Kulujen jakaminen parisuhteessa
Miten parisuhteessanne jaetaan arjen kulut? Poikaystäväni on muuttamassa luokseni vuokra-asunnostaan, mutta tuntuu ettemme pääse yhteisymmärrykseen siitä miten hoidamme talousasiat.
Poikaystäväni mielestä tasapuolinen jako olisi se, että vesi+sähkö+ruoka maksettaisi puoliksi. Minulle jäisi yksin maksettavaksi asuntolaina ja kotivakuutus (+muut mahdolliset asuntoon liittyvät kulut). Ymmärrän ettei hän halua osallistua lainan maksuun, koska ei omista asuntoa. Mutta ei kai ilmaista asumista ole olemassa? Itse ehdotin, että hän maksaisi veden+sähkön, minä lainan+vakuutuksen ja ruokakulut jaettaisi.
Palkoistamme sen verran, että minä tienaan 1600e/kk ja poikaystäväni 3300e/kk.
Kommentit (332)
Kuka on niin hölmö, että lähtee maksamaan toisen asuntolainaa pois? Kyseessähän on silloin vuokralainen-vuokranantaja suhde, jolloin käytännössä niissä kuvitteellisissa vuokrahinnoissa kannattaa ottaa sitten huomioon tämä aspekti, että vuokranantaja asuukin "kämppiksenä" vuokralaisen kanssa. Harva vuokranantaja on niin ihana ja vähän tilaa vievä, että hänestä haluaisi oikein ekstraa maksaa.
Usein naiset ovat tässä asetelmassa ne, jotka kärsivät. Maksavat kymmenen vuotta miehen lainaa pois, ero koittaa ja kappas vaan kun miehen nimiin jää se kiinteä, arvoaan ehkä nostanutkin, omaisuus ja nainen jää nuolemaan näppejään
Tuolla joku ehdottikin, että miehen nimiin puolet lainasta, mutta tämä keräsi vain alapeukkuja, miksi näin? Mielestäni ehdottomasti ainoa oikea tapa
Vierailija kirjoitti:
En ainakaan kenenkään lainaa maksaisi.
Ero kun tulee niin omistajalla omaisuutta ja toisella ei mitään.
Ei pidä ajatuksesta.
Paljonko maksat tällä hetkellä asumisestasi? Oma vai vuokra?
Ainut vaihtoehto mulle olisi että yhdessä ostetaan yhteinen asunto.
Muuhun en suostuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ainakaan kenenkään lainaa maksaisi.
Ero kun tulee niin omistajalla omaisuutta ja toisella ei mitään.
Ei pidä ajatuksesta.Paljonko maksat tällä hetkellä asumisestasi? Oma vai vuokra?
No ei kuulu sulle mun asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin olisin lukenut täsmälleen saman avauksen ennenkin. Helppoa:
Sinä maksat lainan korkoineen, koska omistat asunnon yksin.
Kaikki muut asumiskulut maksatte puoliksi.
Aika tiukille itsesi laitat, naisparka, jos 1600e/kk nettotuloilla omistusasuntoa maksat. Tuosta summasta kun maksaa lainan ja muut asumiskulut niin ei paljon elämiseen jää. Kannattaa toivoa, että poikaystäväsi tosiaan haluaa muuttaa kanssasi yhteen.
Mun maalaisjärkeni komppaa tätä.
Mun ei, koska jos ap maksaa tilasta 100 %, pitäisi tilan olla 100 % hänen hallussaan. Poikkis voi mennä asumaan vanhemmilleen, jos haluaa asua jonkun toisen kotona ilmaiseksi.
Minä omistan asuntoni mutta en siltikään heitä lapsiani ulos vaikka eivät maksa mitään. Samoin majoitan ihan ilmaiseksi ne vieraat jotka olen itse vapaaehtoisesti kotiini kutsunut.
Ei se Ap:n miesystävä sinne varmaankaan väkisin tuppaudu vaan Ap:n toiveesta. Joten kyllä se asunnon omistaja maksaa itse sen asuntolainansa. Jos haluaa sitten asumisesta rahaa niin kirjoittaa ihan vuokrasopimuksen sen asujan kanssa ja maksaa siitä myös verot kuten asiaan kuuluu. Mutta kaikki hämärät rahasummat jotka maksetaan jotain siitä hyvästä että saadaan asua yhdessä avopuolison kanssa kannattaa unohtaa.
Lainanlyhennys on eri asia kuin yhtiövastike tai kotivakuutus. Yhtiövastike kattaa jokaisen asukkaan asumis- ja huoltokuluja, kyllä mieskin pääsee nauttimaan lämmityksestä ja auratusta pihasta vaikkei seiniä omistakaan. Huoh.
Eli kaikki muu puoliksi, paitsi lainanlyhennys, mikä on ap:n tapa säästää itselleen. Hyvin yksinkertaista.
Tuossa mallissa se asunnosomistaja ottaa kaiken vastuu asumisesta. Asunto kuluu ja siihen tulee myöhemmin remontteja sun muita. Nekin pitää ottaa huomioon. Kyllä se asuntoon muuttaja hyötyy niin paljon enemmän, että sille kuuluu isompi osuus juoksevista kuluista. Ei se pystyisi asumaan, ellei se toinen maksaisi lainaa tai korjauksia ja hankintoja.
Tavallaan totta, mutta remonttikulut tulisivat joka tapauksessa omistajalle, asuu yksin tai toisen kanssa. Vuokrasuhteessahan nämä jyvitetään vuokraan ja tarkoitus on tienata. Onko parisuhteessa sama tarkoitus? Sitten pitää etsiä alivuokralaista rehellisesti ja pysyä vuokrasuhteen säännöissä.
Voihan omistaja vaihtaa kumppania vaikka vuoden välein ja maksattaa jokaisella erikseen tulevat remonttikulut - harmi vaan että kumppanit jäävät lehdelle soittelemaan kun ap myy korjausten myötä arvoaan kasvattaneen asunnon. Tämä on ihan ok, JOS puolisoa ei edellytetä osallistumaan edes työllä asunnon huoltoon tai kunnostamiseen, perussiivous ja ylläpito täytyy riittää ja muusta avusta asumiskulujen hinnan alennus tai erillinen korvaus kuten vuokralla asuessa.
Tuppaa vaan olemaan niin, että mielellään otetaan remontointiapu vastaan parisuhteeseen kuuluvana juttuna (ilmaistyönä), kun taas muuten veloitetaan markkinahintainen vuokra mielellään...? Vähintään nillitetään asiasta, että toinen ei osallistu "yhteisen" kodin laittoon. Niinpä niin.
Vierailija kirjoitti:
Usein naiset ovat tässä asetelmassa ne, jotka kärsivät. Maksavat kymmenen vuotta miehen lainaa pois, ero koittaa ja kappas vaan kun miehen nimiin jää se kiinteä, arvoaan ehkä nostanutkin, omaisuus ja nainen jää nuolemaan näppejään
Ehdotin aiemmin tuossa, että kannattaisiko pistää se toisen asunnon poisantamisen tuoma säästö puoliksi. Esim. 700e/kk asunnon kun nyt mies antaisi pois ja muuttaisi ap:n luo asumaan, niin siinä säästyisi 350e/kk per naama. AP voi lyhentää asuntoa ja mies sijoittaa rahat. Jos tulee ero, niin molemmat ovat voineet kartuttaa omaisuuttaan tismalleen samalla summalla, eikä pitäisi kumpaakaan taloudellisesti harmittaa.
Se, että "useille" naisille on käynyt noin, että ovat maksaneet miehen lainaa pois ja jää nuolemaan näppejään, johtuuko se siitä että ko. naiset eivät ole sitä omaa, yhteenmuuton kautta tullutta "säästöpotentiaaliaan" sijoittaneetkaan, vaan ostaneet esim. käsilaukkuja tai kenkiä ?
Säästyt ap niin monelta murheelta ja suoranaiselta köyhtymiseltä kun et ota lokkia nurkkiisi. Sama koskee kaikkia muita vastaavien kysymysten kanssa painiskelevia.
Poikkiksen asenne antaa erittäin paljon aihetta miettiä koko suhteen tulevaisuutta. Taitaa olla niin että oli tilanne mikä tahansa, niin jollain verukkeella rahallinen vastuu käännetään ap:n kannettavaksi.
Mies muutti aikoinaan mun asuntoon. Maksoin lainanlyhennykset tietenkin itse, mies maksoi vastikkeen (hoitovastike, asunnossa ei ollut rahoitusvastiketta). Vakuutuksen varmaan maksoin itse (oli pieni, ehkä 150eur vuodessa) mutta esim sähkölasku ja Hesari maksettiin luultavasti vuorotellen. Jossain kohtaa alettiin laittaa s-tilille molemmat tietty summa kuukausittain mistä ostettiin ruuat.
En tiedä oliko miehellä joku budjetti mitä seuras, mä en laskenut menikö tasan. Molemmille tämä systeemi sopi kuitenkin.
Nyt yhteinen omistusasunto ja 2 lasta. Mies maksaa nykyään kuluja paljon enemmän kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Kuka on niin hölmö, että lähtee maksamaan toisen asuntolainaa pois? Kyseessähän on silloin vuokralainen-vuokranantaja suhde, jolloin käytännössä niissä kuvitteellisissa vuokrahinnoissa kannattaa ottaa sitten huomioon tämä aspekti, että vuokranantaja asuukin "kämppiksenä" vuokralaisen kanssa. Harva vuokranantaja on niin ihana ja vähän tilaa vievä, että hänestä haluaisi oikein ekstraa maksaa.
Usein naiset ovat tässä asetelmassa ne, jotka kärsivät. Maksavat kymmenen vuotta miehen lainaa pois, ero koittaa ja kappas vaan kun miehen nimiin jää se kiinteä, arvoaan ehkä nostanutkin, omaisuus ja nainen jää nuolemaan näppejään
Tuolla joku ehdottikin, että miehen nimiin puolet lainasta, mutta tämä keräsi vain alapeukkuja, miksi näin? Mielestäni ehdottomasti ainoa oikea tapa
Alapeukut siksi, että kyseessä on uusi suhde, jossa ei olla vielä asuttu yhdessä. Jos tulee ero, se menee sotkuiseksi, jos siihen on sotkettu asunnon omistajuus ja lainat mukaan.
Ai että nauraisin pihalle sellaisen miehen joka luulisi muuttavansa luokseni puolikkaan vastikkeen maksamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein naiset ovat tässä asetelmassa ne, jotka kärsivät. Maksavat kymmenen vuotta miehen lainaa pois, ero koittaa ja kappas vaan kun miehen nimiin jää se kiinteä, arvoaan ehkä nostanutkin, omaisuus ja nainen jää nuolemaan näppejään
Ehdotin aiemmin tuossa, että kannattaisiko pistää se toisen asunnon poisantamisen tuoma säästö puoliksi. Esim. 700e/kk asunnon kun nyt mies antaisi pois ja muuttaisi ap:n luo asumaan, niin siinä säästyisi 350e/kk per naama. AP voi lyhentää asuntoa ja mies sijoittaa rahat. Jos tulee ero, niin molemmat ovat voineet kartuttaa omaisuuttaan tismalleen samalla summalla, eikä pitäisi kumpaakaan taloudellisesti harmittaa.
Se, että "useille" naisille on käynyt noin, että ovat maksaneet miehen lainaa pois ja jää nuolemaan näppejään, johtuuko se siitä että ko. naiset eivät ole sitä omaa, yhteenmuuton kautta tullutta "säästöpotentiaaliaan" sijoittaneetkaan, vaan ostaneet esim. käsilaukkuja tai kenkiä ?
Millä tavoin on reilua se, että vuokralainen ("puoliso") sijoittaa 350e omiin sijoituksiin ja 350e antaa kumppanille tämän sijoituksiin (lainan maksuun) ? Jos vuokralainen ostaisi oman asunnon, hänhän pistäisi tuon koko summan omiin sijoituksiinsa, todennäköisesti siis talolainaan, ja kerryttäisi näin koko summalla omaa omaisuuttaan
Se asuntolaina kun täytyy i alla fall maksaa, joten mikäs sen mukavampaa, kuin ottaa siihen pikku "vuokralainen", maksamaan lainaa joka kuukausi ja puolet vielä vastikkeesta (joka varsinkin Hki arvoasunnoissa voi olla varsin tuntuva)? Tuskinpa ne vuokralaisen asunnon kuluttaminen maksaa 5000 euroa vuodessa.
Ehdottomasti asuntolaina puoliksi. Tämä ei tunnu kelpaavan, miksiköhän ei..?
Luulen, että yksikään näistä innokkaista "vuokraisännistä" ei ole lähelläkään tilannetta, että joku muuttaisi heidän kanssaan ikinä asumaan, joten pääasiassa tämä lienee teoreettista pohdiskelua heidän osaltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä perustelee sen ettei osallistu kotivakuutukseen tai muihin asuntoon liittyviin kuluihin (poislukien isot remontit)? Kyllähän se kotivakuutus olisi vaikka asuisi vuokralla.
Poikaystäväni mielestä nämä kulut eivät kuulu hänelle, koska ei omista asuntoa eikä tulisi olemaan mitään vuokrasopimusta, joka näihin velvottaisi. Lisäksi on sanonut ettei halua niin sanotusti "lyhentää MINUN lainaani", koska ei maksamisesta huolimatta saisi omistusosuutta ja mahdollisen asunnon myynnin yhteydessä ei saisi myöskään mitään. Kokisi siis maksavansa tyhjästä. Olen sanonut kyllä, et maksaahan nytkin vuokraa eikä saa ko asuntoa itselleen tai pois muuttaessaan rahoja takaisin. AP
Käsittämätöntä lokkeilua. Tietenkin asumisestaan pitää maksaa, vaikka sitten vähäemmän kuin omasta vuokrakämpästä, mutta jotain kuitenkin. Kyllähän AP:n asunto kuluu ja KAIKKI asuminen maksaa. Missä tämä lokki muuten asuisi? Äidin luona ilmaseksi?
Vierailija kirjoitti:
Kuka on niin hölmö, että lähtee maksamaan toisen asuntolainaa pois? Kyseessähän on silloin vuokralainen-vuokranantaja suhde, jolloin käytännössä niissä kuvitteellisissa vuokrahinnoissa kannattaa ottaa sitten huomioon tämä aspekti, että vuokranantaja asuukin "kämppiksenä" vuokralaisen kanssa. Harva vuokranantaja on niin ihana ja vähän tilaa vievä, että hänestä haluaisi oikein ekstraa maksaa.
Usein naiset ovat tässä asetelmassa ne, jotka kärsivät. Maksavat kymmenen vuotta miehen lainaa pois, ero koittaa ja kappas vaan kun miehen nimiin jää se kiinteä, arvoaan ehkä nostanutkin, omaisuus ja nainen jää nuolemaan näppejään
Tuolla joku ehdottikin, että miehen nimiin puolet lainasta, mutta tämä keräsi vain alapeukkuja, miksi näin? Mielestäni ehdottomasti ainoa oikea tapa
No en minä ainakaan kärsinyt vaikka maksoin pientä kulukorvausta eksälle. Erotessa minulla oli hyvät säästöt sekä sijoitusasunto ja eksä alkoi tehdä keittiö-ja kylppäriremonttia. Minä hyödyin paljon enemmän kuin eksä.
Eli mies ei halua kerryttää omaisuuttasi, mutta samalla kerryttää omaa omaisuuttaan loisimalla ilmaiseksi nurkissasi?
Miksi mies saa kerryttää omaisuuttaan, mutta sinä et?
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että yksikään näistä innokkaista "vuokraisännistä" ei ole lähelläkään tilannetta, että joku muuttaisi heidän kanssaan ikinä asumaan, joten pääasiassa tämä lienee teoreettista pohdiskelua heidän osaltaan.
Päinvastoin, meillä on järkevät puolisot jotka omistavat puoliksi asunnon kanssamme. Sellaiset, joille ei tulisi kuuloonkaan loisia puolison kustannuksella. Osaatko kuvitella sellaisen ihmisen?
Nyt selvitä lakipykälät ennen kuin teet mitään päätöksiä. Jos menette naimisiin tai saatte lapsen, hänellä on oikeuksia asuntoon, ja voit jopa erossa jäädä tyhjän päälle vaikka olisit maksanut asunnon ja omistaisit sen. Eli sinut voidaan häätää omasta asunnosta ja mies jää sinne. Myös avopuolisolla on tiettyjä oikeuksia, mutta saat hänelle häädön kuitenkin tietyssä ajassa jos teillä ei ole lapsia. Mutta selvitä tarkemmin esim. ilmaisesta lakiavusta. Poikaystäväsi tienaa enemmän eikä halua maksaa asumisesta ja hänen mielestä se on oikein. Hän ei tule panostamaan suhteeseen tai perheeseen taloudellisesti. Eli mieti tarkkaan minkälaista elämää haluat. Myös jos tulee työttömyyttä tai sairautta niin teidät lasketaan avopuolisoina perheeksi eli toisen tulot lasketaan mukaan ennen kuin saat tukea. Mies ei välttämättä suostu maksamaan siinä tilanteessa ja voi vaatia pitkän oikeusprosessin että hänet voi siihen pakottaa.
Itse en antaisi muuttaa omaan asuntooni vaan hänen pitäisi pitää oma asuntonsa vielä, mutta kuitenkin kokeilette yhteisasumista 24/7 vaikka 6kk tai vuoden. Niin näet miten hän käyttäytyy. Yhteenmuuton jälkeen voi tapahtua mitä tahansa, usein sitä ettei toinen panosta kotiin mutta kuitenkin vahtii sinun menemisiä tarkemmin. Aiemmin luvattu ties mitä mutta hetkessä muuttuu. Näitä tapahtuu paljon.
Vähän tarvitsisi avata enemmän ap:n ja miehensä tuloja ja menoja, jotta voisi sanoa mikä on reilua.
Kotivakuutus on tietysti yhteinen meno. Jos menot jaetaan puoliksi, tietysti myös vakuutus maksetaan puoliksi. Sillä maksetaan suojaa myös vaikkapa vesivahingon varalle, joten ratkaisevaa ei ole kumman tavaroita kämpässä on.
Teidän taloudessanne lainan korot ovat myös yhteinen kulu. Asunto ei ole kokonaan ap:n oma, vaan osaksi pankin omistama. Mikäli lainan korkoja ei lyhennetä, asunto muuttuu pankin lunastamaksi yllättävän pian. Siksi siipan kuuluu maksaa myös puolet lainan koroista.
Lainoja ja lainanlyhennyksiä on niin erikokoisia, että vaikea sanoa pääsääntöisesti mikä on reilua. Pääsääntöisesti ei ole kohtuullista maksattaa toisen lainanlyhennystä puolisolla puoliksi. Mikäli puoliso ei halua lainaan osallistua ja suunnitelmissa on parin vuoden sisään ostaa yhteinen asunto, ap voisi vaikkapa hakea pankista lyhennysvapaata ja maksaisitte sitten pelkkiä korkoja puoliksi. Näin vapautuvan rahan voi toki sijoittaa joka kuukausi jonnekin muualle.
Reiluuden nimissä puoliso tietysti maksaa ap:lle myös korvausta menetetystä korkotuotosta. Kun kaikki laitetaan puoliksi, tässä kulumallissa kummankin puolison tulisi maksaa puolet asunnosta joko rahalla tai lainalla. Koska ap:n puoliso saa tämän puolikkaansa ilmaiseksi, hänen tulee kompensoida tämä ap:lle. Jos asunto olisi puoliksi, sen toisen puolikkaan verran rahaa ap voisi sijoittaa muualle ja saada siitä tuottoa. Eli vallitsevan korkotason mukaan puoliso maksaa ap:lle asunnon puolikkaan arvon edestä rahaa joka kuukausi. Tämä tulisi toteuttaa toki myös siinä tapauksessa, että ap:n asunto olisi velaton.
Minusta kulujen puolitus on hyvä, reilu ja toimiva malli moneen parisuhteeseen. Ap:n puolison ehdotus nyt vaan ei ole reilua nähnytkään.
Me teimme aikoinaan vuokrasopimuksen, jonka mukaan mies oli omistusasunnossani vuokralaisena (50% asunnosta) ja maksoi 50% ns. käyvästä vuokrasta.
Lopputulos oli se, että maksoin summasta verot (toki vähennysten jälkeen), mutta mies ei koskaan siivonnut asuntoa. Hän vetosi siihen, että on täällä vain vuokralla.
No kukapa ei pitäisi ajatuksesta että saa asua lähes ilmaiseksi? Pidätkö sinä siitä ajatuksesta että puoliso maksaa sinun asumisesi?