymmärtänyt oikein: jos luopuu perinnöstä, luopuu siitä silloin kokonaan eli ei voi vain otta parhaita paloja. Mutta toisin on testamentin kanssa eli testamentilla jotain saava voi valita mitä ottaa (ja jättää ottamatta) hänelle testamentatusta. Tämähän tarkoittaisi, että perinnön jättäjän kannattaa tehdä testamentti, eikä vain ajatella, että jakakoot perintökaaren mukaan, siis jos perinnön jättäjä arvelee, että mahdollisesti osaa hänen jäämistöstään ei kukaan perillisistä halua.
Se ainakin on joissain tapauksissa mahdollista, että edunvalvoja (esim. vanhemman sijaisena) päättää, että tietyn perinnön tai testamentin vastaanottaminen ei todellakaan ole perillisen edun mukaista ja on siksi viisainta luopua. Saattaa vaatia oikeuden päätöksen/vahvistamisen, mutta tulee halvemmaksi kuin hankala perintö.
Kyllä osittainkin voi luopua perinnöstä. Jos lapsia on se luovuttu osa siirtyy niille mutta ei niidenkään ole sitä pakko ottaa vastaan.
Alaikäinen ei kai voi luopua perinnöstä? Mutta sitten 18-vuotiaana voi luopua? Vai olenkohan ymmärtänyt väärin.
Sitten kun perijäkin kuolee lapset saavat sen luovutun perinnön. Se vain siirtyy yhden sukupolven yli. Eikä kenenkään ole pakko ottaa perintöä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa, olenko ymmärtänyt oikein: jos luopuu perinnöstä, luopuu siitä silloin kokonaan eli ei voi vain otta parhaita paloja. Mutta toisin on testamentin kanssa eli testamentilla jotain saava voi valita mitä ottaa (ja jättää ottamatta) hänelle testamentatusta. Tämähän tarkoittaisi, että perinnön jättäjän kannattaa tehdä testamentti, eikä vain ajatella, että jakakoot perintökaaren mukaan, siis jos perinnön jättäjä arvelee, että mahdollisesti osaa hänen jäämistöstään ei kukaan perillisistä halua.
Se ainakin on joissain tapauksissa mahdollista, että edunvalvoja (esim. vanhemman sijaisena) päättää, että tietyn perinnön tai testamentin vastaanottaminen ei todellakaan ole perillisen edun mukaista ja on siksi viisainta luopua. Saattaa vaatia oikeuden päätöksen/vahvistamisen, mutta tulee halvemmaksi kuin hankala perintö.
Kyllä osittainkin voi luopua perinnöstä. Jos lapsia on se luovuttu osa siirtyy niille mutta ei niidenkään ole sitä pakko ottaa vastaan.
Alaikäinen ei kai voi luopua perinnöstä? Mutta sitten 18-vuotiaana voi luopua? Vai olenkohan ymmärtänyt väärin.
Sitten vasta kun perinnöstä kieltäytynyt kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa, olenko ymmärtänyt oikein: jos luopuu perinnöstä, luopuu siitä silloin kokonaan eli ei voi vain otta parhaita paloja. Mutta toisin on testamentin kanssa eli testamentilla jotain saava voi valita mitä ottaa (ja jättää ottamatta) hänelle testamentatusta. Tämähän tarkoittaisi, että perinnön jättäjän kannattaa tehdä testamentti, eikä vain ajatella, että jakakoot perintökaaren mukaan, siis jos perinnön jättäjä arvelee, että mahdollisesti osaa hänen jäämistöstään ei kukaan perillisistä halua.
Se ainakin on joissain tapauksissa mahdollista, että edunvalvoja (esim. vanhemman sijaisena) päättää, että tietyn perinnön tai testamentin vastaanottaminen ei todellakaan ole perillisen edun mukaista ja on siksi viisainta luopua. Saattaa vaatia oikeuden päätöksen/vahvistamisen, mutta tulee halvemmaksi kuin hankala perintö.
Kyllä osittainkin voi luopua perinnöstä. Jos lapsia on se luovuttu osa siirtyy niille mutta ei niidenkään ole sitä pakko ottaa vastaan.
Hei, kerrotko lisää, miten luovun (ja miten jälkikasvuni luopuu) kamalasta mökistä? Mutta ottaisin vastaan muun osan perintöä eli kaupunkiasunnon yms. Tuo kamala mökki on siis jakamaton kuolinpesä, jossa siis minä, siskoni ja serkkuni. Minä ja siskoni emme halua tuota mökkiä (eikä rahaa siitä) ikinä, mutta muuten haluamme vanhempiemme perinnön. Miten tässä kannattaisi toimia?
Luopumiset pitää tehdä perunkirjoituksessa, ennen kuin olet "ryhtynyt" perintöön. Myöhemmin ei taida onnistua,siis jos olette jo vastaanottaneet sen talon.
Voin ostaa kympillä jopa kahdellakympilläkin kunhan saan käydä katsomassa ensin ja pääsen julkisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä voisin osan vuodesta asua vanhassa mökissä ja jos löytyy tulisija.
Tää kaupungissa oleminen kun ei ole mitään herkkua!
Sinulle, autoton. Tilaa taksi. Kallista varmaan, mutta myös mielialasi on jonkin arvoinen.
Hyvä artikkeli aiheesta:
Ajokortittomalle vinkki.
Kysele tietäisikö kukaan tuttusi autollista mökkeilyä kaipaavaa sopivaa kaveria. Eli menisitte yhdessä kaverin autolla sinun mökille. Touhuilisitte siellä yhdessä tai erikseen (tarkoitan että touhuaisitte siellä kuin kämppikset eli kumpikin laittaa omat ruuat ja jos molemmille omat kammarit tai muut nukkumapaikat).
Molemmat voittaisivat kun toinen saisi ilmaiset kyydit ja toisen ei tarvisi maksaa mökin vuokrasta. Tietysti tapojen tulisi olla sen verran yhteensopivat ettei koko ajan käy toisen hermoille,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa, olenko ymmärtänyt oikein: jos luopuu perinnöstä, luopuu siitä silloin kokonaan eli ei voi vain otta parhaita paloja. Mutta toisin on testamentin kanssa eli testamentilla jotain saava voi valita mitä ottaa (ja jättää ottamatta) hänelle testamentatusta. Tämähän tarkoittaisi, että perinnön jättäjän kannattaa tehdä testamentti, eikä vain ajatella, että jakakoot perintökaaren mukaan, siis jos perinnön jättäjä arvelee, että mahdollisesti osaa hänen jäämistöstään ei kukaan perillisistä halua.
Se ainakin on joissain tapauksissa mahdollista, että edunvalvoja (esim. vanhemman sijaisena) päättää, että tietyn perinnön tai testamentin vastaanottaminen ei todellakaan ole perillisen edun mukaista ja on siksi viisainta luopua. Saattaa vaatia oikeuden päätöksen/vahvistamisen, mutta tulee halvemmaksi kuin hankala perintö.
Kyllä osittainkin voi luopua perinnöstä. Jos lapsia on se luovuttu osa siirtyy niille mutta ei niidenkään ole sitä pakko ottaa vastaan.
Hei, kerrotko lisää, miten luovun (ja miten jälkikasvuni luopuu) kamalasta mökistä? Mutta ottaisin vastaan muun osan perintöä eli kaupunkiasunnon yms. Tuo kamala mökki on siis jakamaton kuolinpesä, jossa siis minä, siskoni ja serkkuni. Minä ja siskoni emme halua tuota mökkiä (eikä rahaa siitä) ikinä, mutta muuten haluamme vanhempiemme perinnön. Miten tässä kannattaisi toimia?
Luopumiset pitää tehdä perunkirjoituksessa, ennen kuin olet "ryhtynyt" perintöön. Myöhemmin ei taida onnistua,siis jos olette jo vastaanottaneet sen talon.
Kun perunkirjoitus aikanaan tulee niin sekä minä että siskoni ja lapsemme kirjoitamme paperille, ettei tahdota tuota kamalaa mökkiä. Niinkö yksinkertaista tämä on?
Onko tosiaan mahdollista, että voimme kieltäytyä vain tuosta mökistä, mutta saisimme silti muun perinnön?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa, olenko ymmärtänyt oikein: jos luopuu perinnöstä, luopuu siitä silloin kokonaan eli ei voi vain otta parhaita paloja. Mutta toisin on testamentin kanssa eli testamentilla jotain saava voi valita mitä ottaa (ja jättää ottamatta) hänelle testamentatusta. Tämähän tarkoittaisi, että perinnön jättäjän kannattaa tehdä testamentti, eikä vain ajatella, että jakakoot perintökaaren mukaan, siis jos perinnön jättäjä arvelee, että mahdollisesti osaa hänen jäämistöstään ei kukaan perillisistä halua.
Se ainakin on joissain tapauksissa mahdollista, että edunvalvoja (esim. vanhemman sijaisena) päättää, että tietyn perinnön tai testamentin vastaanottaminen ei todellakaan ole perillisen edun mukaista ja on siksi viisainta luopua. Saattaa vaatia oikeuden päätöksen/vahvistamisen, mutta tulee halvemmaksi kuin hankala perintö.
Kyllä osittainkin voi luopua perinnöstä. Jos lapsia on se luovuttu osa siirtyy niille mutta ei niidenkään ole sitä pakko ottaa vastaan.
Hei, kerrotko lisää, miten luovun (ja miten jälkikasvuni luopuu) kamalasta mökistä? Mutta ottaisin vastaan muun osan perintöä eli kaupunkiasunnon yms. Tuo kamala mökki on siis jakamaton kuolinpesä, jossa siis minä, siskoni ja serkkuni. Minä ja siskoni emme halua tuota mökkiä (eikä rahaa siitä) ikinä, mutta muuten haluamme vanhempiemme perinnön. Miten tässä kannattaisi toimia?
Luopumiset pitää tehdä perunkirjoituksessa, ennen kuin olet "ryhtynyt" perintöön. Myöhemmin ei taida onnistua,siis jos olette jo vastaanottaneet sen talon.
Kun perunkirjoitus aikanaan tulee niin sekä minä että siskoni ja lapsemme kirjoitamme paperille, ettei tahdota tuota kamalaa mökkiä. Niinkö yksinkertaista tämä on?
Onko tosiaan mahdollista, että voimme kieltäytyä vain tuosta mökistä, mutta saisimme silti muun perinnön?
Perinnöstä ei voi luopua osittain.
Alue: Aihe vapaa
Jos talolla JA tontilla voidaan katsoa olevan käypää arvoa yli 5000 euron verran niin kyllä menee myös "ilmaiseksi myynnistä" lahjavero.
Kokoomuksen äänestäjä