Pahin toisen moka ikäääsi koskien miten sinua on loukattu??! Minä aloitan istuin parturin tuolissa ja yhtäkkiä..
Puheeksi tulee työt ja sanoin vähän kehuskellen, että nyt onkin pidempi loma tiedossa, en tiedä, että hommaa sitä keksisi kun olen tekevää sorttia.... Ikää mulla 43v.. Yhtäkkiä parturin hetken mietiskelyn jälkeen sanoo et monethan rupee tekemää keikkahommia, vaikka onkin vanhuus eläkkeellä. . Tunsin miten kasvoni lehahtivat punaisiksi ja tosiaankin virkavapaalle olin jäämässä. En enää kehdannut korjata ja tehdä tilanteesta vielä kiusallisempaa. Sanoin vain, että niin tottahan tuo on.. Parturi varmaan ihmetteli miksi olin loppuajan niin hiljainen :0
Kommentit (1691)
En loukkaantunut, mutta mua luultiin 8 vuotta nuoremman veljeni äidiksi, kun hain häntä harrastuksesta. Harrastusohjaaja näytti jotenkin järkyttyneeltä, mietti varmaan että olen joku teiniäiti ja selittää veljeni villin luonteen. :D
Vierailija kirjoitti:
Olen ikäistäni nuoremman näköinen, joten ihmiset eivät aina osaa sijoittaa minua oikeaan ikäluokkaan. Kerran olin n. 20 v. työkaverin kanssa töissä ja juteltiin niitä näitä. Hän alkoi puhua minulle, miten haluaa äkkiä naimisiin jne. ja kuinka säälittävää on, kun on 30 v. ihmisiä, jotka vielä sekoilevat sinkkuina. No, minä olin juuri se 30 v. sinkku (en kyllä kovin sekoileva), enkä sitten hennonut kertoa ikääni vaan nyökyttelin vieressä, että on juu kamalaa :D
Ärsyttää tallaiset olin monta vuotta pari-kolmekymppisenä sinkku. Ei mulla ollut mitään hätää, mutta esim. työkaverit yrittivät jatkuvasti naittaa mua tai voivottelivat kun olen ilman miestä. Sitten kun kävi treffeillä, niin odotettiin, joko onni potkaisisi minuakin! Onhan se kamalaa kun aikuinen nainen on sinkku, saman ikäiselle miehelle sanottiin heti perään, kuinka hän elää elämänsä parasta aikaa kun ei ole ketään nalkuttajaa kotona 😂.
No, mustakin tulisi vaimo. Elämässä on tas kaikki hyvin, mutta kaikella rehellisyydellä, kyllä tuo mies minua enemmän oli se joka parisuhdetta tarvitsi.
Vierailija kirjoitti:
Tapahtui kaverille.
Olimme yhdessä kaupassa kaljaostoksilla. Kassa kysyi multa papereita ja näytin ne. Kassan kanssa sitten naurettiin, että 35v taitaa olla tarpeeksi ikää ostaa kaljaa. Tuli kaverin vuoro ja hän iloisesti kysy pitääkö hänenkin näyttää paperit?
Ei todellakaan.
Aika karusti sanottu ja todella huonoa käytöstä kassalta. Mikä parasta, kaveri suuttu mulle. Oli aivan helvetin vihainen, aivan helvetin pitkään. Mulle! Kassa sanoi typerästi, mutta ei se nyt mun vika ole
Ehkäpä se kassa tarkoitti, että kun sinä olet reippaasti "yli-ikäinen"; niin ei epäile kaverisi olevan alaikäinen. Ei suinkaan että "No ei todellakaan, sä oot jo niin rupsahtaneen näköinen!".
Kaverillani on atooppinen iho ja naama todella ryppyinen kun hän repii ja nyppii sitä jatkuvasti, ja hankaa silmänympäryksiä oikein antaumuksella. Hänellä myös vilja-alelrgioita ja syö siitä huolmatta tavallista makaronia ja muuta missä on viljoja joita ei oikeasti saisi syödä. Minulla ei diagnosoitu mitään, mutta vehnä ja ruis eivät sovi minulle ja naama silottui kun lopetin viljojen syönnin.
Kun olimme yhdessä kaupassa, minä vain hänen seuranaan ja hän osti viikon ruokaostokset ja samalla pari siideriä, niin hänelle ei myyty niitä ennen kuin minä näytän henkkarit. Kaverini näyttää yli nelikymppiseltä ja minä parikymppiseltä. Meillä molemmilla ikää yli 30 ja minä häntä nuorempi.
Olin vaimon kanssa pankissa nostamassa asuntolainaa. Olimme täyttäneet kaikki mahdolliset paperit, niistä kävi selvästi ilmi ikämme ja tulomme ja työnantajamme ym. Siitä huolimatta pankin rahoituspäällikkö, 3-kymppinen nainen kysyi minulta (57 v) : "Oletko eläkkeellä"?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko loukkaavaa, mutta ainakin vttumaista kun minulla epäillään olevan "feikit pahvit". Lukuisia kertoja on elämäni aikana pidetty ajokorttiani kourassa ja alettu kysellä horoskooppia, ajokortin saamisen päivämäärää, henkilötunnuksen loppuosaa, jne. Ihan vihaisenakin vielä. Se kyllä taitaa olla portsareiden juttu, että asiakkaita kohtaan pitää olla täysi sika ja huutoraivota heille...
Mutta kaupan kassallakin kun ostin pari siideriä, on epäilty että minulla on väärennetyt paperit, joltain varastetut henkkarit, tai siskon ajokortti. Olen sitten noissa tilanteissa sitten vetänyt ihan loppuun asti, eli kun kassamyyjä uskoo, että henkkarit onkin minun omat, niin en ole antanut asian olla ja jatkanut matkaa. Olen painottanut sitä, että jos hän epäilee minun varastaneen jonkun henkkarit, niin sitten hänen on kutsuttava poliisi paikalle. Minähän en mihinkään lähde, ennen kuin asia on poliisien kanssa selvitetty. Jono takanani kasvaa, mutta kasvakoot :D Eikä minua haittaa että pakasteet sualvat, minähän haen sitten lopulta vain uudet tilalle ja ne kassalla sulavat menevät hävikkiin.
Poliisit on pari kertaa tulleet paikalle, ja ajokorttia puoli sekuntia vilkaistuaan todenneet sen olevan minun. Kerran yhdessä kaupassa esimiehenä (Tms.) oli kaverini, joka on vuoden minua vanhempi ja hän sanoi että saan ostokset ilmaiseksi jos ei tarvitse kutsua poliiseja paikalle. Silloin annoin olla.
Mutta ärsyttää tosiaankin tuo portsareiden sikamainen käytös. Onko heillä kaikilla sokeuden lisäksi alzheimer, vai mikä tuon huonon käytöksen aiheuttaa? Kannattaisi kyllä oikeasti heidän käydä vähintään optikolla ja vihanhallintakurssilla.
Kuka edes kysyy tai muistaa ajokortin saamisen päivämäärää? Mun on vaikea muistaa edes vuotta vaikka joskus 2000-luvulla se oli 😂
Olin 28-vuotias, muutamaa vuotta aiemmin valmistunut röntgenhoitajaksi. Kerroin kampaajalla jotain työstäni sairaalassa, johon kampaaja iloisesti: "aijaa, oletko sä vähän niinkun tutustumassa siellä, meinasitko lähihoitajakouluun hakea yläasteen jälkeen?". Tiesin näyttäväni nuorelta, mutta että ihan 15-kesäisestä olisin mennyt :D
Aikanaan iltalukiossa yksi koulukaverini kertoi, että heille oli tullut joku "pölynimurikauppias" tms. Soittanut ovikelloa, ja kun hän (liki 40v kolmen lapsen äiti) meni avaamaan ovea. Tuo kaupustelija kysyi ensimmäisenä "Onko äiti kotona?" Ihminen, jota oli jo yli 10 vuoden ajan kutsuttu hänen omassa kodissaan nimellä 'äiti', meni hiukan hämilleen.
Meille tuli ikkunanvaihtajat vanhaan omakotitaloon, olin kolmekymppinen. Yhdessä huoneessa oli ystäväni majottuneena, sen tavarat ja matkalaukut sekaisin. Menin käymään ylhäällä niin mies kysyi ”onko tää sun huone”? Mä olin Hä, sanoin että nää kaikki on ihan mun huoneita. Se kattoi mun miestä ja naureskeli...
Oma mokani:
Tyttäreni täytti 17 vuotta. Leivoin hänelle kakun, ja laitoin päivänsankarin äin kakun päälle, tai niin luulin. Kun kakku oli valmis, tajusin, että siinä luki: "71 v." Sain virheen korjattua, mutta lopputulos oli niin ruma, että kielsin kaikkia valokuvaamasta sitä. Muuten sai kuvata, mutta kakku ei saanut näkyä kuvissa.
Vierailija kirjoitti:
Koulutuksessa juteltiin lapsistamme ja yksi nainen sanoi minun tehneen nuorena lapset. Sanoin hänelle, että ei kai se nyt kovin nuorena ole, jos 25 vuotiaana.
Minä sain esikoiseni 30 vuotiaana. Kun esikoinen oli 1v, minulle sanottiin päin naamaa: "Ei noin nuorella tytöllä voi olla lapsia!" Sanoja oli minulle täysin tuntematon, enkä ole tavannut häntä sen jälkeen. Toisaalta, kun olin 45v, minua luultiin 1 vuotiaan kuopukseni mummoksi. Siitä pari vuotta eteenpäin, sukukokouksessa eräs kaukainen sukulainen, jota en ennestään tuntenut, katsoi minua pitkin nenänvartta, ja sanoi, etten voi mitenkään olla yli 40 vuotias. Seuraavana syksynä kuntosalilla nuori PT arvasi iäkseni 51v.
No, mutta ihan sama, kunhan eivät enää alaikäiseksi luule.
Mulle on käynyt nolo juttu ja olen arvioinut iän väärin.
Kävin firman toisella toimipisteellä eri kaupungissa, tiesin että siellä oli pari yläasteen tet-harjoittelijaa. Kahvipöydässä istui eräs uudehko työntekijä, joka oli lyhyt, siro, lapsenkasvoinen ja hyvin ujon ja aran oloinen, oletin että on näitä harjoittelijoita. Ajattelin olla kohtelias ja jututtaa häntä myös, kysyin mitä on tykännyt olla täällä ja olisiko kiinnostunut hakeutumaan tälle alalle opiskelemaan. Kertoi että on jo opiskellut ja on töissä täällä. Pahoittelin ja muut alkoivat tietysti nauraa. Todella noloa!
Enkä siis itse ollut kuin 4 vuotta häntä vanhempi, mutta en ole koskaan ennen enkä tuon jälkeen tavannut ihmistä, joka todella lähes 30-vuotiaana (taisi olla silloin 27) näyttää noin 15-vuotiaalta. Lisäksi hänellä oli pitkät hiukset sivuletillä ja t-paita jossa oli jokin Niken tai Adidaksen logo, korosti sitä nuoren ihmisen vaikutusta.
Sama loukkaus on toistunut kymmeniä kertoja. Jos esittelen ihmiselle siskoni enkä sano hänen olevan isosiskoni, oletus on, että hän on pikkusiskoni.
Olen niin tottunut siihen jo, etten enää ylläty...kun sitten kysytään jotain kuten "onko sinulla ja pikkusiskollasi paljon ikäeroa " vastaan vaan suoraan että "hän on minua kymmenen vuotta vanhempi " ja katson suoraan päin ja seuraan miten mokaaja menee vaivaantuneeksi.
Luultavasti minulta. About tuon ikäisenä vielä kyseltiin pari kertaa vuodessa henkkareita. Nyt 43- vuotiaana ei enää tarvi vilautella papereita
Vierailija kirjoitti:
Oon kysyny henkkareita 38-vuotiaalta naiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapahtui kaverille.
Olimme yhdessä kaupassa kaljaostoksilla. Kassa kysyi multa papereita ja näytin ne. Kassan kanssa sitten naurettiin, että 35v taitaa olla tarpeeksi ikää ostaa kaljaa. Tuli kaverin vuoro ja hän iloisesti kysy pitääkö hänenkin näyttää paperit?
Ei todellakaan.
Aika karusti sanottu ja todella huonoa käytöstä kassalta. Mikä parasta, kaveri suuttu mulle. Oli aivan helvetin vihainen, aivan helvetin pitkään. Mulle! Kassa sanoi typerästi, mutta ei se nyt mun vika ole
Ehkäpä se kassa tarkoitti, että kun sinä olet reippaasti "yli-ikäinen"; niin ei epäile kaverisi olevan alaikäinen. Ei suinkaan että "No ei todellakaan, sä oot jo niin rupsahtaneen näköinen!".
Kaverillani on atooppinen iho ja naama todella ryppyinen kun hän repii ja nyppii sitä jatkuvasti, ja hankaa silmänympäryksiä oikein antaumuksella. Hänellä myös vilja-alelrgioita ja syö siitä huolmatta tavallista makaronia ja muuta missä on viljoja joita ei oikeasti saisi syödä. Minulla ei diagnosoitu mitään, mutta vehnä ja ruis eivät sovi minulle ja naama silottui kun lopetin viljojen syönnin.
Kun olimme yhdessä kaupassa, minä vain hänen seuranaan ja hän osti viikon ruokaostokset ja samalla pari siideriä, niin hänelle ei myyty niitä ennen kuin minä näytän henkkarit. Kaverini näyttää yli nelikymppiseltä ja minä parikymppiseltä. Meillä molemmilla ikää yli 30 ja minä häntä nuorempi.
Äh, tuon viimeisen lauseen pitäisi olla toisin päin!
Kaveri on siis minua nuorempi, vaikka näyttääkin minua 20 vuotta vanhemmalta.
Mun nykyistä vaimoa luultiin kun hän oli vähän päälle 30, teinitytöksi.
Olimme kaksistaan risteilyllä ja palaamassa Tallinnasta Helsinkiin, laiva oli se vanha Kristina Regina jossa oli a' la carte ravintola hienossa salongissa. Ravintolassa ei ollut kovin paljon muita meidän lisäksi, mutta oli yksi perhe jossa teini-ikäisiä lapsia.
Vaimolla oli sievät letit ja rusetit, ja angoravillapusero. Hän kertoi vähän huvittuneesti että toisessa pyödässä istuva teinipoika katseli häntä, vähän haaveilevasti. Mun mielestän se oli huvittavaa. Luuliko se kundi että m olen vaimoni isä tai joku sugardaddy? (siihen aikaan sellaista käsitettä ei ollut, mutta jotkut harrastivat sellaista kumminkin) .
Olin 22 ja ostamassa olutta niin kaupan kassa kysyi onko minulla vanhempaa mukana.
Tämä nyt ei ole kovin loukkaava juttu, mutta hämmentävä silti.
Oli arkipäivä. Asuin vielä vanhempieni luona ja putkimies oli tulossa korjailemaan jotakin heidän luonaan. Vanhempani olivat töissä. Olin aamupalalla, huomasin putkimiehen tulevan etuovea kohti ja menin avaamaan oven. Hän jotenkin järkyttyi kun avasin oven. ”Sinun pitäisi olla koulussa!”. Kerroin, että käyn töissä ja olen menossa kohta iltavuoroon. Ei uskonut. Putkimies meni kodinhoitohuoneeseen korjaamaan jotain ja huuteli vielä perääni huolestuneen oloisesti, että nyt sinne kouluun ja sassiin. Taisi vielä mainita, että kertoo vanhemmilleni tästä. En oikein tiedä minkä ikäiseksi hän minua luuli. Olin juuri lukion päättänyt ja vietin välivuotta töitä tehden. Eli varmasti kyllä melko nuoren näköinen.
Menin opiskelemaan lukion jälkeen yliopistoon ja olin toisella vuosikurssilla kun seuraavat aloitti. Yksi noista uusista nuorista miehistä (samanikäisiä kuin Minä) totesi että olet hyvin säilynyt
27-vuotiaana ponnaripäänä kerran lenkillä pysähdyin silittelemään vastaantullutta koiraa. Koiran ulkoiluttaja, muistaakseni noin nelikymppinen nainen, kyseli siinä sitten, että olenkohan samassa koulussa hänen tyttärensä kanssa. Tuntui hassulta. Jälkikäteen imartelevalta☺
Oliko mies oikeasti vanhempi vai oletitko vain?